Julkaistu

Case Lapin Kansa: Ostetaan asiantuntijalausunto?

Mediakonserni Alma Media on viime aikoina suorastaan loistanut Lapin Kansa -lehden päätoimittaja Johanna Korhosen laittomista potkuista käytyyn oikeudenkäyntiin liittyvissä moninaisissa epäselvyyksissä ja vilppiepäilyissä. Viime kuussa toimitusjohtaja Kai Telanne oli otsikoissa, kun hän oli Ilta-Sanomien (lue juttu) ja Helsingin Sanomien (lue juttu) mukaan kertonut hovioikeudessa täysin poikkeavan tarinan kuin esimerkiksi aiemmin yhtiön pörssitiedotteessa ja Arto Nybergin televisiohaastattelussa. Käsittääkseni poliisi tutkii parhaillaan kumpi Telanteen tarinoista oli valhetta.

Johanna Korhonen voitti Alma Median asianmukaisesti hovioikeudessa, ja nyt hän on ryhtynyt perkaamaan yhtiön epäiltyjä vilpillisyyksiä odotettua syvemmältä. Helsingin Sanomat uutisoi nimittäin eilen (lue juttu), että Korhonen on pyytänyt Tutkimuseettiseltä neuvottelukunnalta kannanottoa asiantuntijalausunnosta, jonka tutkijatohtori Päivi Tiilikka antoi oikeudelle Alma Median tilauksesta. Lienee turha mainita, että lausunto oli sisällöltään yhtiölle suotuisa. Korhonen epäileekin nyt, että Alma Media on ostanut Tiilikaiselta haluamansa lausunnon, sillä sen sisältö oli hämäävän samanlainen yhtiön asianajajan aikaisemman lausunnon kanssa.

Helsingin Sanomat, 26.3.2010

Petteri Uoti kirjoitti vastineessaan käräjäoikeudelle 19.12.2008 näin: ”Tämän takia lehden julkaisijan on mahdotonta pitää palveluksessaan päätoimittajaa, johon ja jonka harkintakykyyn julkaisija ei voi luottaa täydellisesti.”

Päivi Tiilikka antoi kirjallisen lausunnon käräjäoikeudelle 22.4.2009. Se sisälsi lauseen: ”Mielestäni ei ole realistinen ajatus, että julkaisija rekrytoisi vastaavan päätoimittajan tehtävään tai voisi pitää tällaisessa tehtävässä henkilöä, jonka rehellisyyteen tai harkintakykyyn tämä ei voi täysin luottaa.”

Korhosen mukaan Tiilikan lausunnon keskeinen ajatus on peräisin Alma Median asianajajan aikaisemmasta lausunnosta. ”Olen vakavasti huolissani tästä riippumattomiksi uskottujen tieteentekijöiden roolista oikeudenkäyntien maksullisina lausunnonantajina”, Korhonen kirjoittaa Tutkimuseettiselle neuvottelukunnalle.

Lausunnon maksaa sen tilaaja, ja hinta on salainen tieto. Palkkiot voivat olla jopa kymmeniätuhansia euroja. Lausunnoista maksettujen palkkioiden salaisuus on Korhosen mukaan suuri ongelma, koska salailun alta voi löytyä väärinkäytöksiä.

Jotkut kirjoittavat myös lausuntoja palkkioita vastaan. Lausunnoista voi laskuttaa niin paljon kuin maksaja on valmis maksamaan. Jos oikeudenkäynnin osapuoli on vakavarainen, se voi olla valmis maksamaan todella isoja summia.

Johanna Korhosen tapauksessa asiantuntijalausunnon tilannut osapuoli oli pörssiyhtiö Alma Media. Nyt olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon Tiilikalle maksettiin lausunnosta. Hän ei kuitenkaan suostunut kommentoimaan lausuntonsa sisältöä Hesarille eikä myöskään kertomaan lausunnosta hänelle maksettua hintaa. Tiilikka ei kuitenkaan edes väittänyt tehneensä lausuntoa ilmaiseksi, joten raha on ainakin liikkunut. Alma Median asianajolaskusta käy joka tapauksessa ilmi, että Päivi Tiilikka ja asianajaja Petteri Uoti olivat olleet useita kertoja yhteydessä asiasta.

