Julkaistu

Kitara, taivas ja Tampere – kolumnini Tamperelainen-lehdessä

Suomirockin dinosaurus Eppu Normaali jättää jäähyväisensä Ratinan stadionilla. Samaan aikaan Tampere City Festival täyttää Pirkkahallin ympäristön. Molemmissa tapahtumissa kymmenet tuhannet ihmiset nauttivat kesästä, musiikista, ystävyydestä ja elinvoimaisen kulttuurikaupungin sykkeestä.

Elokuun toinen viikonloppu on hyvä esimerkki Tampereen tapahtumien vetovoimasta. Kaupungin ja lähialueiden majoitukset on myyty loppuun jo kuukausia sitten, ja VR päätti juuri lisätä yöjunia tuolle viikonlopulle. Ravintolat täyttyvät, taksien ovet paukkuvat, jääpalat kilisevät tyhjissä grogilaseissa ja raha vaihtaa omistajaansa. Tämä tapahtuu siksi, että Tampereesta on vuosikymmenten ajan johdonmukaisesti rakennettu tapahtumien kaupunkia. Monipuolista kulttuuria tarjoava kaupunki on vetovoimainen ja ennen kaikkea pitovoimainen.

Olen vuosikymmenten ajan saanut tehdä töitä yleisötapahtumien ja festivaalien kanssa, ja Tampereella on aina ymmärretty tapahtumien merkitys sekä kaupungin maineelle että taloudelle. Tämä ymmärrys on näkynyt myös uusien festivaalien syntymisenä. Moni muistaa vaikkapa Kukkaisrockin ja Tammerkosken Sillalla -festivaalien tunnelmat ja yhteislaulut, Tammerfestin ilmaiskonsertit Koskipuistossa, Turnin’ Festin Härmälässä sekä Blockfestin alkuvuodet Tullikamarilla.

Kun elokuussa 2008 kuuntelin suomiräppiä ensimmäisillä Blockfesteillä Tampereen Pakkahuoneella noin 300 muun ihmisen kanssa, en ajatellut, että 10 vuotta myöhemmin tapahtuma vetäisi Ratinaan 60 000 ihmistä ja toisi talousalueelle miljoonia euroja. Kolme nuorta miestä loi tuolloin kaupunkiin jotain täysin uutta ja erilaista, koska he uskoivat omaan visioonsa ja saivat tilaisuuden toteuttaa sitä käytännössä. Nuorta yrittäjyyttä parhaassa muodossaan.

Yksikään tapahtuma ei synny virkamiesten toimesta, vaan tapahtumat ovat aina tekijöidensä näköisiä ja tekijöidensä intohimon tuotteita. Tampereen kaupungin rooli on toimia ainoastaan mahdollistajana, sillä tapahtumien järjestäminen kuuluu muille tahoille. Kaupungilta tarvitaan kuitenkin rohkeutta, jotta tulokkaille annetaan mahdollisuus luoda kaupunkiin uusia yleisötapahtumia, festivaaleja ja konsertteja.

Ratinanniemen festivaalialueen rakentaminen oli aikoinaan investointi, josta tapahtuma-ala ja koko kaupunki hyötyvät vielä vuosikymmeniä. Ydinkeskustassa sijaitseva festarialue stadioneineen on kilpailutekijä, johon muiden kaupunkien on hankala vastata.

Aikansa kutakin, sanotaan. Lukuisat festivaalit ovat jo jääneet muistojen kansioihin ja historian lehdille. Tärkeintä on, että uusia tapahtumia tulee tilalle, jotta kulttuuritarjonta pysyy vireänä. Samoin käy tietenkin myös yhtyeille, joilla kaikilla on oma kirjoittamaton elinkaarensa.

