Julkaistu

Laillista varkautta televisiossa

Maikkarin uusi Leijonan kita -televisiosarja on saavuttanut jotain mitä se ei varmasti halunnut saavuttaa. Nimittäin (ainakin ohjelmassa esiintyville) pääomasijoittajille erittäin kyseenalaisen maineen. Samaan lopputulokseen voi tulla myös Talouselämän tämänpäiväisen ”Leijona kita olikin ryöstö” -kolumnin rivien välistä.

Vai miten on hyvä lukija, onko 60 000 euroa nykyään merkittävä pääomasijoitus yritykseen, jolla on valmis tuote ja hyvä liikeidea? Entä onko tuollaisella sijoituksella kohtuullista ehdottaa 80 prosentin enemmistöosuuden ostamista edes aloittelevasta yrityksestä? Ei ole.

Oletin itsekin, että ohjelman tarkoituksena olisi rohkaista kansalaisia yrittämään ja keksimään uusia yritysideoita, mutta ohjelman perusteella tulos onkin juuri päinvastainen. Ahneet sijoittajat kaappaavat kokemattomilta yrittäjiltä näiden vuosien työn pilkkahinnalla ja vieläpä härskisti televisiossa. Pekka Lähteenmäen kolumnin mukaan oikeat pääomasijoittajat ovat näreissään tällaisesta amatöörien pelleilystä, eikä ohjelma ainakaan rohkaise yrittäjiä hakemaan ulkopuolisia sijoittajia.

Edes ammattimaiset pääomasijoittajat eivät ole pitäneet siitä, millaisen kuvan Leijonan kita antaa pääomasijoittamisesta ja bisnesenkelien toiminnasta. Kauppalehdessä nimettömänä pysytellyt sijoitusyhtiön toimitusjohtaja moitti viime viikolla leijonien toimintaa härskiksi.

Ohjelman härskein tapaus on sijoittajan tuolissa istuva lehtimoguli Eero Lehti, joka on Suomen Yrittäjien puheenjohtaja. Ainakin häneltä olisin odottanut hieman järkevämpää käytöstä ja ainakin pienen yrittäjän puolustamista sijoittajakorppikotkien nokkimiselta. Toisin kuitenkin kävi, ja ainakin minun silmissäni Lehti kuuluu nyt samaan jengiin muiden ohjelman ”sijoittajien” kanssa. Toivottavasti pesti yrittäjien johdossa on pian historiaa, sillä arvostus ainakin on.

Voiko yrittäjien nokkamies olla sitä mieltä, että yrityksen menestyksen kannalta on hyvä asia, että yrittäjä menettää vallan yrityksessään? Onko rahoittajien pitkäjänteistä käyttää yrittäjän heikkoa neuvotteluasemaa hyväkseen yrityksen alkumetreillä?

Olen itse päässyt keskustelemaan oikeiden pääomasijoittajan kanssa yritykseni kustantamaan Stara -julkaisuun liittyen, ja voin sanoa, että silloin meininki oli jotain aivan muuta kuin Leijonan kidassa, vaikka emme sopimukseen vielä päässeetkään. Minulla on pelkästään hyviä kokemuksia niin pääomasijoittajista kuin bisnesenkeleistäkin, mutta Leijonan kita on vaarassa ryvettää yleisen käsityksen heistä ja heidän roolistaan yrityksissä.

Julkaistu

Oven saranat kitisevät

Vuosi sitten lokakuussa kovalla tohinalla lanseerattu uusi ilmaisjakelulehti Ovi (näköislehti) menettää yhden perustajistaan ja omistajistaan, kun nykyinen toimitusjohtaja Ari Halttunen luopuu omistuksestaan, Markkinointi & Mainonta uutisoi tänään.

