Poliisi: Tutkikaa itse juttunne!

Olen parin viime vuoden aikana törmännyt muutamaan otteeseen tilanteisiin, joissa Tampereen poliisi on toiminut varsin epäammattimaisesti ja tökerösti. Nyt myös Kari T on huomannut saman asian, kun ylikonstaapeli Ahola uhkasi tehdä perättömän ilmoituksen vakuutuspetoksesta, koska Kari ei hoitanut poliisille kuuluvia työtehtäviä. Uskomatonta. Aholan mukaan Karin olisi pitänyt ottaa haltuunsa häneltä aiemmin varastettu polkupyörä, jonka takia Kari oli itse soittanut poliisit paikalle. Poliisi ei tiennyt mitä varastetulle omaisuudelle tulisi tehdä, joten he päätyivät uhkailemaan rikoksen uhria, joka oli jo saanut vakuutusyhtiöltä korvauksen kyseistä pyörästä. Pro-meininkiä tosiaan. Koko tarinan voi lukea tästä.

Toimitin poliisille myös valokuvan polkupyörästä sähköisessä muodossa rikosilmoituksen yhteydessä. Hän ilmoitti, että näitä tietoja ei ole kirjattu rikosilmoitukseen. Kun kysyin miksi ei ole kirjattu, en saanut siihen mitään vastausta. Hän ilmoitti, että ei vain ole. Tämän jälkeen ylikonstaapeli Ahola ilmoitti minulle, että polkupyörän toimittaminen vakuutusyhtiölle on minun velvollisuuteni, ja uhkasi tehdä minusta ilmoituksen vakuutuspetoksesta, ellen toimisi hänen antamiensa ohjeiden mukaan. Totesin hänelle keskustelumme olevan turhaa ja lopetin keskustelun hänen kanssaan.

Kun jätin keväällä rikosilmoituksen polkupyörästä, sanoi ilmoitusta käsittelevä poliisi olevan todennäköistä, että en enää saa polkupyörääni takaisin. Nyt tiedän miksi.

Itse jouduin samanlaisen amatöörimäisyyden ja laiskuuden yhdistelmän kohteeksi viime talvena, kun avovaimoni joutui alkoholin vaikutuksen alaisena hurjaa ylinopeutta ajaneen ulkomaalaisperäisen kuskin kolaroimaksi. Juttu ei olisi koskaan ratkennut, ellen olisi alkanut tutkia sitä itse, sillä tutkijaa asian selvittäminen ei kiinnostanut lainkaan. Kolarin silminnäkijänä oli linja-auto, minkä ilmoitimme myös tutkijalle. Sen sijaan, että hän olisi edes ottanut aikatauluvihon käteensä, hän ilmoitti meille, että ”Ottakaa itse selvää mikä linja-auto se oli ja hankkikaa kuljettajan yhteystiedot.” Juuri kolarissa ollut ja kovan iskun sekä ruhjevammoja saanut nainen tuskin on parhaimmillaan tekemään tarkkoja havaintoja ympäristöstään, mutta silti tutkija ilmoitti tylysti, että ”Olisit ottanut bussin rekisterinumeron ylös”. Hyvä hyvä.

Homma kuitenkin ratkesi muutaman tunnin OMIEN tutkimusteni jälkeen, ja lopulta tavoitimme ”heinäsuovasta” kyseisen bussin kuljettajan, joka olikin oikeudessa yksi ratkaisevista todistajista. Ilman omaa työpanostamme juttu ei olisi kuitenkaan koskaan ratkennut. Toinen tärkeä silminnäkijä tapahtuneelle löytyi vasta, kun laitoin sanan kiertämään ja sattumalta toinenkin henkilö oli osunut oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Luoja tietää kuinka monta vastaavaa tapausta on jäänyt ratkaisematta, kun sama tutkija on todennut uhreille, että ”Tutkikaa itse juttunne”.

