Sote-päätösten perustuttava tietoon

Suomen historian suurimman hallinnollisen uudistuksen oli alun perin tarkoitus tuottaa myös säästöjä, mutta syksyllä 2019 tavoitteesta luovuttiin. Tämä näkyy nyt uudistuksen jatkuvana rahapulana, yt-neuvotteluina ja leikkauksina. Onkin perusteltua kysyä mihin 5,5 miljoonan asukkaan Suomessa tarvitaan 22 hyvinvointialuetta valtuustoineen, hallituksineen ja organisaatioineen, kun viisi aluetta riittäisi hyvin ja tulisi veronmaksajille halvemmaksi.

Eräs uudistuksen keskeisiä tavoitteita on saada selville mitä julkisten sote-palvelujen tuottaminen maksaa ja miten niiden kustannukset jakautuvat, koska vain siten julkisen ja yksityisen sektorin kustannuksia voidaan vertailla ja selvittää miten palvelut kannattaa toteuttaa.

Palvelujen tuottaminen julkisen sektorin omana toimintana ei voi olla itseisarvo, mikäli se on kalliimpaa saati jos kustannuksia ei edes tiedetä. Verorahoja täytyy käyttää järkevästi, ja siinä onnistuminen edellyttää kaikkien kustannusten läpinäkyvyyttä ja vertailtavuutta. Päätöksiä hyvinvointialueiden oman tuotannon lisäämisestä ei voida tehdä vastuullisesti ennen julkisen sektorin kustannusten avaamista, koska päätösten tulee aina perustua tietoon.

Sosiaali- ja terveysministeriö selvittää parhaillaan näitä yksikkökustannuksia, joista ensimmäisiä lukuja saataneen ensi vuoden alkupuolella. Vasta sitten pääsemme vertailemaan julkisen sektorin kustannuksia yritysten lisäksi myös eri hyvinvointialueiden kesken. Myös se on tärkeää, sillä hyväksi havaittuja käytänteitä tulee jakaa. Samalla monituottajuuden esteitä tulee purkaa lainsäädännöstä, koska veronmaksajien rahoja täytyy käyttää vastuullisesti ja tehokkaasti. Vain kustannusten läpinäkyvyys takaa, että veroeuroille saadaan paras mahdollinen vastine.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)

Kirjoitus on julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa, Ylöjärven Sanomissa ja Hämeen Sanomissa.

10 186 kertaa kiitos! Eurovaaleissa 27. sija

Puolen vuoden eurovaalien aktiivinen kampanjointi on takana. Henkilökohtainen vaalitulokseni 10 186 ääntä riitti Suomen 232 ehdokkaan joukosta sijalle 27. Sitä voidaan pitää ensikertalaiselle ihan kelvollisena tuloksena, vaikkei tavoite läpimenosta toteutunutkaan. Tulos antaa kuitenkin erittäin vahvan mandaatin jatkaa poliittista vaikuttamistyötä eri foorumeissa. Puolueena kokoomus saavutti historiallisen vaalivoiton, joka on konkreettinen osoitus maltillisen oikeistolaisen EU-politiikan suosiosta Suomessa. Lämmin kiitos tukijoille ja äänestäjille. Työ jatkuu.

Kolmen kuukauden loppukiriin mahtui noin parisataa tilaisuutta, satoja puheenvuoroja pienille ja suurille yleisöille, noin 4 000 kädestä käteen jaettua flyeriä ja karkkia sekä noin 13 000 ajokilometriä. Upea tukiryhmäni jakoi postilaatikoihin ympäri Suomea yli 90 000 flyeriä, levitti banderolleja näkyville paikoille ja seisoi vaalikentillä Jocka-liivit yllään jakamassa hyvää mieltä ja vaalitietoutta. Erityisen tärkeässä roolissa olivat myös kampanjaa taloudellisesti tukeneet yritykset ja yksityishenkilöt, jotka osaltaan mahdollistivat kampanjan toteutumisen. Vaalit ovat aina tiimityön tulosta. En voi sanoin kuvailla miten ylpeä olen tästä tiimistäni. Kiitos.

