Igglo unohti hakea tavaramerkkiä?

Suomen kiinteistövälitysmarkkinoilla pienen vallankumouksen aloittanut Igglo on tämän päivän Kauppalehden mukaan unohtanut hakea nimelleen ajoissa tavaramerkkiä. Tiedän, että verkkotunnusten osalta Igglo oli kaukaa viisas, sillä yritys osti jo ennen toimintansa käynnistämistä suunnilleen kaikki nimeensä liittyvät verkkotunnukset Suomessa ja lähialueilla. Jostain syystä tavaramerkkihakemus jäi kuitenkin tuolloin tekemättä.

Kauppalehti otsikoi artikkelinsa virheellisesti ”Viranomainen hylkäsi Igglolta nimisuojan”, sillä tämä ei pidä paikkaansa. Patentti- ja rekisterihallituksen tietokannasta selviää, että Igglo -tavaramerkkiä on haettu 7.12.2006 lukuisissa tavara- ja palveluluokissa. Hakemusta ei ole kuitenkaan hylätty, sillä asiasta on tehty vain välipäätös 14.3.2007 ja Igglolla on siihen vastausaikaa peräti 4.7.2007 saakka, minkä Kauppalehti tosin mainitsee.

Rekisteröinnin esteiksi on mainittu kaksi aikaisempaa rekisteröintiä; Igloo Home (yhteisön tavaramerkki 001205368 luokassa 37) ja Igloo (yhteisön tavaramerkki 001534544 luokassa 35), jotka ovat sekoitettavissa ja sisältävät osittain samoja palveluluokkia. Mikäli Kauppalehden toimitus olisi tarkistanut faktat, lehti olisi kertonut, että ensin mainittu merkki on haettu ja rekisteröity jo kahdeksan vuotta sitten ja toiseksi mainittu estemerkki haettu ja rekisteröity seitsemän vuotta sitten. Igglon tilannetta ei siis olisi lainkaan muuttanut se, että tavaramerkkiä olisi haettu jo esimerkiksi viisi vuotta sitten, eli vuosia ennen toiminnan käynnistymistä.

Suomalainen Igglo saa kyllä tavaramerkkinsä rekisteröityä, jos ja kun hakemuksesta rajataan pois kyseiset kaksi palveluluokkaa. Se ei liene ko. yrityksen toiminnalle kovin vahingollista, vaikka kyseessä ovatkin kaksi kiinteistövälitykseen liittyvää luokkaa. Luokkaan 35 sisältyvät mm. myynti, markkinointi ja vähittäismyynti ja luokkaan 37 mm. rakentaminen, huolto, korjaus ja asennuspalvelut. Asiamiehenä toimiva Borenius & Kemppinen osaa kyllä hommansa, joten ongelmia tuskin ilmaantuu ja nimi kyllä aikanaan rekisteröidään. Uskoisin, että myös mahdolliset tavaramerkkikiistat ymmärretään ko. yrityksessä sopia ajoissa.

WIPO siirsi Kesko.com -domainin

Vuonna 2001 kiisteltiin YK:n alaisessa WIPO-organisaatiossa Kesko.com -domainin oikeuksista. Suomalainen Jessimet Oy oli rekisteröinyt domainin tietoisena siitä, että se oli vakiintunut Keskolle. Lisäksi Keskolla oli tuolloin olemassa kolme tavaramerkkiä, jotka eivät kuitenkaan olleet identtisiä merkin Kesko -kanssa, vaan siitä johdettuja merkkejä, kuten ”Kesko – kaupan tekijä”, ”K Kesko” ja ”YP Kesko Yrityspalvelu”.

Kesko voitti kiistan Kesko.com -domainista, koska yhtiön nimen katsottiin vakiintuneen yleisesti tunnetuksi ennen kuin Jessimet Oy haki domainia itselleen. Wipon paneelin mukaan ko. verkkotunnus oli siis rekisteröity vilpillisessä mielessä, hyötymistarkoituksessa ja ilman asianmukaista oikeutta merkkiin.

