Luottoluokitus laskee – on ryhtiliikkeen aika!

Luottoluokittaja Fitch laski Suomen luottoluokitusta AA+ -luokasta AA-luokkaan. Tämä tulee nostamaan valtionvelan kustannuksia ja voi johtaa luokituksen laskuun myös jatkossa, ellei kierrettä saada katkaistua. Tilanne on siis hälyttävä. Luottoluokituksen laskun syyt eivät yllättäneet. Samat ongelmat ovat paisuneet jo vuosikymmeniä, koska välttämättömiä rakenteellisia muutoksia ei ole uskallettu tehdä äänestäjien suuttumisen pelossa. Nyt on viimeinen hetki tehdä massiivinen ryhtiliike. Luottoluokittaja Fitchin lista tuntuu nimittäin kovin tutulta:

• Riittämätön julkisen talouden sopeutus
• Korkea ja kasvava valtionvelka
• Pitkäaikaiset ja suuret budjettialijäämät
• Heikko talouskasvu

Nyt täytyy karsia rajusti julkista sektoria ja sen byrokratiaa, panna ammattiliitot verolle, leikata Yleisradion budjettia, karsia tehottomia yritystukia, vähentää kehitysapua, leikata tulonsiirtoja, lakkauttaa tehottomia virastoja, aloittaa hyvinvointialueiden ja niiden tietojärjestelmien yhdistäminen, lopettaa asumistuet hyvin toimeen tulevilta sekä toteuttaa esittämäni laaja yrittäjyysreformi YEL-korjauksineen. Tuossa vain muutama esimerkki. Talous täytyy saada tasapainoon Marinin kaudella alkaneen ”Rahaa on” -syöksykierteen jäljiltä. Vaihtoehtoja ei ole.

Porvarihallitus on ainoa kokoonpano, joka voisi edes teoriassa saada korjattua tilanteen ilman IMF:n salkkumiesten väliintuloa. Kuluneiden kahden vuoden käsien heiluttelusta on aika siirtyä viimein vaikuttaviin toimiin ja saada Suomen syöksykierre taittumaan. Tehdä siis RYHTILIIKE isoilla kirjaimilla.

Suomalainen yrittäjäkenttä romuttuu – YEL-kriisin korjausta kiirehdittävä

Surullisia uutisia. Suomalainen yrittäjäkenttä romuttuu päivä päivältä ja nyt käsillä on ennustamamme katastrofi. Kuten olen jo vuosia varoittanut, Marinin hallituksen YEL-pommi ajaa monet yrittäjät ahdinkoon, kun rahat eivät riitä perusteettomien maksujen hoitamiseen. Nykyisen hallituksen olisi pitänyt ottaa kriisi välittömästi korjattavakseen, mutta asiassa viivyteltiin ensin puolitoista pitkää vuotta ja vauhti on edelleen luokattoman hidasta kriisin vakaviin seurauksiin nähden.

Tänään Tekniikka & Talous uutisoi, että suomalaisten yritysten konkurssiluvut ovat synkimmät 25 vuoteen, eikä toukokuu katkaissut alkanutta syöksykierrettä. Tilastojen mukaan varsinkin pienten yritysten rahat ovat loppu, ja syytä siihen ei tarvitse kovin kaukaa hakea. On selvää, että hälytyskellojen pitäisi viimeistään nyt soida myös porvarihallituksessa, vaikka olemme toki soittaneet niitä jo kolmen vuoden ajan.

On selvää, että Suomen yleisesti heikko taloustilanne, ALV-korotukset ja EU-päätöksellä toteutunut alarajahuojennuksen poistaminen heikentävät yrittäjien taloutta, mutta YEL-pommi on ollut monilla kamelin selän katkaissut ratkaiseva yksittäinen tekijä. Arvonlisäveron korotus on usein vielä hoidettavissa, mutta kun eläkeyhtiö tempaisee lottokoneesta perättömiä ulosottokelpoisia laskuja, on edessä usein yrityksen alasajo tavalla tai toisella. Osa pienyrittäjistä on onnistunut panemaan yrityksensä ns. talviteloille, mutta osa on ajautunut konkurssiin. Me kaikki tiedämme miten Suomessa suhtaudutaan konkurssiin tehneisiin ihmisiin, joten moni heistä ei ole enää tekemässä paluuta yrittäjäksi.