Moni oikeudellinen asiantuntija on ainakin yleisellä tasolla Johanna Korhosen kanssa samaa mieltä siitä, että asiantuntijalausuntoja tehtaillaan rahasta myös tilaajan haluamalla sisällöllä. Tämä taas tarkoittaa käytännössä sitä, että varsinkin käräjäoikeuden tuomioiden lopputulokseen voidaan vaikuttaa yksinkertaisesti riihikuivalla rahalla.

Itse en tietyistä syistä voi tällä hetkellä ottaa enemmälti kantaa tähän asiaan, mutta aiheesta ovat esittäneet asiantuntevia kannanottoja muun muassa alalla varsin arvostetut Kari Uoti, Jyrki Virolainen ja Kemppinen. Asiantuntijoiden näkemys vaikuttaa kuitenkin olevan, että oikeuden saaminen rahalla ei ole Suomessa pelkkä myytti.

Jyrki Virolainen: ”Oikeustieteellisistä asiantuntijalausunnoista”

Oikeustieteellisiin lausuntoihin liittyy monenlaisia ongelmia, kuten HS:n jutustakin ilmenee. Härskeimpiin epäkohtiin kuuluvat tapaukset, joissa sama oikeustieteilijä on antanut saman tapauksen tiimoilta lausuntoja riidan molemmille osapuolille, tietenkin erisisältöisiä lausuntoja! Kari Uoti on jo ehtinyt omassa blogissaan ”Osta itsellesi tohtori” käsitellä räväkkään tapaansa asiaa, hänen juttunsa kannattaa ehdottomasti lukea, sillä sieltä saa tiettyä sisäpiiritietoa asiasta.

Kari Uoti: ”Osta itsellesi tohtori”

Asiassa on monta puolta. Tämä kaikki kertoo oikeudesta aika paljon. Se on ihan mitä halutaan. Tiilikka olisi aivan yhtä hyvin voinut kirjoittaa lausunnon, joka tukee Johanna Korhosen kantaa. Ei kirjoittanut, koska ei pyydetty, maksettu.

Kemppinen: ”Oikeutta rahalla”

Päivän lehti kertoo maksullisista asiantuntijalausunnoista, joita käytetään oikeudenkäynneissä. Kirjoitus herättää kysymyksen, saako oikeutta rahalla. Vastaus on: saa. Kirjoitus herättää toisen kysymyksen: saako oikeutta vain rahalla. Vastaus: näin asia ei ole.

Rahalla siis saa ja mopolla pääsee. Onneksi Korhosen tapauksessakin ainoastaan käräjäoikeudessa, sillä hovioikeus osasi vetää omat johtopäätöksensä ilman maksettuja asiantuntijalausuntoja. Tutkimuseettinen neuvottelukunta käsittelee Tiilikan lausuntoa käsittääkseni huomenna keskiviikkona. Tapauksesta voi lukea lisää myös alla olevista linkeistä löytyvistä eilisistä lehtiartikkeleista.

Helsingin Sanomat:
Johanna Korhonen valitti oikeudenkäyntinsä asiantuntijasta

Yleisradio:
Korhonen kyseenalaistaa Alma Median asiantuntijalausunnon

Ilta-Sanomat:
Korhonen teki valituksen oikeudenkäyntinsä asiantuntijasta

Iltalehti:
Johanna Korhonen teki valituksen oikeudenkäyntinsä asiantuntijasta

Verkkouutiset:
Johanna Korhonen painaa päälle – kyseenalaistaa tutkijan moraalin

Julkaistu

Oikeudenkäynnit teknisesti 2000-luvulle?