Suomalaisyritys yritti vedota esimerkiksi siihen, että Turkissa on Kesko -niminen yritys ja Yhdysvalloissa samaa lempinimeä käyttävä urheilija. Se ei kuitenkaan auttanut. Yritys vetosi myös siihen, että Kesko on yleinen suomenkielen sana. Hmm… Voisiko joku kertoa mitä moinen sana tarkoittaa, ellei juuri The Keskoa. Aika erikoista väittää tuollaista, sillä Wipo sai toki nopeasti selville, ettei näin ollut. Yritys ei onnistunut lopulta täyttämään yhtään kolmesta vaatimuksesta, joilla se olisi voinut säilyttää domainin oikeuden itsellään. Ratkaisuun vaikutti myös saman yrityksen niin ikään ilmeisen vilpillisesti ja hyötymistarkoituksessa rekisteröimä Pohjola.com -domain.

Kyseinen domain siirrettiin siis Kesko Oyj:lle, ja heti kiistan ratkamisen jälkeen Kesko haki tunnukselleen tavaramerkkiä kaikissa 43 luokassa. Kyseinen WIPOn päätös löytyy kokonaisuudessaan tästä.

Ruotsissa ymmärretään tavaramerkin arvo

Ruotsissa pörssiyhtiöt ymmärtävät tavaramerkin arvon hieman paremmin kuin Suomessa. Vaateliike KappAhl on nimittäin vetänyt erään paitamallinsa ja lippiksensä pois myynnistä, kun Helvetin Enkelit -jengi huomautti niissä olevan logon rikkovan tavaramerkkioikeuttaan. Yhtiön tiedottaja Annette Ravenshorst osoitti ammattitaitonsa toteamalla Helsingin Sanomissa, ettei isolla pörssiyhtiöllä ole (Ruotsissa) oikeutta rikkoa toisen tavaramerkkiä.

Tämä on puhtaasti tavaramerkkikysymys. Lakimiehemme tutkivat onko jengin väitteissä perää. Ei sillä ole merkitystä kuka tavaramerkkioikeudesta valittaa.

Suomessa pörssiyhtiöiden käytäntö tavaramerkin kunnioittamisessa on hieman eri tasolla. Eräät tahot eivät vieläkään ymmärrä mitä tavaramerkkioikeuden tuoma yksinoikeus todellisuudessa tarkoittaa. Itse en löytänyt Helvetin Enkeleiden merkkiä rekisteristä, mutta se on kuitenkin jo niin tuttu, että merkki on saavuttanut yksinoikeuden vakiintumalla.

Hopottajasta tuli tavaramerkki

Hopottaja tavaramerkkiPerjantaina julkaistun Tavaramerkkilehden 06/2007 mukaan Lahdessa kotipaikkaansa pitävä Mainostoimisto MBE Oy on 11. tammikuuta 2007 hakenut tavaramerkin tuomaa yksinoikeutta sanaan Hopottaja. Tavaramerkki on 30.3.2007 rekisteröity tavaraluokissa 5, 28, 35 ja 38, eli yrityksellä on jatkossa yksinoikeus käyttää Hopottaja -sanaa tuotteidensa ja palvelujensa kaupallisena tunnuksena esimerkiksi lääkintä- ja ravitsemustuotteissa, kasvimyrkyissä sekä peleissä, leikkikaluissa, urheiluvälineissä ja joulukuusenkoristeissa.

Tavaramerkin nojalla yrityksellä on yksinoikeus käyttää Hopottaja -merkkiä myös mainonnassa, markkinoinnissa, vähittäiskaupassa, verkkokaupassa, liikkeenjohdossa, yrityshallinnossa, toimistotehtävissä ja kaukoviestinnässä, eli käytännössä myös internetissä, radiossa ja televisiossa. Kyseinen yritys pyörittää Hopottajat.fi -verkkosivustoa ja yrityksen aputoiminimeksi on 22.6.2006 rekisteröity Hopottajat.