Ilman perheen joustavuutta näin intensiivisen 24/7 vaalikampanjan tekeminen ei olisi ollut mitenkään mahdollista. Siksi täytyy kiittää koko perhettä siitä, että joustoa ja ymmärrystä tällaiselle touhulle on ollut lähes loputtomasti. Suuret kiitokset.

Eurovaalikampanja oli upea kokemus monin tavoin. Esimerkiksi siten, että pääsimme kokoomuksen loistavalla ehdokasjoukolla kiertämään Suomea viikkokausiksi. Mieleen jäi lukemattomia hyviä keskusteluita Suomen ja Euroopan unionin suunnasta sekä turvallisuudesta ja ulkopolitiikasta. Harvinainen rauhallinen aamiaishetki Jämsän helteisellä torilla Mika Aaltolan ja paikallisten kokoomuslaisten kanssa. Mika Kasosen kyydissä matkaaminen Jyväskylään ja hektinen Pohjanmaan kierros upeassa kesäkelissä. Puhumattakaan Ursula von der Leyenin tapaamisesta Helsingissä ja monista antoisista keskusteluista pääministeri Orpon kanssa. Kokemuksia ei saada, niitä hankitaan.

Politiikan tekeminen ei ole ammatti, vaan intohimo. Vaalien tekeminen ei ole työtä, vaan elämäntapa. Ulkopuolisen voi olla hankala hahmottaa miten joku saa virtaa siitä, että tapaa tuhansia ihmisiä vaalikentillä ja voi samalla vaikuttaa asioiden suuntaan. Moni varmasti pohtii kannattaako vaalityötä tehdä, jos ei pääsekään läpi. Vastaan heille, että tietenkin kannattaa. Politiikka on maratoni, jossa jokaiset vaalit tuovat lisää poliittista pääomaa ja vaikuttavuutta. Vaikka vaaleissa ei tulisikaan valituksi, johtaa hyvä tulos aina hyviin asioihin kulisseissa. Luennoidessani opiskelijoille yrittäjyydestä korostan, että hyvin tehty työ huomataan aina. Sama pätee myös politiikkaan.

Toimittajataustaisena olen aina ollut intohimoinen uusiin asioihin perehtymisessä, ja ehdokkuus eurovaaleissa sai sukeltamaan syvälle Euroopan unionin päätöksenteon ytimeen. Samalla selvisi, että unionissa on todella paljon korjattavaa. Ensinnäkin Suomen kansallisia etuja täytyy ryhtyä ajamaan nykyistä vahvemmin, yrittäjyyden ja kilpailukyvyn asemaa on välttämätöntä parantaa nykyisestä ja unionin päätöksentekoa täytyy siirtää nykyisestä mikromanageerauksesta takaisin ylätason asioihin. Jäsenmaat tarvitsevat lisää päätösvaltaa omiin asioihinsa, oli kyse sitten metsänhoidosta tai pullonpalautuksesta. Puolustuksen vahvistamisen lisäksi täytyy ratkaista myös sisäisen turvallisuuden tilannetta esimerkiksi ohjaamalla turvapaikanhakijat unionin ulkopuolelle odottamaan asiansa käsittelyä.

Haluan vielä kiittää kaikkia minua äänestäneitä luottamuksesta ja jokaista vaalitiimissä aktiivisesti toiminutta arvokkaasta tuesta. Tätä työtä tehdään teitä varten ja paremman Suomen puolesta. Työ politiikassa ja yrittäjärintamalla jatkuu.

Euroopan unionin parlamentissa Suomea edustavilla on suuri vaikutus jokaisen suomalaisen arkeen sekä kuntien ja hyvinvointialueiden päätöksiin. Näissä vaaleissa gallupit eivät kyenneet ennustamaan tapahtumia, jotka yllättivät varmasti kaikki. Toiset positiivisesti, toiset vähemmän positiivisesti.

