Suomen talous on hurjassa kasvussa, sillä kaikki mittarit osoittavat nyt koilliseen. Tuorein tilasto kertoo, että Suomi on nyt siirtynyt Euroopan taantujasta nopeammaksi kasvajaksi. Viimein porvarihallituksen kädenjälki näkyy vahvasti. Tällaista talouskasvua seuraa vääjäämättä myös työllisyyden parantuminen, joten Orpo hallituksen perintö suomalaisille tulee olemaan erittäin positiivinen.

Suomen talous on kasvanut peräti 0,9 prosenttia jo kahtena peräkkäisenä neljänneksenä, ja nyt saatu kasvuvauhti tarkoittaisi vuodessa 3,6 prosentin talouskasvua. Se on todella paljon. Tämä osoittaa, että Orpon porvarihallituksen toimet ovat olleet oikeita, ja että niitä täytyy edelleen jatkaa. Kiitos tästä kasvusta kuuluu päättäjien lisäksi tietenkin myös yrittäjille ja yrityksille sekä erityisesti vientialan toimijoille.

Voimme vain kuvitella millaiset kasvuluvut olisivat ilman Venäjän hyökkäystä ja Iranin kriisiä. Nyt tämä talouskasvu on saatu aikaan vaikeassa tilanteessa, jossa leikkauksiakin on tehty. Tulokset puhuvat kuitenkin puolestaan, ja päästäkseen taas jaloilleen Suomi tarvitsee tätä samaa politiikkaa myös seuraavalla kaudella.

Mikäli poliittinen suunta tästä muuttuu, on edessä uusi taantuma samoin kuin kävi Sipilän hallituksen jälkeen. Uuteen taantumaan suomalaisilla ei ole nyt varaa. YEL-kriisi täytyy saada korjattua, mitä hallituksen nykyinen esitys ei ole vielä tekemässä. Töitä siis riittää edelleen.

Ja mitä tulee Tampereeseen ja Pirkanmaahan, niin alueemme on perinteisesti ollut syklinen. Kun Suomi taantuu, taantuvat Tampere ja Pirkanmaa vielä enemmän. Mutta kun Suomi kasvaa, kasvavat Tampere ja Pirkanmaa vielä enemmän.

Duunitorin tilasto kertoi jo pari viikkoa sitten miten Pirkanmaalla uusia työpaikkoja ilmoitettiin kesäkuussa peräti 30 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Lähes 20 vuotta kestäneen tunnelin päässä valo siis kirkastuu, mutta se edellyttää vastuullista oikeistolaista talouspolitiikkaa, ei vasemmiston holtitonta rahanjakoa ja julkisen sektorin tolkutonta paisuttamista.

Oikeisto on nyt saanut Suomen takaisin raiteilleen. Nyt tarvitaan lisää puita uuniin.

Nyt on mennyt puurot ja vellit sekaisin. Tieteen riippumattomuus ja verovaroista maksettu julkinen tutkimusrahoitus on nyt sekoitettu toisiinsa, koska saavutetuista eduista ei haluta luopua.

Tieteen vapaus on sivistyneen yhteiskunnan ydintä ja perusperiaate, josta olemme kaikki varmasti samaa mieltä. Poliitikoiden ei tietenkään pidä päättää mitä tutkijat tutkivat, mutta poliitikot päättävät – ja heidän pitääkin päättää – valtion tukirahoista. Tiedeyhteisö saa vapaasti tutkia mitä tahansa, kuinka se hankkii itse rahoituksensa.

Tieteen vapaus ei nimittäin tarkoita, että tutkijat voisivat itse päättää miten he käyttävät ahkerien suomalaisten veroeuroja. Nyt tutkimuksen vapaus ja julkinen tutkimusrahoitus on sekoitettu toisiinsa ja niiden rajanvetoa yritetään hämärtää. Tieteen riippumattomuus onkin kätevä keppihevonen leikkausten vastustamiselle.

Harva muistaa, että nyt kyseessä oleva sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalityön tutkimusrahoitus on melko tuore Marinin hallituksen päätös, joka lisättiin lakiin vasta kesäkuussa 2020. Sitä ennen pätevää tutkimusta tehtiin ilman tätä lisärahaa, joten miksei jatkossakin tehtäisi?

Itä-Suomen yliopiston rehtori Tapio Määttä komppasi somessa ajatusta, jonka mukaan politiikka ei saa puuttua tutkijoiden työhön ja tiedeyhteisön on saatava olla vapaa, utelias ja riippumaton. Olen rehtorin kanssa samaa mieltä.

Heti kun tutkimukseen hankitaan rahoitus itse, eivät poliitikot ole enää kyttäämässä minne verovaroja käytetään. Ja niin pitkään kun tutkimukseen käytetään verovaroja, on poliitikoilla velvollisuus tarkastella miten kansalaisten rahaa käytetään.

Lisäksi on päivänselvää, että ministeriön tekemät valinnat ovat aina vähintään osittain poliittisia. Ministeriön täytyy voida päättää mitä tutkimusta tarvitaan ja mitä on perusteltua rahoittaa, eikä tutkimusyhteisö voi vaatia ministeriötä maksamaan tutkijoiden päättämiä tutkimuksia. Avointa shekkiä ei voida antaa kenellekään.

Pirkanmaa kehittyy ja teollisuus kasvaa! Uuden vaihemaakuntakaavan ohjausryhmä kokoontui tiistaina ensi kertaa, ja minut valittiin ryhmän varapuheenjohtajaksi. Tavoitteena on hakea Pirkanmaalta uusia sijaintipaikkoja teollisuuden toimijoille.

