Yhteisövero on laskettava 15 prosenttiin

Suomi verottaa itsensä hengiltä. Varsinkin pienet ja keskisuuret yritykset sekä niiden yrittäjät kamppailevat parhaillaan olemassaolostaan paitsi arvonlisäveron noston myös alarajahuojennuksen ja yleisen taantuman takia. Yhteiskunta tarvitsee pieniä yrityksiä, joista kasvaa tulevaisuuden menestyjiä ja työllistyjiä, joten tästä joukosta täytyy pitää huolta paremmin kuin nyt tehdään. Nyt tarvitaan tehokkaita toimia.

Yhteisöveron laskeminen 15 prosenttiin olisi tehokas tapa saada lisää verotuloja valtiolle ja kannustaa yrityksiä investoimaan ja työllistämään. Silloin molemmat osapuolet voittavat. Suomi on nimittäin luisunut rajusti Lafferin käyrän sosialistiselle puolelle, jossa verotulot pienenevät ja yritysten mahdollisuudet kasvaa ja työllistää heikentyvät. Nykytilanteessa molemmat osapuolet häviävät. Tehokas tapa korjata tilannetta olisi laskea yhteisöveroa. Edellinen kerta osoitti sen käytännössä erittäin tehokkaaksi välineeksi.

Kataisen hallitus laski suuren kohun saattelemana yhteisöveroa. Tuolloin taloustaidoton vasen laita huusi barrikadeilla verotulojen menetystä, heinäsirkkoja ja kaaosta. Toisin kuitenkin kävi, sillä yhteisöveron tuotto kasvoi erittäin merkittävästi seuraavina vuosina. Verotuksen keventyessä lisääntynyt aktiivisuus yrityksissä tuottikin yhteiskunnan hyvinvointiin moninkertaisesti enemmän verotuloja ja lisäksi myös investonteja ja lisää työllisyyttä.

Yhteisöveroa laskeneen Kataisen hallituksen valtionvarainministerinä toimi tuolloin demarien Jutta Urpilainen, joka ymmärsi vaikutukset ja kannatti yhteisöveron laskemista toisin kuin puolueensa muu johto. Urpilaisen päätös johti lopulta hänen ja Antti ”Rahaa on!” Rinteen välirikkoon, koska Rinne vastusti kiivaasti verotuksen keventämistä. Heistä vain toinen ymmärsi miten verotus vaikuttaa kansantalouteen, eikä se ollut Rinne. Jutta maksoi päätöksestään lopulta kalliin hinnan menettämällä puoluejohtajan paikkansa, mutta suomalaiset yritykset ja valtiontalous voittivat.

Nyt porvarihallituksen on aika käynnistää yhteisöveron uudistustus. Nyt tarvitaan ryhtiliike yhteisöveroon.

Sananvapaus on jakamaton ihmisarvo

Sananvapautta on tai sitä ei ole. Välimuotoja ei ole. Somepalvelujen ennakkosensuuri ja sananvapaus eivät voi koskaan kuulua yhteen. Länsimaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa ei voi syntyä tilannetta, jossa viranomainen määrittelisi miten kukin saa ilmaista mielipiteitään, koska valtaapitävien vaihtuessa myös sallitut mielipiteet voiva vaihtua. Sananvapauden kannalta on mahdotonta, että joku viranomainen määrittelisi miten ja missä kansalaiset saavat ilmaista mielipiteitään.

Ikäviä, vääriä ja perättömiäkin mielipiteitä on olemassa, mutta vapaissa länsimaissa niitä pitää saada ilmaista. Silloinkin, kun joku pahoittaa mielensä. Sananvastuu on tärkeä elementti tuomaan seurauksia, jos joku toimii lain vastaisesti. Paino sanoilla lain vastaisesti.