Tässä vaiheessa on ajankohtaista esittää kysymys, onko sana Hopottaja omiaan erottamaan ko. elinkeinonharjoittajan tuotteet tai palvelut muiden saman alan elinkeinonharjoittajien samoista tai samankaltaisista tavaroista tai palveluista? Googlesta löytyy tällä hetkellä vain 727 hittiä haulla ”Hopottaja”, joten kovin yleinen sana ei ole kyseessä. Sanaa on kuitenkin käytetty jo jonkin aikaa terminä yhdelle markkinoinnin muodolle, ja siten merkki voisi olla erottamiskyvytön ja siksi tavaramerkkilain 13 § vastainen. Kyseinen yritys on kuitenkin useiden lähteiden mukaan tuonut ”hopottamisen” Suomeen, joten merkki lienee siltä osin täysin lain mukainen.

Mainostoimisto MBE julkaisi 15.1.2007 lehdistötiedotteen otsikolla ”Hopottajat on rekisteröity tavaramerkki”. Tiedote oli tuolloin kuitenkin virheellinen, sillä pelkkä hakemus ei tarkoita sitä, että merkki olisi jo rekisteröity. Yritys käytti jo tuolloin lisäksi ®-tunnusta merkin yhteydessä, vaikka hakemuksen ollessa vireillä kuuluisi käyttää ™-tunnusta. Vaikka merkki on nyt rekisteröity, ei se ole vieläkään lainvoimainen. Tavaramerkki saavuttaa nimittäin lainvoiman vasta kahden kuukauden väiteajan jälkeen, ellei siinä ajassa merkkiä vastaan ole tehty väitettä.

Kyseinen tavaramerkki on siis rekisteröity 30. maaliskuuta, ja sitä voi vastustaa 30.5.2007 saakka tekemällä väitteen Patentti- ja rekisterihallitukseen. Vasta tuon määräajan jälkeen rekisteröinti voi siis aikaisintaan olla lainvoimainen. Todettakoon kuitenkin, että tavaramerkki saa suojaa hakemuspäivästä alkaen, eli tässä tapauksessa 11. tammikuuta alkaen.

Tarkoitukseni ei ole esittää mielipidettä rekisteröintiä vastaan tai sen puolesta. Kunhan kirjoitin ylös ajatuksiani tavaramerkkien mielenkiintoisesta maailmasta näin kesäisen kevätpäivän kunniaksi. Tämä ei kuitenkaan ollut aprillipila.

Lakijargonia verkkotunnuslaista

Olen viime aikoina tutustunut immateriaalioikeuksien osalta jonkin verran myös verkkotunnuslakiin. Usein lakiteksti on hieman vaikeaselkoista, mutta avautuu kuitenkin, kun sitä hieman tankkaa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä tuli eteen mielenkiintoinen virke, jonka perimmäinen tarkoitus ei minulle ihan heti auennut.

Koska Viestintäviraston ei verkkotunnuslakia koskevien perustelujen mukaan tulisi edes määräajaksi sulkea verkkotunnusta, jos haltija esittää oikeudellisesti relevantin perusteen oikeudelleen, ei verkkotunnuksen haltijalta voida edellyttää oikeudellisesti relevanttia perustetta vahvemman perusteen esittämistä oikeudelleen verkkotunnuksen peruuttamista koskevassa tapauksessa.

Leppoisaa. Jos osaat selittää tuon kansantajuisesti, niin heitä kommenttia. Itse ymmärsin tuon niin, että verkkotunnuksen sulkemista tai peruuttamista vaativan tahon tulee esittää vahvempaa näyttöä oikeudestaan ao. tunnukseen kuin verkkotunnuksen haltijan. Jos molemmilla on siis samanvahvuista näyttöä, verkkotunnuksen rekisteröinyt saa säilyttää tunnuksensa, eli jo myönnettyn oikeuden kumoamiseen tarvitaan erityisen vahvaa näyttöä.

KHO:n kannan mukaan fi-verkkotunnuksen saa siis säilytettyä yllättävänkin helposti itsellään, vaikka jollain toisella olisi samaan tunnukseen jopa tavaramerkki. Kyseisessä keississä kiistaa käytiin mb.fi -osoitteesta, ja osapuolina olivat MB Rahastot ja nykyisin Sanoma Magazines Finlandin omistama MB Net (tavaramerkki). Sanoma siis hävisi tämän domainkiistan.