Pohjana on nykyinen voimassa oleva maakuntakaava ja siinä jo sovitut alueet, joiden lisäksi on tarpeen hakea lisää kasvun paikkoja niin Tampereen kaupunkiseudulta kuin muualta maakunnasta.

Tampere kasvaa parhaillaan luontaisesti etelään, jossa koko kaupunkiseudun yhdyskuntarakenne kehittyy jatkossa muun muassa tiehankkeiden ja kaavoituksen kautta. Samalla alueelle saadaan asumisen lisäksi merkittäviä uusia yritysalueita niin teollisuudelle kuin kaupan alalle.

Logistiikka on kuitenkin keskiössä, kun puhutaan niin sanotun Puskiaisten oikaisun ja Kehä II -tien alueesta sekä uudesta järjestelyratapihasta. Ne eivät kuitenkaan vielä riitä, joten meidän tulee nyt ottaa etunojaa useiden vuosikymmenten päähän, ja kartoittaa teollisuuden sijaintipaikkoja pitkälle tulevaan.

Business Tampere teki vuonna 2023 selvityksen tilaa vaativan teollisuuden tonttivarannosta, jossa edellä mainittujen Lempäälään ja Pirkkalaan tulevien alueiden lisäksi korostuivat esimerkiksi Tarastenjärven ja Saarenmaan alueet Kangasalla sekä Kolmenkulma Nokialla.

Toisin sanoen kaupunkiseudulla ja koko Pirkanmaalla tulee nyt selvittää minne teollisuutta sijoitetaan sitten kun nykyiset ja parhaillaan suunniteltavat alueet on jo käytetty.

Maakuntakaavan osana tämä nyt käynnistetty työ teollisuuden vaihemaakuntakaavasta on tärkeä ymmärtää koko Pirkanmaan hankkeena. Vaikka teollisuuden ydin sijaitseekin Tampereen kaupunkiseudulla, on ympäri maakuntaa lukuisia teollisuuden keskittymiä, joiden kehityksen mahdollisuuksiin pitää jatkossakin panostaa.

Digihuuman keskellä on tärkeä muistaa, että Pirkanmaa on ennen kaikkea metalliteollisuuden ja konepajateollisuuden ytimessä. Jatkossakin.

Helsingin Sanomat on tänään julkaissut tekemäämme YEL-kansalaisaloitteeseen liittyen odottamattoman heikkotasoisen YEL-artikkelin. Jostain tuntemattomasta syystä lehti on esimerkiksi jättänyt kokonaan huomioimatta aloitteessamme esitetyn työtulon kasvukannustimen yrittäjille, jotka eivät ole vielä YEL-järjestelmän piirissä.

Vähemmän yllättäen eläkejärjestelmän lobbarina toimiva Eläketurvakeskus ETK ei ole huomioinut kommenteissaan lainkaan aloitteen ydintä, eli että nykyisellä lottokoneella (työtulolaskurilla) tuhannet yrittäjät joutuvat maksamaan ylisuuria maksuja, jotka eivät perustu mihinkään todelliseen lukuun. Nämä perusteettomat maksut kaatavat nyt suomalaisia yrityksiä ja nämä maksut eivät tietenkään nousisi aloitteen myötä, vaan ne päinvastoin laskisivat muodostuessaan viimeinkin oikeiden lukujen perusteella.

Parhaillaan valtava joukko yrittäjiä joutuu maksamaan eläkemaksujaan jopa liikevaihdon perusteella, vaikka sen ei pitäisi olla mahdollista. Jos yrittäjä kykenee nostamaan vain 1200 euroa palkkaa, voi hän joutua silti maksamaan 1000 euroa pelkkiä eläkemaksuja 4000 euron liikevaihtoon perustuvasta työtulostaan. Nämä maksut eivät tietenkään nousisi, kun työtulo laskettaisiin kokonaan tai osittain todellisten ansiotulojen perusteella. Osan tästä määrittelystä voisi jättää vielä yrittäjän oman valinnan piiriin.

ETK jättää siis ilmeisen tietoisesti huomioimatta nykyisen järjestelmän valuviallisuuden, vaikka nimenomaan siitä aloitteessa on kysymys ja sitä aloite myös korjaa. Ellei tulevaisuudessa YEL-maksuja sidota ainakin osittain todellisiin tuloihin, tulee yrityksiä kaatumaan jatkossakin kuin viljaa YEL-myrskyssä.

Lisäksi ETK jättää kertomatta, että vielä nyt yrittäjillä on voimassa 4000 euron työtulon korotuskatto (3+3vuotta), joka kuitenkin poistuu vuonna 2029. Silloin yrittäjien YEL-eläkemaksut nousevat kerralla lottokoneen heille osoittamaan mielivaltaiseen ja ulosottokelpoiseen summaan, ja sitä voisi perustellusti verrata yrittäjyyteen osuvaan tsunamiin. Tämä toteutuu, jos työtulon perusteita ei sitä ennen korjata perustumaan todellisiin ansiotuloihin joko kokonaan tai osittain. Tällainen YEL-korotuskaton poistuminen olisi tietenkin ETK:n intresseissä.

Lisäksi tulee huomata, että mikään kansalaisaloite ei riitä korjaamaan kerralla koko YEL-kriisiä, joka on monisyinen ja toimittajallekin näemmä hankala hahmottaa. Aloitteessa esitetty työtulon perustuminen todellisiin ansiotuloihin on välttämätöntä toteuttaa. Niin ja väestön ikääntyessä YEL-maksut tulevat nousemaan, tehtiin Suomen eläkejärjestelmälle mitä tahansa.