Kolumni: Päärataa kehitettävä – oikoradasta luovuttava

Suomi tarvitsee panostuksia raiteisiin. Pääradan remontilla on kiire erityisesti Helsingin, Hämeenlinnan ja Tampereen välillä. Tällä kasvukäytävällä asuu 45 prosenttia suomalaisista ja tehdään puolet bruttokansantuotteesta. 400 000 työmatkalaisellaan se on maan suurin yhtenäinen työssäkäynti- ja talousalue. Pääradan remontti on kuitenkin puolen Suomen hanke, josta hyödytään aina Pohjanmaalla ja Lapissa saakka. Hankkeen tärkeydestä ei siis ole epäselvyyttä.

Lue myös: Lähijunien pilotti käynnistyy Pirkanmaalla – 25 uutta lähijunavuoroa (28.3.2019)

Viimeksi raideyhteyksistä kirjoittaessani suunnittelupöydällä oli pääradan kehittäminen, joka onkin ainoa taloudellisesti perusteltu vaihtoehto. Sittemmin kabinettien kätköistä tupsahti yllättäen aivan uusi ratayhteys, eli oikorata. Se kulkisi Helsingistä uutta lentorataa tunnelissa Helsinki-Vantaalle ja sieltä uutta oikorataa Tampereelle. Pystymetsään rakennettava raideyhteys ohittaisi tällä tietoa esimerkiksi Riihimäen ja Hämeenlinnan, jotka eivät siten olisi mukana kuittaamassa laskua.

Kuva: Liikenne- ja viestintäministeriö. Kuvan linjaus luonnollisesti erittäin pelkistetty.

Miljardien eurojen investointi kokonaan uuteen rataan on terveelle järjelle vieras. Miellä on jo päärata, jonka yhteyteen on varattu tilaa kolmannelle ja neljännelle raiteelle sekä kasvavalle lähijunaliikenteelle. Perusparannuksen jälkeen päärataa pääsisi Tampereelta Helsinkiin tunnissa ja vartissa. Lähes tunnin juna siis. Mikäli uusi ratayhteys päätettäisiin rakentaa, olisi se valmis aikaisintaan vuonna 2036, mutta nykyisen pääradan perusparannuksesta pääsisimme nauttimaan merkittävästi nopeammin ja miljardeja edullisemmin.

Tamperelainen 1.7.2020

Lue myös: Onnea Pirkanmaa! Tunnin juna Helsinkiin etenee viimein (8.8.2018)

En toki ole ainoa, joka pitää uuden radan rakentamista päättömänä, sillä tuore Taloustutkimuksen selvitys vahvistaa nykyisen pääradan kehittämisen palvelevan oikorataa suurempaa matkustajajoukkoa ja säästävän rahaa. Siis tavallisten veronmaksajien rahaa. Selvityksen mukaan uuden radan sijaan kannattaa kehittää nykyistä. Siitä on helppoa olla samaa mieltä.

Kuva: Liikenne- ja viestintäministeriö

Pääradasta poiketen uusi oikorata ei kuulu TEN-T -yhdyskäytävään, joten sille ei voida nykyisellään saada jopa satojen miljoonien EU-rahoitusta. Nyt alkava eri vaihtoehtojen selvitystyö kestää arviolta puolitoista vuotta, eli se pudottanee hankkeen EU-rahoituskaudelta 2021-2027. Raideliikenteen kehitystä täytyy kiirehtiä, mutta oikoradasta tulee luopua ajoissa. Pyörää ei pidä keksiä uudelleen, vaikka siten Helsinki saisikin näppärästi muut maksamaan uuden lentokenttäjunansa.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, valtuutettu (kok.)

Tämä kirjoitus on julkaistu Tamperelainen-lehden kolumnina 1.7.2020.

Lempäälälle 600 000 euron lisälasku Marinin hallitukselta

Lempäälän veronmaksajille on tulossa peräti 600 000 euron vuosittainen lisälasku, jos Marinin hallituksen hanke oppivelvollisuuden pidentämisestä toteutuu. Käsittelimme kunnanhallituksessa Lempäälän lausuntoa hallitukselle ja ministeriölle. Alunperin kunnan lausunnossa todettiin, että oppivelvollisuuden laajentamisella ei tulla saavuttamaan siinä tavoiteltuja vaikutuksia. Lausunnosta kuitenkin äänestettiin ja se hyväksyttiin lopulta hanketta puoltavana SDP:n esitettyä siihen merkittäviä muutoksia. Pääministeripuolue onnistui siis valjastamaan paikalliset aktiivinsa holtittoman talouspolitiikkansa välineeksi. Minä (kok), Päivi Söderström (kok), Heikki Hakala (kok) ja Piia Nurmela (kd) jätimme päätöksestä yhteisen eriävän mielipiteen.

”Lempäälän kunnan lausunto opetus- ja kulttuuriministeriön esityksestä oppivelvollisuuslaiksi olisi tullut hyväksyä sellaisenaan. Toisen asteen maksuttomuudesta aiheutuisi kunnalle arviolta 600 000 euron vuosittaiset lisäkulut, jotka olisivat nykytilanteessa kuntataloudelle kestämättömät. Näin merkittävien rakenteellisten uudistusten vaikutuksia tulee kehittää alueellisilla kokeiluilla, joilla selvitetään uudistusten vaikutuksia suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Lisäksi esityksen aikataulu on epärealistinen.”

Nuorten toisen asteen koulutus on tärkeä tavoite, mutta pakollisena sitä ei pidä toteuttaa, eikä varsinkaan tällä aikataululla ja ilman kunnille osoitettavia rahoja hankkeen toteuttamiseen. Koko ikäluokkaa koskevan pakottamisen sijaan varoja tulisi osoittaa suoraan tuen tarpeisten oppilaiden auttamiseen koko koulunkäynnin ajaksi, koska vain silloin he saisivat tarvitsemansa tuen. Koronakriisin myötä kunnat ovat kestämättömässä talouskriisissä ilman tällaisia lisälaskujakin, joten oppivelvollisuuden pidentäminen tulee vääjäämättä heikentämään palveluja kunnissa ja kaupungeissa. Raha ei tule vieläkään taikaseinästä, joten jokainen euro on pois jostain muualta.

Lempäälän-Vesilahden Sanomat 24.6.2020

Kuntien toimintoja tehostamalla voidaan saada aikaan merkittäviä säästöjä, ja yksin koronakriisin seurauksia voidaan vielä saada paikattua ilman merkittäviä leikkauksia. Silläkin on kuitenkin rajansa. Aikaisempien talouspaineiden lisäksi tulevaa 600 000 euron lisälaskua ei nimittäin saada enää kokoon pelkästään tehostamalla. Olen itse puhunut vuosien ajan muun muassa lapsiperheille tärkeiden perhetupien puolesta. Lempäälässä niiden kustannus on vuodessa 330 000 euroa. Intensiivisen tuen luokat ja lukion oppilashuolto maksavat vuodessa 325 000 euroa, ikäihmisten aktiviteetit 185 000 euroa, seniorien kuntosalitoiminta 175 000 euroa, lasten leikkikentät 55 000 euroa ja AP/IP-kerhojen välipalat 70 000 euroa. Saadaanko näitä ei-lakisääteisiä kuluja enää puolustettua, jos Marinin hallitus sysää kunnalle 600 000 euron lisälaskun? Entä miten käy lomituspalvelujen? Kirjastojen? Lasten liikennepuiston? Kysymykset tulevat ajankohtaisiksi, jos hallituksen hanke toteutuu.

Yksikään valtuutettu ei haluaa lähteä leikkaamaan palveluista, joten jokaisen nettomaksajan tulee nyt toivoa, että Marinin hallituksen vastuuton hanke kaatuu nopeasti. Eläkeläisten vappusatanen ja vanhusten hoitajamitoitus kaatuivat jo, koska niihin ei ollut varaa. Oppivelvollisuuden pidentämisestä hallitus pitää yhä kiinni, vaikka siihen tarvittavaan 180 miljoonaan ei ole varaa. Näppärä hallitus keksi kuitenkin sysätä kulut kuntien niskoille. Juhlapuheissa hallitus on luvannut korvata kulut kunnille, mutta kuntaliiton laskelmat osoittavat aivan muuta. Juhlapuheet jäävät tuttuun tapaan puheiden tasolle. Toisen asteen materiaalikulut ovat monille oppilaille merkittäviä, mutta jo nykyisin niihin on saatavissa laajasti tukea. Oppilaille koituvat kulut eivät siis voi olla peruste oppivelvollisuuden pidentämiselle.

Kunnallisveron nostaminen hallituksen holtittoman taloudenpidon johdosta ei ole vaihtoehto. Kunnallisvero on aina ihmisten rahaa. Se on heidän omalla työllään ansaitsemaa rahaa. Lempäälän kunnassa oli vuoden 2018 lopussa 9 479 kunnallisveroa maksavaa palkansaajaa, eli verrattain pieni joukko ihmisiä. Lempäälässä ei asu Nalle Walhrooseja tai vastaavia, joten arkitodellisuudessa mahdollinen veronkorotus kohdistuisi aivan tavallisiin lempääläisiin ihmisiin ja perheisiin, naapureihin, ystäviin ja sukulaisiin. Lisäksi se heikentäisi kaikkien näiden ostovoimaa vastaavalla summalla. En voi hyväksyä tilannetta, jossa Marinin hallituksen holtittoman rahankäytön seurauksena joudutaan menemään entistä syvemmälle ahkerien kuntalaisten taskuille.

Oppivelvollisuuden pidentämiselle ei ole olemassa perusteita, jotka kestäisivät kriittisen tarkastelun. Lapset ja nuoret tarvitsevat kyllä lisää tukea, mutta tämä ei ole siihen oikea ratkaisu. Vaikuttavampaa olisi auttaa tuen tarpeisia suoraan. Lempäälän intensiivisen tuen ITU-luokat ovat siitä hyvä esimerkki. Marinin hallituksen hankkeella ollaan nyt lisäämässä pysyviä lisäkustannuksia sekä kunnille että opetuksen ja koulutuksen järjestäjille. Siihen meillä ei ole varaa.

Jos kylässä on yksi talo tulessa, ei ole perusteltua ruiskuttaa sammutusvettä jokaiseen taloon.

Jocka Träskbäck
kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja
yrittäjä ja valtuutettu

Pirkanmaa ansaitsee parempaa – osuutemme tierahoista mitätön

JULKAISTU 2.4.2019 Suomen autoilijoilta kerätään vuosittain 8,3 miljardia euroa (2017), josta vain alle miljardi ohjautui takaisin tieverkoston perusparannukseen. Esimerkiksi Ruotsissa panostus perusväylänpitoon on 2,5-kertainen, ja sen seuraukset jokainen länsinaapurissa autoillut on varmasti huomannut.  Suomi on pitkien välimatkojen maa ja Pirkanmaa on pitkien välimatkojen maakunta. Yhteiskuntamme tarvitsee kipeästi hyväkuntoisia maanteitä, koska ilman niitä maa yksinkertaisesti pysähtyy. Meillä ei pitäisi olla varaa päästää tieverkkoa rapistumaan, mutta niin on kuitenkin käynyt. Korjausvelka on paisunut jo yli 2,5 miljardiin, kun elintärkeä tieverkkomme on päästetty retuperälle. Purkkapaikkaukset eivät enää riitä korjaamaan ongelmaa.

