EU-komission esityksissä parantamisen varaa

Suomalaisten edunvalvonta on Euroopan unionissa keskeisessä roolissa, sillä peräti 70 prosenttia lainsäädännöstämme tulee unionista. Euroopan parlamentissa tehtävät päätökset vaikuttavat jokaisen suomalaisten arkeen, joten unionin lainsäädännön laatuun tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Viime vuosina EU-komission esityksissä on ollut runsaasti haasteita, sillä ne ovat olleet toistuvasti heikkotasoisia ja jopa haitallisia. Virheiden korjaaminen vie siksi merkittävästi Euroopan parlamentin resursseja. Esimerkkejä komission kelvottomista esityksistä ei tarvitse hakea kaukaa.

Juomaveden puhtauteen tähtäävä esitys juomavesidirektiivistä edellyttäisi Suomelta vuosittain miljardiluokan investointeja vesiputkien uusimiseen, vaikka suomalainen juomavesi on tutkitusti maailman puhtainta ja jopa puhtaampaa kuin jäsenmaiden pullovedet. Olisi terveelle järjelle vierasta joutua vaihtamaan nykyisiä vesiputkia uusiin ja pohjoisen olosuhteisiin huonosti sopiviin materiaaleihin vain koska komissio ei ymmärrä Suomen talvipakkasista johtuvia kansallisia erityispiirteitä.

CSAM-asetuksella komissio esitti viestinnän salauksen kieltämistä, joka olisi toteutuessaan heikentänyt kansalaisten tietoturvaa ja parantanut verkkorikollisten toimintaedellytyksiä. Pakkausjätteen vähentämiseen tähdännyt esitys pakkausasetuksesta olisi toteutuessaan romuttanut suomalaisen panttijärjestelmän, joka on edistyksellisimpiä maailmassa. Euroopan parlamentti joutui korjaamaan tätäkin esitystä ja tuloksena jäsenmaiden nykyiset järjestelmät otetaan sittenkin huomioon.

Kuluvalla kaudella komission esityksissä on siis ollut järjestelmällisesti puutteita, ja onkin perusteltua kysyä onko komissio tehtäviensä tasalla. Seuraavalla kaudella parlamentin tulee ohjata komissiota tolkullisempaan suuntaan. Euroopan unionin arvostuksen kannalta on tärkeää, että esitysten tasoa parannetaan. Unionin tulee pitäytyä vain ylätason sääntelyssä ja jättää päätösvaltaa myös jäsenmaille läheisyysperiaatteensa mukaisesti.

Jocka Träskbäck
eurovaaliehdokas (kok.)

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 29.11.2023.

Koko itärajan sulkemiseen valmistauduttava

Venäjä on lisännyt hybridivaikuttamista itärajalla, kun Suomi ja Yhdysvallat pääsivät sopuun DCA-sopimuksesta. Ajallinen yhteys tuskin on sattumaa, vaikka Kaakkois-Suomen rajanylityspaikoille onkin tullut tavallista enemmän turvapaikanhakijoita jo elokuun alusta lähtien. Viime päivinä määrä on kuitenkin kasvanut selvästi.

Turvapaikanhakijoiden kertomuksista on käynyt ilmi, että itärajalle saapuneet ovat toimineet Venäjän viranomaisten avustuksella ja Venäjä on päästänyt heidät rajalle ilman asianmukaisia asiakirjoja. Nyt tuleekin varautua koko itärajan sulkemiseen hyvinkin nopealla aikataululla.

Venäjän viranomaisten toiminta on muuttunut ja hybridivaikuttaminen lisääntynyt, joten Suomen tulee valmistautua koko itärajan nopeaan sulkemiseen. Venäjä haluaa selvästi osoittaa Suomelle miten käy, jos se päättäisi ohjata rajalle suuren määrän turvapaikanhakijoita. Suomen itäraja on samalla myös Euroopan unionin ulkoraja, joten viranomaisten jämäkät toimet ovat tärkeitä koko unionin rajaturvallisuudelle.

