Julkaistu

Sote-päätösten perustuttava tietoon

Suomen historian suurimman hallinnollisen uudistuksen oli alun perin tarkoitus tuottaa myös säästöjä, mutta syksyllä 2019 tavoitteesta luovuttiin. Tämä näkyy nyt uudistuksen jatkuvana rahapulana, yt-neuvotteluina ja leikkauksina. Onkin perusteltua kysyä mihin 5,5 miljoonan asukkaan Suomessa tarvitaan 22 hyvinvointialuetta valtuustoineen, hallituksineen ja organisaatioineen, kun viisi aluetta riittäisi hyvin ja tulisi veronmaksajille halvemmaksi.

Eräs uudistuksen keskeisiä tavoitteita on saada selville mitä julkisten sote-palvelujen tuottaminen maksaa ja miten niiden kustannukset jakautuvat, koska vain siten julkisen ja yksityisen sektorin kustannuksia voidaan vertailla ja selvittää miten palvelut kannattaa toteuttaa.

Palvelujen tuottaminen julkisen sektorin omana toimintana ei voi olla itseisarvo, mikäli se on kalliimpaa saati jos kustannuksia ei edes tiedetä. Verorahoja täytyy käyttää järkevästi, ja siinä onnistuminen edellyttää kaikkien kustannusten läpinäkyvyyttä ja vertailtavuutta. Päätöksiä hyvinvointialueiden oman tuotannon lisäämisestä ei voida tehdä vastuullisesti ennen julkisen sektorin kustannusten avaamista, koska päätösten tulee aina perustua tietoon.

Sosiaali- ja terveysministeriö selvittää parhaillaan näitä yksikkökustannuksia, joista ensimmäisiä lukuja saataneen ensi vuoden alkupuolella. Vasta sitten pääsemme vertailemaan julkisen sektorin kustannuksia yritysten lisäksi myös eri hyvinvointialueiden kesken. Myös se on tärkeää, sillä hyväksi havaittuja käytänteitä tulee jakaa. Samalla monituottajuuden esteitä tulee purkaa lainsäädännöstä, koska veronmaksajien rahoja täytyy käyttää vastuullisesti ja tehokkaasti. Vain kustannusten läpinäkyvyys takaa, että veroeuroille saadaan paras mahdollinen vastine.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)

Kirjoitus on julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa, Ylöjärven Sanomissa ja Hämeen Sanomissa.

Julkaistu

Kolumni: Ei uusia verokerroksia

Hyvinvointialueiden syntyvaiheessa muutama vuosi sitten Suomessa käytiin vilkasta keskustelua siitä pitäisikö hyvinvointialueilla olla oma verotusoikeus, eli tarvitaanko Suomeen uuden hallintokerroksen lisäksi myös uusi verotuskerros. Kuten arvata saattaa, toinen poliittinen puoli kannatti ahkerien suomalaisten verotuksen kiristämistä ja toinen puoli vastusti valtion käsien työntämistä vieläkin syvemmälle palkansaajien taskuihin. Maakuntaveroa perusteltiin esimerkiksi sillä, että sen myötä hyvinvointialueet eivät enää olisi valtion tiukassa talutusnuorassa. Argumentti oli terveen talouden kannalta susi jo syntyessään. Hyvinvointialueiden nimenomaan tulee olla valtion tiukassa taloudellisessa ohjauksessa, eikä niille pidä antaa avointa sekkiä saati pääsyä kansalaisten rahoihin.