Helsingissä, Turussa ja Tampereella jaettu lehti on ainakin Tampereella omien havaintojeni mukaan päätynyt jakelupisteistä kovin nihkeästi kuluttajien käsiin. Ilmoitusmyynti näyttää sujuneen hyvin, mutta todellisista mainoshinnoista ei luonnollisesti kerrota ulospäin. Itse en kuulu lehden kohderyhmään, joten mikäli en olisi kiinnostunut julkaisusta sen taustojen takia, en olisi luultavasti ottanut yhtään numeroa noutopisteistä.

Olen siis liian nuori arvioimaan lehden sisältöä. Ilmeisesti päätoimittaja Nikulan mukaan 40+ väkeä kiinnostavat juuri Outi Mäenpää, Stefan Lindfors, Pauliina Arola, Jussi Halli, Esko Roine, Marco Björs ja kumppanit. Toki lehdestä löytyy myös hieman nuorekkaampaa kauraa esimerkiksi Krisse Salmisen muodossa. Kiitosta Ovi-lehti ansaitsee näköislehden toteutuksesta, josta olen jopa hieman kateellinen.

Alunperin lehteä piti julkaista 12 numeroa vuodessa, mutta määrä on jäämässä muutamaan numeroon. Ongelmat kuvastavat ehkä mutkan kautta sitä kehitystä, joka printin ja verkon suhteessa on käyty parin viime vuoden aikana. Stara-lehtemme jaettiin niin ikään ilmaiseksi postin kautta tilaajille, mutta ilmaislehden sijaan printti-Staran jatko on ennemminkin maksullisena lehtenä lehtipisteissä. Ilmaislehtibisnes ei ole helppoa varsinkaan tällaisena aikana. Onneksi Staran pääpaino on kuitenkin verkossa, jossa se on oman genrensä markkinajohtaja, joten printin kehitys ei ole pääasia.

Ovi-lehdellä on meneillään myös tavaramerkkikiista, mutta siitä olen kirjoittanut jo aiemmin. Sittemmin on selvinnyt, että toisena osapuolena on ilmeisesti Ovi Magazine. Sinänsä hauskasti Ovi Magazine rinnastaa itsensä reteästi esimerkiksi The New York Timesiin, Newsweekiin ja The Economistiin. Ainakin toimituksen itsetunto on korkealla.

Ovi-lehdelle kirjoittamassaan kirjeessä Ovi Magazinen toimitus väittää, että heillä olisi rekisteröitynä sekä Ovi Lehti että Ovi Magazine. Väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä lehteä kustantavalla Tmi Chameleon Project -yrityksellä ei ole kummallekaan merkille tavaramerkkiä eikä toiminimeä. Merkit eivät ole myöskään voineet vähäisen tunnettuuden takia vakiintua tavaramerkeiksi.

Chameleon saa Ovi-tavaramerkin kumottua väitteellä, jos se pystyy osoittamaan, että hakija oli tietoinen samannimisestä palvelusta ennen tavaramerkkihakemusta. Ovi-lehden tavaramerkkiä on haettu 21.6.2006, ja Ovi Magazine on lähestynyt yhtiötä kirjeitse samoihin aikoihin +/- muutama kuukausi. Jostain syystä Ovi Magazine on ollut tänään jumissa, joten en saanut selville onko kirje lähetetty ennen tavaramerkkihakemusta.

Julkaistu

Ilta-Sanomat jälleen juttuvarkaissa

Syksyn aikana on tullut ilmeisesti töihin uusi polvi toimittajia, kun juttuvarkaudet ovat jälleen lisääntyneet. Asiassa on erikoista se, että harrastelijoiden ylläpitämien pienten verkkosaittien lisäksi myös ns. uskottavat mediat varastavat sumeilematta juttuja, vaikka niistä on jo langetettu tuomioitakin.

Tällä kerralla Ilta-Sanomat varasti journalistin sääntöjä rikkoen ja tekijänoikeuksia loukaten Urheiluviikko-julkaisun artikkelin perinteiseen tapaan copy-paste -periaatteella. Alkuperäinen Urheiluviikko-julkaisun artikkeli löytyy tästä ja Ilta-Sanomien varastettu juttu löytyy puolestaan tästä. Härskiä touhua.

