Kari Tapiota esittävä Matti Ristinen haastattelussa

Tapasin Kari Tapiota esittävän Matti Ristisen tulevan Olen suomalainen -elokuvan merkeissä. Aleksi Mäkelän ohjaamassa elokuvassa ei juuri kaunistella, vaan käsitellään iskelmätähti Kari Tapion elämää, rakkautta ja vakavaa alkoholismia raadollisen realistisesti. Lajityyppinsä parhaita kotimaisia tähän saakka. Elokuva saa ensi-iltansa 13.9.2019.

Mediatalojen tulevaisuus on datassa – oli toiminta kaupallista tai ei

Median murroksen ymmärtäminen on sukupolvikysymys, ja juuri siksi mediatalojen johtoportaissa on käynyt viime vuosina kova puhuri. Perinteisten mediatalojen johdossa internetin merkitys median kulutukseen huomattiin oikeassa mitassa vasta vuonna 2006, eli auttamattomasti liian myöhään. Siitä lähtien mediatalot toistivat vuosikausia osavuosikatsauksissaan kuinka ”Median murros yllätti” taas kerran. Murros ei olisi yllättänyt, jos mediatalojen johtavissa asemissa olisi ollut jo tuolloin nuorempaa väkeä. Internetiä ei pidetty esimerkiksi Suosikki-lehden haastajana vielä vuonna 2005, ja sittemmin lehti lopetettiin lukijoiden siirryttyä verkkoon. MTV3:n toimitusjohtajan paikalta lähtöpassit saanut Heikki Rotko ilmoitti vielä vuonna 2012, että ”Maikkari potkii Netflixiä munille”. Ei potkinut.

Median murroksessa ei ole eroa onko kyseinen mediayhtiö kaupallinen vai epäkaupallinen, eli onko kyseessä esimerkiksi Kaleva, Maikkari tai Yleisradio. Kalevan väistyvä varatoimitusjohtaja Juha Väyrynen toteaa Markkinointi & Mainonta -lehden tuoreessa artikkelissa, ettei hän usko dataliiketoiminnan vahvaan rooliin medioiden tulevaisuudessa. Hän on mielestäni oikeassa vain osittain, sillä merkittävää liiketoimintaa mediat eivät tule datan myynnillä tekemään.  Sen sijaan datan hyödyntäminen mediatalon omassa liiketoiminnassa tulee jatkossa olemaan avainasemassa.

Seuraan mielenkiinnolla media-alan kansainvälisiä trendejä, ja vuonna 2005 julkaisin Suomen ensimmäisen kaupallisen podcastin. Tuolloin kiersin lukuisia media-alan tapahtumia puhumassa podcastien tulevasta noususta. Myönnän, että arvioin niiden suosion kasvun hieman nopeammaksi kuin lopulta tapahtui. Ennustukseni kuitenkin toteutuivat jonkin verran jälkijunassa, sillä nykyisin podcastit ovat jo kiinteä osa varsinkin milleniaalien mediankäyttöä. Mainokset niistä tosin vielä puuttuvat, mutta niihin kerroin ratkaisun jo vuonna 2005. Aika näyttää osuinko arvioissani oikeaan.

Jokainen kymmenen vuoden päästä vielä olemassa oleva media tulee olemaan verkossa vahvasti datavetoinen, eikä datan merkitys ole riippuvainen median tai mediatalon koosta. Kaupallisissa medioissa data tulee ohjaamaan lukijoille tarjottavaa räätälöityä toimituksellista sisältöä ja nykyiseen tapaan kohdennettua mainontaa nykyistäkin tarkemmin. Sen sijaan epäkaupallisissa medioissa data tulee olemaan niin ikään tärkeässä osassa, mutta mainosten räätälöinnin sijaan sen avulla räätälöidään sisältöä.

Siinä missä Spotify tarjoaa datan avulla biisilistoja ja Netflix katselusuosituksia tulevat esimerkiksi edellä mainitut Yleisradio, Maikkari ja Kaleva tarjoamaan tulevaisuudessa arkistoistaan kullekin kävijällä juuri häntä yksilöllisesti kiinnostavaa sisältöä vuosien varrelta. Toimituksellinen sisältö on jo kertaalleen tuotettua, julkaistua, arkistoitua ja ennen kaikkea maksettua, joten sitä tulee jatkossa pyrkiä hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti kunkin kävijän eduksi. Suurinta tuhlausta on jättää laadukas materiaali pölyttymään palvelimelle. Samalla pitkään toimineet mediat saavat etumatkaa tuoreempiin mediataloihin, joille ei ole vielä kertynyt kattavaa arkistoa. Tämä edellyttää kuitenkin kävijöiden ja heidän mielenkiinnon kohteidensa kattavaa tunnistamista, mutta lopputuloksesta hyötyvät kaikki.

Data, data ja data. Mainitsinko jo datan?

Unelmahöttö saa jo riittää – hallituksen tulopohja karkaa tavoittamattomiin

Perättömäksi paljastuneiden vaalilupausten lisäksi myös Rinteen hallituksen sisäinen riitely ja talousosaaminen ovat olleet viime viikkoina kuuma puheenaihe. Heti ensitöikseen hallitus päätti paikata osaamisvajettaan 32 miljoonaa euroa maksavalla avustajakaartilla. Rahasta ei siis näytä olevan pulaa, kun kyse on jättipalkalla työllistettävistä puoluetovereista. Samaan aikaan esimerkiksi vappusatanen ja opintorahan korotus jäävät toteutumatta, mutta se tuskin tuli kenellekään yllätyksenä.

Hallitus on rakentanut taloushimmelinsä kahden prosentin talouskasvun ja 75 prosentin työllisyyden varaan. Nuo tavoitteet kulkevat käsi kädessä, sillä työtä ei synny, ellei talous kasva. Siitä huolimatta yhtään keinoa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ei ole hallituksen taholta esitetty. Tilanne on sama kuin että tavallinen kansalainen rakentaisi henkilökohtaisen taloutensa lottovoiton varaan, vaikka ei edes lottoaisi.