Parhaillaan Venäjä levittää disinformaatiota kaikissa somekanavissa, mutta EU:n sääntelyllä ei ole mitenkään mahdollista kitkeä sitä kokonaan pois. Sen sijaan ihan tavallisten ihmisten ”väärät” mielipiteet saadaan kenties kitkettyä, jolloin sananvapaudella pyyhittäisiin törkeästi lattiaa. Tällainen niin sanottu pohjoiskorealainen malli ei mielestäni sovi Euroopan unionin jäsenvaltioihin.

Twitter ja Metan alustat luopuivat vasemmistolaisesta ”faktantarkistuksesta” perustellusta syystä. Zuckerberg vahvisti, että Yhdysvaltojen hallitus oli painostanut Facebookia aiemmin poliittisväritteiseen sensuuriin. Nyt tuosta sensuurista on luovuttu. Euroopan unionissa noustiin heti barrikadeille, koska kaikilla on pian taas samanlainen oikeus puhua mielipiteensä julki. Monet poliitikot ovat sekoittaneet tässä keskustelussa algoritmien avoimuuden, ennakkosensuurin ja sananvapauden autuaasti toisiinsa, joten asiassa puhutaan usein ristiin kahdesta tai jopa kolmesta eri asiasta samassa keskustelussa. Algoritmien avoimuus on tietenkin hyvä tavoite.

Joidenkin lähteiden mukaan disinformaatio tarkoitti alunperin valtion levittämiä perättömiä väitteitä, kuten esimerkiksi Neuvostoliitto aikanaan toimi. Samalla on tärkeää huomata, että myös Suomessa jopa puolueet levittävät päivittäin disinformaatiota milloin verottomista osingoista milloin tuloerojen kasvusta tai ansiosidonnaisen liittymisestä ammattiliittojen jäsenmaksuihin. Tämä on päivittäistä toimintaa.

Koronakriisissä Suomessa levitettiin myös valtiollista disinformaatiota maskien käytöstä ja hankkimisesta. Koostin vuosia sitten asiasta oheisen aikajanan, johon kannattaa tutustua (linkki tässä). Kukaan asiaan perehtynyt ei voi kiistää, etteikö järjestelmällinen disinformaatio ollut tarkoituksellista ja harkittua. Olisiko siis sekin pitänyt ennakkosensuroida somealustoilta?

Tätä taustaa vasten kannattaa vielä pohtia vakavasti sananvapauden, ennakkosensuurin ja disinformaation suhdetta toisiinsa somekanavien sääntelyvimmassa. Ketkä poliitikot ennakkosensuurin toteutuessa määrittelisivät mikä olisi sallittua disinformaatiota? Tässä keskustelussa on esitetty, että nyt olisi tarpeen saada somealusta, joka ”toimii eurooppalaisten eettisten arvojen pohjalta”. Toivottavasti tuolla ei tarkoiteta unionin määrittämään ennakkosensuuriin perustuvaa somealustaa. Sellainen ei olisi länsimaisen sananvapauskäsityksen mukaista.

Kuuntelija-podcastin vieraana – aiheina mm. YEL, yrittäjyys, perintövero ja talous

Kävin Roni Arvosen vieraana Kuuntelija-podcastissa, jossa keskustelimme laajasti erityisesti yrittäjyyteen ja talouteen liittyvistä asioista. Käynnissä oleva YEL-kriisi joutui tietenkin perkaukseen kuten myös ALV-nostaminen ja yrittäjyys yleensä. Painavaa asiaa tuli myös taloudesta, Koiviston konklaavista ja monesta muusta merkittävästä asiasta.

Kuuntelija-podcastin voi katsoa YouTubesta tai kuunnella Spotifystä. Voit katsoa jakson myös tästä alta upotuksena. Kannattaa samalla käydä tilaamassa Kuuntelija-podcast, jotta saat tiedon tulevista jaksoista.

YEL-kriisin korjausliike etenee viimeinkin

Onnea yrittäjät! Orpon hallitus on viimein aloittanut YEL-kriisin korjausliikkeen ja ryhtyy hallitusohjelmansa mukaisesti selvittämään tilanteen korjaamiseksi tarvittavia toimenpiteitä. Olen työstänyt tätä asiaa vuosien ajan kulisseissa, vaalikentillä, seminaareissa, ministerien tapaamisissa, lukuisten lehtien sivuilla, paneelikeskusteluissa ja SuomiAreenalla. Nyt viimein alkaa tapahtua.