Aamulehden toimittaja Olli-Pekka Nissinen kirjoitti tänään mielenkiintoisen ja varsin ajankohtaisen artikkelin käräjäoikeudessa annettavien todistajanlausuntojen videotaltioimisesta sekä siitä kuinka niiden hyödyntäminen säästäisi uudelta todistajarallilta hovioikeudessa. Samalla estyisi tehokkaasti todistajanlausuntojen muuttuminen matkan varrella esimerkiksi ”muistin huononemisen” takia. Itse sain olla tekemisissä tämän saman asiaa kanssa aivan äskettäin, kun omistamastani tavaramerkistä käytiin oikeutta Helsingin hovioikeudessa.

Maallikkona oletin, että käräjäoikeudessa äänitetyt todistajanlausunnot kuunneltaisiin hovioikeudessa, eikä todistajia siten tarvitsisi kutsua uudelleen paikalle kertomaan samoja asioita. Kuitenkin lähes sama joukko todistajia jouduttiin nyt kutsumaan myös hovioikeuteen, mikä ei ollut kovin kustannustehokasta, eikä varmasti todistajienkaan kannalta mielekästä. Hyödyllistä todistajien uudelleen kuuleminen kuitenkin minun tapauksessani tapauksessa oli.

Oikeudenkäynnissäni varsinainen oikeudenkäynti kesti hovioikeudessa neljä päivää, ja tuosta ajasta 60 prosenttia kului todistajanlausuntojen kuulemiseen (2,5 päivää neljästä). Siis samaan asiaan, joka oli jo kertaalleen tehty käräjäoikeudessa. Kun tähän lisätään oikeudenkäynnin ulkopuolella todistajien kutsumiseen, aikatauluttamiseen ja vastaaviin toimenpiteisiin kulunut aika, meni touhuun yhteensä päiväkausia.

Aamulehden ansiokkaan artikkelin mukaan Ruotsissa alioikeudessa annettuja todistajanlausuntoja tallennetaan jo nyt videolle, joita sitten hovioikeudessa katsellaan. Olisi monin tavoin järkevää uudistaa tältä osin myös Suomen oikeudenkäyntejä länsinaapuriamme vastaavaksi, jolloin säästyisi merkittäviä määriä rahaa, vaivaa ja aikaa. Ruotsissa järjestelmän toteuttaminen maksoi 13,5 miljoonaa euroa, mutta alati halventuvan videotekniikan ansioista Suomessa selvittäisiin varmasti merkittävästi edullisemmin. Asia onkin ilokseni jo vireillä, sillä Jacob Söderman, Ben Zyskovicz, Kimmo Sasi ja Tero Rönni ovat tehneet muutoksesta lakialoitteen jo viime syksynä. Aloite on ilmeisesti saanut tähän mennessä kovasti vastustusta, mutta nyt olisi siitä huolimatta aika saattaa Suomen oikeudenkäynnit teknisesti 2000-luvulle. Päivitystä puoltavat niin prosessuaaliset ja taloudelliset seikat kuin oikeusturvanäkökohdatkin.

Julkaistu

Oviremonttia – Pihla vai Fenestra?

Nyt on vuorossa pitkästä aikaa taas hieman remonttihommaa, kun on ovien vuoro päätyä kierrätykseen ja antaa tilaa uusille tulokkaille. Ovien pitää olla luonnollisesti kotimaiset, ja pikaisen tutkimisen jälkeen vaihtoehdoiksi löytyivät Pihla ja Fenestra. Molempien mallistot näyttävät aika mukavilta ja molempien tarjontaan kuuluvat myös ikkunat. Niitä en kuitenkaan tällä kertaa onneksi tarvitse.

Monilla muillakin on ilmeisesti näin syksyllä remontti-into päällä, sillä yläkerrasta on kantautunut jo muutaman päivän ajan remontin ääniä aamusta iltaan. Tosin trendi on tainnut olla vallalla jo pidemmän aikaa ainakin televisio-ohjelmien perusteella, sillä kaikenlaiset sisustukseen ja remonttihommiin liittyvät ohjelmat ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti.