Lauantaina 8. elokuuta Eppu Normaali soittaa viimeisen encorensa Ratinassa. Silloin monet silmäkulmat kostuvat vuosikymmenten muistojen tulviessa mieleen. Harvan yhtyeen musiikki on ollut mukana katsojien arjessa lähes koko elämän ajan. Eppu Normaalin lopettaessa kyse ei ole vain musiikista, vaan erään aikakauden lopusta. Minä palaan tuolla hetkellä ajatuksissani kesään 1989 ja korvissani soi rahisevalta C-kasetilta Näin kulutan aikaa.

Jocka Träskbäck
kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja
kaupunginvaltuutettu

Julkaistu

RantaRock 1995 järjestettiin 30 vuotta sitten

Onnea RantaRock! 30 vuotta sitten järjestettiin Suomen kaikkien aikojen ikonisin yksittäinen festivaali. Vaasaan vuonna 1995 muuttanut RantaRock asetti suomalaisille festareille aivan uuden riman. Emme tuolloin tienneet, että ysärimusiikki tulisi vielä vuosikymmenten päästä olemaan erittäin suosittua, ja että nimenomaan tämä yksittäinen festivaali nousisi legendaariseen asemaan ysärimusiikin kulminaatiopisteenä.

Menin RantaRockille töihin vuonna 1994, kun tapahtuma järjestettiin viimeisen kerran Virroilla. Siellä RantaRock kasvoi kuitenkin alueen kapasiteettia suuremmaksi, joten festarille tarvittiin uusi paikka. Vaasalaisena tuoreena DJ SM -voittajana tapahtuman järjestäjät palkkasivat minut mukaan RantaRockin organisaatioon, kun neuvottelut Vaasan kaupungin kanssa olivat jo käynnistyneet. Varsin nopeasti kävi selväksi, että kesällä 1995 RantaRock tultaisiin lopulta järjestämään Vaasan Vaskiluodossa. Logistiikka, festarialue ja muut fasiliteetit olivat aivan toista kuin Virroilla. RantaRockin oli aika ottaa harppaus eteenpäin.

Syksyllä 1994 tein MTV3-kanavalle HotHit-ohjelmaa ja samalla kiersin Suomen keikkapaikkoja useilla kiertueella. Alkuvuodesta 1995 mukaan tuli myös RantaRock-kiertue, jolla markkinoimme Vaasan tapahtumaa. Kiertueen tiimissä oli mukana muun muassa Ressu Redfordin Sound of R.E.LS. ja lukuisia vierailevia artisteja. Kiersimme tällä kokoonpanolla kauppakeskuksia, klubeja ja yökerhoja kuukausien ajan. Kiersin samaan aikaan myös HotHit-kiertueella (mm. Nylon Beat, Mira, O’Ou, Arkadio, Sikaduo, 101, Hausmylly) ja DJ SM -kiertueella (mm. Aikakone), joten maantiet tulivat tutuiksi.

Kesää kohti huomasimme miten RantaRock-hype alkoi kasvaa kasvamistaan ja että juhannuksen tapahtumasta tulisi varmasti onnistunut. Lopulta Vaasa menikin juhannuksena aivan sekaisin. Festivaalin väkimäärästä on esitetty monia arvioita, mutta väkeä oli niin sanotusti riittävästi. Oheisista kuvista voidaan tehdä jotain arvioita. Minulla on vielä tallessa vuoden 1995 RantaRockin virallinen VHS-kooste, joka pitäisi saada vielä joskus digitoitua. Mukana voi olla aika melko historiallista materiaalia.

Varsinaisilla festareilla toimin päälavan ja HotHit-lavan juontajana ja vastasin muiden juontajien aikatauluista. Jälkimmäisessä olikin tehtävää, sillä esimerkiksi Jyrki Hämäläistä etsittiin pitkin aluetta, kunnes hänet tavoitettiin Vaasan keskustan hotellin aulabaarista. Wasalandiassa HotHit-ohjelmallamme oli oma esiintymislava, jossa artistit kävivät tekemässä haastatteluita ja vetämässä pari biisiä ennen päälavalle nousua. Kuvissa vieraana Basic Elementin alkuperäinen kokoonpano ja Movetronin Päivi. Sattuneesta syystä kuvia näiltä festareilta on melko niukasti.

