Maakuntauudistus romuttaisi pienten kuntien vaikutusvallan – myös Pirkanmaalla

Marinin hallituksen sote-esitys tulisi toteutuessaan romuttamaan suomalaisten hyvinvointia tavalla jollaista ei ole koskaan aiemmin nähty. Tässä kirjoituksessa ei käsitellä yksityisten sote-palvelujen alasajoa, sote-asiantuntijoiden kritiikin järjestelmällistä sensurointia tai kansalaisten jakamista kahteen sotekastiin varallisuuden perusteella, vaan nyt keskitytään sote-pakettiin liittyvään kuntien vaikutusvallan katoamiseen maakuntauudistuksen myötä.

Mikäli erityisesti keskustan ajama maakuntauudistus joskus toteutuu, menettävät pienet kunnat viimeisetkin mahdollisuudet vaikuttaa omien kuntalaistensa sote-asioihin. Pienet kunnat eivät jatkossa kykenisi vaikuttamaan asioihin edes yhdessä toimien, kun maakunnan keskuskaupungilla olisi yli puolet edustajista ja siten vaikutusvallasta. Minun on vaikea ymmärtää hallituspuolueiden kiimaa ajaa uudistusta, joka vie maakuntien äänestäjiltä ja poliitikoilta merkittävästi vaikutusvaltaa keskuskaupungeille.

Suomen kunnista 59 on jäämässä aluevaltuustoissa ilman yhtään paikkaa. Niistä seitsemän on Pirkanmaalla.

Kyllä, luit aivan oikein.

Ajatuspaja Toivon aluevaltuustoselvitys kertoo, että vuoden 2017 kuntavaalien tulosten perusteella jopa 59 pientä kuntaa olisi jäämässä ilman yhtään aluevaltuutettua. Tämä johtuu siitä, että nykyisistä kuntayhtymistä tuttuja äänivaltaleikkureita ei käytettäisi valittaessa uudet valtuutetut suoralla maakuntavaalilla. Näin ollen maakunnan suurin kaupunki saisi kokonsa mukaisesti eniten ääniä ja päätösvaltaa. Monissa aluevaltuustoissa keskuskaupunki saisi enemmistön, jolloin se voisi itse päättää muidenkin kuntien asioista välittämättä mitä muut kunnat ovat asioista mieltä ja mikä olisi niiden asukkaiden etu.

Kuudessa maakunnassa keskuskaupungin väkiluku on yli puolet maakunnan väkiluvusta ja viidessä yli 40 prosenttia. Ainoastaan Päijät-Hämeessä, Kainuussa ja Etelä-Karjalassa edes yksi paikka on jokaisen kunnan ulottuvilla. Eniten nollan aluevaltuutetun kuntia olisi edellisten kuntavaalien perusteella Pohjois-Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Pirkanmaalla seitsemän kuntaa jäisi ilman valtuustopaikkaa. Seitsemän! Mitä näiden kuntien keskustavaikuttajat mahtavat ajatella puolueensa kärkihankkeesta, joka veisi kunnalta ja sen poliitikoilta vaikutusvallan kunnan omiin sote-asioihin? Se olisi mielenkiintoista tietää.

Maakuntauudistuksen toteutuessa Pirkanmaan aluevaltuustossa istuisi 79 valtuutettua, eli ehdokkaita maakunnan ehdokaslistaan voisi ottaa 98 per puolue. Tampere saisi kokonsa perusteella 42 valtuustopaikkaa, eli 53 prosenttia. Toisin sanoen Tampere voisi tehdä koko maakunnan sote-päätökset yksin muita kunnista välittämättä. Tämä ei nykyisin esimerkiksi Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä ole mahdollista.

Pirkanmaalla kokonaan ilman valtuustopaikkaa jäisivät Ruovesi, Urjala, Vesilahti, Punkalaidun, Kuhmoinen, Kihniö ja Juupajoki. Enintään yhden valtuustopaikan saisivat Mänttä-Vilppula, Orivesi, Virrat, Hämeenkyrö, Ikaalinen, Parkano ja Pälkäne. Lempäälä saisi aluevaltuustoon kolme valtuustopaikkaa.

Kuten edellä jo totesin, keskuskaupungin ulkopuoliset kunnat eivät voisi edes yhdessä tuumin mitään keskuskaupungin enemmistölle, jonka turvin päätöksenteko olisi yksin yhden kunnan/kaupungin hallinnassa. Lienee selvää, että tällaisen tilanteen myötä päätöksenteossa painotettaisiin keskuskaupungin etuja esimerkiksi palveluverkon kehittämisessä. Tampereella on tuskin kovin suuria intressejä parantaa vaikkapa Lempäälän, Oriveden tai Vesilahden sote-palvelujen saatavuutta.

Maakuntavaaleissa ehdokkaat asetettaisiin luonnollisesti puolueiden toimesta, mutta listojen sisällä ehdokasjoukko painottuisi väkisinkin keskuskaupungin suuntaan ja se vaikuttaisi osaltaan valittavien järjestykseen. Vaikutusta korostaisi se, että kuntalaisilla on luontainen taipumus äänestää oman kunnan ehdokasta. Sellaista tilannetta ei tulla näkemään, että jokin puolueista painottaisi ehdokaslistaansa laatiessaan reuna-alueiden ehdokkaita keskuskaupungin ehdokkaiden kustannuksella. Jopa vappusatanen toteutuu ennen kuin niin tapahtuu.