Autoalan keskusliitto

On selvää, että koko maan liikennepanostukset eivät ole olleet riittäviä, mutta myös nykyisten panostusten sisällä on vakava epäkohta. Suomen HHT-kasvukäytävällä sijaitseva Pirkanmaa on nimittäin tuottanut vuodesta 2000 lähtien noin kahdeksan prosenttia koko Suomen bruttokansantuotteesta, mutta samaan aikaan maakunta saanut vain vaivaiset kaksi prosenttia liikennerahoista. Panostus ei ole missään suhteessa maakunnan kokoon, sijaintiin ja liikenteelliseen merkitykseen.

Pirkanmaa on tärkeä liikenteen solmukohta, joten panostus Pirkanmaan tieverkkoon tarkoittaa panostusta puolen Suomen liikenneyhteyksiin. Maakunnan kautta kulkee liikenne niin Vaasaan ja Seinäjoelle kuin Kokkolaan, Jyväskylään ja aina Ouluun saakka. Tätä taustaa vasten kahden prosentin osuus koko maan liikennerahoista on heikko esitys maakunnan edunvalvonnalta eduskunnassa. Puolueeseen katsomatta.

Eduskuntavaaleissa suomalaiset valitsevat alueidensa kansanedustajat, joiden tehtävä on mielestäni ajaa kaikkien suomalaisten yhteisen asian lisäksi oman alueensa asiaa. Siltarumpupolitiikka edustaa mennyttä aikaa, mutta oman maakunnan asioita ei tule jättää retuperälle. Pirkanmaan osuus liikenneinvestoinneista täytyy saada vastaamaan maakunnan osuutta bruttokansantuotteesta, eli niiden osalta eduskunta tarvitsee kipeästi ryhtiliikettä. Se voi edellyttää myös edustajien sukupolvenvaihdosta.

Olen kirjoittanut vuosia pääradan kehittämisestä, mutta yhtä lailla myös tieinvestoinnit ovat olennainen osa maakunnan kehitystä muutenkin kuin Tampereen Kehä II -tien ja uuden Puskiaisten moottoritien osalta. Ysitien perusparannut nelikaistaiseksi on maakunnan tärkein suuri hanke, ja pienemmistä moottoritien meluesteet ovat edelleen hanke, jonka puolesta olen tehnyt ja teen jatkossakin töitä. Molempiin hankkeisiin suunnitelmat ovat valmiina, mutta rahat puuttuvat. Kahdesta prosentista ei ole riittänyt jaettavaa. Seuraavan eduskunnan tulee korjata tämä epäkohta.

Jocka 25 vuotta yrittäjänä – välitilinpäätöksen aika

JULKAISTU 17.8.2019: Keskiviikkona 17. elokuuta 1994 tuolloin 20 vuotias Jocka Träskbäck marssi Vaasassa maistraattiin. Siellä ilmoitin haluavani perustaa yrityksen. Nyt vuonna 2019 täytän 45 vuotta ja ensimmäisen yritykseni Tmi Hitbeatin perustamisesta tulee kuluneeksi 25 vuotta. Tämä on siis hyvä hetki tehdä pieni tilinpäätös yrittäjyydestä ja vuosikymmenten kokemuksista.

DJ Jocka keikalla jossain päin Suomea. Vuosi ehkä 1993.

Tein teini-ikäisenä tietoisen päätöksen ottaa hetkistä ja eteen avautuvista uusista mahdollisuuksista kiinni, koska en halunnut katua kuolinvuoteella asioiden kokematta jättämista. Olen sittemmin tarttunut lukemattomiin pieniin tilaisuuksiin ja isoihin mahdollisuuksiin, joista monet ovat muovanneet koko elämäni suuntaa hyvinkin merkittävästi. Osa päätöksistä on ollut riskittömiä, ja osassa taas on ollut riskinä koko loppuelämän kestävä velkavankeus. Joskus riskiä on ollut nykytilanteesta katsottuna liikaakin. Nyt voin kuitenkin rehellisesti sanoa, että olen erittäin tyytyväinen siihen miten olen elämäni elänyt. En vaihtaisi päivääkään pois, enkä kadu mitään. Tärkeintä on todeta vanhainkodissa ”Been there, done that”.

Yrittäjäuralle ja nykyiseen tilanteeseen pääseminen on tuhansien sattumien summa, sillä itse näen elämän yhtenä suurena ketjureaktiona, jossa yksi asia johtaa toiseen ja niin edelleen. Perhosvaikutus vuonna 1994 vaikuttaa vielä vuonna 2019. Tapahtumasarjan purkaminen tulee tässä tapauksessa aloittaa yläasteelta. Silloin ansaitsin omaa rahaa jakamalla joka sunnuntai Vaasan Ikkuna -lehteä Vaasassa Ristinummen alueella. Lauantaisin kotipihaan tuotiin suuri määrä lehtinippuja ja mainoksia. Kodin eteinen muuttui sunnuntaisin tuotantolaitokseksi, kun jokaisen lehden väliin piti käsin laittaa sinne kuuluvat mainokset. Sitten lehdet fillarin kyytiin ja kilometrin polkeminen kerrostaloille, jonne lehdet jaettiin. Tuolloin ei ollut vielä askelmittareita, mutta sellainen olisi varmasti ollut kovilla. Lehtiä jaettiin kesät talvet, kelistä huolimatta. Tulee mieleen vanha sanonta kouluun hiihtämisestä.

Lopulta sain kerättyä lehtien jakamisella 3 000 markkaa Suzuki PV 50 -mopoon, joka oli hyvä investointi monessa mielessä. Pääsin nimittäin kulkemaan mopolla kätevästi sekä Vaasan keskustassa sijaitsevalle yläasteelle että ensimmäiseen oikeaan työpaikkaani. Sain nimittäin ensimmäisen kesätyöpaikkani legendaarisesta Maniska-halpakaupasta (vrt. Kuljun Kartano), jossa keräsin kokemusta muun muassa kassalla, varastossa, puutarhaosastolla, elintarvikkeissa ja työkaluissa. Lopulta kesä päättyi, mutta työ kaupassa jatkui läpi talven ja seuraavan kesän. Maniskan yrittäjäperhe oli innovatiivinen, ja sain nähdä läheltä miten halpatavara muuttui rahaksi. Mopomatkoilla Ristinummen kodista Maniskalle Sony Walkmanin korvalappustereoissa soi lähes tauottomasti legendaarinen Max Mix 10 -italomiksaus, jonka voi kuunnella tästä alta.

Yrittäjäperheen lapsena en kuitenkaan jostain edelleen pimennossa olevasta syystä vielä yläasteelta päästessäni tunnistanut kutsumustani, vaan hain ensin ammattikouluun sähköpuolelle ja sain paikan. Kolme viikkoa ennen koulujen alkamista ryhdyin kuitenkin kuuntelemaan itseäni ja ymmärsin, että kauppa, yritystoiminta ja markkinointi ovat minun juttujani. Sähkö ei ollut. Yhteishaku oli kuitenkin jo auttamattomasti ohi ja opiskelupaikka amiksessa oli jo saatu ja hyväksytty. Piti siis ottaa ohjat omiin käsiin.

Otin Suzukin alleni ja karautin siltä istumalta kauppaoppilaitokselle. Siellä suuntasin suoraan kansliaan, jossa oli kaikeksi onneksi henkilökuntaa paikalla myös kesällä. Kerroin virkailijoille haluavani kauppaoppilaitokseen ja perustelin asiani. Henkilökohtaisesta käynnistä oli hyötyä, sillä parin päivän kuluttua sain puhelun, jossa minun kerrottiin saaneen opiskelupaikan kauppaoppilaitoksesta – reilut kaksi viikkoa ennen koulun alkamista ja hakematta sinne lainkaan virallisesti. Silloin opin, että ahkeruudella ja massasta poikkeamalla onnistuu tekemään asioita, joissa by-the-book -tyyliset ihmiset eivät onnistu.

Perustin ensimmäisen ”yritykseni” 16-vuotiaana vuonna 1990 heti kauppaoppilaitoksen aloittamisen jälkeen, kun koulun oppeja piti päästä testaamaan käytännössä. Tilasin ensin Hong Kongista kelloja ja shortseja, joita kauppasin tutuille ja tuntemattomille muun muassa koulussa ja lopulta myös Vaasan torilla. Pian toiminta laajeni ja tilasin maahantuojalta pari kuormalavallista irtomakeisia, joita ryhdyin myymään vaasalaisille kioskeille ja kaupoille. Kiersin mopolla keskustaa ja esikaupunkeja esittelemässä kioskeille ja kaupoille herkullisia tuotteita. Toimitukset hoidettiin faijan kanssa autolla. Muistan elävästi miten makeistukkurin uran kohokohta koitti, kun sain myytyä muutaman laatikollisen irtomakeisia Sokoksen karkkiosastolle, joka oli tuohon aikaan Vaasan merkittävin makeiskauppa. Paragon-kuitti on edelleen tallessa.

Hollannista tuotu mikseri, josta musiikkiura alkoi.
Kotistudio, jossa harjoittelin ensin miksaamista ilman pitchiä ihan tavallisella levysoittimella. Sitten koitti joulu, kun koossa oli tarpeeksi rahaa ostaa Technics SL1200MK2 -ammattisoittimet.

Vuonna 1989 television Kasmasiini-nuortenohjelmassa esitettiin insertti tiskijukista. Siinä Kari ”DJ Kaippa” Kaivola esitteli DJ-ammattia lapsille, ja minä innostuin siitä välittömästi. Vanhempani kävivät vuonna 1990 Hollannissa, josta he monien mutkien kautta saivat ostettua musiikista innostuneelle 16-vuotiaalle ihmelaitteen, jolla miksattiin musiikkia. Mikseri kytkettiin kotona tavalliseen levysoittimeen, tupladekkiin ja radioon, ja sillä kokoonpanolla ryhdyin harjoittelemaan miksaamista ensin aivan tavallisella levysoittimella ilman pitchiä. Ensimmäinen oikea DJ-keikka oli joulupäivänä 1990 Vaasan Tekla-hostelin discossa. Lopulta DJ-keikoista oli koossa tarpeeksi rahaa ostaa kaksi Technics SL1200MK2-ammattisoitinta. Kasmasiini-ohjelmasta ja Hollannin tuliaisesta sai siis alkunsa ketjureaktio, joka jatkuu yhä edelleen tänäkin päivänä ja jota ilman en olisi tässä. Tuskin kukaan tuolloin arvasi millainen perhosvaikutus sillä olisi.

DJ keikkoja alkoi tulla sieltä täältä Vaasassa, ja muutaman kuukauden päästä marssin Wasa Disco Companylle kysymään pääsisinkö DJ-keikoille. Pääsin huipputason ammattilaisten, DJ Willyn ja DJ Auvon, hoiviin ja koulutettavaksi. Muutama vuosi aiemmin olin saanut Roller Centerin discoissa ensikosketuksen discoihin, joissa esiintyneet Antti ”DJ Isi” Haavisto ja Jonas ”DJ Sam Mix” Mastosalo olivat vaasalaisteinien suuria idoleita. Oli upeaa päästä heidän kanssaan keikoille. Tein DJ-keikkoja myös Tuomas ”DJ Ace B” Hakalan ja Matti ”DJ Mac One” Salon kanssa sekä Vaasassa että ympäri maakuntaa Seinäjoelta Laihialle ja Pietarsaaresta Närpiöön.