Toisin kuin nykyisin, vielä 1990-luvulla suuretkin artistit juhlivat backstagella railakkaasti ja siitä jatkettiin yökerhoon ja sen jälkeen vielä hotellijatkoille. Ja tietenkin sattui ja tapahtui. Jatkoilla eräs suosikkiartisti esitteli keskustan ulkoterassin pöydällä seisten helikopteriaan ja palokunta joutui sammuttamaan sviitissä sytytetyn hiiligrillin. Niistä ei kuitenkaan tässä enempää.

Tasan 30 vuotta sitten Vaasassa tapahtui jotain, jonka mukana olleet muistavat loppuikänsä. Moni on kuvaillut tapahtunutta Suomen Woodstockiksi, ja se onkin varmasti perusteltua. Yleisön juhlatunnelma ja yhteenkuuluvuuden tunne oli uskomatonta, eikä varmasti vähiten jääkiekon tuoreen MM-voiton ansiosta. Kaikki olivat kavereita keskenään ja koko RantaRock 1995 oli torstain ja sunnuntain välinen yötön yö. Sitä se oli ysiviis, eikä vastaavaa ole sittemmin tässä maassa nähty.

Kokemuksia ei saada, niitä hankitaan.

Hyvää juhannusta 2025 kaikille!

Julkaistu

Yleisradio päätti irtisanoa – muitakin ratkaisuja olisi ollut

Yleisradio päätti irtisanoa 156 työntekijäänsä. Entisenä yleläisenä on mielestäni harmillista, että yhtiössä päädyttiin irtisanomisiin. Asiaan liittyvästä keskustelusta on kuitenkin paikallaan esittää muutama tärkeä huomio, jotka ovat kenties jääneet monilta huomaamatta.

1. Ensinnäkin Yleisradiolta ei ole leikattu euroakaan, vaan sen budjetista jäädytettiin tulevaisuuden indeksikorotuksia. Toisin sanoen Yleisradion budjetti ei ole nyt pienentynyt lainkaan.

2. Toiseksi päätös tulevien indeksikorotusten jäädytyksestä ei ollut Orpon hallituksen, vaan kaikkien puolueiden yhteinen. Sitä olivat siten tekemässä myös vihreät, demarit ja vasemmistoliitto. Ja päätös oli perusteltu, sillä julkinen mediamonoliitti ei voi olla immuuni tulevaisuuden säästötoimille.

3. Kolmanneksi Yleisradio päätti itse toteuttaa juuri irtisanomiset, eikä säästää niiden sijaan muualta. Yleisradion mukaan juuri nämä irtisanomiset ovat tehokkain tapa säästää, vaikka muitakin keinoja olisi ollut tarjolla. Niistä tarkemmin alla. Yleisradiossa ylimääräistä kuormaa ei mielestäni ole kertynyt toimittajien keskuuteen, vaan aivan muille alueille, niin sanotusti journalismin ulkopuolelle.

4. Mikäli Yleisradio päättää nyt irtisanoa juuri toimittajia ja/tai lakkauttaa suosittuja ohjelmia, voi kyseessä olla niin sanottu Washington Monument -ilmiö. Siinä säästötoimia tehdään pidetyimmistä tuotannoista, jotta yleisön mielipiteellä saataisiin painostettua päättäjiltä lisää rahaa. Näin teki äskettäin onnistuneesti myös museovirasto.

5. Yleisradion tulisi keskittyä taas ydintehtäviinsä. Mielestäni valtiollisen mediayhtiön verovaroja tulisi käyttää uutistuotantoihin, kotimaiseen kulttuuriin, urheiluun ja draamaan, joita on usein hankala tuottaa kannattavasti kaupallisille kanaville. Näistä tuotannoista mahdollisimman paljon pitäisi ostaa kotimaisilta tuotantoyhtiöiltä, jotta raha jäisi kiertämään Suomeen.