Taannoin säädetty rajalaki antaa mahdollisuuden sulkea raja-asemat poikkeusmenettelyllä, mikäli tilanteen hallintaan saaminen sitä edellyttää. Hallitus onkin päättänyt sulkea tilapäisesti neljä Kaakkois-Suomen raja-asemaa perjantain ja lauantain välisenä yönä. Turvapaikanhakijoilta saatujen tietojen mukaan on selvää, että Venäjän viranomaiset ovat edesauttaneet tilanteen syntymistä ja ihmisten päätymistä Suomen rajalle.

Nyt käynnissä oleva tilanne vaikuttaa toisinnolta vuoden 2015 pakolaiskriisistä, jolloin Venäjä ohjasi Suomen rajalle suuren määrän turvapaikanhakijoita. Tällä kertaa Suomi on varautunut hybridivaikuttamiseen merkittävästi paremmin ja selkänojaa saadaan myös muista valtioista. Enää Suomea ei yllätetä Venäjän hybridivaikuttamisella.

Suurpetojen metsästys kriisissä – seuraukset kauaskantoisia

Suurpetojen metsästyksellä on Suomessa pitkät perinteet ja myös merkittävä kannanhoidollinen rooli. Nyt tilanne on yllättäen muuttunut, kun korkein hallinto-oikeus tulkitsi karhunmetsästyksen poikkeusluvat laittomiksi. Ratkaisun myötä suurpetojen kannanhoito on vaarassa loppua valtaosassa Suomea, ja sillä olisi toteutuessaan monia ikäviä seurauksia.

Euroopan unionin luontodirektiivi suojelee suurpetoja erityisesti poronhoitoalueen ulkopuolella. Direktiivin 16 artiklan poikkeus 1e kuitenkin mahdollistaa kannanhoidollisen metsästyksen, koska kontrolloidulla ja metsästäjien toimesta tapahtuvalla pyynnillä katsotaan olevan positiivinen vaikutus populaatioon. Direktiivin tulkintaohjeessa suositellaan tämän poikkeuksen käyttämistä silloin, kun lajista on tehty hoitosuunnitelma. KHO kuitenkin katsoi, että poikkeusta voidaan soveltaa vain tapauskohtaisesti ratkaistaessa akuuttia ongelmaa. Tuomioistuimen mukaan kannanhoidollinen metsästys ei muodosta riittävää syytä poikkeusluville. Tämä kansallinen tulkinta on ongelmallinen, sillä seuraukset voivat muodostua kestämättömiksi.

EU-direktiivi ja sen tulkintaohje eivät edellytä jäsenvaltioilta näin tiukkaa tulkintaa, joten kansallisten joustojen käyttäminen tulisi ottaa kiireesti käsittelyyn ja huomioida hoitosuunnitelma nykyistä laajemmin. Mikäli suurpetoja metsästetään jatkossa vain yksittäisillä poikkeusluvilla, tulevat kannat kasvamaan merkittävästi nykyisestä. Suurpedot ovat jo nyt ongelma varsinkin lainduneläinten tuottajille, ja uusi tulkinta kasvattaa vääjäämättä petovahinkojen määrää niin laitumilla kuin tieliikenteessä. Romaniassa vastaavassa tilanteessa kannat alkoivat uhata myös ihmisten turvallisuutta.

Metsästyksellä on yhteiskunnallista merkitystä. Sillä pidetään yllä aseenkäytön taitoja ja harjoitetaan metsästyskoiria, joita tarvitaan myös loukkaantuneen suurriistan etsimisessä kituvien eläinten lopettamiseksi. Viranomaisten tulee pikaisesti pohtia miten SRVA-palvelut jatkossa turvataan, kun metsästäjät eivät koirien puutteen vuoksi voi enää auttaa viranomaisia. Kasvava susikanta on niin ikään johtanut siihen, että yhä useampi metsästyskoira menehtyy metsissä susien hampaisiin. Susikannan kasvu lisää riskejä ja vähentää pienriistan metsästystä. Kannanhoidolliset tavoitteet tulee huomioida nykyistä paremmin poikkeuslupien myöntämisessä. Nyt Suomi tarvitsee tolkullista edunvalvontaa Euroopan unionissa.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, eurovaaliehdokas (kok.)