Vuonna 1991 järjestimme ystävien kanssa Vaasan ensimmäiset technoravet, Eclipset, Svenska Hankenin alakerrassa. Bileet olivat valtava menestys, ja Vaasan kaupungin nuorisotyöntekijät ryhtyivät välittömästi syyttämään meitä ”huumemusiikin soittamisesta”. Techno oli vielä tuolloin automaattisesti aina narkkarien musiikkia, vaikka nykyisin 2000-luvulla aivan vastaava musiikki on ihan tavallista mainstreamia. Bileiden menestys sai meidät järjestämään niitä lisää. Vaasassa sijaitsi myös Rabbe Grönblomin legendaarinen ja uraauurtava Boulevard-klubi, jonne tuli juhlijoita satojen kilometrien päästä Helsinkiä myöten. Muun muassa Sam Inkinen ja Bello Romano ottivat usein perjantaina junan Helsingistä Vaasaan ja palasivat kotiin viikonlopun tiukan reivauksen jälkeen. Itse päädyin soittamaan Boulevardiin vuonna 1992 yhdessä Eero ”DJ Willy” Salmisen ja Perttu ”DJ Auvo” Nurmen kanssa. Se oli ikimuistoista aikaa, kun Vaasassa oli – laittomia ja laillisia – reivejä lähes jokaisena viikonpäivänä ja klubiin oli korttelin jono kolmena iltana viikossa.

Järjestimme Vaasassa 1 600 ihmisen Last Train To Trancecentral -bileet vuonna 1994. Ne olivat Suomen ensimmäisen junareivit, kun muutimme kolme tyhjää junanvaunua klubiksi äänentoistoineen ja savukoneineen.
DJ SM -voitto 1994. Vasemmalla Aku Lohimäki, oikealla DJ Edward.
Radio Vaasa, Jocka's Party Planet vuonna 1993
Radio Vaasa, Jocka’s Party Planet vuonna 1993
Mikko "Setä Tamu" Tammisen ensimmäisiä biisejä julkisessa soitossa. Bändinä oli vielä Apocalyptic 7.
Mikko ”Setä Tamu” Tammisen ensimmäisiä biisejä julkisessa soitossa. Bändinä oli vielä Apocalyptic 7.

Vuonna 1993 innostuin osallistumaan DJ-kilpailuihin ja niissä tuli jonkin verran menestystä. Pia Temisevän suosituksesta osallistuin lopulta myös DJ SM -kisoihin, jotka tunnettiin silloin vielä nimellä Showmaster. Samana vuonna sijoituin DJ SM -kisoissa toiselle sijalle. Keväällä 1993 marssin Radio Vaasan ovista sisään ja kysymään josko kanavan primus motor ja radiourani mentori Hippi Hovi uskaltaisi päästää minut ääneen kanavallaan. Vierailun tuloksena syntyi oma Jocka’s Party Planet -ohjelmani, jossa soitettiin muun muassa sittemmin merkittävän kansallisen ja kansainvälisen uran musiikin parissa tehneen Mikko Tammisen biisejä julkisesti ensimmäistä kertaa historiassa. Sittemmin Setä Tamun uralla on tapahtunut paljon, sillä listaykkösiä on tullut ympäri maailmaa.

Seuraavana vuonna 1994 osallistuin jälleen DJ SM -kilpailuihin ja tällä kertaa voitin Nilsiän Tahkolla DJ-suomenmestaruuden. Samassa tilaisuudessa nähtiin sittemmin jättisuosituksi tulleen Taikapeili-yhtyeen uran ensimmäinen keikka ja istutettiin siemen koko loppuelämäni tapahtumasarjalle. Ilmassa oli siis historian siipien havinaa monin tavoin. Suomenmestaruuden myötä DJ-keikkoja alkoi tulla merkittäviä määriä ympäri maata. Legendaarinen Disco Party Escort singahteli Suomen teillä valtavat vinyylilevypakit kyydissä ja Kotipizzan ja Viking Linen sponsoritarrat kyljissä. Kesällä kävi ilmeiseksi, että keikkojen laskutusta varten olisi kannattavaa perustaa oma yritys, ja niin ensimmäinen varsinainen yritykseni Tmi Hitbeat sai alkunsa 17. elokuuta 1994. Tuosta hetkestä on siis kulunut tänä vuonna 25 vuotta, ja matkan varrelle on mahtunut melkoinen määrä kokemuksia, menestyksiä ja vastoinkäymisiä. Ihan perinteistä yrittäjän elämää siis.

Hypätään ajassa vuosi taaksepäin. Eräs yrittäjäuran käännekohdista oli nimittäöin – vaikka en sitä vielä silloin tiennytkään – PC-tietokoneen ostaminen kotiin vuonna 1993. Silloin juuri kukaan ei ollut vielä kuullutkaan internetistä, eikä edes termi www ollut yleisessä tiedossa – saati käytössä. Ystäväni Toni ”Skithund” Viemerön opastuksella olin käyttänyt BBS-bokseja jo jonkin aikaa, ja avoimen html-internetin tulo sai minut lumoihinsa. Ensimmäisten nettiselainten myötä ryhdyin harjoittelemaan Viemerön avustuksella ensimmäisten nettisivujen tekemistä. Toni opetti minulle perusteet, joiden avulla tein ensimmäiset omat verkkosivut jo samana vuonna. Silloin nettisivut ja sähköpostit olivat vain yliopistojen saatavilla, mutta onneksi sain tuttujen kautta puhuttua itselleni tunnukset Vaasan yliopistosta. Sähköpostini oli jocka@walli.uwasa.fi ja nettisivuni osoite http://walli.uwasa.fi/~jocka/. Tuolloin juuri kukaan ei ollut kuullutkaan internetistä. Harmi, ettei minulla ole screenshotia ensimmäisestä nettisivustani, mutta ehkä se on vielä yliopistolla jossain varmassa tallessa.

Vaasassa oli 1990-luvun alkupuolella mielestämme aivan liian vähän ohjelmaa nuorille, joten ryhdyimme ystävieni kanssa järjestämään omien technobileiden lisäksi myös teini-ikäisille ihan tavallisia discoja ympäri kaupunkia. Muun muassa legendaarinen Frelsis (Club 25) vedettiin vuosien ajan täyteen joka perjantai. Uutenavuotena 1992-1993 päätimme tehdä DJ-soittamisen maailmanennätyksen soittamalla Vaasan Nuoriskalla 160 tuntia levyjä putkeen yötä päivää. Siis viikon ajan. Viralliseksi ennätykseksi tempausta ei kuitenkaan saatu, koska Guinnessin ennätystenkirjan väki olisi halunnut biisilistat kaikista soitetuista kappaleista, emmekä me sellaisia olleet ymmärtäneet tehdä. Upea kokemus joka tapauksessa!

Suuretkin elämänmuutokset saavat yleensä alkunsa jostain pienestä asiasta, jonka merkitystä ei yleensä heti edes ymmärrä. DJ SM -finaalissa vuonna 1994 minua oli suomenmestariksi valitsemassa tuomaristossa istunut MTV3-kanavan ohjaaja-tuottaja Aku Lohimäki, jonka tapaamisella oli kauaskantoiset seuraukset. Ilman tuota tapaamista en olisi tässä nyt. Seuraavana vuonna Aku oli nimittäin käynnistämässä MTV3-kanavalla HotHit-nimistä uutta nuorten musiikkiohjelmaa ja haki siihen juontajia. Aku muisti minut DJ-finaalista ja otti yhteyttä. Pääsin 5.9.1994 mukaan koekuvauksiin, mutta minua ei kuitenkaan valittu ohjelman juontajaksi. Päätin silti pitää yhteydet kunnossa ja soitin hieman ennen ensimmäisen jakson kuvauksia, että pääsisinkö seuraamaan kuvauksia ihan vaan kulissien takaa.

YLE TV1 Lista 15.9.1994
Haddawayn kanssa Linnanmäellä 1994.
Haddawayn kanssa Linnanmäellä 1994.
Scatman John HotHitin haastattelussa 1994 tai 1995.
Scatman John HotHitin haastattelussa 1994 tai 1995.
Speden Speleissä Jocka Träskbäck, Spede Pasanen, Henna Hulkkonen, Mira Törmi ja Jussi Hakulinen.

Hyvillä ja huonoilla asioilla on taipumus tapahtua rykelmissä. Samaan aikaan HotHit-ohjelman kanssa myös Yleisradion Lista-ohjelmaan haettiin uutta miesjuontajaa. DJ SM -titteli johti myös siihen, että minut kutsuttiin Ylelle koe-esiintymään. Muutama päivä HotHitin koekuvausten jälkeen matkasin jo 15.9.1994 Pasilaan Lista-ohjelman kuvauksiin ja pääsin televisioruutuun suorassa lähetyksessä. Sen jälkeen Ylen väki jäi pohtimaan kenet ehdokkaista he valitsevat uudeksi miesjuontajaksi. Jännitys tiivistyi.

Pari päivää ennen ensimmäisen HotHit-jakson kuvauksia Aku Lohimäki soitti ja kutsui minut kiireellisesti Helsinkiin. Hyppäsin junaan, ja vasta perillä Helsingissä sain kuulla, että jo kertaalleen HotHit-ohjelmaan valittu miesjuontaja oli päätetty potkia ulos ja minut haluttiin koekuvata uudelleen. Lohimäki kysyi heti kuvausten jälkeen, että haluaisinko minä edelleen ryhtyä ohjelman juontajaksi. Aamulla kotoa lähtiessäni minulla ei ollut minkäänlaista aavistusta, että jo samana iltana olisin Maikkarin tulevan hittiohjelman juontaja. Elämä voi muuttua yhdessä hetkessä, kun on riittävän aktiivinen joka suuntaan.

Ilmoitin Yleisradiolle, että en voi enää olla ehdolla Lista Top 40 -ohjelmaan. Ensimmäisen HotHit-jakson tullessa ulos MTV3-kanavalta syyskuussa 1994 juontajina olivat allekirjoittanut ja laulaja Miisa. Katsojia ohjelmalla oli keskimäärin 400.000, mikä teki HotHitista aikanaan Suomen katsotuimman musiikkiohjelman. Ohjelman nimissä lanseerattiin oman vaatemalliston lisäksi myös muun muassa HotHit-jäätelö, HotHit-makeispussi ja paljon muita oheistuotteita. En muista oliko kyseessä ensimmäinen näin pitkälle brändätty nuoriso-ohjelma Suomessa, mutta ainakin ensimmäisiä.

HotHit-ohjelman logo.
Vuonna 1994 HotHit-haastattelussa 3rd Nation. Kuvassa Charles ”Max C” Salter, Henna Hulkkonen, Jocka Träskbäck, Kari ”DJ Kaippa” Kaivola ja James Black.
Sain vuonna 1995 kunnian luovuttaa Pharaolle kultalevyn HotHit-haastattelun yhteydessä hänen albuminsa menestyksestä.