Samalla olen huomannut, että amerikkalaisten sisustus-maku muistuttaa yllättävän paljon Suomessa 90-luvun alkupuolella vallalla ollutta tyyliä. Todella harvoin sikäläisessä home make over -ohjelmassa nähdään nimittäin jotain minkä voisi adaptoida sellaisenaan myös Suomeen. Toisaalta jokaisella on oma tyylinsä, joten puhun vain omasta puolestani.

Julkaistu

Testailua iPhone & WordPress -yhdistelmällä

Olen viime aikoina testaillut iPhonen käyttämistä julkaisujärjestelmien kanssa, kun lelu sai uuden 3.0-softaversionsa. Copy-pasten myötä homma onkin helpottunut selvästi, kun tekstin voi kirjoittaa ensin valmiiksi vaikkapa Muistiossa ja sitten pastettaa kerralla uudeksi entryksi.

Homma toimii noilta osin ihan mukavasti, mutta iPhonen Safari-selain tuottaa edelleen hieman ongelmia. Se nimittäin hukkaa jostain syystä p-tagit, kun entry tallennetaan wysiwyg-näkymässä.

Tässä blogissa on kuitenkin käytössä hieman eri versio WordPressistä, joten nyt testailen tagien säilyvyyttä iPhonea käytettäessä. Nyt tagit näyttävät kyllä säilyvän, mutta muita bugeja on tullut tilalle. Tekstiä ei voi nimittäin muokata ”visual”-moodissa lainkaan. Jostain syystä pitkää juttua ei voi editoida myöskään wysiwygissä ennen kuin se on kertaalleen käytetty visualissa, sillä vasta sitten koko juttu avautuu ruudulle.

Lisäksi kategoriavalinnoista puuttuu scrollaus, joten niistä voi valita vain ensimmäiset. Onneksi esiin saa myös ”most used”-listan, joka helpottaa valintoja.

Tähän saakka päästessäni myös word count on sekaisin, sillä jutussa on sen mukaan vain 12 sanaa. Uudemmassa versiossa on siis korjattu jotain bugeja, mutta uusia on tullut tilalle. Perustoiminnot ovat kuitenkin ihan siedettävät, joten bugikorjauksia voi odotella rauhallisin kesämielin.

Julkaistu

Hovioikeus: Jippii!-johtajat vankilaan – Helsingin käräjäoikeus sai taas rajusti nenilleen

Suomalaisilta sijoittajilta vuosituhannen alussa suuria summia rahaa huijanneen Jippii!-pörssiyhtiön johto on jo pitkään käynyt leivättömän pöydän ääressä kummallista kissanhännänvetoa. Nykyisin lähinnä lauantain lottoarvontaa muistuttava Helsingin käräjäoikeus veti puolitoista vuotta sitten jälleen pitkää tikkua ja totesi yllättäen koko köörin syyttömäksi.

Viime viikolla Helsingin hovioikeus antoi kuitenkin harvinaisen rajun kurinpalautuksen käräjäoikeudelle tuomitsemalla kahta lukuunottamatta kaikki Jippii!-syytetyt rangaistuksiin. Pääpukarit, Harri Johannesdahl ja Ilpo Kuokkanen etunenässä, saivat pitkät ehdottomat vankeustuomiot, liiketoimintakiellot ja suuret korvausvaatimukset. Valkokaulusrikolliset saavat siten viimein miettiä tekosiaan ihan oikeassa vankilassa. Jippii?

kauppalehti02062009

Vastaajien tarkoituksena oli antaa Jippii Groupin taloudesta ja toimintaedellytyksistä positiivinen kuva, jotta erityisen huonossa taloudellisessa tilanteessa ollut yhtiö olisi saanut toiminnan jatkamisen kannalta välttämätöntä lisärahoitusta. Hovioikeus on pitänyt tässä tilanteessa tehtyä konsernitilinpäätöksen parantamista erittäin vakavana tekona. Teolla on tavoiteltu erittäin huomattavaa taloudellista hyötyä ja sen tekemisessä on käytetty hyväksi pörssiyhtiön ylimpien johtajien ja toimijoiden erityisen vastuullista asemaa. Näin ollen kirjanpitorikos on myös tehty erittäin suunnitelmallisesti.
– Helsingin hovioikeus 28.5.2009

