Aika kultaa muistot

Tuoreen Arvopaperi-lehden pääkirjoituksessa hehkutetaan lehden verkkoversion keskustelupalstaa niin, että sivustakatsoja pyörittelee päätään. AP Areena on toki Suomen paras sijoitusalan keskustelupalsta, ja sieltä löytyy alan – ja muidenkin alojen – uutiset ensimmäisten joukossa.

Mutta kukas sen hännän nostaa, ellei… Tässä tapauksessa yltiöpäinen hehkutus sai kuitenkin hymyn huulille. Lehden pääkirjoituksessa varsinkin Kaakkois-Aasian tsunamin aikaisten tapahtumien osalta lienee aika kullannut muistot lehtikullan sijaan täydellä 24 karaatin materiaalilla.

Suuren yleisön tietoisuuteen AP Areenan arvo uutiskanavana tuli vuoden 2004 tsunamin yhteydessä. Kun virallinen tiedotus hidasteli, uutiset katastrofista liikkuivat parhaiten sukellus.fi-palstalla sekä AP Areenalla.

Itse muistan tuolloin seuranneeni lukuisten muiden saittien lisäksi myös AP Areenaa, mutta pelkkä linkittely ulkomaisiin nettiuutisiin ei mielestäni nosta keskustelupalstaa millään osa-alueella esimerkiksi ansiokkaan sukellus.fi -sivuston tasolle, joka teki sentään oikeasti jotain hyödyllistä. En myöskään laskisi käyttäjien linkkejä uutisiksi katastrofista, sillä samat linkit pyörivät samaan tapaan monella muullakin verkkosivustolla.

IRC-Galleria avaa GaltsuRadion?

Patentti- ja rekisterihallitus kuuluttaa tänään mielenkiintoisen uuden tavaramerkin, kun IRC-Galleria -sivustoa pyörittävä Dynamoid Oy saa rekisteröidyksi tavaramerkin ”GaltsuRadio”. En jaksa vääntää aiheesta uutista Staraan, mutta kieltämättä aihe on mielenkiintoinen varsinkin mediallisesta näkökulmasta. Onko Galtsu avaamassa oman nettiradion?

Kyseinen tavaramerkki on rekisteröity tavara- ja palveluluokkiin 16, 25, 35, 38 ja 42. Tavaramerkin turvin GaltsuRadio saa siten yksinoikeuden esimerkiksi painotuotteisiin, vaatteisiin, myyntiin ja markkinointiin, radioon, televisioon, verkkosivustojen ja tietokantojen ylläpitoon sekä ohjelmistojen tuotantoon. Tuossa listassa on toki vain osa kyseisiin luokkiin sisältyvistä tavaroista ja palveluista.

Dynamoid on hakenut jo viime vuonna tavaramerkkiä ”Galtsu”, mutta sen rekisteröinnissä on tullut pieniä mutkia matkaan. Nyt jäädään odottamaan tiedotetta GaltsuRadion käynnistämisestä. Ainakaan vielä tähän mennessä aiheesta ei ole hiiskuttu tietääkseni missään. Vink vink vaan talouslehtien toimittajat 😉

Mainos paikallaan

Huono ajoitusSeuraavan Batman-elokuvan kuvauksissa tapahtui ikävä onnettomuus, kun yksi kuvausryhmän jäsenistä kuoli auto-onnettomuudessa. Se tapahtui kuvauspaikan lähistöllä, mutta ei kuvauspaikalla, kuten jossain on virheellisesti uutisoitu.

Oheisessa kuvassa on autoaiheisen videon mainoskampanja sattunut pahasti samaan saumaan suru-uutisen kanssa. Tai ties vaikka kyseessä olisikin tarkoituksella tuohon ympätty kampanja. Ainakin jos kamppis käyttää GoogleAdsin tyylisesti kyseisen sivun sisältämiä sanoja mainoksen määrittelyyn.

Poppari Mika nimikiistan kourissa

Kuluvan vuoden aikana kansainväliseksi poptähdeksi noussut brittitähti Mika on joutunut nimikiistan kouriin. Ennen häntä samaa artistinimeä käyttänyt belgialainen reggae-artisti vaatii nimittäin Mikaa vaihtamaan artistinimensä.

Britti-Mikan oikea nimi on Michael Holbrook Penniman, josta artistinimi Mika on johdettu. Belgiassa asuva naisartisti on kuitenkin käyttänyt samaa nimeä jo 80-luvulta saakka, ja hänen mukaansa artistit voidaan nyt sekoittaa toisiinsa. Lisäksi belgialainen vaatii nostamassaan oikeusjutussa myös vahingonkorvausta nimensä käyttämisestä, The Mirror uutisoi.