Lisäksi hallitus on ilmoittanut myyvänsä miljardeilla euroilla veronmaksajien omaisuutta, jotta niistä saatavilla kertaluonteisilla tuotoilla rahoilla voidaan maksaa budjetin juoksevia kuluja. Ainakin jokainen yrittäjä tietää, että omaisuuden myynti juoksevien kulujen kattamiseksi on kuin päästelisi pakkasella housuihinsa, mutta hallitus  nimittää sitä tulevaisuusinvestoinniksi. Tilanne on sama kuin että tavallinen kansalainen kutsuisi tulevaisuusinvestoinniksi vuokranmaksua, Netflixin kuukausimaksua ja kosteaa iltaa yökerhossa sekä myisi televisionsa ne maksaakseen. Tai että timpuri myisi vasaransa ostaakseen nauloja.

Valtionvarainministeri Lintilä kertoi viime viikolla, että talouden tilannekuva olisi muuttunut merkittävästi huonommaksi kevään hallitusneuvottelujen jälkeen. Väite ei pidä paikkaansa. Jokainen talouden tilannetta seurannut tiesi jo hyvissä ajoin ennen vaaleja mitä on tulossa. Talousluvut ovat kevään jälkeen toki tarkentuneet. Hallituksen talousmatematiikassa on parhaillaan vasemmistobussin kokoinen aukko, sillä kahden prosentin talouskasvu ja 75 prosentin työllisyys ovat lähes mahdottomia saavuttaa – varsinkin kun kummankaan eteen ei edes yritetä tehdä mitään konkreettista.

Nyt Osuuspankki ennustaa talouskasvuksi Rinteen budjetin edellyttämän kahden prosentin sijaan tälle vuodelle 1,2 prosenttia ja ensi vuodelle enää 0,5 prosenttia. Samaan aikaan työllisyysaste on jo laskenut 72,6 prosentista 72,4 prosenttiin, vaikka Rinteen budjetti edellyttäisi laskun sijaan merkittävää 2,6 prosentin kasvua. 75 prosentin työllisyyteen on nyt elokuussa matkaa jo 78 000 työpaikkaa, kun vielä keväällä se oli 72 000 uuden työpaikan päässä. Esimerkiksi aktiivimallin ainoan tehokkaan elementin purkaminen heikentää työllisyyttä entuudestaan, eli hallitus vaikeuttaa ihan itse omaa toimintaansa. Ilman nopeita työllisyyttä lisääviä toimenpiteitä maali loitontuu nopeammin kuin pelaaja juoksee.

Edellä mainitut luvut tarkoittavat, että Rinteen hallituksen budjetilta on jo nyt kadonnut pohja, sillä rahaa ei ole eikä sitä ole tulossa. Tähän mennessä petetyt vaalilupaukset eivät siis tule jäämään viimeisiksi. Eläkeläisten haaveet vappusatasesta jäävät toteutumatta kuten myös opintorahan korotus ja koulutukseen panostaminen puhumattakaan Vihreiden lupaamasta ”koulutuksen kunnianpalautuksesta”.

Rinteen hallituksen touhuilla on kieltämättä ollut viihdearvoa, mutta sillä ei tuoda rahaa valtion kirstuun. Nyt pitäisi laskeutua taas maan pinnalle ja kuunnella tarkalla korvalla mitä asioista paremmin perillä olevat asiantuntijat sanovat. Ennen vaaleja Antti Rinne moitti talouden asiantuntijoita siitä, että nämä kertoivat budjetin leikkaustarpeista. Rinne itse ilmoitti hallitusneuvottelujen yhteydessä, että talouden raamien ei pidä rajoittaa ihmisten luovuutta. Tällaiseen unelmahöttöön Suomella ja suomalaisilla ei ole yksinkertaisesti varaa. Budjettia parhaillaan laativassa hallituksessa pitäisi nyt nostaa käsi virheen merkiksi ja ryhtyä viimein elämään suu säkkiä myöden. Suomen peräsimeen tarvitaan nimittäin helppoheikkien sijaan suoraselkäisiä vastuunkantajia.

Tulevien sukupolvien ei pidä joutua vasemmistohallituksen leväperäisen taloussekoilun maksumiehiksi.

Veikkauksen monopoli purettava – hyödyt aktiivisesti unohdettu

Veikkauksen peleihin hävitään vuodessa 1,76 miljardia euroa (2018), eli noin 360 euroa jokaista suomalaista kohti vauvasta vaariin. Puolet siitä, eli lähes 900 miljoonaa euroa, tulee vain viideltä prosentilta ongelmapelaajia. Peliongelmainen häviää riihikuivaa rahaa keskimäärin lähes 2 000 euroa kuukaudessa ja 24 000 euroa vuodessa. Edes keskituloisella ei ole mitenkään varaa pelata tuollaisia summia. Peluuri-palvelusta apua hakevista peliongelmaisista 67 prosentilla onkin velkaa yli 10 000 euroa, sillä ongelmapelaaminen rahoitetaan usein pikavipeillä toisensa perään. Ongelmapelaajia on eniten nuorissa miehissä ja iäkkäissä naisissa. Rahapeliongelmista kärsii tällä hetkellä noin 124 000 suomalaista ja heidän määränsä on ollut viime vuosina selvässä kasvussa.

Peliongelmien ensisijainen syy, Lähde: Peluuri

Suomessa pelihaitat lukeutuvat maailman suurimpien joukkoon, vaikka meillä on pelihaittojen ehkäisemiseksi myönnetty monopoli. Kilpailu- ja kuluttajavirasto nosti elokuussa tämän seikan esiin arpajaislain uudistusta koskevassa lausunnossaan. Sattumalta meillä Suomessa on myös alkoholin haittojen ehkäisemiseksi myönnetty monopoli ja silti valtavasti alkoholiongelmia. Joku viisas voisi väittää, että monopolin synnyttämä kielletty hedelmä synnyttää ongelmia niin meillä kuin maailmalla.

”Suomessa raha-automaatit aiheuttavat peräti 78 prosenttia peliongelmista.”

