Julkaistu

iPhone-bugi: Nukkumispainike (eli virtanappi) ei toimi

Omasta iPhonestani löytyi jälleen uusi bugi, joka oli iPhonen muista bugeista poiketen tällä kertaa hardware-pohjainen. Laitteen nukkumispainike (eli virtanappi) lakkasi nimittäin yllättäen vastaamasta. Tästä syystä näppäinlukkoa ei saanut päälle, eikä laitetta saanut sammutettua tai käynnistettyä.

Applen nettisivuilla ongelmaan (”Nukkumispainike ei lukitse tai avaa iPhonea”) oli mielenkiintoinen ohje, jonka mukaan laite pitäisi tällaisessa tilanteessa bootata – tietenkin koti-painiketta ja nukkumispainiketta alhaalla pitäen. Tämähän tietenkin toimii myös silloin, kun nukkumispainike ei vastaa painamiseen? Nooooot. Verkosta ei siis apua löytynyt, eikä laitteen päivittäminenkään auttanut. Luultavasti päivityksen myötä sen sijaan lähti Apple-tyylisesti taas jotain ominaisuuksia pois.

Sain kuitenkin ratkaistua ongelman hieman oletettua vanhakantaisemmalla tavalla. Nukkumispainike vaikuttaa tiiviiltä, mutta sitä se ei ole, sillä painikkeen alle oli ilmeisesti kertynyt likaa. Sain namikan toiminaan aukaisemalla SIM-kortin luukun ja poistamalla kortin pidikkeen. Tämän jälkeen työnsin reiästä paineilmaa sisään (puhalluskin riittänee) nukkumispainikkeen suuntaan. Pian painike taas vastasi normaalisti ja ongelma oli tällä erää korjattu. Onneksi namikan vieressä oli SIM-kortin aukko, sillä muussa tapauksessa laite olisi pitänyt viedä huoltoon avattavaksi. Näin joudutaan toimimaan, jos/kun Koti-painike kokee jossain vaiheessa saman kohtalon.

Lienee paikallaan mainita, että vika uusiutui vielä samana päivänä. Pölyä/likaa ei ilmeisesti saatu kokonaan pois paineilmalla. Toimenpiteen uusiminen auttoi jälleen, mutta ilmeisesti putsaus tulee jatkossa olemaan osa vekottimen arkikäyttöä. Tasapuolisuuden nimissä on paikallaan todeta, että samankaltaisia ongelmia on tosin ollut jo pitkään myös Noksun laitteissa, mutta ne onkin selvästi helpompi avata ja puhdistaa myös itse.

Julkaistu

Hyvästi päiväduuni – rahantuloa ei voi estää?

Tänään sähköpostiini kolahti viesti, joka taitaa muuttaa koko elämäni. Voitin nimittäin peräti miljoona puntaa, eli päivästä riippuen noin 1.200.000 euroa. Nyt pitäisi ilmeisesti vain ilmoittaa henkilötiedot ja maksaa huima summa, jotta voittovarat voidaan siirtää minulle. Tässä iloinen viesti kokonaisuudessaan.

Huom Voittaja:

Sähköpostiosoitteesi on juuri voittanut summa £ 1,000,000.00 punta
Irlannin National Lottery. Your e-mail address liitetty:
Lipun numero: 09-11-11
Viitenumero: SL/07/4009
Korvausvastuun Ota tietosi:

====================================
Nimi: Edward Martin
Lottery vaatimusten ja palkka-out DEPARTMENT
Email: edwardmartins.2009@live.co.uk
=====================================

1.Name:
2.Address:
3.Nationality:
4.Age:
5.Occupation:
6.Phone/Fax:

PS: se on kelvollinen tietokoneella kirjeen ja ei vaadi ALLEKIRJOITUS.
========================================

Kansainvälinen Senior Koordinaattori
Moore Jane

On se hienoa, että suhteellisen vaikea kielemme toimii samalla myös eräänlaisena spämmifiltterinä.

Julkaistu

Lippu.fi – eli Lippupiste – saa huutia

Blogistanista löytyi linkki Olli Sulopuiston mielenkiintoiseen kokemukseen Lippu.fi, eli ns. Lippupiste -palvelusta. Homma toimii ilmeisesti tavalla, jossa voisi olla aavistuksen verran viilaamisen varaa. Tuoreessa muistissahan ovat samaisen yhtiön sekoilut Bruce Springsteenin ja Madonnan lippujen kanssa, joten järjestelmässä lienee kehitettävää.

PS: Yritin juuri nyt käydä tutustumassa Lippu.fi -palvelussa, mutta se oli alhaalla. Pro-meisinkiä.