Erikoisinta koko keississä on Helsingin käräjäoikeuden vähintäänkin kyseenalainen toiminta. Alioikeus nimittäin vapautti miehet kaikista syytteistä, mutta Helsingin hovioikeus jakoi heille täysin päinvastaisesti pitkiä vankeustuomioita. Miten tämä on mahdollista? Mitä virkaa käräjäoikeudella on, jos sen tuomareilla ei riitä ammattitaitoa tämän vertaa? Oikeuslaitoksen ei pitäisi näyttää kansan silmissä Suomen kalleimmilta arpajaisilta. Mitä ilmeisimmin myös hovioikeus tiedostaa tämän vakavan uskottavuusongelman, koska julkaisemassaan lehdistötiedotteessa se kurittaa käräjäoikeutta harvinaisen rajuin sanakääntein.

Käräjäoikeuden tuomiosta ei pysty päättelemään millä perusteella käräjäoikeus oli lopputulokseensa päätynyt. Tästä menettelyvirheestä huolimatta hovioikeus on viivytyksen välttämiseksi ottanut asian välittömästi tutkittavakseen eikä ole palauttanut sitä käräjäoikeuteen.
– Helsingin hovioikeus 28.5.2009

Huomaa erityisesti sanamuoto ”viivytysten välttämiseksi”. Hovioikeus ei ilmeisesti uskonut, että Helsingin käräjäoikeus olisi edes toisella yrittämällä osannut ratkaista asian oikein, mikäli juttu olisi sinne päätetty palauttaa. Todella noloa. Kyseisiltä Helsingin käräjäoikeuden tuomareilta voi olla urakehitys tämän jälkeen hieman jäissä. Tosin täysin aiheesta. Tuomioiden jakamisen kun ei pitäisi olla oikeusvaltiossa arpapeliä. Ikävä kyllä Jippiin tapaus ei ole ainoa laatuaan, sillä vähänkin monimutkaisempien juttujen virheelliset tuomiot vaikuttavat muodostuneen Helsingin käräjäoikeudessa enemmän säännöksi kuin poikkeukseksi.

hesari16012009Jippii-keissistä annettu hovioikeuden päätös on hyvin linjassa korkeimman oikeuden taannoisten TJ Group -tuomioiden kanssa. Niissä käräjäoikeus taas kerran hylkäsi lähes kaikki TJ Groupin johdon syytteet ja vakaviin pörssirikoksiin syyllistyneet yritysjohtajat selvisivät nimellisillä sakoilla. Hovioikeus ja Korkein oikeus olivat kuitenkin jälleen täysin toista mieltä ja passittivat miehet pitkäksi aikaa vankilaan. Tässäkin jutussa Korkein oikeus joutui antamaan Helsingin käräjäoikeudelle kunnon kurinpalautuksen pyyhkimällä alioikeuden tuomiolla lattiaa. Tuomiosta (15.1.2009, dnro R2007/919) tuli samalla vuoden 2009 ensimmäinen ennakkopäätös numeroltaan KKO:2009:1. Tuomiota ja sen perusteita avasi blogissaan myös alan arvostettu asiantuntija Kemppinen.

Nämäkään tapaukset eivät vielä riittäneet, sillä hovioikeus kumosi taannoin Helsingin käräjäoikeuden virheellisen tuomion takia myös ns. Hakan konkurssijutun ja palautti sen käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Touhu on siis mennyt viime aikoina yleisemminkin sekoiluksi, jonka seurauksia ylemmät oikeusasteet ovat joutuneet urakalla korjaamaan.

