Nokia ei saanut melodialleen tavaramerkkiä

IT-Viikko uutisoi tänään, että Nokia ei ole saanut tunnusmelodiaansa rekisteröityä Hong Kongissa tavaramerkiksi. Maailman takuulla tunnetuin soittoääni ei ollut paikallisen viranomaisen mielestä erottamiskykyinen, sillä tutkijan mielestä melodia osoittaa vain, että puhelin on toiminnassa, eikä siten tuotteen kaupallista alkuperää.

Nokian ”Nokia Tune” on varmasti maailman tunnetuin soittoääni ja yksi maailmanhistorian tunnetuimmista melodioista. Melodiat voidaan rekisteröidä tavaramerkeiksi, koska ne voidaan esittää graafisesti. Kuinkahan monessa elokuvassa Nokia Tune on esimerkiksi kuulunut? Nyt Noksun kannattaisi teettää paikallinen kyselytutkimus, jossa selvitetään kuinka moni matkapuhelimen käyttäjä yhdistää melodian juuri Nokian puhelimeen. Siitä voisi saada aukotonta näyttöä asiasta. Hong Kongissa asiasta päättänyt viranomainen lienee joskus ostanut Nokian puhelimen ja pettynyt karvaasti. Mitenkään muuten tuota päätöstä ei voi ymmärtää. Toivottavasi Nokia valittaa päätöksestä ja homma saadaa kuntoon myös noin takapajuisessa maassa.

Suomen tavaramerkkitietokannasta saa hyvin vihiä Nokian tulevien tuotteiden ja/tai palvelujen nimistä. Tänä vuonna Nokia Oyj on jättänyt tavaramerkkihakemukset esimerkiksi tavaramerkeistä Luna, Verino ja Apraxis. Hieman vanhempia hakemuksia, joiden käsittely jatkuu edelleen, ovat esimerkiksi Tableteer, Gingair Toco, Nitrospin Racer ja System Rush. Tuoreimpia rekisteröityjä merkkejä ovat Vanteer, Vantier, Exemplis, Unality, Apero, Wibree, Creebies, Reset Generation ja Defend Your Turf. Osa noista voi ollakin jo käytössä, mutta en vain itse ole niitä vielä bongannut.

09 F9 11 02 9D 74 E3 5B D8 41 56 C5 63 56 88 C0

Tuossa otsikossa on – sanotaanko vaikka – meidän asuntomme uusi ovikoodi, eli 09 F9 11 02 9D 74 E3 5B D8 41 56 C5 63 56 88 C0. Tervetuloa kylään!

Hieman yllättävää, että tällä hetkellä 1,8 miljoonaa muutakin on ilmeisesti ottanut saman koodin käyttöönsä. Ei taida olla kovin turvallista… Olisikohan vanha koodi 1234 ollut sittenkin turvallisempi? Tästä pääsemmekin sujuvasti tarkastelemaan asiaa immateriaalioikeuksien näkökulmasta. Voisiko jollain taholla olla yksinoikeus ko. numero- ja kirjainsarjaan? Kyllä voisi, mutta ainakaan vielä ei ole.

Kuka ehtii hakea ensimmäisenä suomalaista tai Eu-laajuista yhteisön tavaramerkkiä tuolle ”tunnukselle”? Ainakin fi-domain on yhä vapaa, eikä kumpaakaan tavaramerkkiä ole vielä haettu. Merkille voisi hakea tavaramerkkiä vaikkapa tavaraluokassa 23 (langat tekstiilikäyttöön), jonka jälkeen sitä voisi käyttää ja levittää yksinoikeudella kyseisille tuotteille. Tällä hetkellä kuitenkaan KENELLÄÄN ei vielä ole yksinoikeutta koodiin, joten kuka tahansa voi sitä käyttää ja levittää esimerkiksi blogissaan tai IRC-Galleriassa.

PS: Muistakaa pirauttaa ennen kyläreissua, ja varmistaa että olemme kotosalla.

Igglo unohti hakea tavaramerkkiä?

Suomen kiinteistövälitysmarkkinoilla pienen vallankumouksen aloittanut Igglo on tämän päivän Kauppalehden mukaan unohtanut hakea nimelleen ajoissa tavaramerkkiä. Tiedän, että verkkotunnusten osalta Igglo oli kaukaa viisas, sillä yritys osti jo ennen toimintansa käynnistämistä suunnilleen kaikki nimeensä liittyvät verkkotunnukset Suomessa ja lähialueilla. Jostain syystä tavaramerkkihakemus jäi kuitenkin tuolloin tekemättä.