Ilta-Sanomissa ja Iltalehdessä (kuten myös muissakin mediataloissa) kannattaisi ehkä jatkossa panostaa hieman enemmän alan sääntöjen sisäistämiseen. Ilta-Sanomat ja Iltalehti voisivat pian järjestää yhdessä ”Säästä kuluja copy-pastettamalla” -nimisen koulutuspäivän. Tsekkaa jutut: Urheiluviikon juttu ja Ilta-Sanomien juttu.

PÄIVITYS: Ilta-Sanomat on ilmeisesti poistanut varastamansa jutun sen jälkeen, kun tapaus tuli julki. Otin kuitenkin jo päivällä screenshotit jutuista. Ne löytyvät tästä alta. Tsekidauttia.

Urheiluviikon juttu Ilta-Sanomien juttu

Julkaistu

Aika kultaa muistot

Tuoreen Arvopaperi-lehden pääkirjoituksessa hehkutetaan lehden verkkoversion keskustelupalstaa niin, että sivustakatsoja pyörittelee päätään. AP Areena on toki Suomen paras sijoitusalan keskustelupalsta, ja sieltä löytyy alan – ja muidenkin alojen – uutiset ensimmäisten joukossa.

Mutta kukas sen hännän nostaa, ellei… Tässä tapauksessa yltiöpäinen hehkutus sai kuitenkin hymyn huulille. Lehden pääkirjoituksessa varsinkin Kaakkois-Aasian tsunamin aikaisten tapahtumien osalta lienee aika kullannut muistot lehtikullan sijaan täydellä 24 karaatin materiaalilla.

Suuren yleisön tietoisuuteen AP Areenan arvo uutiskanavana tuli vuoden 2004 tsunamin yhteydessä. Kun virallinen tiedotus hidasteli, uutiset katastrofista liikkuivat parhaiten sukellus.fi-palstalla sekä AP Areenalla.

Itse muistan tuolloin seuranneeni lukuisten muiden saittien lisäksi myös AP Areenaa, mutta pelkkä linkittely ulkomaisiin nettiuutisiin ei mielestäni nosta keskustelupalstaa millään osa-alueella esimerkiksi ansiokkaan sukellus.fi -sivuston tasolle, joka teki sentään oikeasti jotain hyödyllistä. En myöskään laskisi käyttäjien linkkejä uutisiksi katastrofista, sillä samat linkit pyörivät samaan tapaan monella muullakin verkkosivustolla.

Julkaistu

IRC-Galleria avaa GaltsuRadion?

Patentti- ja rekisterihallitus kuuluttaa tänään mielenkiintoisen uuden tavaramerkin, kun IRC-Galleria -sivustoa pyörittävä Dynamoid Oy saa rekisteröidyksi tavaramerkin ”GaltsuRadio”. En jaksa vääntää aiheesta uutista Staraan, mutta kieltämättä aihe on mielenkiintoinen varsinkin mediallisesta näkökulmasta. Onko Galtsu avaamassa oman nettiradion?

Kyseinen tavaramerkki on rekisteröity tavara- ja palveluluokkiin 16, 25, 35, 38 ja 42. Tavaramerkin turvin GaltsuRadio saa siten yksinoikeuden esimerkiksi painotuotteisiin, vaatteisiin, myyntiin ja markkinointiin, radioon, televisioon, verkkosivustojen ja tietokantojen ylläpitoon sekä ohjelmistojen tuotantoon. Tuossa listassa on toki vain osa kyseisiin luokkiin sisältyvistä tavaroista ja palveluista.