YEL-kriisin korjausliikkeen hoitaminen osoittaa miten heikosti eduskunnassa ymmärretään yrittäjyyttä ja yrittäjien arkea. Tässä alla linkki tuoreeseen Neuvottelija-podcastin jaksoon, jossa käsittelemme YEL-kriisin tämänhetkistä tilannetta ja korjaustarpeita sekä niiden aikataulua. Jakso kannattaa katsoa, jos haluat tietää missä YEL-kriisissä nyt mennään ja mitkä ovat mahdolliset seuraavat toimenpiteet.

Paikkaneuvottelut maalissa – suuri kiitos luottamuksesta!

Upeita uutisia! Kokoomuksen Tampereen valtuustoryhmä päätti tänään esittää minua Tampereen kaupunginhallitukseen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi. Kuntavaaleissa peräti 1 296 tamperelaiselta saatu erittäin vahva mandaatti on siten toteutumassa parhaalla mahdollisella tavalla. Kiitos luottamuksestanne, ystävät.

Kaupunginhallitus on vaikuttamisen ytimessä, sillä se johtaa kaupungin ja kaupunkikonsernin toimintaa, taloutta ja hallintoa, vastaa omistajaohjauksesta sekä valmistelee päätökset valtuustolle sekä valvoo päätösten täytäntöönpanoa ja laillisuutta. Ensimmäinen varapuheenjohtaja johtaa myös kaupunginhallituksen kokouksia, mikäli pormestari sattuu olemaan estyneenä.

Kunta- ja aluevaalien upean tuloksen myötä kokoomus esittää minua lisäksi Pirkanmaan tulevaisuus- ja turvallisuusvaliokunnan ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi, maakuntavaltuuston jäseneksi ja seutuhallituksen varajäseneksi. Mikäli valinnat toteutuvat, tulen vaikuttamaan Tampereen kaupungin lisäksi myös Pirkanmaan maakunnan ja Tampereen kaupunkiseudun kehitykseen.

Tampereen kaupunginvaltuusto tekee keskeiset paikkavalinnat valtuuston kokouksessa 2. kesäkuuta ja Pirkanmaan aluevaltuusto 9. kesäkuuta.

Kiitos ystävät, ryhtiliike on käynnissä.

Ikäihmisten asumispalveluihin lisää vaihtoehtoja – yritykset pidetään mukana

Ryhtiliike on käynnissä! Pirkanmaan hyvinvointialueella otetaan käyttöön palveluseteli ikäihmisten ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. Aluehallitus hyväksyi kriteerit tänään maanantaina. Näin parannetaan ikäihmisten palvelujen saatavuutta, lisätään asiakkaiden valintamahdollisuuksia ja pidetään samalla myös kriittisen tärkeä yksityinen sektori mukana palvelutuotannossa. Tätä olen pitkään peräänkuuluttanut.

Vanhuspalveluja ei voida toteuttaa kokonaan hyvinvointialueen omana tuotantona, vaikka ideologisia pyrkimyksiä siihen suuntaan onkin ikävä kyllä ollut viime aikoina nähtävissä. Laadukasta palvelua hyvään hintaan tarjoavat sote-yritykset täytyy siksi pitää tiiviisti mukana monituottajuudella. Tässä kokonaisuudessa on varmasti vielä viilattavaa, mutta suunta on nyt aivan oikea.

Pirkanmaan hyvinvointialueen ensimmäinen kausi päättyy tänä keväänä, kun kunta- ja aluevaaleissa valitaan uudet valtuustot. Olemme ensimmäisen kauden pyrkineet korjaamaan heikolla lainvalmistelulla toteutetun sote-uudistuksen virheitä, ja vanhuspalvelut ovat olleet tässä eräs keskeisistä asioista. Nyt suunta on siis oikea. Toivottavasti sama suunta jatkuu myös vaalien jälkeen.

Yhteisövero on laskettava 15 prosenttiin

Suomi verottaa itsensä hengiltä. Varsinkin pienet ja keskisuuret yritykset sekä niiden yrittäjät kamppailevat parhaillaan olemassaolostaan paitsi arvonlisäveron noston myös alarajahuojennuksen ja yleisen taantuman takia. Yhteiskunta tarvitsee pieniä yrityksiä, joista kasvaa tulevaisuuden menestyjiä ja työllistyjiä, joten tästä joukosta täytyy pitää huolta paremmin kuin nyt tehdään. Nyt tarvitaan tehokkaita toimia.