Maakuntavero nousi uudelleen keskusteluihin, kun viime viikolla eräs suomalainen puolue esitti, että Euroopan unionissa pitäisi selvittää mahdollisuuksia ryhtyä verottamaan unionin kansalaisia. Tällaiselle talouden mannerlaattojen muutokselle ei pidä antaa mahdollisuutta. On päivänselvää, että uudet verokerrokset paitsi nostaisivat suomalaisten kokonaisveroastetta nykyisestä valmiiksi kestämättömästä tasosta myös lisäisivät byrokratiaa ja julkisen sektorin kuluja sekä Suomessa että Euroopan unionissa. Tuloksena olisi unioni, jossa ahkerat ihmiset maksaisivat työllään yhä useamman työkykyisen ja työikäisen elämisen, tulonsiirrot ja entisestään kasvavan julkisen sektorin palkka- ja hallintokulut. Ja jos EU-verotus olisi kerran saatu käynnistettyä, olisi sitä enää mahdotonta saada loppumaan. Oli foorumi sitten Euroopan unioni tai Suomi, ei vastuullisessa taloudenpidossa tule antaa tilaa uusille verokerroksille.

Suomessa hyvinvointialueiden talous on parhaillaan rajusti retuperällä aivan kuten sote-hallintohimmeliä rakennettaessa vuosia sitten ennustimme. Vastuullinen päätöksenteko tarkoittaa, että palkansaajien rokottamisen sijaan hyvinvointialueilla ryhdytään elämään siten, että alueille annetut rahat riittävät. Suu säkkiä myöden siis. Edellisellä hallituskaudella näimme toistuvasti miten ongelmia ratkaistiin kaatamalla niiden päälle velkarahaa. Sellaiseen meillä ja tulevilla sukupolvilla ei olisi ollut varaa. Nyt valtion rahat ovat loppu ja edessä on monenlaisia säästötoimia sen sijaan, että maksajaksi pantaisiin palkansaajat uusien verokerrosten kautta. Suomi ja Euroopan unioni eivät tarvitse yhtään uutta veroa, vaan ne molemmat tarvitsevat tiukkaa ja vastuullista taloudenpitoa sekä kulukuuria. Vain siten rahaa voi riittää myös varsinaisten palvelujen ylläpitoon.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 8.5.2024.

Julkaistu

Kaupunkiseutu puhaltaa yhteen hiileen

Tampereen kaupunkiseudun kehitys otti juuri tärkeän harppauksen, kun seudun kaikki kunnat hyväksyivät Rakennesuunnitelma 2040+ -asiakirjan. Siinä linjataan kaupunkiseudun maankäyttöä yhdessä, jotta kaikilla toimijoilla on sama tilannekuva ja visio tulevasta. Tampereen eteläisen kaupunkiseudun kehityksessä tämä näkyy erityisen hyvin Pirkkalan ja Lempäälän välisellä alueella. Kunnat ovat nyt yhdessä sopineet, että alueen liikenneinfraa kehitetään monilla merkittävillä hankkeilla. Tärkeimpiä ovat kolmostien oikaisu, kakkoskehä sekä järjestelyratapiha ja siihen liittyvä raideliikenteen oikorata Lempäälästä Ylöjärvelle. Unohtamatta tietenkään ratayhteyttä lentokentälle.

Mikään näistä hankkeista ei tarkoita ainoastaan liikennettä, vaan kaikki tehostavat myös kaupunkiseudun maankäyttöä ja tiivistävät yhdyskuntarakennetta mahdollistamalla uusia asuin- ja yritysalueita. Hankkeilla on tietysti myös huoltovarmuudellinen vaikutus, joka on vähäistä suurempi. Suomen taloudelle tärkeän HHT-kasvukäytävän pohjoispään merkitys taloudelle kasvaa, kun yritykset saavat uusia sijoittumispaikkoja ja ihmiset uusia työpaikkoja. Tulevien maantie- ja raideyhteyksien varrelle sekä lentokentän läheisyyteen voidaan saada esimerkiksi koko Euroopan unionille tärkeän siruhankkeen teollisuutta sekä logistiikan toimijoita. Ja olisipa sijainti varsin onnistunut myös Suomen kasvavan puolustusteollisuuden tarpeisiin.