Dynamoid on hakenut jo viime vuonna tavaramerkkiä ”Galtsu”, mutta sen rekisteröinnissä on tullut pieniä mutkia matkaan. Nyt jäädään odottamaan tiedotetta GaltsuRadion käynnistämisestä. Ainakaan vielä tähän mennessä aiheesta ei ole hiiskuttu tietääkseni missään. Vink vink vaan talouslehtien toimittajat 😉

Julkaistu

Mainos paikallaan

Huono ajoitusSeuraavan Batman-elokuvan kuvauksissa tapahtui ikävä onnettomuus, kun yksi kuvausryhmän jäsenistä kuoli auto-onnettomuudessa. Se tapahtui kuvauspaikan lähistöllä, mutta ei kuvauspaikalla, kuten jossain on virheellisesti uutisoitu.

Oheisessa kuvassa on autoaiheisen videon mainoskampanja sattunut pahasti samaan saumaan suru-uutisen kanssa. Tai ties vaikka kyseessä olisikin tarkoituksella tuohon ympätty kampanja. Ainakin jos kamppis käyttää GoogleAdsin tyylisesti kyseisen sivun sisältämiä sanoja mainoksen määrittelyyn.

Julkaistu

Poppari Mika nimikiistan kourissa

Kuluvan vuoden aikana kansainväliseksi poptähdeksi noussut brittitähti Mika on joutunut nimikiistan kouriin. Ennen häntä samaa artistinimeä käyttänyt belgialainen reggae-artisti vaatii nimittäin Mikaa vaihtamaan artistinimensä.

Britti-Mikan oikea nimi on Michael Holbrook Penniman, josta artistinimi Mika on johdettu. Belgiassa asuva naisartisti on kuitenkin käyttänyt samaa nimeä jo 80-luvulta saakka, ja hänen mukaansa artistit voidaan nyt sekoittaa toisiinsa. Lisäksi belgialainen vaatii nostamassaan oikeusjutussa myös vahingonkorvausta nimensä käyttämisestä, The Mirror uutisoi.

Staran toimitus tarkisti Belgian tavaramerkkirekisterin, josta ei kuitenkaan löytynyt yhtään ”Mika” tavaramerkkiä artisteille. Euroopan yhteisön tavaramerkkirekisteristäkään ei löytynyt yhtään artistille rekisteröityä ”Mika” -tavaramerkkiä. Sen sijaan suomalaiset Mika Salo ja Mika Häkkinen olivat rekisteröityjä ”Mika” -tavaramerkkejä myös EU-tasolla.

Belgialaisartisti on nimikiistassa hyvinkin vahvoilla, sillä Staran saamien tietojen mukaan hän on julkaissut levyjään Mika-nimellä vuodesta 1989 saakka, ja tuorein albumi on julkaistu vuonna 2005. Näin ollen hän voi vedota rekisteröinnin sijaan nimensä vakiintumiseen, jolloin myöhemmin markkinoille tullut britti-Mika joutuisi vaihtamaan nimensä.

Britti-Mika ei ole vielä kommentoinut asiaa virallisesti. Stara tapasi Mikan alkuvuodesta Lontoossa. Lue haastattelu tästä!

Lähde: Viihdelehti Stara

Julkaistu

Marjatta teki hätälaskun!

IltalehtiYllä oleva otsikko löytyi keskiviikon Iltalehdestä, jossa seurapiiritoimittaja Tuula Nieminen kertoi kuinka seurapiirileidi Marjalla Leppänen oli saanut lahjaksi kuumailmapallolennon.

Rouva Leppänen olisi halunnut nähdä ”stadinsa” ilmasta, mutta tuulet eivät olleet siihen suotuisat. Niinpä kuumailmapallo lennättikin matkustajat ihailemaan maaseudun maisemia. Lopulta oli vuorossa se otsikossa mainostettu dramaattinen hätälasku!

– Laskeuduimme pellolle. Talosta säntäsi isäntä paikalle, kun minua autettiin alas korista. Hän huudahti hämmästyneenä ”Leppänen!” ja minä siihen ainoastaan, että saisinkohan käyttää vessaanne.