Oheistuotteiden lisäksi ohjelmatoimisto DEX Viihteen Eeva Jaakonmaa myi aktiivisesti HotHit-kiertuetta, jonka kanssa kiersimme viikonloppuisin Suomen keikkalavoja ja esiinnyimme täysille saleille maan suosituimpien yhtyeiden kanssa. Kiertuebändeinä nähtiin muun muassa Mira, Arkadio ja Sikaduo. Joulupäivänä 1995 HotHit-kiertueelle tuli mukaan kaksi teini-ikäistä tyttöä, jotka jännittivät kovasti ensimmäistä isoa keikkaansa. Evijärvellä 1 600 ihmisen edessä esiintyneet Jonna ja Erin opittiin myöhemmin tuntemaan nimellä Nylon Beat. Tuolta keikalta ja sen jatkoilta on onneksi yhä tallessa muutamia valokuvia.

Vuonna 1995 kiersin HotHit-kiertueen lisäksi myös DJ SM Showmaster -kiertueen kanssa ympäri Suomea. Minä ja legendaarinen DJ Edward vastasimme musiikista, juonnoista ja kisoista. Muistan vielä elävästi miten kiertuebändiksi kiinnitettiin vielä täysin tuntematon Aikakone-yhtye, jonka tuotannosta saimme näytiksi vain Tähtikaaren taa -singlen. Se kuulosti lupaavalta, joten yhtye päätettiin ottaa mukaan. DJ SM Showmaster -kiertue alkoi 25.1.1995 Kauhajoen urheiluhallilta, jossa Aikakonetta ei vielä tuntenut kukaan. Vielä Nivalan Puustellin keikalla yleisöä oli vain kourallinen, mutta tilanne oli kuitenkin muuttumassa kertarysäyksellä.

Kiertueen aikana Aikakone sai hiljalleen suosiota ja lopulta myös yhtyeen albumi julkaistiin. Albumilta lähti täysin yllättäen leviämään kappale, jota ei julkaistu edes singlenä. Odota-kappaleesta muodostui parissa viikossa valtava jättihitti ja suomalaisen konemusiikin klassikko. Sen myötä kiertueen keikat alkoivat pullistella juhlakansaa. Vielä kiertueen jälkeen Aikakoneen huippuaikoina kiersin jonkin verran mukana keikoilla, ja eräällä laivakeikalla MS Silja Festivalilla Marko ”Maki” Kolehmainen sai idean heittää minut laulamaan Aikakoneen keikalle. Tulos oli kaikkea muuta kuin kaunista kuultavaa, mutta tulipahan lapsenlapsille kerrottavaa. Tuolla keikalla minulla ja Makilla oli kaiken lisäksi samanlaiset Mic Macin vihreät sponsoripaidat. Priceless! Onneksi tästäkin tempauksesta on kuvia muistona.

Vuonna 1995 HotHit pantiin Maikkarilla pakettiin ja tilalle tuli Jyrki-ohjelma. Minut kiinnitettiin sen myötä HotHitiä ja Hockey Nightia tuottaneen RAM Musicin tuotantopäälliköksi kehittämään ja kauppaamaan kanaville uusia televisioformaatteja. HotHitiä tehdessämme asuin vielä Vaasassa, mutta uuden pestin myötä syksyllä 1995 muutin uuden duunin perässä Helsinkiin.

HotHit-kiertue Evijärvellä. Nylon Beatin ensimmäinen iso keikka.
HotHit-kiertue Seinäjoen Raviskalla joskus vuonna 1995. Mukana keikalla Hausmylly, 101 ja Mira.
7. taivas -yhtyeen toisen albumin promokuva.
7. taivas Jyrkissä 1996.
7. taivas Jyrkissä 1996.

sinamina7taivas

Samoihin aikoihin vanha DJ-tuttuni Marko ”DJ Cash” Haapahuhta soitti ja kutsui minut saunomaan Kouvolaan, koska soitin levyjä paikallisessa Donna-yökerhossa. Saunan lauteilla Haapahuhta kertoi olevansa perustamassa poikabändiä ja kysyi kiinnostaisiko minua olla mukana. Ei liene vaikea arvata mikä oli vastaus. 7. taivas -yhtyeen ensiesiintyminen nähtiin kesällä 1996 suorassa Jyrki-lähetyksessä Vaasan Rantarockista. Saimme yhtyeelle levytyssopimuksen EMI-yhtiölle ja kiersimme ahkerasti suomalaisia keikkalavoja, festareita ja muita tilaisuuksia. Esikoislevyä myytiin noin 16 000 kappaletta, eli kultalevystä jäi puuttumaan 4 000 kappaletta. Yhtyeen monien vaiheiden jälkeen perustimme bändin jäsenten kanssa About Pop Records Oy:n, joka kustansi bändin toisen levyn ja hoiti keikkojen raha-asiat.

Olin DJ SM -tittelin ansiosta päässyt DJ-hommiin RantaRockiin jo Virroille vuonna 1994, ja tapahtuman siirryttyä seuraavana vuonna Virroilta Vaasaan meillä oli siellä ohjelman oma HotHit-lava. HotHitin loputtua Rantarockin järjestäjät ottivat yhteyttä ja pyysivät minua hoitamaan tapahtumansa markkinointia. Keväät tein RantaRockin promokiertueita ympäri maata muun muassa Waldo’s Peoplen ja Ressu Redfordin Sound of RELSin kanssa kauppakeskuksia, yökerhoja ja keikkalavoja kiertäen. Kiertueen välipäivinä tein DJ-keikkoja ja bändikeikkoja ympäri maata. Työskentelin RantaRockille muiden duunieni ohella kolmen vuoden ajan, kunnes katsoin parhaaksi ottaa pesäeroa tapahtumaan erinäisistä syistä. Päätös osoittautui myöhemmin aivan oikeaksi. Vuodet RantaRockin leivissä olivat kuitenkin upeita, vauhdikkaita ja monipuolisia.

7. taivas -yhtyeen ensimmäisen ison keikan suora televisiolähetys RantaRockista Jyrkissä juhannuksena 1995.
7. taivas, Nylon Beat ja XL5 yhteisellä lomareissulla Turkin Alanyassa vuonna 1996.

7. taivas -yhtyeemme aikoina asuin yhdeksän kuukautta Kouvolan Cumuluksen huoneessa 518, kunnes lopulta tuli pysyvästi muutto Tampereelle. Kaupunkiin avattiin nimittäin maaliskuussa 1996 Suomen mittapuussa valtavan kokoinen NiteTrain-yökerho, jonne minut pestattiin soittamaan levyjä Tomi Leppälän ja Mika Yli-Jyrän kanssa. Tiukkaan konemusiikkiin painottunut NiteTrain oli jättimäinen menestys, jonne jonotettiin korttelikaupalla ja joka levitettiin myöhemmin ravintolaketjuksi useisiin muihin kaupunkeihin. Tampereen yöelämään NiteTrain jätti merkittävän jäljen siinä missä aiemmin myös esimerkiksi LA Garage.

NiteTrainin pestin ensimmäiset kuusi kuukautta asuin Tampereen Koskikadun Cumuluksen huoneessa 202, kunnes tykästyin Tampereeseen. Huomasin, että reissuilta kaupunkiin palatessani oli aina hyvä tunne saapua nimenomaan Tampereelle, joten minulle ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa sinne asumaan. Kiertueiden lisäksi muita vakituisia soittopaikkojani olivat tuolloin Lahden High Hill House ja Kouvolan Donna K, jotka tunnettiin erityisen tiukasta konemusiikista. Silloin house ja techno eivät olleet vielä kaiken kansan poppia kuten nykyisin. Yhtyeemme 7. taivas oli samaan aikaan parhaassa vireessä, ja lähes joka viikonloppu kiidettiin keikkabussilla ympäri Suomen esiintymislavoja. Siinä sivussa kirjoitin freelancerina juttuja Suosikki-lehteen. Tekemistä siis riitti, eikä 24 tuntia tuntunut riittävän vuorokauteen millään.

Rantarockin historian ikimuistoisimmat yöjatkot Virroilla 1994.
Rantarockin historian ikimuistoisimmat yöjatkot Virroilla 1994.
Linda Lampenius Rantarockin bäkkärillä Vaasassa 1995.
Linda Lampenius Rantarockin bäkkärillä Vaasassa 1995.
Keanu Reeves vieraili Vaasan Rantarockissa Dogstar-yhtyeen basistina 1999. Äijä hengaili ihan rauhassa bäkkärillä ja heitteli jenkkifutista kavereidensa kanssa. Matrix-elokuva oli saanut ensi-iltansa alle kaksi kuukautta aiemmin.
DEX Viihteen järjestämällä laskuvarjokurssilla oli mukana sankka joukko nykyisinkin julkisuudesta tavalla tai toisella tuttuja kasvoja.
Matkaoppaana Teneriffalla. Kuvassa oikealla Emmi Weslien.

Hektisen 1990-luvun loppupuoliskon kruunasi lopulta irtiotto matkaoppaana. Ystäväni Jarkko Tepponen oli oppaana Kreetalla, jonne suuntasimme Lapa Södervikin kanssa lomailemaan loppukesästä 1999. Eräänä päivänä loikoilimme uima-altaalla Retsinaa naukkaillen, kun Tepponen kysyi kiinostaisiko minua matkaoppaan työ. Hetken mietittyäni vastasin myöntävästi. Kotiin päästyäni panin Fritidsresorille hakemuksen sisään ja pian tulikin jo kutsu opaskouluun Tukholmaan. Kolmen viikon päästä olin jo Tukholmassa matkaopaskoulussa. Sieltä matka jatkui suoraan Teneriffalle, jossa vietin talvikauden matkaoppaana. Työ oli raskasta sekä henkisesti että fyysisesti, eikä palkkaka päätä huimannut. Suomalaisen ihmiselon nurja puoli paljastui melko karulla tavalla hotellien, sairaaloiden ja poliisiaseman välillä päivittäin sinkoillessa.

Teneriffalla minulla oli kuitenkin aikaa pohtia mitä haluaisin tehdä isona. Ja löysinkin oikean ratkaisun. Tiesin a) osaavani tehdä nettisivuja ja b) olin työskennellyt pitkään viihdealan toimittajana. Lisäksi minulla oli vahva tunne siitä, että internet tulisi vielä joskus olemaan markittävä tekijä media-alalla. Niinpä sain ajatuksen yhdistää nämä kaksi osaamisaluetta ja perustaa Suomeen viihdealan verkkomedian. Irtisanouduin matkaoppaan työstäni ja parin viikon päästä olin jo Suomessa. Heti palattuani ryhdyin suunnittelemaan verkkoon lifestyle- ja viihdemediaa, jonka päädyin aluksi tekemään yhdessä tamperelaisen Opasmedian kanssa. Verkkomedian nimeksi tuli aluksi Pop-opas.com, mutta se tunnetaan nykyisin nimellä Stara. 20. tammikuuta 2000 rekisteröin verkkotunnuksen Etuovi.net, josta tuli webhotelli, verkkosivujen nettiportaali ja verkkomedia.