Edellä mainitut hankkeet ovat näkyneet jo vuosia päätöksentekijöiden kartoissa niin kunnissa kuin hyvinvointialueilla, joten tilanne ei ole uusi. Nyt näille ratkaisevan tärkeille hankkeille on kuitenkin saatu kaikkien seudun kuntien siunaus. Tekemistä vaille valmista, joku voisi sanoa, mutta toteutuminen tulee kestämään. Pitkästä perspektiivistä kertoo asiakirjan nimikin, Rakennesuunnitelma 2040+. Tampereen valtuusto linjasi taannoin oman tahtotilansa hankkeiden toteuttamisen järjestyksestä. Ensin Lakalaiva-Sarankulman lisäkaistat, toisena kakkoskehä ja vasta kolmantena Puskiaisten oikaisu. Tampereen linjaukseen on varmasti muiden kuntien helppo yhtyä.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)

Kirjoitus on julkaistu 28.2.2024 Lempäälän-Vesilahden Sanomissa.

Julkaistu

VPK-toiminta on tehokasta ja taloudellista

Suomen ensimmäinen palokunta perustettiin Turkuun jo vuonna 1838. Tuolloin kyseessä oli VPK, eli vapaaehtoinen palokunta. 186 vuotta myöhemmin sopimuspalokunnat hoitavat tehtäviä peräti 90 prosentissa Suomen pinta-alasta ja ovat mukana noin 60 prosentissa hälytystehtäviä. Aktiivisten VPK-harrastajien merkitys suomalaisten arjen turvallisuudelle on siten kiistaton.

Sote-uudistuksessa mediahuomio on kohdistunut pääasiassa sosiaali- ja terveyspalveluihin, mutta pelastustoimi on merkittävä osa uudistusta. Hallinnon lisäämiseen keskittynyt uudistus johti nopeasti talouskriisiin, jonka säästötoimia pyritään parhaillaan osoittamaan muualle kuin potilastyöhön. Rahojen loputtua myös pelastustoimi on nyt vaarassa joutua säästöjen kohteeksi, mutta sillä olisi kauaskantoisia seurauksia.

Taannoin uutisoitiin miten Vuoden kylänä palkitun Kalajoen Raution kylän sopimuspalokunta esitettiin lakkautettavaksi osana Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen säästöjä. Paikalliset VPK-harrastajat olivat tämän jälkeen valmiita luopumaan yhdistystuista ja tekemään kaksi vuotta töitä euron tuntipalkalla yhteisen turvallisuuden eteen. Lisäksi paikalliset yritykset olivat valmiita maksamaan paloaseman vuokria.

Ehdotus osoittaa miten tärkeänä koko yhteisö näkee paikallisen sopimuspalokunnan roolin arjen turvaajana. Tämä tulee ymmärtää myös hyvinvointialueiden päätöksissä säästöpaineiden keskellä, kun eurot täytyy käyttää nykyistä tehokkaammin. Historia ei ole aina tae tulevasta, mutta taloudellisesti tehokas toiminta nyt on yleensä taloudellisesti tehokasta jatkossakin.

Toimin taannoin puheenjohtajana Pirkanmaan hyvinvointialueen työryhmässä, joka selvitti pelastustoimen henkilöstötilannetta. Tilanne on huolestuttava, ja juuri sopimuspalokuntien merkitys korostui taloudellisesti tehokkaana ratkaisuna. Harrastustoiminnalla on kuitenkin haasteita jo ilman säästötoimiakin, sillä ihmisten rajallisesta vapaa-ajasta kisailevat nykyisin perheiden lisäksi monet muutkin harrastukset. Tästäkin syystä palokuntien harrastajamäärät ovat olleet viime vuosina laskussa ja varsinkin arkipäivisin päivystyksiä on ollut paikoin vaikea hoitaa.

Sopimuspalokuntien korvaaminen vakinaisilla palokunnilla olisi omiaan lisäämään pelastustoimen kustannuksia, joten hyvinvointialueiden sinänsä välttämättömissä säästötoimissa tulisi keskittyä sopimuspalokuntien toiminnan kehittämiseen ja elinvoiman varmistamiseen. Silloin meillä on jatkossakin aktiivisia ja asiantuntevia harrastajia turvaamassa jokaisen suomalaisen arkea taloudellisesti tehokkaalla tavalla. Koskaan ei nimittäin tiedä koska pelastajien tarve tulee omalle kohdalle.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 15.1.2024.