Oli Sanna Marinin hallituksen sote-uudistuksen sisällöstä mitä mieltä tahansa – ja sehän on silkkaa höttöä – edes hallituspuolueiden ei pitäisi ohittaa tosiseikkaa, että SDP, Vihreät, RKP, Vasemmistoliitto ja erityisesti Keskusta ovat nyt tekemässä uudistusta, jossa kuntien päätösvalta ohjataan yksinomaan keskuskaupungeille. Sote- ja maakuntauudistuksen toteutuessa kehyskunnilla ei olisi enää mahdollisuutta vaikuttaa oman kuntansa ja kuntalaistensa asioihinsa. Jokainen voi vapaasti pohtia tulisiko tämä uudistus parantamaan vai heikentämään pienten kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja.

Sitä kannattaa miettiä ennen kuntavaaleja.

Kolumni: Suomi tarvitsee sylttytehdaslain

Suomea on pidetty kautta vuosikymmenten yhtenä maailman vähiten korruptoituneista maista, mutta parissa vuodessa kulissit ovat kaatuneet monin tavoin. Poliittisia virkanimityksiä ja muuta rakenteellista korruptiota paljastuu jatkuvasti, eikä yhteiskunnan varojen väärinkäyttö ole sekään harvinaista edes valtionhallinnon korkeimmalla tasolla. Tilanne rapauttaa ahkerien veronmaksajien luottamusta siihen, että heidän verorahojaan käytetään valtion toimesta vastuullisesti ja tehokkaasti.

Voimme perustellusti olettaa, että valtiontalouden tarkastusvirastossa ja Business Finlandin Yhdysvaltojen haarassa paljastuneet rahasotkut olivat vain jäävuoren huippu. Molemmat paljastuivat median, eli vallan vahtikoiran, ansiosta. Verorahojen valvontaa ei kuitenkaan pitäisi sälyttää yksin median harteille, kuten nyt on tapahtunut. VTV:n tulisi olla virkamiesten kumppanin sijaan räksyttävä vahtikoira. Virasto on kuitenkin vähentänyt järjestelmällisesti valtionhallinnon rahankäytön tarkastuksia, eli siltä on poistettu toiminnassa tarvittavat kynnet ja sille on pantu kuonokoppa.

Suomessa olisi nyt syytä käynnistää perusteellinen selvitystyö julkisen sektorin rahankäytöstä, sillä hyssyttelyn ja peittelyn aika on ohi. Massiivista selvitystyötä tulisi nopeuttaa osallistamalla siihen virkamiehiä. Tarvitsemme sylttytehdaslain, joka alentaa henkilöiden kynnystä paljastaa tiedossaan olevia väärinkäytöksiä ja niihin liittyvää aineistoa. Lisäksi paljastaja itse selviäisi pienemmällä seuraamuksella, vaikka hän olisi ollut mukana väärinkäytöksissä. Lain tarkoitus olisi ehkäistä korruptiota ja petoksia sekä parantaa rikkomuksia paljastavien henkilöiden suojaa.

Suomessa ei tällä hetkellä ole yleistä väärinkäytöksistä ilmoittajien suojaa koskevaa lainsäädäntöä. EU-direktiivin mukainen sylttytehdaslaki voisi toteutuessaan säästää veronmaksajien rahoja hyvinkin paljon julkisella sektorilla, jossa liikkuu valtavia rahasummia. Lain vaikutuksista suurin olisi kuitenkin ennaltaehkäisevä. Suomalaiset veronmaksajat ansaitsevat saada sylttytehdaslain voimaan nopeasti.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, valtuutettu (kok.)
Lempäälä

Tämä kolumni on julkaistu Tamperelainen-lehdessä 28.4.2021.

Jocka Träskbäck Juttukulma-podcastissa 5.4.2021 – asiaa yrittäjyydestä, taloudesta ja koronakriisistä

Käväisin tänään vieraana Ilkka Heikkisen isännöimässä Juttukulma-podcastissa, jossa keskustelimme kahden ja puolen tunnin ajan työurastani, politiikasta, yrittäjyydestä ja maailman menosta hyvin laajalla skaalalla. Aiheina olivat päivänpolttavista kysymyksistä esimerkiksi hallituksen johtajuusvaje ja hämmentävä koronasekoilu sekä tietenkin valtiontalouden tarkastusviraston talousepäselvyydet.

Hieman laajemmista aiheista keskustelua käytiin esimerkiksi yrittäjyydestä ja sen merkityksestä suomalaisten tulevaisuudelle sekä sote-sekoilusta, koulujen yrittäjyyskasvatuksesta ja vajavaisesti taloustaitojen opetuksesta puhumattakaan puolen miljoonan suomalaisen ulosotosta ja 400 000 suomalaisen maksuhäiriöistä ja miten asiat tulisi mioelestäni ratkaista seuraavassa oikeistohallituksessa. Siinä samassa, joka joutuu tekemään poikkeuksellisen rajuja toimia vasemmistohallituksen jälkien korjaamisessa.

Kuuntele ja tilaa Juttukulma-podcastit alla olevista linkeistä.

YouTube
Spotify
Soundcloud

Suomeen tarvitaan sylttytehdaslaki – ryhtiliike veroeurojen käyttöön

Olemme viime viikkoina saaneet lukea ahkerien suomalaisten työllään ansaitsemien verorahojen räikeistä väärinkäytöksistä, joiden paljastumisessa medialla on ollut erityisen merkittävä rooli. Tämä rooli vallan vahtikoirana toki kuuluu medialle ja tutkiville journalisteille, mutta yksin niiden niskoille sitä ei pitäisi sälyttää. Siihen tarkoitukseen on aiemmin perustettu valtiontalouden tarkastusvirasto VTV, joka on nyt – uskomatonta kyllä – tämän kohun keskiössä johtajansa peräti 60 000 euron epäiltyjen väärinkäytösten takia. Veronmaksajien rahoilla oli ostettu muun muassa stailausta, sokerointia ja kampaamopalveluja.

