Kolumni: Kunta kehittyy tai taantuu – välimuotoja ei ole

Tampere ja monet sen kehyskunnat ovat hyvässä vireessä, kun asiaa tarkastellaan kasvun näkökulmasta. Muuttovoitossa mitattuna Tampere on Suomen ykkönen ja sen kehyskunnista Lempäälä, Nokia, Kangasala ja Pirkkala kasvavat vauhdikkaasti. Maaseutumaiset kunnat kasvavat kaupunkien kustannuksella, ja syntyvyyden laskiessa kasvu on yhä enemmän vain muuttajajoukon varassa. Mutta mistä kasvua saadaan?

HHT-kasvukäytävään kuuluvalla Pirkanmaalla taistelu uusista asukkaista on arkitodellisuutta, ja se ajaa kunnat kilpailemaan tonttitarjonnan lisäksi myös peruspalveluilla ja elinvoimalla. Jälkimmäinen tuo kuntiin myös uusia yrityksiä, jotka taas tuovat mukanaan uusia työpaikkoja ja verotuloja. Ilman niitä kunnilla on edessään ongelmia, sillä vain terve kasvu mahdollistaa hyvinvoinnin ja laadukkaat peruspalvelut.

VALTUUSTOKAUDEN ALUSSA monissa kunnissa laaditaan strategioita tulevan päätöksenteon tueksi. Samalla vedetään suuria linjoja mille alueille kasvun halutaan jatkossa ohjautuvan ja millaista asukasmäärän kasvua tavoitellaan. Tampereella ja kehyskunnissa on luonnollista tiivistää keskustojen asutusta ja kaavoittaa uusia asuinalueita – tietenkin lähiluontoa kunnioittaen, kuten nykyisin jo tehdäänkin.

MUUTOSVASTARINTA ja NIMBY-mentaliteetti (ei minun takapihalleni) ovat kehityksen suurimpia esteitä. Monissa kunnissa on pieni ja äänekäs joukko, joka pyrkii hidastamaan kehitystä. Neliraajajarrutuksen myötä muut asukkaat ovat kuitenkin vaarassa menettää kehityksen hedelmiä, oli kyse sitten uusien asuinalueiden kaavoituksesta, koulujen rakentamisesta tai tieverkoston kehittämisestä.

KUNNAT TARVITSEVAT KASVUA pysyäkseen elinvoimaisina ja itsenäisinä. Kaikkia kuntalaisia ei ole mahdollista miellyttää, joten päättäjien tulee tehdä kauaskantoisia ja kehityshakuisia ratkaisuja nykyisiä ja myös tulevia kuntalaisia ajatellen. Toinen vaihtoehto on kunnan taantuminen, jota valtaosa päättäjistä tuskin haluaa. Kunnnat tarvitsevat nyt rohkeita päättäjiä ja päätöksiä, joissa kuntalaisten etu toteutuu.

Kirjoitus on julkaistu Tamperelainen-lehdessä koluminina 7.7.2021.

Poliisitutkinta vaalimainosten varkauksista ja töhrimisistä – luvassa 200 euron vihjepalkkio

Paikallislehti Lempäälän-Vesilahden Sanomat kirjoittaa tänään ikävästä ilmiöstä, joka on nyt rantautunut myös Lempäälään. Vaalimainonta on yksi demokratian perustoiminnoista ja vaalimainosten rikkominen, sotkeminen ja varastaminen on rikos, josta voidaan tuomita jopa vankeutta.

Vaalimainoksistani neljä on tähän mennessä varastettu ja neljää mainosta on sotkettu tai vaalinumeroita revitty irti. Tapauksista on tähän mennessä tehty kolme rikosilmoitusta. Olen nyt luvannut tekijän kiinni jäämiseen johtavasta vihjeestä 200 euron palkkion. Tämän tason varkailla ja töhrijöillä on taipumus retostella teoillaan vähintään kavereilleen ja joskus jopa sosiaalisessa mediassa, joten todennäköisesti useat ihmiset tietävät tekijän/tekijät. Tiedot tapauksista voi ilmoittaa sähköpostilla Valkeakosken poliisille valkeakoski.sisa-suomi@poliisi.fi.