Raha-automaatit aiheuttavat peräti 78 prosenttia peliongelmista, ja raha-automaattien osuus peliongelmista nousi vuodessa peräti neljä prosenttia. Kauppojen, kioskien ja huoltoasemien raha-automaatteja on tarkoituksella sijoitettu eniten alueille, joissa on eniten työttömyyttä sekä pienimmät tulo- ja koulutustasot. Veikkaus jakaa rahaa hyviin tarkoituksiin, mutta raha-automaateista tulevat varat ovat pääosin peräisin peliongelmaisten, pienituloisten, eläkeläisten ja työttömien ahdingosta, eli yhteiskunnan huono-osaisten selkänahasta. Heidän asemansa heikkenee entisestään peliongelmien myötä.

Kuulostaako eettisesti hyväksyttävältä?

Ei minustakaan. Jos olet kanssani samaa mieltä, käy allekirjoittamassa suomalaisten peliongelmien tehokkaaseen vähentämiseen tähtäävä kansalaisaloite raha-automaattien poistamiseksi kaupoista, kioskeista ja huoltoasemilta. Mummojen häviämät lääkerahat ja nuorten miesten häviämät pikavippirahat eivät muutu mirhamiksi, kun ne jaetaan pelikoneella tehdyn laillistetun takavarikoinnin jälkeen hyviin tarkoituksiin vaikkapa keskituloisten harrastustoimintaan. Kun rahat aiheuttavat vakavia ongelmia alkupäässä, ovat rahat loppupäässäkin kestämättömiä.

Kysymys: Entä jos Veikkauksen tuotot tulisivatkin kansainvälisiltä markkinoilta? Siinä on minusta ajankohtainen kysymys, johon palaan hetken kuluttua.

Järjestöt tarvitsevat avustuksensa jatkossakin

Monopoliin ja sen lopettamiseen liittyvässä julkisessa keskustelussa jostain syystä ohitettu kokonaan monopolin loppumisen positiiviset seuraukset. Hyviin tarkoituksiin jaetut avustukset eivät missään nimessä olisi loppumassa, vaan päinvastoin jopa kasvamassa. Mikäli Suomi ja Veikkaus pelaavat korttinsa oikein, voi Veikkauksesta kasvaa kansainvälisesti merkittävä ja tuottoisa peliyhtiö, jolla on entistäkin paremmat mahdollisuudet jakaa tuottoja yhteiseen hyvään. Minusta olisi eettisempää jakaa avustuksina maailmalta tulevaa rahaa kuin mummojen säästötileiltä vietyä tai pikavippirahaa.

Viime vuosina on ollut nähtävissä merkkejä, joiden perusteella myös Veikkaus itsekin valmistautuu jo tähän vääjäämättömään muutokseen. Siihen viittaavat esimerkiksi oman nettikasinon avaaminen sekä sopimukset useiden ulkomaisten peliyhtiöiden kanssa esimerkiksi Israelin ja Kyproksen suuntaan. Valmistautuminen tulevaan onkin oikea päätös, sillä Veikkaus tulee nyt virittää tilanteeseen, jossa se voi ottaa haltuun kansainväliset nettipelikentät.

Monopolin lopettaminen Veikkauksen etu?

Veikkauksen nykyinen rooli on mahdoton. Se on saanut Euroopan unionilta poikkeusluvan kansalliseen pelimonopoliin, koska sen tehtävä on ehkäistä peliongelmia. Samaan aikaan Veikkaus maksimoi tuottojaan markkinoimalla pelejään 44 miljoonalla eurolla vuodessa, jotta se saisi suomalaiset pelaamaan enemmän ja jotta pelaamisesta tulisi arkipäiväistä. Kaiken huippu oli mainos, jossa Terttu Obersekki -niminen terapeutti suositteli potilaalleen pelaamista. Perustehtävä pelihaittojen ehkäisystä on rajussa ristiriidassa pelimainonnan kanssa, sillä ne kumoavat toisensa.

Veikkauksen monopolilla ei ole ollut enää vuosiin perusteita, ja hälytyskellojen pitäisi viimeistään nyt soida Brysselissä saakka pelin viheltämiseksi poikki. Tekeillä oleva raha-automaattien tunnistautuminen tuskin riittää peliongelmien ehkäisemiseksi, sillä siinä kyse on nähdäkseni vain kosmeettisesta korjausliikkeestä.

Suomalainen peliosaaminen on kansainvälisesti erittäin korkeatasoista ja monien mielestä jopa maailman parasta, sillä Suomessa osataan tehdä poikkeuksellisen laadukkaita rahapelejä myös verkkoon. Monopolimme estää kuitenkin Veikkauksen laajentumisen ulkomaille, jossa sen pelit voisivat kilpailla kansainvälisillä markkinoilla lähes rajattoman käyttäjämassan rahavirroista.

Veikkaus olisi todennäköisesti maailmalla kovatasoinen tekijä, jolloin myös Suomeen ulkomailta suuntautuvat rahamäärät olisivat huomattavia ja niistä riittäisi jaettavaa jatkossakin. Monopolin lopettaminen ei siis välttämättä tarkoittaisi avustusten loppumista, vaan jopa päinvastaista.

Aftonbladet Ruotsin lisenssijärjestelmän seurauksista

Monopolin lopettamisen jälkeen suurimmat rahavirrat Suomeen tulisivat kuitenkin ulkomaisten peliyhtiöiden lisenssimaksuista ja veroista, jotka meiltä jäävät nyt kokonaan saamatta. Lisenssimalliin ei tarvitse hakea esimerkkiä kaukaa, sillä naapurissamme Ruotsissa siirryttiin äskettäin pelimonopolista lisenssijärjestelmään. Tähän mennessä tulokset ovat olleet Ruotsissa rohkaisevia. Lisenssimallin myötä peliyhtiöt maksavat nyt Ruotsiin 18 prosentin peliveron ja ovat paljon Suomea tiukemman sääntelyn ja valvonnan alaisena.