Kohun myötä on paljastunut, että väärinkäytöisistä epäilty johtaja on tehnyt töitä, että valtiontalouden tarkastusvirasto vähentäisi ydintehtäväänsä, eli tarkastuksia. Lisäksi vähentyneiden tarkastusten raportteja on peukaloitu ja totuutta vääristelty. Ei liene perusteetonta olettaa, että sormien läpi on mennyt miljoonien eurojen väärinkäytöksiä eri tahoilla. Suomen Kuvalehden mukaan yksin Business Finlandin jenkkiyhtiön naishenkilö kadotti noin neljä miljoonaa euroa (4,8 miljoonaa dollaria), jotka hän käytti muun muassa perheensä 100 000 euron luksuslomaan Pariisissa ja Monacossa. Haluatko sinä, että sinun veroeurojasi käytetään näin?

En minäkään.

Entä kuvitteleeko joku, että nyt paljastuneet olisivat vain yksittäistapauksia?

Tuskin kukaan.

Toivon olevani väärässä, mutta en voi välttyä ajatukselta, että suomalaiseen julkiseen sektoriin on mahdollisesti päässyt pesiytymään ripaus väärinkäytösten kulttuuria. Koska tällainen mahdollisuus on tuoreiden paljastusten myötä olemassa ja kyse on paitsi tärkeästä periaatteesta myös suurista rahoista, tulee asia selvittää perinpohjin koko julkisessa sektorissa sairaanhoitopiirejä ja virastoja myöden. Suoraselkäisten poliitikoiden tulee nyt kääriä hihat, sillä hyssyttelyn ja peittelyn aika on ohi. Jokainen journalistien paljastama väärinkäytös on virhepiste omalle valvonnalle.

Ensimmäisenä tulee perata pohjia myöden nyt esiin tulleiden laitosten toiminta ja sen jälkeen siirtyä seuraaviin. Tätä massiivista selvitystyötä olisi mahdollista nopeuttaa melko yksinkertaisella tavalla, joka tuli mieleeni Tere Sammallahden ihmeteltyä Twitterissä miksei meillä ole whistle blower -lakeja. Sammallahti osui napakymppiin. Miksei?

Suomeen tarvitaan nyt sylttytehdaslaki, jolla helpotetaan verovarojen väärinkäytön paljastamista organisaation sisältä käsin. Ajatuksena on, että ilmiantaja selviää pienemmällä rangaistuksella tai jopa kokonaan ilman rangaistusta, vaikka olisi ollut tapahtumissa osallisena. Vertailukohtaa voidaan hakea kilpailulain 14 §:stä, jossa kartellin paljastaja selviää jopa kokonaan ilman seuraamusmaksua. Tätä samaa perusperiaatta voitaisiin nähdäkseni soveltaa sylttytehdaslaissa. Tällainen lakiin kirjattu väline helpottaisi jo tehtyjen väärinkäytösten paljastumista ja ennen kaikkea ennaltaehkäisisi tulevia väärinkäytöksiä.

Kilpailulaki 14 § 1 momentti Elinkeinonharjoittajalle ei määrätä seuraamusmaksua, jos tällaiseen kilpailunrajoitukseen osallinen elinkeinonharjoittaja toimittaa yrityslausunnon sekä tietoja ja todisteita, joiden perusteella Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi toimittaa 35 tai 36 §:ssä tarkoitetun tarkastuksen.

Oikeusprosessin lisäksi on tärkeää suojella väärinkäytösten paljastajaa esimerkiksi henkilöllisyyden paljastumiselta tämän niin halutessa sekä mahdollisilta kostotoimilta esimiesten tai paljastettujen henkilöiden taholta. Vaikka kannatan yrityksissä irtisanomisen helpottamista tärkeänä työllisyystoimena, tulisi julkisella sektorilla estää väärinkäytökset paljastaneeseen kohdistuvat kostotoimet. Kiinni jääneillä voi nimittäin olla motiivi sellaisiin toimiin tavalla tai toisella. Samalla tulee luonnollisesti varmistaa, ettei tätä mahdollisuutta käytetä perättömiin ilmiantoihin.

Suomesta ei pidä tehdä valvontayhteiskuntaa tai uutta Itä-Saksaa, mutta julkisen sektorin rahankäytön nyt paljastuneet härskit väärinkäytökset olisivat voineet paljastua jo aiemmin, jos siihen olisi ollut laissa tällainen instrumentti. Kun valtiontalouden tarkastusvirasto on viime vuosina järjestelmällisesti rampautettu sen oman johtajan toimesta ja lisäksi eduskunnan tarkastusvaliokunta on viitannut kintaalla sille ilmaisulle huolelle, ei verovarojen valvontaa voida sysätä yksistään tutkivien journalistien ja eduskunnan tilintarkastajien harteille. Nyt lakiin tarvitaan tukea valtionhallinnon sisäisille whistle blowereille, jotka voivat säästää meidän veronmaksajien rahoja hyvinkin paljon.

Tarvitaan siis ryhtiliike.

JockaTV: Tapahtuma-alan ahdinko pahenee – artisteilta rajua kritiikkiä hallitukselle

Facebook-livessä pohdin tänään (16.2.2021) tapahtuma-alan ahdinkoa, josta Marinin hallitus on vähät välittänyt jatkuvista lupauksistaan huolimatta. Nyt myös artistit ovat viimein heränneet huomaamaan miten härskisti vasemmisto on käyttänyt heitä hyväkseen. Paula Vesalan, Mikko Kivisen ja Hans Välimäen viime päivien kommentit ovat nostaneet esiin hallituksen jatkuvat katteettomat lupaukset.

Katso video alta ja lue aikaisempi kirjoitukseni ”Tapahtuma-ala jätettiin yksin – hallitus ei ymmärrä seurauksia” viime vuoden syyskuulta.