Ajatuksia eurovaalien tuloksesta

Kokoomus sai murskavoiton, jolla suomalaiset antoivat vahvan mandaatin maltillisen oikeistolaiselle EU-politiikalle. Vihreät ja perussuomalaiset menettivät kannatustaan roimasti ja vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson keräsi historialliset 247 604 ääntä. Siihen ei ole kukaan aiemmin kyennyt. Eurovaalit ottivat samalla askeleen henkilövaalien suuntaan. Se voikin olla perusteltua, sillä mepit toimivat hieman erillään Suomen puolueista. Nyt nähdyssä vaalituloksessa teemana korostui turvallisuus, joka onkin alkavan parlamenttikauden keskeisin teema. Suomelle tämä tarkoittaa taloudellista mahdollisuutta, koska suomalaiset yritykset ovat puolustuksessa maailman kärkikaartia ja varsinkin Keski-Euroopassa on huutava pula alan tuotteista.

Euroopan unionin päätöksenteko vaikuttaa jokaisen suomalaisen arkeen, joten nyt on mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan Suomen edunvalvonta kehittyy uuden parlamentin myötä. Viime vuosina siinä on ollut toivomisen varaa, kun suomalaiset on toistuvasti pantu maksajaksi ja vastineeksi unionista on tullut jatkuvasti lisää turhaa sääntelyä. Uuden parlamentin viidestätoista suomalaisesta mepistä peräti yksitoista on uusia. Se antaa mahdollisuuden muuttaa suuntaa myös edunvalvonnan osalta. Suomi tarvitsee parlamenttiin lisää yrittäjähenkistä omien puolien pitämistä, koska muut maat ovat tehneet sitä aina.

Euroopan unionissa Suomea edustaneet parlamentaarikot ovat perinteisesti jääneet vähälle mediahuomiolle, joten nyt valitulla kokoonpanolla on mahdollisuus muutokseen. Erityisesti odotan Sebastian Tynkkysen EU-avauksia ja niistä viestimistä somekanavissa. Olisi tärkeää, että EU-päätöksenteosta viestitään nykyistä aktiivisemmin myös perinteisessä mediassa. Äänestysprosenttina 42,4 on huolestuttava ja kertoo siitä, ettei unionin asioita tunneta Suomessa riittävän hyvin.

Turvapaikanhakijat EU-alueen ulkopuolelle

Aggressiivisen Venäjän raukkamainen hyökkäys Ukrainaan on nostanut turvallisuuden ja puolustuksen EU-vaalien kärkiteemaksi. Euroalueen turvallisuus ja taloudellinen kilpailukyky ovat seuraavan EU-parlamenttikauden keskeisimmät teemat. Samalla kun käsitellään unionin ulkorajojen puolustamista, on syytä keskittyä myös sisäiseen turvallisuuteen, joka on heikentynyt viime vuosina huolestuttavasti.

Euroopan unionin on aika kohdistaa katse peiliin, kun käsitellään turvapaikanhakijoiden ja turvapaikan jo saaneiden aiheuttamia uhkia. Periaatteena tulisi olla, että turvaa euroalueelta hakenut ei saa aiheuttaa vaaraa muille. Mikäli näin tapahtuu, euroalue on hänelle väärä paikka. Turvapaikan jo saaneiden kohdalla tulee ottaa tiukka linja, jossa vakaviin rikoksiin syyllistyneiltä tulee evätä jo saatu turvapaikka ja heidät tulee palauttaa kotimaahansa.

Turvapaikan jo saaneita vakavampi ongelma ovat sellaiset turvapaikanhakijat, jotka ovat jääneet laittomasti euroalueelle kielteisestä päätöksestä huolimatta. Heidän muodostamansa varjoyhteiskunnat aiheuttavat vakavaa uhkaa muille. Ruotsista voidaan helposti katsoa miten käy, jos tällaiseen kehitykseen ei puututa ajoissa. Ongelmaan on onneksi keksitty ratkaisu Italiassa ja Britanniassa.

Italia lähettää turvapaikanhakijat Euroopan unionin ulkopuolelle Albaniaan odottamaan hakemusten käsittelyä. Näin toimittaessa henkilöt eivät voi jäädä laittomasti Euroopan unionin alueelle, kun turvapaikka jää saamatta. EU voisi tehdä samanlaista yhteistyötä esimerkiksi Marokon kanssa. Sisäisen turvallisuuden parantumisen lisäksi tällä olisi ennaltaehkäisevä vaikutus, kun Afrikan maissa tiedettäisiin jo ennakkoon, että Eurooppaan saapuvat joutuvat nopeasti takaisin Afrikan puolelle. Nykyinen turvapaikkajärjestelmä kaipaa merkittävää remonttia, jolla parannetaan unionin sisäistä turvallisuutta.