Kauppalehti otsikoi artikkelinsa virheellisesti ”Viranomainen hylkäsi Igglolta nimisuojan”, sillä tämä ei pidä paikkaansa. Patentti- ja rekisterihallituksen tietokannasta selviää, että Igglo -tavaramerkkiä on haettu 7.12.2006 lukuisissa tavara- ja palveluluokissa. Hakemusta ei ole kuitenkaan hylätty, sillä asiasta on tehty vain välipäätös 14.3.2007 ja Igglolla on siihen vastausaikaa peräti 4.7.2007 saakka, minkä Kauppalehti tosin mainitsee.

Rekisteröinnin esteiksi on mainittu kaksi aikaisempaa rekisteröintiä; Igloo Home (yhteisön tavaramerkki 001205368 luokassa 37) ja Igloo (yhteisön tavaramerkki 001534544 luokassa 35), jotka ovat sekoitettavissa ja sisältävät osittain samoja palveluluokkia. Mikäli Kauppalehden toimitus olisi tarkistanut faktat, lehti olisi kertonut, että ensin mainittu merkki on haettu ja rekisteröity jo kahdeksan vuotta sitten ja toiseksi mainittu estemerkki haettu ja rekisteröity seitsemän vuotta sitten. Igglon tilannetta ei siis olisi lainkaan muuttanut se, että tavaramerkkiä olisi haettu jo esimerkiksi viisi vuotta sitten, eli vuosia ennen toiminnan käynnistymistä.

Suomalainen Igglo saa kyllä tavaramerkkinsä rekisteröityä, jos ja kun hakemuksesta rajataan pois kyseiset kaksi palveluluokkaa. Se ei liene ko. yrityksen toiminnalle kovin vahingollista, vaikka kyseessä ovatkin kaksi kiinteistövälitykseen liittyvää luokkaa. Luokkaan 35 sisältyvät mm. myynti, markkinointi ja vähittäismyynti ja luokkaan 37 mm. rakentaminen, huolto, korjaus ja asennuspalvelut. Asiamiehenä toimiva Borenius & Kemppinen osaa kyllä hommansa, joten ongelmia tuskin ilmaantuu ja nimi kyllä aikanaan rekisteröidään. Uskoisin, että myös mahdolliset tavaramerkkikiistat ymmärretään ko. yrityksessä sopia ajoissa.

WIPO siirsi Kesko.com -domainin

Vuonna 2001 kiisteltiin YK:n alaisessa WIPO-organisaatiossa Kesko.com -domainin oikeuksista. Suomalainen Jessimet Oy oli rekisteröinyt domainin tietoisena siitä, että se oli vakiintunut Keskolle. Lisäksi Keskolla oli tuolloin olemassa kolme tavaramerkkiä, jotka eivät kuitenkaan olleet identtisiä merkin Kesko -kanssa, vaan siitä johdettuja merkkejä, kuten ”Kesko – kaupan tekijä”, ”K Kesko” ja ”YP Kesko Yrityspalvelu”.

Kesko voitti kiistan Kesko.com -domainista, koska yhtiön nimen katsottiin vakiintuneen yleisesti tunnetuksi ennen kuin Jessimet Oy haki domainia itselleen. Wipon paneelin mukaan ko. verkkotunnus oli siis rekisteröity vilpillisessä mielessä, hyötymistarkoituksessa ja ilman asianmukaista oikeutta merkkiin.

Suomalaisyritys yritti vedota esimerkiksi siihen, että Turkissa on Kesko -niminen yritys ja Yhdysvalloissa samaa lempinimeä käyttävä urheilija. Se ei kuitenkaan auttanut. Yritys vetosi myös siihen, että Kesko on yleinen suomenkielen sana. Hmm… Voisiko joku kertoa mitä moinen sana tarkoittaa, ellei juuri The Keskoa. Aika erikoista väittää tuollaista, sillä Wipo sai toki nopeasti selville, ettei näin ollut. Yritys ei onnistunut lopulta täyttämään yhtään kolmesta vaatimuksesta, joilla se olisi voinut säilyttää domainin oikeuden itsellään. Ratkaisuun vaikutti myös saman yrityksen niin ikään ilmeisen vilpillisesti ja hyötymistarkoituksessa rekisteröimä Pohjola.com -domain.