Kirjoitus on julkaistu mielipiteenä Maaseudun Tulevaisuus, Suomenmaa, Satakunnan Kansa, Lempäälän-Vesilahden Sanomat, Aamulehti ja Lapin Kansa -lehdissä.

Omavaraisempaa Eurooppaa, kiitos.

Euroopan unioni on tilanteessa, jossa kansainväliset konfliktit ja pandemia ovat aiheuttaneet haasteita ulkorajoilla ja osoittaneet haavoittuvuuksia toimitusketjujen häiriötilanteissa. Unionin täytyy siksi vahvistaa puolustustaan ja omavaraisuuttaan. Suomella on hyvät mahdollisuudet nousta tässä kehityksessä kokoaan selvästi suuremmaksi toimijaksi.

Suomi on osa läntistä arvoyhteisöä, ja Nato-jäsenyyden myötä suomalaisen puolustusteollisuuden merkitys kasvaa. Euroopan puolustuksen riippuvuus Yhdysvalloista tarkoittaa, että unionin intresseissä on kasvattaa omavaraisuutta puolustusteollisuudessa. Suomessa toimiala on keskittynyt lähinnä Pirkanmaalle, joten maakunnan rooli tulee olemaan huomattava. Tampereella toimii lukuisia puolustusklusterin yhtiöitä ja ala työllistää noin 10 000 ihmistä. F-35 -hävittäjähankinta näkyy sekin vielä vuosikymmenten ajan teollisena yhteistyönä Pirkanmaan yrityksissä.

Ukrainan sota muistuttaa meitä ruokavarmuudesta, joka on keskeinen osa huoltovarmuutta. Maatalouden kannattavuus ja riittävät toimintaedellytykset ovat ratkaisevia kotimaisen ruoantuotannon tulevaisuudelle. Unionin omavaraisuus ja kilpailukyky kasvavat jatkossa strategisten raaka-aineiden saatavuuden, jalostuksen ja kiertotalouden asetuksella, joka edellyttää Euroopassa louhittavien strategisten raaka-aineiden määrän kolminkertaistumista vuoteen 2030 mennessä.

Suomen tulee hyötyä tästä kehityksestä lisäämällä omaa jalostustaan ja kiertotalouttaan. Vaasan akkutehdas olisi toteutuessaan mainio esimerkki korkeasta jalostusarvosta. Asetuksen mukaan 40 prosenttia kriittisistä raaka-aineista täytyy jatkossa jalostaa EU-alueella ja kierrätetyn materiaalin osuus nostaa 15 prosenttiin. Suomella ei ole varaa jättäytyä Euroopan Kongoksi, josta kaivannaiset lähetetään jalostettavaksi muihin maihin. Siksi meidän täytyy jalostusarvoa kasvattamalla varmistaa, että Suomeen jää nykyistä suurempi osuus raaka-aineiden arvosta. Varmistetaan siis paikkamme käynnissä olevan kehityksen hyötyjien leirissä.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, varakansanedustaja (kok.)

Kirjoitus on julkaistu Tamperelainen-lehdessä 8.11.2023.

Suomen päätettävä omista metsistään

Suomen täytyy saada itse päättää metsistään. Euroopan unioni pyrkii aktiivisesti saamaan suomalaiset metsät päätösvaltaansa, eikä se ole metsien ja metsänomistajien etu. Nyt on aika viheltää peli poikki. Unionin tulee pitäytyä päätöksissään ainoastaan ylätasolla, sillä jäsenvaltioiden tulee saada itse päättää miten omia metsiään hoitavat.

