30 vuotta sitten RantaRockissa Virroilla juhannuksena 23.-25.6.1994 tein ensimmäisen DJ-festarikeikkani, josta sai alkunsa vuosien työ RantaRockeissa ja sen massiivisilla promokiertueilla, kulissien takana sekä myöhemmin myös lukemattomilla muilla festareilla ja kiertueilla kautta maan. Mahtavia muistoja jokaisesta.
Viimeinen Virroilla järjestetty RantaRock oli eppinen monessakin mielessä. Silloin oli vielä voimissaan vanha kunnon telttamajoitus, ja ikimuistoisten extempore-aamujatkojen myötä musiikki soi ympäri vuorokauden koko juhannuksen ajan. Minun lisäkseni tuon vuoden DJ-kattauksessa olivat mukana DJ Edward (rip) ja DJ Pali. Yhdessä oheisista kuvista soitan aamuyön sateessa vinyylejä jonkun festarivieraan vaaleansinisen pickupin tavaratilassa. Nuo bileet ovat tulleet sittemmin usein vastaan eri yhteyksissä. Sähkö autoon vedettiin jatkoroikilla ja discosta haettiin mukaan kaiuttimia, levypakki, levysoittimet, mikseri, vahvarit ja stroboputkia. Sadat ihmiset tanssivat upottavassa mutavellissä aamuun saakka. Välillä peseydyttiin pulahtamalla vaatteet päällä järveen uimaan. Suihkuja ei tarvittu.
Virroilla oli tunnetusti melkoisia haasteita sähkön riittävyyden suhteen, ja ajoittain päälavan bändien soitto taukosi valtavien konttikokoisten aggregaattien temppuillessa. Juhannuksen suosituin artisti oli Haddaway, jonka What is Love oli ollut edellisen juhannuksen ylivoimaisesti suosituin biisi ja soinut jokaisessa autossa ja teltassa läpi juhannuksen. Nyt Haddawayn lisäksi lavalla esiintyivät – ehkä – myös DJ Bobo, Pandora, Dr Alban, Culture Beat ja Kummelit. Parhaiten tapahtuma muistetaan kuitenkin Renny Harlinin ja Geena Davisin vierailusta.
Koska juhannusta 1994 edelsivät varsin massiiviset sateet, oli RantaRockin festaripaikalla kaikkialla nilkkoihin saakka mutaa. Katsomona toimi suuri mäki, joka keksittiin muuttaa valtavaksi liukumäeksi. Sitä pitkin suuri joukko festarivieraita lasketteli yltä päältä mudassa, ja taas käytiin peseytymässä järvessä. Hauskanpitoa ja remeltämistä riitti vailla huolta huomisesta. Ja kännykkäkameroita ei ollut vielä keksittykään, joten turhantärkeitä somepousauksia ei tarvinnut kenenkään vielä tehdä. Hauskanpito oli aitoa.
Juhannuksena 1994 RantaRock jätti hyvästit Virroille, ja seuraavan vuoden RantaRock 1995 Vaasassa oli ja on yhä edelleen suomalaisen festarihistorian ikonisin yksittäinen tapahtuma. Samaan tuskin voi enää yltää yksikään toinen yleisötapahtuma. Siitä kuitenkin vuoden päästä tarkemmin. Oli hienoa saada olla töissä RantaRockissa ja sen kulisseissa vuodet 1994-1998. Se oli suomalaisen festarihistorian upeaa aikaa ja ysärimusiikin syntymähetki. Kukaan meistä ei tosin silloin voinut ymmärtää miten suosittua ysäristä tulisi genrenä vielä vuosikymmenien päästä. Upeita aikoja.
Kokemuksia ei saada, niitä hankitaan.
Tänään nostetaan malja RantaRockille 1994.