Kyseinen domain siirrettiin siis Kesko Oyj:lle, ja heti kiistan ratkamisen jälkeen Kesko haki tunnukselleen tavaramerkkiä kaikissa 43 luokassa. Kyseinen WIPOn päätös löytyy kokonaisuudessaan tästä.

Ruotsissa ymmärretään tavaramerkin arvo

Ruotsissa pörssiyhtiöt ymmärtävät tavaramerkin arvon hieman paremmin kuin Suomessa. Vaateliike KappAhl on nimittäin vetänyt erään paitamallinsa ja lippiksensä pois myynnistä, kun Helvetin Enkelit -jengi huomautti niissä olevan logon rikkovan tavaramerkkioikeuttaan. Yhtiön tiedottaja Annette Ravenshorst osoitti ammattitaitonsa toteamalla Helsingin Sanomissa, ettei isolla pörssiyhtiöllä ole (Ruotsissa) oikeutta rikkoa toisen tavaramerkkiä.

Tämä on puhtaasti tavaramerkkikysymys. Lakimiehemme tutkivat onko jengin väitteissä perää. Ei sillä ole merkitystä kuka tavaramerkkioikeudesta valittaa.

Suomessa pörssiyhtiöiden käytäntö tavaramerkin kunnioittamisessa on hieman eri tasolla. Eräät tahot eivät vieläkään ymmärrä mitä tavaramerkkioikeuden tuoma yksinoikeus todellisuudessa tarkoittaa. Itse en löytänyt Helvetin Enkeleiden merkkiä rekisteristä, mutta se on kuitenkin jo niin tuttu, että merkki on saavuttanut yksinoikeuden vakiintumalla.

Hopottajasta tuli tavaramerkki

Hopottaja tavaramerkkiPerjantaina julkaistun Tavaramerkkilehden 06/2007 mukaan Lahdessa kotipaikkaansa pitävä Mainostoimisto MBE Oy on 11. tammikuuta 2007 hakenut tavaramerkin tuomaa yksinoikeutta sanaan Hopottaja. Tavaramerkki on 30.3.2007 rekisteröity tavaraluokissa 5, 28, 35 ja 38, eli yrityksellä on jatkossa yksinoikeus käyttää Hopottaja -sanaa tuotteidensa ja palvelujensa kaupallisena tunnuksena esimerkiksi lääkintä- ja ravitsemustuotteissa, kasvimyrkyissä sekä peleissä, leikkikaluissa, urheiluvälineissä ja joulukuusenkoristeissa.

Tavaramerkin nojalla yrityksellä on yksinoikeus käyttää Hopottaja -merkkiä myös mainonnassa, markkinoinnissa, vähittäiskaupassa, verkkokaupassa, liikkeenjohdossa, yrityshallinnossa, toimistotehtävissä ja kaukoviestinnässä, eli käytännössä myös internetissä, radiossa ja televisiossa. Kyseinen yritys pyörittää Hopottajat.fi -verkkosivustoa ja yrityksen aputoiminimeksi on 22.6.2006 rekisteröity Hopottajat.

Tässä vaiheessa on ajankohtaista esittää kysymys, onko sana Hopottaja omiaan erottamaan ko. elinkeinonharjoittajan tuotteet tai palvelut muiden saman alan elinkeinonharjoittajien samoista tai samankaltaisista tavaroista tai palveluista? Googlesta löytyy tällä hetkellä vain 727 hittiä haulla ”Hopottaja”, joten kovin yleinen sana ei ole kyseessä. Sanaa on kuitenkin käytetty jo jonkin aikaa terminä yhdelle markkinoinnin muodolle, ja siten merkki voisi olla erottamiskyvytön ja siksi tavaramerkkilain 13 § vastainen. Kyseinen yritys on kuitenkin useiden lähteiden mukaan tuonut ”hopottamisen” Suomeen, joten merkki lienee siltä osin täysin lain mukainen.

Mainostoimisto MBE julkaisi 15.1.2007 lehdistötiedotteen otsikolla ”Hopottajat on rekisteröity tavaramerkki”. Tiedote oli tuolloin kuitenkin virheellinen, sillä pelkkä hakemus ei tarkoita sitä, että merkki olisi jo rekisteröity. Yritys käytti jo tuolloin lisäksi ®-tunnusta merkin yhteydessä, vaikka hakemuksen ollessa vireillä kuuluisi käyttää ™-tunnusta. Vaikka merkki on nyt rekisteröity, ei se ole vieläkään lainvoimainen. Tavaramerkki saavuttaa nimittäin lainvoiman vasta kahden kuukauden väiteajan jälkeen, ellei siinä ajassa merkkiä vastaan ole tehty väitettä.