LVS

Kiitos tähän mennessä tulleista yleisövihjeistä. Esimerkiksi Hakkarin suoralla havaitun valkoisen pakettiauton ja sillä liikkuneen turvaliivisen miehen tiedot ovat jo menossa poliisille. Mies oli irrottamassa mainostani akkukoneella, kun silminnäkijä sattui paikalle. Sama mies oli mahdollisesti tekijänä myös Katepalintiellä samaan aikaan tehdyssä varkaudessa. Onko sinulla havaintoja tällaisesta? Jos on, ilmoitathan niistä myös poliisille.

Toivon, että lempääläiset pitävät silmät auki vastaavien tapausten varalta, sillä kunta on nyt pullollaan vaalimainoksia, joista jokainen on esillä olon arvoinen. Sitä kutsutaan demokratiaksi ja vaalirauhaksi.

PSHP tuplasi valtuuston kokouspalkkiot – äänestin tietenkin vastaan

Olen vuoden 2017 kuntavaaleista saakka istunut Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuustossa Lempäälän kunnan edustajana. Koko tämän ajan olen keskittynyt sairaanhoitopiirin talouteen ja sairaaloiden henkilöstön hyvinvointiin. Vuodesta 2019 lähtien (siis jo ennen koronakriisiä) sairaanhoitopiiri on painiskellut tiukan talouden kanssa ja pirkanmaalaiset ovat luonnollisesti joutuneet maksumiehiksi moneen otteeseen.

Tänään meillä oli sairaanhoitopiirin viimeinen kokous, jossa päätettiin myös seuraavan valtuustokauden valtuutettujen kokouspalkkioista. Tällä kaudella olemme saaneet 190 euroa per kokous, joka on paperivuoreen tutustumiseen ja tehtävän asianmukaiseen hoitamiseen nähden mielestäni perusteltu. Tänään valtuustolle esitettiin, että kokouspalkkio nostetaan sadalla prosentilla, jotta se vastaisi Tampereen kokouspalkkioita. Mielestäni näin valtava korotus ei ole perusteltu kokouksista aiheutuneeseen työmäärään nähden. Äänestin valtuuston kokouksessa esitystä vastaan.

Olisin ymmärtänyt ja kannattanut kokouspalkkioiden maltillista korotusta vaikkapa muutamalla kympillä, mutta kokouspalkkioita ei ole kuitenkaan perusteltua tuplata 190 eurolla. Valtuutettujen työmäärän kasvulla tuollaista korotusta ei voida perustella. Varsinkaan, kun elämme taloudellisesti tiukkoja aikoja ja sairaanhoitopiirin henkilöstö joutuu tulevina vuosina vetämään vyötä tiukemmalle. Me kokouspalkkioiden nostamista vastustaneet hävisimme äänestyksen lopulta äänin 409-51, eli vaalien jälkeen aloittavan valtuuston palkkiot kaksinkertaistuvat nykyisestä.

Käytin valtuuston kokouksessa puheenvuoron sairaanhoitopiirin johtamisessa eräillä toimialueilla ilmenneistä vakavista ongelmista, joihin täytyy puuttua tiukasti, tehokkaasti ja tietenkin nopeasti. Esitin samalla kysymyksen johtamisessa havaittujen ongelmien korjaamisesta. Tässä alla kokonaisuudessaan puheenvuoroni, joka löytyy myös alla olevalta kokouksen YouTube-tallenteelta.

Linkki kyseiseen kohtaan YouTubessa.

”Puheenjohtaja, arviointikertomus sisältää seikkoja, jotka antavat syytä huolestua sairaanhoitopiirin henkilöstön hyvinvoinnista. Kertomuksen sivulla seitsemän, johtamista käsittelevässä mittaristossa, tavoitetasoksi on asetettu 3,5, mutta toteuma on vain 2,6. Samaan aikaan esimerkiksi toimialue neljällä tulos on hyvin huolestuttavat 1,6, kun asteikko yltää viiteen pilkku viiteen.”

”Talon sisältä tulee huolestuttavaa viestiä, että eri toimialueilla epäkohdista esimiehille raportoimiseen ei juuri kannusteta, vaan ennemminkin päinvastoin. Ongelma on siis vakava ja epäkohta kaipaa pikaista ja tehokasta puuttumista. Miten johtamisen onnistumistavoitteen tulos on huomioitu ja miten asia on tarkoitus korjata ongelmallisilla toimialueilla?”

