Julkaistu

10 186 kertaa kiitos! Eurovaaleissa 27. sija

Puolen vuoden eurovaalien aktiivinen kampanjointi on takana. Henkilökohtainen vaalitulokseni 10 186 ääntä riitti Suomen 232 ehdokkaan joukosta sijalle 27. Sitä voidaan pitää ensikertalaiselle ihan kelvollisena tuloksena, vaikkei tavoite läpimenosta toteutunutkaan. Tulos antaa kuitenkin erittäin vahvan mandaatin jatkaa poliittista vaikuttamistyötä eri foorumeissa. Puolueena kokoomus saavutti historiallisen vaalivoiton, joka on konkreettinen osoitus maltillisen oikeistolaisen EU-politiikan suosiosta Suomessa. Lämmin kiitos tukijoille ja äänestäjille. Työ jatkuu.

Kolmen kuukauden loppukiriin mahtui noin parisataa tilaisuutta, satoja puheenvuoroja pienille ja suurille yleisöille, noin 4 000 kädestä käteen jaettua flyeriä ja karkkia sekä noin 13 000 ajokilometriä. Upea tukiryhmäni jakoi postilaatikoihin ympäri Suomea yli 90 000 flyeriä, levitti banderolleja näkyville paikoille ja seisoi vaalikentillä Jocka-liivit yllään jakamassa hyvää mieltä ja vaalitietoutta. Erityisen tärkeässä roolissa olivat myös kampanjaa taloudellisesti tukeneet yritykset ja yksityishenkilöt, jotka osaltaan mahdollistivat kampanjan toteutumisen. Vaalit ovat aina tiimityön tulosta. En voi sanoin kuvailla miten ylpeä olen tästä tiimistäni. Kiitos.

Ilman perheen joustavuutta näin intensiivisen 24/7 vaalikampanjan tekeminen ei olisi ollut mitenkään mahdollista. Siksi täytyy kiittää koko perhettä siitä, että joustoa ja ymmärrystä tällaiselle touhulle on ollut lähes loputtomasti. Suuret kiitokset.

Eurovaalikampanja oli upea kokemus monin tavoin. Esimerkiksi siten, että pääsimme kokoomuksen loistavalla ehdokasjoukolla kiertämään Suomea viikkokausiksi. Mieleen jäi lukemattomia hyviä keskusteluita Suomen ja Euroopan unionin suunnasta sekä turvallisuudesta ja ulkopolitiikasta. Harvinainen rauhallinen aamiaishetki Jämsän helteisellä torilla Mika Aaltolan ja paikallisten kokoomuslaisten kanssa. Mika Kasosen kyydissä matkaaminen Jyväskylään ja hektinen Pohjanmaan kierros upeassa kesäkelissä. Puhumattakaan Ursula von der Leyenin tapaamisesta Helsingissä ja monista antoisista keskusteluista pääministeri Orpon kanssa. Kokemuksia ei saada, niitä hankitaan.

Politiikan tekeminen ei ole ammatti, vaan intohimo. Vaalien tekeminen ei ole työtä, vaan elämäntapa. Ulkopuolisen voi olla hankala hahmottaa miten joku saa virtaa siitä, että tapaa tuhansia ihmisiä vaalikentillä ja voi samalla vaikuttaa asioiden suuntaan. Moni varmasti pohtii kannattaako vaalityötä tehdä, jos ei pääsekään läpi. Vastaan heille, että tietenkin kannattaa. Politiikka on maratoni, jossa jokaiset vaalit tuovat lisää poliittista pääomaa ja vaikuttavuutta. Vaikka vaaleissa ei tulisikaan valituksi, johtaa hyvä tulos aina hyviin asioihin kulisseissa. Luennoidessani opiskelijoille yrittäjyydestä korostan, että hyvin tehty työ huomataan aina. Sama pätee myös politiikkaan.

