Ruisrokkausta

Turussa tuntui olevan aika jees meisinki, kun Ruisrock -festaria juhlittiin jo 35. kerran. Keskityimme kuitenkin bändien sijaan lähinnä nestemäisten ravintolatuotteiden nauttimiseen. Zen Cafe ja HIM piti tietenkin bongata, mutta muuten aika sujui rattoisasti bäkkärillä.

Toki samalla tuli tehtyä muutama haastattelukin, joita tullaan kuulemaan tulevissa podcast-ohjelmissa. Pitää yrittää saada ensimmäinen niistä kasaan alkuviikosta. Matskua on nyt Antti Tuiskusta Martti Vainaaseen.

Lähdettiin Ruissalosta vesibussilla HIMin keikan aikana, jotta vältettäisiin ryde. Vesibussilla olikin ihan jees meno, mutta keikan jälkeinen ilotulitus jäi samalla näkemättä. Keskustassa piti käydä tsekkaamassa teinien ykkösmesta Sokeri ja loppuilta kului Gigglin Marlinissa.

Nyt pitäis päästä ylös ja suunnata aamiaiselle tuohon Turun torille, ennen kuin napataan taas vesibussi Ruissaloon. Päivän kohokohta on Poets of the Fallin keikka. Äijiltä pitäis saada pieni haastattelukin.

Salarakkaita ja tangoa

Oltiin eilen Tangomarkkinoilla tsekkaamassa Martinan ja Marikan Salarakas -setti. Biisi on kyllä oikeasti aika hyvä ja se yllätti meikän lisäksi muutkin alan miehet. Saas nähdä miten viisulle käy sinkkulistalla. Martti Vainaa on kyllä kova haastaja.

Tangoa ei tullut kyllä kovin paljon kuunneltua, kun ao. kadulla käytiin vain kääntymässä. Nykyisin Seinäjoen keskustassa on paljon muutakin meisinkiä tangon lisäksi. Salarakkaiden lisäksi bongattiin laulukeikalta mm. Tony Halme. Aika alas on kansanedustaja vajonnut…

Pohjat veti kuitenkin Teuvo Loman, joka veti ihan tosissaan sellaista kuraa, että ihmiset punastuivat silkasta myötähäpeästä. Voitte varmasti kuvitella Teuvon laulamassa Frederikin hittejä ja oman Helsinki City Boy -”hittinsä”. Huh huh, mutta kansa viihtyi.

Nyt on Seinämäki jätetty taakse ja nokka on kohti Turkua. Päivän teema on tietenkin Ruisrock. Paljon tuttuja, keittoa, rokkia ja vähän duuniakin siinä samalla. Toivottavasti bäkkärillä on taas hyvä meisinki. Illalla pitää varmaan tsekata vielä Turun baaritarjonta. Boya.

Löytyihän se kesähitti

Kuluvan kesän virallista kesähittiä on etsitty kissojen ja koirien kanssa jo viikkojen ajan. Viimeisten parin viikon aikana lopputulos on selvinnyt, kun Martti Vainaa & Sallitut aineet -yhtyeen Pelimies -kappale on raikunut pitkin Suomea niin discoissa kuin karvanoppaescorteissakin.

Yhtye on itsekin ihmeissään pari vuotta vanhan biisin räjähdysmäisestä suosiosta. Stara.fi haastatteli ensimmäisenä mediana Martti Vainaa & Sallitut aineet -yhtyeen keulahahmo Max Posteria. Lue haastattelu tästä.

Kesän 2005 kesähitin tittelistä kamppailivat loppusuoralle saakka myös Lord Estin Hellä ori, Cheekin ja Jonnan Liiku, Black Eyed Peasin Don’t Phunk With My Heart ja Akonin Lonely.

Uunituore Salarakkaiden esittämä Salarakas -kappale tulee kuulumaan kuluvan kesän kuumimpiin hitteihin, jos ei muuten niin huumorimielessä. Tänään julkaistavassa kappaleessa on tosin aitoa hittipotentiaalia.