Monopolinsa menettäneen Svenska Spelin tuotto on puolessa vuodessa pienentynyt vain muutaman prosentin, mutta samaan aikaan lisenssiyhtiöiltä saadut tuotot ovat olleet kaksinkertaiset odotuksiin nähden, eli 180 miljoonaa euroa puolessa vuodessa. Monopolin purkaminen on ollut Ruotsissa positiivinen asia, sillä yhteiskunnalle kertyvä rahamäärä on selvässä kasvussa.

Ja mikä parasta, Ruotsin valtion budjettiin tulee nyt noin 360 miljoonaa euroa vuodessa ulkomaisilta peliyhtiöiltä, jotka eivät aiemmin maksaneet Ruotsiin mitään ja joita edes tiukka sääntely ei aiemmin koskenut. Lisenssimallin myötä tiukka sääntely ulottuu nyt myös ulkomaisiin yhtiöihin, ja esimerkiksi Bettson sai Ruotsissa äskettäin lähes kahden miljoonan euron sakot bonussääntöjen rikkomisesta. Koska Veikkaus on saanut sakot mainoksistaan? Niinpä.

Kansainvälinen lisenssijärjestelmä ehkäisisi suomalaisten peliongelmia tehokkaasti ja nimenomaan samalla kertaa sekä Veikkauksen että ulkomaisten yhtiöiden peleissä. Ruotsissa on avattu SpelPaus, jossa pelaaja voi katkaista pelaamisensa kaikissa lisenssillä toimivissa pelipalveluissa kerralla. Vastaavaa peliongelman monikansallista ”katkaisuhoitoa” ei saada Suomeen ilman lisenssijärjestelmää.

Tanskassa on otettu käyttöön peliongelmia tehokkaaasti ehkäisevä järjestelmä, jossa ulkomaiset peliyhtiöt sitoutuvat käyttämään yhteistä tietokantaa, joka estää muun muassa maksuhäiriörekisterissä olevan henkilön pelaamisen ja jonka estolistalle henkilö voi ilmoittaa itsensä. Kuten edellä totesin, Suomessa 67 prosentilla peliongelmaisia on yli 10 000 euroa velkaa. Monet heistä blokattaisiin, mikäli tällainen järjestelmä otettaisiin käyttöön Suomessa.

Lähde: World Atlas 2017

Toinen merkittävä seikka on urheilun sponsorointi, jossa Suomessa eletään edelleen kultaista 1970-lukua. Katse maailmalle osoittaa, että ulkomaiset peliyhtiöt ovat siellä erittäin merkittäviä sponsoreita, jotka mahdollistavat laadukkaan toiminnan paitsi kilpatasolla myös junioreille. Väitän, että nykyiset Veikkauksen huippu-urheiluun kohdistamat tuet ovat pelkkää nappikauppaa verrattuna siihen mitä ulkomaiset peliyhtiöt olisivat valmiita panostamaan. Nykyisen monopolin myötä suomalaiselta urheilulta jää siis saamatta valtavat sponsorirahat.

Lopuksi on todettava, että maailma muuttuu ja kehitystä ei voida kielloilla hidastaa. Australia on sitä yrittänyt jopa nettiblokkaamisella, mutta surkein tuloksin. Taikaviitta totesi lapsuudessani viisaasti, että on ”Turha taistella tutkainta vastaan”. Kun kehitystä ei voida estää, tulee siihen mukautua mahdollisimman hyvin. Veikkauksella on kaikki mahdollisuudet menestyä jatkossa kansainvälisillä areenoilla ja ansaita merkittäviä rahavirtoja jaettavaksi hyviin tarkoituksiin.

Raha-automaattien aiheuttamat akuutit ongelmat täytyy sen sijaan ratkaista heti, joten peliautomaatit tulee joko poistaa tai sijoittaa syrjään keskeisiltä arkipäivän asiointipaikoilta. Samalla Veikkauksen tulee harkita pelimainontansa lopettamista, jotta se näyttäisi edes yrittävän toimia perustehtävänsä mukaisesti. Huono-osaisten riippuvuutta hyväksikäyttämällä kerätty peliraha ei muutu Veikkauksen valkopesussa yhtään paremmaksi.

Alkoholilaki ja Helsingin Sanomien agenda

Olen kirjoittanut alkoholista ja alkoholilaista aktiivisesti syksystä 2017 lähtien, jolloin uuden alkoholilain käsittely toden teolla alkoi. Tuolloin kävi nopeasti selväksi, että aiemmin puolueettomana pidetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL oli valjastettu poliittiseksi käsikassaraksi ajamaan Alkon etuja lainsäädännössä. THL satuili alkoholilain seurauksista medioille, kansanedustajille ja lopulta myös eduskunnan valiokunnalle.

Vaikuttamisen keinot olivat siis aivan poikkeuksellisia suomalaisessa politiikassa. Medioista varsinkin Helsingin Sanomat ryhtyi ajamaan voimakkaasti Alkon monopolin etuja julkaisemalla lukuisia tarkoitushakuisia artikkeleita alkoholista ja alkoholilaista sekä niiden vaaroista. Hesarin agenda ei jäänyt muiltakaan huomaamatta, sillä esimerkiksi Tuomas Enbuske kiteytti tilanteen mainiosti kolumnissaan.

”Helsingin Sanomat on koko vuoden käynyt täysin avointa lobbausta Alkon puolesta. Kesäkuussa Hesari julkaisi 14 kielteistä juttua alkoholilain liberalisoinnista. Myönteisiä juttuja oli kolme ja niistäkin kaksi oli yleisönosastokirjoituksia.
– Tuomas Enbuske 7.7.2017

Toki monet muutkin mediat ryhtyivät lobbaamaan kansanedustaja Pekka Puskan (keskusta) johtamaa taannutusta, mutta Helsingin Sanomat peitteli toimituksensa valitseman poliittisen agendan kaikkein heikoimmin. Sama kävi toki aiemmin myös Guggenheimin uutisoinnissa, jossa Hesarin lobbaus huomattiin Inaria myöden. Alkoholilain osalta lehti tosin joutui tällä kertaa pettymään, koska sen harjoittama aktiivinen poliittinen lobbaus ei lopulta johtanutkaan toimituksen haluamaan lopputulokseen. Alkoholilaki hyväksyttiin ja Helsingin Sanomien artikkeleita uskovat pelkäsivät limuviinakaaoksen alkavan jo heti vuodenvaihteessa.