Karl Fazer Oy voitti tavaramerkkikiistan

Korkein hallinto-oikeus teki maanantaina mielenkiintoisen ennakkopäätöksen siitä, että neliön muotoinen kuviomerkki, joka esittää laskostettua sinistä kangasta, ei kelpaa tavaramerkiksi. Aiemmin Patentti- ja rekisterihallitus oli jo hyväksynyt merkin rekisteröinnin ja hylännyt merkkiä vastaan tehdyn väitteen. Myös PRH:n valituslautakunta hylkäsi päätöksestä tehdyn valituksen, eli niin ikään hyväksyi kuvan tavaramerkiksi. Korkein hallinto-oikeus oli kuitenkin eri mieltä, ja päätti, ettei kangasta esittävä kuva täytä tavaramerkin vaatimuksia, koska se ei ole tarpeeksi erottamiskykyinen.

Merkissä kuvatun laskostetun ja pinnaltaan sileän sinisen kankaan laskokset ja poimut eivät myöskään muodosta sellaista selkeää hahmoa tai kuvaa, joka ilman yksityiskohtien vertailua olisi erotettavissa samanlaisen ja -värisen kankaan poimuilusta muulla tavoin rajattuna otetusta kuvasta. – KHO:2007:16

Päätös oli mielestäni aivan oikea, sillä kovinkaan moni ei miellä sinisen kankaan laskoksia esittävää kuvaa ensinkään tavaramerkiksi, saati sitten olettaa sen erottavan jonkun tuotteen toisen elinkeinonharjoittajan vastaavasta tuotteesta. Nopeasti merkkiin tutustuttuani yhdistän sen aikaansaaman mielikuvan nopeasti Fazerin suklaaseen, varsinkin kun suojaa haettiin tavaraluokissa 29 (esim. liha, kala ja hedelmät) ja 30 (kahvi, tee, sokeri, mausteet ja makeiset).

Tavaramerkin kuva-aihe antaa, kuten edellä on esitetty, lähinnä vaikutelman laajemmasta kokonaisuudesta esitetystä näytekuvasta. Tämän vuoksi ei voida katsoa, että keskivertokuluttajat mieltäisivät sitä lainkaan tavaramerkiksi. – KHO:2007:16

KHO ei päätöksessään kertonut valittajaa, mutta pienellä selvittelyllä valituksen takaa löytyi Karl Fazer Oy, joka on jo vuonna 1998 rekisteröinyt tavaramerkikseen sinisen värin nimeltä Pantone 280 C. Erikoista asiassa on se, että Fazerin rekisteröinti kattaa tavaraluokan 30 vain suklaan osalta, eli ei koko tavaraluokkaa. Ilmeisesti yksittäisen värin rekisteröinti antaa niin laajan suoja, että sen voi rekisteröidä vain erityisen tarkasti määritellyille tuotteille.

Rajatapaus rikkoi tavaramerkkilakia

Ilta-Sanomat uutisoi tänään, että Helsingin käräjäoikeus on langettanut espoolaiselle yrittäjälle sakkotuomion tavaramerkkirikkomuksesta. Mies oli painattanut verkkokauppaansa myytäväksi ”Rajatapaus” ja ”Avohoidossa” -teksteillä varustettuja paitoja huolimatta siitä, että molemmat merkit oli rekisteröity tavaramerkeiksi. Tuomio tuli kuitenkin vain ”Rajatapaus” -merkin rikkomisesta, koska se oli rekisteröity sanamerkkinä, kun ”Avohoidossa” oli puolestaan rekisteröity kuviomerkkinä. Siten pelkkä ”Avohoidossa” -teksti ei vielä rikkonut yksinoikeutta kyseiseen merkkiin, mutta ”Rajatapaus” rikkoi.