Kolmen vuoden verkkomedian tekemisen jälkeen huomasin vuoden 2003 alussa, ettei homma oikein toiminut silloisella mallilla, ja päätin siksi perustaa kokonaan oman verkkomedian. Stara sai alkunsa syyskuussa 2003, kun fi-verkkotunnusten rekisteröinti vapautui. Suurin osa Pop-opas.comin jutuista siirrettiin sellaisenaan Staraan, joten nykyinen juttuarkisto ulottuu vuoteen 2000 saakka. Staran juttuarkisto on yli 110 000 viihdeartikkelillaan Suomen ylivoimaisesti suurin vapaasti saatavilla oleva arkisto, jota myös muiden medioiden toimittajat käyttävät edelleen ahkerasti. Sieltä on helppo tarkistaa vaikkapa mitä kuului Britney Spearsille elokuussa 2005.

YLE TV1 ja aiheena Suomen ensimmäiset verkkomediat.
YLE TV1 vuonna 2002 ja aiheena ensimmäiset verkkomediat.
Poliisi-tv:n promokuva vuodelta 2002.
Kuvaamassa Poliisi-tv:n Poliisin matkassa -jaksoja jossain päin Suomea. Kuvaajana Jarkko Vuolle.
Katastrofi Tuotanto Oy CEBIT-messuilla Saksassa. Kuvassa Jocka Träskbäck, Arttu Nurmi ja Mikko Siltala.
TV2 Matkalla Suomessa -kuvauksissa 2004.
TV2 Matkalla Suomessa -kuvauksissa 2004.

Syksystä 2003 lähtien Staraa harrastuksena ”oikeiden töiden” ohella, koska koko internet oli suomalaisille vielä melko hepreaa, eikä mainosrahaa liikkunut kuin murusia. Työskentelin YLE TV2 -kanavalla neljän vuoden ajan vuosina 2002 – 2006. Poliisi-tv -ohjelman toimittajana tein tuona aikana yli sata inserttiä ja vietin kymmeniä viikonloppuja poliisiautojen takapenkeillä ympäri maata. Yleensä kuvaajana oli joko Jussi Suvanto tai Jarkko Vuolle. Lisäksi kesän 2004 toimin Matkalla Suomessa -ohjelman toimittajana, jotta sain ansaittua rahat elämiseen ja Staran pyörittämiseen. Päivät kuluivat siis televisioduuneissa, illat toimitin ja koodasin Staraa ja yöt soitin DJ-keikoilla levyjä yökerhoissa ympäri Suomea. Vapaa-ajan ongelmia ei ollut.

Näiden lisäksi minun ja muutaman kaverini kanssa vuonna 2002 perustaman Katastrofi Tuotanto Oy:n kautta tein verkkosivustoja muun muassa STT:lle ja Yleisradiolle. Tein tuolloin esimerkiksi Poliisi-tv:n ja Ylen Hyvän uudet verkkosivut. Katastrofi Tuotanto oli mukana eTampereeseen kuuluneessa Media54-yrityshautomossa, jossa mentorina toiminut Teppo Sulonen antoi minulle hyvät eväät menestykselliseen yritystoimintaan. Hän muun muassa opetti, että jokainen osakeyhtiö perustetaan myytäväksi. Jokaisen vapaan hetken käytin myös Yleisradion kuvausmatkoilla Staran toimittamiseen. Langattomat nettiyhteydet olivat tuolloin erittäin harvinaisia ja tiedän faktana, että Stara oli Suomen ensimmäinen verkkomedia, jota päivitettiin langattomasti tien päältä Nokian Communicatorin yhteyden kautta. Bitti meni usein vinoon huonojen yhteyksien takia, jolloin koko saitti oli alhaalla, kunnes oli taas kenttää tallentaa koodi uudelleen. Siihen aikaan esimerkiksi tunnin katkos verkkopalvelussa ei tosin juuri hetkauttanut lukijoita.

Staran esittely jossain seminaarissa.

lehdet

Teknologiaorientoituneena olen alusta saakka yrittänyt pitää Staran selkeänä edelläkävijänä uusien teknologioiden käytössä, ja vuonna 2005 Starassa julkaistiin Suomen ensimmäinen kaupallinen podcast. Vuonna 2006 koettiin selkeä käänne, kun verkkomedioiden arvostus alkoi nousta ja Staran lukijamäärät alkoivat nousta kilpailijoiden ohi. Vuodesta 2009 lähtien Stara on ollut itsenäisten viihdesivustojen markkinajohtaja Suomessa.

Seuraavana vuonna sain eräänä päivänä soitin Nokian Torsti Tenhuselta, joka kysyi Staran mielenkiintoa lähteä tekemään videopodcasteja matkapuhelimiin ensimmäisenä kaupallisena toimijana. Kiitin ehdotuksesta ja muutaman kuukauden päästä Staran videopodcastit lanseerattiin Nokian uusiin puhelimiin. Ensimmäinen laite taisi olla N95, jossa videosisältöä olivat tuottamassa ensimmäisinä YLE, Stara ja 24-televisiosarja. Myös Duudsonit olivat mukana jo ihan alkuvaiheessa.

Tähän väliin täytyy kertoa eräs loistava esimerkki siitä miten Stara oli aikaansa edellä. TV- ja bänditaustani ansiosta minut kutsuttiin vuosittain Seiskan synttäreille, jotka olivat siihen aikaan vuoden kuumimmat julkkisbileet. 23. helmikuuta 2006 Risto Kaskilahti laskeutui Seiskan bileissä esiintymislavalle helikopterin rungossa, ja samaan aikaan lavalla räjäytettiin pyrotekniikkaa. Lavan vieressä oleva musta verho ei ollutkaan palosuojattu, joten se syttyi palamaan 1 000 bilevieraan edessä. Staran silloinen versio oli jo alusta saakka suunniteltu mobiilipäivitykseen, joten otin sekunnissa Nokian Communicatorin taskusta, avasin yhteyden ja Starassa oli juttu julkkisbileissä sattuneesta tulipalosta jo ennen kuin liekit oli hädin tuskin sammutettu. Sen jälkeen en saanut enää kutsua Seiskan synttäreille. Alla kuvakaappaus jutusta.

Staran juttu Seiskan synttäreiltä. Jutun ensimmäinen versio julkaistiin Starassa jo ennen kuin liekit olivat sammuneet.

Uusien tekniikoiden ja ihmetuotteiden kauppaajia on riittänyt vuosien varrella ja riittää edelleen tungokseksi saakka. Olen yrittänyt käyttää niissä maalaisjärkeä, ja olen siksi onnistunut välttämään isoimmat ja kalleimmat virheet, kuten aikoinaan muun muassa oman musiikkikaupan perustamisen. Joskus 2007-2008 haminoilla lähdin mukaan DVB-H-hankkeeseen, jossa Staralle tehtiin niin sanottua supertekstitelevisiota. Siitä ei koskaan tullut totta, koska IP-yhteydet tekivät teknologiasta vanhentunutta. Viime vuosien Staran tapahtumia en käy tässä enemmälti läpi, sillä niistä on saatu lukea usein myös alan lehdistä. Stara Media Oy:n omistukseen on viime aikoina päätynyt osuuksia monista muista tavalla tai toisella verkkomediaan liittyvistä yrityksistä ja sivustoista, kun kasvua täytyy hakea päämedian lisäksi myös muualta. Nykyisin olen aktiivisesti mukana seitsemässä eri yrityksessä.

Valtaosa tämän kirjoituksen lukijoista tietää, että erityisen suurta roolia minun ja Tmi Hitbeatin historiassa näytteli peräti 12 vuoden ajan lukuisissa eri instansseissa jatkunut Suomen oikeushistorian laajin tavaramerkkikiista Etuovi-tavaramerkeistä. Minä ja Alma Media tiedotimme lopulta vuonna 2013 yhdessä, että asia on sovittu, joten kiistaa ei ole enää tarpeen kommentoida tarkemmin. Asiasta kiinnostuneet löytävät haluamansa tiedot verkosta tai oikeustapausten tietokannoista. Tuon 12 vuoden tavaramerkien juridiikan korkeakoulun myötä opin tuntemaan tavaramerkit, tavaramerkkilait ja direktiivit sekä ennakkotapaukset etu- ja takaperin ulkoa. Sen seurauksena minun kutsuttiin marraskuussa 2016 mukaan työ- ja elinkeinoministeriön taustaryhmään laatimaan uutta tavaramerkkilakia. Lain valmistelussa on vielä tehtävää, vaikka taustaryhmän työ onkin jo ohi. Etuoven urakka näkyy yhä edelleen, koska se mainitaan esimerkkinä niin uuden lain esitöissä kuin myös mm. alaa koskevissa kirjoituksissa ja jopa graduissa. Historiaan jäi siis jälki.

Vuoden yrittäjä -palkinto vuonna 2012.

Vuonna 2014 minulla tuli täyteen 20 vuotta yrittäjänä, jolloin sain arvostetun Kultaisen Yrittäjäristin. Koko yrittäjäurani yksi hienoimmista kohokohdista koettiin silloin, kun minut valittiin Tammelanpuiston Yrittäjien Vuoden 2011 yrittäjäksi. Se oli hieno hetki ja toi lisää virtaa omaan tekemiseen. Sen jälkeen yrittäjäura on laajentunut ja monipuolistunut monin tavoin. Kuten edellä totesin, on mukaan tullut monia uusia yrityksiä. Kaiken yrittämisen ohella yksityiselämä on tietenkin meille jokaiselle hyvin tärkeä. En tässä avaa sitä tarkemmin, mutta viimeiset kuusi vuotta olen ollut perheenisä. Nykyisin perheessä on vaimon lisäksi kaksi lasta.

En ole varsinaisesti poliitikko, vaan yrittäjä ja perheenisä. Silti olen ollut jo vuosikymmenen ajan aktiivinen politiikan kommentoija sosiaalisessa mediassa. Siksi sain vuonna 2016 soiton, jossa minua pyydettiin ehdokkaaksi kuntavaaleihin. Ajatus politiikasta ei heti innostanut, mutta lopulta lasteni tulevaisuus ja halu vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan positiivisesti sai minut lähtemään mukaan. Kuntavaalien iltana äänimääriä katsellessa mieleeni hiipi ajatus eduskuntaan pyrkimisestä. Tosin sillä ehdolla, että kuntapolitiikka tuntuisi omalta. Ja kyllähän se on tuntunut. Parissa vuodessa olemme saaneet korjattua Lempäälästä lukuisia epäkohtia, ja se työ jatkuu aktiivisesti yhä edelleen. Politiikassa kukaan ei tee mitään yksin, vaan kaikki tehdään yhdessä.