Tuntuu tietenkin hienolta, kun asia viimeinkin edistyy, mutta korjausliike olisi pitänyt aloittaa jo puolitoista vuotta sitten. Kuitenkin parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Politiikassa asioilla on joskus tapana edistyä hitaasti.

Nyt meidän tulee varmistaa, että YEL-kriisiin ratkaisuja selvittävä työryhmä saa aikaan jotain konkreettista eikä lakaise yrittäjien huolta maton alle höttöisellä jargonilla ja katteettomilla puheilla alivakuuttamisesta. Koska kyse ei ole alivakuuttamisesta, vaan täysin päättömistä tuulesta temmatuista eläkemaksuista. Tältä osin julkista valtaa on luovutettu eläkeyhtiöiden virkailijoille, jotka eivät ymmärrä edes palkan ja liikevaihdon eroa.

Eduskunnassa on edelleen aivan liian vähän aitoja yrittäjiä, jotta YEL olisi otettu riittävän nopeasti korjattavaksi ja samasta syystä nyt tulee varmistaa, että alkava selvitystyö tuottaa oikeasti konkreettisia tuloksia ja Marinin hallituksen rakentama YEL-pommi saadaan viimein purettua. Kenenkään ei pidä joutua maksamaan perusteettomia tuulesta temmattuja eläkemaksuja.

Alla listattuna muutamia omia ulostulojani vuosien varrelta. Niihin kannattaa tutustua, jos aihe ei vielä ole kovin tuttu ja jos nykyinen malli vaikuttaa sinusta ihan toimivalta. Nyt täytyy kääriä hihat ja saada aikaan ratkaisuja.

Turun Sanomat 3.8.2022

Aamulehti 30.8.2023

YouTube Puopolo 11.9.2023

YouTube Neuvottelija 1.2.2024

YouTube Tuumaustunti 4.8.2024

Twitter/X 21.7.2024

Twitter/X 10.7.2024

Facebook

Blogi 16.8.2024

LinkedIn

Tiktok 21.7.2024

YEL-kriisi kurittaa yrittäjiä – nyt tarvitaan ratkaisuja

Suomessa on käynnissä yrittäjyyden kriisi, jolla on jatkuessaan kauaskantoisia seurauksia. Yrittäjyyden kannustimia on viime vuosina toistuvasti heikennetty, joten nyt tarvitaan yrittäjyyden kunnianpalautus. Yritykset ovat hyvinvoinnin selkäranka ja ilman niitä ei olisi julkista sektoria saati peruspalveluita ja sosiaaliturvaa.

Vuoden 2023 alussa alkanut YEL-kriisi on johtanut lukuisten yritysten lopettamisiin, ja tilastokeskuksen mukaan lopetettujen yritysten määrä kasvoi vuodessa peräti 20 prosenttia. Viiden vuoden siirtymäajan jälkeen tämä romahdus tulee olemaan kertaluokkaa suurempi, ellei tilannetta saada korjattua.

Kriisin siemenet kylvettiin jo 1970-luvulla, kun yrittäjien eläkemaksuja ei ryhdytty rahastoimaan. Toisin kuin yleisesti oletetaan, yrittäjien eläkemaksut eivät siis jää kasvamaan korkoa. Yhä edelleen yrittäjien maksamat rahat maksetaan suoraan toiselta luukulta ulos, ja siksi valtion budjetista joudutaan paikkaamaan vajetta noin 500 miljoonalla eurolla vuodessa.