Julkaistu

Kodeissa varauduttava hyvän sään aikana

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön tuoreessa selvityksessä suomalaisten kriisinkestävyydessä havaittiin merkittäviä puutteita. Hyvinvointialueiden on syytä huolestua tuloksista, sillä peräti 40 prosenttia suomalaisista ei selviäisi ilman sähköä ja 60 prosenttia ei selviäisi ilman juoksevaa vettä kahta vuorokautta pidempään. Viranomaisten suosituksen mukaan jokaisen kotitalouden tulisi selvitä poikkeustilanteessa 72 tuntia, eli kolme vuorokautta, ilman juoksevaa vettä ja sähköä.

Pakkastalvi on yleensä tiukimmillaan tammi-maaliskuussa, jolloin yhteiskunnan perusrakenteet ovat kovilla ja poikkeustilanteet aiheuttavat ihmisille suuremman riskin kuin muulloin. Suomessa valtiollinen infrastruktuuri on hyvässä kunnossa, mutta se ei poista kokonaan riskiä ongelmatilanteisiin esimerkiksi sähkön ja veden jakelussa. Ennen vuoden kovinta pakkaskautta onkin sopiva hetki käyttää hetki kodin ja sen asukkaiden varautumiseen. Mahdollisen ongelmatilanteen iskiessä varautuminen voi olla myöhäistä, joten asia kannattaa hoitaa kuntoon hyvän sään aikana.

Käsittelimme viime viikolla Pirkanmaan hyvinvointialueen kokonaisturvallisuusvaliokunnassa alueellista valmiussuunnitelmaa ja turvallisuussuunnitelmaa. Menemättä suunnitelmien yksityiskohtiin on selvää, että panostukset varautumiseen ja jatkuvuuteen ovat tärkeitä. Julkisen sektorin varautumisen lisäksi myös kotitalouksien tulee tehdä oma osuutensa. Vastuu poikkeusoloihin varautumisesta on ihmisillä itsellään, eikä se ole edes vaikeaa tai kallista. Asiaa voi hoitaa kuntoon tavallisten kauppareissujen yhteydessä ottamalla huomioon muutamia varautumisen perusperiaatteita ja -tarvikkeita.

Miten sitten tulisi varautua? Ensinnäkin kotiin kannattaa varata astioita veden varastoimiseksi siten, että määrä riittää asukkaille kolmeksi vuorokaudeksi. Sopiva nyrkkisääntö on kaksi litraa vettä asukasta kohden vuorokaudessa. Veden lisäksi myös helposti valmistettavaa ja pitkään säilyvää kuivaruokaa tai säilykkeitä tulisi olla varattuna kolmeksi vuorokaudeksi, kuten myös ruoan valmistukseen sopiva retkikeitin tai muu väline. Välttämättömiä lääkkeitä tulee olla varattuna riittävästi.

Paristoradio viranomaisten ohjeiden seuraamiseksi kuuluu varautumisen perusteisiin. Puhelimeen ja USB-taskulamppuihin saa kätevästi virtaa taskuun mahtuvista vara-akuista. Omakotitaloissa tulee varmistaa, että tulisijan lämmittämiseen on riittävästi polttopuita, ja mahdollisen aggregaatin toiminta tulee varmistaa hyvissä ajoin. Jokaisessa kodissa on suositeltavaa tehdä varautumiskävely, jotta edellä mainittujen tarvikkeiden sijainti on tuoreessa muistissa, mikäli esimerkiksi sähköt katkeavat pitkäksi aikaa. Hyvin varautunut nukkuu varmasti yönsä muita paremmin.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)

Kirjoitus on julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 20.12.2023.