Staran toimitus tarkisti Belgian tavaramerkkirekisterin, josta ei kuitenkaan löytynyt yhtään ”Mika” tavaramerkkiä artisteille. Euroopan yhteisön tavaramerkkirekisteristäkään ei löytynyt yhtään artistille rekisteröityä ”Mika” -tavaramerkkiä. Sen sijaan suomalaiset Mika Salo ja Mika Häkkinen olivat rekisteröityjä ”Mika” -tavaramerkkejä myös EU-tasolla.

Belgialaisartisti on nimikiistassa hyvinkin vahvoilla, sillä Staran saamien tietojen mukaan hän on julkaissut levyjään Mika-nimellä vuodesta 1989 saakka, ja tuorein albumi on julkaistu vuonna 2005. Näin ollen hän voi vedota rekisteröinnin sijaan nimensä vakiintumiseen, jolloin myöhemmin markkinoille tullut britti-Mika joutuisi vaihtamaan nimensä.

Britti-Mika ei ole vielä kommentoinut asiaa virallisesti. Stara tapasi Mikan alkuvuodesta Lontoossa. Lue haastattelu tästä!

Lähde: Viihdelehti Stara

Marjatta teki hätälaskun!

IltalehtiYllä oleva otsikko löytyi keskiviikon Iltalehdestä, jossa seurapiiritoimittaja Tuula Nieminen kertoi kuinka seurapiirileidi Marjalla Leppänen oli saanut lahjaksi kuumailmapallolennon.

Rouva Leppänen olisi halunnut nähdä ”stadinsa” ilmasta, mutta tuulet eivät olleet siihen suotuisat. Niinpä kuumailmapallo lennättikin matkustajat ihailemaan maaseudun maisemia. Lopulta oli vuorossa se otsikossa mainostettu dramaattinen hätälasku!

– Laskeuduimme pellolle. Talosta säntäsi isäntä paikalle, kun minua autettiin alas korista. Hän huudahti hämmästyneenä ”Leppänen!” ja minä siihen ainoastaan, että saisinkohan käyttää vessaanne.

Seurapiiritoimittaja ei ilmeisesti ollut tietoinen, että kuumailmapallon ideana on lentää tuulen mukana ja lopulta AINA laskeutua pellolle. Uutinen olisi ollut vasta se, että kuumailmapallo olisi laskeutunut lentokentälle. Samaan sarjaan kuuluu myös ilmailusta tietämättömien toimittajien otsikoinnit purjelentokoneiden täysin normaaleista maastolaskuista. Kun lento on taas kerran päättynyt kylänmiehen peltoon, paikallislehden etusivua koristaa usein kissankokoisin kirjaimin raflaaava otsikko ”LENTOKONE TEKI PAKKOLASKUN PELTOON!”. Lunasta siinä nyt sitten otsikko leipätekstissä…

Koulutus onkin vapaa-aikaa!

Tutkailen nykyisin aika tarkkaan erinäisiä tavaramerkkikiistoja, ja aina välillä papereista löytyy todellisia helmiä. Tänään silmiini osui pitkästä aikaa parasta lyriikkaa, kun tavaramerkkijuristi väitti ihan pokkana, että koulutus ja vapaa-ajanvietto ovat yksi ja sama asia. Samoin ovat koulutus ja kulttuuri. Tässä ote mainiosta tekstistä.

”Koulutus” on palveluna katsottava samankaltaiseksi kuin ”kulttuuritoiminnat”. Väitteenalaisen tavaramerkin palvelut ”ajanviete” ja ”vapaa-ajanviettoon liittyvän tiedon tarjoaminen” ovat samoin samankaltaisia kuin toimialaamme kuuluva ”koulutus”.

Tässä vaiheessa vielä ajattelin, että kyseessä on varmasti vain hieman erikoinen näkökanta, joka tullaan seuraavassa lauseessa tai viimeistään seuraavassa kappaleessa selittämään. Toisin kuitenkin kävi, sillä paras oli vasta edessäpäin.

Koulutus ei suinkaan ole vapaa-ajasta erillinen käsite, sillä yhä useammat ihmiset viettävät vapaa-aikaansa kouluttautuen ja käyden erilaisia kursseja. Koulutusta koskevan tiedon tarjoaminen on siten jopa identtistä palvelun ”vapaa-ajan viettoon liittyvän tiedon tarjoaminen” kanssa.

Mahtavaa tekstiä! Olisihan se hienoa, kun perheen lapset ilmoittaisivat maanantaiaamuna naapurin kakaroille lähtevänsä kahdeksaksi tunniksi ”vapaa-ajanviettoon yläasteelle” tai äiti retostelisi ystävilleen lähtevänsä ”harrastamaan korkeakulttuuria kirjanpitotoimiston koulutuspäivään”. Isä voisi puolestaan kertoa viikonloppuna pubissa, että ”Ensi viikko on raskas, kun rakennustyömaalla vietetään vapaa-aikaa kolmessa vuorossa”.