Jocka Träskbäck
eurovaaliehdokas (kok.)
varakansanedustaja

Kirjoitus on julkaistu kolumnina Päivän Lehti -verkkolehdessä 5.6.2024.

Jocka Träskbäck Terevision vieraana

Sain kunnian vierailla Tere Sammallahden suositussa Terevisio-podcastissa, jossa aineena olivat erityisesti EU-vaalit ja Suomen etujen ajamien Euroopan unionissa. Olen eurovaaleissa kokoomuksen yrittäjäehdokas numerolla 232. Keskustelussa mukana myös Terevision kakkoshost Sebastian Stenfors. Kiitos molemmille herroille hyvistä keskusteluista. Katso jakso tästä tai alta.

Euroopan unionin lentokorkeutta nostettava

Tuleeko Euroopan unionin päättää pullonkorkeista? Entä määritellä vesijohtojen materiaalit tai rajoittaa yksityisen metsäomaisuuden käyttämistä? Nämä ovat keskeisiä kysymyksiä, kun pohditaan nykyjärjestelmän uskottavuutta kansalaisten silmissä. Suomen lainsäädännöstä peräti 70 prosenttia tulee unionista, joten sen päätöksenteko vaikuttaa jokaisen elämään.

Suomi liittyi Euroopan unioniin lähes 30 vuotta sitten. Alunperin unionissa keskityttiin tekemään pitkän aikavälin suuria linjauksia ja asettamaan jäsenmaille yhteisiä tavoitteita, joista ei voitu päättää yksin jäsenmaissa. Tavoitteisiin pääsemisen keinot jäsenmaat saivat päättää itse ottaen huomioon omat kansalliset erityispiirteensä. Päätöksenteon lentokorkeus oli tuolloin oikea. Viime vuosina tilanne on kuitenkin muuttunut huolestuttavasti, kun Euroopan komissiosta on alkanut tulla ehdotuksia, jotka eivät noudata tätä niin sanottua läheisyysperiaatetta, subsidiariteettia.

Nykyisin ehdotukset puuttuvat kasvavassa määrin jäsenmaiden yritysten ja kansalaisten arkeen myös pienissä arkisissa asioissa, joten lentokorkeus on laskenut merkittävästi. Kehityssuunta on ongelmallinen myös siksi, että komission tulisi kyetä valvomaan unionin lainsäädännön toteutumista. Lisääntyvällä sääntelyllä komissio tukehduttaa itse itseään. Ylisääntely on krooninen vaiva, joka pahenee, ellei siihen puututa tehokkaasti. Päätöksenteon lentokorkeutta on syytä nostaa pikaisesti, jos resursseja halutaan käyttää tehokkaasti. Euroopan unionin täytyy tulevina vuosina keskittyä jatkuvan nippelisääntelyn sijaan unionin kilpailukyvyn ja sisämarkkinoiden kehittämiseen.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, eurovaaliehdokas (kok.)
Lempäälä

Kirjoitus on julkaistu Suomenmaa-lehdessä sekä Iisalmen Sanomissa ja Oriveden Sanomissa.

Kolumni: Ei uusia verokerroksia

Hyvinvointialueiden syntyvaiheessa muutama vuosi sitten Suomessa käytiin vilkasta keskustelua siitä pitäisikö hyvinvointialueilla olla oma verotusoikeus, eli tarvitaanko Suomeen uuden hallintokerroksen lisäksi myös uusi verotuskerros. Kuten arvata saattaa, toinen poliittinen puoli kannatti ahkerien suomalaisten verotuksen kiristämistä ja toinen puoli vastusti valtion käsien työntämistä vieläkin syvemmälle palkansaajien taskuihin. Maakuntaveroa perusteltiin esimerkiksi sillä, että sen myötä hyvinvointialueet eivät enää olisi valtion tiukassa talutusnuorassa. Argumentti oli terveen talouden kannalta susi jo syntyessään. Hyvinvointialueiden nimenomaan tulee olla valtion tiukassa taloudellisessa ohjauksessa, eikä niille pidä antaa avointa sekkiä saati pääsyä kansalaisten rahoihin.