Voin tilata laatikon punaviiniä Italiasta, en sixpackia Suomesta

Voin tilata laatikollisen punaviiniä Italiasta suoraan kotiovelleni, mutta en sixpackia kotimaisesta pienpanimosta. Tämä epäkohta täytyy korjata. Yhä useampi suomalainen tilaa alkoholijuomansa ulkomailta, joista ne toimitetaan etämyyntinä kätevästi suoraan kotiovelle.

Katso video tästä alta.

Suomalaisen vasemmistopuolueet (SDP, keskusta, vihreät, vasemmistoliitto) eivät halua purkaa sääntelyä ja parhaillaan Suomi onkin EU-komission tutkinnassa etämyyntiä koskevien perättömien lausuntojen vuoksi.

Lue myös: Alkoholin tilaaminen ulkomailta kotiovelle laillista – viranomaiset joutuivat nöyrtymään

Alkoholin tilaaminen EU-maista Suomeen on täysin laillista ja jopa suositeltavaa. Silloin kuluttaja säästää selvää rahaa, eikä hänen tarvitse pyöriä Alkon ovilla muovipussien kanssa. Aloittaa voi esimerkiksi Italiassa toimivasta suomalaisesta Chateau Carsinin viinitalosta, jonka tuotteet tiedetään erittäin laadukkaiksi. Ulkomaisia verkkokauppoja kannattaa käyttää, jos haluaa tilata laajemmasta tarjonnasta.

Hyvää koronakriisin nujertamisen vuotta – tuetaan yhdessä paikallisia yrittäjiä

Päättynyt koronavuosi 2020 koetteli meitä jokaista, sillä rajoitukset ja karanteenit ovat vaikuttaneet kaikkien suomalaisten elämään monin tavoin. Vuosi 2021 tullaan toivottavasti muistamaan koronakriisin päättymisen vuotena, jonka aikana ihmisten usko tulevaan parantui ja suomalaiset saivat nauttia taas elämästään ja tavata toisiaan vapaasti. Samalla sopii toivoa, että jo ensi kesänä voimme taas nautiskella ravintoloissa ja lomakohteissa, käydä konserteissa ja festareilla sekä matkustella ja viettää vapaa-aikaa yhdessä ystäviemme ja läheistemme kanssa. Siihen saakka meidän jokaisen tulee kuitenkin panostaa maskien käyttöön, hygieniaan ja muihin viranomaisten ohjeistamiiin varotoimiin. Yhdessä nousemme tästäkin.

Vaikka koronakriisi toivottavasti pian väistyy, on taivaalla yhä tummia pilviä. Marinin hallituksen kunnille sysäämät lisäkulut ovat johtamassa leikkauksiin kuntien peruspalveluissa. Oppivelvollisuuden pidentäminen tuo pienillekin kunnille satojen tuhansien eurojen lisäkulut, ja vielä suurempi lasku on tulossa sote- ja maakuntauudistuksesta. Toteutuessaan sote-uudistus jakaisi suomalaiset kahteen kastiin maksukyvyn mukaan. Varakkaat pääsisivät nopeasti hoitoon yksityiselle, mutta muut joutuisivat jonottamaan ruuhkautuneelle julkiselle sektorille. Uudistus johtaisi siis suomalaisten eriarvoistamiseen heidän varallisuutensa perusteella. Maakunnat sen sijaan loisivat kokonaan uuden hallintokerroksen kuntien ja eduskunnan väliin. Valtio ei syntyviä lisäkuluja korvaa, joten ensi kevään kuntavaaleissa valittavat uudet valtuustot joutuvat päättämään leikataanko kunnissa kouluista, terveydenhoidosta, vanhuspalveluista, liikuntapalveluista vai kenties lastensuojelusta.

Virtaa ajassa 6.1.2021

Koronarokotusten käynnistyttyä suomalaisten päättäjien täytyy keskittää voimavaroja koronan jälkeiseen aikaan, sillä kriisistä nouseminen onnistuu vain asiantuntevalla valmistautumisella. Koronakriisin varjolla on otettu holtittomasti velkaa myös kriisiin mitenkään liittymättömiin menoihin, ja hallitus on estänyt yritysten konkurssit tilapäisellä poikkeuslailla. Syntyneestä tilanteesta täytyy päästä eroon hallitusti ja siten, että päähuomio siirretään miljardien velanotosta viimein työllisyystoimiin ja yritysten kilpailukyvyn parantamiseen. Työllisyyden tukemista tulee harkita esimerkiksi palkan sivukuluja kohtuullistamalla ja investointien verotusta keventämällä. Samalla ansiosidonnainen työttömyysturva tulee laajentaa koskemaan kaikkia palkansaajia. Tällaista yhdenvertaisuutta Marinin hallitus tosin yhä kiivaasti vastustaa.

Suomessa on 180 000 yksinyrittäjää, joista puolet ansaitsi jo ennen koronakriisiä alle 2 000 euroa kuukaudessa ja neljännes alle 1 000 euroa kuukaudessa. Ilman työaikoja, arkipyhiä ja lomarahoja. Yrittäjistä lähes puolet tekee töitä yli 50 tuntia viikossa ja valtaosalla on ollut haasteita jaksamisessa. Koronakriisi on vetänyt monilta heistä maton jalkojen alta, joten tilanne on kaikkea muuta kuin valoisa. Yrittäjät ovat kuitenkin maamme selkäranka, joita meidän jokaisen on tässä tilanteessa tärkeä tukea ostamalla heiltä tuotteita ja palveluja. Ostamalla paikalliselta yrittäjältä pidämme huolen siitä, että yritys selviää koronakriisin yli. Samalla luodaan omalle alueelle työtä, työpaikkoja ja verotuloja, joita ilman yhteiskunnan hyvinvointia ei voida ylläpitää. Kakku täytyy nimittäin leipoa ennen sen jakamista. Me kaikki voimme ostopäätöksillämme toimia tuon kakun kasvattajana.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, valtuutettu (kok.)