Julkaistu

Testailua iPhone & WordPress -yhdistelmällä

Olen viime aikoina testaillut iPhonen käyttämistä julkaisujärjestelmien kanssa, kun lelu sai uuden 3.0-softaversionsa. Copy-pasten myötä homma onkin helpottunut selvästi, kun tekstin voi kirjoittaa ensin valmiiksi vaikkapa Muistiossa ja sitten pastettaa kerralla uudeksi entryksi.

Homma toimii noilta osin ihan mukavasti, mutta iPhonen Safari-selain tuottaa edelleen hieman ongelmia. Se nimittäin hukkaa jostain syystä p-tagit, kun entry tallennetaan wysiwyg-näkymässä.

Tässä blogissa on kuitenkin käytössä hieman eri versio WordPressistä, joten nyt testailen tagien säilyvyyttä iPhonea käytettäessä. Nyt tagit näyttävät kyllä säilyvän, mutta muita bugeja on tullut tilalle. Tekstiä ei voi nimittäin muokata ”visual”-moodissa lainkaan. Jostain syystä pitkää juttua ei voi editoida myöskään wysiwygissä ennen kuin se on kertaalleen käytetty visualissa, sillä vasta sitten koko juttu avautuu ruudulle.

Lisäksi kategoriavalinnoista puuttuu scrollaus, joten niistä voi valita vain ensimmäiset. Onneksi esiin saa myös ”most used”-listan, joka helpottaa valintoja.

Tähän saakka päästessäni myös word count on sekaisin, sillä jutussa on sen mukaan vain 12 sanaa. Uudemmassa versiossa on siis korjattu jotain bugeja, mutta uusia on tullut tilalle. Perustoiminnot ovat kuitenkin ihan siedettävät, joten bugikorjauksia voi odotella rauhallisin kesämielin.

Julkaistu

Iltalehti jälleen juttuvarkaissa – copy-paste toimii

Toistuvista juttuvarkauksistaan vuosien varrella tunnetuksi tullut Alma Median omistama Iltalehti on jälleen näyttänyt osaamistaan copy-paste -journalismin saralla. Tällä kertaa toimittaja Mikko Lehessaari esittelee kuinka helppoa on varastaa juttu toiselta medialta jättäen samalla myös lähteen mainitsematta.

Iltalehti 21.04.2009Toimittaja on huomannut tänään kello 14.20 julkaistun Urheiluviikko.net -verkkolehden artikkelin otsikolla ManU myy Cristiano Ronaldon – ja hankkii Kakán. Näin maallikon mielestä otsikko on sinänsä varsin hauska, mutta journalistisessa mielessä yhtä hauska ei kuitenkaan ole Iltalehden noin tuntia myöhemmin julkaisema artikkeli otsikolla ManU myy Cristiano Ronaldon – ja hankkii Kakán. Iltalehti on nimittäin varastanut jutun tyylikkäästi Urheiluviikolta.

Urheiluviikko.net 21.04.2009Alkuperäinen juttu on molempien julkaisujen mukaan peräisin News Of The World -julkaisun artikkelista. Iltalehti on kuitenkin julkaissut jutun osittain sellaisenaan copy-pastetettuna Urheiluviikosta, joten lähteenä on siten toiminut Urheiluviikko. Edes lähteen mainitseminen tai sitaattioikeus eivät tosin anna oikeutta copy-pastettaa juttua näin härskisti. Niin paitsi ehkä Iltalehden toimituskulttuurissa, kuten on jo aiemmin todettu ja josta Julkisen sanan neuvosto antoi lehdelle taannoin langettavan tuomion. Siitä ei ole kuitenkaan otettu opiksi. Vertailkaapa juttujen ensimmäisiä kappaleita:

URHEILUVIIKKO klo 14.20: Englantilainen Manchester United on valmis myymään portugalilaistähtensä Cristiano Ronaldon espanjalaiselle Real Madridille, väittää News of the World -lehti verkkosivuillaan. Lehden mukaan manchesterilaisseura aikoo hankkia brassihyökkääjä Kakán Ronaldon korvaajaksi.

ILTALEHTI klo 15.42: Englantilainen Manchester United on valmis myymään portugalilaistähtensä Cristiano Ronaldon espanjalaiselle Real Madridille, väittää News of the World -lehti verkkosivuillaan. Lehden mukaan manchesterilaisseura aikoo hankkia brassipelintekijä Kakán Ronaldon korvaajaksi.