Maakuntavero nousi uudelleen keskusteluihin, kun viime viikolla eräs suomalainen puolue esitti, että Euroopan unionissa pitäisi selvittää mahdollisuuksia ryhtyä verottamaan unionin kansalaisia. Tällaiselle talouden mannerlaattojen muutokselle ei pidä antaa mahdollisuutta. On päivänselvää, että uudet verokerrokset paitsi nostaisivat suomalaisten kokonaisveroastetta nykyisestä valmiiksi kestämättömästä tasosta myös lisäisivät byrokratiaa ja julkisen sektorin kuluja sekä Suomessa että Euroopan unionissa. Tuloksena olisi unioni, jossa ahkerat ihmiset maksaisivat työllään yhä useamman työkykyisen ja työikäisen elämisen, tulonsiirrot ja entisestään kasvavan julkisen sektorin palkka- ja hallintokulut. Ja jos EU-verotus olisi kerran saatu käynnistettyä, olisi sitä enää mahdotonta saada loppumaan. Oli foorumi sitten Euroopan unioni tai Suomi, ei vastuullisessa taloudenpidossa tule antaa tilaa uusille verokerroksille.

Suomessa hyvinvointialueiden talous on parhaillaan rajusti retuperällä aivan kuten sote-hallintohimmeliä rakennettaessa vuosia sitten ennustimme. Vastuullinen päätöksenteko tarkoittaa, että palkansaajien rokottamisen sijaan hyvinvointialueilla ryhdytään elämään siten, että alueille annetut rahat riittävät. Suu säkkiä myöden siis. Edellisellä hallituskaudella näimme toistuvasti miten ongelmia ratkaistiin kaatamalla niiden päälle velkarahaa. Sellaiseen meillä ja tulevilla sukupolvilla ei olisi ollut varaa. Nyt valtion rahat ovat loppu ja edessä on monenlaisia säästötoimia sen sijaan, että maksajaksi pantaisiin palkansaajat uusien verokerrosten kautta. Suomi ja Euroopan unioni eivät tarvitse yhtään uutta veroa, vaan ne molemmat tarvitsevat tiukkaa ja vastuullista taloudenpitoa sekä kulukuuria. Vain siten rahaa voi riittää myös varsinaisten palvelujen ylläpitoon.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 8.5.2024.

Jocka Träskbäckin juhlapuhe – Porvarillinen Vappu, Tampere 1.5.2024

Arvoisat kuulijat,

Tänään vapunpäivänä Suomessa vietetään työn juhlaa. Suomalainen yhteiskunta on rakennettu sukupolvien työllä, ahkeruudella ja vapaalla yrittäjyydellä. Yhä edelleen nämä muodostavat hyvinvointimme selkärangan. Joillain meistä työura on vasta edessä, toisilla jo takana ja valtaosalla parhaillaan käynnissä. Jokainen työntekijä, yrittäjä ja työnantaja on työn juhlansa ansainnut.

Viime aikoina olemme nähneet suomalaisessa yhteiskunnassa huolestuttavaa polarisaatiota, kun työelämän kehitys on ajanut ohi järjestöistä, jotka ovat yhä kiinni vuosikymmenten takaisissa rakenteissa ja jotka saavat käyttövoimansa yhteiskunnallisesta vastakkainasettelusta. 2020-luvulla emme voi enää jaotella ihmisiä työtehtävien perusteella eri kerroksiin, sillä sellainen edustaa tunkkaisia menneisyyden kaikuja.

Järjestelmällisesti rakennettu polarisaatio näkyy kuitenkin parhaillaan maassamme monin tavoin, eikä vähiten tänään, kun sitä käytetään kautta maan myös valtakunnan politiikan välineenä. On selvää, että terve talous, kansainvälinen kilpailukyky ja niiden ansiosta syntyvät työpaikat ovat jokaisen suomalaisen etu. Ilman työtä ja työpaikkoja yhteiskunnalla ei ole varaa tarjota peruspalveluita ja pitää huolta kaikkein heikoimmista. Heistä, jotka huolenpitoa ja tukea eniten tarvitsevat.