Minulla on Poliisi-tv:ssä yli neljän vuoden ja noin 150 insertin kokemus poliisiaiheisista jutuista, joten uskon tietäväni mistä puhun. Haastattelin tuona aikana ehkä noin sataa poliisia konstaapeleista sisäministeriön herroihin ja keskusrikospoliisista oikeusministeriöön. Ylivoimaisesti suurin osa heistä on kunnon miehiä, mutta joukkoon mahtuu näköjään niitäkin, jotka laistavat töistään sysäämällä omia töitään siviileille ja näköjään tehostavat määräyksiään jopa uhkailemalla perättömällä ilmiannolla. Tuskin sekään on kovin laillista. Palkat ovat toki huonoja, mutta jotain rajaa voisi laiskuudellekin asettaa.

Vaasan veri ei vapissut

Käväisin eilen heittämässä juontokeikan Vaasan jäähallissa, jonne Mister Tiilikka oli ansiokkaasti järjestänyt historiallisen hienon konsertin. Lauri Tähkä & Elonkerjuu veti nimittäin loppuunmyytyyn jäähalliin huimat 4.500 ihmistä. Meno oli siis todella hieno.

Tähkä ja bändi olivat syystäkin fiiliksissä, sillä kaupungissa nähtiin vastaavanlainen yleisömeri viimeksi edesmenneessä Rantarockissa vuosia sitten. Keikka menikin mahtavasti ja vaasalainen yleisö antoi parastaan. Keikan jälkeen piti ottaa vielä haltuun Vaasan baarisetti. Se nyt ei ollut tuttuun tapaan mitenkään erikoinen, sillä väki tuntui jääneen lauantai-illaksi kotiin.

Vaasan jaahalli Lauri TahkaValomerkin jälkeen ohjelmassa oli vielä bändin jatkot hotellin saunalla. Hieno meininki ja nukkumaan suunnattiin hieman ennen aamuseitsemää. Nyt olisi ohjelmassa pienet perinteiset safkasetit ”loistavan palvelun” Rossossa ja sen jälkeen pikkuhiljaa suunta kohti Tamperetta. Taas on leppoisa duunikeikka takana. Over and out.

Kokoomus vs. Keskusta

Tämä artikkeli ei ole missään määrin poliittinen, mutta nyt löytyi kuitenkin niin osuva kuva, että se pitää jakaa myös muiden kanssa. Kyseinen kuva löytyy tästä! Aika räväkän nuorekasta menoa Keskustanuorilla.

33100 Jockan journalistipalkinto jaettu!

Suomen tunnetuin 33100 Jocka -blogin kirjoittaja, erikoismies Jocka Träskbäck, on 33100 Jocka -blogin vuoden 2007 journalistipalkinnon saaja. Järjestyksessään ensimmäinen journalistipalkinto luovutettiin tänään aamupäivällä Tampere-talon edustalla sijaitsevan linja-autopysäkin välittömässä läheisyydessä. Tilaisuudessa oli paikalla 33100 Jocka -blogin toimittajakunta kokonaisuudessaan.

Raati perusteli Träskbäckin valintaa muun muassa seuraavasti:

– Hän on ainutlaatuisen suhdeverkostonsa ja peräänantamattoman, laaja-alaisen uutistyönsä ansiosta hankkinut lukemattomia bloggausvoittoja kaikilta elämänaloilta. Hän on myös 33100jockalainen henkeen ja vereen.

Jocka Träskbäck on uransa varrella blogannut media-alasta, digimediasta, tavaramerkeistä, ravintoloista ja matkailusta. Hän on raportoinut Aasiasta, Toijalasta, Tampereelta ja Vaasasta. Träskbäck myöntää edelleen jännittävänsä bloggaamista.

– Jos ei jännittäisi, voisi jo melkein ruveta lopettelemaan. Pieni kipinä pitää olla koko ajan. Ja se on säilynyt kaikki nämä vuodet.

Bloggaus ei ole koskaan ollut Jockalle pakkopullaa. Erilaiset aihealueet ovat bloggaajalle ehtymätön mielenkiinnon kohde. Träskbäck on vahva suosikki myös ensi vuoden 33100 Jocka -journalistipalkinnon saajaksi. Kukas sen hännän muuten nostaisi?