Myös Helsingin Sanomat otti Helsingin käräjäoikeuden virheellisiin tuomioihin äskettäin yllättävän tiukasti kantaa, kun arvostettu taloustoimittaja Tuomo Pietikäinen kommentoi TJ Groupin keissiä. Hän totesi Helsingin käräjäoikeuden toiminnan olevan häpeällistä ja muistuttavan lauantain lottoarvontaa. Aika moni lienee samaa mieltä. Kyseinen artikkeli löytyy lehtileikkeenä tuosta vierestä.

Julkaistu

Varjoliitoa Tampereen Siilinkarilla 2009

Tänään järjestettiin parin vuoden tauon jälkeen Siilinkarin perinteinen ulkoilupäivä, jossa meillä on ollut tapana esitellä varjoliitoa Tampereen Kevytilmailukerhon tiimillä. Kahden talven loskan ja heikkojen jäiden jälkeen nyt sattuikin tulemaan lähes täydellinen talvikeli – kovaa tuulta lukuunottamatta.

Itse tein päivän aikana vain yhden lennon, ja kokeilin ottaa mukaan pienenpienen VADO-videokameran. Laitteen kuvanlaatu on kokoisekseen varsin toimiva, mutta sitä ei ole suunniteltu käytettäväksi kovissa nopeuksissa, sillä mikrofonien reiät alkoivat pitää aikamoista ininää ilmavirran osuessa niihin oikeassa kulmassa.

Varjoliito Siilinkari 2009 by Jocka

Julkaistu

Ravintola Belge laskutti ylimääräistä

Usein varsin vanhoillisesti verkkomaailman suhtautuvat ruokaravintolat ovat saaneet jo useampaan otteeseen kokea, että huono asiakaspalvelu voi nykyisin saada moninkertaisesti aikaisempaa suuremmat vaikutukset. Tuoreessa muistissa ovat Ravintola Lehtovaara ja Ravintola Nuevo Latino, mutta nyt joukkoon on liittynyt myös Ravintola Belge Helsingistä.

Pirkka Aunola käväisi syömässä kyseisessä ravitsemusliikkeessä ja huomasi laskun saadessaan, että häneltä oli laskutettu suuremmat hinnat kuin ruokalistassa oli mainittu. Pian selvisi, että ravintolan hinnat olivat nousseet vuodenvaihteessa, mutta ruokalistoja ei ollut päivitetty, vaikka uudet hinnat olivat olleet voimassa jo kolmen viikon ajan. Paikan vastaava ilmoitti, ettei hän voi tehdä asialle mitään. Ravintola oli siis laskuttanut asiakkailtaan liikaa jo kolmen viikon ajan, eikä ravintola ollut halukas korjaamaan tilannetta. Tarkempi tarina löytyy Jaikusta.

Pirkka suivaantui luonnollisesti kusetuksesta ja alkoi tutkia hinnastoja tarkemmin. Siinä vaiheessa portsari saapui paikalle ja määräsi hänet poistumaan ravintolasta. Loistava meisinki tosiaan. Ei taida ravintolan ovi aueta ainakaan minulle, sillä minulla ei ole mitään asiaa ravintolaan, jonka toimintatapoihin kuuluu asiakkaiden kusettaminen.

Tapahtumista on nyt pari päivää, eikä kyseinen ravintola ole tehnyt elettäkään korjatakseen tilannetta. Odotin pari päivää ennen tämän kirjoittamista odottaen, että Ravintola Belge olisi hoitanut asian jälkihoidon kunnialla kotiin, mutta näin ei käynyt ja aikaikkuna on nyt jo sulkeutunut. Ravintola Belge on ollut samasta syystä aiheena myös lukuisissa muissakin blogeissa, joista ensimmäisinä tulivat eteen Pinseri, Kulutusjuhla, Ihmiskunta, Vaiheinen ja Skitso-Janne.