Rakkaat ystävät,

Terveessä länsimaisessa yhteiskunnassa vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Toista ei voi olla ilman toista. Kun valtion käsi on jakanut työllä ja ahkeruudella ansaittua omaisuutta liian monille liian avokätisesti, on kassa tyhjä ja edessä on tervehdyttävä korjausliike. Tänä keväänä tämä ryhtiliike on välttämätöntä toteuttaa. Yhä useampi suomalainen täytyy saada töihin ja kantamaan oma kortensa yhteiseen kekoon. On tärkeää ymmärtää, että julkisen sektorin jo pitkään paisuneiden kulujen leikkaaminen on ahkerien palkansaajien etu. Heidän ei pidä joutua omalla jo valmiiksi raskaalla verotaakallaan kustantamaan työkykyisten ja työikäisten ihmisten toimettomuutta.

Samalla tulee kyetä vastaisuudessa välttämään tilanteet, joissa suomalaisia työntekijöitä ja työnantajia pidetään viikkokausia panttivankina poliittisilla lakoilla vain koska järjestöjen johtoa ei päästetty istumaan lainsäätäjien pöytään. Suomella ja suomalaisilla työntekijöillä ei ole enää varaa sellaiseen kiristykseen. Onneksi meillä on parhaillaan hallitus, joka viimein korjaa tämän valuvian. Vastuullinen päätöksenteko ei yleensä ole suosituinta päätöksentekoa, mutta jonkun se työ täytyy tehdä, jotta valtiolla olisi jatkossakin kyky pitää yllä hyvinvointia myös niille, jotka yhteiskunnan tukea kaikkein eniten tarvitsevat. Orpon hallitus on tehnyt tässä asiassa vastuullista ja kauaskantoista politiikkaa kestävämmän valtiontalouden eteen.

Rakkaat ystävät,

Valtion tärkein tehtävä on varmistaa omien kansalaisten turvallisuus. Suomi liittyi vuosi sitten Atlantin puolustusliitto Natoon, joka antaa meille suojaa itäistä uhkaa vastaan. Viime päivinä Tampereella onkin nähty esimerkiksi yhdysvaltalaisia Apache-helikoptereita. Tämä aktiivinen kansainvälinen yhteistyö osaltaan varmistaa, että Suomi ei ole enää koskaan yksin, ja että maamme on jatkossa entistä selkeämmin osa läntistä arvoyhteisöä.

Turvallisuus on Suomessa ja Euroopan unionissa keskeinen teema tulevina vuosina. Siinä missä moni unionin jäsenvaltio on jo pitkään laistanut puolustuksen ylläpidosta, on Suomi näyttänyt esimerkkiä siitä miten asiat hoidetaan aggressiivisen itänaapurin kyljessää. Euroopan unionin tulee seuraavalla parlamenttikaudella panostaa turvallisuuteen niin sisäisesti kuin ulkorajoillaan. Lisäksi unionin tulee lisätä puolustuksensa omavaraisuutta, mikä tulee näkymään positiivisesti Suomen ja Pirkanmaan puolustusklusterissa.

Suomen turvallisuutta ja maanpuolustusta ei kuitenkaan ole varaa hoitaa, ellei valtion talous ole kunnossa. Siksi työ, talous ja turvallisuus ovat kaikki kiinteästi sidoksissa toisiinsa niin tänään kuin huomennakin.

Hyvät ystävät,

Haluan lopuksi kiittää jokaista ahkeraa työntekijää, työnantajaa ja yrittäjää arvokkaasta panoksestanne suomalaisen työn ja yhteiskunnan eteen. Näillä sanoilla toivotan hyvää porvarillista vappua teille jokaiselle.

Ruokavarmuus on turvallisuutta

Elintarvikkeiden saannin varmistaminen on keskeinen osa huoltovarmuutta, mutta tarvittiin Venäjän hyökkäys Ukrainaan ennen kuin Euroopan unionissa herättiin ruokaketjun toimivuuteen kriisitilanteissa. Suomella on nyt hyvät mahdollisuudet näyttää muulle Euroopalle oikeudenmukaisen ja ekologisesti kestävän ruokaketjun mallia, mutta ensin täytyy varmistaa suomalaisen alkutuotannon kannattavuus. Ilman sitä ei nimittäin ole koko ketjua.