Taannoin valitsemamme sairaanhoitopiirin uusi johtaja Tarmo Martikainen antoi minusta kysymykseen hyvän vastauksen, jossa hän korosti, että toimeen on jo ryhdytty eri toimialueilla. Toivon todella, että nämä toimet myös tehoavat ja että toimialueiden johtamisen vakavat ongelmat saadaan korjattua nopeasti. Se on henkilöstön, veronmaksajien ja ennen kaikkea se on potilaiden etu. Ja siksi me valtuutetut edustamme kuntiamme Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä.

Lempäälän kuntavaalipaneeli 19.5.2021

Lempäälässä järjestettiin tänään paikallislehti Lempäälän-Vesilahden Sanomien ja Pirkan Opiston yhdessä järjestämä kuntavaalipaneeli, jossa oli edustus kaikista paikkakunnan puolueista. Keskustelu oli hyvää ja hedelmällistä, ja oli taas kerran hienoa huomata miten samoilla linjoilla eri puolueet ajavat kuntalaisten asiaa.

Kaksi tuntia kestäneessä vaalipaneelissa ehdimme käydä läpi laajan kirjon kuntalaisia kiinnostavia asioita ja puolueiden teemoja. Kovin suuria eroavaisuuksia puolueiden välille ei saatu aikaiseksi, mutta nyanssierot tulivat toki tuttuun tapaan esiin kuitenkin ennakkoon odotettiin. Kiitos jokaiselle mukana olleelle ehdokkaalle ja tietenkin myös paneelin järjestäjille asiantuntevasta paneelin vetämisestä.

Hyvää koronakriisin nujertamisen vuotta – tuetaan yhdessä paikallisia yrittäjiä

Päättynyt koronavuosi 2020 koetteli meitä jokaista, sillä rajoitukset ja karanteenit ovat vaikuttaneet kaikkien suomalaisten elämään monin tavoin. Vuosi 2021 tullaan toivottavasti muistamaan koronakriisin päättymisen vuotena, jonka aikana ihmisten usko tulevaan parantui ja suomalaiset saivat nauttia taas elämästään ja tavata toisiaan vapaasti. Samalla sopii toivoa, että jo ensi kesänä voimme taas nautiskella ravintoloissa ja lomakohteissa, käydä konserteissa ja festareilla sekä matkustella ja viettää vapaa-aikaa yhdessä ystäviemme ja läheistemme kanssa. Siihen saakka meidän jokaisen tulee kuitenkin panostaa maskien käyttöön, hygieniaan ja muihin viranomaisten ohjeistamiiin varotoimiin. Yhdessä nousemme tästäkin.

Vaikka koronakriisi toivottavasti pian väistyy, on taivaalla yhä tummia pilviä. Marinin hallituksen kunnille sysäämät lisäkulut ovat johtamassa leikkauksiin kuntien peruspalveluissa. Oppivelvollisuuden pidentäminen tuo pienillekin kunnille satojen tuhansien eurojen lisäkulut, ja vielä suurempi lasku on tulossa sote- ja maakuntauudistuksesta. Toteutuessaan sote-uudistus jakaisi suomalaiset kahteen kastiin maksukyvyn mukaan. Varakkaat pääsisivät nopeasti hoitoon yksityiselle, mutta muut joutuisivat jonottamaan ruuhkautuneelle julkiselle sektorille. Uudistus johtaisi siis suomalaisten eriarvoistamiseen heidän varallisuutensa perusteella. Maakunnat sen sijaan loisivat kokonaan uuden hallintokerroksen kuntien ja eduskunnan väliin. Valtio ei syntyviä lisäkuluja korvaa, joten ensi kevään kuntavaaleissa valittavat uudet valtuustot joutuvat päättämään leikataanko kunnissa kouluista, terveydenhoidosta, vanhuspalveluista, liikuntapalveluista vai kenties lastensuojelusta.

