Tänään klo 18.20 tulee TV2:lta Matkalla Suomessa -niminen ohjelma, jossa meikä seikkailee pitkin kesä-Suomen matkailukohteita. Illan ohjelmassa muistaakseni luvassa laivoja, saaria, spitaalia, Mannerheimiä ja muuta mukavaa.
Iltalehti kirjoittaa illan jaksosta tarkemmin. Otsikkona on coolisti ”Jopon selässä saaristossa.”
Monilla muilla on kuuma festarikesä jo alkanut, mutta tietyistä syistä jätin itse väliin Provinssirockin. Poets of the Fall olisi tosin ollut mukava nähdä. Ensi viikonloppuna kesä alkaa vihdoin, kun Tampereella järjestetään parikin ihan mielenkiintoista tapahtumaa.
Ensin pitää käydä tutustumassa Pohjoismaiden suurimpaan hiphop-festivaaliin, eli Turnin’ Festiin, joka järjestetään nyt ensimmäisen kerran. Härmälän leirintäalueelle rahdataan mielenkiintoinen kattaus alan nimiä jenkeistä saakka. Myös maankuulu Kuningas Pähkinä nousee perjantaina lavalle kävelykepillä tai ilman.
Lauantaina pitää suunnata myös Tammerkosken Sillalla -kaupunkifestivaaliin, jonka lavalta ajattelin bongata Suurlähettiläät. Tulossa on siis mielenkiintoinen festariviikonloppu, ja vielä kun sääherrat lupasivat loistokeliä, niin hyvältä näyttää.
Kirjoitin eilen lukuisten muiden blogien tapaan Ravintola Lehtovaaran korvausvaatimuksesta, joka johtuu internetiin levitetystä reklamaatiosta. Koko vaatimus on suorastaan naurettava, mistä syystä juttu levisi päivässä kulovalkean tavoin blogeista nopeasti verkkomedioihin.
Viisi minuuttia sitten Helsingin Sanomien RSS-feedi ilmoitti, että ”entry” matkasi reilussa vuorokaudessa blogeista maan arvostetuimman printtimedian uutiseksi. Kukaan ei voi ainakaan väittää, etteikö blogistanin jutuilla olisi merkitystä.
Pinseristä osui silmiini osui mielenkiintoinen juttu, joka oli bongattu Boing Boingista. Juttu käsittelee Ravintola Lehtovaaraa, josta tyytymätön asiakas teki aikanaan reklamaation, jonka laittoi esille myös nettiin. Nyt Ravintola Lehtovaaran omistaja vaatii erittäin asiallisen ja ilmeisen aiheellisen kirjeen olemassaolosta 80.000 euron korvauksia.
Mikäli juttu koskaan etenisi käräjille saakka, asiasta tulisi mielenkiintoinen keissi sananvapaudesta. Voiko joku kieltää negatiivisen kirjoittelun omasta yrityksestä? Ehkä, mikäli kyse olisi samalla myös yksityishenkilön kunnianloukkauksesta, mutta nyt ei kuitenkaan olla ihan niin syvillä vesillä. Vahinkoa Ravintola Lehtovaara kärsii omistajan mukaan 5.000 euroa kuussa…
Seuraavaksi kai haastetaan käräjille vaikkapa Optio-lehden mainiot ravintola-arvostelut tai Stara.fi:n usein hieman kärjekkäät, mutta asialliset levyarvostelut.
Satuin muutama päivä sitten lukemaan jostain, että Fujitsu-Siemensin kannettavissa on viallisia akkuja. Tarkistettaessa myös oman koneeni akku osoittautui mahdollisesti viallisten joukkoon. Niinpä täytin hieman epämääräisen lomakkeen ja jäin odottelemaan.
Tänään tulikin maili, jossa oli vain TNT:n seurantalinkki. Uusi akku on ilmeisesti matkalla ja firmasta päätelle hyvin pian myös perillä. Nyt se seikkailee vielä Saksassa. Aika hyvää palvelua Fujitsu-Siemensiltä. Muutenkin olen kyllä kyseisen merkin kannettaviin aika tyytyväinen.
Vielä kun jaksaisi tsekata Xboxin sarjanumeron ja sen, meneekö sähköpiuha vaihtoon… Toivottavasti ei mene.
Päivitys:
TNT:n lähetti soitteli ovikelloa ja nakkasi uuden akun meikälle. Nyt on sit matkalle kaksi akkua, eli ei lopu heti virta. Kiitos vaan Fujitsu-Siemensille. Hienoa palvelua.
Tänään piti ottaa yhteyksiä Suomeen puhelimitse. Puheluita piti tehdä sen verran monta, että olin varautunut urakkaan jo aiemmin avaamalla SkypeOut -tilin. Vaikka täällä on nettikafiksia aika paljon, niissä on yleensä vain Messenger, jos sitäkään. Skype on vielä Thaimaassa täysin tuntematon kapine.
Kokeilin viime viikolla soittaa oman koneen kautta (mestassa oli WLAN), mutta homma meni silloin reisille, koska kaista ei riittänyt puheluun. Tänään suunnattiin hieman laadukkaampaan, mutta monta kertaa kalliimpaan mestaan, Starbucksiin. Yhteys maksoi paikallisittain lähes tähtitieteellisen paljon, 150 bahtia (n. 3 euroa) tunti. WLAN -yhteys oli kuitenkin hyvä ja Skype pelitti omassa läppärissä hyvin. Puhelut Suomeen toimivat siis ihan siedettävästi ja olivat superhalpoja kännypuheluihin verrattuna.