Suomi on varautumisen suurvalta, jonka kokonaisturvallisuuden malli kiinnostaa nyt kansainvälisesti.

Pääministeri Petteri Orpo esitti Euroopan parlamentissa unionille yhteistä varautumisen strategiaa ja komission puheenjohtaja pyysi presidentti Niinistöä laatimaan komissiolle raportin Euroopan kriisivalmiudesta ja varautumisesta. Suomi on näin ollen varautumisessa kokoaan selvästi suurempi toimija. Keskustelussa varautumisesta unohtuvat usein elintarvikkeet ja niiden ketju tuottajalta kuluttajan lautaselle saakka.

Huoltovarmuuskeskuksen arvion mukaan Suomi kestäisi kaksi heikkoa satovuotta. Kannattamaton alkutuotanto on kuitenkin riski, jonka vaurioita ei korjata parissa vuodessa. Näin kauaskantoista riskiä Suomella ei ole varaa ottaa. Maa- ja metsätalouteen liittyvässä keskustelussa tuntuu usein unohtuvan, että alan toimijat ovat nimenomaan yrittäjiä, ja että yrittäjyyden lainalaisuudet koskettavat tietenkin myös heitä.

Toimialan heikentynyt taloudellinen kannattavuus, huonot satovuodet ja tuotantopanostusten kasvu voivat olla liian suuri taakka kannettavaksi monelle yrittäjälle. Luonnonvarakeskuksen mukaan maatilojen yrittäjätulo on viime vuosina laskenut peräti kolmanneksella heikkojen satojen, hintojen laskun ja tuotantokustannusten nousun johdosta. Samaan aikaan kuluttajahinnat ovat nousseet.

Maailmanlaajuisesti tunnettu suomalainen huoltovarmuus edellyttää, että ruokaketjun tulot jakautuvat oikeudenmukaisesti ja tukevat alkutuotannon kannattavuutta. Toimiva ruokajärjestelmä on suomalaisten etu, sillä se varmistaa riittävän elintarvikkeiden saannin kaikissa tilanteissa.

Jocka Träskbäck
eurovaaliehdokas (kok.)
varakansanedustaja

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa, Maaseudun Tulevaisuudessa ja Hämeen Sanomissa

Suomen rooli EU:n turvallisuudessa -seminaari 23.4.2024

Pirkanmaan Ryhtiliike ry. järjestää tiistaina 23.4.2024 kello 08.30-11.00 Helsingin Suomalaisella Klubilla Suomen rooli EU:n turvallisuudessa -seminaarin. Tilaisuudessa ajankohtaisia Suomen puolustusklusterin kuulumisia valottavat huippuasiantuntijat.

SEMINAARIOHJELMA

08.30 – 08.50 Aamupala

08.50 – 09.00 Avaussanat
Jocka Träskbäck, eurovaaliehdokas

09.00 – 09.30 Suomen rooli EU:n turvallisuudessa
Antti Häkkänen, puolustusministeri

09.30 – 10.15 Nato ja Suomen puolustusteollisuus – liittymisen vaikutukset ja mahdollisuudet
Petri Reiman, liiketoimintajohtaja, Insta Advance Oy

10.15 – 11.00 Puolustustarviketeollisuuden ja valtioiden osuus EU:n Ukrainan tuessa
Raimo Helasmäki, toimitusjohtaja, Nammo Lapua Oy

11.00-11.45 Yhteiseurooppalaiset hankkeet puolustusteollisuudessa
Jussi Järvinen, Executive Vice President, Patria Oyj

11.45-12.00 Keskustelu ja yhteenveto

ILMOITTAUDU MUKAAN TÄSTÄ.

Seminaarilipun hinta 490 euroa sisältäen aamiaisen ja seminaariohjelman. Kahden lipun hinta 800 euroa. Ilmoittautuminen on sitova. Voit maksaa lipun tai liput tukiyhdistyksen tilille tai tukiyhdistys voi lähettää lipuista laskun. Kerrothan toiveesi linkin takana avautuvalla lomakkeella.