Virtaa ajassa 6.1.2021

Koronarokotusten käynnistyttyä suomalaisten päättäjien täytyy keskittää voimavaroja koronan jälkeiseen aikaan, sillä kriisistä nouseminen onnistuu vain asiantuntevalla valmistautumisella. Koronakriisin varjolla on otettu holtittomasti velkaa myös kriisiin mitenkään liittymättömiin menoihin, ja hallitus on estänyt yritysten konkurssit tilapäisellä poikkeuslailla. Syntyneestä tilanteesta täytyy päästä eroon hallitusti ja siten, että päähuomio siirretään miljardien velanotosta viimein työllisyystoimiin ja yritysten kilpailukyvyn parantamiseen. Työllisyyden tukemista tulee harkita esimerkiksi palkan sivukuluja kohtuullistamalla ja investointien verotusta keventämällä. Samalla ansiosidonnainen työttömyysturva tulee laajentaa koskemaan kaikkia palkansaajia. Tällaista yhdenvertaisuutta Marinin hallitus tosin yhä kiivaasti vastustaa.

Suomessa on 180 000 yksinyrittäjää, joista puolet ansaitsi jo ennen koronakriisiä alle 2 000 euroa kuukaudessa ja neljännes alle 1 000 euroa kuukaudessa. Ilman työaikoja, arkipyhiä ja lomarahoja. Yrittäjistä lähes puolet tekee töitä yli 50 tuntia viikossa ja valtaosalla on ollut haasteita jaksamisessa. Koronakriisi on vetänyt monilta heistä maton jalkojen alta, joten tilanne on kaikkea muuta kuin valoisa. Yrittäjät ovat kuitenkin maamme selkäranka, joita meidän jokaisen on tässä tilanteessa tärkeä tukea ostamalla heiltä tuotteita ja palveluja. Ostamalla paikalliselta yrittäjältä pidämme huolen siitä, että yritys selviää koronakriisin yli. Samalla luodaan omalle alueelle työtä, työpaikkoja ja verotuloja, joita ilman yhteiskunnan hyvinvointia ei voida ylläpitää. Kakku täytyy nimittäin leipoa ennen sen jakamista. Me kaikki voimme ostopäätöksillämme toimia tuon kakun kasvattajana.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, valtuutettu (kok.)

Kirjoitus on julkaistu Virtaa ajassa -lehden pääkirjoituksena 6.1.2021.

Beard & Business: Keskustelua (sosiaalisen) median murroksesta ja tulevaisuudesta

JULKAISTU 10.9.2018 Käväisin Sons of ASUA -tiimin vieraana uuden Beard & Business -nettisarjan ensimmäisessä jaksossa. Tarkoituksena oli nauttia Jarno Hämäläisen ja Markus Koskisen kanssa ensiluokkaisen herkullista entrecote-pihviä ja viskiä leppoisassa ympäristössä. Näin myös teimme.

Keskustelemme ensimmäisessä Beard & Business -sarjan jaksossa median murroksesta 1990-luvulta tähän päivään saakka ja luotaamme samalla myös tulevaisuutta ja pohdimme mitä sosiaalisessa mediassa on tähän mennessä tapahtunut ja mitä seuraavaksi on tapahtumassa.

Beard & Business -sarjassa pureudutaan vieraiden kanssa myynnin, markkinoinnin ja johtamisen ajankohtaisiin aiheisiin ja sukelletaan tulevaisuuden näkymiin. Käy YouTubessa tilaamassa Sons of ASUA -kanava tästä.

Kolumni: Tuhlaajapoika palasi aktiivimallin kanssa

Luukkaan evankeliumista löytyvä tuhlaajapoikavertaus sopii mainiosti vuoden 2020 Suomeen. Tarinassa kahdesta veljeksestä nuorempi pyytää saada isältään osuutensa perinnöstä etukäteen ja lähtee maailmalle tuhlaamaan sen. Holtittoman rahankäytön seurauksena rutiköyhäksi päätynyt poika palaa lopulta takaisin kotiinsa nöyränä ja katuvaisena. Isä kuitenkin riemuitsee tuhlaajapojan paluusta ja järjestää sen kunniaksi juhlat, vaikka perintö onkin kadonnut tuhkana tuuleen.