Aika härskiä, mutta ei mitään uutta. On hienoa, että toimittaja osaa käyttää tietokoneen hänelle suomia copy-pasten mahdollisuuksia tehokkaasti hyväkseen. Juttu olisi ollut ihan ok, jos se olisi kirjoitettu kokonaan uusiksi, mutta siihen olisi tietenkin mennyt muutama minuutti tehokasta työaikaa. Tässä olisi taas loistava keissi Julkisen sanan neuvostoon.

Tähän onkin aiheellista ottaa pieni poiminto Iltalehden toimituspäällikön Julkisen sanan neuvostolle aikanaan juttuvarkaudestaan antamasta vastineesta. Sen mukaan jutun copy-pastettaminen on Iltalehden mukaan sallittua, kun kyse on ulkomaisesta uutisesta. Lisäksi lausumasta käy ilmi, että jutun varastaminen sellaisenaan on Iltalehden mukaan ok, kunhan juttuun lisätään myös pari sanaa omaa ”tuotantoa”.

Lähteen manitsemisesta. Iltalehti on muutaman kerran tarttunut Stara.fi-sivustolla olleisiin uutisiin. Silloin kun uutinen on ollut kotimainen, on lähde mainittu, koska Stara.fi on koettu aidosti alkuperäiseksi lähteeksi. Tällainen oli esimerkiksi laulaja Kikan kuolema.

Ulkomaisissa aiheissa, kuten maanantaiset Britney ja Madonna, Stara.fi on koettu uutisen välittäjäksi. Näissä tapauksissa juttuihin on myös kirjoitettu omaa lisätietoa, eli juttuja ei ole poimittu sellaisenaan meidän sivuillemme. Vanha totuushan on se, että uutisella ei ole tekijänoikeussuojaa, jutun muodolla on. Hyvien tapojen mukaista on toki mainita lähde aina. Näin aiommekin toimia jatkossa ja muistutamme henkilökuntaamme asiasta.

Tuon ”jutun välittäjä” -kohdan perusteella Iltalehti kokee oikeudekseen varastaa juttuja copy-pastettamalla silloin, kun kyseinen media ei ole asiasta ensimmäisenä uutisoinut taho, vaan pelkkä ”jutun välittäjä”. Kyseisessä Staran keississä myös Journalistiliitto otti asiaan kantaa ja totesi Iltalehden toiminnan harvinaisen törkeäksi. Iltalehti sai asianmukaisen tuomion, mutta sama meno jatkuu edelleen. Alma Media on siis jälleen vauhdissa.

Iltalehden pitäisi ottaa mallia samaan konserniin kuuluvan Aamulehden toimituskulttuurista, jossa lähde mainitaan asianmukaisesti oli se sitten suomalainen tai ulkomainen. Usein mainitaan jopa molemmat. Aamulehdelle siitä iso hatunnosto.

Julkaistu

Susan Boyle ja Twitter päivän sanat

Mikäli et ole tähän mennessä törmännyt neitokaiseen nimeltä Susan Boyle tai ilmiöön nimeltä Twitter, on nyt aika ottaa näppäimistö syliin ja suunnata pikapikaa tiedon valtaväylälle. Täytyy myöntää, että Susan Boyle sai minutkin herkistymään Britain’s Got Talent -ohjelmassa viime viikolla nähdyllä uskomattomalla esityksellään, jota on nyt katsottu YouTubesta jo yli 100 miljoonaa kertaa.

Boyle on ollut paljon esillä myös Twitter-mikroblogissa, jonne muuten Staran viihdeuutisetkin nykyisin päivittyvät automaagisesti. Ensin tämän skottisyntyisen 47-vuotiaan sinkkunaisen puolesta liputti erityisesti Twitter-aktiivi Demi Moore, mutta nyt Moore on siirtynyt kuitenkin liputtamaan 12-vuotiaan pojan, Shaheen Jafargholin, puolesta. Jännitys siis tiivistyy.

Julkkisten mikroblogeissa käydään koko ajan mielenkiintoista ja jopa hauskaa kädenvääntöä tästä kisasta, vaikka kyseessä ei ole edes Yhdysvaltojen, vaan Britannian Talent-kilpailu. Tässä on siis hyvä esimerkki siitä kuinka kaikki on nykyisin globaalia. Käykää tsekkaamassa Susan Boyle YouTubessa tästä tai neitokaiseen liittyvät artikkelit Starasta tästä.