Testausta mobiilisti

Tässä hieman testikuvaa komukasta käsin jos vaikka pitäisi jossain vaiheessa lähettää tiukkaa matskua saitille. Ihan mukavalta näyttää. Tänään suunta on jälleen Jämille, kun keli tuntuisi suosivan. Toivottavasti myös tuulet ovat meille suotuisat, niin päästään ilmaankin.

Varjoliitoa kesäsäässä

varjoliito jocka jämi jämijärvi
Kulunut viikonloppu oli paras mahdollinen kesäviikonloppu. Säiden herra suosi kyllä kunnolla, joten keli oli mitä parhain myös varjoliito -nimisen lajin harrastamiseen. Eilen lauantaina oltiin aamusta iltaan Jämillä harrastamassa ilmailulajien kuningasta, varjoliitoa. Lämpöä riitti reilusti yli 20 astetta ja tuulta oli pari metriä sekunnissa. Tuulta olisi tosin voinut olla hieman enemmän ja muhkeista pilvistä huolimatta termiikkejä ei ollut tarpeeksi ainakaan kentän liepeillä, mutta se ei fiilistä häirinnyt.

Sama meisinki jatkui tänään sunnuntaina. Tosin tuulta oli jälleen hieman liian vähän, koska termiset puuskat toivat mukanaan myös vaarallista myötätuulta parhaaseen lentoaikaan iltapäivällä. Lähtö olisi voinut muodostua liian vaaralliseksi puuskien takia, joten tänään lentoja tuli vain kaksi. Eilisen seitsemän lentoa kuitenkin nostivat viikonlopun saldon mukavasti yhdeksään, mikä taitaa olla ennätykseni yhdelle viikonlopulle.

Leikin eilen McGyveriä ja teippasin jeesusteipillä videokameran kypärääni kiinni, joten sain kolme lyhyttä lentoa alusta lähtien videolle pilotin perpektiivistä. Pitääkin heittää jokin niistä nettiin zoomailtavaksi. Mukana on siis koko lento lähdöstä ja hinauksesta aina laskuun saakka. Elina pääsi myös ilmojen teille, kun Janne kävi lentämässä trikellä melkein tunnin pituisen setin Jämin ympäristössä.

Lähes täydellisen viikonlopun kruunasi saunominen mökillä. Jämin lentokentän pölyt pois pinnasta ja takaisin Tampereelle. Nyt väsyttää oikein kunnolla. Ulkoilma tekee todella hyvää.

Tsekkaa viikonlopun koko kuvasaldo. Video tulossa myöhemmin.

Festarikesä alkoi Tampereella

Tänään tuli aloitettua oma festarikesä oikein kunnolla. Päivä meni rattoisasti laadukasta hiphoppia fiilistellessä Pohjoismaiden suurimmilla hiphop-festareilla, eli Turnin’ Festeillä Tampereen Härmälässä. Meisinkin oli leppoisa ja artistikattaus riittävä. 3rd Rail Musicin setti oli tosi jees, ja varsinkin Kuningas Pähkinä aka TKK, Soppa ja Hannibal vetivät hyvät setit. Illan pääesiintyjä Masta Ace veti loistavaa 90’s -soundia!

Nauhoittelin mestoilla myös aineistoa ensimmäistä Stara.fi -podcastia varten. Tulossa on festaritunnelmaa ja sekalaisia haastatteluja… Be aware! Lue lisää illan menosta tästä.

Räbäfestarit loppuivat jo iltakymmeneltä, joten piti siirtyä keskustaan ja Tammerkosken Sillalla -tapahtuman avajaisiltaan. Lauteilla soitti Popeda, eli kontrasti päivän settiin oli aikamoinen. Itse olen kyllä yleensä diggaillut myös Popedan suomirockista, mutta nyt joku tökki pahasti. Ehkä musiikki, mutta vielä todennäköisemmin yleisö, joka oli keskimäärin 40-vuotiasta ja todella jurrissa. Oli pakko päästä yhden oluen jälkeen muille mailla.