Vanhempi veli suuttuu vastuuttoman veljensä kunniaksi järjestetyistä juhlista, sillä hän ei ymmärrä miksi tuhlaamista juhlitaan. Isä perustelee juhlia toteamalla, että nuorempi poika on ollut poissa kotoa ja sitten taas palannut. Vastuullinen isoveli on sen sijaan pysynyt isänsä luona, ahkeroinut ja elänyt säästeliäästi. Hänen kunniakseen ei juhlia ole järjestetty.

Tarinaan sisältyy ajankohtainen opetus vastuullisuudesta. Ilman juhlia jäävät yleensä tahot, jotka peräänkuuluttavat vastuunkantoa ja tervettä taloutta. Ympärilleen vastuuttomasti rahaa kylvävät saavat sen sijaan nauttia erityisesti rahojen saajien varauksettomasta ihailusta. Tämä siitä huolimatta, että yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta vastuunkantajat ovat avainasemassa. Ilman heitä varattomalla ja vähäosaisella tuhlaajapojalla ei olisi ollut kotia jonne palata, jossa saada katto päänsä päälle ja jossa saada ruokaa syödäkseen.

Jokainen meistä osaa olla tuhlaajapoika ja käyttää rahaa ilman huolta huomisesta. Harva kuitenkin kykenee olemaan tarinan isoveli. Vuonna 2020 suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee vastuunkantajia enemmän kuin koskaan, sillä ilman heitä yhteiskunta ei voi pitää huolta heikoimmista jäsenistään. Meidän ei tule loputtomasti katsella holtitonta tuhlausta, oli kyse sitten Etelä-Euroopan maiden tai Marinin hallituksen talouspolitiikasta. Ahkerat suomalaiset veronmaksajat kuittaavat tulevina vuosikymmeninä niiden molempien laskut.

Juhlaan on nyt kaikesta huolimatta syytä, sillä aktiivimalli on ollut poissa kotoa ja sitten taas palannut. Marinin hallituksen päätös ottaa Sipilän hallituksen aktiivimalli kakkonen käyttöön on juhlan aihe. Kunpa hallituksen ryhtiliike ei loppuisi tähän, sillä tulevien sukupolvien piikkiin holtittomasti eläminen saa nyt riittää. Meillä ei ole yhtään ylimääräistä isoveljeä.

Jocka Träskbäck
yrittäjä ja valtuutettu (kok.)

Kirjoitus on julkaistu 23.9.2020 Tamperelainen-lehden kolumnina.

Kolumni: Päärataa kehitettävä – oikoradasta luovuttava

Suomi tarvitsee panostuksia raiteisiin. Pääradan remontilla on kiire erityisesti Helsingin, Hämeenlinnan ja Tampereen välillä. Tällä kasvukäytävällä asuu 45 prosenttia suomalaisista ja tehdään puolet bruttokansantuotteesta. 400 000 työmatkalaisellaan se on maan suurin yhtenäinen työssäkäynti- ja talousalue. Pääradan remontti on kuitenkin puolen Suomen hanke, josta hyödytään aina Pohjanmaalla ja Lapissa saakka. Hankkeen tärkeydestä ei siis ole epäselvyyttä.

Lue myös: Lähijunien pilotti käynnistyy Pirkanmaalla – 25 uutta lähijunavuoroa (28.3.2019)

Viimeksi raideyhteyksistä kirjoittaessani suunnittelupöydällä oli pääradan kehittäminen, joka onkin ainoa taloudellisesti perusteltu vaihtoehto. Sittemmin kabinettien kätköistä tupsahti yllättäen aivan uusi ratayhteys, eli oikorata. Se kulkisi Helsingistä uutta lentorataa tunnelissa Helsinki-Vantaalle ja sieltä uutta oikorataa Tampereelle. Pystymetsään rakennettava raideyhteys ohittaisi tällä tietoa esimerkiksi Riihimäen ja Hämeenlinnan, jotka eivät siten olisi mukana kuittaamassa laskua.

Kuva: Liikenne- ja viestintäministeriö. Kuvan linjaus luonnollisesti erittäin pelkistetty.