Ilta-Sanomien journalistipalkinto
Haloo, onko julkisuudessa? -journalistipalkinto
Kari Haakanan journalistipalkinto

Elisa ei vaan osaa, osa 2

Irtisanoin yli kymmenen vuoden asiakassuhteeni Elisaan viime kesänä, kun jouduin odottamaan asiakaspalvelua ensin puhelimessa 20 minuuttia ja sen jälkeen toimipisteessä 45 minuuttia saamatta lopulta lainkaan palvelua. Perjantaina Elisa lähestyi minua kuitenkin yritysasiakkaille tarkoitetulla kirjeellä, jonka sisältö oli tapahtuneeseen nähden vähintäänkin koominen.

Haluamme kiittää sinua hyvästä asiakkuudesta. Vastavuoroisesti tavoitteenamme on palvella Sinua yrityksesi asioissa entistä joustavammin. Tästä osoituksena yrityksesi on valittu asiakaspalvelumme etuohjelmaan.

Vanhaa sanontaa lainatakseni on turha pyyhkiä, kun paska on jo housussa. Samassa kirjeessä sain oikein oman yritysasiakastunnuksen, jolla asiakaspalvelun pitäisi jatkossa olla nopeampaa.

Yrityskohtaisen tunnuksesi löydät oheisesta kortista. Nopeutat palveluasi vain käyttämällä tunnistettasi.

Toisin sanoen kirjeestä voi päätellä sen, että asiakkaiden on aivan turha odottaa saavansa Elisalta palvelua säädyllisessä ajassa, ellei asiakasta ole ”valittu etuohjelmaan”, eikä hän ole saanut nopeaan palveluun oikeuttavaa tunnusta. Kommentteissa otetaan vastaan veikkauksia Elisan asiakaspalvelusta vastaavan johtajan eropäivästä.

PS: Viime viikolla sain Elisalta 1,30 euron laskun, jonka laskutuskausi oli 5.7. – 4.8.2007. Siinä mielessä mielenkiintoinen setti, että liittymäni suljettiin kolme päivää ennen laskutuskauden alkua.

PÄIVITYS: Tietokone.fi: Kuluttajaliitto syyttää Elisaa ala-arvoisesta palvelusta

Suomen kuluttajaliitto kertoo, että se on saanut runsaasti palautetta teleoperaattori Elisan ongelmista laskutuksessa ja asiakaspalvelussa. Monia on laskutettu miten sattuu, mutta asiakaspalveluun on melkein mahdotonta päästä. Kuluttajaliitto syyttää Elisaa ja myös toista suomalaista yritystä välinpitämättömyydestä.

Yrityksiä muistutetaan siitä, että niiden tulee lain mukaan korvata kuluttajille vahinko, joka aiheutuu virheellisen suorituksen johdosta. Puhelin- ja matkakustannusten lisäksi korvattavaa vahinkoa voi olla myös jonottamisesta aiheutunut aika.

Pancho Villa ja positiivista hävikkiä

Käväisimme tänään syömässä kantapaikassamme Pancho Villa -ravintolassa, jossa ruokalistan hintojen nousun seuraaminen on käynyt jo mielenkiintoiseksi. Hinnat nousevat tasaisesti euro eurolta aina kun uudet listat tulevat painosta. Burgerien koko ei ole hintojen noustessa kasvanut, mutta fajitasien on. Paljon. Nyt kahden hengen 24 euron fajitaksella syöttäisi vaikka pienen afrikkalaisen kylän. Ja hyvää on.

Itse en useinkaan jaksa tarkastaa ruokailun jälkeen kuittia, vaan isken kortin pöytään ja nimen alle. Tänään siinä juomia siemaillessani satuin kuitenkin vilkaisemaan kuittia ja huomasin, että minua oli laskutettu pari euroa liikaa. Tarjoilija pahoitteli asiaa ja antoi ylimääräiset hillot kouraan. Siitä saakka olen pohtinut, että paljonkohan sitä tulee maksetuksi ylimääräistä kaikenlaisten lyöntivirheiden ja muiden ”vahinkojen” takia?