Julkaistu

Soten ongelmia ei korjata verorahalla

Sosiaali- ja terveyspalvelujen ja pelastustoimen uudistus konkretisoituu näinä päivinä poliittisille päättäjille, kun aluevaltuustot ja aluehallitukset joutuvat tekemään päätöksiä säästötoimista. Rahat ovat loppu kaikilla hyvinvointialueilla, vaikka esimerkiksi palkkaharmonisointi on vasta alussa. Kaikille lienee selvää, että uudistus oli talouden puolesta holtittomasti hoidettu, ja seuraukset tulevat näkymään vielä vuosikausia. Olen aiemminkin kirjoittanut, että hyvinvointialueiden yhdistämiseen tulee varautua, koska se on vääjäämättä edessä. Suomen kokoiseen maahan 21+1 aluetta valtuustoineen, hallituksineen ja hallintohimmeleineen on yksinkertaisesti liikaa.

Nyt on perusteltua kysyä miten karsittaviin palveluihin oli aiemmin rahaa? Vai oliko silloinkaan? Viime aikoina olemme saaneet lukea selvityksistä, joiden mukaan julkisen sektorin lääkärit ottavat vastaan huomattavasti vähemmän potilaita kuin aiemmin. Muutos lisää lääkäripulaa ja kustannuksia, kun hyvinvointialueet joutuvat turvautumaan kalliisiin vuokralääkäreihin. Lääkärien tehokasta työaikaa kuluu nyt aiempaa enemmän erityisesti kirjaamiseen, mutta myös lausuntojen ja todistusten tekemiseen. Tässä on nyt vakavan tarkastelun ja muutosprosessin paikka. Lääkärin arvokasta työaikaa ei ole kestävää käyttää kirjaamiseen, jonka aiemmin tekivät sihteerit.

25 vuodessa suomalaisten käynnit terveyskeskuksissa ovat laskeneet 2 000 käyntikerrasta per tuhat ihmistä 1 200 käyntikertaan per tuhat ihmistä. Vuodesta 2008 terveyskeskusten lääkärien määrä on kasvanut noin neljälläsadalla. Tämä kehitys ei ole riittänyt kompensoimaan tuottavuuden romahdusta, sillä samaan aikaan lääkärit on pantu tekemään sihteerien työt. Kirjaamisen lisäksi työaikaa vieviä lausuntoja ja todistuksia on valtavasti aina omaishoidosta ja kuntoutustuesta ajokykyyn sekä lääkekorvauksista edunvalvontaan. Nyt tulee arvioida kriittisesti onko tällainen lausuntotaakka perusteltua, kun seurauksena lääkäreillä on vähemmän aikaa potilastyöhön. Potilastietojen kirjaamisvelvoitetta tulee keventää ja kirjaamista hoitamaan tulee palkata sihteereitä, jotta lääkärit eivät käytä kallisarvoista työaikaansa paperitöihin.

Hyvinvointialueille ei pidä antaa lisää rahaa, koska rakenteellisia ongelmia ei korjata kaatamalla niiden päälle loputtomasti veronmaksajien omalla työllään ansaitsemaa rahaa. Hyvinvointialueiden tulee keskittyä vastuulliseen talouteen ja hoitojonojen lyhentämiseen korjaamalla ongelmien varsinaiset juurisyyt, joista lääkärien työtehon parantaminen on vain yksi väline. Se on kuitenkin väline, jonka seuraukset näkyvät nopeasti potilastyössä ja päivystysten ruuhkien vähenemisenä.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)

Kirjoitus on julkaistu Lempäälä-Vesilahden Sanomissa 15.11.2023.

Julkaistu

Hyvinvointialueiden yhdistämiseen valmistauduttava

Maamme historian suurimpiin lukeutuva hallinnollinen uudistus toteutui vuoden 2023 alussa, kun sosiaali- ja terveydenhuolto sekä pelastustoimi mullistuivat sote-uudistuksen myötä. Keneltään ei ole jäänyt huomaamatta, että uudistus osoittautui nopeasti taloudelliseksi katastrofiksi. Tänä vuonna uudistuksesta arvioidaan koituvan veronmaksajille noin 1,2 miljardin euron lisäkulut. Yllätys se ei tietenkään ole, sillä hallinnon paisuttaminen ja poliitikoiden hillotolppien lisääminen luonnollisesti maksaa.