Miljardien eurojen investointi kokonaan uuteen rataan on terveelle järjelle vieras. Miellä on jo päärata, jonka yhteyteen on varattu tilaa kolmannelle ja neljännelle raiteelle sekä kasvavalle lähijunaliikenteelle. Perusparannuksen jälkeen päärataa pääsisi Tampereelta Helsinkiin tunnissa ja vartissa. Lähes tunnin juna siis. Mikäli uusi ratayhteys päätettäisiin rakentaa, olisi se valmis aikaisintaan vuonna 2036, mutta nykyisen pääradan perusparannuksesta pääsisimme nauttimaan merkittävästi nopeammin ja miljardeja edullisemmin.

Tamperelainen 1.7.2020

Lue myös: Onnea Pirkanmaa! Tunnin juna Helsinkiin etenee viimein (8.8.2018)

En toki ole ainoa, joka pitää uuden radan rakentamista päättömänä, sillä tuore Taloustutkimuksen selvitys vahvistaa nykyisen pääradan kehittämisen palvelevan oikorataa suurempaa matkustajajoukkoa ja säästävän rahaa. Siis tavallisten veronmaksajien rahaa. Selvityksen mukaan uuden radan sijaan kannattaa kehittää nykyistä. Siitä on helppoa olla samaa mieltä.

Kuva: Liikenne- ja viestintäministeriö

Pääradasta poiketen uusi oikorata ei kuulu TEN-T -yhdyskäytävään, joten sille ei voida nykyisellään saada jopa satojen miljoonien EU-rahoitusta. Nyt alkava eri vaihtoehtojen selvitystyö kestää arviolta puolitoista vuotta, eli se pudottanee hankkeen EU-rahoituskaudelta 2021-2027. Raideliikenteen kehitystä täytyy kiirehtiä, mutta oikoradasta tulee luopua ajoissa. Pyörää ei pidä keksiä uudelleen, vaikka siten Helsinki saisikin näppärästi muut maksamaan uuden lentokenttäjunansa.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, valtuutettu (kok.)

Tämä kirjoitus on julkaistu Tamperelainen-lehden kolumnina 1.7.2020.

Lempäälälle 600 000 euron lisälasku oppivelvollisuuden pidentämisestä

JULKAISTU 24.6.2020: Lempäälän veronmaksajille on tulossa peräti 600 000 euron vuosittainen lisälasku, jos Marinin hallituksen hanke oppivelvollisuuden pidentämisestä toteutuu. Käsittelimme juuri kunnanhallituksessa Lempäälän lausuntoa hallitukselle ja ministeriölle. Alkuperäisessä lausunnossa todettiin, että oppivelvollisuuden laajentamisella ei tulla saavuttamaan siinä tavoiteltuja vaikutuksia. SDP kuitenkin esitti kunnanhallituksessa merkittäviä muutoksia, jotka muuttivat lausunnon hanketta puoltavaksi. Muutokset hyväksyttiin äänestyksen jälkeen. Minä (kok), Päivi Söderström (kok), Heikki Hakala (kok) ja Piia Nurmela (kd) jätimme päätöksestä yhteisen eriävän mielipiteen.

”Lempäälän kunnan lausunto opetus- ja kulttuuriministeriön esityksestä oppivelvollisuuslaiksi olisi tullut hyväksyä sellaisenaan. Toisen asteen maksuttomuudesta aiheutuisi kunnalle arviolta 600 000 euron vuosittaiset lisäkulut, jotka olisivat nykytilanteessa kuntataloudelle kestämättömät. Näin merkittävien rakenteellisten uudistusten vaikutuksia tulee kehittää alueellisilla kokeiluilla, joilla selvitetään uudistusten vaikutuksia suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Lisäksi esityksen aikataulu on epärealistinen.”

Nuorten toisen asteen koulutus on tärkeä tavoite, mutta pakollisena sitä ei pidä toteuttaa, eikä varsinkaan tällä aikataululla ja ilman kunnille osoitettavia rahoja hankkeen toteuttamiseen. Koko ikäluokkaa koskevan pakottamisen sijaan varoja tulisi osoittaa suoraan tuen tarpeisten oppilaiden auttamiseen koko koulunkäynnin ajaksi, koska vain silloin he saisivat tarvitsemansa tuen. Koronakriisin myötä kunnat ovat kestämättömässä talouskriisissä ilman tällaisia lisälaskujakin, joten oppivelvollisuuden pidentäminen tulee vääjäämättä heikentämään palveluja kunnissa ja kaupungeissa. Raha ei tule vieläkään taikaseinästä, joten jokainen euro on pois jostain muualta.