Samaa logiikkaa käyttäen Toijalan kesäteatteri voisi markkinoida ensi kesän esityksiään koulutuspaketteina, ja Tampereen Tesoman nuorisotalon kellarissa harjoitteleva death metal -yhtye voisi markkinoida verta ja pääkalloja pullollaan olevia keikkojaan koulutustilaisuuksina. Myös ammattikorkeakoulujen ensi kesän kampanjoiden pääteemana tulisi olemaan vapaa-aika: ”HAMK toivottaa sinut viettämään kulttuurintäytteistä vapaa-aikaasi putkilinjalle! Haku päällä nyt.”

Veikkaan, että Suomesta löytyy reilut viisi miljoonaa ihmistä, joiden mukaan kulttuuri, koulutus ja vapaa-ajanvietto ovat käsitteinä valovuosien päässä toisistaan. Vain juristi voi kehitellä päässään tällaista tekstiä, ja vieläpä virallisessa ja kaikkien saatavilla olevassa julkisessa asiakirjassa. Olisi hienoa, jos esimerkiksi verottaja olisi yhtä pihalla todellisuudesta. Silloin kaikenlaiset dokausreissut ja konserttimatkat menisivät firman piikkiin koulutuskuluina.

Kylmää faktaa

Sain viime viikolla sähköpostiini markkinointikirjeen, jossa minua pyydettiin mukaan erääseen projektiin. Sinänsä projekti olisi ehkä ihan toimiva, mutta kyseisen markkinointiviestin tilastoluvut pakottivat lukemaan tekstin yhä uudelleen ja uudelleen.

XXXXXX on Pirkanmaan alueen käytetyin XXXXXX tiedonhakumedia, jota käyttää yli 60% Tampereen seudun internet-käyttäjistä kuukausittain.

Tampereella on asukkaita reilut 200.000 ja uskoisin, että heistä vähintään 70% käyttää internetiä kuukausittain. Siten kyseisellä palvelulla olisi kuukaudessa pelkästään Tampereella noin 85.000 käyttäjää. Viesti jatkui seuraavasti:

XXXXXX toimii osana XXXXXX palvelukokonaisuutta, joka on Suomen käytetyin XXXXXX tiedonhakumedia tavoittaen 1,8 miljoonaa suomalaista kuukausittain.

Yksilöimättä kyseistä palvelua todettakoon, että TNS Metrixin virallisten lukujen mukaan palvelukokonaisuuden suurinta osaa näyttelevä pääsivusto tavoittaa viikossa reilusti alle 150.000 eri kävijää, joten kuukaudessa eri kävijöitä on korkeintaan 500.000. Muutamat pikkusivustot siis vetävät kuukaudessa mukavat 1,3 miljoonaa kävijää. Olisi mukava tietää miksi nämä sivustot eivät ole mukana julkisessa mittauksessa, jos menestys on tosiaan noin valtavaa.

Petteri Järvinen nosti kissan pöydälle

Olen pitänyt Petteri Järvistä lähinnä jonkinasteisena spedenä taannoisten Jippii-sekoilujen takia, sillä minulla ja monella muulla paloi iso kasa riihikuivaa yhtiön kusetuksissa. Nyt Järvinen nostaa kuitenkin henkisiä osakkeitaan kirjoittamalla tuoreeseen Talouselämä -lehteen kolumnin, joka nostaa Suomessa suoranaiseksi tabuksi nostetun asian pöydälle.

Yksinkertaisen ja täysin epätieteellisen arvioni mukaan ainakin neljäsosa rikosjuttujen asianosaisista oli nimestä päätellen ulkomaalaisia. Erityisesti pisti silmään, että lähes joka päivä listalla esiintyi vähintään yksi Muhammed. Suomen väestöstä ulkomaalaisia on noin kaksi prosenttia; pääkaupunkiseudulla luku lienee jonkin verran korkeampi. Silti heidän osuutensa rikosjutuista on suhteettoman suuri.

Lue koko tarina Talouselämä-lehden verkkoversiosta. Yllä mainitun Jippii-keissin tuomiot annetaan lokakuussa.

Thai & Laos on hieno mesta

Tänään tuli testattua jo satoja kertoja aikaisemmin mainioksi todetun tamperelaisen Thai & Laos -kantapaikkani take away -palvelu. Vartin päästä puhelintilauksesta meikä oli jo ravintolan tiskillä, jossa äärimmäisen ystävällinen (kuten aina) tarjoilija luetteli kassissa olevat ruoat ja muisti laittaa mukaan myös ison Prik Nam Pla -pussin.

Matsku oli pakattu mustaan rasiaan, jonka päälle oli sulatettu muovi, joten safka ei vuoda ulos kuten yleensä vastaavissa tilanteissa käy. Hintapolitiikka oli sekin toimiva, kun take away -seteistä saa 30 prosenttia pois. Siten lounaan hinnalla saa mukaansa á la carte -take awayn. Suosittelen.

Muutenkin kyseisessä ravintolassa tunnetaan vielä sana asiakaspalvelu, joka on kilpailevassa Thai Na Khon -ravintolassa unohdettu jo muutama vuosi sitten.