PÄIVITYS klo 21.50: Pirkka kertoi tuossa alla kommentissaan, että ravintola on tänään ottanut yhteyttä ja pahoitellut tapahtunutta asiallisessa palautteessaan. Samalla esiin tuli myös mielenkiintoinen uusi seikka hintojen vaihtumisen ajankohdasta. Virheen asianmukainen pahoittelu on toki osa onnistunutta asiakaspalvelua, mutta ravintolassa tapahtumahetkellä ollut henkilökunta toimi erittäin epäammattimaisesti ja törkeästi, sillä pahoittelun sijaan asiakas ”heitettiin” ulos ravintolasta. Siihen ei tuossa vastauksessa taidettu ottaa lainkaan kantaa saati pahoitella.

Julkaistu

Stockmann sai ansionsa mukaan

Olen vältellyt pörssiyhtiö Stockmannia jo jonkin aikaa. En kuitenkaan siksi, että yritys tuputtaa asiakkailleen väkisin MasterCardeja, vaan siksi, että Stockmann varasti alihankkijaltaan sen valmistaman ja tunnetuksi tekemän kuuluisan kakun ja ajoi laittomuuksillaan alihankkijansa konkurssiin. Se siitä pörssiyhtiön rehellisyydestä ja hyvien liiketapojen noudattamisesta.

Perinteikäs Stella Konditoria valmisti maineikasta Ellen Svinhufvud -kakkua 1930-luvulta saakka ja kakku oli vakiotarjottavaa esimerkiksi presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Vaan eipä ollut enää tänä vuonna, koska Stockmannin kakkuvarkauden takia konditoria joutui lopettamaan toimintansa. Vaikka kakun alkuperäinen resepti ei olekaan Stellan Konditorian kehittämä, on kakku tullut laajalti tunnetuksi juuri Stellan nimeämänä ja valmistamana. Kakku yhdistetään siis kuluttajien mielissä nimenomaan Stellan kakuksi, jolloin yritykselle on nähdäkseni muodostunut kakkuun myös yksinoikeus. Käsittääkseni muut kilpailijat eivät ole valmistaneet samanlaista kakkua lainkaan.

Kauppaketju Stockmann lopetti kolme vuotta sitten Ellen Svinhufvud -kakun tilaukset konditorialta ja pian tämän jälkeen Stockmannin kuvastoon ilmestyi täsmälleen samanlainen kakku – nyt nimellä Sans Rival. Stockmann tietenkin väitti viimeiseen saakka, ettei kyse ole samasta tai samanlaisesta kakusta, mutta jokainen silmät omaava pystyi tekemään asiasta toisenlaisen päätelmän. Erityisen härskiksi Stockmannin toiminnan tekee kuitenkin se vertaansa vaikka oleva röyhkeys, jolla kakkuvarkaus on toteutettu. Jopa kopiokakun nimivalinta Sans Rival voidaan mieltää muotoon ”ei kilpailijaa”, mikä kertoo jo paljon yhtiön toiminnasta.

Nyt Markkinaoikeus on antanut asiassa tuomionsa (koko tuomio löytyy tästä) Sen mukaan Stockmann ei saa enää myydä tai markkinoida varastamaansa kakkua. Vaatimusta tehostamaan Markkinaoikeus on asettanut 250.000 euron uhkasakon. Stockmann sai siis viimein ansionsa mukaan, mutta Stella Konditoria on jo joutunut panemaan pillit pussiin pörssiyhtiön häikäilemättömän toiminnan takia. Stocka voi mahdollisesti vielä jatkaa kakkunsa myyntiä, mikäli tekevät tuotteeseen sellaisia olennaisia muutoksia, jotka erottavat kakut toisistaan tai vaihtoehtoisesti erottavat kakut muuten selkeästi toisistaan esimerkiksi pakkausmerkinnöin tai vastaavin. Tämä ei kuitenkaan enää muuttaisi sitä tosiseikkaa, että Stockmann on varastanut kakun. Tässä joitain otteita päätöksestä.