Yhteisöveron laskeminen 15 prosenttiin olisi tehokas tapa saada lisää verotuloja valtiolle ja kannustaa yrityksiä investoimaan ja työllistämään. Silloin molemmat osapuolet voittavat. Suomi on nimittäin luisunut rajusti Lafferin käyrän sosialistiselle puolelle, jossa verotulot pienenevät ja yritysten mahdollisuudet kasvaa ja työllistää heikentyvät. Nykytilanteessa molemmat osapuolet häviävät. Tehokas tapa korjata tilannetta olisi laskea yhteisöveroa. Edellinen kerta osoitti sen käytännössä erittäin tehokkaaksi välineeksi.

Kataisen hallitus laski suuren kohun saattelemana yhteisöveroa. Tuolloin taloustaidoton vasen laita huusi barrikadeilla verotulojen menetystä, heinäsirkkoja ja kaaosta. Toisin kuitenkin kävi, sillä yhteisöveron tuotto kasvoi erittäin merkittävästi seuraavina vuosina. Verotuksen keventyessä lisääntynyt aktiivisuus yrityksissä tuottikin yhteiskunnan hyvinvointiin moninkertaisesti enemmän verotuloja ja lisäksi myös investonteja ja lisää työllisyyttä.

Yhteisöveroa laskeneen Kataisen hallituksen valtionvarainministerinä toimi tuolloin demarien Jutta Urpilainen, joka ymmärsi vaikutukset ja kannatti yhteisöveron laskemista toisin kuin puolueensa muu johto. Urpilaisen päätös johti lopulta hänen ja Antti ”Rahaa on!” Rinteen välirikkoon, koska Rinne vastusti kiivaasti verotuksen keventämistä. Heistä vain toinen ymmärsi miten verotus vaikuttaa kansantalouteen, eikä se ollut Rinne. Jutta maksoi päätöksestään lopulta kalliin hinnan menettämällä puoluejohtajan paikkansa, mutta suomalaiset yritykset ja valtiontalous voittivat.

Nyt porvarihallituksen on aika käynnistää yhteisöveron uudistustus. Nyt tarvitaan ryhtiliike yhteisöveroon.

Sananvapaus on jakamaton ihmisarvo

Sananvapautta on tai sitä ei ole. Välimuotoja ei ole. Somepalvelujen ennakkosensuuri ja sananvapaus eivät voi koskaan kuulua yhteen. Länsimaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa ei voi syntyä tilannetta, jossa viranomainen määrittelisi miten kukin saa ilmaista mielipiteitään, koska valtaapitävien vaihtuessa myös sallitut mielipiteet voiva vaihtua. Sananvapauden kannalta on mahdotonta, että joku viranomainen määrittelisi miten ja missä kansalaiset saavat ilmaista mielipiteitään.

Ikäviä, vääriä ja perättömiäkin mielipiteitä on olemassa, mutta vapaissa länsimaissa niitä pitää saada ilmaista. Silloinkin, kun joku pahoittaa mielensä. Sananvastuu on tärkeä elementti tuomaan seurauksia, jos joku toimii lain vastaisesti. Paino sanoilla lain vastaisesti.

Parhaillaan Venäjä levittää disinformaatiota kaikissa somekanavissa, mutta EU:n sääntelyllä ei ole mitenkään mahdollista kitkeä sitä kokonaan pois. Sen sijaan ihan tavallisten ihmisten ”väärät” mielipiteet saadaan kenties kitkettyä, jolloin sananvapaudella pyyhittäisiin törkeästi lattiaa. Tällainen niin sanottu pohjoiskorealainen malli ei mielestäni sovi Euroopan unionin jäsenvaltioihin.

Twitter ja Metan alustat luopuivat vasemmistolaisesta ”faktantarkistuksesta” perustellusta syystä. Zuckerberg vahvisti, että Yhdysvaltojen hallitus oli painostanut Facebookia aiemmin poliittisväritteiseen sensuuriin. Nyt tuosta sensuurista on luovuttu. Euroopan unionissa noustiin heti barrikadeille, koska kaikilla on pian taas samanlainen oikeus puhua mielipiteensä julki. Monet poliitikot ovat sekoittaneet tässä keskustelussa algoritmien avoimuuden, ennakkosensuurin ja sananvapauden autuaasti toisiinsa, joten asiassa puhutaan usein ristiin kahdesta tai jopa kolmesta eri asiasta samassa keskustelussa. Algoritmien avoimuus on tietenkin hyvä tavoite.