Käynnissä oleva YEL-kriisi sai alkunsa, kun Marinin hallitus päätti finanssivalvonnan myötävaikutuksella panna nykyiset yrittäjät maksamaan 50 vuoden aikana velvoitteisiin syntynyttä vajetta. Tuloksena oli epäonnistunut järjestelmä, jossa yrittäjiltä vaadittavat maksut eivät perustu todellisiin lukuihin, vaan eläkeyhtiöt vetävät maksuja hatusta milloin liikevaihtoon milloin yksityisen sektorin mediaanipalkkoihin perustuen.

Tätä voisi verrata tilanteeseen, jossa palkansaaja joutuisi maksamaan eläkemaksunsa naapurin perheen yhteenlaskettujen tulojen mukaan. Jokainen talouden perusteet ymmärtävä tietää, ettei liikevaihto voi mitenkään olla perusteena yrittäjän työpanoksen tai työtulon arvioimiseen. Siihen sitä kuitenkin nyt käytetään.

Olen esittänyt YEL-kriisiin monia ratkaisuvaihtoehtoja. Eläkeyhtiöltä tulee poistaa oikeus määrätä ulosottokelpoisia maksuja vailla riittävää osaamista. Yrittäjien eläkemaksut tulee keskittää valtiolliseen eläkelaitokseen maatalousyrittäjien tavoin ja maksujen tulee perustua todellisiin talouslukuihin nykyisten hiha-arvioiden sijaan. YEL-järjestelmän yhdistäminen TYEL-järjestelmään on sekin arvioitava.

Eräs selvittämisen arvoinen ratkaisu on kerätä yrittäjiltä YEL-maksuja vain takuueläkkeen kertymiseen saakka, minkä jälkeen yrittäjä saisi itse sijoittaa rahansa valitsemaansa rahastoon. Nykyisistä YEL-maksuistaan yrittäjät eivät tule näkemään kuin roposia, joten korjausliike tarvitaan pikaisesti.

Suomessa on noin 200 000 yksinyrittäjää, joista puolet tienaa alle 2 500 euroa kuussa ja neljännes tienaa alle 1 700 euroa kuussa. Yrittäjät ovat siis yhteiskunnan todellisia pienituloisia. Tästä joukosta löytyvät kuitenkin tulevaisuuden tekijät, kasvajat ja työllistäjät. Ellei yrittäjyyden kannustimia saada kuntoon, ei meillä ole 20 vuoden päästä elinvoimaista pk-yrityssektoria. Muutos tarvitaan nyt.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, varakansanedustaja (kok.)

Kirjoitus on julkaistu Business Shooting Clubin jäsenlehdessä kesällä 2024.

10 186 kertaa kiitos! Eurovaaleissa 27. sija

Puolen vuoden eurovaalien aktiivinen kampanjointi on takana. Henkilökohtainen vaalitulokseni 10 186 ääntä riitti Suomen 232 ehdokkaan joukosta sijalle 27. Sitä voidaan pitää ensikertalaiselle ihan kelvollisena tuloksena, vaikkei tavoite läpimenosta toteutunutkaan. Tulos antaa kuitenkin erittäin vahvan mandaatin jatkaa poliittista vaikuttamistyötä eri foorumeissa. Puolueena kokoomus saavutti historiallisen vaalivoiton, joka on konkreettinen osoitus maltillisen oikeistolaisen EU-politiikan suosiosta Suomessa. Lämmin kiitos tukijoille ja äänestäjille. Työ jatkuu.

Kolmen kuukauden loppukiriin mahtui noin parisataa tilaisuutta, satoja puheenvuoroja pienille ja suurille yleisöille, noin 4 000 kädestä käteen jaettua flyeriä ja karkkia sekä noin 13 000 ajokilometriä. Upea tukiryhmäni jakoi postilaatikoihin ympäri Suomea yli 90 000 flyeriä, levitti banderolleja näkyville paikoille ja seisoi vaalikentillä Jocka-liivit yllään jakamassa hyvää mieltä ja vaalitietoutta. Erityisen tärkeässä roolissa olivat myös kampanjaa taloudellisesti tukeneet yritykset ja yksityishenkilöt, jotka osaltaan mahdollistivat kampanjan toteutumisen. Vaalit ovat aina tiimityön tulosta. En voi sanoin kuvailla miten ylpeä olen tästä tiimistäni. Kiitos.

