JockaTV: Yritysvierailu Autosinulle.com – autoveron poisto olisi ilmastoteko

Kävin maanantaina yritysvierailulla tamperelaisessa Autosinulle.com -autokaupassa, joka tunnetaan erityisesti asiakaspalvelustaan sekä räätälöidystä autojen toimituksesta ulkomailta Suomeen. Yrittäjät Mika Mäki, Ville Nieminen ja Teemu Sederholm kertovat vierailulla yrityksestään sekä autokauppa-alan tämän hetken tilanteesta.

Tulevalle eduskunnalle Autosinulle.com lähetti terveisiä, että päättäjien tulisi olla maltillisia julkisuuteen annettavien lausuntojensa kanssa. Ne nimittäin näkyvät välittömästi autokauppojen toiminnassa. Kansalaiset reagoivat voimakkaasti esimerkiksi diesel-autoja ja autoveroa koskeviin lausuntoihin, vaikka ne eivät olisikaan vielä varsinaisia päätöksiä tai edes vireillä olevia suunnitelmia.

Hallituksen kaatuminen vei Antti Rinteeltä savuverhon – halpa populismi ei enää riitä

Soten ja hallituksen kaatumista pari päivää sulateltuani olen tullut siihen tulokseen, että Sipilän päätös hallituksen hajottamisesta oli fiksu peliliike. Demareilla ei nimittäin ole enää hallitusta, jota haukkumalla se käänsi jokaisen keskustelun viimeisen neljän vuoden ajan varsinaisesta asiasta halpaan populismiin. Vaalikiimaisten helppoheikki-lupausten sijaan Antti Rinne joutuu nyt seuraavat viisi viikkoa puhumaan yllättäen asioista asioiden nimillä ja erityisesti paljastamaan mikä olisi SDP:n todellinen sote-malli. Siis olisi, koska sellaista ei vielä ole.

Viimeistään Yleisradion erikoislähetys nimittäin osoitti, että Sipilä yllätti demarit housut kintuissa. Antti Rinne ei saanut haastattelussa muodostettua puolueensa sote-mallista yhtään järkevää virkettä, vaan paljasti yllättäen olevansa pitkälti samaa mieltä oman puolueensa hetkeä aiemmin kaataman hallituksen sote-mallin kanssa. Ei siis ihme, että Kokoomuksen Petteri Orpo ja Keskustan Antti Kaikkonen pyörittelivät silmiään huomatessaan miten hattarapohjalta Antti Rinne joutui lähtemään mukaan sote-keskusteluun.

Demarien puoluetoimistolla eduskuntavaalien pelikirja oli selvästi laadittu sen perusteella, että puolueen päättömät eläkesataset ja miljardien eurojen vaalilupaukset olisivat kantaneet vaalipäivään saakka. Ja erityisesti pelikirja oli laadittu sen pohjalta, että hallitus olisi jatkanut myös soten kaatumisen jälkeen demarien nyrkkeilysäkkinä. Tosin kävi, ja nyt demarit ja Rinne jäivätkin yhtäkkiä yksin kehään sohimaan varjonyrkkeilyään vastustajan jo kadottua. Merkillepantavaa on, että Rinne teki neljä vuotta hartiavoimin töitä hallituksen kaatamiseksi ja kun se tapahtui, syytti Rinne päätöstä ”oudoksi ratkaisuksi”.

Hallituksen hajoamisen myötä nyt Suomella ei ole enää hallitusta, jota haukkumalla Rinne voisi siirtää jokaisen keskustelun pois varsinaisista asioista. Seuraavat viisi viikkoa hänen pitääkin yllättäen keskittyä aivan poikkeuksellisesti oikeisiin asioihin, ja se näyttää olevan Rinteelle haaste. Demarien puoluetoimistolla valot ovat takuulla palaneet tänä viikonloppuna läpi yön, kun siellä on mietitty puheenjohtajalle valmiiksi edes jossain määrin fiksun kuuloisia vastauksia. Odotan jo kuumeisesti seuraavia paneelikeskusteluja, joissa Rinne joutuu grillattavaksi puolueensa sote-mallista, jota ei vielä ole edes olemassa.

Vaalikamppailun luonne muuttui täysin perjantaina kello 10.00, ja nyt myös toimittajilta vaaditaan talouden osaamista edes siinä määrin, että Rinteelle esitetään kaikissa tilanteissa jatkokysymys ”Mistä rahat?”. Perättömien vaalilupaustensa sijaan Rinteen on nyt aika kertoa konkreettisesti miten demarit hoitaisivat soten ja erityisesti sen rahoituksen. Yhtä lailla Rinteen pitää kyetä kertomaan miten se parantaisi Suomen työllisyyyttä, jonka parantumista hän itse piti taannoin mahdottomana. Talousosaaminen on ollut vasemmistossa perinteisesti haastavaa, joten seuraavat viisi viikkoa tulevat olemaan mielenkiintoisia. Sekä kansalaisten että toimittajien tulee olla tässä keskustelussa tarkkana, koska vaalivalheet pitää paljastaa nopeasti.

Soten ja hallituksen hajoaminen, demarien päävastustajan yllättävä katoaminen ja puolueen sote-mallin puuttuminen antavat aiheen odottaa uutta savuverhoa, jolla demarit pyrkivät ohjaamaan julkisen keskustelun pois puoleen akilleen kantapäästä, eli taloudellisesta osaamattomuudesta. Ennustan, että lähipäivinä joku SDP/SAK:n jäsenliitoista antaa lakkovaroituksen ja pian sen jälkeen muut ilmoittavat olevansa mukana tukitoimissa. Sen jälkeen SDP/SAK ryhtyy masinoimaan massiivista lakkoa ja lakk… siis vaalitilaisuuksia suurten kaupunkien toreille. Demarit ovat aiemminkin käyttäneet ammattiliittojen lakkoja vaalikampanjoidensa tukena, joten uskon sen olevan nyt pelikirjassa korkealla. Varsinkin kun hallituksen hajoaminen veti maton nykyisten kampanjasuunnitelmien alta.

Lopuksi todettakoon, että Suomi elää vain ja ainoastaan viennistä. Mikäli suomalaiset eivät vaaleissa ymmärrä terveen talouden ja uusien työpaikkojen olevan suomalaisen hyvinvoinnin elinehto, saamme kyllä Suomeen runsaasti lisää vientiä. Tällä kertaa vientituotteena ovat kuitenkin Suomesta Viroon siirtyvät yritykset. Sen jälkeen viimeinen voikin jo sammuttaa valot. Suomalaisilla on kevään eduskuntavaaleissa kaksi vaihtoehtoa. He äänestävät joko nykyisen historiallisen hyvän talouskasvun ja työpaikkojen lisääntymisen puolesta ja muun muassa holhousta vastaan, tai vaihtoehtoisesti helppoheikkitalouden, lastemme lisääntyvän velkataakan ja katoavien työpaikkojen puolesta. Antti Rinne ilmoitti äskettäin, että Kokoomus ei mahdu samaan hallitukseen demarien kanssa, joten valinta on tehty suomalaisille helpoksi. Se näyttää olevan joko tai.