Kirjoitus on julkaistu Virtaa ajassa -lehden pääkirjoituksena 6.1.2021.

Ilman yrittäjiä ei olisi kakkua jaettavaksi

Koronakriisin keskellä on hyvä muistaa, että Suomessa on yli 180 000 yksinyrittäjää. Suomen Yrittäjien mukaan puolet heistä ansaitsee alle 2 000 euroa kuukaudessa ja neljännes alle 1 000 euroa kuukaudessa. Kaikista yrittäjistä lähes puolet tekee töitä yli 50 tuntia viikossa ja kahdella kolmasosalla on haasteita jaksamisessa. Yrittäjät joutuvat kuitenkin tulemaan toimeen palkansaajia heikommalla sosiaaliturvalla sekä ilman työaikoja, arkipyhiä, lomia ja lomarahoja. Kaupan päälle tulee vielä taloudellinen riskinotto.

Tästä huolimatta yrittäjistä maalataan politiiikan vasemmalla laidalla jatkuvasti mielikuvaa ahneina veronkiertäjinä ja yhteiskuntavastuuta karttavina riistäjinä. Järjestelmällisen vastakkainasettelun rakentaminen on ollut viime aikoina silmiinpistävää jopa aivan kärkipoliitikoiden ulostuloissa. Ideologinen jako porvareihin ja työläisiin kuuluu tunkkaiselle 1950-luvulle, sillä narratiivi kahden kerroksen väestä ei ole enää tätä päivää. 2000-luvulla yritykset ovat joukkueita, joissa tittelit on riisuttu ja kaikki pelaavat yhdessä.

Kirjoitukseni Aamulehdessä 2.1.2021

Menestyäkseen Suomi tarvitsee vastakkainasettelun sijaan kannustavan ilmapiirin yrittäjyyteen ja työllistämiseen. Suomessa on yli 280 000 yritystä, joista peräti 93 prosenttia on alle kymmenen hengen yrityksiä. Ne ovat maamme selkäranka. Uudet työpaikat syntyvät lähes yksinomaan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jotka pitävät yhteiskunnan pyörimässä ja kantavat päävastuun hyvinvoinnin rahoittamisesta. Ilman menestyviä yrittäjiä maahan ei synny työpaikkoja ja eikä verotuloja valtion ydintoimintojen maksamiseen.

Vain yritysten avulla voidaan ylläpitää yhteiskuntaa, jossa heikoimmista pidetään huolta ja jossa tarjotaan laadukasta koulutusta, terveydenhoitoa, vanhuspalveluja ja varhaiskasvatusta. Yritysten toimintaedellytysten sekä yrittäjien kannustimien ja sosiaaliturvan parantaminen satavat lopulta yhteiseen laariin, jolloin kaikki voittavat. Elinkelpoisten yritysten ei saa antaa kaatua koronakriisiin, sillä pelissä on hyvinvoinnin tulevaisuus. Yrittäjien asian tulisi olla myös Marinin hallituksen asia, sillä ilman heitä hallituksella ei olisi kakkua jaettavaksi. Se kannattaa Säätytalolla muistaa.

Jocka Träsbäck
yrittäjä, valtuutettu (kok.)
Lempäälä

Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 2.1.2021

Lasten harrastukset ovat tulevaisuusinvestointi

Koronakriisin toisen aallon myötä harrastustoimintoja on jälleen keskeytetty viikkokausiksi. Monien asioiden arvon huomaa vasta kun ne ovat poissa, ja perheenisänä olen saanut huomata miten merkittävää roolia harrastukset ovat näytelleet lasten elämässä. Niitä odotetaan, niistä puhutaan ja niissä saadaan tärkeitä sosiaalisia kontakteja. Koronakriisiin lienee odotettavissa ensi vuonna helpotusta, mutta kriisi on jo nyt osoittanut harrastustoiminnan merkityksen muutenkin kuin vain fyysisen terveyden kannalta.

Lajissa kuin lajissa kyse on suuremmasta kokonaisuudesta kuin miltä höntsyt, tanssikoulut tai koodauskerhot voivat aluksi vaikuttaa. Harvoin tulee ajatelleeksi miten tärkeä rooli harrastuksilla on lasten ja nuorten mielenterveysongelmien, syrjäytymisen ja yksinäisyyden ehkäisyssä. Puhumattakaan siitä miten harrastukset saavat lapset ja nuoret tuntemaan olevansa aktiivinen osa heitä ympäröivää yhteisöä. Yhteisöä, jossa heidät tunnetaan, heidän tapaamistaan odotetaan ja heidät otetaan innolla mukaan yhteiseen toimintaan.

Tamperelainen 2.12.2020

Alle kouluikäisten liikuntaharrastukset ovat yleensä leikin varjolla liikkumista, mutta iän karttuessa tilanne muuttuu. Jo alakouluikäisten kohdalla on nähtävissä ilmiö, jossa lapsen täytyy valita joko kolmet treenit viikossa tai vaihtaa lajia. Mukava harrastus voi tuolloin johtaa mailan puristamiseen ja innon lopahtamiseen. Siksi on tärkeää, että lapsille ja nuorille järjestetään kilpaurheilun lisäksi myös matalan kynnyksen harrastustoimintaa, ihan höntsypohjalta.