Nyt tehtyä juustohöylä-päätöstä tehokkaampaa olisi ollut lakkauttaa Yleisradion sisäisiä kokonaisia turhia osastoja, palveluja tai kanavia. Holtittomasti paisuneen Yleisradion sisälle on viime vuosina rakentunut valtio valtiossa, ja siellä riittää karsittavaa ilman, että se vaikuttaa mitenkään ohjelmatuotantoon. Myös ulkomaiset ohjelmaostot olisi syytä panna jäihin, sillä verorahoilla ei pitäisi ostaa HBO-hittisarjoja tai NHL-jääkiekkoa. Ulkomaille myyty Digita laskuttaa nykyisin miljoonia euroja jokaisesta suomalaisille lähettämästään kanavasta.

Niin ikään mainostaminen monikansallisissa somepalveluissa olisi syytä lopettaa, sillä se ei mielestäni ole suomalaisten verovarojen vastuullista käyttämistä. Yleisradion tapahtumatuotannoista olisi niin ikään varaa karsia, kun niihin otettaisiin mallia yksityiseltä sektorilta. Yksityinen yritys ei voisi kuvitellakaan esimerkiksi vuokraavansa Nokia Areenaa viikoksi parin tunnin suoraa lähetystä varten.

Lopuksi täytyy todeta, että Yleisradion massiivisen johtoportaan palkat ovat tähtitieteellisiä, joten leikkausvaraa löytyy niistäkin. Säästökohteita Yleisradiosta siis kyllä löytyy, mutta niistä päättää jatkossakin Yleisradio itse, ei siis Suomen hallitus tai eduskunta.

Julkaistu

RantaRock 1994 juhlittiin 30 vuotta sitten

30 vuotta sitten RantaRockissa Virroilla juhannuksena 23.-25.6.1994 tein ensimmäisen DJ-festarikeikkani, josta sai alkunsa vuosien työ RantaRockeissa ja sen massiivisilla promokiertueilla, kulissien takana sekä myöhemmin myös lukemattomilla muilla festareilla ja kiertueilla kautta maan. Mahtavia muistoja jokaisesta.

Viimeinen Virroilla järjestetty RantaRock oli eppinen monessakin mielessä. Silloin oli vielä voimissaan vanha kunnon telttamajoitus, ja ikimuistoisten extempore-aamujatkojen myötä musiikki soi ympäri vuorokauden koko juhannuksen ajan. Minun lisäkseni tuon vuoden DJ-kattauksessa olivat mukana DJ Edward (rip) ja DJ Pali. Yhdessä oheisista kuvista soitan aamuyön sateessa vinyylejä jonkun festarivieraan vaaleansinisen pickupin tavaratilassa. Nuo bileet ovat tulleet sittemmin usein vastaan eri yhteyksissä. Sähkö autoon vedettiin jatkoroikilla ja discosta haettiin mukaan kaiuttimia, levypakki, levysoittimet, mikseri, vahvarit ja stroboputkia. Sadat ihmiset tanssivat upottavassa mutavellissä aamuun saakka. Välillä peseydyttiin pulahtamalla vaatteet päällä järveen uimaan. Suihkuja ei tarvittu.

Virroilla oli tunnetusti melkoisia haasteita sähkön riittävyyden suhteen, ja ajoittain päälavan bändien soitto taukosi valtavien konttikokoisten aggregaattien temppuillessa. Juhannuksen suosituin artisti oli Haddaway, jonka What is Love oli ollut edellisen juhannuksen ylivoimaisesti suosituin biisi ja soinut jokaisessa autossa ja teltassa läpi juhannuksen. Nyt Haddawayn lisäksi lavalla esiintyivät – ehkä – myös DJ Bobo, Pandora, Dr Alban, Culture Beat ja Kummelit. Parhaiten tapahtuma muistetaan kuitenkin Renny Harlinin ja Geena Davisin vierailusta.