Hyvinvointivaltio tarvitsee talousvaalit – työ on parasta sosiaaliturvaa

Työ on parasta sosiaaliturvaa. Lempilausahdukseni on ajankohtainen, koska saimme juuri erittäin positiivisia uutisia nuorten syrjäytymisen nopeasta vähenemisestä erityisesti uusien työpaikkojen ansiosta. Tilastokeskuksen mukaan syrjäytyneiden nuorten osuus 20-24-vuotiaista on romahtanut tällä hallituskaudella peräti 21,4 prosenttia, mikä on historiallinen tulos. Nykyisen hallituksen aikana Suomeen syntyneet 140 000 uutta työpaikkaa ovat vähentäneet eriarvoisuutta, pienituloisuutta ja syrjäytymistä enemmän kuin mikään muu hanke tai tukijärjestelmä koskaan. Työ on siis parasta sosiaaliturvaa.

Valtaosa tällä hallituskaudella syntyneistä uusista työpaikoista on pysyviä ja täysiaikaisia. Etlan asiantuntijoiden mukaan noin puolet työpaikoista on ollut hallituksen toimien ansiota ja toinen puoli sekä kansainvälisen talouskehityksen että edellisen hallituksen eläkeuudistuksen ansiota. Kokoomus on näin ollen osoittanut konkreettisesti mitä sen talouspolitiikka saa aikaan niin työpaikkojen kuin syrjäytymisenkin suhteen. Puhumattakaan työpaikan saaneiden kokemasta inhimillisestä hyvästä ja valtiontaloudelle aiheutuvista valtavista säästöistä. Jokainen työttömästä työlliseksi nouseva säästää valtiolle noin 12 000 euroa vuodessa.

Työ on tietenkin paljon muutakin kuin parasta sosiaaliturvaa, sillä ilman työtä ja sitä tarjoavia yrityksiä meillä ei olisi varaa nykyiseen hyvinvointivaltioon. Ruokkivan käden puremisella on yleensä lyhyet jäljet, joten hyvinvointia ylläpitäviä yrityksiä ja yrittäjiä tulee seuraavalla hallituskaudella tukea sen sijaan, että niitä uhattaisiin vasemmalta alituisesti uusilla veroilla. Yritykset ovat Suomen selkäranka, ja ilman niitä maa pysähtyy. Yrittäjyyden tukemisen lisäksi myös työn tekemisestä tulee tehdä kannattavaa loiventamalla tuloveron progressiota merkittävästi ja poistamalla kannustinloukkuja, jotka edelleen estävät monien työttömien työllistymisen. Nykyinen progressio on johtanut siihen, että korkeasti koulutettujen osaajien ei kannata ottaa vastaan lisätöitä ja tuhansia heistä on jo muuttanut ulkomaille. Karkotamme siis verottamalla parhaat tekijämme pois maasta.

Eduskuntavaaleihin on aikaa alle kaksi kuukautta, ja vaalien pääteemaa pohditaan parhaillaan kovasti. Onko kyseessä ilmastovaalit, hoivavaalit vai talousvaalit? Ilmastonmuutos ja hoivapalvelut täytyy tietenkin ottaa vakavasti, mutta hyvinvointivaltion tulevaisuuden kannalta kolme tärkeintä vaaliteemaa pitäisi olla 1. talous, 2. talous ja 3. talous. Näihin sisältyvät valtiontalouden parantumisen lisäksi tietenkin myös työpaikkojen lisääntyminen ja niiden myötä syrjäytymisen vähentyminen. Taloudessa on siis kyse valtavasta hyvinvoinnin kokonaisuudesta, eikä pelkästään euroista ja numeroista.

Vielä pari vuotta sitten oppositiossa pidettiin hallituksen tavoitetta 72 prosentin työllisyydestä täysin mahdottomana, eikä sitä peitelty. Oppositiolla oli käytössään samat lähtötiedot kuin hallituksella, mutta talousosaamista sieltä ei kuitenkaan löytynyt. Siksi vaalien kynnyksellä kuultavia satuiluja työllisyyden parantamisesta opposition keinoilla kannattaa pitää lähinnä aprillipilana. Sitä ne nimittäin ovat.

Kevään eduskuntavaaleissa suomalaiset päättävät haluavatko ottaa askeleen oikealle ja jatkaa nykyistä uusien työpaikkojen lisäämistä, hyvinvointivaltion talouden kohentamista ja syrjäytymisen vähentämistä. Vai haluavatko tehdä täyskäännöksen vasemmalle ja karauttaa punavihreillä vankkureilla kohti kultaista 1960-lukua tehden lapsistamme maksumiehiä vähintään vuosikymmenten ajaksi. Sulle, mulle vaapulavissun, rahaa tulee seinästä ja sähkö pistorasiasta.

Eduskuntavaaleissa vaakalaudalla on hyvinvointivaltion tulevaisuus. Vain yritystoimintaa ja työllisyyttä parantamalla voidaan saada tarpeeksi verotuloja palvelujen ja sosiaaliturvan rahoittamiseksi. Veroja lisäämällä tulevaisuutemme tekijät muuttavat ulkomaille ja työpaikat vähenevät.

Jocka Träskbäck
#jocka2019
#ryhtiliike

Esperi Care paljasti ryhtiliikeen välttämättömyyden

Suomalainen vanhustenhoito on parhaillaan pahassa kriisissä. Eikä kyse ole vain yksityisten yritysten palveluista, vaan myös julkisella sektorilla tilanne on huolestuttava. Mikäli lehtitiedot pitävät paikkansa, ovat kohun aiheuttaneen Esperi Caren laiminlyönnit olleet kuitenkin kaikessa epäinhimillisyydessään pöyristyttäviä, eikä sellaisia toivottavasti ole tehty missään muualla. Tällaiset tahalliset laiminlyönnit ovat tietenkin yrityksen omaa syytä, mutta kunnille ja viranomaisille kuuluvan valvonnan pettäminen on kuitenkin mahdollistanut laiminlyöntien jatkumisen. Yhtä lailla valvonta on pettänyt myös julkisella sektorilla, joten nyt tarvitaan merkittävä koko alan kattava #ryhtiliike, että tilanne saadaan korjattua.