Joidenkin lähteiden mukaan disinformaatio tarkoitti alunperin valtion levittämiä perättömiä väitteitä, kuten esimerkiksi Neuvostoliitto aikanaan toimi. Samalla on tärkeää huomata, että myös Suomessa jopa puolueet levittävät päivittäin disinformaatiota milloin verottomista osingoista milloin tuloerojen kasvusta tai ansiosidonnaisen liittymisestä ammattiliittojen jäsenmaksuihin. Tämä on päivittäistä toimintaa.

Koronakriisissä Suomessa levitettiin myös valtiollista disinformaatiota maskien käytöstä ja hankkimisesta. Koostin vuosia sitten asiasta oheisen aikajanan, johon kannattaa tutustua (linkki tässä). Kukaan asiaan perehtynyt ei voi kiistää, etteikö järjestelmällinen disinformaatio ollut tarkoituksellista ja harkittua. Olisiko siis sekin pitänyt ennakkosensuroida somealustoilta?

Tätä taustaa vasten kannattaa vielä pohtia vakavasti sananvapauden, ennakkosensuurin ja disinformaation suhdetta toisiinsa somekanavien sääntelyvimmassa. Ketkä poliitikot ennakkosensuurin toteutuessa määrittelisivät mikä olisi sallittua disinformaatiota? Tässä keskustelussa on esitetty, että nyt olisi tarpeen saada somealusta, joka ”toimii eurooppalaisten eettisten arvojen pohjalta”. Toivottavasti tuolla ei tarkoiteta unionin määrittämään ennakkosensuuriin perustuvaa somealustaa. Sellainen ei olisi länsimaisen sananvapauskäsityksen mukaista.

Kuuntelija-podcastin vieraana – aiheina mm. YEL, yrittäjyys, perintövero ja talous

Kävin Roni Arvosen vieraana Kuuntelija-podcastissa, jossa keskustelimme laajasti erityisesti yrittäjyyteen ja talouteen liittyvistä asioista. Käynnissä oleva YEL-kriisi joutui tietenkin perkaukseen kuten myös ALV-nostaminen ja yrittäjyys yleensä. Painavaa asiaa tuli myös taloudesta, Koiviston konklaavista ja monesta muusta merkittävästä asiasta.

Kuuntelija-podcastin voi katsoa YouTubesta tai kuunnella Spotifystä. Voit katsoa jakson myös tästä alta upotuksena. Kannattaa samalla käydä tilaamassa Kuuntelija-podcast, jotta saat tiedon tulevista jaksoista.

YEL-kriisin korjausliike etenee viimeinkin

Onnea yrittäjät! Orpon hallitus on viimein aloittanut YEL-kriisin korjausliikkeen ja ryhtyy hallitusohjelmansa mukaisesti selvittämään tilanteen korjaamiseksi tarvittavia toimenpiteitä. Olen työstänyt tätä asiaa vuosien ajan kulisseissa, vaalikentillä, seminaareissa, ministerien tapaamisissa, lukuisten lehtien sivuilla, paneelikeskusteluissa ja SuomiAreenalla. Nyt viimein alkaa tapahtua.

Tuntuu tietenkin hienolta, kun asia viimeinkin edistyy, mutta korjausliike olisi pitänyt aloittaa jo puolitoista vuotta sitten. Kuitenkin parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Politiikassa asioilla on joskus tapana edistyä hitaasti.

Nyt meidän tulee varmistaa, että YEL-kriisiin ratkaisuja selvittävä työryhmä saa aikaan jotain konkreettista eikä lakaise yrittäjien huolta maton alle höttöisellä jargonilla ja katteettomilla puheilla alivakuuttamisesta. Koska kyse ei ole alivakuuttamisesta, vaan täysin päättömistä tuulesta temmatuista eläkemaksuista. Tältä osin julkista valtaa on luovutettu eläkeyhtiöiden virkailijoille, jotka eivät ymmärrä edes palkan ja liikevaihdon eroa.

Eduskunnassa on edelleen aivan liian vähän aitoja yrittäjiä, jotta YEL olisi otettu riittävän nopeasti korjattavaksi ja samasta syystä nyt tulee varmistaa, että alkava selvitystyö tuottaa oikeasti konkreettisia tuloksia ja Marinin hallituksen rakentama YEL-pommi saadaan viimein purettua. Kenenkään ei pidä joutua maksamaan perusteettomia tuulesta temmattuja eläkemaksuja.

Alla listattuna muutamia omia ulostulojani vuosien varrelta. Niihin kannattaa tutustua, jos aihe ei vielä ole kovin tuttu ja jos nykyinen malli vaikuttaa sinusta ihan toimivalta. Nyt täytyy kääriä hihat ja saada aikaan ratkaisuja.