Seurapiiritoimittaja ei ilmeisesti ollut tietoinen, että kuumailmapallon ideana on lentää tuulen mukana ja lopulta AINA laskeutua pellolle. Uutinen olisi ollut vasta se, että kuumailmapallo olisi laskeutunut lentokentälle. Samaan sarjaan kuuluu myös ilmailusta tietämättömien toimittajien otsikoinnit purjelentokoneiden täysin normaaleista maastolaskuista. Kun lento on taas kerran päättynyt kylänmiehen peltoon, paikallislehden etusivua koristaa usein kissankokoisin kirjaimin raflaaava otsikko ”LENTOKONE TEKI PAKKOLASKUN PELTOON!”. Lunasta siinä nyt sitten otsikko leipätekstissä…

Julkaistu

Koulutus onkin vapaa-aikaa!

Tutkailen nykyisin aika tarkkaan erinäisiä tavaramerkkikiistoja, ja aina välillä papereista löytyy todellisia helmiä. Tänään silmiini osui pitkästä aikaa parasta lyriikkaa, kun tavaramerkkijuristi väitti ihan pokkana, että koulutus ja vapaa-ajanvietto ovat yksi ja sama asia. Samoin ovat koulutus ja kulttuuri. Tässä ote mainiosta tekstistä.

”Koulutus” on palveluna katsottava samankaltaiseksi kuin ”kulttuuritoiminnat”. Väitteenalaisen tavaramerkin palvelut ”ajanviete” ja ”vapaa-ajanviettoon liittyvän tiedon tarjoaminen” ovat samoin samankaltaisia kuin toimialaamme kuuluva ”koulutus”.

Tässä vaiheessa vielä ajattelin, että kyseessä on varmasti vain hieman erikoinen näkökanta, joka tullaan seuraavassa lauseessa tai viimeistään seuraavassa kappaleessa selittämään. Toisin kuitenkin kävi, sillä paras oli vasta edessäpäin.

Koulutus ei suinkaan ole vapaa-ajasta erillinen käsite, sillä yhä useammat ihmiset viettävät vapaa-aikaansa kouluttautuen ja käyden erilaisia kursseja. Koulutusta koskevan tiedon tarjoaminen on siten jopa identtistä palvelun ”vapaa-ajan viettoon liittyvän tiedon tarjoaminen” kanssa.

Mahtavaa tekstiä! Olisihan se hienoa, kun perheen lapset ilmoittaisivat maanantaiaamuna naapurin kakaroille lähtevänsä kahdeksaksi tunniksi ”vapaa-ajanviettoon yläasteelle” tai äiti retostelisi ystävilleen lähtevänsä ”harrastamaan korkeakulttuuria kirjanpitotoimiston koulutuspäivään”. Isä voisi puolestaan kertoa viikonloppuna pubissa, että ”Ensi viikko on raskas, kun rakennustyömaalla vietetään vapaa-aikaa kolmessa vuorossa”.

Samaa logiikkaa käyttäen Toijalan kesäteatteri voisi markkinoida ensi kesän esityksiään koulutuspaketteina, ja Tampereen Tesoman nuorisotalon kellarissa harjoitteleva death metal -yhtye voisi markkinoida verta ja pääkalloja pullollaan olevia keikkojaan koulutustilaisuuksina. Myös ammattikorkeakoulujen ensi kesän kampanjoiden pääteemana tulisi olemaan vapaa-aika: ”HAMK toivottaa sinut viettämään kulttuurintäytteistä vapaa-aikaasi putkilinjalle! Haku päällä nyt.”

Veikkaan, että Suomesta löytyy reilut viisi miljoonaa ihmistä, joiden mukaan kulttuuri, koulutus ja vapaa-ajanvietto ovat käsitteinä valovuosien päässä toisistaan. Vain juristi voi kehitellä päässään tällaista tekstiä, ja vieläpä virallisessa ja kaikkien saatavilla olevassa julkisessa asiakirjassa. Olisi hienoa, jos esimerkiksi verottaja olisi yhtä pihalla todellisuudesta. Silloin kaikenlaiset dokausreissut ja konserttimatkat menisivät firman piikkiin koulutuskuluina.