Nousua vai laskua autokaupassa?

autokauppa.pngKilpailevien mediatalojen talousjulkaisut Kauppalehti ja Taloussanomat ovat aika-ajoin hieman eri mieltä asioista, sillä lehtien näkökanta poikkeaa hieman toisistaan. Toinen katsoo, etttä lasi on puoliksi tyhjä ja toinen katsoo sen olevan puoliksi täysi.

Tänään osui silmään hiukan samankaltainen tilanne, kun lehdet uutisoivat henkilöautokaupan tilasta. Kauppalehden mukaan ”Autokauppa kääntyi kasvuun”, kun Taloussanomien mukaan ”Henkilöautokauppa on yhä jäljessä edellisvuodesta”. Niinpä. Faktoina tarkasteltuna molemmat ovat oikeassa, sillä huhtikuussa oli kasvua, mutta koko alkuvuonna laskua. Otsikoinnissa on siis kyse näkökannasta.

Liikenteenvalvontaa

Poliisi-tv Lahti JockaTuli tuossa pääsiäistorstaina käytyä taas verestämässä hiukan vanhoja muistoja Poliisi-tv:n keikalla. Suuntasimme kuvaajamme Jarkon kanssa Liikkuvan poliisin Lahden yksikköön, jossa hyppäsimme partion LP031 kyytiin tarkkailemaan pääsiäisen menoliikennettä. Keli oli yllättävän hyvä, sillä yöllä satanut lumi oli jo sulanut ja lämpöäkin muutama aste. Partion kundit olivat todella loistavia ja saimme materiaalia tarpeeksi vaikka kolmeen inserttiin. Nyt työstin 1,5 tunnin raakamateriaalista kuitenkin vain viiden minuutin mittaisen insertin, joka nähtiinkin Pollarissa jo seuraavana torstaina.

Ratsiaosastoa LusissaPartiomme suuntasi ensin Kuortiin, jossa tunnin liikenteenvalvonnan saldona oli kuusi hyllytettyä korttia ja suuri määrä ylinopeuksia. Myöhemmin korttien hyllytys jatkui suurien ylinopeuksien vuoksi myös Lusissa. Lahden alueella pääsiäisen saldo oli 120 ylinopeutta, 19 kuivuvaa ajokorttia ja kuusi rattijuoppoa. Että sellaista liikennekulttuuria. Itseäni risoi eniten Lusin kohdalla kapealla ja mutkaisella nelostiellä 80 kmh alueella 121 kmh nopeutta ajanut perheenisä, jolla oli kyydissä vaimo ja kaksi pikkulasta. Spede ei tajunnut, että jos eteen tulee esim. hirvi, niin koko perhe voisi olla hyvinkin nopeasti ruumissäkeissä. Onneksi äijä sai muutaman kuukauden miettimisaikaa, kun kortti on kuivumassa.

Kaiken kaikkiaan juttukeikka oli varsin mukava, ja kun saimme vielä hyvää materiaalia niin homma oli kuosissa. Kuvaussetti päättyi yhdeksän jälkeen, joten olimme Tampereella Ilveksessä oluella jo reilusti ennen puoltayötä.

Ruotsissa ymmärretään tavaramerkin arvo

Ruotsissa pörssiyhtiöt ymmärtävät tavaramerkin arvon hieman paremmin kuin Suomessa. Vaateliike KappAhl on nimittäin vetänyt erään paitamallinsa ja lippiksensä pois myynnistä, kun Helvetin Enkelit -jengi huomautti niissä olevan logon rikkovan tavaramerkkioikeuttaan. Yhtiön tiedottaja Annette Ravenshorst osoitti ammattitaitonsa toteamalla Helsingin Sanomissa, ettei isolla pörssiyhtiöllä ole (Ruotsissa) oikeutta rikkoa toisen tavaramerkkiä.

Tämä on puhtaasti tavaramerkkikysymys. Lakimiehemme tutkivat onko jengin väitteissä perää. Ei sillä ole merkitystä kuka tavaramerkkioikeudesta valittaa.

Suomessa pörssiyhtiöiden käytäntö tavaramerkin kunnioittamisessa on hieman eri tasolla. Eräät tahot eivät vieläkään ymmärrä mitä tavaramerkkioikeuden tuoma yksinoikeus todellisuudessa tarkoittaa. Itse en löytänyt Helvetin Enkeleiden merkkiä rekisteristä, mutta se on kuitenkin jo niin tuttu, että merkki on saavuttanut yksinoikeuden vakiintumalla.