Koska juhannusta 1994 edelsivät varsin massiiviset sateet, oli RantaRockin festaripaikalla kaikkialla nilkkoihin saakka mutaa. Katsomona toimi suuri mäki, joka keksittiin muuttaa valtavaksi liukumäeksi. Sitä pitkin suuri joukko festarivieraita lasketteli yltä päältä mudassa, ja taas käytiin peseytymässä järvessä. Hauskanpitoa ja remeltämistä riitti vailla huolta huomisesta. Ja kännykkäkameroita ei ollut vielä keksittykään, joten turhantärkeitä somepousauksia ei tarvinnut kenenkään vielä tehdä. Hauskanpito oli aitoa.

Juhannuksena 1994 RantaRock jätti hyvästit Virroille, ja seuraavan vuoden RantaRock 1995 Vaasassa oli ja on yhä edelleen suomalaisen festarihistorian ikonisin yksittäinen tapahtuma. Samaan tuskin voi enää yltää yksikään toinen yleisötapahtuma. Siitä kuitenkin vuoden päästä tarkemmin. Oli hienoa saada olla töissä RantaRockissa ja sen kulisseissa vuodet 1994-1998. Se oli suomalaisen festarihistorian upeaa aikaa ja ysärimusiikin syntymähetki. Kukaan meistä ei tosin silloin voinut ymmärtää miten suosittua ysäristä tulisi genrenä vielä vuosikymmenien päästä. Upeita aikoja.

Kokemuksia ei saada, niitä hankitaan.

Tänään nostetaan malja RantaRockille 1994.

Julkaistu

Disinformaatiota! Keskustelimme informaatiovaikuttamisesta Sebastian Lohjan podcastissa

Olen työskennellyt erilaisissa medioissa vuodesta 1993 lähtien ja tehnyt töitä sosiaalisen median kanssa vuodesta 2007 lähtien. Some ja sen lieveilmiöt ovat siis tulleet matkan varrella tutuiksi, ja nyt 2020-luvulla niiden merkitys on kasvanut valtavasti. Ensin koronakriisin ja rokotusten sekä viime aikoina Venäjän sotatoimien vuoksi. Disinformaation ja informaatiovaikuttamisen merkitys on parhaillaan suurempi kuin koskaan aiemmin, joten myös medialukutaidon merkitys on huipussaan. Keskustelimme aihesta Sebastian Lohjan podcastissa.

VIDEON SISÄLTÖ

Esittely: 00:00 – 00:25
Ajatuksia disinformaatiosta ja informaatiovaikuttamisesta 00:25 – 02:25
Sananvapaus ja algoritmit 05:50 – 08:35
Medialukutaito ja disinformaatio 08:35 – 12:15
Salaliittoteoriat 12:15 – 16:45
Millaisin tavoin Venäjä vaikuttaa Suomeen 16:45 – 24:07
Käytös sosiaalisessa mediassa 24:07 – 25:27
Mediakriittisyydestä 25:27 – 31:46
Loppukiteytys 31:46 – 34:07
Loppusanat 34:07 – 34:47

Tilaa Sebastian Lohjan YouTube-kanava tästä.

Julkaistu

Stara perustettiin 22 vuotta sitten – idea verkkomediasta syntyi uima-altaalla Teneriffalla

Eilen 20.1.2022 tuli kuluneeksi päivälleen 22 vuotta minulle hyvin tärkeästä päivästä. Lekottelin joulukuun lopussa 1999 uima-altaalla Teneriffalla, kun sain idean perustaa Suomeen viihdealan verkkomedian. Olin koodannut nettisivuja vuodesta 1993 lähtien ja työskennellyt samasta vuodesta alkaen toimittajana useissa musiikkimedioissa. Kuin salama kirkkaalta taivaalta minulle tuli ajatus, että internetissä pitäisi ryhtyä julkaisemaan artikkeleita ja arvosteluita, koska sähköisissä medioissa vaikutti tuolloin olevan potentiaalia.