Kyseinen tavaramerkki on siis rekisteröity 30. maaliskuuta, ja sitä voi vastustaa 30.5.2007 saakka tekemällä väitteen Patentti- ja rekisterihallitukseen. Vasta tuon määräajan jälkeen rekisteröinti voi siis aikaisintaan olla lainvoimainen. Todettakoon kuitenkin, että tavaramerkki saa suojaa hakemuspäivästä alkaen, eli tässä tapauksessa 11. tammikuuta alkaen.

Tarkoitukseni ei ole esittää mielipidettä rekisteröintiä vastaan tai sen puolesta. Kunhan kirjoitin ylös ajatuksiani tavaramerkkien mielenkiintoisesta maailmasta näin kesäisen kevätpäivän kunniaksi. Tämä ei kuitenkaan ollut aprillipila.

Lakijargonia verkkotunnuslaista

Olen viime aikoina tutustunut immateriaalioikeuksien osalta jonkin verran myös verkkotunnuslakiin. Usein lakiteksti on hieman vaikeaselkoista, mutta avautuu kuitenkin, kun sitä hieman tankkaa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä tuli eteen mielenkiintoinen virke, jonka perimmäinen tarkoitus ei minulle ihan heti auennut.

Koska Viestintäviraston ei verkkotunnuslakia koskevien perustelujen mukaan tulisi edes määräajaksi sulkea verkkotunnusta, jos haltija esittää oikeudellisesti relevantin perusteen oikeudelleen, ei verkkotunnuksen haltijalta voida edellyttää oikeudellisesti relevanttia perustetta vahvemman perusteen esittämistä oikeudelleen verkkotunnuksen peruuttamista koskevassa tapauksessa.

Leppoisaa. Jos osaat selittää tuon kansantajuisesti, niin heitä kommenttia. Itse ymmärsin tuon niin, että verkkotunnuksen sulkemista tai peruuttamista vaativan tahon tulee esittää vahvempaa näyttöä oikeudestaan ao. tunnukseen kuin verkkotunnuksen haltijan. Jos molemmilla on siis samanvahvuista näyttöä, verkkotunnuksen rekisteröinyt saa säilyttää tunnuksensa, eli jo myönnettyn oikeuden kumoamiseen tarvitaan erityisen vahvaa näyttöä.

KHO:n kannan mukaan fi-verkkotunnuksen saa siis säilytettyä yllättävänkin helposti itsellään, vaikka jollain toisella olisi samaan tunnukseen jopa tavaramerkki. Kyseisessä keississä kiistaa käytiin mb.fi -osoitteesta, ja osapuolina olivat MB Rahastot ja nykyisin Sanoma Magazines Finlandin omistama MB Net (tavaramerkki). Sanoma siis hävisi tämän domainkiistan.

Alma Medialla kiistaa verkkotunnuksista

Kuka muistaa lehden nimeltä Uusi Suomi? En minäkään, sillä lehti kuoli ja kuopattiin jo vuonna 1991. Nyt lehti on kuitenkin jälleen ajankohtainen, kun sen nimestä ja verkkotunnuksista käydään kiistaa. Kustantaja Niklas Herlinin yhtiö Nikotiimi Oy on nimittäin 19.4.2006 rekisteröinyt itselleen uusisuomi.fi ja usari.fi -verkkotunnukset. Mediakonserni Alma Media Oyj on puolestaan rekisteröinyt Uusi Suomi -tavaramerkkejä jo vuosina 1994 ja 1997.

Tammikuun lopussa Alma Media vaati Viestintävirastoa peruuttamaan Herlinin rekisteröimät verkkotunnukset, koska ne on mediakonsernin mielestä rekisteröity hyötymis- ja vahingoittamistarkoituksessa. Herlin myönsi rekisteröineensä tunnukset hyötymistarkoituksessa, mikä lienee aivan normaalia, sillä kuka nyt huvikseen verkkotunnuksia rekisteröisi? Vahingoittamistarkoitus on kuitenkin täysin eri asia.

Yllä mainittu liittyy verkkotunnuslakiin, mutta jo pelkästään tavaramerkkilain perusteella Alma Media Oyj on (tässäkin) kiistassa heikoilla. Tavaramerkkilaissa todetaan nimittäin selkeästi, että mikäli merkkiä ei käytetä, voidaan sen suoja menettää. Tavaramerkkilain 26 § 3 momentin mukaan jo viiden vuoden käyttämättömyys voi johtaa tavaramerkin rekisteröinnin ja sitä kautta sen antaman suojan menettämiseen.