Sipilän hallituksen aloittaessa vuonna 2015 sote-uudistuksen oli määrä tuottaa kolmen miljardin euron säästöt esimerkiksi hallinnon päällekkäisyyksiä poistamalla. Vielä silloin suunniteltiin, että Suomi jakautuisi viiteen sote-alueeseen. Samana vuonna sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijaryhmä totesi lausunnossaan, että yli 12 alueen sote-mallit eivät palvelisi sote-uudistuksen tavoitetta hillitä kustannusten kasvua. Asiantuntijat lausuivat tuolloin, että viiden sote-alueen ratkaisu kytkeytyisi hyvin erityisvastuualueiden toiminnallisiin kokonaisuuksiin. Tämän jälkeen aluepolitiikka astui kuitenkin mukaan ja vesitti uudistuksen säästötavoitteet.

Sipilän hallituksessa eräs puolueista vaati saada viiden alueen ja hallinnon sijaan peräti 18 sote-aluetta ja hallintoa. Tuolla yrityksellä sote-uudistus vielä kaatui, mutta jo seuraavassa hallituksessa sama puolue lisäsi kierroksia entisestään, ja lopulta syntyi peräti 21 hyvinvointialueen ja hallinnon Suomi. Eikä siinä vielä kaikki, sillä kaupan päälle tuli vielä Helsingin oma sote-alue. Suomessa on nyt siis 22 sote-aluetta hallintoineen ja valtuustoineen, joten hillotolppien maksimointi onnistui. Sen myötä voidaan perustellusti todeta, että uudistuksen alkuperäiset tavoitteet ovat enää pelkkä kaunis muisto. Suomen kokoinen reilun viiden miljoonan ihmisen kansakunta tulisi hyvin toimeen pienemmällä määrällä hyvinvointialueita, jolloin varoja voisi ohjata hallinnon sijaan palveluihin.

Hyvinvointialueet ovat toimineet kymmenen kuukauden ajan. Miljardiluokan sote-lisälasku ja holtittomasti velkaantunut julkinen talous ovat merkkejä siitä, että poliittisessa päätöksenteossa ja hyvinvointialueiden toiminnassa täytyy ryhtyä valmistautumaan hyvinvointialueiden yhdistämiseen. Valmistautumista täytyy tehdä erityisesti tietojärjestelmissä, joiden yhdisteleminen tulee olemaan kallista ja hidasta. Yhtä lailla hallinnon muissakin rakenteissa täytyy valmistautua tulevaan. Pirkanmaa on ainoa niin sanotussa valiokuntamallissa oleva hyvinvointialue, ja tämä valinta voi johtaa merkittäviin haasteisiin hyvinvointialueiden tulevissa yhdistämisissä.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 11.10.2023.

Julkaistu

Hyvinvointialueiden tietojärjestelmiä järkeistettävä

Hyvinvointialueiden tietotekniikan kulut ovat tähtitieteelliset, mutta merkittäviä säästöjäkin on saatavissa. Hyvinvointialueella on nykyisin käytössä satoja tietojärjestelmiä, joista osa on peräisin vuosikymmenten takaa. Suomen julkisella sektorilla ylläpidetään tuhansia eri järjestelmiä, ja joukossa on merkittäviä päällekkäisyyksiä hyvinvointialueiden kesken. Ei tarvitse olla tietotekniikan insinööri ymmärtääkseen, että tällaista järjestelmien sillisalaattia ei kannata ylläpitää. Vanhojen tietojärjestelmien ylläpito ja yhteensovittaminen uusiin vie nimittäin merkittävästi resursseja. Eli veronmaksajien rahaa.