Ilman perheen joustavuutta näin intensiivisen 24/7 vaalikampanjan tekeminen ei olisi ollut mitenkään mahdollista. Siksi täytyy kiittää koko perhettä siitä, että joustoa ja ymmärrystä tällaiselle touhulle on ollut lähes loputtomasti. Suuret kiitokset.

Eurovaalikampanja oli upea kokemus monin tavoin. Esimerkiksi siten, että pääsimme kokoomuksen loistavalla ehdokasjoukolla kiertämään Suomea viikkokausiksi. Mieleen jäi lukemattomia hyviä keskusteluita Suomen ja Euroopan unionin suunnasta sekä turvallisuudesta ja ulkopolitiikasta. Harvinainen rauhallinen aamiaishetki Jämsän helteisellä torilla Mika Aaltolan ja paikallisten kokoomuslaisten kanssa. Mika Kasosen kyydissä matkaaminen Jyväskylään ja hektinen Pohjanmaan kierros upeassa kesäkelissä. Puhumattakaan Ursula von der Leyenin tapaamisesta Helsingissä ja monista antoisista keskusteluista pääministeri Orpon kanssa. Kokemuksia ei saada, niitä hankitaan.

Politiikan tekeminen ei ole ammatti, vaan intohimo. Vaalien tekeminen ei ole työtä, vaan elämäntapa. Ulkopuolisen voi olla hankala hahmottaa miten joku saa virtaa siitä, että tapaa tuhansia ihmisiä vaalikentillä ja voi samalla vaikuttaa asioiden suuntaan. Moni varmasti pohtii kannattaako vaalityötä tehdä, jos ei pääsekään läpi. Vastaan heille, että tietenkin kannattaa. Politiikka on maratoni, jossa jokaiset vaalit tuovat lisää poliittista pääomaa ja vaikuttavuutta. Vaikka vaaleissa ei tulisikaan valituksi, johtaa hyvä tulos aina hyviin asioihin kulisseissa. Luennoidessani opiskelijoille yrittäjyydestä korostan, että hyvin tehty työ huomataan aina. Sama pätee myös politiikkaan.

Toimittajataustaisena olen aina ollut intohimoinen uusiin asioihin perehtymisessä, ja ehdokkuus eurovaaleissa sai sukeltamaan syvälle Euroopan unionin päätöksenteon ytimeen. Samalla selvisi, että unionissa on todella paljon korjattavaa. Ensinnäkin Suomen kansallisia etuja täytyy ryhtyä ajamaan nykyistä vahvemmin, yrittäjyyden ja kilpailukyvyn asemaa on välttämätöntä parantaa nykyisestä ja unionin päätöksentekoa täytyy siirtää nykyisestä mikromanageerauksesta takaisin ylätason asioihin. Jäsenmaat tarvitsevat lisää päätösvaltaa omiin asioihinsa, oli kyse sitten metsänhoidosta tai pullonpalautuksesta. Puolustuksen vahvistamisen lisäksi täytyy ratkaista myös sisäisen turvallisuuden tilannetta esimerkiksi ohjaamalla turvapaikanhakijat unionin ulkopuolelle odottamaan asiansa käsittelyä.

Haluan vielä kiittää kaikkia minua äänestäneitä luottamuksesta ja jokaista vaalitiimissä aktiivisesti toiminutta arvokkaasta tuesta. Tätä työtä tehdään teitä varten ja paremman Suomen puolesta. Työ politiikassa ja yrittäjärintamalla jatkuu.

Euroopan unionin parlamentissa Suomea edustavilla on suuri vaikutus jokaisen suomalaisen arkeen sekä kuntien ja hyvinvointialueiden päätöksiin. Näissä vaaleissa gallupit eivät kyenneet ennustamaan tapahtumia, jotka yllättivät varmasti kaikki. Toiset positiivisesti, toiset vähemmän positiivisesti.