EVA raportoi syksyllä 2018, että yksityisiä sote-palveluiden tuottajia säännellään tarkemmin kuin julkisia toimijoita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on puolestaan seurannut vanhuspalvelujen toimintaa sekä yksityisellä että julkisella sektorilla vuodesta 2013 saakka, ja tulosten mukaan yksityiset yritykset ovat pärjänneet julkaisia paremmin. Valvontaa tekevän Valviran selvityksen mukaan vanhusten aterioinnin tiheydessä oli julkisella puolella ongelmia 76 prosenttissa ja yksityisellä puolella 42 prosentissa toimipaikkoja.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2018

Eilen Aluehallintovirasto AVI kertoi, että sen tietojen mukaan ongelmia on viime aikoina ollut eniten yksityisillä yrityksillä. AVI perusti tämän väitteensä saamiinsa valituksiin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL sen sijaan raportoi kattavien tutkimustensa perusteella aivan päinvastaista, sillä laitoksen yksityiskohtaisen julkisen raportin mukaan yksityisen sektorin vanhuspalvelut ovat valtaosalla mittareista laadukkaampia kuin julkisen sektorin vanhuspalvelut. Esimerkiksi nyt kohutussa henkilöstön määrässä on yksityisella puolella ollut selvästi vähemmän ongelmia kuin julkisella. Näiden perusteella on varmaa, että vanhuspalvelujen laadussa on vakavia ongelmia molemmilla sektoreilla, mutta yksityisellä ongelmia on tutkitusti vähemmän.

THL Vanhuspalvelujen tila -seurantatutkimus 2014–2018

Hoivapalvelujen surkeasta tasosta niin yksityisellä kuin julkisella puolella on puhuttu Suomessa ajoittain jo vuosia, ja myös mediat ovat ongelmista kirjoittaneet. Vasta Esperi Caren tapaus kuitenkin nosti ongelmat laajempaan julkiseen keskusteluun. Analogia oli sama kuin Oulun raiskausilmiössä; Ongelma kyllä tiedostetaan, mutta ryhtiliikeen aloittamiseksi tarvitaan kansallisesti koskettava tragedia. Sama koskee minun julkisesti ajamaani törkeiden rattijuoppojen tuomioiden koventamista ja autojen takavarikointia. Siihenkin näytetään heräävän kunnolla vasta sitten, kun ensin tapahtuu koko maata vavisuttava ihmishenkiä vievä tragedia. Miksi emme Suomessa kykene reagoimaan näihin selkeisiin ongelmiin etupainotteisesti?

”Hoivapalvelujen yksityistäminen ei ole ongelma silloin, kun valvonta toimii”

Totean suoraan, että hoivapalvelujen yksityistäminen ei ole ongelma, kun valvonta toimii ja hoivayritys hoitaa tehtävänsä. Yksityistäminen on yhteiskunnalle usein paras tapa hoitaa hoivapalvelut kustannustehokkaasti ja silti laadukkaasti. Ongelma sen sijaan syntyy, jos ja kun valvonnan heikkous yhdistettynä kaupunkien ja kuntien heikkoon ulkoistamisen osaamiseen (josta kirjoitimme vuonna 2017) johtavat ensin porsaanreikiin ja sitten niiden härskiin hyväksikäyttöön. Esperi Caren tapauksessa näyttää olevan kyse nimenomaan tällaisesta yhdistelmästä.

Soten sokeat pisteet EVA Analyysi, 20.11.2018

Kansainvälinen yritysjätti haluaa tietenkin saada mahdollisimman pienellä panoksella mahdollisimman suuren tuoton. Tuossa välissä pitäisi olla toimiva ja aktiivinen valvonta, joka on nyt jostain syystä pettänyt. Tilanne on sama kuin että jääkiekko-ottelussa erotuomari katoaisi välillä kahville ja jättäisi pelaajat keskenään kaukaloon. Suomen täytyy nyt ottaa koko hoivasektori tiukkaan tarkkailuun ja kaikki alan toimijat suurennuslasin alle, oli kyse sitten yksityisestä tai julkisesta sektorista. Nyt tulee käynnistää hanke, jossa tarkastetaan kaikki hoiva-alan toimipisteet ja niistä tehdyt valitukset. Yksityisten puolella tulee ulkomaisten hoivajättien verokikkailuun puuttua siten, että ne eivät voisi jatkossa siirtää tuottojaan ulkomaille. Rahojen katoaminen ulkomaille ”carunamaisesti” on toki merkittävästi laajempi ongelma, mutta siihenkin täytyy keksiä ratkaisu.

Olen lukenut parin päivän aikana paljon kommentteja, joissa on syytetty jopa valinnanvapautta Esperi Caren tapauksesta. Ensinnäkin valinnanvapaus ei ole vielä edes käytössä, joten se ei voi edes pitkän aasinsillan kautta olla syyllinen laiminlyönteihin. Toiseksi valinnanvapauden syyttäminen on kuin syyttäisi maakuntauudistusta kiinteistöjen homehtumisesta. Tai syyttäisi palveluseteliä päiväkodin hoitajapulasta. Tai syyttäisi viinapulloa rattijuoppoudesta. Valinnanvapaus ja Esperi Care ovat kaksi täysin eri asiaa, joita ei voi samaistaa toisiinsa mitenkään. Varsinkin kun valinnanvapaus ei ole vielä edes voimassa.

”Meillä toimii sadoittain hoiva-alan yrityksiä jotka hoitavat velvoitteensa asianmukaisesti”

Yhtä lailla perusteettomia ovat olleet kommentit, joissa Esperi Caren tapauksesta on syytetty sote-uudistusta. Sitäkään kun ei ole vielä edes tehty saati että se olisi voimassa. Parhaillaan somessa käydään varsinkin vihervasemmiston taholla lynkkauskilpailua siitä kuka tyrmää yksityiset hoivayritykset rajuimmin. Ilmeisesti kaikilla ei ole tiedossa, että meillä on toiminut jo vuosikymmenten ajan satoja hoiva-alan yrityksiä, jotka hoitavat velvoitteensa asianmukaisesti ja tarjoavat asiakkailleen ensiluokkaista palvelua sekä säästävät samalla yhteiskunnalle merkittäviä rahasummia. Suomen sadat hoivayritykset eivät katoa minnekään, kävi sote-uudistuksen sitten miten tahansa. Nyt nämä yksityiset hoivayritykset ollaan kuitenkin heittämässä pesuveden mukana vain koska jotkut isot kansainväliset hoivajätit ovat ahneuksissaan laiminlyöneet niille kuuluvia velvollisuuksia.