Yrittäjien ääni kuuluviin EU-parlamentissa

Suomessa on 280 000 yrittäjää, joista 200 000 yksinyrittäjiä. Nämä ovat yhteiskuntamme selkäranka, jota ilman ei olisi työpaikkoja, hyvinvointia ja peruspalveluita. Yrittäjät tarvitsevat aktiivisempaa edunvalvontaa niin eduskunnassa kuin Euroopan parlamentissa, sillä uudet työpaikat syntyvät lähes yksinomaan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Kotimainen YEL-kriisi ja EU-direktiiviin perustuva arvonlisäveron alarajahuojennuksen poistuminen ovat osoittaneet, että molemmissa foorumeissa päättäjien joukkoon tarvitaan enemmän aitoja yrittäjiä, jotka tietävät mitä yrittäjän arki on, miten otetaan yrittäjäriskiä ja miten luodaan uusia työpaikkoja. Puhumattakaan sääntelyn vähentämisestä ja yrittäjyyden kannustimien tärkeydestä. Euroopan unioni on tässä keskeisessä asemassa.

Peräti kaksi kolmannesta Suomen lainsäädännöstä tulee Euroopan unionista, joten parlamentilla on sääntelyssä ja sen purkamisessa ratkaisevan tärkeä rooli. Suomen tulisi viimein kyetä irtautumaan mallioppilas-syndroomasta, jossa unionin lainsäädäntöä tulkitaan ensin pilkulleen ja sitten varmuuden vuoksi vieläkin tiukemmin. Monissa muissa maissa EU-sääntelyä tulkitaan luovemmin ja pidetään kiinni kansallisista eduista. Sillon tilanne voi olla paikallisille yrityksille jopa kilpailutekijä. Suomessa tulisikin kroonisen nöyristelyn sijaan käyttää luovaa ajattelua ja tervettä järkeä.

Euroopan unionista puhuttaessa ei voida sivuuttaa EU-tukirahoja. Perisuomalainen ”Ei tartte auttaa” -mentaliteetti tulisi unohtaa. Suomalaiset yritykset eivät nimittäin voi saada tukirahaa, jos sitä ei aktiivisesti haeta. Yhteiskunnan etu olisi auttaa yrityksiä aktiivisemmin hakemaan tukirahoja ja luotsata yrityksiä byrokratiaviidakossa. Suomen saannon lisääminen EU-tukirahoista tulee olla keskeisenä tavoitteena. Nykyiset joustot valtiontukisäännöissä vääristävät kilpailua jäsenmaiden välillä. Suomen tulee edistää valtiotukisääntöjen palauttamista eikä Suomen tule hyväksyä uusia joustoja valtiotukisääntöihin. Nykyinen tilanne heikentää perusteetta suomalaisten yritysten kilpailukykyä.

Euroopan parlamentin piti nyt päättyvällä kaudella vähentää sääntelyä, mutta suunta olikin päinvastainen. Sen sijaan, että unioni olisi lisännyt jäsenmaiden päätösvaltaa ja keskittynyt ylätason linjauksiin, on se ryhtynyt puuttumaan jopa pullonkorkkeihin ja muuhun näpertelyyn. Puhumattakaan maa- ja metsätalouden lisääntyvästä byrokratiasta, sääntelystä, raportoinnista ja monitoroinnista. Seuraavan komission ja parlamentin täytyy tehdä ryhtiliike ja keskittyä taas olennaiseen. 30 vuoden yrittäjäkokemuksella olen vakuuttunut, että yritykset tulevat mainiosti toimeen myös ilman ulkopuolista mikromanageerausta. Samalla tulee huomata, että viime kädessä kuluttajat joutuvat tällaisen turhan sääntelyn ja byrokratian maksajaksi. Euroopan unionin arvostuksen ja uskottavuuden kannalta on tärkeää, että sen tuottama lainsäädäntö on tarpeellista, perusteltua ja ymmärrettävää.

Jocka Träskbäck
eurovaaliehdokas (kok.)
yrittäjä

Kirjoitus on julkaistu kokoomuksen verkkosivuilla 27.3.2024.