Ajatuksia eurovaalien tuloksesta

Kokoomus sai murskavoiton, jolla suomalaiset antoivat vahvan mandaatin maltillisen oikeistolaiselle EU-politiikalle. Vihreät ja perussuomalaiset menettivät kannatustaan roimasti ja vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson keräsi historialliset 247 604 ääntä. Siihen ei ole kukaan aiemmin kyennyt. Eurovaalit ottivat samalla askeleen henkilövaalien suuntaan. Se voikin olla perusteltua, sillä mepit toimivat hieman erillään Suomen puolueista. Nyt nähdyssä vaalituloksessa teemana korostui turvallisuus, joka onkin alkavan parlamenttikauden keskeisin teema. Suomelle tämä tarkoittaa taloudellista mahdollisuutta, koska suomalaiset yritykset ovat puolustuksessa maailman kärkikaartia ja varsinkin Keski-Euroopassa on huutava pula alan tuotteista.

Euroopan unionin päätöksenteko vaikuttaa jokaisen suomalaisen arkeen, joten nyt on mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan Suomen edunvalvonta kehittyy uuden parlamentin myötä. Viime vuosina siinä on ollut toivomisen varaa, kun suomalaiset on toistuvasti pantu maksajaksi ja vastineeksi unionista on tullut jatkuvasti lisää turhaa sääntelyä. Uuden parlamentin viidestätoista suomalaisesta mepistä peräti yksitoista on uusia. Se antaa mahdollisuuden muuttaa suuntaa myös edunvalvonnan osalta. Suomi tarvitsee parlamenttiin lisää yrittäjähenkistä omien puolien pitämistä, koska muut maat ovat tehneet sitä aina.

Euroopan unionissa Suomea edustaneet parlamentaarikot ovat perinteisesti jääneet vähälle mediahuomiolle, joten nyt valitulla kokoonpanolla on mahdollisuus muutokseen. Erityisesti odotan Sebastian Tynkkysen EU-avauksia ja niistä viestimistä somekanavissa. Olisi tärkeää, että EU-päätöksenteosta viestitään nykyistä aktiivisemmin myös perinteisessä mediassa. Äänestysprosenttina 42,4 on huolestuttava ja kertoo siitä, ettei unionin asioita tunneta Suomessa riittävän hyvin.

Jocka Träskbäck Terevision vieraana

Sain kunnian vierailla Tere Sammallahden suositussa Terevisio-podcastissa, jossa aineena olivat erityisesti EU-vaalit ja Suomen etujen ajamien Euroopan unionissa. Olen eurovaaleissa kokoomuksen yrittäjäehdokas numerolla 232. Keskustelussa mukana myös Terevision kakkoshost Sebastian Stenfors. Kiitos molemmille herroille hyvistä keskusteluista. Katso jakso tästä tai alta.

Kolumni: Ei uusia verokerroksia

Hyvinvointialueiden syntyvaiheessa muutama vuosi sitten Suomessa käytiin vilkasta keskustelua siitä pitäisikö hyvinvointialueilla olla oma verotusoikeus, eli tarvitaanko Suomeen uuden hallintokerroksen lisäksi myös uusi verotuskerros. Kuten arvata saattaa, toinen poliittinen puoli kannatti ahkerien suomalaisten verotuksen kiristämistä ja toinen puoli vastusti valtion käsien työntämistä vieläkin syvemmälle palkansaajien taskuihin. Maakuntaveroa perusteltiin esimerkiksi sillä, että sen myötä hyvinvointialueet eivät enää olisi valtion tiukassa talutusnuorassa. Argumentti oli terveen talouden kannalta susi jo syntyessään. Hyvinvointialueiden nimenomaan tulee olla valtion tiukassa taloudellisessa ohjauksessa, eikä niille pidä antaa avointa sekkiä saati pääsyä kansalaisten rahoihin.