Puolueista esimerkiksi Kokoomus ei tietääkseni ole mitenkään mukana hoivabisneksessä, mutta SDP ja Vasemmistoliitto ovat vahvasti mukana nimenomaan yksityisessä hoivabisneksessä. SDP ja Vasemmistoliitto siis hyötyvät rahallisesti, jos nyt syntyneen kohun myötä kuntien asiakkuuksia siirtyy Esperi Carelta, Attendolta ja Mehiläiseltä vasemmiston omistamalle Med Groupille. Yrityksen taustalla Tradekan naruista ovat vetelemässä muun muassa Li Andersson, Eero Heinäluoma, Antti Lindtman ja Paavo Arhinmäki. Erittäin mielenkiintoista on myös se, että vasemmiston hoivayhtiö Med Group toimii jo nyt Esperi Caren strategisena kumppanina. Esimerkiksi Med Groupin Punkalaitumella sijaitsevat vanhusten ja vammaisten asumispalvelut ovat jo siirtyneet Esperi Caren hoidettavaksi. Tulevaisuudessa onkin mielenkiintoista nähdä saavatko toimipisteet puhtaat paperit tulevissa tehotarkastuksissa.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Suomen täytyy nyt tehdä merkittävä ryhtiliike ja varmistaa, että sekä yksityisen että julkisen sektorin vanhustenhoito on jatkossa asianmukaisella tasolla varsinkin hoitajamitoituksen suhteen. Korostan valvontaa, koska pelkät sanat paperilla eivät riitä – oli kyseessä laki tai sopimus. Lisäksi esitän, että laiminlyönteihin tulee määritellä sekä yksityiselle että julkiselle sektorille merkittävät sanktiot. Jos hoivapalvelussa havaitaan laiminlyöntejä, tulee sillä olla muita seurauksia kuin kirjallinen nuhtelu.

Ilman tuntuvia sanktioita edes valvonta ei riitä korjaamaan palveluiden tasoa. Kristiinankaupungin Esperi Caren yksikössä nyt käytetty yksikön sulkemisen uhka ei riitä vaikuttamaan perusarkeen, koska sen käyttämisen raja on korkea. Sen lisäksi tarvitaan väliportaita, kuten esimerkiksi uhkasakon käyttämisen rajan merkittävä alentaminen. Uhkasakon tulee olla käytettävissä pienistäkin rikkomuksista. Kiristyvään valvontaan tarvitaan todennäköisesti lisää resursseja, mutta se on olennainen sijoitus vanhustenhoitoon.

Vanhukset ansaitsevat parempaa hoivaa kuin osassa toimipaikoista nyt saavat. Vanhusten ei pidä antaa kärsiä nahoissaan kansainvälisten hoivajättien härskin voitontavoittelun seurauksista, vaan vanhusten pitää saada ne laadukkaat palvelut, josta hoivayhtiöille nykyisin julkisista verovaroista jo nyt maksetaan. Se onnistuu mielestäni vain valvontaa ja sanktioita lisäämällä. Tuli meille sotea tai ei, on meillä ollut jo vuosikymmenten ajan laadukkaita ja asiansa hyvin hoitavia yksityisiä suomalaisia hoivayrityksiä. Niitä meillä tulee jatkossakin olemaan, kunhan valvonta saadaan kuntoon ja sekä sopimukset että rikkomusten sanktiot määriteltyä uusiksi.

Nyt tarvitaan #ryhtiliike vanhustenhoitoon.

Alkoholin kokonaiskulutus laskussa – tuoreet tilastot vahvistavat

Olen seurannut jo puolentoista vuoden ajan hyvin tiiviisti suomalaisen alkoholipolitiikan käänteitä erityisesti uuteen alkoholilakiin liittyen. Tänään koettiin taas odotettu hetki, kun sain käsiini Valviran tilastot tammi-lokakuulta 2018. Ne osoittavat taas kerran, että Alkon monopolia puolustanut Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL ja sen marionetit kansanedustaja Pekka Puskan johdolla esittivät eduskunnalle perättömiä väittämiä uuden alkoholilain seurauksista. THL uhkasi kansanedustajia jopa 500 lisäkuolemalla vuosittain, jos alkoholilaki hyväksyttäisiin. Laki hyväksyttiin ja sen suurin seuraus oli THL:n uskottavuuden menetys.

Lue myös: Alkoholiprosentin nosto lisää merkittävästi kansanterveyttä (20.9.2017)

Kulunut kesä 2018 oli Suomen mittaushistorian helteisin, ja luonnollisesti terassikelit vaikuttivat myös alkoholin myyntiin sekä ravintoloissa että kaupoissa. Tämä korostuu erityisesti, kun tilastoja verrataan vuoden takaiseen kesään 2017, joka oli sateisin miesmuistiin ja siksi terassiravintoloiden painajainen. Viime kesän helteistä huolimatta tammi-lokakuulta raportoidut alkoholin myyntiluvut eivät kuitenkaan juuri kasvaneet verrattuna vuoden 2017 poikkeuksellisen sadekesään. Itse olisin odottanut yli 60 hellepäivän nostavan alkoholin myyntiä merkittävästi enemmän, mutta viime kesän suurimmaksi nousijaksi muodostuikin hieman yllättäen alkoholiton olut. Hyvä niin.

Alkoholin myyntitilasto tammi-lokakuu 2018, Lähde: Valvira

Valviran myyntitilastossa on tapahtunut yksittäisten kuukausien kohdalla suuriakin heittoja molempiin suuntiin, mutta kausivaihteluja tasoittavan tammi-lokakuun tilaston mukaan alkoholin kokonaismyynti kasvoi vain 0,8 prosenttia, kun THL ennusti peräti 4-6 prosentin kulutuskasvua. Tätä edeltänyt Valviran tilasto piti sisällään alkoholin myynnin tammi-elokuussa 2018, jolloin puhtaana alkoholina myynti nousi 1,1 prosenttia. Elokuusta lokakuuhun alkoholin myynnin kehitys on siis ollut laskemaan päin.

Lue myös: THL ajoi lobbarimopolla seinään – alkoholin kulutus ei kasvanut 1,1 prosenttia (27.11.2018)

Tammi-lokakuun tilastossa eniten myyntiä kasvattivat odotetusti miedot juomasekoitukset, kuten lonkerot, joiden myynti peräti kolminkertaistui. Maustamattoman viinan myynti laski kuitenkin 4,1 prosenttia ja maustetun viinan myynti laski sekin 3,9 prosenttia. Oluiden kategoriassa pintahiivaiset ovat kasvattaneet myyntiä 15,9 prosenttia, mutta pohjahiivaisten myynti on laskenut 2,4 prosenttia. Siiderien myynti oli laskussa peräti 7,9 prosenttia ja punaviinien myynti peräti 6,9 prosenttia. Valkoviinin myynti oli puolestaan 1,2 prosentin kasvussa ja kuohuviinien myynti maltillisessa 2,2 prosentin kasvussa.