Julkaistu

Iltalehti ryöstää – Hesari varastaa

Iltalehti uutisoi tänään varsin raflaavalla otsikolla ”Nuoret pojat tekivät ryöstökierrosta Kurikassa” tapauksesta, jossa poikajoukko oli tehnyt muutamia yöllisiä murtoja. Kyse ei ollut kuitenkaan aprillipilasta, vaikka otsikolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Siitä huolimatta myös jutun leipätekstissä todetaan, että ”Pojat olivat ensin ryöstäneet Kurikan Saumatiellä Siwasta olutta ja tupakkaa.”

Totuus selviää, kun jutun ingressissä todetaan, että ”Kolme poikaa murtautui yhden yön aikana ainakin kauppaan, autokorjaamoon ja kuorma-autoon.” Niinpä. Murtautui vai ryösti? Olen useita kertoja aiemminkin ihmetellyt kuinka lehtiin päästetään töihin toimittajia, jotka eivät osaa erottaa edes ryöstöä murrosta. Rikosoikeudellisessa mielessä ne eroavat toisistaan kuin yö ja päivä, mutta se ei näytä Iltalehteä häiritsevän. Ehkä rikosasioista kirjoittaville toimittajille kannattaisi kertoa ensin jonkinlaiset perusteet ko. asioista.

Olen vuosien varrella pyrkinyt nostamaan esiin myös kotimaisissa valtamedioissa ikävän yleistä kulttuuria juttuvarkauksista. Itse jouduin taannoin puimaan Iltalehden juttuvarkautta Julkisen sanan neuvostossa saakka, vaikka lopputulos oli selvä alusta saakka. Lehti on kuitenkin jatkanut samalla linjalla. Nyt sain tietooni, että myös Helsingin Sanomat on kaikessa suuruudessaan päättänyt jättää lähteen mainitsematta urheiluaiheisessa jutussaan.

Kyse on Pääkallo-verkkojulkaisun artikkelista, jossa kerrottiin Tampereella salibandyottelussa sattuneesta viuhahduksesta kokonaisen kuvagallerian kanssa. Juttu uutisoitiin myös Helsingin Sanomissa. Hesari mainitsi lähteen asianmukaisesti verkkoversiossaan, mutta seuraavan päivän paperilehdessä lähdemaininta oli jätetty muotoon ”tapauksesta kertoi salibandyuutissaitti”. Hesari on ilmeisesti tullut siihen tulokseen, että netissä mainittu lähde kattaa myös paperilehden. Nyt toimituksessa olisi oivallinen paikka pelisääntöjen kertaukselle, sillä kyse ei voi olla ainakaan vahingosta.

Julkaistu

Netbook-tavaramerkki on pian historiaa?

Huomasin tänään Tietoviikko-lehden artikkelin, jossa kerrottiin amerikkalaisen Psion-yhtiön yrittäneen kieltää läppärivalmistajilta Netbook-tunnuksen käyttämisen miniläppäreidensä markkinoinnissa, koska yhtiö omistaa kyseisen tavaramerkin. Jutun mukaan Psion on kuitenkin lopettanut Netbook-nimisten laitteiden valmistamisen jo vuonna 2003.

En tunne brittien lainsäädäntöä tavaramerkkien suhteen erityisen tarkasti, mutta uskoisin sen olevan perusteiltaan pitkälti muuta Eurooppaa vastaava. Siten Psion taitaa menettää tavaramerkkinsä paristakin syystä. Ensinnäkin yhtiön tavaramerkki on menettänyt merkityksensä erottamiskykyisenä tavaramerkkinä, koska siitä on muodostunut yleisnimitys pienikokoiselle kannettavalle tietokoneelle. Samasta syystä Nokian rekisteröimä ”kännykkä”-tavaramerkki menetti aikoinaan merkityksensä ja ”mokkula”-tavaramerkistä käytiin kovaa kädenvääntöä DNA:n ja Elisan välillä. Lisäksi vastaavia ovat olleet mm. heteka, turvaura, nylon, bikini…

Toiseksi yhtiö vaikuttaa ryhtyneen kieltotoimiin yli viisi vuotta merkin käytön lopettamisen jälkeen. Näin ollen kyseinen tavaramerkki voidaan oikeudessa mitätöidä sen käyttämättömyyden takia, mikäli merkin käyttämättömyyteen ei ole hyväksyttävää syytä. Viiden vuoden rajapyykki ylitettiin viime vuonna. Tähän ovatkin nyt tarttuneet suoritinvalmistajat Intel ja tietokonevalmistaja Dell, jotka vaativat oikeudessa tavaramerkin kumoamista käyttämättömyyden perusteella.