Joskus teininä olin pari kesää kaupan kassalla, ja muistan kuinka mummot tarkastivat kuitin joskus rivi riviltä. Ehkä moinen olisi itsellekin tarpeen, mutta jotenkin sitä on nykyisin liian laiska moiseen. Jatkossa ainakin ravintolassa pitää olla tarkempi, mutta kauppakuittia on jo hieman työläämpi tutkailla kiireessä.

Kauppojen hävikki (pilaantumiset, myymälävarkaudet, jne) on muistaakseni jotain 5 prosentin luokkaa, eli siitä tulee iso kasa rahaa. Toisaalta onkohan kukaan koskaan tutkinut, kuinka paljon ravintolat ja kaupat saavat ”positiivista hävikkiä” laskuttamalla asiakasta vastikkeettomasti? Veikkaisin, että tuo luku voisi olla jopa jossain 0,5 – 2 prosentin tietämillä. Joku viisaampi voisi kertoa lisää jos tietää aiheesta enemmän. Tänään olin maksaa ylimääräistä noin 7 prosenttia.

Stara ohitti Suosikin!

Täällä on nyt juhlatunnelma katossa, sillä Suomen suurin verkossa julkaistava viihdelehti Stara.fi on viimein ohittanut lukijamäärissä mitattuna nuorisokulttuurin todellisen kulmakiven, eli itsensä Suosikki-aikakauslehden!

Tuoreimman kansallisen mediatutkimuksen (KMT S06/K07) mukaan Suosikki tavoittaa nykyisin enää 221.000 lukijaa, kun Stara.fi tavoitti syyskuussa puolestaan jo 225.000 lukijaa. Ero kasvaa päivä päivältä, sillä Suosikin kaari on ollut jo pitkään tasaisessa laskussa ja Staran taas kovassa kasvussa. Suosikin levikki on kutistunut kulta-aikojensa 90.000 kappaleesta jo puoleen, eli 46.000 kappaleeseen. Tämä on taas yksi kouriintuntuva esimerkki siitä kuinka verkko vie aikakauslehtien lukijat varsinkin alle 30-vuotiaiden ryhmässä. Verkkoa väheksyvä liiketoimintamalli kostautuu nyt Suosikille.

Stara ja Suosikki eivät tosin kilpaile enää nykyään samoista lukijoista, sillä Suosikin kohderyhmää ovat nykyisin 8-14-vuotiaat tytöt, kun Staran kohderyhmää ovat puolestaan kaikki 15-30 -vuotiaat. Silti kyseessä on minulle iso juttu, sillä julkaisua käynnistäessäni vuonna 2003 hehkutin yltiöoptimistisesti eräälle toimittajalle, että ”Vielä jonain päivänä selätämme Suosikin”. Silloin Suosikki oli tosin vielä nuorten musiikkilehti, joka kirjoitti rockista ja räimeesta ja jätti pikkutyttöjen seurusteluvinkit suosiolla Demille.

Nyt tuo Suosikin selättäminen on viimein saavutettu, ja Staran kaula vanhaan legendaan kasvaa kohisten. Stara teki nimittäin viime viikolla samalla myös uuden kävijäennätyksen, kun 90.000 viikkokävijän rajapyykistä jäätiin vain ripaus. Toivottavasti Stara saavuttaa pian myös kovasti odotetun 100.000 viikkokävijän maagisen rajapyykin.