Kuinkas sitten kävikään?

Kuten jo syksyllä 2017 kirjoitin, alkoholilaki oli tärkeä askel oikeaan suuntaan. Se ei tuonut mukanaan kaaosta ja hysteriaa, vaan kevensi sääntelyä ja laajensi suomalaisten saatavilla olevaa mietojen alkoholituotteiden valikoimaa. Ravintolat saivat lopulta olla pidempään auki ja festareilta poistui koko joukko olutkarsinoita. Uuden alkoholilain myötä kansalainen saattoi ostaa marketista pari 5,5-prosenttista laadukasta olutta sen sijaan, että olisi joutunut raahaamaan kotiinsa sixpackin bulkkiolutta. Laatu ja valikoima paranivat, mutta kulutus ei noussut. Vai nousiko sittenkin?

Jo muutaman kuukauden jälkeen keväällä 2018 oli selvää, että THL:n arviot 4-6 prosentin ja pahimmillaan jopa 12,5 prosentin kulutuksen kasvusta olivat täyttä potaskaa. Ne paljastuivat tarkoitushakuiseksi politikoinniksi ja Alkon etujen ajamiseksi. Aiemmin puolueettomana pidetty tutkimuslaitos ajoi kansallisen alkoholimonopolin etuja ja menetti asemansa puolueettomana toimijana ainakin alkoholiasioissa. Jatkossa THL tulee pitää etujärjestöjen lokerossa, kun Suomessa ryhdytään käsittelemään viinien tuomista ruokakauppoihin.

Tähän saakka THL on vuosikymmeniä väittänyt, että saatavuus ja kulutus olisivat yhteydessä toisiinsa, mutta tuo väite osoittautui nyt perättömäksi. Minuunkin yhteydessä ollut THL:n tutkimusprofessori Pia Mäkelä kertoo nyt Yleisradiolle, että syy rajusti virheellisiin ennusteisiin olisi ollut hinnoittelun väärin arviointi. Jos perustelu pitäisi paikkaansa, miksi THL uhkaili ensin kansanedustajia 150 lisäkuolemalla ja lopulta peräti 500 lisäkuolemalla? Vastaus: Ei se pidäkään paikkaansa. THL nimittäin julkisti aiemmin perusteet, joilla se päätyi päättömiin ennusteisiinsa. Tuolloin laitos kertoi arvioineensa lakimuutosten vaikutuksia viiden eri tekijän kautta.

  1. Nelosoluen, vahvan siiderin ja niin sanottujen limuviinojen, ml. long drink -juomien, myyntipisteiden lukumäärä kasvaa 15-kertaiseksi.
  2. Näiden juomien hinta Suomessa alenee.
  3. Näitä juomia myydään myös sunnuntaisin.
  4. Näiden juomien osalta yksityiseen kauppaan liittyvä myynninedistäminen lisääntyy.
  5. Ulkomailta, erityisesti Virosta, ja Alkosta aiemmin ostettuja alkoholijuomia hankitaan päivittäistavarakaupasta (jakelukanavien välinen korvautuminen).

Näistä kaikki paitsi hinta toteutuivat, sillä 1. Myyntipaikkojen määrä kasvoi, 3. juomia myydään myös sunnuntaisin, 4. juomien myynninedistäminen on lisääntynyt ja 5. Virosta aiemmin tuotua Lonkeroa ostetaan nykyisin ruokakaupoista. Kun neljä tekijää viidestä toteutui, yrittää THL nyt syyttää kohtaa 2, joka ainoana ei toteutunut.

Lienee perusteltua olettaa, että 150 kuollutta muuttui 500 kuolleeksi juuri sillä hetkellä, kun tutkijoille paljastui, että alkoholilaki saattaisi sittenkin mennä läpi uhkailusta huolimatta. Silloin päätettiin ottaa kovemmat keinot käyttöön ja keksittiin uhkailla eduskuntaa peräti 500 lisäkuolemalla. Sittemmin THL on kiistänyt 500 kuolemalla uhkailemisen, mutta valiokunnassa istuva kansanedustaja Pekka Puska on vahvistanut tiedon eduskunnassa.

Tätä kirjoitettaessa eletään toukokuuta 2019, joten viinanhuuruiseksi kaaokseksi ennakkoon maalattu vuosi 2018 on nyt jo onnellisesti takana ja tilastot koko vuoden kulutuksesta alkavat nekin hiljalleen valmistua. Mutta mitä tekevät Helsingin Sanomat ja toimittaja Päivi Repo? No katsotaanpa.

Helsingin Sanomat

Yleisradio uutisoi Valviran julkaisemista tilastoista otsikolla ”Uusi alkoholilaki ei lisännytkään kulutusta”, mutta Helsingin Sanomat uutisoi samasta aiheesta otsikolla ”Alkoholin kulutus kääntyi kasvuun”. Samat tilastot, kaksi täysin päinvastaista väitettä. Kun katsot yllä olevaa Helsingin Sanomien artikkelia tarkkaan, voit huomata, että siinä ei mainita lainkaan PALJONKO alkoholin kulutus kasvoi. Ei mainita, vaikka artikkelin aiheena on nimenomaan juuri kulutuksen kasvu. Onko toimittaja voinut vahingossa unohtaa luvut, joihin koko artikkeli perustuu? Tuskinpa vaan.

Katsotaanpa vielä tuoreimpien tällä hetkellä saatavissa olevien tilastojen valossa kumpi edellä mainituista uutisista pitää paikkansa ja kumpi niistä on tarkoitushakuista politikointia ja toimituksen valitseman agendan ajamista.