Maakuntavero nousi uudelleen keskusteluihin, kun viime viikolla eräs suomalainen puolue esitti, että Euroopan unionissa pitäisi selvittää mahdollisuuksia ryhtyä verottamaan unionin kansalaisia. Tällaiselle talouden mannerlaattojen muutokselle ei pidä antaa mahdollisuutta. On päivänselvää, että uudet verokerrokset paitsi nostaisivat suomalaisten kokonaisveroastetta nykyisestä valmiiksi kestämättömästä tasosta myös lisäisivät byrokratiaa ja julkisen sektorin kuluja sekä Suomessa että Euroopan unionissa. Tuloksena olisi unioni, jossa ahkerat ihmiset maksaisivat työllään yhä useamman työkykyisen ja työikäisen elämisen, tulonsiirrot ja entisestään kasvavan julkisen sektorin palkka- ja hallintokulut. Ja jos EU-verotus olisi kerran saatu käynnistettyä, olisi sitä enää mahdotonta saada loppumaan. Oli foorumi sitten Euroopan unioni tai Suomi, ei vastuullisessa taloudenpidossa tule antaa tilaa uusille verokerroksille.

Suomessa hyvinvointialueiden talous on parhaillaan rajusti retuperällä aivan kuten sote-hallintohimmeliä rakennettaessa vuosia sitten ennustimme. Vastuullinen päätöksenteko tarkoittaa, että palkansaajien rokottamisen sijaan hyvinvointialueilla ryhdytään elämään siten, että alueille annetut rahat riittävät. Suu säkkiä myöden siis. Edellisellä hallituskaudella näimme toistuvasti miten ongelmia ratkaistiin kaatamalla niiden päälle velkarahaa. Sellaiseen meillä ja tulevilla sukupolvilla ei olisi ollut varaa. Nyt valtion rahat ovat loppu ja edessä on monenlaisia säästötoimia sen sijaan, että maksajaksi pantaisiin palkansaajat uusien verokerrosten kautta. Suomi ja Euroopan unioni eivät tarvitse yhtään uutta veroa, vaan ne molemmat tarvitsevat tiukkaa ja vastuullista taloudenpitoa sekä kulukuuria. Vain siten rahaa voi riittää myös varsinaisten palvelujen ylläpitoon.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 8.5.2024.

Ruokavarmuus on turvallisuutta

Elintarvikkeiden saannin varmistaminen on keskeinen osa huoltovarmuutta, mutta tarvittiin Venäjän hyökkäys Ukrainaan ennen kuin Euroopan unionissa herättiin ruokaketjun toimivuuteen kriisitilanteissa. Suomella on nyt hyvät mahdollisuudet näyttää muulle Euroopalle oikeudenmukaisen ja ekologisesti kestävän ruokaketjun mallia, mutta ensin täytyy varmistaa suomalaisen alkutuotannon kannattavuus. Ilman sitä ei nimittäin ole koko ketjua.

Suomi on varautumisen suurvalta, jonka kokonaisturvallisuuden malli kiinnostaa nyt kansainvälisesti.

Pääministeri Petteri Orpo esitti Euroopan parlamentissa unionille yhteistä varautumisen strategiaa ja komission puheenjohtaja pyysi presidentti Niinistöä laatimaan komissiolle raportin Euroopan kriisivalmiudesta ja varautumisesta. Suomi on näin ollen varautumisessa kokoaan selvästi suurempi toimija. Keskustelussa varautumisesta unohtuvat usein elintarvikkeet ja niiden ketju tuottajalta kuluttajan lautaselle saakka.

Huoltovarmuuskeskuksen arvion mukaan Suomi kestäisi kaksi heikkoa satovuotta. Kannattamaton alkutuotanto on kuitenkin riski, jonka vaurioita ei korjata parissa vuodessa. Näin kauaskantoista riskiä Suomella ei ole varaa ottaa. Maa- ja metsätalouteen liittyvässä keskustelussa tuntuu usein unohtuvan, että alan toimijat ovat nimenomaan yrittäjiä, ja että yrittäjyyden lainalaisuudet koskettavat tietenkin myös heitä.