Alkoholin myynti kasvoi siis puhtaassa alkoholissa mitattuna yhteensä 0,8 prosenttia. Myynti ei ole kuitenkaan koko totuus kulutuksesta, joka on kaikkein olennaisin mittari. Suomeen virtaa nimittäin juotavaksi tarkoitettua alkoholia muualtakin kuin ravintoloista ja kaupoista.

Miten niin kokonaiskulutus on laskussa?

En ole tilastotieteilijä tai matemaatikko, sillä oma erikoisosaamiseni painottuu lähinnä talouteen ja yrittäjyyteen. Näkemykseni alkoholin kokonaiskulutuksen laskusta perustuu kuitenkin omiin laskelmiini, joissa olen yhdistänyt Valviran ja THL:n tuoreimmat tilastot. Valviran tilastossa on nimittäin mukana ainoastaan myyntiluvut ravintoloista ja kaupoista, mutta kokonaiskulutukseen lasketaan myyntien lisäksi mukaan myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laskemat matkustajatuonnin määrät. Nämä kaksi tilastoa pitää siis yhdistää, jotta saamme jonkinlaisen vertailukelpoisen arvion alkoholin kokonaiskulutuksesta.

Soitin tänään vielä varmuuden vuoksi Valviran alkoholitilastoista vastaavalle lakimies Kristiina Meriläiselle, joka vahvisti minulle, että Valviran tilastossa ei ole mukana mitään matkustajatuonnin elementtejä. Ne ovat siis kaksi aivan eri asiaa ja tilastoa. Nyt meillä on siis tiedossa Valviran tilasto tammi-lokakuulta 2017 ja 2018 sekä THL:n tilasto syyskuusta 2017 elokuuhun 2018. Ajanjaksot eroavat hieman, mutta tätä tarkempaa tilastoa ei vielä tässä vaiheessa ole saatavilla.

Lue myös: THL pyyhkii vaikka nelosolut on jo housuissa (30.5.2018)

Valviran tilastojen mukaan alkoholin myynti kasvoi puhtaana alkoholina mitattuna vuodessa 0,8 prosenttia, eli 31,5 miljoonasta litrasta 31,8 miljoonaan litraan. THL:n mukaan matkustajatuonti laski vuodessa peräti 11 prosenttia 7,5 miljoonasta litrasta 6,7 miljoonaan litraan. Näin saadaan lyhyellä matematiikalla laskettua, että vuonna 2017 alkoholin kokonaiskulutus olisi ollut arviolta 39 miljoonaa litraa ja vuonna 2018 arviolta 38,5 miljoonaa litraa.

Tämän yksinkertaistetun laskelmani perusteella alkoholin kokonaiskulutus näyttää laskeneen uuden alkoholilain myötä 1,3 prosenttia, kun tarkastelujakso on syksystä 2017 syksyyn 2018.

Ellei jotain todella rajuja muutoksia tapahtunut marras-joulukuussa 2018, tulee koko vuoden alkoholin kokonaiskulutus näiden tilastojen valossa laskemaan. Koko vuoden kulutustilasto julkaistaan aikaisintaan maaliskuussa, jolloin nähdään miten oikeaan laskelmani osuivat. Joka tapauksessa nyt lienee varmaa, että THL:n uhkailut 4-6 prosentin kulutuksen kasvusta olivat vain perätöntä Alkon monopolin aseman pönkittämistä.

Viranomaisten tulisi kertoa eduskunnalle tarkoitushakuisten ja poliittisesti värittyneiden satujen sijaan ainoastaan faktoja, sillä eduskunnalla tulee olla käytettävissään tarvittavat faktat tärkeiden päätösten tekemiseen. Alkoholilain valmistelun johdosta THL tulee jatkossa asemoida Alkon etujärjestöksi. Varsinkin, kun eduskunta ryhtyy käsittelemään Alkon monopolin lakkauttamista ja viinien myyntiä kaupoissa.

JockaTV: Iron Sky -elokuvaohjaaja Timo Vuorensolaa tapaamassa

Kulttuuriala on Tampereen merkittävimpiä toimialoja, ja kaupunki on kiistatta Suomen teatteripääkaupunki. Myös elokuvakulttuuri elää Tampereella edelleen vahvana. Maamme päättäjien tuleekin varmistaa Tampereen aseman säilyminen vireänä kulttuurikaupunkina.

Tapasin elokuvaohjaaja Timo Vuorensolan hänen uunituoreen Iron Sky: The Coming Race -elokuvansa merkeissä. Oheisella videolla Vuorensola kertoo millainen oli kuuden vuoden elokuvaprojekti.

Vuorensola on tehnyt poikkeuksellisen näyttävän elämäntyön tamperelaisen elokuvakulttuurin eteen. Kaupungin 2000-luvun elokuvamenestys kulminoituukin pitkälti juuri Vuorensolaan ja hänen aisapariinsa Samuli Torssoseen. Molemmat ovat esimerkkejä siitä miten pitkälle omiin unelmiin uskominen voi viedä, kunhan motivaatiota ja osaamista riittää.

Suomalainen elokuvahistoria kääntää 16. tammikuuta uuden lehden, kun vuosia odotettu suomalainen Iron Sky – The Coming Race -elokuva saa ensi-iltansa.

Jocka mukana Mestiksen Kiekkokaupunki -ohjelmasarjassa

Vaasan Sportin kasvattina en osannut edes 18 vuoden Tampereella asumisen aikana päättää Tapparan ja Ilveksen välillä, joten kannustan molempia aina tilanteen mukaan. Lempäälään muutettuani mukaan astui myös LeKi, jonka pelejä on ollut viime aikoina erittäin mukava käydä katsomassa Mestiksen vauhdikkaan pelin ja liigakiekkoa suuremman energian ansiosta.

Nyt sain kutsun vieraaksi Mestiksen Kiekkokaupunki -ohjelmasarjaan kertomaan suhteestani jääkiekkoon Lempäälässä. Minun lisäkseni jaksossa tavataan esimerkiksi LeKin kapteeni Sami Laakso. Katso nettisarjan jakso tästä alta. Ja muista käydä LeKin peleissä!

Jemenin nälänhätä oli Facebookille liikaa – sensuroi seksuaalisena

Maailman katseet ovat viime päivinä kiinnittyneet Saudi Arabiaan, koska maan hallintoa kritisoinut toimittaja Jamal Khashoggi murhattiin Saudi Arabian suurlähetystössä Turkin Islanbulissa. Samaan aikaan maailman mediat ovat jättäneet lähes kokonaan uutisoimatta mitä Saudi Arabia tekee parhaillaan omalla takapihallaan. Vain muutamat laatulehdet ovat nimittäin raportoineet aktiivisesti Jemenin tilanteesta, vaikka siellä kokonainen maa on parhaillaan nälänhädän partaalla Saudi Arabian sotatoimien vuoksi.