Toimittajataustaisena olen aina ollut intohimoinen uusiin asioihin perehtymisessä, ja ehdokkuus eurovaaleissa sai sukeltamaan syvälle Euroopan unionin päätöksenteon ytimeen. Samalla selvisi, että unionissa on todella paljon korjattavaa. Ensinnäkin Suomen kansallisia etuja täytyy ryhtyä ajamaan nykyistä vahvemmin, yrittäjyyden ja kilpailukyvyn asemaa on välttämätöntä parantaa nykyisestä ja unionin päätöksentekoa täytyy siirtää nykyisestä mikromanageerauksesta takaisin ylätason asioihin. Jäsenmaat tarvitsevat lisää päätösvaltaa omiin asioihinsa, oli kyse sitten metsänhoidosta tai pullonpalautuksesta. Puolustuksen vahvistamisen lisäksi täytyy ratkaista myös sisäisen turvallisuuden tilannetta esimerkiksi ohjaamalla turvapaikanhakijat unionin ulkopuolelle odottamaan asiansa käsittelyä.

Haluan vielä kiittää kaikkia minua äänestäneitä luottamuksesta ja jokaista vaalitiimissä aktiivisesti toiminutta arvokkaasta tuesta. Tätä työtä tehdään teitä varten ja paremman Suomen puolesta. Työ politiikassa ja yrittäjärintamalla jatkuu.

Euroopan unionin parlamentissa Suomea edustavilla on suuri vaikutus jokaisen suomalaisen arkeen sekä kuntien ja hyvinvointialueiden päätöksiin. Näissä vaaleissa gallupit eivät kyenneet ennustamaan tapahtumia, jotka yllättivät varmasti kaikki. Toiset positiivisesti, toiset vähemmän positiivisesti.

Ajatuksia eurovaalien tuloksesta

Kokoomus sai murskavoiton, jolla suomalaiset antoivat vahvan mandaatin maltillisen oikeistolaiselle EU-politiikalle. Vihreät ja perussuomalaiset menettivät kannatustaan roimasti ja vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson keräsi historialliset 247 604 ääntä. Siihen ei ole kukaan aiemmin kyennyt. Eurovaalit ottivat samalla askeleen henkilövaalien suuntaan. Se voikin olla perusteltua, sillä mepit toimivat hieman erillään Suomen puolueista. Nyt nähdyssä vaalituloksessa teemana korostui turvallisuus, joka onkin alkavan parlamenttikauden keskeisin teema. Suomelle tämä tarkoittaa taloudellista mahdollisuutta, koska suomalaiset yritykset ovat puolustuksessa maailman kärkikaartia ja varsinkin Keski-Euroopassa on huutava pula alan tuotteista.

Euroopan unionin päätöksenteko vaikuttaa jokaisen suomalaisen arkeen, joten nyt on mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan Suomen edunvalvonta kehittyy uuden parlamentin myötä. Viime vuosina siinä on ollut toivomisen varaa, kun suomalaiset on toistuvasti pantu maksajaksi ja vastineeksi unionista on tullut jatkuvasti lisää turhaa sääntelyä. Uuden parlamentin viidestätoista suomalaisesta mepistä peräti yksitoista on uusia. Se antaa mahdollisuuden muuttaa suuntaa myös edunvalvonnan osalta. Suomi tarvitsee parlamenttiin lisää yrittäjähenkistä omien puolien pitämistä, koska muut maat ovat tehneet sitä aina.

Euroopan unionissa Suomea edustaneet parlamentaarikot ovat perinteisesti jääneet vähälle mediahuomiolle, joten nyt valitulla kokoonpanolla on mahdollisuus muutokseen. Erityisesti odotan Sebastian Tynkkysen EU-avauksia ja niistä viestimistä somekanavissa. Olisi tärkeää, että EU-päätöksenteosta viestitään nykyistä aktiivisemmin myös perinteisessä mediassa. Äänestysprosenttina 42,4 on huolestuttava ja kertoo siitä, ettei unionin asioita tunneta Suomessa riittävän hyvin.