Markkinaoikeus MAO:535/08

Markkinaoikeus katsoo edellä mainitut seikat kokonaisuutena huomioon ottaen Stellan Ellen Svinhufvud -kakun olleen siinä määrin omaperäinen ja tulleen ulkomuodoltaan ja rakenteeltaan sillä tavoin tunnetuksi, että kuluttajat ovat mieltäneet sanotun kakun nimenomaan Stellan tuotteeksi.

Stockmannin Private Label -tuotteenaan markkinoille tuoma Sans Rival -kakku on kirjallisina todisteina esitettyjen valokuvien perusteella rakenteeltaan, ulkomuodoltaan, kooltaan, kuorrutteeltaan ja väritykseltään lähes identtinen Stellan Ellen Svinhufvud -kakun kanssa. Tässä suhteessa on kuvaavaa, että edes Sans Rival –kakun kehittämiseen Kakkukeisarin toimitusjohtajana osallistunut DL ei ole markkinaoikeudessa osannut erottaa sanottua kakkua ja Ellen Svinhufvud -kakkua toisistaan.

Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan kiellettyä on markkinoida jäljittelevää tuotetta, joka saattaa olla sekoitettavissa toisen elinkeinonharjoittajan tunnettuun alkuperäistuotteeseen, jollei markkinoinnissa selvästi ilmoiteta jäljittelevän tuotteen kaupallista alkuperää taikka jollei tuotetta muutoin selvästi eroteta alkuperäisestä tuotteesta.

Tämän valossa onkin hyvä tarkastella Stockmannin verkkosivuillaan ilmoittamia yhtiön perusarvoja ja vastuullisuutta, joissa korvaan särähtää erityisesti nyt tyhjäksi todettu sanahelinä eettisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta.

TULOSHAKUISUUS
 Harjoitamme liiketoimintaa rahan ansaitsemiseksi; kaiken toiminnan tulee tukea tätä päämäärää. Menestyminen tuloksenteossa merkitsee osakkeenomistajille sijoituksen tuottavuutta, yritykselle liikkumavapautta ja riskinottokykyä sekä yhteisiin päämääriin sitoutuneille hyville ihmisille arvostettua työtä ja mahdollisuutta kehittyä.

VASTUULLISUUS
 Toimintamme on eettisesti kestävää, oikeudenmukaista ja ympäristöarvoja kunnioittavaa.

Stockmann julkaisi tänään lehdistötiedotteen, jossa se totesi Markkinaoikeuden antaneen tiedotteessaan virheellisen kuvan Markkinaoikeuden päätöksestä. Nyt siis Markkinaoikeus on tehnyt vääryyttä Stockmannia kohtaan? Kukahan seuraavaksi? Eiköhän asia ole kuitenkin niin, että Stockmannin verkkosivut antavat yhtiön perusarvoista ja oikeudenmukaisuudesta väärän kuvan ja vastedes kannattaa asioida jossain eettisemmässä kauppaketjussa.

Markkinaoikeus MAO:535/08 Päätöslauselma

Markkinaoikeus kieltää Stockmann Oyj Abp:tä

1. jatkamasta Sans Rival -kakun tai muun vastaavan, Oy Stella Konditoria Ab:n tai sen konkurssipesän Ellen Svinhufvud -kakkuun sekoitettavissa olevan kakun markkinointia palveluvitriineissään, ellei sen kakkua selvästi eroteta sanotusta Ellen Svinhufvud -kakusta esimerkiksi palveluvitriineihin kakkujen yhteyteen sijoitettavilla kylteillä, joista ilmenee Stockmannin tuotteen nimi ja kaupallinen alkuperä, ja

2. toistamasta markkinoinnissaan totuudenvastaista ilmaisua tai väitettä, jonka mukaan sen Sans Rival -kakkua olisi tarjottu Ellen Svinhufvudin kahvipöydässä.

Kieltoja on noudatettava 17.1.2009 lukien nyt asetetun 250.000 euron sakon uhalla.