Hopottajasta tuli tavaramerkki

Hopottaja tavaramerkkiPerjantaina julkaistun Tavaramerkkilehden 06/2007 mukaan Lahdessa kotipaikkaansa pitävä Mainostoimisto MBE Oy on 11. tammikuuta 2007 hakenut tavaramerkin tuomaa yksinoikeutta sanaan Hopottaja. Tavaramerkki on 30.3.2007 rekisteröity tavaraluokissa 5, 28, 35 ja 38, eli yrityksellä on jatkossa yksinoikeus käyttää Hopottaja -sanaa tuotteidensa ja palvelujensa kaupallisena tunnuksena esimerkiksi lääkintä- ja ravitsemustuotteissa, kasvimyrkyissä sekä peleissä, leikkikaluissa, urheiluvälineissä ja joulukuusenkoristeissa.

Tavaramerkin nojalla yrityksellä on yksinoikeus käyttää Hopottaja -merkkiä myös mainonnassa, markkinoinnissa, vähittäiskaupassa, verkkokaupassa, liikkeenjohdossa, yrityshallinnossa, toimistotehtävissä ja kaukoviestinnässä, eli käytännössä myös internetissä, radiossa ja televisiossa. Kyseinen yritys pyörittää Hopottajat.fi -verkkosivustoa ja yrityksen aputoiminimeksi on 22.6.2006 rekisteröity Hopottajat.

Tässä vaiheessa on ajankohtaista esittää kysymys, onko sana Hopottaja omiaan erottamaan ko. elinkeinonharjoittajan tuotteet tai palvelut muiden saman alan elinkeinonharjoittajien samoista tai samankaltaisista tavaroista tai palveluista? Googlesta löytyy tällä hetkellä vain 727 hittiä haulla ”Hopottaja”, joten kovin yleinen sana ei ole kyseessä. Sanaa on kuitenkin käytetty jo jonkin aikaa terminä yhdelle markkinoinnin muodolle, ja siten merkki voisi olla erottamiskyvytön ja siksi tavaramerkkilain 13 § vastainen. Kyseinen yritys on kuitenkin useiden lähteiden mukaan tuonut ”hopottamisen” Suomeen, joten merkki lienee siltä osin täysin lain mukainen.

Mainostoimisto MBE julkaisi 15.1.2007 lehdistötiedotteen otsikolla ”Hopottajat on rekisteröity tavaramerkki”. Tiedote oli tuolloin kuitenkin virheellinen, sillä pelkkä hakemus ei tarkoita sitä, että merkki olisi jo rekisteröity. Yritys käytti jo tuolloin lisäksi ®-tunnusta merkin yhteydessä, vaikka hakemuksen ollessa vireillä kuuluisi käyttää ™-tunnusta. Vaikka merkki on nyt rekisteröity, ei se ole vieläkään lainvoimainen. Tavaramerkki saavuttaa nimittäin lainvoiman vasta kahden kuukauden väiteajan jälkeen, ellei siinä ajassa merkkiä vastaan ole tehty väitettä.

Kyseinen tavaramerkki on siis rekisteröity 30. maaliskuuta, ja sitä voi vastustaa 30.5.2007 saakka tekemällä väitteen Patentti- ja rekisterihallitukseen. Vasta tuon määräajan jälkeen rekisteröinti voi siis aikaisintaan olla lainvoimainen. Todettakoon kuitenkin, että tavaramerkki saa suojaa hakemuspäivästä alkaen, eli tässä tapauksessa 11. tammikuuta alkaen.

Tarkoitukseni ei ole esittää mielipidettä rekisteröintiä vastaan tai sen puolesta. Kunhan kirjoitin ylös ajatuksiani tavaramerkkien mielenkiintoisesta maailmasta näin kesäisen kevätpäivän kunniaksi. Tämä ei kuitenkaan ollut aprillipila.

Käytä kondomia…

…ettei synny lisää Väyrysiä. Keneltä löytyy vielä näitä tarroja kaapin perältä? Nyt niille voisi olla taas tarvetta, kun Paavo pelleilee taas eduskunnassa. Toivottavasti Tiitinen hoitaa miehen nopeasti ulos Arkadianmäeltä, jotta saadaan oikea poliitikko tilalle.

Tanja Saarelalle uusi virka?

Kulttuuriministeriksi jostain käsittämättömästä syystä noussut ex-missi Tanja Saarela menetti odotetusti valtaosan äänistään sunnuntain eduskuntavaaleissa. Suosion menetys ei ollut viimeaikaisten sekoilujen jälkeen yllätys. Tuossa asemassa valehtelulla tuppaa olemaan lyhyet jäljet, kuten huomattiin myös eduskunnasta pois pudonneen ex-oikeusministeri Leena Luhtasen kohdalla.

Viime vaaleissa silloinen Vienonen/Karpela/Saarela sai 19.126 ääntä ja nyt niitä tuli vieläkin peräti 5.757, jonka ansiosta rouva Saarela sai jäädä vielä neljäksi vuodeksi Arkadianmäelle pyörimään. Kulttuuriministerin paikka on onneksi pian historiaa, ja Tanja ilmoittikin jo Seiskan verkkosivuilla ottavansa vastaan minkä tahansa puolueensa tarjoaman tehtävän. Hmmm.