Julkaistu

Jocka Träskbäck Terevision vieraana

Sain kunnian vierailla Tere Sammallahden suositussa Terevisio-podcastissa, jossa aineena olivat erityisesti EU-vaalit ja Suomen etujen ajamien Euroopan unionissa. Olen eurovaaleissa kokoomuksen yrittäjäehdokas numerolla 232. Keskustelussa mukana myös Terevision kakkoshost Sebastian Stenfors. Kiitos molemmille herroille hyvistä keskusteluista. Katso jakso tästä tai alta.

Julkaistu

Kolumni: Ei uusia verokerroksia

Hyvinvointialueiden syntyvaiheessa muutama vuosi sitten Suomessa käytiin vilkasta keskustelua siitä pitäisikö hyvinvointialueilla olla oma verotusoikeus, eli tarvitaanko Suomeen uuden hallintokerroksen lisäksi myös uusi verotuskerros. Kuten arvata saattaa, toinen poliittinen puoli kannatti ahkerien suomalaisten verotuksen kiristämistä ja toinen puoli vastusti valtion käsien työntämistä vieläkin syvemmälle palkansaajien taskuihin. Maakuntaveroa perusteltiin esimerkiksi sillä, että sen myötä hyvinvointialueet eivät enää olisi valtion tiukassa talutusnuorassa. Argumentti oli terveen talouden kannalta susi jo syntyessään. Hyvinvointialueiden nimenomaan tulee olla valtion tiukassa taloudellisessa ohjauksessa, eikä niille pidä antaa avointa sekkiä saati pääsyä kansalaisten rahoihin.

Maakuntavero nousi uudelleen keskusteluihin, kun viime viikolla eräs suomalainen puolue esitti, että Euroopan unionissa pitäisi selvittää mahdollisuuksia ryhtyä verottamaan unionin kansalaisia. Tällaiselle talouden mannerlaattojen muutokselle ei pidä antaa mahdollisuutta. On päivänselvää, että uudet verokerrokset paitsi nostaisivat suomalaisten kokonaisveroastetta nykyisestä valmiiksi kestämättömästä tasosta myös lisäisivät byrokratiaa ja julkisen sektorin kuluja sekä Suomessa että Euroopan unionissa. Tuloksena olisi unioni, jossa ahkerat ihmiset maksaisivat työllään yhä useamman työkykyisen ja työikäisen elämisen, tulonsiirrot ja entisestään kasvavan julkisen sektorin palkka- ja hallintokulut. Ja jos EU-verotus olisi kerran saatu käynnistettyä, olisi sitä enää mahdotonta saada loppumaan. Oli foorumi sitten Euroopan unioni tai Suomi, ei vastuullisessa taloudenpidossa tule antaa tilaa uusille verokerroksille.

Suomessa hyvinvointialueiden talous on parhaillaan rajusti retuperällä aivan kuten sote-hallintohimmeliä rakennettaessa vuosia sitten ennustimme. Vastuullinen päätöksenteko tarkoittaa, että palkansaajien rokottamisen sijaan hyvinvointialueilla ryhdytään elämään siten, että alueille annetut rahat riittävät. Suu säkkiä myöden siis. Edellisellä hallituskaudella näimme toistuvasti miten ongelmia ratkaistiin kaatamalla niiden päälle velkarahaa. Sellaiseen meillä ja tulevilla sukupolvilla ei olisi ollut varaa. Nyt valtion rahat ovat loppu ja edessä on monenlaisia säästötoimia sen sijaan, että maksajaksi pantaisiin palkansaajat uusien verokerrosten kautta. Suomi ja Euroopan unioni eivät tarvitse yhtään uutta veroa, vaan ne molemmat tarvitsevat tiukkaa ja vastuullista taloudenpitoa sekä kulukuuria. Vain siten rahaa voi riittää myös varsinaisten palvelujen ylläpitoon.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 8.5.2024.