Demistä tuli mieleen, että näin tänään Journalisti-lehdessä ilmoituksen, jossa Demi-lehteen haettiin uutta henkilökuntaa. Sinänsä tavanomaisessa ilmoituksessa mainittiin komeasti, että ”Suomen suurin nuortenlehti Demi hakee…”. Demillä on kuitenkin KMT:n mukaan 164.000 lukijaa ja Suosikilla 221.000 lukijaa. Verkossa tilanne on toinen, sillä Demilläkin on mukavat 48.779 viikkokävijää, kun Suosikki saa tyytyä naurettavaan 6.920 kävijään. Mitähän legendaarinen Jyrki ”Jyräys” Hämäläinen tuumaa lempilapsensa kehityksestä?

Uutta gearia videopodcasteihin

Tänään julkaisimme Starassa ensimmäisen videopodcastin, joka on työstetty uusilla vekottimilla. Sain viime viikolla vihdoin hankittua videopuolelle erittäin semipro-vehkeen, eli Sony HVR-A1E -kameran (PDF-esite). HDV 1080i -matskua sillä ei kuitenkaan tarvitse vielä pitkään aikaan tallentaa, mutta onpahan nyt sekin mahdollisuus valmiina. Tietenkin myös 2 x cannon-liitin mikkeihin ja oma suuntamikki tuovat laatua myös soundiin.

Nettiä varten on ehkä hieman ylimitoitettua kuvata DVCAM-formaatissa, mutta onpahan jatkossa arkistossa tarpeeksi laadukasta materiaalia DVD-julkaisuun tai vaikkapa televisiosarjaan. Ensivaikutelma kamerasta on erittäin positiivinen, ja voisin jopa sanoa, että se on ylittänyt odotukset selvästi.

Kameran ostotapahtuma oli mielenkiintoinen, sillä kysyin ensin tarjosta alan ammattikamaa myyvältä Suomilammilta. Siellä kameran hinta olisi ollut tarjouksessa 2.200 plus alv, eli yhteensä 2.684 euroa. Otin kuitenkin pienen riskin ja tilasin lopulta laitteen aivan muualta, eli Easthouse Oy:n verkkokaupasta. Hintaero oli ”lievä”, sillä kyseinen yritys toimitti kameran puolessatoista viikossa kotiovelle hintaan 2.166 euroa!

Säästöä Suomilammiin verrattuna tuli siis käsittämättömät 518 euroa. Easthousen palvelu oli hoonosta suomenkielestä huolimatta varsin toimivaa ja lupasivat hoitaa myös mahdollisen takuuhuollon Suomessa. Tsekkaa ensimmäisen videopodcastin tulokset tästä!

Ilta-Sanomat jälleen juttuvarkaissa

Syksyn aikana on tullut ilmeisesti töihin uusi polvi toimittajia, kun juttuvarkaudet ovat jälleen lisääntyneet. Asiassa on erikoista se, että harrastelijoiden ylläpitämien pienten verkkosaittien lisäksi myös ns. uskottavat mediat varastavat sumeilematta juttuja, vaikka niistä on jo langetettu tuomioitakin.

Tällä kerralla Ilta-Sanomat varasti journalistin sääntöjä rikkoen ja tekijänoikeuksia loukaten Urheiluviikko-julkaisun artikkelin perinteiseen tapaan copy-paste -periaatteella. Alkuperäinen Urheiluviikko-julkaisun artikkeli löytyy tästä ja Ilta-Sanomien varastettu juttu löytyy puolestaan tästä. Härskiä touhua.

Ilta-Sanomissa ja Iltalehdessä (kuten myös muissakin mediataloissa) kannattaisi ehkä jatkossa panostaa hieman enemmän alan sääntöjen sisäistämiseen. Ilta-Sanomat ja Iltalehti voisivat pian järjestää yhdessä ”Säästä kuluja copy-pastettamalla” -nimisen koulutuspäivän. Tsekkaa jutut: Urheiluviikon juttu ja Ilta-Sanomien juttu.

PÄIVITYS: Ilta-Sanomat on ilmeisesti poistanut varastamansa jutun sen jälkeen, kun tapaus tuli julki. Otin kuitenkin jo päivällä screenshotit jutuista. Ne löytyvät tästä alta. Tsekidauttia.

Urheiluviikon juttu Ilta-Sanomien juttu