The New York Times lukeutuu maailman journalistiseen parhaimmistoon, ja luin sen verkkosivuilta eilen kattavan artikkelin Jemenin tilanteesta ja nimenomaan Saudi Arabian osuudesta tuohon valtavaan inhimilliseen tragediaan. Halusin tuttuun tapaani, että muutkin suomalaiset saisivat tietää mitä Lähi-Idässä todellisuudessa tapahtuu, joten päätin jakaa tuon ansiokkaan ja kattavan artikkelin Facebookissa. Tässä alla on kuvakaappaus tuosta kyseisestä päivityksestä.

Estetty Facebook-jako Jemenin nälänhädästä

Päivityksen julkaisemisen jälkeen Facebook lähestyi minua todella odottamattomalla viestillä. Se nimittäin ilmoitti, että yllä nähtävä jakoni rikkoi yhteisönormeja ja kehotti lukemaan Facebookin alastomuutta ja seksuaalista toimintaa koskevista käytännöistä. Tämän rikkomuksen vuoksi henkilökohtainen Facebook-käyttäjätilini on nyt estetty kolmeksi päiväksi. Facebook siis bannasi minut, koska jaoin Jemenin nälänhädästä kertovan The New York Timesin artikkelin. Syynä estoon oli Facebookin mukaan jakamani artikkelin sisältämä alastomuus ja seksuaalinen sisältö. Jokaisen kannattaa nyt  lukea tuo kyseinen artikkeli. Sen jälkeen jokainen voi muodostaa oman mielipiteensä siitä onko artikkelissa kyseessä alastomuus ja seksuaalinen toiminta. Vai kenties jotain aivan muuta.

Estetty Facebook-jako Jemenin nälänhädästä

Tässä tapauksessa syyllinen nähdäkseni täydellisen perusteettomaan estoon ei taida olla yksittäinen työntekijä, sillä päätöksen on todennäköisesti tehnyt Facebookin algoritmi. Pidän kuitenkin hyvin erikoisena, että Facebook kieltää Jemenin nälänhädästä kertovan artikkelin julkaisemisen siksi, että The New York Times on valinnut artikkelinsa uutiskuvaksi otoksen nälänhädän keskellä elämästään taistelevasta pikkulapsesta. Näin näyttää kuitenkin nyt käyneen, koska Pulizer-palkitun valokuvaaja Tyler Hicksin ikuistamassa koskettavassa uutiskuvassa lapsella ei ole yllään paitaa.

Ymmärrän hyvin, että Facebook pyrkii kitkemään palvelustaan esimerkiksi vihapuhetta, rasismia ja valeuutisia selvästi aikaisempaa tehokkaammin. Se on aivan perusteltua. Pidän kuitenkin hyvin erikoisena, että nälänhätää koskeva laatulehden raportti luokitellaan uutiskuvan perusteella seksuaaliseksi sisällöksi ja artikkelin jakava henkilö bannataan päiväkausiksi. Tällainen toiminta ei mielestäni anna suurelle yleisölle kovin positiivista kuvaa Facebookin laadun kriteereistä. Taannoin peräti 50 miljoonan Facebook-käyttäjän tietoja käytettiin laittomasti vaikuttamaan Yhdysvaltojen presidentinvaalien tulokseen niin sanotussa Cambridge Analytican tapauksessa. Voisin kuvitella, että tuollaisen paljastuksen jälkeen Facebook yrittäisi tehdä ryhtiliikkeen ja pyrkisi parantamaan myös estoja jakavan algoritminsä toimivuutta.

Kaksi vuotta sitten Facebook aiheutti kansainvälisen kohun, kun se esti niin ikään alastomuutena ja seksuaalisena Vienamin sotaa kuvaavan ikonisen uutiskuvan napalmipommitusta pakenevasta yhdeksänvuotiaasta pikkutytöstä. Vuonna 1972 ikuistettu kuva on palkittu esimerkiksi Pulitzer-palkinnolla. Facebook poisti jopa Norjan pääministeri Erna Solbergin palvelussa jakaman uutiskuvan aiheesta. Facebook luopui uutiskuvan sensuurista vasta sitten, kun verkkolehti Recode lähetti Mark Zuckerbergille asiasta avoimen kirjeen. Verkkolehti totesi, että historiallisesti merkittävän uutiskuvan sensurointi oli isku demokratiaa vastaan, koska kuva oli merkittävä tallenne historiaa, ja että uutiskuvan historialliselle merkittävyydelle tulee antaa enemmän painoarvoa kuin yhteisöpalvelun käyttäjien suojelemiselle.

Valitin tänään saamastani estosta välittömästi, mutta ainakaan vielä muutamassa tunnissa mitään ei ole tapahtunut. Veikkaan, että valitukset menevät joka tapauksessa automaattisesti roskakoriin. Minä pärjään kyllä helposti kolme päivää ilman henkilökohtaista Facebookia, mutta nyt kyse ei olekaan siitä. Sen sijaan kyse on nyt siitä miksi Facebookin automatisoitu laadunvalvonta ei kykene erottamaan alastomuutta ja seksuaalista toimintaa laatulehden nälänhätää käsittelevästä artikkelista. Mikäli yhteisöpalvelun algoritmi on tosiaan tätä tasoa, niin tiettyjen aihealueiden kieltämisellä tai rajoittamisella Facebook voisi jatkossa helposti vaikuttaa yli miljardin käyttäjänsä näkemykseen maailmasta.

Yhdysvaltalainen rocklegenda ja runoilija Jim Morrison kiteytti asian aikoinaan  ”Ken hallitsee mediaa, hallitse mielen”. Onko Jemenin nälänhätää olemassa, jos siitä ei saa jakaa tietoa Facebookissa?

PÄIVITYS 28.10.2018 kello 10.00

Nyt The New York Post kertoo, että Facebook on bannannut uutiskuvan takia käyttäjiä perusteettomasti ympäri maailmaa. Täsmälleen kuten edellä kirjoitin, kyse on tuon uutiskuvan virheellisestä tulkinnasta, ja tämä tapaus osoittaa miten surkea Facebookin algoritmi on arvioimaan uutisten ja kuvien sisältöä. Facebook on ilmoittanut lehdelle, että se palauttaa poistamansa jaot Jemenin nälänhädästä, koska ”Tiedämme, että kuva on tärkeä ja että sillä on maailmanlaajuista merkitystä”. Vielä toistaiseksi Facebookin ei ole kuitenkaan palauttanut jakoja eikä myöskään poistanut kuvan takia perusteettomasti käyttäjilleen antamiaan estoja. The New York Times julkaisi myös uuden artikkelin, jossa se kertoo miksi lehti katsoi parhaaksi käyttää Facebookin nyt väärin tulkitsemia uutiskuvia.