Julkaistu

Ruokavarmuus on turvallisuutta

Elintarvikkeiden saannin varmistaminen on keskeinen osa huoltovarmuutta, mutta tarvittiin Venäjän hyökkäys Ukrainaan ennen kuin Euroopan unionissa herättiin ruokaketjun toimivuuteen kriisitilanteissa. Suomella on nyt hyvät mahdollisuudet näyttää muulle Euroopalle oikeudenmukaisen ja ekologisesti kestävän ruokaketjun mallia, mutta ensin täytyy varmistaa suomalaisen alkutuotannon kannattavuus. Ilman sitä ei nimittäin ole koko ketjua.

Suomi on varautumisen suurvalta, jonka kokonaisturvallisuuden malli kiinnostaa nyt kansainvälisesti.

Pääministeri Petteri Orpo esitti Euroopan parlamentissa unionille yhteistä varautumisen strategiaa ja komission puheenjohtaja pyysi presidentti Niinistöä laatimaan komissiolle raportin Euroopan kriisivalmiudesta ja varautumisesta. Suomi on näin ollen varautumisessa kokoaan selvästi suurempi toimija. Keskustelussa varautumisesta unohtuvat usein elintarvikkeet ja niiden ketju tuottajalta kuluttajan lautaselle saakka.

Huoltovarmuuskeskuksen arvion mukaan Suomi kestäisi kaksi heikkoa satovuotta. Kannattamaton alkutuotanto on kuitenkin riski, jonka vaurioita ei korjata parissa vuodessa. Näin kauaskantoista riskiä Suomella ei ole varaa ottaa. Maa- ja metsätalouteen liittyvässä keskustelussa tuntuu usein unohtuvan, että alan toimijat ovat nimenomaan yrittäjiä, ja että yrittäjyyden lainalaisuudet koskettavat tietenkin myös heitä.

Toimialan heikentynyt taloudellinen kannattavuus, huonot satovuodet ja tuotantopanostusten kasvu voivat olla liian suuri taakka kannettavaksi monelle yrittäjälle. Luonnonvarakeskuksen mukaan maatilojen yrittäjätulo on viime vuosina laskenut peräti kolmanneksella heikkojen satojen, hintojen laskun ja tuotantokustannusten nousun johdosta. Samaan aikaan kuluttajahinnat ovat nousseet.

Maailmanlaajuisesti tunnettu suomalainen huoltovarmuus edellyttää, että ruokaketjun tulot jakautuvat oikeudenmukaisesti ja tukevat alkutuotannon kannattavuutta. Toimiva ruokajärjestelmä on suomalaisten etu, sillä se varmistaa riittävän elintarvikkeiden saannin kaikissa tilanteissa.

Jocka Träskbäck
eurovaaliehdokas (kok.)
varakansanedustaja

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa, Maaseudun Tulevaisuudessa ja Hämeen Sanomissa

Julkaistu

Kaupunkiseutu puhaltaa yhteen hiileen

Tampereen kaupunkiseudun kehitys otti juuri tärkeän harppauksen, kun seudun kaikki kunnat hyväksyivät Rakennesuunnitelma 2040+ -asiakirjan. Siinä linjataan kaupunkiseudun maankäyttöä yhdessä, jotta kaikilla toimijoilla on sama tilannekuva ja visio tulevasta. Tampereen eteläisen kaupunkiseudun kehityksessä tämä näkyy erityisen hyvin Pirkkalan ja Lempäälän välisellä alueella. Kunnat ovat nyt yhdessä sopineet, että alueen liikenneinfraa kehitetään monilla merkittävillä hankkeilla. Tärkeimpiä ovat kolmostien oikaisu, kakkoskehä sekä järjestelyratapiha ja siihen liittyvä raideliikenteen oikorata Lempäälästä Ylöjärvelle. Unohtamatta tietenkään ratayhteyttä lentokentälle.