Irtisanouduin Fritidsresorin ja Hassen matkaoppaan duunista heti ja sain lennon Suomeen tammikuun puoliväliin. Kotiin palattuani käärin hihat ja varasin Staran esiasteen domainin 20.1.2000. Ensimmäiset kuusi vuotta tein päivät duunia muun muassa koodaamalla nettisivuja eri yrityksille ja yhteisöille, toimittamalla Yleisradion Poliisi-tv -ohjelmaa ja soittamalla illat levyjä klubeilla ja yökerhoissa. Vapaa-ajan käytin verkkosivuston sisällön tuottamiseen ja koodaamiseen.

Poliisi-tv:n promokuva vuodelta 2002.

Tuolloin ei ollut vielä olemassa nykyisiä julkaisujärjestelmiä, joten jokainen artikkeli piti kirjoittamisen jälkeen myös koodata sisään sivustoon. Suuret suomalaiset mediatalot tyytyivät vain naureskelemaan verkkomedioille, koska niiden johdossa ei alkuunkaan ymmärretty internetin roolia ja mahdollisuuksia. Hyvä niin, sillä Stara ei olisi koskaan kasvanut näin suureksi mediaksi, jos verkkoon hiljalleen syntynyt kysyntä olisi tyydytetty isojen mediatalojen toimesta. Lämmin kiitos.

Nyt oli hyvä hetki vilkaista mitä 22 vuodessa on syntynyt ja summata tilannetta vime vuoden 2021 tilastojen perusteella. Stara tavoittaa nykyisin 1,3 miljoonaa eri lukijaa kuukaudessa ja vuodessa verkkosivustolle tehtiin yhteensä 54 miljoonaa sivulatausta, eli keskimäärin 148 000 sivulatausta päivässä läpi vuoden. Facebookissa Stara tavoittaa kuukausittain hieman yli miljoona suomalaista, ja engagement on peräti 2,4 miljoonaa kuukaudessa. Näiden tilastojen valossa voidaan todeta, että Staran koko tiimi on tehnyt erittäin hyvää duunia. 22 vuotta on suomalaiselle verkkomedialle pitkä historia, mutta edessä on vielä pidempi tulevaisuus.

Kiitos kaikille tällä matkalla mukana olleille ystäville, henkilöstölle ja kumppaneille! Olette olleet korvaamattomia osia tässä isossa palapelissä. Toivottavasti vuosi 2022 jatkaa tätä upeaa kehitystä. Linkin takana luettavissa 25 vuoden yrittäjäurani historiikki, jonka kiteytin jokunen vuosi sitten luettavaan muotoon.

Julkaistu

Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta 2021 ja menestystä vuodelle 2022

Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta jokaiselle yhdessä ja erikseen.

Kokemuksia ei saada, niitä hankitaan. Tämä vanha nuorkauppakamarilainen sanonta on pitänyt paikkansa myös vuonna 2021, joka piti sisällään niin kuntavaalien huikean äänimäärän kuin sen mahdollistaman tehtävän kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Tämän vastuullisen tehtävän lisäksi olen tehnyt parhaani sekä perheenisänä että yrittäjänä monissa yrityksissä. Puhumattakaan kunnan uimahalliyhtiöstä, jonka hallituksen puheenjohtajaksi minut nimitettiin syksyllä. Luottamustehtävissä on niiden nimityksen mukaisesti kyse luottamuksesta, jonka eteen meidän jokaisen tulee tehdä hartiavoimin töitä. Luottamus ei synny tyhjästä tai juhlapuheista, vaan aidosta tekemisestä.

Alkava vuosi tulee taatusti olemaan mielenkiintoinen, mutta pandemiasta johtuen sen tapahtumia on tässä vaiheessa vielä hankala hahmottaa. Aluevaalit tullaan tällä tietoa järjestämään 23. tammikuuta, ja olen vaaleissa ehdolla Pirkanmaan aluevaltuustoon numerolla 305. Olen istunut lähes viiden vuoden ajan PSHP-sairaanhoitopiirin valtuustossa ja istuin neljä vuotta hyvinvointilautakunnassa, joten sote-asiat ovat tuttuja. Aluevaltuustoon tarvitaan mielestäni henkilöitä, jotka ymmärtävät sekä taloudesta että sote-palveluista. Vain siten aluevaltuustoon saadaan kokoonpano, joka kykenee käyttämään veronmaksajien rahoja vastuullisesti sekä varmistamaan laadukkaat peruspalvelut ja ihmisten pääsemisen jonoista hoitoon.