YO-talolla oli sitten epäviralliset Turnin’ Festin jatkot, eli käytännössä kaikki artistit olivat mestoilla. Teinit suuntasivat onneksi viralliseen jatkomestaan Senssille. Tsekkailtiin Seren settiä ja päätettiin feidata ilta. Pian olisi tullut lavalle mielenkiintoinen Lord Est. Miehen kyllä tapaa Tampereella myöhemminkin. Tulossa on mm. Lord Estin haastattelu Staraan.

Nokia hakee seuraa

Nokia on julkaisi äskettäin uuden ilmaisohjelman matkapuhelimiinsa. Nokia Sensor -ohjelman avulla käyttäjät voivat tehdä puhelimeensa eräänlaisen kotisivun, joka on lähellä olevien bluetooth-käyttäjien nähtävänä – oli ympäristö sitten ravintola tai rock-konsertti.

Nokia Sensor antaa mahdollisuuden myös viestiä “messengermäisesti” sovellusten välillä. Näin ollen ohjelmistoa voisi kutsua jopa deittisoftaksi, kun se muodostaa yhteyksiä ja luo uusia tuttavuuksia vaikkapa kahvilassa. Ohjelma on ilmainen, ja sen voi noutaa Nokian verkkosivuilta.

Ohjelma toimii ainakin Nokian 3230, 6260, 6600, 6620, 6630, 6670, 6680, 6681, 6682 ja 7610 malleissa. Suomenkielistä versiota ei ole vielä julkaistu.

Myös MSN Messengerinä paremmin tunnettu pikaviestiohjelma on saatavissa useimpiin matkapuhelimiin. Erittäin suuren suosion on saanut Agilemobile.comin versio Messengeristä, joka onkin osoittautunut parhaiten toimivaksi versioksi.

Käyttäjän tarvitsee maksaa vain kulutetusta GPRS-kaistasta, jota ohjelma vie erittäin vähän. Agile Messengerin voi ladata tästä.

Sama uutinen löytyy Stara.fi:stä päiväyksellä 9.6.2005

Dieselkopteri

Alan harrastajana seuraan aika tarkkaan myös ilmailualan uutisointia. Tänään Aamulehti uutisoi otsikolla ”Liperissä rakennettiin maailman ensimmäinen dieselkopteri”. Ovat kuulemma siellä testanneetkin tällaista maailman ihmettä jo 20 tunnin ajan, jotta vatkaimelle saataisiin lentolupa. Ihan jees meisinki, ellen olisi lukenut lähes pari kuukautta sitten ilmestynyttä Ilmailu -lehteä.

Ilmailussa uutisoitiin niin ikään otsikolla ”Dieselkopteri”, ja nyt kyseessä olikin MK-3 helikopterin prototyyppi, joka odotti toukokuussa ensilentoaan ja nyt lienee sen nyt jo tehnyt. Tiukoille menee kumpi saa ensimmäisenä tyyppihyväksynnän. Suomalaiset näyttäisivät olevan asiassa kuitenkin askeleen edellä. Onnea matkaan!

Loppuhuipennukset hukassa

Hankin taannoin ystävien suosituksesta tallentavan Nokia Mediamaster 260C -digiboksin. Se on osoittautunut muutamassa viikossa loistavaksi kapineeksi, sillä enää ei tarvitse olla television ääressä kellon mukaan. Siis silloin harvoin kun kesällä jotain katsottavaa tulee uusintojen lomassa. Nyt voin katsoa kiinnostavat ohjelmat silloin kun minulle sopii.

Yksi paha puute laatikossa kuitenkin on. Luulisi, että tekniikka olisi edistynyt vuosien varrella sen verran, että ohjelmat voisi nauhoittaa kokonaan siitä huolimatta, että ne tulevat myöhässä. Varsinkin kun digiboksin ohjelmaoppaasta valitaan tallennettavat ohjelmat nimellä, ei siis kellonajalla. Ja lähetysvirrassa tulee lisäksi mukana ohjelman nimi.