Lempäälän-Vesilahden Sanomat 24.6.2020

Kuntien toimintoja tehostamalla voidaan saada aikaan merkittäviä säästöjä, ja yksin koronakriisin seurauksia voidaan vielä saada paikattua ilman merkittäviä leikkauksia. Silläkin on kuitenkin rajansa. Aikaisempien talouspaineiden lisäksi tulevaa 600 000 euron lisälaskua ei nimittäin saada enää kokoon pelkästään tehostamalla. Olen itse puhunut vuosien ajan muun muassa lapsiperheille tärkeiden perhetupien puolesta. Lempäälässä niiden kustannus on vuodessa 330 000 euroa. Ne voivat olla vaakalaudalla, jos oppivelvollisuuden pidentäminen toteutuu.

Lisäksi intensiivisen tuen luokat ja lukion oppilashuolto maksavat vuodessa 325 000 euroa, ikäihmisten aktiviteetit 185 000 euroa, seniorien kuntosalitoiminta 175 000 euroa, lasten leikkikentät 55 000 euroa ja AP/IP-kerhojen välipalat 70 000 euroa. Saadaanko näitä ei-lakisääteisiä kuluja puolustettua, jos Marinin hallitus sysää Lempäälän kunnalle kirjaimellisesti takavasemmalta 600 000 euron lisälaskun? Entä miten käy lomituspalvelujen? Kirjastojen? Lasten liikennepuiston? Nämä kysymykset tulevat ajankohtaisiksi, jos hanke toteutuu.

Yksikään valtuutettu ei halua leikata palveluista, joten jokaisen nettomaksajan tulee nyt toivoa, että Marinin hallituksen vastuuton hanke kaatuu. Eläkeläisten vappusatanen ja vanhusten hoitajamitoitus kaatuivat jo, koska niihin ei ollut varaa. Oppivelvollisuuden pidentämisestä hallitus pitää yhä kiinni, vaikka siihen tarvittavaan 180 miljoonaan euroon ei ole varaa. Näppärä hallitus keksi kuitenkin sysätä kulut kuntien niskoille. Juhlapuheissa hallitus on luvannut korvata kulut, mutta kuntaliiton laskelmat osoittavat aivan muuta. Juhlapuheet näyttävät jäävän tuttuun tapaan puheiden tasolle. Toisen asteen materiaalikulut ovat monille oppilaille merkittäviä, mutta jo nykyisin niihin on saatavissa laajasti tukea. Oppilaille koituvat kulut eivät siis voi olla peruste oppivelvollisuuden pidentämiselle, koska ne voidaan korvata jo nyt.

”Lapset ja nuoret tarvitsevat ehdottomasti lisää tukea, mutta tämä ei ole siihen oikea ratkaisu.”

Kunnallisveron nostaminen hallituksen holtittoman taloudenpidon johdosta ei ole vaihtoehto. Kunnallisvero on aina ihmisten rahaa. Se on heidän omalla työllään ansaitsemaa rahaa. Lempäälän kunnassa oli vuoden 2018 lopussa 9 479 kunnallisveroa maksavaa palkansaajaa, eli verrattain pieni joukko ihmisiä. Lempäälässä ei asu Nalle Walhrooseja tai vastaavia, joten arkitodellisuudessa veronkorotus kohdistuisi aivan tavallisiin lempääläisiin ihmisiin ja perheisiin, naapureihin, ystäviin ja sukulaisiin. Lisäksi se heikentäisi kaikkien näiden ostovoimaa vastaavalla summalla. En voi hyväksyä tilannetta, jossa Marinin hallituksen holtittoman rahankäytön seurauksena joudutaan menemään entistä syvemmälle ahkerien kuntalaisten taskuille.

Oppivelvollisuuden pidentämiselle ei ole olemassa perusteita, jotka kestäisivät kriittisen tarkastelun. Lapset ja nuoret tarvitsevat ehdottomasti lisää tukea, mutta tämä ei ole siihen oikea ratkaisu. Vaikuttavampaa olisi auttaa tuen tarpeisia suoraan. Lempäälän intensiivisen tuen ITU-luokat ovat siitä hyvä esimerkki. Hankkeella ollaan nyt lisäämässä merkittäviä pysyviä lisäkustannuksia sekä kunnille että opetuksen ja koulutuksen järjestäjille. Siihen meillä ei ole varaa.