Julkisen sektorin tietojärjestelmiin vuosikymmenten varrella rakentunut himmeli tarvitsee isoa leikkuria, jotta järjestelmiä saadaan vähennettyä nykyisestä ja uusien järjestelmien myötä käytettävyys päivitetään tälle vuosituhannelle. Yksi uusi järjestelmä voi korvata useita vanhoja ja samalla parantaa käyttäjiensä työtehoa. Tekoälyn luomat mahdollisuudet tiedon louhinnassa ja koostamisessa tulee ottaa vakavasti, sillä ne hakevat vertaistaan jo lähitulevaisuudessa. Tietojärjestelmien ylläpito vie rahan lisäksi myös paljon energiaa, joten järjestelmien määrän vähentäminen on myös ympäristöteko.

Esittämäni uudistus ei tarkoita, että julkisen sektorin tulisi itse ryhtyä ICT-tuottajaksi, sillä se ei kuulu valtion tai hyvinvointialueen ydintehtäviin. Tähtitieteellisen kallis Apotti on hyvä esimerkki julkisen sektorin akilleen kantapäästä, eli hankintaosaamisen puutteesta. Tietojärjestelmien konsolidoinnissa tuleekin käyttää tilaajana tahoa, jolla on riittävän hyvä tietotekniikan hankintaosaaminen ja jolla on asiantuntemusta sote-alan tarpeista ja käytänteistä. Varsinainen tuotanto voidaan sitten tilata yksityisen sektorin yrityksiltä. Se kuitenkin edellyttää, että järjestelmät rakennetaan avoimella lähdekoodilla ja ilman riskiä ajautua niin sanottuun vendor lockiin, eli yhden kaupallisen toimijan vangiksi. Tietojärjestelmien siivoustalkoot olisi hyvä aloittaa pala kerrallaan jo aivan lähivuosina ennen kuin hyvinvointialueita ryhdytään yhdistelemään.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu 7.9.2023 Lempäälän-Vesilahden Sanomissa.

Julkaistu

Vastineeni Aamulehdessä: Nyt pitäisi etsiä ratkaisuja YEL-asiaan

Kirjoitin Aamulehdessä (AL 29.8.) miten yrittäjien eläkemaksu-uudistus on johtanut siihen, että yrittäjien eläkemaksut määritellään todellisten tulojen sijaan eläkeyhtiön arvioiden perusteella ja miten työtulon perusteeksi lasketaan nyt jopa useiden yhtiöiden liikevaihdot. Yrittäjät on siis pantu maksamaan eläkemaksuja tuloista, joita ei ole olemassa. Ajatus fiktiivisistä tuloista maksuperusteena on terveelle järjelle vieras, mutta tuhansille yrittäjille se on tänäänkin karua todellisuutta.

Suomen Yrittäjien johtaja Janne Makkula kommentoi (AL 1.9.), että kirjoitukseni perustuisi väärinymmärrykseen. Ikävä kyllä näin ei ole. Yrittäjät, joiden todelliset tulot eivät riitä maksamaan kuviteltuun työtuloon perustuvia maksuja eivät ole ymmärtäneet väärin. Yrittäjät, jotka parhaillaan harkitsevat lopettavansa yritystoiminnan eivät ole ymmärtäneet väärin. Yrittäjät, jotka ovat menettäneet yöunensa perusteettomien maksujen vuoksi eivät ole ymmärtäneet väärin. Yrittäjäjärjestön ei pitäisi aliarvioida yrittäjien ymmärrystä syntyneestä tilanteesta.

Kirjoituksessaan Makkula kommentoi ansiokkaasti yel-historiaa ja taustoja, mutta sivuutti varsinaisen ongelman työtulon määrittelystä. Kuitenkin juuri sen synkkä varjo hämärtää parhaillaan tuhansien yrittäjien arkea. Juhlapuheissa uudistus voi näyttää onnistuneelta, mutta kentällä tilanne on aivan toinen. Kulmahuoneissa olisi korkea aika herätä ongelman vakavuuteen ennen kuin on liian myöhäistä. Selitykset eivät yrittäjien ahdinkoa helpota, sillä nyt pitäisi etsiä yhdessä konkreettisia ratkaisuja yrittäjien tulevaisuuden turvaamiseksi.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, varakansanedustaja (kok.)

Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 3.9.2023.