Toimialan heikentynyt taloudellinen kannattavuus, huonot satovuodet ja tuotantopanostusten kasvu voivat olla liian suuri taakka kannettavaksi monelle yrittäjälle. Luonnonvarakeskuksen mukaan maatilojen yrittäjätulo on viime vuosina laskenut peräti kolmanneksella heikkojen satojen, hintojen laskun ja tuotantokustannusten nousun johdosta. Samaan aikaan kuluttajahinnat ovat nousseet.

Maailmanlaajuisesti tunnettu suomalainen huoltovarmuus edellyttää, että ruokaketjun tulot jakautuvat oikeudenmukaisesti ja tukevat alkutuotannon kannattavuutta. Toimiva ruokajärjestelmä on suomalaisten etu, sillä se varmistaa riittävän elintarvikkeiden saannin kaikissa tilanteissa.

Jocka Träskbäck
eurovaaliehdokas (kok.)
varakansanedustaja

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa, Maaseudun Tulevaisuudessa ja Hämeen Sanomissa

Kaupunkiseutu puhaltaa yhteen hiileen

Tampereen kaupunkiseudun kehitys otti juuri tärkeän harppauksen, kun seudun kaikki kunnat hyväksyivät Rakennesuunnitelma 2040+ -asiakirjan. Siinä linjataan kaupunkiseudun maankäyttöä yhdessä, jotta kaikilla toimijoilla on sama tilannekuva ja visio tulevasta. Tampereen eteläisen kaupunkiseudun kehityksessä tämä näkyy erityisen hyvin Pirkkalan ja Lempäälän välisellä alueella. Kunnat ovat nyt yhdessä sopineet, että alueen liikenneinfraa kehitetään monilla merkittävillä hankkeilla. Tärkeimpiä ovat kolmostien oikaisu, kakkoskehä sekä järjestelyratapiha ja siihen liittyvä raideliikenteen oikorata Lempäälästä Ylöjärvelle. Unohtamatta tietenkään ratayhteyttä lentokentälle.

Mikään näistä hankkeista ei tarkoita ainoastaan liikennettä, vaan kaikki tehostavat myös kaupunkiseudun maankäyttöä ja tiivistävät yhdyskuntarakennetta mahdollistamalla uusia asuin- ja yritysalueita. Hankkeilla on tietysti myös huoltovarmuudellinen vaikutus, joka on vähäistä suurempi. Suomen taloudelle tärkeän HHT-kasvukäytävän pohjoispään merkitys taloudelle kasvaa, kun yritykset saavat uusia sijoittumispaikkoja ja ihmiset uusia työpaikkoja. Tulevien maantie- ja raideyhteyksien varrelle sekä lentokentän läheisyyteen voidaan saada esimerkiksi koko Euroopan unionille tärkeän siruhankkeen teollisuutta sekä logistiikan toimijoita. Ja olisipa sijainti varsin onnistunut myös Suomen kasvavan puolustusteollisuuden tarpeisiin.

Edellä mainitut hankkeet ovat näkyneet jo vuosia päätöksentekijöiden kartoissa niin kunnissa kuin hyvinvointialueilla, joten tilanne ei ole uusi. Nyt näille ratkaisevan tärkeille hankkeille on kuitenkin saatu kaikkien seudun kuntien siunaus. Tekemistä vaille valmista, joku voisi sanoa, mutta toteutuminen tulee kestämään. Pitkästä perspektiivistä kertoo asiakirjan nimikin, Rakennesuunnitelma 2040+. Tampereen valtuusto linjasi taannoin oman tahtotilansa hankkeiden toteuttamisen järjestyksestä. Ensin Lakalaiva-Sarankulman lisäkaistat, toisena kakkoskehä ja vasta kolmantena Puskiaisten oikaisu. Tampereen linjaukseen on varmasti muiden kuntien helppo yhtyä.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)

Kirjoitus on julkaistu 28.2.2024 Lempäälän-Vesilahden Sanomissa.