Merkinhaltija oli ensin kieltänyt yrittäjää käyttämästä jo rekisteröityä tavaramerkkiä liiketoiminnassaan, mutta luvaton käyttö ei loppunut, joten asiaan piti hakea ratkaisua käräjäoikeudesta. Jostain syystä ihmiset usein olettavat, että tavaramerkki suojaisi vain liikemerkkejä tai suuria brändejä. Tässäkin tapauksessa vastaaja ilmeisesti vetosi siihen, että ”Rajatapaus” on yleiskielen sana. Oikeuden mukaan ko. nimitystä ei ole kuitenkaan tarpeen pitää vapaana kaikkien käyttöön. Käytännössä kaikille vapaita erottamiskyvyttömiä yleiskielen sanoja ovat vain todella yleiset sanat, kuten ”Kännykkä”, ”Ale”, ”Netti”, ”Televisio”, ”Kilpailu”, jne… Esimerkiksi Nokia rekisteröi jo vuonna 1987 (!) sanamerkin ”Kännykkä” tavaramerkikseen, mutta se on vuosien varrella menettänyt erottamiskykynsä, ja siten muuttunut vapaaksi muiden muassa mainonnan vapauden takia.

Itse päivittäin tavaramerkken kanssa toimivana ihmettelen kovasti suomalaisten yrittäjien suhtautumista tavaramerkkeihin. Yrittäjille tavaramerkin hakeminen tuntuu olevan joskus todella ylivoimaista, vaikka se on helppo ja edullinen tapa suojella tuotemerkin (esim. ravintola, verkkojulkaisu…) yksinoikeutta. Itsekin jouduin tosin huomaamaan tämän aikanaan kantapään kautta, mutta olen sittemmin pyrkinyt innostamaan muita yrittäjiä tuotemerkkiensä suojaamiseen tavaramerkeillä. Olen mielestäni onnistunut aika mukavasti saamaan myös nuoria pienyrittäjiä hakemaan tavaramerkkejä.

Toisella puolella ovat nämä ”koijarit” ja ”harrastelijat”. Koijareita ovat suuret yritykset, jotka tietoisesti härnäävät merkinhaltijaa ja yrittävät selvitä tavaramerkkien rikkomisistaan lakimiesarmeijansa turvin kuin koira veräjästä. Varsinkin niiden suhteen pienen yrittäjän tulee olla todella tiukkana. Sitten harrastelijoina on näitä ”yrittäjiä Espoosta”, jotka eivät välttämättä itsekään ymmärrä rikkoneensa lakia. Heidän kanssaan toimii useimmiten ensimmäinen kohtelias kirje ja käytön kieltovaatimus, mutta joidenkin kanssa joudutaan kolkuttelemaan käräjäsalin ovia.

Mikäli sinulla tai yritykselläsi on tuotemerkki, joka ansaitsisi tavaramerkin antaman suojan tai joku on jo käyttänyt rekisteröimääsi tai vakiinnuttamaasi merkkiä oikeudettomasti hyväkseen, ota yhteyttä. Hoidetaan homma liikkeelle. Kymmenen vuoden rekisteröinti maksaa 165 euroa, ja se sisältää kolme tavaraluokkaa. Tutustu ensin kuitenkin tavaramerkin rekisteröinnin edellytyksiin, ettei raha mene hukkaan. On kaikkien etu, että suojaa saavat ne merkit, jotka ovat suojan ansainneet, sillä immateriaalioikeudet ovat yritykselle ja yksityiselle tärkeää omaisuutta.

Apple selättää sittenkin Ciscon?

Tietokone-lehti uutisoi tänään, että Cisco on mahdollisesti turvautunut vilppiin pitäessään vuonna 1999 rekisteröimänsä tavaramerkin rekisterissä. Artikkelin kirjoittajan mukaan Ciscon olisi pitänyt ”aktivoida” tavaramerkkinsä uudelleen kuuden vuoden sisällä. Yritys toimitti viranomaisille kuitenkin Linksys CIT200 -puhelimen laatikon, jonka päälle oli liimattu ”iPhone” -tarra. Tuotetta ei siis myyty iPhone -nimellä määräajan sisällä.

En tunne kovin hyvin ulkomaisia tavaramerkkilakeja, mutta ainakaan Suomessa Patentti- ja rekisterihallitukslle ei tarvitse lähettää mitään tuollaista aktivointimateriaalia, vaan tavaramerkit ovat voimassa kymmenen vuotta ilman mitään ylimääräisiä kommervenkkejä. Vakiintuneen tavaramerkin pysyttäminen edellyttää toki Suomessakin merkin käyttöä, mutta rekisteröidyt pysyvät voimassa ilmankin.

