Perinteinen media kipuilee, mutta tiedätkö sinä miksi? No koska mediatalojen rooli tiedonvälityksessä on romuttunut. Esimerkkinä Hesarin tuore essee, jossa kritisoidaan suosittuja podcasteja ja samalla avointa kansalaiskeskustelua.
Kun vielä 30 vuotta sitten mediat saivat valita norsunluutorneissaan mistä ja milloin ihmiset saivat tietoa, sosiaalisen median myötä ihmiset saavat tietonsa ilman portinvartijoita, joiden motiivit ovat ajoittain myös poliittisia. Perinteisen median mainosrahoitteinen liiketoimintamalli rapistuu, kun tiedonvälitys siirtyy sosiaaliseen mediaan.
Helsingin Sanomien poliittisesti värittyneessä kirjoituksessa podcasteja nimitetään laitamediaksi ja kysytään ovatko podcastit journalismia? Ainakin hyvin taustoitetut tietenkin ovat. Entä onko JSN:n maksullinen jäsenyys journalismin tekemisen edellytys? No ei tietenkään ole. Entä esitetäänkö podcasteissa joskus virheellisiä väitteitä? Aivan varmasti. Entä korjataanko esitettyjä virheitä? Kyllä. Esimerkiksi Kuuntelija-podcastissa katsojia nimenomaan pyydetään ilmoittamaan, jos faktoissa on virheitä. Harvoin on, koska pohjatyöt on tehty pieteetillä.
Joidenkin mielestä valtaosa podcastien vieraista on oikeistolaisia. Havainto voi olla oikea. Podcastit kyllä kutsuvat vieraita laajalla otannalla, mutta jostain syystä vasemmistolaisia on ollut hankala saada mukaan. Syynä on kenties se, että podcasteissa vieraita usein haastetaan, joten jaksot eivät ole pelkkää samanmielisten hymistelyä. Argumenttien pitää olla siis kunnossa, sillä joskus toimittaja voi olla myös eri mieltä vieraan kanssa. Podcastit eivät olekaan samanmielisen hymistelyn turvallisia tiloja, joissa toimittaja on aina valmis tukemaan argumenttien loppuessa.
Hesarin kirjoittajan tuttavapiirissä alkaa oksettaa, jos he joutuvat kuuntelemaan kanssaan eri mieltä olevia ihmisiä. Tuossa kiteytyy mainiosti kuplautumisen seuraukset. Kun joku nostaa keskusteluun aiheita, joista esimerkiksi Hesari on tehokkaasti vaiennut, ei se johda oksennukseen, jos kuulija on aidosti kiinnostunut yhteiskunnasta. Avoimen argumentaation ei pitäisi johtaa kehollisiin reaktioihin. Podcastien suuret seuraajamäärät kertovat, että suomalaiset osaavat itse valita mistä tietonsa hankkivat. Tilastojen valossa näyttää siltä, että yhä useampi suomalainen luottaa podcasteihin. Jaksot ovat usein hyvin pitkiä, jopa kaksituntisia, eikä kukaan investoi tuollaista aikaa kuunnellakseen tyhjänpäiväistä hymistelyä. Podcasteissa vieraiden annetaankin usein puhua ilman että toimittaja jatkuvasti keskeyttää. Eräänlainen laadukkaan journalismin muoto sekin.
Olin itse reilut 20 vuotta sitten suomalalaisten podcastien pioneereja, ja meille oli jo tuolloin selvää, että uusi mediamuoto tekee läpimurron, vaikka siihen menikin lopulta pidempään kuin odotimme. Nyt, vuonna 2026, Hesari kirjoittaa, että ”Perinteistä mediaa haastavista audiovaikuttajista voi kehittyä vaihtoehtoisen julkisen keskustelun areena.” Siis mitä ihmettä? Voi kehittyä? Kuka kertoisi, että podcastit ovat olleet erittäin merkittävä keskusteluareena jo vuosia. Muistan vielä elävästi miten perinteiset mediatalot väheksyivät internetin läpimurtoa 2000-luvun alussa, kunnes joutuivat lopulta myöntämään tosiseikat. Kehitys ei nimittäin hidastu sitä väheksymällä tai kritisoimalla. Nykyisin suomalaiset saavat itse valita mihin tietolähteisiin luottavat, ja he äänestävätkin aktiivisesti jaloillaan.
Nyt annattaa käydä tutustumassa laadukkaisiin suomalaisiin podcasteihin, jotta tiedät mistä puhutaan. Moni saattaa yllättyä niiden korkeasta laadusta.