Oheisessa kuvassa olen DJ-keikalla joskus vuosia sitten. Tänä iltana minun oli määrä olla DJ-keikalla Vaasassa, mutta koronarajoitukset tyhjensivät keikkakalenterin. Minulla on kaikeksi onneksi muitakin töitä, mutta yli sadallatuhannella suomalaisella ravintola-, tapahtuma- ja kulttuurialan ammattilaisella ja heidän perheillään ei ole. Haluankin näin vuoden vaihtuessa toivoa, että vuosi 2022 tultaisiin elämään ilman näiden alojen rajoituksia. Ravintolat, kulttuuri, musiikki ja liikunta ovat monelle suomalaiselle elinehto myös taloudellisesti.

Toivotan sinulle ja läheisillesi turvallista ja menestyksekästä uutta vuotta 2022.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, isä ja ihminen

Julkaistu

Ravintolaväen joulu on peruttu – koko toimialan rajoittaminen perusteetonta

Tänään on synkkä aamu. Ravintolaväki heräsi huomatakseen, että joulu on heidän perheissään peruttu. Tilalle tuli lomautus koronarajoitusten iskiessä jälleen erityisen voimakkaasti juuri ravintoloihin. Tämä siitä huolimatta, että koko koronakriisin ajan ravintoloissa on ollut verrattain vähän tartuntoja. Jälleen kerran vaikuttaa siltä, että näin laajojen rajoitusten syynä on ennen kaikkea hallituksen halu esittää suomalaisille, että se kykenee tekemään jotain. Pandemiaa olisi voitu hillitä myös tarkkarajaisilla rajoituksilla kokonaisen toimialan alasajon sijaan. Varsinkin kun samaan aikaan esimerkiksi jäähalliin ja sen käytäville saa edelleen ottaa tuhansia katsojia kerralla.

THL koronaviruksen tartuntalähteet 52/2020

Toimin itse ravintola- ja kulttuurialalla aikoinaan kymmeniä vuosia ja entisiltä työkavereilta parhaillaan tulevat viestit ja puhelut ovat synkkiä ja jopa epätoivoisia. Taas kerran työvuorot ja keikat katosivat tarjoilijoiden, kokkien, artistien, roudarien, tiskijukkien, taikurien ja valomiesten kalentereista. Usko rajoitusten päätymiseen kolmen viikon päästä on heikko. Miten elättää perhe ja miten maksaa asuntolainaa, kun rahaa ei tule mistään ja hallitus on estänyt töiden tekemisen? Siinä päällimmäinen huoli, joka tekee tästäkin joulusta piinaa suurelle joukolle suomalaisia.

Lue myös: Marinin hallitus käynnisti ravintola-alan alasajon – viimeinen sammuttaa valot (26.4.2020)

Monissa yhteydenotoissa on noussut tuttuun tapaan esiin ruokaravintoloiden sekä baarien ja yökerhojen perusteeton samaistaminen toisiinsa. Yökerhossa ja pihviravintolassa kontaktien määrä eroaa toisistaan kuin yö ja päivä. Mikseivät ruokaravintolat voisi olla jatkossa auki koronapassilla normaalien aukiolojen mukaan vaikkapa 75 prosentin kapasiteetilla? Se ihmetyttää nyt monia ravintola-alan ammattilaisia. Miksi kaikki ravintolat pannaan aikaisin kiinni, vaikka merkittävässä osassa ravintoloita ei synny juurikaan kontakteja?