Mikäli tuossa artikkelissa on ymmärretty kyseinen tavaramerkkilain kohta oikein, on Apple saanut hyvän aseen kiistassa Ciscoa vastaan. Samalla Cisco voi menettää ne sadat miljoonat dollarit, jotka sille tavaramerkin perusteella olisivat kuuluneet. Mikäli kiistassa käy niin, että Cisco menettää myös tavaramerkkinsä, sen saa seuraavaksi sitä hakenut, eli Applen perustama Ocean Telecom Services LLC -yritys.

Tämähän menee mielenkiintoiseksi kisaksi. Tietokone ehti jo uutisoida kuinka markkinaseurantayhtiö Gartner veikkasi Applen luopuvan iPhone -nimestä. Hieman samankaltaisia tavaramerkkikiistoja on menossa myös Suomessa, mutta niistä kerron vasta kun on aihetta 🙂

Kröhöm… Kristallipallo hanskassa :)

Taisin ennustaa tuossa kolmisen viikkoa sitten erään uutisen, joka on tänään levinnyt ympäri maailmaa, kun Apple joutuu leivättömän pöydän ääreen rikottuaan rekisteröityä tavaramerkkiä iPhonellaan. Erikoista, ettei Apple hoitanut asiaa ajoissa kuntoon. Nyt on sit luvassa miljoonakorvaukset, vaikka keissi sovittaisiin esiripun takana. Tsekidaut kyseinen entry tästä. Nuff said…

PÄIVITYS 12.1.2007:

TiVi.fi uutisoi, että iPhone -nimi maksaisi Applelle vuodessa jopa 130 – 325 miljoonaa dollaria, kun brändin lisensiointi maksaisi Applelle 2 – 5 prosenttia iPhonen tuottamasta liikevaihdosta. Rajua.

Apple väittää, että Ciscon vaatimukset ovat perusteettomia, mutta tavaramerkilakien mukaan näin ei ole. Ciscon omistama Linksys omistaa iPhone -nimen oikeudet kiistattomasti myös matkapuhelimissa, koska sillä on yksinoikeus käyttää iPhone -nimeä esimerkiksi tietokoneissa, viestinnässä (sis. puhelimet) ja tietotekniikassa. Näin ollen Applen selitykset siitä, ettei heidän iPhonellaan voi soittaa IP-puheluja, ovat turhaa jaarittelua.

iPhone julkistettiin – kiistaa luvassa?

Kauan odotettu iPhone on nyt siis julkistettu, mutta julkistajana ei ollut odotettu Apple, vaan yllättäen Linksys. Yhtiö julkaisi nimittäin juuri iPhone -nimisen voip-käyttöön tarkoitetun puhelinten tuoteperheen. Nyt maailmalla mietitään kuumeisesti, mikä tulee olemaan Applen iPuhelimen tuotenimi. Itse veikkaan Applen puhelimen olevan myös iPhone, ja Linksysin joutuvan maksamaan korvauksia nimen käytöstä Applelle.

Aiheen tiimoilta voi olla tulossa vielä kiistaa oikeusistuimissa, varsinkin jos Linksysin laitteet tulevat myyntiin myös EU-alueella. Tietojeni mukaan Apple on nimittäin rekisteröinyt ”iPhone” -merkin tavaramerkikseen jo vuonna 2002, eli sillä on yksinoikeus käyttää iPhone -nimeä esimerkiksi tietokoneissa, viestinnässä (sis. puhelimet) ja tietotekniikassa. Tavaramerkin on rekisteröinyt Apple Computer Inc, 1 Infinite Loop, MS:3TM, 95014-2084 Cupertino, UNITED STATES.

Jos Linksysin tuoteperhe tulee myyntiin myös Euroopassa, eikä osapuolilla ole nimen käyttöoikeudesta sopimusta, tullaan pian mahdollisesti näkemään miljoonaluokan korvausvaatimuksia ja tiukkaa vääntöä leivättömän pöydän ääressä. Elämme mielenkiintoisia aikoja.