Valvira, alkoholin kulutus 2018

Valvira on nimittäin nyt julkaissut koko vuoden 2018 tilastonsa, joihin molemmat artikkelit perustuvat. Tilasto sisältää ravintoloissa myydyn alkoholin ja suomalaisissa vähittäiskaupoissa myydyn alkoholin. Tilaston mukaan alkoholin kulutus ei ole kasvanut lainkaan litramäärissä mitattuna. Puhtaana alkoholina mitattuna kulutus nousi 0,1 prosenttia. Jos Helsingin Sanomat olisi maininnut artikkelissaan olennaiset luvut, joihin sen artikkeli nimenomaan perustuu, olisivat faktat vesittäneet koko artikkelin tarkoitusperän. Siksi alkoholin kulutuksen olennaiset luvut 0,0% ja 0,1% jätettiin artikkelista pois. Uskooko joku sen olleen vahinko?

Ei se ollut. Eikä se ollut edes yllätys.

Helsingin Sanomien perättömyyttä huokuvan artikkelin on nimittäin kirjoittanut alkoholin vastaisesta työstään vuonna 2003 palkittu toimittaja Päivi Repo. Journalismin ammattilaisen pitäisi aina kyetä kirjoittamaan aiheesta kuin aiheesta faktojen pohjalta, mutta se on luonnollisesti mahdotonta, kun taustalla on paitsi lehden toimituksen agenda myös toimittajan niin vahva oma ennakkoasenne, että hänet on nimenomaisesti palkittu siitä. Silloin kyse ei ole journalismista, vaan jostain aivan muusta.

Jos asia ei ollut jo valmiiksi tiedossa, niin viimeistään nyt lienee selvää, että Helsingin Sanomia pitää lukea vahvat medialukulasit silmillä, jotta lukija osaa erottaa lehden poliittisesti värittyneet artikkelit journalismista. Oli kyse sitten alkoholista tai Guggenheimista.

3 475 kertaa kiitos! Ryhtiliike tarvitaan edelleen

Eduskuntavaaleihin lähdetään aina ensisijaisesti menemään läpi, joten eilinen vaalitulos on tietenkin pettymys. Lähes 3 500 ihmistä halusi tehdä eduskuntaan ryhtiliikkeen ja antoi minulle kallisarvoisen ja ainutkertaisen äänensä. Eduskuntaan pääsemiseen olisi kuitenkin tarvittu vielä noin 1 600 ääntä lisää, joten tarpeeksi moni ei ikävä kyllä vielä halunnut ryhtiliikettä ja muutosta nykymenoon Kokoomuksen toteuttamana.

Kampanja varsinkin sosiaalisessa mediassa oli mielestäni todella onnistunut ja haki vertaistaan koko maasta. Läpimeno ei takuulla jäänyt kiinni kampanjasta, sillä puolessa vuodessa tavoitimme valtaisan määrän ihmisiä ja vaaliteemani menivät varmasti jokaisen kohderyhmässäni olevan tietoisuuteen sekä somessa että sen ulkopuolella.

Minä ja aivan uskomattoman sitoutunut ja innokas vaalitiimini paiskoimme kuukausien ajan töitä väsymättä lukemattomissa tilaisuuksissa, toreilla ja turuilla kaikkialla Pirkanmaalla. Jocka-rekka viiletti sekin lähes ympäri vuorokauden pitkin Pirkanmaata ja valtavat LED-screenit tuuttasivat ryhtiliikkeen sanomaa sadoilletuhansille ihmisille. Niin tekivät myös tienvarsimainokset, lehtimainokset ja televisiokampanja.

Se ei kuitenkaan riittänyt.

Saadut 3 475 ääntä kuitenkin osoittavat, että ryhtiliike oli ja on edelleen tarpeellinen. Tällä kertaa sitä ei yksinkertaisesti halunnut tarpeeksi moni äänestäjä. Joko vaaliteemani eivät sytyttäneet ihmisiä tarpeeksi tai sitten kyse oli myös seikoista, jotka olivat meidän vaikutusvaltamme ulkopuolella. Viimeksi mainitusta tuli kovasti palautetta varsinkin kampanjan viime metreillä ja kirjoitinkin aiheesta oman kirjoituksensa blogiini.

Suomen ja Kokoomuksen tulevaisuuden kannalta huolestuttavinta on, että puolueen oikean laidan edustajia meni läpi harmillisen vähän. Esimerkiksi Tere Sammallahti olisi ollut Uudeltamaalta tarpeellinen lisäys eduskuntaryhmään. Kokoomuksen luisuessa vasemmalle se antaa lisää elintilaa varsinkin Perussuomalaisille. Seuraukset nähtiin nyt konkreettisesti ja voi olla, että sama kehitys jatkuu myös alkavalla kaudella. Siksi myös Kokoomus tarvitsee nyt selkeän ryhtiliikkeen.

Eilisen suurimpia häviäjiä olivat kuitenkin ennen kaikkea ahkerat suomalaiset yrittäjät ja palkansaajat. Demareiden noustua niukasti suurimmaksi puolueeksi, on maamme vaarassa joutua neljän positiivisen vuoden jälkeen helppoheikkitalouden kurimukseen. Jos hallitukseksi muodostuu lopulta punaviher, tulee Suomi saamaan uuden vientituotteen Viroon muuttavista yrityksistä.

Vaalilupauksiaan demarit eivät tietenkään voi pitää, mutta jos edes osaa yritetään, tulee ahkerien jo valmiiksi kestämätön verotaakka nousemaan entisestään kohtuuttomasti ja toimettomuus kasvattaa suosiota suomalaisten uravalintana. Mikäli demarien uhkaukset yrittäjien aseman kurjistamisesta toteutuvat, voidaan samalla heittää hyvästit myös työllisyyden parantumiselle ja sen myötä koko talouskasvulle. Hallitusneuvottelut ovat nyt ratkaisevassa asemassa, sillä hallituksen kokoonpano määrittelee Suomen suunnan.