Vuoden-parin päästä jokaisessa vähänkin laajakaistaisemmassa nettikafiksessa on toivottavasti Skype, ja silloin puhelujen soittaminen on todella iisiä. Nyt siihen tarvitaan vielä hieman kikkailua, kun kaistat eivät tahdo oikein riittää vaikka saisi oman koneen kiinni piuhaan. Mahtava tuo Skype kyllä on.
Illalla kävimme pienellä lauantai-illan baarikierroksella. Hua Hinin ns. tyttökadulla oli huvittavan säälittävä katsella, kun usean paikallisen nuoren naisen keskellä kuolasi noin 60-vuotias papparainen. Näky toistui baari toisensa jälkeen. Illan päätteeksi papparainen mitä luultavammin pääsi tositoimiin.
Käytiin tsekkaamassa myös City Beach -hotellin yökerho Star Planet. Mesta oli eurooppalaisen tyylinen, paitsi että musiikki soi miljoonaa. Dj miksasi ihan mukavasti ja soitteli myös suhteellisen tuoreita länsihittejä. Dj:n vieressä taas heilui esitamppaajana joku paikallinen Juhani, joka heilui kuin liikennepoliisi ruuhka-aikaan ja scrathasi heikosti, mutta silti joka biisin päälle.
Mielenkiintoista Thaimaan baareissa on se, että niihin saa viedä omat viinat mukanaan. Silloin baarille pitää maksaa eräänlainen avausmaksu pullosta. Nytkin baarin edessä myytiin 1.000 bahtilla (n. 20 euroa) Jack Daniels -pulloja sisään otettavaksi. Itse keskittyimme silti baarien juomien nauttimiseen.
Kuuma vinkki niille, jotka harkitsevat matkalaukun ostoa Suomesta: Pakkaa pari paitaa reppuun tai putkikassiin ja osta matkalaukkusi Thaimaasta.
Ostin juuri laadukkaan oloisen, kieltämättä aika mageen näköisen ja todella suuuuuren pyörillä varustetun matkalaukun. Hinta oli hulppeat 1.600 bahtia, eli 32 euroa. Suomessa vastaava maksaisi ehkä 200 euroa.
Kävimme samalla tiedustelemassa tuoreimmat Bangkokin shoppailuvinkit Aurinkomatkojen mukavilta Hua Hin -oppailta Katariina ja Hannu Siitoselta. China Town on kuulemma nyt ykkösmesta varsinkin elektroniikan suhteen, Hannu tiesi kertoa. Myös vanha tuttu Pantip Plaza on edelleen kuuma mesta. Yleiseen shoppailuun valtava MBK -ostoskeskus on aina pop.
Kun lähdimme viime syyskuussa ensimmäiselle Thaimaan lomallemme, moni kyseli et ”Miksi lähdette sinne sadekaudella?” Ihmettelimme asiaa varsinkin jälkikäteen, kun esimerkiksi Hua Hinissä satoi vain kolmisen kertaa viikossa ja kuuro kesti aina vain noin 5-15 minuuttia. Lomafiilikseen lyhyet sadekuurot vaikuttivat vain raikastavasti.
Parasta aikaa on menossa ns. kuuma kausi, mutta vettä on tullut aivan yhtä usein ja paljon kuin sadekaudellakin.Juuri nyt tulee taivaalta vettä kuin kahdesta saavista kaataen, ja salamat välkkyy kuin Oscar-gaalan punaisella matolla. Niin, nyt on tosiaan kuuma kausi.
Thaimaaseen, varsinkin Cha-Am – Hua Hin -akselille, matkaavan on siis turha välittää vuodenajoista. Sademäärät ja lämpötilat ovat melkein identtiset ainakin sadekauden ja kuuman kauden välillä.
Olemme parin viiko aikana huomanneet, että Thaimassa luottokortilla maksaminen ei onnistu käytännössä lainkaan. Visa käy harvoissa – yleensä vain kansainvälisten ketjujen paikoissa ja American Express ei käy niissäkään.
Tänään kävimme kieltämättä loistavan tasokkaassa (ja vieläpä edullisessa) intialaisessa MahaRaja -ravintolassa, joka sijaitsee Hua Hinin keskustassa hotelli Hiltonista 50 metriä pohjoiseen. Ruoka, miljöö ja palvelu olivat ensiluokkaisia.
Kun maksun aika tuli, ei Amex käynytkään, vaikka kyseisen kortin mainos ”American Express Cards Welcome” roikkui ovessa. Mielenkiintoista. Käteisellä homma hoitui, koska Visakaan ei tuttuun tapaan kelvannut.
Dinersistä en ole varma, mutta ainakin Visa ja Amex ovat Thaimaassa pelkkiä muovinpaloja. Niitä vilauttaessa vastaus on aina ”Vii no hääv. Ounli mani”. Kokemuksesta tiedän, että Visalla ei tee mitään myöskään Yhdysvalloissa, jossa sillä joutuu nostamaan käteistä vain automaateista. Noloa.