On ymmärrettävää, että muut jäsenmaat haluavat hyötyä Suomen hyvin hoidetuista metsistä ja niiden huomattavista hiilinieluista, mutta sellaiseen meidän ei tule suostua. Kansallisten etujemme valvonnan on oltava keskeisessä roolissa.

Nyt Suomen kansallisen päätöksenteon puolesta tarvitaan vahvaa vaikuttamista EU-parlamentissa, valiokunnissa ja muissa unionin toimielimissä. Maamme kansalliset erityispiirteet täytyy huomioida kaikessa päätöksenteossa.

Kokoomus nimesi Jocka Träskbäckin ehdolle eurovaaleihin

Kokoomuksen puoluevaltuusto nimesi sunnuntaina puolueen ensimmäiset kuusi ehdokasta ensi kesäkuun eurovaaleihin. Yksi nimetyistä on varakansanedustaja ja yrittäjä Jocka Träskbäck, jota Pirkanmaan Kokoomus esitti yksimielisesti ehdokkaaksi.

Träskbäckin visio Euroopan unionista on sisäisesti ja ulkorajoilta turvallinen sekä nykyistä omavaraisempi unioni, jossa jäsenvaltiot kantavat itse vastuuta omasta taloudestaan ilman uutta yhteisvelkaa.

– Suomalaiseen työhön ja yrittäjyyteen vaikuttavaa sääntelyä tulee vähentää ja maamme erityisasema maa- ja metsätalouden, teollisuuden sekä geopoliittisen aseman osalta tulee huomioida EU-päätöksenteossa paremmin, Träskbäck toteaa.

Muut viisi sunnuntaina nimettyä kokoomuksen ehdokasta olivat ylikonstaapeli Mika Kasonen, kansanedustaja Aura Salla, kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Maria Miala sekä nykyiset europarlamentaarikot Sirpa Pietikäinen ja Henna Virkkunen. Kokoomus nimeää eurovaaleihin yhteensä kaksikymmentä ehdokasta ja tavoittelee europarlamentista vähintään neljää paikkaa.

Suomen etu edellä. Träskbäck. – vaaliteemat eurovaaleissa 2024

Kokoomuksen puoluevaltuusto valitsi kuusi kokoomuksen ehdokasta ensi kesän europarlamentin vaaleihin. Olen yksi heistä. Kiitos luottamuksesta.

Miksi ehdolle? Valtaosa suomalaisia koskevasta lainsäädännöstä tulee eduskuntaan EU-parlamentista, jolla on erittäin suuri merkitys jokaisen suomalaisen arkeen. Näin ollen äänestäminen eurovaaleissa vaikuttaa myös sinunkin arkeesi. Haluan olla vaikuttamassa siellä missä se on tehokkainta, ja EU-parlamentti on siihen oikea paikka. Pitkä kokemus yrittäjyydestä on varmasti Euroopan parlamentissa eduksi. Kun puolue pyysi minua ehdolle, oli vastaus selvä. Silloin mennään, kun isänmaa kutsuu.

Suomen etu edellä. Träskbäck.

Yrittäjyys ja talous. Suomen etujen valvonta etusijalle. Jäsenvaltioiden on kannettava vastuu taloudestaan ilman uutta yhteisvelkaa. Suomen saantoa tukirahoista lisättävä kaikilla sektoreilla, erityisesti liikenneverkostossa ja TKI-investoinneissa. Valtion täytyy tukea yrityksiä EU-tukirahojen hakuprosesseissa. Työn ja yrittäjyyden sääntelyä ja byrokratiaa vähennettävä sekä kannustimia investointeihin ja innovaatioihin lisättävä. Kaivannoisten suomalaista jalostusarvoa on lisättävä, jotta malmien arvosta suurempi osuus jää Suomeen. EU tarvitsee nyt yhtenäisyyttä kilpailussa maailman talousmahtien kanssa.