Nyt jo useamman kerran on sattunut, että myöhässä tulleesta sarjasta tai leffasta on jäänyt viimeiset viisi minuuttia pois. Oletin, että tällaiset ongelmat kuuluivat VHS-videoiden aikaan, mutta ainakin Nokian laitteessa mennään vielä old school -meisingillä. Toivottavasti softapäivitykset tuovat avun ongelmaan.

Tappavan tulinen mauste

Maailman tulisin aine on nyt kehitetty. Tiedemiehet eristivät tulisuutta aiheuttavan kapsaiinin ja tekivät siitä aivan tappavan tulisen mausteen. Tätä tulisempaa ei koskaan ole ollut eikä koskaan enää tule. 16 miljoonaa Scovillen yksikköä tarkoittaa 100% kapsaiinia, joka syövyttää mm. limakalvot mikäli sitä nauttii raakana. 1 millilitran pullo maksaa vain 200 dollaria. Pulloja tehdään vain 999 kappaletta. Pullossa lukee: ”Ei tarkoitettu käytettäväksi!”. Lue arvostelu.

Itse olen kuulunut äärettömän tulisia ruokia rakastavaan joukkoon kymmenisen vuotta. Tuona aikana on muodostunut aika hyvä sietokyky, tai riippuvuus, kaikenlaisille chileille.

Tulinen ruoka on noussut etnisen ruokakulttuurin suosion myötä myös ravintoloiden myyntivaltiksi. Tuorein villitys on Habanero, joka on todellisuudessa maailman tulisin luonnossa kasvavaa mauste. Sitä ”löytyy” jo useammankin ravintolan listalta, vaikka se on suorastaan tappavan tulista.

Kävimme viime viikolla syömässä loistavassa tamperelaisessa Pancho Villa -ravintolassa, koska kuulin että sielläkin saa ruokiin Habaneroa. Varmistin vielä tarjoilijalta, että onhan se Red Savinaa, maailman tulisimman chilin tulisinta lajiketta. Lopulta pöytään tuli hampurilainen, jossa oli aivan tavallista chiliä ultratulisen infernon sijaan.

Habaneroa tuskin oltiin kyseisessä ravintolassa nähtykään, ja ihan hyvä niin, sillä minullakin olisi lähtenyt suunnilleen taju, mikäli ruoassa olisi oikeasti Habanero Red Savinaa ollut. Minusta on kuitenkin hieman kyseenalaista valehdella asiakkaille, että ruoassa on tosiaan kyseistä maustetta. Sen jälkeen asiakas voi reteästi mainostaa syöneensä Habaneroa ja kun sitä joskus oikeasti saa, vaarana voi olla jopa hengenlähtö.

Minulla on kotona pieni purkki tuota 100% jauhettua Habanero Red Savinaa, ja voin kertoa että ripauskin sattuu – ja pitkään. Tervetuloa maistamaan, mutta omalla vastuulla!

Ravintola Amarilloon on myös tullut äskettäin uusi menu, jossa mukana on myös Habanerolla ryyditettyjä ruokia. Ainakin listan mukaan. Pitänee käydä tarkistamassa mikä on totuus. Ehkä jonkun maustekastikkeen osana on käytetty ripaus kunnon ainetta tms, mutta aitoa tavaraa sielläkään ei varmasti hampurilaiseensa saa.

Aidosti tulista maustetta on aiemmin löytynyt ainakin Tampereen Coloradosta, jossa oli pitkään pullo Ass Blasteria, yhtä maailman tulisimmista kastikkeista. Mukana oli tietenkin myös aitoa Habaneroa. Lopulta pullo hävisi mystisesti…

Tietoa chileistä ja niiden kotikasvatuksesta löydät täältä ja täältä. Maailman chilien tulisuusasteisiin voi tutustua havainnollisesti täällä.