Sananvapautta on tai sitä ei ole. Välimuotoja ei ole. Somepalvelujen ennakkosensuuri ja sananvapaus eivät voi koskaan kuulua yhteen. Länsimaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa ei voi syntyä tilannetta, jossa viranomainen määrittelisi miten kukin saa ilmaista mielipiteitään, koska valtaapitävien vaihtuessa myös sallitut mielipiteet voiva vaihtua. Sananvapauden kannalta on mahdotonta, että joku viranomainen määrittelisi miten ja missä kansalaiset saavat ilmaista mielipiteitään.
Ikäviä, vääriä ja perättömiäkin mielipiteitä on olemassa, mutta vapaissa länsimaissa niitä pitää saada ilmaista. Silloinkin, kun joku pahoittaa mielensä. Sananvastuu on tärkeä elementti tuomaan seurauksia, jos joku toimii lain vastaisesti. Paino sanoilla lain vastaisesti.
Parhaillaan Venäjä levittää disinformaatiota kaikissa somekanavissa, mutta EU:n sääntelyllä ei ole mitenkään mahdollista kitkeä sitä kokonaan pois. Sen sijaan ihan tavallisten ihmisten ”väärät” mielipiteet saadaan kenties kitkettyä, jolloin sananvapaudella pyyhittäisiin törkeästi lattiaa. Tällainen niin sanottu pohjoiskorealainen malli ei mielestäni sovi Euroopan unionin jäsenvaltioihin.
Twitter ja Metan alustat luopuivat vasemmistolaisesta ”faktantarkistuksesta” perustellusta syystä. Zuckerberg vahvisti, että Yhdysvaltojen hallitus oli painostanut Facebookia aiemmin poliittisväritteiseen sensuuriin. Nyt tuosta sensuurista on luovuttu. Euroopan unionissa noustiin heti barrikadeille, koska kaikilla on pian taas samanlainen oikeus puhua mielipiteensä julki. Monet poliitikot ovat sekoittaneet tässä keskustelussa algoritmien avoimuuden, ennakkosensuurin ja sananvapauden autuaasti toisiinsa, joten asiassa puhutaan usein ristiin kahdesta tai jopa kolmesta eri asiasta samassa keskustelussa. Algoritmien avoimuus on tietenkin hyvä tavoite.
Joidenkin lähteiden mukaan disinformaatio tarkoitti alunperin valtion levittämiä perättömiä väitteitä, kuten esimerkiksi Neuvostoliitto aikanaan toimi. Samalla on tärkeää huomata, että myös Suomessa jopa puolueet levittävät päivittäin disinformaatiota milloin verottomista osingoista milloin tuloerojen kasvusta tai ansiosidonnaisen liittymisestä ammattiliittojen jäsenmaksuihin. Tämä on päivittäistä toimintaa.
Koronakriisissä Suomessa levitettiin myös valtiollista disinformaatiota maskien käytöstä ja hankkimisesta. Koostin vuosia sitten asiasta oheisen aikajanan, johon kannattaa tutustua (linkki tässä). Kukaan asiaan perehtynyt ei voi kiistää, etteikö järjestelmällinen disinformaatio ollut tarkoituksellista ja harkittua. Olisiko siis sekin pitänyt ennakkosensuroida somealustoilta?
Tätä taustaa vasten kannattaa vielä pohtia vakavasti sananvapauden, ennakkosensuurin ja disinformaation suhdetta toisiinsa somekanavien sääntelyvimmassa. Ketkä poliitikot ennakkosensuurin toteutuessa määrittelisivät mikä olisi sallittua disinformaatiota? Tässä keskustelussa on esitetty, että nyt olisi tarpeen saada somealusta, joka ”toimii eurooppalaisten eettisten arvojen pohjalta”. Toivottavasti tuolla ei tarkoiteta unionin määrittämään ennakkosensuuriin perustuvaa somealustaa. Sellainen ei olisi länsimaisen sananvapauskäsityksen mukaista.