Jotta mahdollisimman moni lapsi ja nuori saadaan pidettyä mukana, tulee eri toimijoita kohdella esimerkiksi tilavarauksissa tasavertaisina kilpaurheilun kanssa. Yhdenkään vapaaehtoisesti järjestetyn harrastustoiminnan ei pitäisi nimittäin kaatua tilaongelmiin. Vuonna 2018 UKK-instituutti laski, että liikkumattomuuden hinta Suomelle on peräti kolme tuhatta miljoonaa euroa vuodessa. Sellaiseen meillä ei ole varaa. Panostukset lasten ja nuorten harrastustoimintaan ovatkin tehokas tulevaisuusinvestointi.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, valtuutettu
Lempäälä

Kirjoitus on julkaistu Tamperelainen-lehden kolumnina 2.12.2020.

Maskigaten aikajana – näin tapahtumat etenivät

Suomessa on parhaillaan meneillään mielenkiintoinen tapahtumasarja, joka kaivoi esiin tutkivan journalistini. Sosiaali- ja terveysministeriö vaikuttaa nimittäin levittäneen suomalaisille väitteitä, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Päätin siksi kaivaa hieman arkistoja ja erityisesti internetin verkkosivuja tallentavaa Archive.orgin tallenteita saadakseni selvää mitä keväällä ja sen jälkeen on tapahtunut maskisuosituksiin liittyen.

Pääministeri Marin vahvisti 8.10.2020, että maskisuositusta ei annettu keväällä, koska maskeja ei ollut saatavilla. Siihen saakka maskipäätösten oli väitetty perustuneen tutkimustietoon ja asiantuntijoiden lausuntoihin. Nyt on paljastunut, että ministeriö on nimenomaan estänyt terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijoita antamasta maskisuositusta, vaikka THL halusi ohjeistaa suomalaisia maskien käyttämisestä ja vaikka maailmalla maskien hyödyistä oli tehty jo lukemattomia maskeja puoltavia tutkimuksia.

STM ja THL eivät suositelleet maskien käyttämistä, vaikka maskien hyödyistä oli vahvaa tutkimustietoa. Sen sijaan ministeriö tilasi yksityiseltä yritykseltä jättisummalla lumetutkimuksen, jonka tuloksia voidaan tämän hetken tietojen mukaan perustellusti epäillä poliittisesti ohjatuksi. Toisin sanoen ensin päätettiin tulos ja sitten tilattiin siihen sopiva tutkimus.

Käyn tässä läpi tapahtumien aikajanaa.

Lukemattomat suomalaiset yritykset olivat jo heti alkuvuodesta tarjonneet ministeriölle kasvomaskeja, mutta ministeriö ei niitä kuitenkaan tilannut. Sen jälkeen Suomi jättäytyi ainoana EU-maana pois Euroopan unionin yhteisestä maskitilauksesta, vaikka samaan aikaan (18.4.2020) ministeri Aino-Kaisa Pekonen julisti Suomen ehtivän hyvin mukaan tilaukseen. Lopulta maskeja ei saanut enää mistään, joten niiden suositteleminen olisi saattanut ministeriön huonoon valoon ja korostanut ministeriössä tehtyjä virheitä. Siksi ministeriölle oli tärkeää olla suosittelematta maskeja, vaikka se tarkoittikin suomalaisten terveyden vaarantamista.

Lopulta ministeriö ajautui kuitenkin niin tukalaan tilanteeseen, että se tilasi huoltovarmuuskeskuksen välityksellä 10 miljoonalla eurolla kelvottomia maskeja Tiina Jylhältä ja Onni Sarmastelta. Tässä hämmentävässä saagassa on vasta aivan viime päivinä ilmennyt uusia käänteitä, jotka voisivat olla peräisin vaikkapa jännityselokuvan käsikirjoituksesta. Ikävä kyllä ne näyttävät tähän mennessä esitetyn näytön perusteella ennemminkin realitysarjalta. The Truman Show.

25.-26.2.2020

Suomeen saapui alkuvuodesta runsaasti lentoja Italian kriisialueelta. Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote tiedotti 25.2.2020 päättäneensä lähettää seuraavana päivänä hoitohenkilöstöä Lappeenrannan lentokentälle Bergamosta Ryanairin lennolla saapuvia lentomatkustajia vastaan. Tarkoituksena oli jakaa matkustajille tietoa ja ennen kaikkea lähettää oireisia matkustajia koronatesteihin viruksen Suomeen leviämisen hidastamiseksi.

Tieto paikallisten terveysviranomaisten suunnitelmasta levisi kuitenkin sosiaali- ja terveysministeriöön. Ministeriö otti Eksoteen yhteyttä ja kielsi hoitohenkilöstöä menemästä lentokentälle matkustajia vastaan. Vain tunteja ennen lentokentälle menoa Eksote tiedotti olleensa yhteydessä ministeriöön ja suunnitelmansa peruuntuneen. Hoitohenkilöstön lentokentälle menemisen sijaan matkustajille jaettiin lopulta pelkkiä lentolehtisiä.

Vajaat kaksi viikkoa myöhemmin uutisoitiin, että valtaosa Suomen tartunnoista peräisin Pohjois-Italiasta. Kuka teki päätöksen estää lentokentälle meneminen? Tuo päätös on vaarantanut vakavasti suomalaisten turvallisuuden.

3.4.2020

Työterveyslaitos (ei siis STM tai THL) julkaisi verkkosivuillaan ohjeistuksen otsikolla ”Itse tehdyt kasvomaskit”. Tähän sittemmin verkosta poistettuun ohjeistukseen STM viittasi illalla 12.10.2020 kello 22.26, kun se tiedotti ohjeistaneensa kansalaisia maskiasiassa jo keväällä. Työterveyslaitoksen verkkosivuilla todettiin alunperin muun muassa näin:

”Kasvomaskia kannattaa käyttää tilanteissa, joissa lähikontaktien välttäminen ei ole mahdollista, esimerkiksi kaupoissa ja julkisissa liikennevälineissä. Kasvomaski saattaa vähentää hengitystie-eritteiden leviämistä ympäristöön, jolloin vähenee myös mahdollisuus siihen, että oireettomat viruksen kantajat levittäisivät virusta.”