Mikään näistä hankkeista ei tarkoita ainoastaan liikennettä, vaan kaikki tehostavat myös kaupunkiseudun maankäyttöä ja tiivistävät yhdyskuntarakennetta mahdollistamalla uusia asuin- ja yritysalueita. Hankkeilla on tietysti myös huoltovarmuudellinen vaikutus, joka on vähäistä suurempi. Suomen taloudelle tärkeän HHT-kasvukäytävän pohjoispään merkitys taloudelle kasvaa, kun yritykset saavat uusia sijoittumispaikkoja ja ihmiset uusia työpaikkoja. Tulevien maantie- ja raideyhteyksien varrelle sekä lentokentän läheisyyteen voidaan saada esimerkiksi koko Euroopan unionille tärkeän siruhankkeen teollisuutta sekä logistiikan toimijoita. Ja olisipa sijainti varsin onnistunut myös Suomen kasvavan puolustusteollisuuden tarpeisiin.

Edellä mainitut hankkeet ovat näkyneet jo vuosia päätöksentekijöiden kartoissa niin kunnissa kuin hyvinvointialueilla, joten tilanne ei ole uusi. Nyt näille ratkaisevan tärkeille hankkeille on kuitenkin saatu kaikkien seudun kuntien siunaus. Tekemistä vaille valmista, joku voisi sanoa, mutta toteutuminen tulee kestämään. Pitkästä perspektiivistä kertoo asiakirjan nimikin, Rakennesuunnitelma 2040+. Tampereen valtuusto linjasi taannoin oman tahtotilansa hankkeiden toteuttamisen järjestyksestä. Ensin Lakalaiva-Sarankulman lisäkaistat, toisena kakkoskehä ja vasta kolmantena Puskiaisten oikaisu. Tampereen linjaukseen on varmasti muiden kuntien helppo yhtyä.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)

Kirjoitus on julkaistu 28.2.2024 Lempäälän-Vesilahden Sanomissa.

Julkaistu

EU:n puolustushankintoja tarvitaan Pirkanmaalle

Euroopan unioni on haastavassa tilanteessa, kun Venäjän toimet aiheuttavat ongelmia ulkorajoilla ja kansainvälisissä toimitusketjuissa. Unionin on välttämätöntä vahvistaa omavaraisuuttaan sekä puolustusteollisuudessa että ruoan, energian, mineraalien ja puolijohteiden tuotannossa. Suomella on samalla mahdollisuus nousta tässä kehityksessä selvästi kokoaan suuremmaksi toimijaksi.

Olemme osa läntistä arvoyhteisöä, ja Nato-jäsenyyden myötä suomalaisen puolustusteollisuuden merkitys kasvaa. Euroopan unionin tulisi jatkossa keskittää puolustusteollisuuden hankintoja sisämarkkinoilleen, eli myös Suomen puolustusklusteriin. Meillä ei ole varaa jättäytyä nykytilaan Euroopan Kongoksi.

Suomessa ja varsinkin Pirkanmaalla on alalta vahvaa osaamista ja pitkää kokemusta. Täällä toimii kymmeniä kansainvälisesti merkittäviä puolustusklusterin yhtiöitä sekä ammusten ja kaluston tuotannossa että ohjelmistokehityksen alalla. Myös F-35 -hävittäjähankinta tulee sekin näkymään vielä pitkään teollisena yhteistyönä suomalaisissa yrityksissä.

Ukrainan sota muistuttaa myös ruokavarmuudesta, joka on keskeinen osa huoltovarmuutta. Maatalouden kannattavuus onkin edellytys kotimaisen ruoantuotannon tulevaisuudelle.

Unionin omavaraisuus ja kilpailukyky kasvavat lisäksi kriittisten raaka-aineiden asetuksella, joka edellyttää unionin alueella louhittavien tärkeiden raaka-aineiden määrän kolminkertaistamista vuoteen 2030 mennessä. Asetuksen mukaan peräti 40 prosenttia kriittisistä raaka-aineista täytyy jatkossa jalostaa EU-alueella ja kierrätetyn materiaalin osuus tulee nostaa 15 prosenttiin.