Samasta syystä Alma Media menetti äskettäin Uusi Suomi -tavaramerkkinsä, jonka kumoamista vaadittiin käräjäoikeudessa. Tapaus tosin naamioitiin viime hetkellä tavaramerkin kaupaksi, jotta lopputulos saatiin näyttämään sijoittajien silmissä paremmalta. Yhtiö ei tuolloin kertonut edes yhtiökokoukselle kauppasummaa, joka lienee ollut suurin piirtein eteläloman kokoluokkaa.

Julkaistu

Vilpillisyys ja tavaramerkin vakiintuminen

Tavaramerkkialalla erittäin arvostettu professori Lauri Drockila on nyt vahvistanut maalaisjärkeen perustuvan näkemyksen, että vilpillisessä mielessä käytettöön otettu myöhempi tunnusmerkki ei voi käytön myötä vakiintua lailliseksi tavaramerkiksi. Ei ainakaan silloin, kun aikaisemman identtisen tavaramerkin haltija on esittänyt tämän vilpillisen käytön johdosta toistuvia vastalauseita ja kieltoja, ja kun merkin käytöstä ja omistuksesta on käyty osapuolten välillä toistuvaa kirjeenvaihtoa ja neuvotteluja.

Asiaa voisi hieman yksinkertaistaen verrata siihen, että Goljat varastaa Daavidin auton. Goljatilla on varaa ostaa varastamaansa autoon runsaasti bensaa, joten hän ajelee autolla kylän keskustassa niin paljon, että ihmiset olettavat auton kuuluvan Goljatille. Tämä siitä huolimatta, että auton oikea omistaja Daavid juoksee auton perässä kieltäen Goljatia ajamasta autolla ja vaatien autoa takaisin itselleen. Voiko siis vilpillisesti käyttöön otettu auto mielestäsi siirtyä runsaan ajamisen myötä Goljatin lailliseksi omaisuudeksi? Entä siirtyykö Ned Flandersilta varastettu porakone Homer Simpsonin lailliseksi omaisuudeksi, jos Homer käyttää poraa tarpeeksi paljon ja vaikka Flanders vaatii sitä takaisin?

Alla on muutamia otteita tähän aihepiiriin sekä vilpittömään ja vilpilliseen mieleen liittyvästä mielenkiintoisesta materiaalista. Aineiston hankkiminen monista eri lähteistä on useimmiten kovan työn takana, joten toivottavasti näistä otteista on hyötyä muillekin asiasta kiinnostuneille.

Lauri Drockila, Tavaramerkin vakiinnuttaminen, Lakimies 1977, sivu 147

”Vain siinä tapauksessa, että tavaramerkin käyttäminen — käyttäjän pitäessä vilpittömässä mielessä merkkiä omanaan — on jatkunut niin kauan aikaa ja sellaisella voimakkuudella, että voidaan olettaa merkin juurtuneen asianomaisten elinkeino- ja ostajapiirien tietoisuuteen tietyn elinkeinonharjoittajan tavaroiden erityiseksi merkiksi, on käyttäjän oikeus turvattu ilman rekisteröintiäkin.”

Lauri Drockila, Tavaramerkin vakiinnuttaminen, Lakimies 1979, sivu 651

”Käsitettä vilpillinen mieli ei saateta ainakaan pääsääntöisesti yhdistää käsitteeseen vakiinnuttaminen. Vakiinnuttaminenhan tapahtuu normaalioloissa pitkän ajan kuluessa tai jaksoittain, jotka muodostavat pitkän keston. On täysin mahdollista, että merkin haltija ottaessaan tavaramerkkinsä käyttöön on tietoinen toisen sekoitettavissa olevan merkin olemassaolosta. Voipa hän nimenomaan pyrkiä käyttämään tätä asiantilaa hyväkseen. Hän pyrkii jäljittelemään käytössä jo olevaa tunnusta.”

Lauri Drockila, Tavaramerkin vakiinnuttaminen, Lakimies 1979, sivu 650

”Tavaramerkin haltijan vilpitön mieli merkitsee sitä, että hän ei rekisteröimistä hakiessaan ole ollut tietoinen vanhemman vakiinnutetun merkin olemassaolosta. Jos hakija on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että oikeus vanhempaan merkkiin oli hakemuksen tekohetkellä voimassa, ei hänen ole katsottava toimineen vilpittömässä mielessä.”

Edellä mainitun perusteella ei liene epäselvyyttä kuinka vilpillisyyttä tulee käsitellä oikeuskäytännössä. Varsinkin käräjäoikeudessa tuomareiden osaaminen on kuitenkin usein niin surkeaa, että tuomiot tehdään ja perustellaan ennemminkin mutu-tuntumalta kuin faktapohjalta.