Summa summarum

Haluan kiittää upeista vuosista vaimoni, perheeni, ystävieni ja läheisteni lisäksi erityisesti henkilöitä, joita ilman en olisi tässä ja joita ilman tähän tilanteeseen johtanut ketjureaktio olisi todennäköisesti katkennut. Ilman Kari ”DJ Kaippa” Kaivolaa en ehkä olisi koskaan ryhtynyt DJ-uralle, ilman Toni Viemeröä en ehkä koskaan olisi opetellut koodaamaan nettisivuja, ilman Perttu ”DJ Auvo” Nurmen esikuvaa en ehkä koskaan olisi tullut menestyksekkääksi DJ:ksi, ilman Hippi Hovia en olisi ehkä koskaan työskennellyt radiossa, ilman Aku Lohimäkeä en ehkä olisi koskaan työskennellyt televisiossa, ilman Marko Haapahuhtaa en ehkä koskaan olisi päätynyt artistiksi, ilman Jarkko Tepposta en ehkä olisi koskaan työskennellyt matkaoppaana ja ilman Mirva Kurkea en ehkä koskaan olisi lähtenyt politiikkaan. Kiitos teille kaikille.

Elämä on jatkumo, jossa kohtaa ajoittain risteyksiä. Jokainen edellä mainituista henkilöistä on ollut tällaisessa tienristeyksessä seuraamani viitta. Yllättävissä risteyksissä ihminen joko ottaa riskin ja muuttaa suuntaa tai jatkaa turvallisesti suoraan. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa muutosvastarinta tuntuu usein rationaaliselta vaihtoehdolta. Minä olen yleensä kääntynyt, kun siihen on ollut mahdollisuus, mutta olen toki joskus jatkanut myös suoraan. Harkinta on ollut yleensä nopeaa.

45 vuoden elämästä ja 25 vuoden yrittäjäuralta olen oppinyt sen, että kun oma jälkikasvu osoittaa tulevaisuudessa erityistä mielenkiintoa johonkin asiaan, täytyy sitä buustata. Kenenkään ei tarvitse olla hyvä kaikessa, mutta kaikkien tulisi panostaa täysillä ollakseen hyviä siinä mistä pitävät. Niin syntyy oikeita menestystarinoita.

Kokoomuksen sote-malli esitelty – ilman miljardien maakuntahimmeliä

Pitkään valmisteltu sote- ja maakuntauudistus kaatui taannoin eduskuntaan kuulumattoman tahallisen viivyttelyn seurauksena. Tummalla pilvellä on kuitenkin hopeareunus, sillä tapahtuneen myötä eri puolueet joutuivat tai pääsivät kertomaan mikä olisi heidän sote- ja maakuntamallinsa. Kokoomus on nyt julkaissut oman sote-mallinsa, jonka minäkin allekirjoitan täysin. Se on ylivoimaisesti paras tähän saakka puolueiden esittämistä sote-malleista monestakin syystä, mutta pääosin siksi, ettei siinä ole enää lainkaan mukana maakuntauudistusta.

Soten ja hallituksen kaatumisesta lähtien olen puhunut vaalikentillä suu vaahdossa, että sote-uudistuksen tarve ei ole kadonnut minnekään ja että uudistus tulee vääjäämättä taas eteen heti vaalikauden alussa. Tähän mennessä tehtyä työtä ei saa hukata, eli se tulee hyödyntää jatkettaessa soten valmistelua. Mitä tulee Kokoomuksen peräänkuuluttamaan valinnanvapauteen, niin se ei kaatunut soten myötä mihinkään. Meillä on nimittäin ollut valinnanvapaus käytössä jo vuosien ajan palvelusetelinä. Nyt kaatuneen soten valinnanvapaus olisi ollut 2.0 versio tästä.

Vaalipaneeleissa olen lukuisia kertoja kertonut, että parasta soten kaatumisessa oli järjenvastaisesta maakuntamallista eroon pääseminen. Se olisi tuonut Suomeen kokonaan uuden miljardeja maksavan hallintohimmelin. Sellaiseen meillä ei ole varaa. Sote ja maku olivat molemmat hallitusohjelmassa ja ohjelmaa on tapana noudattaa, joten myös Kokoomus oli tuon kokonaisuuden takana – vaikkakin makun osalta pitkin hampain. Soten kaatuessa myös maku kaatui, mikä oli yksinomaan hyvä asia. Noita kahta hanketta ei toivottavasti enää jatkossa niputeta yhteen.

Kokoomus haluaa tehdä sote-uudistuksen pitkälti nykyiseltä pohjalta ilman miljardeja maksavaa turhaa maakuntauudistusta. Sote/makun kaatumisesta otettiin opiksi, että liian suuria kokonaisuuksia ei saada vedettyä läpi järkevästi. Siksi sote-uudistuskin täytyy toteuttaa uudella tavalla nykyistä kuntavetoista järjestelmää kehittämällä. Esimerkiksi Pirkanmaalla ollaan sote-suunnittelun myötä jo pitkällä tässä asiassa.

Ilokseni sain nyt huomata, että jokaisen merkittävän kaupungin johto näyttää olevan Kokoomuksen esittämän mallin takana. Jo yksin se on merkki siitä, että tässä on nyt voittava yhdistelmä. Hoidetaan asiat vaaleissa niin, että Suomi selviää soten uudistamisesta ilman miljardien maakuntauudistusta ja 18 alueen uutta hallintohimmeliä. Yksinkertainen on usein kaunista, mutta vielä useammin se on taloudellisesti järkevää. Niin nytkin.

Eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkaa 3.4. ja vaalipäivä on 14.4.2109. Pirkanmaalla ryhtiliikettä voi äänestää numerolla 40, sillä se on minun numeroni. Terve talous on suomalaisen hyvinvointivaltion jatkon edellytys. Tehdään se yhdessä.

#jocka2019
#ryhtiliike

Hallituksen kaatuminen vei Antti Rinteeltä savuverhon – halpa populismi ei enää riitä

Soten ja hallituksen kaatumista pari päivää sulateltuani olen tullut siihen tulokseen, että Sipilän päätös hallituksen hajottamisesta oli fiksu peliliike. Demareilla ei nimittäin ole enää hallitusta, jota haukkumalla se käänsi jokaisen keskustelun viimeisen neljän vuoden ajan varsinaisesta asiasta halpaan populismiin. Vaalikiimaisten helppoheikki-lupausten sijaan Antti Rinne joutuu nyt seuraavat viisi viikkoa puhumaan yllättäen asioista asioiden nimillä ja erityisesti paljastamaan mikä olisi SDP:n todellinen sote-malli. Siis olisi, koska sellaista ei vielä ole.

Viimeistään Yleisradion erikoislähetys nimittäin osoitti, että Sipilä yllätti demarit housut kintuissa. Antti Rinne ei saanut haastattelussa muodostettua puolueensa sote-mallista yhtään järkevää virkettä, vaan paljasti yllättäen olevansa pitkälti samaa mieltä oman puolueensa hetkeä aiemmin kaataman hallituksen sote-mallin kanssa. Ei siis ihme, että Kokoomuksen Petteri Orpo ja Keskustan Antti Kaikkonen pyörittelivät silmiään huomatessaan miten hattarapohjalta Antti Rinne joutui lähtemään mukaan sote-keskusteluun.

Demarien puoluetoimistolla eduskuntavaalien pelikirja oli selvästi laadittu sen perusteella, että puolueen päättömät eläkesataset ja miljardien eurojen vaalilupaukset olisivat kantaneet vaalipäivään saakka. Ja erityisesti pelikirja oli laadittu sen pohjalta, että hallitus olisi jatkanut myös soten kaatumisen jälkeen demarien nyrkkeilysäkkinä. Tosin kävi, ja nyt demarit ja Rinne jäivätkin yhtäkkiä yksin kehään sohimaan varjonyrkkeilyään vastustajan jo kadottua. Merkillepantavaa on, että Rinne teki neljä vuotta hartiavoimin töitä hallituksen kaatamiseksi ja kun se tapahtui, syytti Rinne päätöstä ”oudoksi ratkaisuksi”.

Hallituksen hajoamisen myötä nyt Suomella ei ole enää hallitusta, jota haukkumalla Rinne voisi siirtää jokaisen keskustelun pois varsinaisista asioista. Seuraavat viisi viikkoa hänen pitääkin yllättäen keskittyä aivan poikkeuksellisesti oikeisiin asioihin, ja se näyttää olevan Rinteelle haaste. Demarien puoluetoimistolla valot ovat takuulla palaneet tänä viikonloppuna läpi yön, kun siellä on mietitty puheenjohtajalle valmiiksi edes jossain määrin fiksun kuuloisia vastauksia. Odotan jo kuumeisesti seuraavia paneelikeskusteluja, joissa Rinne joutuu grillattavaksi puolueensa sote-mallista, jota ei vielä ole edes olemassa.

Vaalikamppailun luonne muuttui täysin perjantaina kello 10.00, ja nyt myös toimittajilta vaaditaan talouden osaamista edes siinä määrin, että Rinteelle esitetään kaikissa tilanteissa jatkokysymys ”Mistä rahat?”. Perättömien vaalilupaustensa sijaan Rinteen on nyt aika kertoa konkreettisesti miten demarit hoitaisivat soten ja erityisesti sen rahoituksen. Yhtä lailla Rinteen pitää kyetä kertomaan miten se parantaisi Suomen työllisyyyttä, jonka parantumista hän itse piti taannoin mahdottomana. Talousosaaminen on ollut vasemmistossa perinteisesti haastavaa, joten seuraavat viisi viikkoa tulevat olemaan mielenkiintoisia. Sekä kansalaisten että toimittajien tulee olla tässä keskustelussa tarkkana, koska vaalivalheet pitää paljastaa nopeasti.

Soten ja hallituksen hajoaminen, demarien päävastustajan yllättävä katoaminen ja puolueen sote-mallin puuttuminen antavat aiheen odottaa uutta savuverhoa, jolla demarit pyrkivät ohjaamaan julkisen keskustelun pois puoleen akilleen kantapäästä, eli taloudellisesta osaamattomuudesta. Ennustan, että lähipäivinä joku SDP/SAK:n jäsenliitoista antaa lakkovaroituksen ja pian sen jälkeen muut ilmoittavat olevansa mukana tukitoimissa. Sen jälkeen SDP/SAK ryhtyy masinoimaan massiivista lakkoa ja lakk… siis vaalitilaisuuksia suurten kaupunkien toreille. Demarit ovat aiemminkin käyttäneet ammattiliittojen lakkoja vaalikampanjoidensa tukena, joten uskon sen olevan nyt pelikirjassa korkealla. Varsinkin kun hallituksen hajoaminen veti maton nykyisten kampanjasuunnitelmien alta.

Lopuksi todettakoon, että Suomi elää vain ja ainoastaan viennistä. Mikäli suomalaiset eivät vaaleissa ymmärrä terveen talouden ja uusien työpaikkojen olevan suomalaisen hyvinvoinnin elinehto, saamme kyllä Suomeen runsaasti lisää vientiä. Tällä kertaa vientituotteena ovat kuitenkin Suomesta Viroon siirtyvät yritykset. Sen jälkeen viimeinen voikin jo sammuttaa valot. Suomalaisilla on kevään eduskuntavaaleissa kaksi vaihtoehtoa. He äänestävät joko nykyisen historiallisen hyvän talouskasvun ja työpaikkojen lisääntymisen puolesta ja muun muassa holhousta vastaan, tai vaihtoehtoisesti helppoheikkitalouden, lastemme lisääntyvän velkataakan ja katoavien työpaikkojen puolesta. Antti Rinne ilmoitti äskettäin, että Kokoomus ei mahdu samaan hallitukseen demarien kanssa, joten valinta on tehty suomalaisille helpoksi. Se näyttää olevan joko tai.