Ammattiliittojen itkupotkuraivarit – öykkäröinnin lyhyt oppimäärä

Suomessa eletään parhaillaan historiallisia hetkiä, kun SAK on käskyttänyt jo toisen kerran lyhyen ajan sisään joukkionsa barrikadeille marionettinsa SDP:n vaalikampanjaa tekemään. Hakaniemen vasalli Antti Rinne tekee täsmälleen kuten hänen isäntänsä käskee, ja soppa on  silloin valmis.

Jokainen asioita seuraava tietää, että kyse ei ole todellisuudessa irtisanomislaista aivan kuten kevään lakkoilussa ei ollut todellisuudessa kyse aktiivimallista. Molemmissa lakkoiluissa kyse oli ja on vain ja ainoastaan kahdesta asiasta: 1. Demarien vaalikampanjasta ja 2. Ammattiliittojen kipuilusta jäsenmäärän ja arvovallan syöksykierteessä. Lue jälkimmäisestä pidempi kirjoitukseni tästä.

On päivänselvää, että irtisanomislaki täytyy ajaa läpi. Siitä ei ole mitään epäselvyyksiä. Laki tulee madaltamaan työllistämisen kynnystä ja synnyttämään siten merkittävän määrän uusia työpaikkoja. Laki siis parantaa työllisyyttä. Olen kirjoittanut aiheesta jo aiemmin, joten en turhaan toista itseäni. Lue aiheesta pidempi kirjoitus tästä. Irtisanomislakia on turha tässä yhteydessä pidemmälti käsitellä, koska se ei liity mitenkään nyt meneillään olevaan lakkoiluun ja yhteiskunnan kehityksen mukanaan tuomaan ammattiliittojen kipuiluun.

SDP ei halua kiistan päättyvän sovintoon

Irtisanomislaki valittiin nyt tekosyyksi samasta syystä kuin aktiivimalli keväällä. Niiden molempien tilalla olisi voinut olla vaikkapa hulevesilaki tai eläinsuojelulaki. Aivan mikä tahansa. Tämä seikka vahvistui viimeistään, kun pääministeri Juha Sipilä esitti lakkokenraali Antti Rinteelle suorassa A-Studio -ohjelmassa sovintoa ja irtisanomislain vetämistä pois. Rinne ei ottanut asiaa kuuleviin korviinsa eikä edes vastannut, joten Sipilä toisti sovintoesityksen vielä kaksi uutta kertaa. Rinne väisti ne kaikki. Viimeistään tämä vahvisti vedenpitävästi, että SDP ei missään nimessä halua, että sen vaalikampanjana toimivat lakot peruttaisiin.

Juha Sipilän hallitus taas on puolestaan antanut jo lukemattomia kertoja ammattiliitoille äärimmäisen nolosti veto-oikeuden hallituksen päätöksiin, joten nyt on täysin perusteltua puhua siitä kuka maata todellisuudessa johtaa, eduskunta ja sen valitsema hallitus vai sittenkin joku random joukkio ulkoparlamentaarisia yhdistyksiä Hakaniemestä? Ensin mainitun demokratian peruspilarin on meille valinnut Suomen kansa demokraattisilla vaaleilla ja toinen taas on… No tiedätte kyllä.

Myös irtisanomislain tapauksessa hallitus meni nopeasti polvilleen ja laski esityksen koskevien yritysten työntekijämäärän kahdestakymmenestä kymmeneen. Se oli nolo hetki suomalaiselle demokratialle ja hallituksen uskottavuudelle. Hallituksen pitäisi nyt kasvattaa munat ja tehdä viimein päätöksiä itsenäisesti Suomen kansan sille antamalla mandaatilla ilman asiaan täysin kuulumattoman yksittäisen vaalikampanjan vaikutusta. Kenellekään ulkopuoliselle ei tule antaa veto-oikeutta tällaisissa asioissa.

Maailma muuttuu ja nykyisenkaltaiset ammattiliitot ovat vääjäämättä kuolemassa pois, joten kolmikannan jäätyä syystäkin historiaan tulee ammattiliittoja jatkossa enää kuulla korkeintaan lausuntojen antajina.

Esimerkiksi SAK väittää juhlapuheissaan edelleen olevansa yli miljoonan suomalaisen järjestö, mutta totuus on täysin toinen. Taannoin nimittäin paljastui, että syöksykierteessä olevan SAK:n jäsenmäärä on enää hädin tuskin 600 000 suomalaista. Jäsenpako vain nopeutuu jatkossa, kun ammattiliitot paljastavat viimein oikeat tarkoitusperänsä. Työttömyys ja kurjuus ovat niiden etu ja tavoite, jonka varjolla nuo veroparasiitit keräävät miljardeja kaikkein köyhimmiltä suomalaisilta esimerkiksi asumistukina ylisuurien riistovuokrien kautta. Köyhiltä tuhkatkin pesästä ammattiliiton holviin. Kirjoitin aiheesta taannoin. Lisäksi suuri osa suomalaista maksaa joka kuukausi siivun palkastaan Hakaniemen pohjattomaan kassaan.

Ammattiliittojen rajattoman härskiyden osoitti viimeistään viime viikon äänestys eduskunnassa. Perustuslain myötä Suomessa ylintä päätösvaltaa käyttävä eduskunta päätti, että hallitus voi jatkaa irtisanomislain valmistelua. Siis valmistelua, jonka perusteella joskus hamassa tulevaisuudessa esitettävän lain eduskunta voi halutessaan myös hylätä. Viimeistään eduskunnan päätöksen jälkeen ammattiliittojen olisi pitänyt kaivautua ökypalkkaisine johtajineen takaisin kiviensä alle ja antaa demokratian tehdä tehtävänsä. Sen sijaan AY-joukkio päätti uhmata Suomen kansaa ja sen valitsemaa eduskuntaa jatkamalla lakkoiluaan. Vastaavaa ei taida olla tapahtunut koskaan aiemmin, joten ammattiliittojen hätä arvostuksensa tulevaisuudesta on nyt todella suuri.

Tällä hetkellä lakot on siis osoitettu suoraan suomalaista kansanvaltaa, eduskuntaa ja perustuslakia vastaan. Ammattiliitot lakkoilevat siis jokaista suomalaista vastaan. Samat ammattiliitot elävät pitkälti valtion rahoittamana, koska nuo veroparasiitit jättävät tilittämättä vuosittain noin 200 miljoonaa euroa valtion kassaan. Puuttuvan summan joutuvat maksamaan muut veronmaksajat. Sinä ja minä. Nyt käsillä oleva tilanne antaa myös asiantuntijoiden mukaan syyn kysyä perustellusti, että miksi valtio rahoittaa järjestöjä, jotka toimivat suoraan kansanvaltaa vastaan. Enää ei ole olemassa mitään syytä miksi työmarkkinajärjestöjen verovapautta ei pitäisi poistaa. Siksi se on myös yksi vaaliteemoistani.