Turun Sanomat 3.8.2022

Aamulehti 30.8.2023

YouTube Puopolo 11.9.2023

YouTube Neuvottelija 1.2.2024

YouTube Tuumaustunti 4.8.2024

Twitter/X 21.7.2024

Twitter/X 10.7.2024

Facebook

Blogi 16.8.2024

LinkedIn

Tiktok 21.7.2024

YEL-kriisi kurittaa yrittäjiä – nyt tarvitaan ratkaisuja

Suomessa on käynnissä yrittäjyyden kriisi, jolla on jatkuessaan kauaskantoisia seurauksia. Yrittäjyyden kannustimia on viime vuosina toistuvasti heikennetty, joten nyt tarvitaan yrittäjyyden kunnianpalautus. Yritykset ovat hyvinvoinnin selkäranka ja ilman niitä ei olisi julkista sektoria saati peruspalveluita ja sosiaaliturvaa.

Vuoden 2023 alussa alkanut YEL-kriisi on johtanut lukuisten yritysten lopettamisiin, ja tilastokeskuksen mukaan lopetettujen yritysten määrä kasvoi vuodessa peräti 20 prosenttia. Viiden vuoden siirtymäajan jälkeen tämä romahdus tulee olemaan kertaluokkaa suurempi, ellei tilannetta saada korjattua.

Kriisin siemenet kylvettiin jo 1970-luvulla, kun yrittäjien eläkemaksuja ei ryhdytty rahastoimaan. Toisin kuin yleisesti oletetaan, yrittäjien eläkemaksut eivät siis jää kasvamaan korkoa. Yhä edelleen yrittäjien maksamat rahat maksetaan suoraan toiselta luukulta ulos, ja siksi valtion budjetista joudutaan paikkaamaan vajetta noin 500 miljoonalla eurolla vuodessa.

Käynnissä oleva YEL-kriisi sai alkunsa, kun Marinin hallitus päätti finanssivalvonnan myötävaikutuksella panna nykyiset yrittäjät maksamaan 50 vuoden aikana velvoitteisiin syntynyttä vajetta. Tuloksena oli epäonnistunut järjestelmä, jossa yrittäjiltä vaadittavat maksut eivät perustu todellisiin lukuihin, vaan eläkeyhtiöt vetävät maksuja hatusta milloin liikevaihtoon milloin yksityisen sektorin mediaanipalkkoihin perustuen.

Tätä voisi verrata tilanteeseen, jossa palkansaaja joutuisi maksamaan eläkemaksunsa naapurin perheen yhteenlaskettujen tulojen mukaan. Jokainen talouden perusteet ymmärtävä tietää, ettei liikevaihto voi mitenkään olla perusteena yrittäjän työpanoksen tai työtulon arvioimiseen. Siihen sitä kuitenkin nyt käytetään.

Olen esittänyt YEL-kriisiin monia ratkaisuvaihtoehtoja. Eläkeyhtiöltä tulee poistaa oikeus määrätä ulosottokelpoisia maksuja vailla riittävää osaamista. Yrittäjien eläkemaksut tulee keskittää valtiolliseen eläkelaitokseen maatalousyrittäjien tavoin ja maksujen tulee perustua todellisiin talouslukuihin nykyisten hiha-arvioiden sijaan. YEL-järjestelmän yhdistäminen TYEL-järjestelmään on sekin arvioitava.

Eräs selvittämisen arvoinen ratkaisu on kerätä yrittäjiltä YEL-maksuja vain takuueläkkeen kertymiseen saakka, minkä jälkeen yrittäjä saisi itse sijoittaa rahansa valitsemaansa rahastoon. Nykyisistä YEL-maksuistaan yrittäjät eivät tule näkemään kuin roposia, joten korjausliike tarvitaan pikaisesti.

Suomessa on noin 200 000 yksinyrittäjää, joista puolet tienaa alle 2 500 euroa kuussa ja neljännes tienaa alle 1 700 euroa kuussa. Yrittäjät ovat siis yhteiskunnan todellisia pienituloisia. Tästä joukosta löytyvät kuitenkin tulevaisuuden tekijät, kasvajat ja työllistäjät. Ellei yrittäjyyden kannustimia saada kuntoon, ei meillä ole 20 vuoden päästä elinvoimaista pk-yrityssektoria. Muutos tarvitaan nyt.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, varakansanedustaja (kok.)

Kirjoitus on julkaistu Business Shooting Clubin jäsenlehdessä kesällä 2024.