Turvallisuus. Euroopan unionin ulkorajoja puolustettava ja unionin sisäiseen turvallisuuteen panostettava. Suomen geopoliittinen erityisasema otettava huomioon turvallisuuspolitiikassa. Unionin omavaraisuutta on lisättävä ruoantuotannon, energian ja kriittisten mineraalien osalta. Puolustusteollisuuden hankintoja tulee keskittää unionin sisämarkkinoille ja Suomen puolustusklusteriin. Lyijyhaulien kieltoon tulee neuvotella poikkeuksia vähintään reserviläistoimintaan ja ampumaradoille. Tietoturvaan ja kyberuhkien torjuntaan on panostettava. Komission esitys viestinnän salauksen kiellosta kaadettava. Naton arktinen tukikohta tulee pyrkiä saamaan Suomeen. Ukrainan tukemista täytyy jatkaa, koska se taistelee kaikkien sivistyneiden valtioiden puolesta.

Maa- ja metsätalous. Suomen voitava päättää itse maa- ja metsätalouspolitiikasta. Unionin tulee pitäytyä ylätason päätöksissä. Ruokavarmuuteen panostettava osana huoltovarmuutta. Elintarvikkeiden tuotantoketju turvattava ja tuottajien toimintaedellytyksiä parannettava. Suomen erityisasema huomioitava kasvukauden, suurpetojen kannanhoidon ja metsien hiilinielujen osalta. Läheisyysperiaatetta täytyy korostaa, eli päätökset tehdä mahdollisimman lähellä kansalaisia. Metsäkatoasetukseen ja ennallistamisasetukseen on neuvoteltava Suomelle kansallisia poikkeuksia. Unionin lainsäädäntöön tulee vaikuttaa nykyistä aikaisemmassa vaiheessa ongelmien välttämiseksi.

Tervetuloa mukaan vaalitiimiini!

Hyvinvointialueiden yhdistämiseen valmistauduttava

Maamme historian suurimpiin lukeutuva hallinnollinen uudistus toteutui vuoden 2023 alussa, kun sosiaali- ja terveydenhuolto sekä pelastustoimi mullistuivat sote-uudistuksen myötä. Keneltään ei ole jäänyt huomaamatta, että uudistus osoittautui nopeasti taloudelliseksi katastrofiksi. Tänä vuonna uudistuksesta arvioidaan koituvan veronmaksajille noin 1,2 miljardin euron lisäkulut. Yllätys se ei tietenkään ole, sillä hallinnon paisuttaminen ja poliitikoiden hillotolppien lisääminen luonnollisesti maksaa.

Sipilän hallituksen aloittaessa vuonna 2015 sote-uudistuksen oli määrä tuottaa kolmen miljardin euron säästöt esimerkiksi hallinnon päällekkäisyyksiä poistamalla. Vielä silloin suunniteltiin, että Suomi jakautuisi viiteen sote-alueeseen. Samana vuonna sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijaryhmä totesi lausunnossaan, että yli 12 alueen sote-mallit eivät palvelisi sote-uudistuksen tavoitetta hillitä kustannusten kasvua. Asiantuntijat lausuivat tuolloin, että viiden sote-alueen ratkaisu kytkeytyisi hyvin erityisvastuualueiden toiminnallisiin kokonaisuuksiin. Tämän jälkeen aluepolitiikka astui kuitenkin mukaan ja vesitti uudistuksen säästötavoitteet.

Sipilän hallituksessa eräs puolueista vaati saada viiden alueen ja hallinnon sijaan peräti 18 sote-aluetta ja hallintoa. Tuolla yrityksellä sote-uudistus vielä kaatui, mutta jo seuraavassa hallituksessa sama puolue lisäsi kierroksia entisestään, ja lopulta syntyi peräti 21 hyvinvointialueen ja hallinnon Suomi. Eikä siinä vielä kaikki, sillä kaupan päälle tuli vielä Helsingin oma sote-alue. Suomessa on nyt siis 22 sote-aluetta hallintoineen ja valtuustoineen, joten hillotolppien maksimointi onnistui. Sen myötä voidaan perustellusti todeta, että uudistuksen alkuperäiset tavoitteet ovat enää pelkkä kaunis muisto. Suomen kokoinen reilun viiden miljoonan ihmisen kansakunta tulisi hyvin toimeen pienemmällä määrällä hyvinvointialueita, jolloin varoja voisi ohjata hallinnon sijaan palveluihin.