Tähän kokonaiskuvaan sopii mainiosti, että alkavan viikon kaksipäiväisen lakkoilun uhreiksi ammattiliitot ovat valinneet juuri lapset ja vanhukset, eli kaikkein heikoimmat. Juuri ne, joiden etua nämä samat liitot ja niiden poliittinen käsikassara SDP väittävät juhlapuheissaan suojelevan. Todelliset tarkoitusperät kuitenkin paljastuivat, kun kriisi arvovallan murentumisesta alkoi.

Ammattiliitto ei liity ansiosidonnaiseen mitenkään

Päivä päivältä yhä useampi suomalainen ymmärtää, että ammattiliitto ei liity mitenkään ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ja että ammattiliitto ei maksa pennin jeniä ansiosidonnaisista työttömyyskorvauksista. Suomalaisten sumutus tästä aiheesta on jatkunut jo vuosikymmeniä, mutta onneksi koko ajan useampi ymmärtää, että ammattiliitot vievät merkittävän osan kuukausipalkasta ilman, että ne liittyvät mitenkään työttömyysturvaan saati olisivat ansiosidonnaisen edellytys.

Laki edellyttää, että kenenkään ei tarvitse kuulua liittoon saadakseen ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Siihen riittää pelkän työttömyyskassan jäsenyys, ja kassat ovat aina liitoista erillisiä organisaatioita. Esimerkiksi niin sanottu Loimaan kassa, eli YTK, laski juuri tällä viikolla hintojaan, koska sen suosio on räjähdysmäisessä kasvussa. YTK tarjoaa työttömyysturvaa ilman liittojen kuukausipalkasta viemää merkittävää osuutta. Yksi vaaliteemoistani on saada jokainen suomalainen palkansaaja automaattisesti ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin. Lue lisää siitä ja muista vaaliteemoistani tästä.

Valhe, propaganda ja muunneltu totuus

Parhaillaan verkossa liikkuu rajattomasti vihervasemmiston räikeän valheellista propagandaa, jolla pyritään perusteettomasti oikeuttamaan lasten jättäminen ilman ruokaa kahdeksi päiväksi. Esimerkiksi tämä somepäivitys tarjoaa malliesimerkki siitä miten valheellinen vasemmistopropaganda saa ihmiset uskomaan mitä tahansa soopaa, jota AY-liikkeen propagandaosasto heille tuubeistaan syöttää. Kuvitelkaapa, että monet suomalaiset tekevät tällaisen roskan perusteella ensi keväänä äänestyspäätöksensä.

Väite: ”Hallitus söi sanansa olla heikentämättä työttömien asemaa, kun kiky-sopimus sovittiin.”

Väärin. Hallitus ei ole kiky-sopimusta neuvoteltaessa luvannut missään vaiheessa olla heikentämättä työttömien tai työllisten asemaa. Se on yksinomaan ammattiliittojen valhe, jonka perättömyyden Helsingin Sanomat äskettäin osoitti hankkimalla tutkittavakseen kyseisissä kiky-kokouksissa tehdyt muistiot. Mikäli tuollainen lupaus olisi tehty, olisi siitä kiistatta olemassa sanatarkasti materiaalia mustaa valkoisella vähintään kokouksen muistiinpanoissa. Väite on siis yksinkertaisesta perätön, eli valhe.

Väite: ”Hallituksen toimet ovat yksipuolisesti heikentäneet pienituloisten asemaa Suomessa.”

Väärin. Tuloerot ovat nykyisen hallituksen aikana pienentyneet, joten pienituloiset saavat nyt enemmän rahaa suurituloisiin nähden kuin demareiden istuessa viimeksi hallituksessa. Mielikuva köyhien rokottamisesta on vain vihervasemmiston perätön väite, joka on osoitettu tilastollisesti vääräksi jo lukemattomia kertoja. Suomalaisten ja kansainvälisten tilastojen mukaan Suomi edustaa tuloerojen pienuudessa kirkkainta kärkeä Euroopassa ja koko maailmassa. Myös ostovoimakorjatussa mediaanitulossa Suomen gini-kerroin on aivan Euroopan kärkitasoa. Lisäksi tilastokeskuksen mukaan köyhyys- ja syrjäytymisriskissä elävien osuus on laskenut merkittävästi sen jälkeen, kun nykyinen hallitus aloitti, eli kun demarit putosivat hallituksesta. Faktoilla on usein taipumus pilata hyvin alkanut propaganda.

Väite: ”Nyt kun pienipalkkaiset keittäjät ja siivoojat ovat lakossa työehtojensa takia”

Väärin. Lakossa ovat JULKISEN sektorin keittäjät ja siivoojat, joita YKSITYISEN sektorin yrityksiä koskeva irtisanomislaki ei koske mitenkään. Nyt lakkoilevat eivät ole lakimuutoksen piirissä, joten keittäjät ja siivoojat eivät ole lakossa työehtojensa takia, vaan he jättävät lapset ilman ruokaa aivan muista syistä. Todellinen syy lakkoiluun tulikin todettua jo edellä. Veikkaan, että valtaosa lakkoilevista ei ymmärrä, että lakkokenraalit ovat määränneet heidät lakkoon demarien vaalikampanjan ja ammattiliittojen vaikutusvallan pönkittämisyrityksen vuoksi. Loput eivät uskalla mennä työpaikoilleen, vaikka liitto ei voi pakottaa ketään lakkoilemaan. Ei jäseniään eikä ketään muutakaan.

Tämän kaiken seurauksena alkavalla viikolla lapset eivät saa kahtena päivänä ruokaa kouluissa ja päiväkodeissa. Monille lapsille koulun ja päiväkodin ruoka on päivän ainoa lämmin ateria. Maanantaisin ruoan menekki kasvaa jopa 20 % normaalista, kun lapset tulevat viikonlopun jälkeen nälkäisinä kouluun ja päiväkotiin. Demarien vaalikampanjan ansiosta näiden lasten nälkä jatkuu kaksi ylimääräistä päivää, ja ruokaa on luvassa yhteiskunnan toimesta vasta keskiviikkona. Mahtavat lakkoilijat ja heidän lakkokenraalinsa olla tyytyväisiä saavutukseensa. Yhtä tyytyväisiä saavutukseensa lienevät ne demaripäättäjät, jotka ovat kieltäneet ravintoloita ja kauppiaita tarjoamasta nälkäisille lapsille ruokaa. Nälkä on ollut maailman kriisipesäkkeissä perinteisesti politiikan välikappale. En olisi uskonut, että 2000-luvulla sitä käytetään myös Suomessa.

Pienen ihmisen puolella? Kunpa olisivatkin.