Jos kylässä on yksi talo tulessa, ei ole perusteltua ruiskuttaa sammutusvettä jokaiseen taloon. Ongelmanuoret tarvitsevat tukea, mutta siksi ei pidä pakottaa koko ikäluokkaa.

Jocka Träskbäck
kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja
yrittäjä ja valtuutettu

Pirkanmaa ansaitsee parempaa – osuutemme tierahoista mitätön

JULKAISTU 2.4.2019 Suomen autoilijoilta kerätään vuosittain 8,3 miljardia euroa (2017), josta vain alle miljardi ohjautui takaisin tieverkoston perusparannukseen. Esimerkiksi Ruotsissa panostus perusväylänpitoon on 2,5-kertainen, ja sen seuraukset jokainen länsinaapurissa autoillut on varmasti huomannut.  Suomi on pitkien välimatkojen maa ja Pirkanmaa on pitkien välimatkojen maakunta. Yhteiskuntamme tarvitsee kipeästi hyväkuntoisia maanteitä, koska ilman niitä maa yksinkertaisesti pysähtyy. Meillä ei pitäisi olla varaa päästää tieverkkoa rapistumaan, mutta niin on kuitenkin käynyt. Korjausvelka on paisunut jo yli 2,5 miljardiin, kun elintärkeä tieverkkomme on päästetty retuperälle. Purkkapaikkaukset eivät enää riitä korjaamaan ongelmaa.

Autoalan keskusliitto

On selvää, että koko maan liikennepanostukset eivät ole olleet riittäviä, mutta myös nykyisten panostusten sisällä on vakava epäkohta. Suomen HHT-kasvukäytävällä sijaitseva Pirkanmaa on nimittäin tuottanut vuodesta 2000 lähtien noin kahdeksan prosenttia koko Suomen bruttokansantuotteesta, mutta samaan aikaan maakunta saanut vain vaivaiset kaksi prosenttia liikennerahoista. Panostus ei ole missään suhteessa maakunnan kokoon, sijaintiin ja liikenteelliseen merkitykseen.

Pirkanmaa on tärkeä liikenteen solmukohta, joten panostus Pirkanmaan tieverkkoon tarkoittaa panostusta puolen Suomen liikenneyhteyksiin. Maakunnan kautta kulkee liikenne niin Vaasaan ja Seinäjoelle kuin Kokkolaan, Jyväskylään ja aina Ouluun saakka. Tätä taustaa vasten kahden prosentin osuus koko maan liikennerahoista on heikko esitys maakunnan edunvalvonnalta eduskunnassa. Puolueeseen katsomatta.

Eduskuntavaaleissa suomalaiset valitsevat alueidensa kansanedustajat, joiden tehtävä on mielestäni ajaa kaikkien suomalaisten yhteisen asian lisäksi oman alueensa asiaa. Siltarumpupolitiikka edustaa mennyttä aikaa, mutta oman maakunnan asioita ei tule jättää retuperälle. Pirkanmaan osuus liikenneinvestoinneista täytyy saada vastaamaan maakunnan osuutta bruttokansantuotteesta, eli niiden osalta eduskunta tarvitsee kipeästi ryhtiliikettä. Se voi edellyttää myös edustajien sukupolvenvaihdosta.

Olen kirjoittanut vuosia pääradan kehittämisestä, mutta yhtä lailla myös tieinvestoinnit ovat olennainen osa maakunnan kehitystä muutenkin kuin Tampereen Kehä II -tien ja uuden Puskiaisten moottoritien osalta. Ysitien perusparannut nelikaistaiseksi on maakunnan tärkein suuri hanke, ja pienemmistä moottoritien meluesteet ovat edelleen hanke, jonka puolesta olen tehnyt ja teen jatkossakin töitä. Molempiin hankkeisiin suunnitelmat ovat valmiina, mutta rahat puuttuvat. Kahdesta prosentista ei ole riittänyt jaettavaa. Seuraavan eduskunnan tulee korjata tämä epäkohta.