JockaTV: Yritysvierailu Kiinteistömaailma Ratinaan – näin ratikka vaikuttaa Tampereen asuntomarkkinoihin

Kävin torstaina yritysvierailulla tamperelaisessa Kiinteistömaailma Ratinassa, joka tunnetaan kiinteistöjen ja vuokra-asuntojen välittäjänä. Yrittäjä Tommi Luosmalan kanssa keskustelimme kahvin äärellä muun muassa asuntomarkkinoista sekä tietenkin myös ajankohtaisesta ratikan vaikutuksesta kaupunkiseudun asuntomarkkinoihin.

Tulevalle eduskunnalle Tommi Luosmala lähetti terveisiä, että erityisesti varainsiirtoveron lakkauttaminen vaikuttaisi positiivisesti asunto- ja työmarkkinoihin. Nykyisin varainsiirtovero vaikuttaa erityisesti omakotitalojen hankintaan ja sitä kautta ihmisten muuttoliikkeeseen.

Valviralla ei resursseja hoivapalvelujen valvontaan – surffaavat sen sijaan panimojen sometileillä

Kolmen hoivajätin tuottamasta vanhustenhoidosta paljastui taannoin törkeitä laiminlyöntejä, kun suuret hoivajätit olivat jättäneet noudattamatta kuntien kanssa tekemiään sopimuksia, ja kunnat taas eivät olleet asianmukaisesti valvoneet tilaamiensa palvelujen laatua. Samaan aikaan Valviran viranomaiset epäonnistuivat tehtävässään valvoa hoivakotien laatua. Tästä syystä hoivajättien oli mahdollista jättää vanhuksia heitteille vuosien ajan, kunnes karmean totuus lopulta paljastui. Onneksi.

Lue myös: Hoitajamitoitus ei vanhustenhoitoa pelasta – katse kokonaisuuteen

Samalla täytyy todeta, että vastuu vanhustenhoidon tilasta ei ole ollut missään vaiheessa hallituksen saati minkään puolueen, vaan vastuussa ovat olleet Valviran lisäksi ennen kaikkea kunnanvaltuustoissa ja -hallituksissa istuvat kuntien ja kaupunkien päättäjät. Kunnat ja kaupungit ovat tilanneet palveluja ja jättäneet sen jälkeen tilaamiensa palvelujen laadun valvomatta. Moni paikallispoliitikko on varmasti olettanut, että Valvira hoitaisi valvonnan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä Valvira ei suorittanut valvontaa asianmukaisella tarkkuudella. Valvira perusteli laiminlyöntejään resurssipulalla, jonka helpottamiseksi hallitus osoittikin sinne taannoin nopeasti lisää rahaa.

Väitteet Valviran resurssipulasta ovat nyt kuitenkin asettuneet aivan uuteen valoon, koska tuoreimpien tietojen mukaan virastossa on edelleen rutkasti aikaa surffata esimerkiksi suomalaisten pienpanimojen sosiaalisen median tileillä. Viranomaisilla on aikaa ja resursseja lukea kuluttajien kommentteja ja etsiä tuhansien kommenttien joukosta tuotteisiin liittyviä positiivisia mainintoja, joita se nyt vaatii poistettavaksi muka alkoholilakiin vedoten. Viranomaisten tulkinnan mukaan kuluttajat eivät nimittäin saa kehua panimojen tuotteita yritysten sosiaalisen median tileillä, koska kuluttajien kehut katsotaan Valviran tulkinnan mukaan alkoholimainonnaksi. Tämä on siis vain viranomaisten oma tulkinta lain sisällöstä.

Kirjoitin Valviran ja ravintoloiden somesotkuista jo vuonna 2014 useita artikkeleita, mutta nyt viisi vuotta myöhemmin tilanne on edelleen yhtä absurdi kuin silloin. Tuolloin Valvira nimittäin väitti, ettei ravintoloiden henkilökunta saisi kommentoida positiivisesti alkoholituotteita edes omilla henkilökohtaisilla sometileillään, mutta joutui sittemmin pyörtämään lain virheellisen tulkintansa. Sama päätön meininki jatkuu edelleen.

Kukaan ei voi enää väittää, etteikö Valviralla olisi ihan riittävästi resursseja valvoa vanhustenhoitoa, koska siellä on resursseja myös surffailla somessa etsimässä panimotuotteisiin liittyviä positiivisia palautteita. Kyse on vain resurssien jakamisesta, eli siitä onko Valviralle tärkeämpää varmistua vanhusten laadukkaasta hoivasta vai onko tärkeämpää vaatia poistamaan sosiaalisesta mediasta kommentit muun muassa siitä miten Pyynikin Käsityöläispanimon maailman parhaana palkitun Mosaic Lagerin trooppisen hedelmäinen, ruohoinen ja viljaisen maltainen maku hivelee makuhermoja kerta toisensa jälkeen. Menenkin tästä jääkaapille.

Jocka Träskbäck
eduskuntavaaliehdokas
Kokoomus Pirkanmaa

Hoitajamitoitus ei vanhustenhoitoa pelasta – katse kokonaisuuteen

Lakiin kirjattu hoitajamitoitus ei ole ratkaisu, sillä numeron sijaan pitäisi keskittyä jokaisen yksilöllisiin tarpeisiin. Lisäksi pakolliseen 0,7 mitoitukseen ei ole rahaa saati riittävästi hoitajia, joten vasemmiston lupauksia ei voida pitää – haluttiin tai ei.

Nyt esitetyissä vaatimuksissa on unohdettu 50 000 kotihoidossa olevaa vanhusta, joiden asemaa yksi numero laissa ei paranna lainkaan oli hoitajamitoitus sitten 0,7 tai jotain muuta. Asia täytyy nyt käynnissä olevan vaalikampanjoinnin sijaan rauhassa yhtenä kokonaisuutena, jossa ovat mukana myös kotihoito, vammaiset ja lastensuojelu. Nyt kohu hoitajamitoituksesta on valjastettu perusteettomasti vasemmiston vaalikampanjan välineeksi, jolloin varsinainen ongelma painetaan tietoisesti taka-alalle.

Keskustelu vanhustenhoidosta käy siis parhaillaan villinä, sillä paljastuneet laiminlyönnit ovat olleet karmeita. Sitä ei kukaan ole kiistänyt. Moni osasi odottaa paljastuksia, mutta nyt paljastunut mittaluokka oli jotain aivan muuta kuin kukaan osasi odottaa. Tuoreimpana Attendon Alavudella sijaitsevan hoivakoti Pelimanni, jonka toiminnan aluehallintovirasto  keskeytti laiminlyöntien ja epäselvyyksien vuoksi. Tämä ja kaikki muut tapaukset täytyy nyt selvittää hyvin tarkasti.

Jo nyt on kuitenkin selvää, että Attendon tapauksessa hoitajia ei ollut kertaakaan sitä määrää mistä oli sovittu. Mikään numero laissa ei siis olisi estänyt sitä tapahtumasta, koska sovittua ei yksinkertaisesti pidetty. Tällaisiin tapahtumiin syylliset täytyy saada selvitettyä ja vastuuseen, mutta ikävä kyllä laiminlyönneistä määrättävät sanktiot ovat nykyisin selvästi alimitoitettuja, jotta niillä olisi käytännön merkitystä. Laiminlyönneistä tulee jatkossa määrätä tuntuva taloudellinen sanktio, jollaisia nykyiset höpöhöpö-huomautukset eivät todellakaan ole. Nykyisin myös uhkasakon raja on aivan liian korkea.

Lue edellinen kirjoitukseni samasta aiheesta:
Esperi Care paljasti ryhtiliikeen välttämättömyyden”

On erittäin hyvä, että hoivakodit otetaan viimein tiukkaan syyniin. Kaikkiin vanhuspalvelujen yksiköihin pitää tehdä nimenomaan yllätystarkastuksia, oli kyseessä sitten julkisen tai yksityisen sektorin hoivakoti. Se on vähintä mitä tässä tilanteessa voidaan tehdä. Nyt on tärkeää, että Sipilän hallitus antaa lisäresursseja Suomen kaikkien hoivakotien tarkastuksiin. Samalla voidaan pohtia mitä ajattelevat esimerkiksi Punkalaitumen hoivakoti Pakarin mummot ja vaarit, jotka SDP:n ja Vasemmistoliiton omistama hoivayhtiö Med Group kauppasi marraskuussa Esperi Caren hoiviin. Toivottavasti ovat vielä hengissä.

Vanhustenhoidon ongelmat ovat jatkuneet jo yli vuosikymmenen, eivätkä ne johdu hoitajamitoituksesta tai sen puuttumisesta. Mikään hoitajamitoitus ei olisi estänyt sitä, että 1) kuntien ja hoivayhtiöiden välisiä sopimuksia on rikottu räikeästi ja että 2) hoivakotien valvonta on ollut pahasti puutteellista ja että 3) laiminlyönneistä ei ole tullut tuntuvia taloudellisia sanktioita. Nämä kolme seikkaa ovat mielestäni syynä nykytilanteeseen ja ne kaikki täytyy nyt korjata. Hoitajamitoitus 0,7 ei korjaa näistä ongelmista yhtään, oli mitoitus sitten kirjattu lakiin tai vaikkapa Li Anderssonin salaiseen päiväkirjaan.

Suurin yksittäinen syyllinen vanhustenhoidon surkeaan tilaan on rahan puute, joka johtuu suurelta osin kuntien valtionosuuksien leikkauksista. Jokaisella puolueella on ollut tässä sopassa viime vuosina sormensa pelissä, joten yksikään puolue ei voi paistatella vanhusasiassa voittajana. Valtaosa kansanedustajista istuu tälläkin hetkellä kunnanvaltuustoissa, joissa he ovat itse olleet päättämässä vanhustenhoidon alasajosta ja sen nykytilasta. Esimerkiksi Tampereella hoitajien vähentämisen puolesta äänestänyt Sanna Marin ei tietenkään ole ainoa demari tai edes ainoa kansanedustaja, jonka puheet ja teot eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Muillakin kuin Marinilla on nimittäin syytä katsoa isoon peiliin – aivan kaikissa puolueissa.

Jokaisella puolueella on ollut tässä sopassa viime vuosina sormensa pelissä, joten yksikään ei voi paistatella voittajana.”

Tässä vaiheessa tulee vielä todeta selvyyden vuoksi, että hoivapalvelut ja niistä sopiminen eivät kuulu hallitukselle, vaan kunnille. Hallitus ei tee hoivasopimuksia, eikä siten myöskään määrittele niiden hoitajamitoituksia. Ne ovat kuntien ja kaupunkien vastuulla.

Hoivakotien sopimusten sisällöt määrittelee ja sopii siis kunta, joka palvelun tilaa. Näin ollen kuntien pitäisi myös valvoa, että heidän sopimuksiaan noudatetaan, mutta tuossa valvonnassa on havaittu pahoja puutteita. Yhtä lailla kansallisella tasolla valvontaa hoitavan Valviran pitäisi ymmärtää osoittaa ravintola-alan koomisen tiukasta valvonnasta valvontaresursseja hoivakoteihin muulloinkin kuin mediakohun myötä. Vanhusten hyvinvoinnin tulisi olla Valviralle tärkeämpi kohde kuin ravintoloiden siivouskomerojen vesipisteet, viemärit ja moppitelineet – puhumattakaan ravintoloiden somepäivityksistä.