Minun eduskuntavaalien teemani eivät olleet pelkkiä vaaliteemoja, sillä olen puhunut samojen asioiden puolesta jo vuosia. Ja tulen puhumaan jatkossakin. Toivottavasti nyt valituilla kansanedustajilla on tarpeeksi rohkeutta ja suoraselkäisyyyttä nostaa kissa pöydälle myös vaikeissa asioissa. Ryhtiliike on tässä tilanteessa enemmän kuin tarpeellinen. Lisäksi täytyy todeta, että 3 475 ääntä on minulle erittäin vahva mandaatti jatkaa näiden asioiden ajamista, vaikka joudunkin nyt tekemään sitä vielä toistaiseksi eduskunnan ulkopuolelta käsin.

Toivon, että valitut kansanedustajat ajavat yrittäjyyden kynnyksen madaltamista, työllistämisen helpottamista, talousopetuksen pakollisuutta kouluihin (allekirjoita kansalaisaloite), progression loiventamista, äitiysloman kulujen korvaamista työnantajille, ammattiliittojen verovapauden poistamista ja poliittisten lakkojen kieltämistä. Lisäksi toivon heidän lisäävän toisen asteen lähiopetusta ja ryhtyvän viimein ajamaan Pirkanmaan etua tieverkon rahoista päätettäessä. Ja ennen kaikkea ottavan järjen käteen maahanmuuttoa koskevissa kysymyksissä niin rikollisia turvapaikanhakijoita kuin työvoiman tarveharkintaakin koskevissa asioissa.

Kiitos jokaiselle tukiryhmässäni kuukausien ajan puurtaneelle ja jokaiselle minua äänestäneelle 3 475 pirkanmaalaiselle. Upea yksityiskohta oli, että nousin lopulta koko Lempäälän suurimmaksi ääniharavaksi. Kiitos siitäkin. Nyt työ ryhtiliikeen eteen jatkuu Lempäälän kunnanvaltuustossa ja kunnanhallituksessa sekä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuustossa. Eikä myöskään sovi unohtaa kaikkein tärkeintä:

Nyt on enemmän aikaa olla aviomies ja isä.

Case Battle Beast: Suomalaisyhtye voitti nimikiistassa kansainvälisen juomajätin

Olen toiminut jo parin vuosikymmenen ajan aktiivisesti tavaramerkkialalla ja edustanut tuona aikana nimikiistoissa monia päämiehiä. Olin taannoin mukana myös uutta tavaramerkkilakia käsitelleessä taustaryhmässä, kuten olen aiemmin kirjoittanut. Nyt sain hyviä uutisia markkinaoikeudesta, jossa eräs hoitamistani oikeuskäsittelyistä on viimein saatu päätökseen useiden vuosien odotuksen jälkeen. Ja kaiken lisäksi voitokkaasti.

Edustin Battle Beast -yhtyettä useita vuosia kestäneessä nimikiistassa, jossa yhtye joutui merkilliseen tilanteeseen haettuaan ensin nimelleen ja logolleen tavaramerkkisuojaa. Pian tavaramerkin rekisteröinnin jälkeen kansainvälinen virvoitusjuomajätti Monster Energy Company ilmoitti omistavansa oikeuden tavaramerkkiin ja vastustavansa yhtyeen nimen rekisteröintiä tavaramerkiksi.

Yhdysvaltojen Delawaresta käsin toimiva Monster-energiajuomista tunnettu juomayhtiö oli aiemmin rekisteröinyt tavaramerkeikseen useita iskulauseita, jossa sana ”beast” on mukana yhtenä osana. Näitä ovat muun muassa ”Unleash the Beast!” ja ”Rehab the Beast!”. Juomayhtiön näkemyksen mukaan nämä iskulauseet muodostivat esteen suomalaisen Battle Beast -yhtiön tavaramerkin rekisteröimiselle.

Battle Beast -yhtyeen edustaja otti minuun yhteyttä ja päätimme vastustaa juomayhtiön päättömiä vaatimuksia. Niinpä ryhdyin hoitamaan tapausta yhtyeen puolesta. Kyseessä oli tyylipuhdas Daavid vs. Goljat -tilanne, jossa suuri yhtiö yritti käyttää kokoaan vipuvartena ja pelotteena. Juridiikassa yrityksen koko ei kuitenkaan yleensä ratkaise lopputulosta, kuten olemme myös aiemmin nähneet.

Patentti- ja rekisterihallitus ratkaisi jo vuonna 2016 kiistan Battle Beastin eduksi, mutta Monster Energy Company valitti asiasta markkinaoikeuteen. Nyt kahden ja puolen vuoden jälkeen myös markkinaoikeus on viimein käsitellyt asian ja ratkaissut sen suomalaisyhtyeen voitoksi. Tuomioistuin katsoi, että juomayhtiön iskulauseet eivät ole este yhtyeen nimen rekisteröimiselle, joten Battle Beast saa pitää nimensä ja tavaramerkkinsä.

Case closed. Nyt kohti seuraavaa.

JockaTV: Yritysvierailu A-Print Tampere

Kävin yritysvierailulla Tampereen ydinkeskustassa sijaitsevassa A-Printissä, jossa yrittäjä Petri Lounamaa kertoi yrityksen palveluista. Monipuolisen painotalon tuotevalikoiman lisäksi Lounamaan kanssa keskusteltiin myös Tampereen keskustan vetovoimasta ja nuorten työmoraalista.

Oikeistohallitus teki hyvää pienituloisille – hyvinvoinnin tulevaisuus ratkaistaan vaaleissa

Eduskuntavaalit ovat nurkan takana, joten nyt on paikallaan tehdä pieni katsaus menneeseen. Kuluvan kauden oikeistohallituksen aikana Suomessa on tehty historiaa monin tavoin. Työllisyysaste kasvoi yli 72 prosenttiin ja maahan syntyi yli 140 000 uutta työpaikkaa, joista valtaosa on pysyviä ja täysiaikaisia. Pirkanmaan työttömyys laski helmikuussa jo alle 10 prosentin, mikä on sekin historiallinen saavutus.