Tavaramerkin rekisteröinti menetetään, jos merkkiä ei ole käytetty viimeisten viiden vuoden aikana eikä haltija osoita siihen hyväksyttävää syytä. TmL 26 § 3 mom.

Viimeinen Uusi Suomi -lehti ilmestyi vuonna 1991, eli 16 vuotta sitten. Nyt Herlinin tulee vain vaatia tavaramerkkioikeuden mitätöimistä sen käyttämättömyyteen vedoten. Ehkä näin onkin jo tapahtunut, sillä Nikotiimi Oy on hakenut 8.2.2007 Uusi Suomi -tavaramerkkejä kolmessa eri muodossa, viidessä eri tavaraluokassa. Vaikka Alma Media aloittaisi merkin käytön nyt uudelleen, sillä ei olisi tavaramerkkilain perusteella enää vaikutusta vaatimuksen läpimenoon, mikäli vaatimus on jo jätetty. Näyttää siis siltä, että jälleen kerran Alma Media tulee mahdollisesti häviämään kiistan tavaramerkistä.

Yllä mainitut olettamukset ovat pääosin allekirjoittaneen, enkä tosiasiassa tiedä Herlinin toimista, joista ei ole vielä mediassa kirjoitettu. Tuossa on kuitenkin yksi todennäköinen tapahtumasarja. Tulevaisuus näyttää kuinka oikeaan olen osunut.

Karl Fazer Oy voitti tavaramerkkikiistan

Korkein hallinto-oikeus teki maanantaina mielenkiintoisen ennakkopäätöksen siitä, että neliön muotoinen kuviomerkki, joka esittää laskostettua sinistä kangasta, ei kelpaa tavaramerkiksi. Aiemmin Patentti- ja rekisterihallitus oli jo hyväksynyt merkin rekisteröinnin ja hylännyt merkkiä vastaan tehdyn väitteen. Myös PRH:n valituslautakunta hylkäsi päätöksestä tehdyn valituksen, eli niin ikään hyväksyi kuvan tavaramerkiksi. Korkein hallinto-oikeus oli kuitenkin eri mieltä, ja päätti, ettei kangasta esittävä kuva täytä tavaramerkin vaatimuksia, koska se ei ole tarpeeksi erottamiskykyinen.

Merkissä kuvatun laskostetun ja pinnaltaan sileän sinisen kankaan laskokset ja poimut eivät myöskään muodosta sellaista selkeää hahmoa tai kuvaa, joka ilman yksityiskohtien vertailua olisi erotettavissa samanlaisen ja -värisen kankaan poimuilusta muulla tavoin rajattuna otetusta kuvasta. – KHO:2007:16

Päätös oli mielestäni aivan oikea, sillä kovinkaan moni ei miellä sinisen kankaan laskoksia esittävää kuvaa ensinkään tavaramerkiksi, saati sitten olettaa sen erottavan jonkun tuotteen toisen elinkeinonharjoittajan vastaavasta tuotteesta. Nopeasti merkkiin tutustuttuani yhdistän sen aikaansaaman mielikuvan nopeasti Fazerin suklaaseen, varsinkin kun suojaa haettiin tavaraluokissa 29 (esim. liha, kala ja hedelmät) ja 30 (kahvi, tee, sokeri, mausteet ja makeiset).

Tavaramerkin kuva-aihe antaa, kuten edellä on esitetty, lähinnä vaikutelman laajemmasta kokonaisuudesta esitetystä näytekuvasta. Tämän vuoksi ei voida katsoa, että keskivertokuluttajat mieltäisivät sitä lainkaan tavaramerkiksi. – KHO:2007:16

KHO ei päätöksessään kertonut valittajaa, mutta pienellä selvittelyllä valituksen takaa löytyi Karl Fazer Oy, joka on jo vuonna 1998 rekisteröinyt tavaramerkikseen sinisen värin nimeltä Pantone 280 C. Erikoista asiassa on se, että Fazerin rekisteröinti kattaa tavaraluokan 30 vain suklaan osalta, eli ei koko tavaraluokkaa. Ilmeisesti yksittäisen värin rekisteröinti antaa niin laajan suoja, että sen voi rekisteröidä vain erityisen tarkasti määritellyille tuotteille.