En voi välttyä ajatukselta, että kokoomuksen kaudella tällaista toimialan tasapäistämistä olisi tuskin tapahtunut. Yhtä lailla voin todeta, että ravintoloille olisi sallittu viinien ulosmyynti, jos kokoomus olisi hallituksessa. Kokoomus on esittänyt koronakriisin aikana kaksi kertaa tätä ravintoloille tärkeää muutosta, mutta vihervasemmisto on molemmilla kerroilla kaatanut esityksen. Niinpä ravintolat eivät saa muutettua varastossa olevia juomiaan rahaksi, joilla ravintolat voisivat maksaa esimerkiksi liiketilansa vuokria. Holhous vei taas kerran voiton.

Kirjoitin tästä järjestelmällisestä ravintola-alan alasajosta ensimmäisen kerran keväällä 2020, eli heti koronakriisin alkaessa. Tuo teksti on kestänyt ajan hammasta yllättävän hyvin ja allekirjoitan sen tietenkin edelleen. Se löytyy tämän linkin takaa. Esitän suurimmat osanottoni kaikille niille lähes 100 000 suomalaiselle, joiden omaan ja perheen elämään hallituksen uudet koronarajoitukset suoraan osuvat. Toivorikasta joulun aikaa kaikesta huolimatta.

#ravintolat
#yrittäjyys

Julkaistu

Kolumni: Rohkeus tuo menestyksen – vain kehittyvä kunta menestyy

Tampereella tehtiin perjantaina historiaa, kun vuosikymmeniä suunniteltu kansiareena avasi viimein ovensa jääkiekon paikallisottelun merkeissä. Vaikka upean areenan viralliset avajaiset ovatkin vasta edessä, jäi päivä historiaan muutenkin kuin Antti Saarelan hattutempulla. Tuohon iltaan kulminoitui nimittäin jälleen kerran tamperelainen luova hulluus ja ennen kaikkea rohkeus. Rohkeus tehdä ja toteuttaa. Jokaisessa Suomen kaupungissa visioidaan jatkuvasti uutta, mutta harvassa kaupungissa myös tehdään. Ja nimenomaan tekeminen erottaa jyvät akanoista ja menestyjät muista.

Tamperelainen 8.12.2021

Tampere on ollut jo pitkään tasavallan halutuin muuttokohde, ja tänä syksynä kaupunki nousi ylivoimaisesti koko maan muuttovoiton ykköseksi. Nykytilanne ei suinkaan ole itsestäänselvyys, sillä vielä 1990-luvulla Tampereen imago oli samalla tasolla vaikkapa Lahden, Turun ja Jyväskylän kanssa. Irtiotto tästä ei ole tapahtunut helposti ja nopeasti, eikä se olisi ollut mahdollista ilman rohkeiden visionäärien johdonmukaista työtä ja taistelua tuulimyllyjä vastaan. Reilussa kahdessa vuosikymmenessä kasvukäytävän kruunu on viimein saavuttanut aseman, jota kelpaa puolustaa.

Rohkeille hankkeille on ominaista, että niitä vastustetaan yleensä eniten. Kehityshankkeisiin liittyy usein epävarmuuksia, joten muutosvastarinta on helppo valinta. Kehitystä pelkäävät haluavat lähtökohtaisesti pitäytyä nykytilassa, johon he ovat mukavasti tuudittautuneet. Status quo, joku voisi sanoa. Kirjoitin taannoin Tamperelaisessa miten kunta joko kehittyy tai näivettyy. Välimuotoja ei ole. Näsinneula, Särkänniemi, rantaväylän tunneli, ratikka ja nyt myös kansiareena. Siinä esimerkkejä rohkeista tamperelaisista hankkeista, joita muualla Suomessa kadehditaan ja joiden ansiosta kaupunki koetaan dynaamiseksi ja vetovoimaiseksi. Samalla täytyy muistaa, että Tampereen kehitys on paljon sitä laajemman talousalueen kehitystä. Vahva ja vetovoimainen keskuskaupunki on nimittäin koko kaupunkiseudun etu.

Tampere on osoittanut, että rohkeus on tuonut menestyksen.

Kirjoitus on julkaistu Tamperelainen-lehden kolumnina keskiviikkona 8.12.2021.