Noin puolet uusista työpaikoista on Etlan asiantuntijoiden mukaan hallituksen ansiota ja toinen puoli kansainvälisen talouskasvun ja edellisen sixpack-hallituksen eläkeuudistuksen ansiota. Uusien työpaikkojen myötä 20-24-vuotiaiden syrjäytyminen on romahtanut peräti 21,4 prosenttia. Vastaavaa kehitystä ei ole Suomessa nähty vuosikymmeniin. Työ on siis parasta sosiaaliturvaa ja tehokkaampaa kuin mikään sosiaalituki.

YK:n eriarvoisuuden indeksi

Vasemmiston retoriikassa on pyritty perinteisesti maalaamaan kuvaa, jonka mukaan oikeistopuolueet olisivat haitallisia pienituloisille ja että niiden politiikka olisi eriarvoistavaa. Esimerkiksi SDP:n vaaliohjelman suurimmaksi tavoitteeksi on nimetty juuri tuon eriarvoistumisen pysäyttäminen. Totuus on kuitenkin hieman toisenlainen, sillä oikeistohallituksen kaudella vuodesta 2015 eriarvoisuus on Suomessa romahtanut YK:n kestävän kehityksen verkoston laatiman maailmanlaajuisen onnellisuusindeksin mukaan.

Nyt on paikallaan nostaa esiin muutama fakta. Edellä mainittujen kuluneen hallituskauden työttömyyden ja syrjäytymisen vähentämisen lisäksi oikeistohallitus on nimittäin parantanut suhteellisesti kaikkein eniten juuri pienituloisten asemaa sekä palkkojen että ostovoiman osalta. Käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet Tilastokeskuksen mukaan suhteellisesti eniten työttömillä ja yksinhuoltajilla. Tämän koko lystin tulonsiirroilla maksavat yrittäjät ja palkansaajat eivät tosin ole asiasta ehkä ihan yhtä iloisia kuin pienituloiset suomalaiset nettosaajat.

Köyhyys- ja syrjäytymisriskissä elävien osuus Suomessa, Eurostat

Kuluneella hallituskaudella köyhyys- ja syrjäytymisriskissä elävien suomalaisten määrä on vähentynyt selvästi, ja jo valmiiksi olemattomat tuloerot ovat kaventuneet entisestään. Se ei tosin ole kansantalouden kannalta hyvä merkki, sillä olemattomat tuloerot tarkoittavat, että ahkeruudesta ei palkita taloudellisesti. Lisäksi Suomi on aivan Euroopan kärkeä pienituloisten ostovoimakorjatun tulotason tilastossa, joissa edellämme ovat vain Ruotsi, Islanti ja Norja. Hallitus on luonnollinen ja perinteinen sylkykuppi epäkohdille ja valittamiselle, mutta Suomi ja suomalaiset pienituloiset ovat nyt kiistatta merkittävästi paremmassa tilanteessa kuin edellisten eduskuntavaalien alla vuonna 2015. Lienee selvää, että vasemmistovetoisen hallituksen käsissä Suomi olisi joutunut aivan toisenlaiseeen tilanteeseen ja olisi nyt hukkumassa velkaan.

Tuloerot
Tulokehitys
Rahamääräiset sosiaalietuudet, Tilastokeskus 2018

28. maaliskuuta 2014 SDP:n silloinen puheenjohtaja ja valtionvarainministeri Jutta Urpilainen totesi, että lapset joutuvat kärsijöiksi ja maksumiehiksi, ellei velkaantumista taiteta. Antti Rinteen olisi nyt hyvä kuunnella edeltäjänsä lausuntoja tarkalla korvalla vaalilupaillessaan höpöhöpö-miljardeja sinne tänne. Sulle mulle, vaapulavissun.

”Se on miljardeja. Yhdestä kolmeen.”

Nämä eduskuntavaalit ovat vedenjakaja, jossa äänestäjät joutuvat valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta. Haluavatko nykyisen positiivisen kehityksen jatkuvan ja turvata hyvinvointivaltion tulevaisuuden, vai haluavatko kenties vetää kasvun käsijarrusta ja tehdä U-käännöksen kohti helppoheikkitaloutta ja lisävelkaa sekä lisäveroja esimerkiksi lihaan, maitoon ja autoiluun.

Ainoastaan terve talous mahdollistaa yhteiskunnan panostukset esimerkiksi hoivapalveluihin, koulutukseen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Holtiton taloudenpito, vastikkeettoman rahan jakaminen ja verotuksen kiristäminen sen sijaan tukahduttavat kehityksen ja suomalaisten ostovoiman sekä heikentävät työllisyyttä. Seuraavan hallituksen tärkein tehtävä on jatkaa nykyistä talouskehitystä, jotta hyvinvointivaltion tulevaisuus voidaan varmistaa. Pidetään siitä huolta yhdessä. Pirkanmaalla se onnistuu äänestämällä numeroa 40.

Jocka Träskbäck
yrittäjä
eduskuntavaaliehdokas (kok.)
Lempäälä

Nyt voit selvittää mikä on ryhtiliike-nimesi

Vaalien pääteemani ryhtiliike tarkoittaa ennen kaikkea eduskunnan ja kansanedustajien ryhdistäytymistä puhumaan asioista asioiden nimillä ja nostamaan vaikeatkin asiat pöydälle. Yhtä lailla se tarkoittaa tervettä taloudenpitoa ja pidättäytymistä vaalivalheista, joita nyt heitellään näemmä ilmoille päivittäin milloin eläkesatasten milloin sähköautojen osalta.

www.jocka.fi/ryhtiliike-nimi

Nyt sinulla on loistava tilaisuus selvittää millä nimellä voit olla osaltasi mukana tekemässä eduskuntaan ryhtiliikettä. Klikkaa itsesi tuosta yllä olevasta linkistä oikeaan osoitteeseen, jossa tietotekniikka paljastaa oman ryhtiliike-nimesi. Oli ryhtiliike-nimesi mikä tahansa, Pirkanmaalla voit olla mukana tekemässä eduskunnan ryhtiliikettä helposti äänestämällä numeroa 40.