Työterveyslaitoksen sinänsä ansiokas ja aidosti tutkimustietoon perustuva ohjeistus poistettiin nopeasti verkosta ministeriön saatua siitä tiedon, mutta palataan siihen pian. Ennen työterveyslaitoksen ohjeistuksen poistamista kulissien edessä ja takana ehti nimittäin tapahtua paljon.

8.4.2020

Suomen Kuvalehti pudotti uutispommin, jonka mukaan Suomi oli ostanut maskeja 10 miljoonalla eurolla Tiina Jylhältä ja Onni Sarmastelta. Sarmastelle maskeista maksettiin vieläpä tuplasti yhden päivän aikana, kun ensimmäiset viisi miljoonaa jäädytettiin pankkiin. Maskit osoittautuivat testeissä kelvottomiksi. Vain reilu viikko ennen Suomen Kuvalehden paljastusta pääministeri Marin oli julistanut Twitterissä, ettei hallituksen toimintaa saa kritisoida kriisiaikana.

Ministeriö ei ollut käymissään kriisikokouksissa ymmärtänyt tilata suojamaskeja ajoissa, vaikka useat suomalaiset yritykset olivat niitä ministeriölle tarjonneet. Samalla paljastui, ettei ministeriössä ollut tietoa edes siitä, ettei huoltovarmuuskeskuksen toimintaan todellisuudessa kuulunut lainkaan hengityssuojainten ostaminen ja varastointi. Varastossa nyt olleet maskit olivat vain hyvällä tuurilla jääneet talteen vuoden 2009 yksittäishankinnoista. HVK ei siis ollut vastuussa maskitilausten tekemättä jättämisessä saati hädissään ministeriön vaatimuksesta tehdystä tilauksesta.

14.4.2020

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Markku Tervahauta kertoi Helsingin Sanomissa suosittelevansa kangasmaskin käyttöä muiden suojaamiseksi mahdolliselta tartunnalta. ”Jos haluamme olla vastuullisia aikuisia ihmisiä, voimme tällä toimenpiteellä hidastaa leviämistä. Väestötasolla hyödyt ovat selvästi suurempia kuin haitat”. Pääjohtajan antama maskisuositus ei ollut kuitenkaan ministeriön mieleen. Neljä päivää myöhemmin (ks. alla) ministeriö sanoutui irti pääjohtajan maskisuosituksesta, poisti maskiohjeistuksen työterveyslaitoksen sivuilta ja julisti, etteivät STM ja THL suosittele maskien käyttämistä.

Samana päivänä 14.4.2020 Mikael Jungner kertoi AlfaTV:n Sanna Ukkolan haastattelussa (katso tästä video), että sosiaali- ja terveysministeriö oli hänen saamiensa tietojen mukaan kieltänyt terveyden- ja hyvinvoinnin laitosta viestimästä maskeista ja vaatinut kaiken viestinnän kulkemista kauttaan.

Jungnerille oli selvinnyt myös, että THL:n asiantuntijat eivät olleet aluksi tavanneet ministereitä lainkaan suoraan, vaan kaikki tiedot olivat menneet ministereille STM:n välikäsien kautta. Huhtikuussa Jungnerin lausunto ei vielä nostattanut kohua, mutta nykyisessä valossa se näyttää olleen hyvinkin perusteltu.

18.4.2020

Sosiaali- ja terveysministeriön alaisen työterveyslaitoksen verkkosivuilla 3.4.2020 julkaistu maskiohjeistus poistettiin 14.-18.4.2020 välisenä aikana. Kyseisestä verkkosivusta on Archive.orgissa kolme tallennetta, joista vain ensimmäisessä 14.4.2020 tallennetussa versiossa alkuperäinen ohjeistus on näkyvissä. Seuraavassa 18.4.2020 tallennetussa otteessa ohjesivu oli jo poistettu pysyvästi (”HTTP 301 Moved Permanently”) ja liikenne ohjattu uudelle aiemmin jo julkaistuille sivulle.

Uudelleenohjauksen jälkeen kohdesivulla ei ollut työterveyslaitoksen 3.4.2020 antamaa suositusta (”Kasvomaskia kannattaa käyttää tilanteissa…”), joten suositus maskien käytöstä oli poistettu. Nyt on olennaista huomata, että uusi kohdesivu oli olemassa jo ennen kuin ohjeistussivu poistettiin verkosta, joten muutosta ei voida perustella esimerkiksi sivuston päivittämisellä. Ohjeistus siis yksinkertaisesti poistettiin. Poisto tehtiin todennäköisesti 18.4.2020.

STM 18.4.2020

Samana päivänä sosiaali- ja terveysministeriö sekä terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisivat molemmat (STM linkki, THL linkki) verkossa identtiset tiedotteet, joiden sisältö oli päinvastainen sekä pääjohtajan lausuman (HS 14.4.2020) että työterveyslaitoksen verkkosivuilta poistetun ohjeistuksen kanssa. Näissä mediassakin laajasti noteeratuissa tiedotteessa STM ja THL totesivat, etteivät ne anna ohjeistusta tai suositusta hengityssuojainten tai kasvomaskien käytöstä.

”Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) eivät anna ohjeistusta tai yleistä suositusta käyttää hengityssuojaimia tai kangasmaskeja julkisella paikalla liikuttaessa.”
– STM ja THL 18.4.2020

Ilta-Sanomat 18.4.2020

Maskigate oli tuolloin muutenkin ajankohtainen aihe, sillä samana päivänä 18.4.2020 sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen kertoi Suomen ehtineen hyvin mukaan EU:n yhteisiin maskihankintoihin, vaikka samaan aikaan tiedettiin Suomen jääneen ainoana EU-maana tilausten ulkopuolelle.

15.5.2020

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Markku Tervahauta vieraili 15.5.2020 Yleisradion Marja Sannikan haastattelussa. Tuolloin pääjohtaja paljasti, että sosiaali- ja terveysministeriön tilaaman maskiselvityksen lopputuloksella oli tutkimustiedon sijaan poliittisia vaikuttimia. Haastattelussa Sannikka kysyi pääjohtajalta miksi THL ei ollut tehnyt maskisuositusta. Tervahaudan vastaus kertoo paljon.

Meitä ohjaavalla sosiaali- ja terveysministeriöllä on johtovastuu tämäntyyppisten suositusten antamisesta, nimenomaan tässä asiassa ovat halunneet pitää sen itsellään. Odotamme miten ministeriö reagoi lisäselvityksiä tehtyään. Minulla on käsitys, että tässä liikkuu herkkyyksiä, jotka eivät liity itse epidemian hoitoon, vaan ovat muuten yhteiskunnallisia. Asia voi olla jollain tavalla esimerkiksi politisoitunut. Tässä voi olla näkökulmia, jotka eivät ole vain tieteelliseltä tai tietopohjalta ratkaistavia.

STM 15.5.2020

STM tiedotti edellä mainitulla tavalla 18.4.2020, ettei  se suosittele hengityssuojainten tai kangasmaskien käyttöä julkisilla paikoilla. Kuitenkin 15.5.2020 ministeriö julkaisi kunnille ja sote-palveluntuottajille ohjeistuksen, jossa se neuvoi käyttämään kirurgisten suojien puuttuessa jopa kankaisia pestäviä suojuksia. Sote-henkilöstölle maskeja siis suositeltiin, joten niiden tarpeellisuus ja hyödyt olivat ministeriöllä viimeistään tuolloin tiedossa. Siitä huolimatta kansalaisille maskeja ei suositeltu, ja motiivia voidaan perustellusti epäillä poliittiseksi.

Sote-henkilöstölle annettu linjaus noudatteli kansainvälisten tutkimusten tuloksia, työterveyslaitoksen verkkosivuilla 3.4.2020 julkaistua ja sieltä 18.4.2020 poistettua ohjeistusta sekä myös THL:n linjausta, josta viestimisen STM oli kuitenkin torpannut. Rivikansalaisia ministeriö ei siis ohjeistanut käyttämään maskeja, koska niitä ei ollut saatavilla tarpeeksi (Marin 8.10.2020). Ministeriö pimitti kansalaisilta tärkeää tietoa maskien käyttämisestä, jotta se ei olisi joutunut poliittisesti huonoon valoon tehtyään virheitä muun muassa Suomen maskikaupoissa.

12.10.2020

THL:n pääjohtana Markku Tervahauta astui median eteen ja kertoi Ilta-Sanomissa, että sosiaali- ja terveysministeriö oli tosiaan estänyt terveyden ja hyvinvoinnin laitosta valistamasta suomalaisia maskien käytön tärkeydestä. Tervahauta paljasti, että ministeriön mukaan maskeista ei ollut aihetta viestiä tarkemmin. Käytännössä STM siis esti THL:n maskitiedotuksen, koska kaikki koronaan liittyvä viestintä kulki STM:n kautta.

Maanantai-iltana 12.10.2020 STM esitti Twitterissä yllä olevan väitteen. Siinä ministeriö väittää viestineensä jo huhtikuun alussa kasvomaskien turvallisesta käytöstä ja ohjeistaneensa maskien käytöstä 3.2.2020. Kuitenkin kaksi viikkoa myöhemmin STM julkaisi tiedotteen, jossa se nimenomaan totesi, ettei se anna suositusta hengityssuojainten tai kangasmaskien käyttämisestä. Näin ollen ministeriön hätäpäissään Twitterissä kello 22.26 julkaisema päivitys on vähintäänkin kyseenalainen, eikä kestä kriittistä tarkastelua.

Moniin epätotuuksiin viittaavien seikkojen paljastuttua ja niihin liittyvän välikysymyksen lähestyessä järjestettiin ministeriössä maanantai-iltana 12.10.2020 hätäkokous, jossa pohdittiin damage controlia ja mahdollisia keinoja selvitä tilanteesta kuivin jaloin. Joku muisti – tai näki asiakirjoista -, että työterveyslaitos oli 3.4.2020 julkaissut ohjeistuksen asiaan liittyen. Julkaisu päätettiin valita pelastusrenkaaksi, jossa paljastui kuitenkin ammottava reikä, sillä päivityksessä viitattu työterveyslaitoksen 3.4.2020 julkaisema ohjeistus oli poistettu verkosta 18.4.2020. Samaan aikaan, kun STM ja THL tiedottivat, etteivät ne suosittele maskien käyttämistä julkisilla paikoilla.

Summa summarum

Edellä esitetyn tapahtumainkulun perusteella näyttää siltä, että sosiaali- ja terveysmisteriö vaikuttaa esittäneen suomalaisille perättömiä tietoja paitsi maskien hyödyistä myös vaikuttaa pyrkineen aktiivisesti estämään asiantuntijoita antamasta suomalaisille tutkimustietoa maskien käytön hyödyistä. Kuten THL-pääjohtaja Tervahauta 15.5.2020 jo julkisesti totesi, vaikuttaa perättömien tietojen levittämisellä olleen poliittinen motiivi.

Ei Suomea voida näin johtaa.