Suomen täytyy hyötyä Euroopan unionin omavaraisuuden kasvattamisesta lisäämällä omaa jalostustaan. Meillä ei ole varaa jättäytyä nykytilaan Euroopan Kongoksi, josta arvokkaat kaivannaiset laivataan pilkkahintaan muihin maihin jalostettavaksi ja ostetaan takaisin valmiina tuotteina.

Suomalaista jalostusarvoa nostamalla täytyy varmistaa, että tänne jää nykyistä suurempi osa raaka-aineiden arvosta. Suomen täytyy varmistaa paikkansa tämän kehityksen hyötyjien leirissä. Siihen vaaditaan aktiivista vaikuttamista sekä Suomessa että Euroopan unionissa.

Kirjoittaja on lempääläläinen yrittäjä, varakansanedustaja ja europarlamenttiehdokas (kok.).

Kirjoitus on julkaistu Tamperelainen-lehdessä 17.1.2024.

Julkaistu

VPK-toiminta on tehokasta ja taloudellista

Suomen ensimmäinen palokunta perustettiin Turkuun jo vuonna 1838. Tuolloin kyseessä oli VPK, eli vapaaehtoinen palokunta. 186 vuotta myöhemmin sopimuspalokunnat hoitavat tehtäviä peräti 90 prosentissa Suomen pinta-alasta ja ovat mukana noin 60 prosentissa hälytystehtäviä. Aktiivisten VPK-harrastajien merkitys suomalaisten arjen turvallisuudelle on siten kiistaton.

Sote-uudistuksessa mediahuomio on kohdistunut pääasiassa sosiaali- ja terveyspalveluihin, mutta pelastustoimi on merkittävä osa uudistusta. Hallinnon lisäämiseen keskittynyt uudistus johti nopeasti talouskriisiin, jonka säästötoimia pyritään parhaillaan osoittamaan muualle kuin potilastyöhön. Rahojen loputtua myös pelastustoimi on nyt vaarassa joutua säästöjen kohteeksi, mutta sillä olisi kauaskantoisia seurauksia.

Taannoin uutisoitiin miten Vuoden kylänä palkitun Kalajoen Raution kylän sopimuspalokunta esitettiin lakkautettavaksi osana Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen säästöjä. Paikalliset VPK-harrastajat olivat tämän jälkeen valmiita luopumaan yhdistystuista ja tekemään kaksi vuotta töitä euron tuntipalkalla yhteisen turvallisuuden eteen. Lisäksi paikalliset yritykset olivat valmiita maksamaan paloaseman vuokria.

Ehdotus osoittaa miten tärkeänä koko yhteisö näkee paikallisen sopimuspalokunnan roolin arjen turvaajana. Tämä tulee ymmärtää myös hyvinvointialueiden päätöksissä säästöpaineiden keskellä, kun eurot täytyy käyttää nykyistä tehokkaammin. Historia ei ole aina tae tulevasta, mutta taloudellisesti tehokas toiminta nyt on yleensä taloudellisesti tehokasta jatkossakin.

Toimin taannoin puheenjohtajana Pirkanmaan hyvinvointialueen työryhmässä, joka selvitti pelastustoimen henkilöstötilannetta. Tilanne on huolestuttava, ja juuri sopimuspalokuntien merkitys korostui taloudellisesti tehokkaana ratkaisuna. Harrastustoiminnalla on kuitenkin haasteita jo ilman säästötoimiakin, sillä ihmisten rajallisesta vapaa-ajasta kisailevat nykyisin perheiden lisäksi monet muutkin harrastukset. Tästäkin syystä palokuntien harrastajamäärät ovat olleet viime vuosina laskussa ja varsinkin arkipäivisin päivystyksiä on ollut paikoin vaikea hoitaa.