Hyvinvointialueet ovat toimineet kymmenen kuukauden ajan. Miljardiluokan sote-lisälasku ja holtittomasti velkaantunut julkinen talous ovat merkkejä siitä, että poliittisessa päätöksenteossa ja hyvinvointialueiden toiminnassa täytyy ryhtyä valmistautumaan hyvinvointialueiden yhdistämiseen. Valmistautumista täytyy tehdä erityisesti tietojärjestelmissä, joiden yhdisteleminen tulee olemaan kallista ja hidasta. Yhtä lailla hallinnon muissakin rakenteissa täytyy valmistautua tulevaan. Pirkanmaa on ainoa niin sanotussa valiokuntamallissa oleva hyvinvointialue, ja tämä valinta voi johtaa merkittäviin haasteisiin hyvinvointialueiden tulevissa yhdistämisissä.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 11.10.2023.

Viestien täytyy pysyä luottamuksellisena – EU-komission ehdotus on harha-askel

EU-komissio ehdottaa jäsenvaltiolle niin sanottua CSAM-asetusta, joka kieltäisi viestien salauksen monissa tutuissa sovelluksissa, kuten WhatsAppissa. Tarkoituksena on helpottaa rikostutkintaa, mutta ehdotettu keino ei kestä kriittistä tarkastelua. Suomessa liikenne- ja viestintävaliokunta sekä puolustusvoimat ovat jo kritisoineet ehdotusta, joka heikentäisi merkittävästi kansalaisten tietoturvaa ja loukkaisi perusoikeuksia.

Aamulehti 4.10.2023

Suomen ei pidä hyväksyä ehdotusta, joka romuttaisi kyberturvallisuutta sekä avaisi rikollisille ja vieraiden valtioiden tiedustelulle uusia mahdollisuuksia. Toteutuessaan asetus loukkaisi yksityiselämän suojan keskeistä periaatetta viestien luottamuksellisuudesta. Salauksen kieltämisen myötä yksityisviestit olisivat jatkossa viranomaisten ja operaattorien luettavissa, joten ne voisivat päätyä myös rikollisten käsiin. Asetus heikentäisi myös journalistien lähdesuojaa varsinkin jäsenmaissa, joissa lehdistönvapaus on jo valmiiksi heikko.

Asetuksen toteutuessa rikolliset löytäisivät kyllä nopeasti keinoja jatkaa salattujen viestien lähettämistä. Ehdotus ei siten ratkaisisi sen perusteena olevaa ongelmaa, vaan loisi uusia ongelmia toisaalle. Terrorismin ja lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan torjunta ovat erittäin tärkeitä tavoitteita, mutta kaikkien kansalaisten tietoturvaa heikentävä ja rikollisten toimintaedellytyksiä lisäävä asetus ei ole siihen oikea keino. EU-parlamentti äänestää asetuksesta 16.-19. lokakuuta pidettävässä täysistunnossa.

CSAM-ehdotus asettuu outoon valoon myös siksi, että Euroopan parlamentti pääsi juuri sopuun kyberturvallisuuden vahvistamisesta EU-instituutioissa (CyberSec for EUIBA) ja taannoin hyväksyttiin kyberturvallisuusdirektiivi (NIS2). Parlamentissa halutaan siis vahvistaa kyberturvaa, mutta samaan aikaan komissio ehdottaa kansalaisten kyberturvan ja yksityisyyden suojan heikentämistä. Tämä yhtälö ei ole kestävällä pohjalla, sillä kyberturvaan täytyy nyt panostaa kaikilla rintamilla.

Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 4.10.2023.