”Paljastuneet tapaukset eivät ole johtuneet hoivapalvelujen yksityistämisestä, sillä aivan samoja vakavia ongelmia on myös julkisella puolella.”

Suomessa on ollut jo vuosikymmenien ajan satoja pieniä yksityisiä hoiva-alan toimijoita, jotka ovat tehneet tehtävänsä rakkaudella, pieteetillä ja huolella. Nyt kolme isoa kansainvälistä hoivajättiä on pilaamassa kaikkien maineen. Paljastuneet tapaukset eivät ole johtuneet hoivapalvelujen yksityistämisestä, sillä aivan samoja vakavia ongelmia on myös julkisella puolella niin hoitajamäärän alimitoituksessa, laiminlyönneissä, hoitovirheissä ja kuin myös hämärissä kuolemantapauksissa. Ikävä kyllä.

THL vahvisti äskettäin, että yksityinen sektori tarjoaa keskimäärin laadukkaampaa hoivaa kuin julkinen. Nyt onkin olennaista huomata, ettei pidä ryhtyä mustamaalaamaan ulkoistamista ja yksityisiä toimijoita perusteettomasti, kuten somessa on usein tapana massahysterian saadessa vallan. Mieti siis kahdesti, ennen kuin annat someraivolle ja vihervasemmiston populisteille pikkusormen.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2018

Minä en näe lakiin kirjattavaa numeroa ratkaisuna vanhustenhoidon ongelmaan. Sitä se ei nimittäin ole. Hoitajamitoituksen 0,7 kirjaamisessa lakiin on kyse ainoastaan hätäpäissään kyhätystä vaalikampanjan keppihevosesta, jolla tavoitellaan enemmän ääniä kuin vanhusten hyvinvointia. Hoitajamitoitusta kiivaasti ajavat eivät ole nimittäin ole tietoisia – tai haluavat tietoisesti peitellä – että nyt käsittelyssä oleva hoitajamitoitus koskee ainoastaan ympärivuorokautista hoitoa. Ei esimerkiksi kotihoitoa.

Oppositiopoliitikoilta näyttää jääneen vaalikiimassa huomaamatta, että Suomessa on samaan aikaan peräti 50 000 vanhusta kotihoidossa. Nyt vaadittava hoitajamitoitus ei ole tuomassa heille minkäänlaista apua, vaikka kotihoito on arvokkaan vanhuuden kannalta aivan avainasemassa. Tuskin kukaan haluaa asua vanhuksena laitoksissa. Kotona asuvat mummot ja vaarit vetivät nyt lyhyemmän tikun kilpailussa vaaliteeman asemasta.

Minusta näin suurta ongelmaa tulisi käsitellä mieluummin yhtenä kokonaisuutena kuin että sitä lähdetään purkkapaikkaamaan yhdestä kohdasta jollain yksittäisellä numerolla. Kokonaisratkaisun etsiminen ei ole kuitenkaan yhtä tehokasta äänten kalastelua kuin populistiset heitot jostain tietystä numerosta.

Kuva: Rawpixel, Unsplash

Käytännössä hoitajamitoitus 0,7 tarkoittaisi 4 300 uutta hoitajaa, joita Suomessa ei yksinkertaisesti ole tällä hetkellä yksinkertaisesti saatavilla. Ellei sitten siirretä vanhuksille nykyisiä hoitajia juuri edellä mainitusta kotihoidosta, vammaishoidosta ja lastensuojelusta. Toivottavasti kukaan ei edes esitä sellaista typeryyttä. Esimerkiksi maahanmuuttajia tai työttömiä ei voida panna ilman asianmukaista koulutusta hoitamaan vanhuksia, ellei kyse ole sitten pelkästä ulkoilusta tai seuranpidosta. Hoitajiksi kelpaavat vain ammattilaiset, vaikka Antti Rinne kuinka muuta väittäisi.

Sain kunnian vierailla perjantaina ja lauantaina eduskunnan puhemies Paula Risikon kanssa Tampereella, Virroilla ja Parkanossa. Hoiva-alan ammattilaisena hän kertoi, että 4 300 uuden hoitajan kouluttaminen työelämään tulee kestämään eläkepoistuma mukaan lukien 4-6 vuotta. Valtionvarainministeri Petteri Orpo vihjasi aamulla, että opetusministeriö on jo saanut tehtäväkseen selvittää miten koulutushanketta voisi edistää. Asia on siis jo nyt selvittelyssä, mutta ei tule poistamaan akuuttia ongelmaa vielä ainakaan neljään vuoteen. Eilen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen ilmoitti lisäksi, että soveltuvuustestit otetaan taas käyttöön alan koulutuksessa. Se on iso askel laadukkaampaan suuntaan, vaikka ei määrää vielä korjaakaan.

THL

Mikä sitten neuvoksi?

Kuten kirjoitukseni otsikko jo kertoo, minun näkemykseni on, että lakiin kirjattava hoitajamitoitus ei vanhustenhoitoa pelasta. Sen sijaan tai lisäksi tarvitaan aidosti merkittäviä lakimuutoksia. Samaa mieltä kanssani ovat esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijat (kuva yllä).

Minusta vanhustenhoidon kestävä ratkaisu olisi mitoituksen lisäksi se, että jokaisen vanhuksen kohdalla tehtävä palvelutarpeen arviointi johtaisi aidosti jokaisen yksilöllisen tarpeen määrittelyyn. Niiden perusteella tulisi päättää kunkin yksikön hoitajamitoituksen minimi. Perusteet tähän voisivat tulla vanhuspalvelulaista. RAI-järjestelmä on hyvä, mutta suuritöinen, joten arkipäivän hoivantarpeen tarkistamiseen esimerkiksi kolmen kuukauden välein voisi riittää sitä kevyempikin selvitys.

Nimenomaan aidon tarpeen tulisi mielestäni olla ensisijainen hoitajamitoituksen peruste. RAI-selvitys voisi tukea havaintoja esimerkiksi kerran vuodessa. Istun itse Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuustossa ja Lempäälän hyvinvointilautakunnassa ja tiedän, että hoivakotien asiakkailla on hyvin paljon toisistaan eroavia tarpeita. Suomesta ei varmasti löydy kahta samantasoista.

Millään yksittäisellä luvulla ei tulla turvaamaan vanhusten hyvä hoivaa. Sen sijaan yksittäinen numero ilman yksilökohtaisten tarpeiden arviointia voi tuottaa jopa aikaisempaa ennemmän ongelmia, jos numero alkaa ohjata kuntia asettamaan jatkossa tarjouspyynnöt suoraan siihen, koska kuntien tarve säästää rahaa on valtava. Kirjattiin hoitajamitoituksesta uusi numero lakiin tai ei, niin yksilön tarpeeseen pitää jatkossa keskittyä numeroita enemmän.

Vanhustenhoidon ehdotukseni
1. Hoitajamitoitus yksilökohtaisen tarpeen mukaan
2. Valvonta merkittävästi tiukemmaksi
3. Taloudelliset sanktiot laiminlyönneistä

Minkään hoitajamitoituksen kirjaaminen lakiin ei olisi estänyt nyt paljastuneita laiminlyöntejä. Jos sopimuksia ei noudateta, niitä ei valvota eikä niistä laistamisesta saa edes kunnon santioita, ovat vaatimukset pelkkiä kirjaimia paperilla. Oppositio yrittää nyt saada kerättyä halpoja irtopisteitä sotkemalla pikavauhtia kasaan kotikutoisen lakimuutoksen, joka ei olisi edes viisi vuotta sitten tehtynä estänyt näitä tragedioita.

Hoitajamitoituksen kirjaaminen lakiin ei ole mielestäni ratkaisu, mutta en silti vastusta sitä. Edellytän kuitenkin, että asiasta sovitaan vaalihätiköinnin sijaan kaikessa rauhassa seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Ongelma on ollut olemassa yli 10 vuotta, joten nyt kannattaa odottaa pari kuukautta ja korjata se kerralla kunnolla. Ja nimenomaan katsoen kokonaisuutta kotihoito, vammaishoito ja lastensuojelu mukaan lukien toisin kuin populistien hurmoksessa parhaillaan. Ei kannata työntää sinitarraa laivan pohjassa olevaan reikään, kun vene on jo matkalla telakalle.

Ymmärtääkseni Esperi Caren ja Kristiinankaupungin välisessä sopimuksissa oli määritelty hoitajamitoitus, mutta sitä ei yksinkertaisesti noudatettu. Mikään laki tai mitoitus ei auta, kun kansainvälinen hoivajätti ei noudata lakeja ja sopimuksia. Tilanne on sama kuin syyttäisi ylinopeudella ajetusta kuolonkolarista tahoa, joka päätti nopeusrajoituksen. Kuten autoilussa, myös hoiva-alalla vain tiukat määräykset, tiukka valvonta ja laiminlyönneistä seuraavat tiukat sanktiot varmistavat parhaan mahdollisen toiminnan. Oli kyseessä sitten yksityisen tai julkisen sektorin hoivakoti.

Jocka Träskbäck
eduskuntavaaliehdokas
(Kokoomus Pirkanmaa)
kunnanvaltuutettu

#jocka2019
#ryhtiliike

Tue kampanjaa

Eduskunnan ryhtiliike tarvitsee aktiivisen jalkatyön lisäksi myös riihikuivaa rahaa ja jokaisen kynnelle kykenevän someaktiivisuutta. Sinäkin voit olla tekemässä ryhtiliikettä eduskuntaan monin eri tavoin. Tehokkaimpia ovat taloudellinen tuki kampanjan taustalla toimivalle Pirkanmaan Ryhtiliike ry -yhdistykselle ja tukemalla kampanjaa sosiaalisessa mediassa levittämällä päivityksiä omille kontakteillesi.

Tässä alla tiedot miten taloudellisen tuen antaminen onnistuu helpoimmin jo muutamalla klikkauksella. Lahoitusten antajista 1 500 euroa ja sen ylittävät ovat julkisia, mutta 1 499 euroon saakka lahjoittaja jää vain minun tietooni.

TILINUMERO
FI23 5730 0820 9152 01

MOBILEPAY
0500 660 869

JOUKKORAHOITUS
bit.ly/jockaeduskuntaan

Ryhtiliikkeen levittäminen sosiaalisessa mediassa on ensiarvoisen tärkeää, sillä siten tavoitamme helposti ja nopeasti valtaosan pirkanmaalaisista tolkun ihmisistä. Jokainen voi kantaa kortensa kekoon jakamalla ja tykkäämällä Jockan kirjoituksia, mutta myös erityisesti kutsumalla kavereitaan mukaan Jockan Facebook-sivulle.

Kutsu kaverisi Jockan Facebook-ryhmään:
www.facebook.com/jockatraskback

Kutsu kaverisi Jockan tukiryhmään:
www.facebook.com/groups/jockaeduskuntaan