Sopimuspalokuntien korvaaminen vakinaisilla palokunnilla olisi omiaan lisäämään pelastustoimen kustannuksia, joten hyvinvointialueiden sinänsä välttämättömissä säästötoimissa tulisi keskittyä sopimuspalokuntien toiminnan kehittämiseen ja elinvoiman varmistamiseen. Silloin meillä on jatkossakin aktiivisia ja asiantuntevia harrastajia turvaamassa jokaisen suomalaisen arkea taloudellisesti tehokkaalla tavalla. Koskaan ei nimittäin tiedä koska pelastajien tarve tulee omalle kohdalle.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 15.1.2024.

Julkaistu

Hyvinvointialueiden yhdistämiseen valmistauduttava

Maamme historian suurimpiin lukeutuva hallinnollinen uudistus toteutui vuoden 2023 alussa, kun sosiaali- ja terveydenhuolto sekä pelastustoimi mullistuivat sote-uudistuksen myötä. Keneltään ei ole jäänyt huomaamatta, että uudistus osoittautui nopeasti taloudelliseksi katastrofiksi. Tänä vuonna uudistuksesta arvioidaan koituvan veronmaksajille noin 1,2 miljardin euron lisäkulut. Yllätys se ei tietenkään ole, sillä hallinnon paisuttaminen ja poliitikoiden hillotolppien lisääminen luonnollisesti maksaa.

Sipilän hallituksen aloittaessa vuonna 2015 sote-uudistuksen oli määrä tuottaa kolmen miljardin euron säästöt esimerkiksi hallinnon päällekkäisyyksiä poistamalla. Vielä silloin suunniteltiin, että Suomi jakautuisi viiteen sote-alueeseen. Samana vuonna sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijaryhmä totesi lausunnossaan, että yli 12 alueen sote-mallit eivät palvelisi sote-uudistuksen tavoitetta hillitä kustannusten kasvua. Asiantuntijat lausuivat tuolloin, että viiden sote-alueen ratkaisu kytkeytyisi hyvin erityisvastuualueiden toiminnallisiin kokonaisuuksiin. Tämän jälkeen aluepolitiikka astui kuitenkin mukaan ja vesitti uudistuksen säästötavoitteet.

Sipilän hallituksessa eräs puolueista vaati saada viiden alueen ja hallinnon sijaan peräti 18 sote-aluetta ja hallintoa. Tuolla yrityksellä sote-uudistus vielä kaatui, mutta jo seuraavassa hallituksessa sama puolue lisäsi kierroksia entisestään, ja lopulta syntyi peräti 21 hyvinvointialueen ja hallinnon Suomi. Eikä siinä vielä kaikki, sillä kaupan päälle tuli vielä Helsingin oma sote-alue. Suomessa on nyt siis 22 sote-aluetta hallintoineen ja valtuustoineen, joten hillotolppien maksimointi onnistui. Sen myötä voidaan perustellusti todeta, että uudistuksen alkuperäiset tavoitteet ovat enää pelkkä kaunis muisto. Suomen kokoinen reilun viiden miljoonan ihmisen kansakunta tulisi hyvin toimeen pienemmällä määrällä hyvinvointialueita, jolloin varoja voisi ohjata hallinnon sijaan palveluihin.

Hyvinvointialueet ovat toimineet kymmenen kuukauden ajan. Miljardiluokan sote-lisälasku ja holtittomasti velkaantunut julkinen talous ovat merkkejä siitä, että poliittisessa päätöksenteossa ja hyvinvointialueiden toiminnassa täytyy ryhtyä valmistautumaan hyvinvointialueiden yhdistämiseen. Valmistautumista täytyy tehdä erityisesti tietojärjestelmissä, joiden yhdisteleminen tulee olemaan kallista ja hidasta. Yhtä lailla hallinnon muissakin rakenteissa täytyy valmistautua tulevaan. Pirkanmaa on ainoa niin sanotussa valiokuntamallissa oleva hyvinvointialue, ja tämä valinta voi johtaa merkittäviin haasteisiin hyvinvointialueiden tulevissa yhdistämisissä.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 11.10.2023.