Rajatapaus rikkoi tavaramerkkilakia

Ilta-Sanomat uutisoi tänään, että Helsingin käräjäoikeus on langettanut espoolaiselle yrittäjälle sakkotuomion tavaramerkkirikkomuksesta. Mies oli painattanut verkkokauppaansa myytäväksi ”Rajatapaus” ja ”Avohoidossa” -teksteillä varustettuja paitoja huolimatta siitä, että molemmat merkit oli rekisteröity tavaramerkeiksi. Tuomio tuli kuitenkin vain ”Rajatapaus” -merkin rikkomisesta, koska se oli rekisteröity sanamerkkinä, kun ”Avohoidossa” oli puolestaan rekisteröity kuviomerkkinä. Siten pelkkä ”Avohoidossa” -teksti ei vielä rikkonut yksinoikeutta kyseiseen merkkiin, mutta ”Rajatapaus” rikkoi.

Merkinhaltija oli ensin kieltänyt yrittäjää käyttämästä jo rekisteröityä tavaramerkkiä liiketoiminnassaan, mutta luvaton käyttö ei loppunut, joten asiaan piti hakea ratkaisua käräjäoikeudesta. Jostain syystä ihmiset usein olettavat, että tavaramerkki suojaisi vain liikemerkkejä tai suuria brändejä. Tässäkin tapauksessa vastaaja ilmeisesti vetosi siihen, että ”Rajatapaus” on yleiskielen sana. Oikeuden mukaan ko. nimitystä ei ole kuitenkaan tarpeen pitää vapaana kaikkien käyttöön. Käytännössä kaikille vapaita erottamiskyvyttömiä yleiskielen sanoja ovat vain todella yleiset sanat, kuten ”Kännykkä”, ”Ale”, ”Netti”, ”Televisio”, ”Kilpailu”, jne… Esimerkiksi Nokia rekisteröi jo vuonna 1987 (!) sanamerkin ”Kännykkä” tavaramerkikseen, mutta se on vuosien varrella menettänyt erottamiskykynsä, ja siten muuttunut vapaaksi muiden muassa mainonnan vapauden takia.

Itse päivittäin tavaramerkken kanssa toimivana ihmettelen kovasti suomalaisten yrittäjien suhtautumista tavaramerkkeihin. Yrittäjille tavaramerkin hakeminen tuntuu olevan joskus todella ylivoimaista, vaikka se on helppo ja edullinen tapa suojella tuotemerkin (esim. ravintola, verkkojulkaisu…) yksinoikeutta. Itsekin jouduin tosin huomaamaan tämän aikanaan kantapään kautta, mutta olen sittemmin pyrkinyt innostamaan muita yrittäjiä tuotemerkkiensä suojaamiseen tavaramerkeillä. Olen mielestäni onnistunut aika mukavasti saamaan myös nuoria pienyrittäjiä hakemaan tavaramerkkejä.

Toisella puolella ovat nämä ”koijarit” ja ”harrastelijat”. Koijareita ovat suuret yritykset, jotka tietoisesti härnäävät merkinhaltijaa ja yrittävät selvitä tavaramerkkien rikkomisistaan lakimiesarmeijansa turvin kuin koira veräjästä. Varsinkin niiden suhteen pienen yrittäjän tulee olla todella tiukkana. Sitten harrastelijoina on näitä ”yrittäjiä Espoosta”, jotka eivät välttämättä itsekään ymmärrä rikkoneensa lakia. Heidän kanssaan toimii useimmiten ensimmäinen kohtelias kirje ja käytön kieltovaatimus, mutta joidenkin kanssa joudutaan kolkuttelemaan käräjäsalin ovia.

Mikäli sinulla tai yritykselläsi on tuotemerkki, joka ansaitsisi tavaramerkin antaman suojan tai joku on jo käyttänyt rekisteröimääsi tai vakiinnuttamaasi merkkiä oikeudettomasti hyväkseen, ota yhteyttä. Hoidetaan homma liikkeelle. Kymmenen vuoden rekisteröinti maksaa 165 euroa, ja se sisältää kolme tavaraluokkaa. Tutustu ensin kuitenkin tavaramerkin rekisteröinnin edellytyksiin, ettei raha mene hukkaan. On kaikkien etu, että suojaa saavat ne merkit, jotka ovat suojan ansainneet, sillä immateriaalioikeudet ovat yritykselle ja yksityiselle tärkeää omaisuutta.