Hyväksi havaitun periaatteen mukaan jokaisen kuuluisi tehdä osaamistaan vastaava työtä. Ehdottaisinkin nyt, että Tanja Saarelalle perustetaan eduskuntaan perustuslakivaliokunnan kahvinkeittäjän nelivuotinen virka. Toimenkuvaan kuuluisi sumpittelun lisäksi kansanedustajien käyttämien mp3-soittimien kappaleiden laillisuuden tarkastaminen kerran kuussa.

Nettiammattilainen ja suurtaulu

Päivä alkoi taas hymy huulilla, kun sähköpostissani oli viesti eräältä mainostajaltamme, jolla on parhaillaan työn alla kampanjansa bannerimateriaali. Tulossa on suurtaulu Stara.fi -sivustolle.

Ammattilaisemme luonnosteli tuollaisen mainitsemasi 350 x 140 suurtaulun, mutta en huomannut tarkentaa hänelle pituus-leveys -mittoja. Hän oli siis tehnyt 350 leveän ja 140 korkean suurtaulun. Teidän sivuillanne taitaa etusivun suurtaulut olla kuitenkin toisinpäin eli tuo 350 on korkeus ja 140 leveys, vai?!? Ennenkuin lähetetään teille ihan vääränmittaista mainosta..

Hyvät naurut saavat koko loppupäivän tuntumaan mukavammalta. Kesäkin lähestyy ja kaikkea…

Mac hukkaa viestien liitetiedostoja

Tietoviikko uutisoi tänään kuinka Mac hukkaa liitetiedostollisia viestejä. Kyse on siis Mail -ohjelmasta, joka on hukannut kokonaan viestejä, joissa on ollut mukana liitetiedosto. Artikkelin mukaan ongelmasta voi kieliä ”liitetiedoston kuvakkeen pelkistety symboli”. Itse voin raportoida ongelman, joka on lähes samansisältöinen ja liittyy samaan ohjelmaan.

Mac -koneeni Mail -ohjelma hukkaa nimittäin liitetiedostoja. Ja vieläpä usein. Viimeksi tänään minulle soitettiin eräästä valtion virastosta, että maili tuli perille normaalisti, mutta ilman PDF-liitettä. Lähetin uuden viestin kahdella liitteellä, ja taas soitettiin liitteiden jääneen matkalle. Lähteneet -kansiossa liitteet olivat kuitenkin paikallaan mailissa. Näissä tapauksissa yksisivuinen PDF-liite on näkynyt viestiosassa kokonaisena, eli ei pelkällä kuvakkeella. Silloin kun viestin lopussa on näkynyt pelkistety kuvake, on liite myös saapunut perille.

Onko jollain muulla samanlaisia kokemuksia? En nimittäin millään viitsisi tästä lähtien lähettää jokaista liitetiedostoani webmailin kautta. Korjauspäivitystä ei ole ilmeisesti tulossa ihan hetkeen, joten onko ainoa keino vaihtaa mailiohjelmaa?

Lakijargonia verkkotunnuslaista

Olen viime aikoina tutustunut immateriaalioikeuksien osalta jonkin verran myös verkkotunnuslakiin. Usein lakiteksti on hieman vaikeaselkoista, mutta avautuu kuitenkin, kun sitä hieman tankkaa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä tuli eteen mielenkiintoinen virke, jonka perimmäinen tarkoitus ei minulle ihan heti auennut.

Koska Viestintäviraston ei verkkotunnuslakia koskevien perustelujen mukaan tulisi edes määräajaksi sulkea verkkotunnusta, jos haltija esittää oikeudellisesti relevantin perusteen oikeudelleen, ei verkkotunnuksen haltijalta voida edellyttää oikeudellisesti relevanttia perustetta vahvemman perusteen esittämistä oikeudelleen verkkotunnuksen peruuttamista koskevassa tapauksessa.

Leppoisaa. Jos osaat selittää tuon kansantajuisesti, niin heitä kommenttia. Itse ymmärsin tuon niin, että verkkotunnuksen sulkemista tai peruuttamista vaativan tahon tulee esittää vahvempaa näyttöä oikeudestaan ao. tunnukseen kuin verkkotunnuksen haltijan. Jos molemmilla on siis samanvahvuista näyttöä, verkkotunnuksen rekisteröinyt saa säilyttää tunnuksensa, eli jo myönnettyn oikeuden kumoamiseen tarvitaan erityisen vahvaa näyttöä.

KHO:n kannan mukaan fi-verkkotunnuksen saa siis säilytettyä yllättävänkin helposti itsellään, vaikka jollain toisella olisi samaan tunnukseen jopa tavaramerkki. Kyseisessä keississä kiistaa käytiin mb.fi -osoitteesta, ja osapuolina olivat MB Rahastot ja nykyisin Sanoma Magazines Finlandin omistama MB Net (tavaramerkki). Sanoma siis hävisi tämän domainkiistan.