Jack Daniels teki kardinaalivirheen

Joskus tuntuu siltä, että digiaikaan on siirrytty monille vanhakantaisille yrityksille hieman liian nopeasti, eikä siihen osata vielä suhtautua asianmukaisesti. Tästä on esimerkkejä Suomestakin, kun Ravintola Lehtovaara ja Ravintola Nuevo Latino tekivät itsensä naurunalaiseksi hyökkäämällä asiakkaitaan vastaan. Nyt listaan on lisättävä myös amerikkalainen viskimerkki Jack Daniels, joka on hyökkäsi viattoman bloggaajan kimppuun siitä syystä, että tämä oli antanut blogilleen nimeksi iLoveJackDaniels.com. Kyse oli siis tribuutista eikä tavaramerkkiloukkauksesta.

Bloggaajan mukaan yhtiön asiamies otti yhteyttä ja vaati blogin sulkemista siksi, että se loukkasi muka yhtiön tavaramerkkioikeutta. Sääli, että bloggaajalla ei ollut resursseja lähteä taistelemaan Jack Danielsia vastaan, sillä yhtiöllä ei ollut todellisuudessa mitään perusteita vaatia sulkemaan blogia. Yhtiön tavaramerkki Jack Daniels kattaa vain alkoholijuomat, joten samalla nimellä – joka esiintyy tietenkin myös monien ihmisten nimenä – voidaan täysin laillisesti tarjota vaikkapa viihde- tai tietoverkkopalveluita, joihin blogi nyt lähinnä kuuluisi.

Toisekseen ILoveJackDaniels.com ei olisi rikkonut tavaramerkkiä edes siinä tapauksessa, että yhtiöllä olisikin ollut rekisteröity tavaramerkki ko. luokassa, sillä blogin nimeä ei käytetty minkään kaupallisen tuotteen tunnuksena ja käyttö oli muutenkin ns. vipiltöntä fair usea, mikä ei täytä missään nimessä tavaramerkkiloukkauksen tunnusmerkkejä. Tuoreessa ennakkotapauksessa sallittiin esimerkiksi Louis Vuittonin laukkuja muistuttavien Chewy Vuitton -parodialaukkujen myynti koiranleluina. Tällaisen kohtelun jälkeen ei ole ihme, ettei Jack Daniels enää maistu bloggaajalle.

Umm. I know it should taste the same – they’ve not changed the recipe after all. Yet for some reason, I find myself drawn to alternatives. After some hard work sampling several alternatives, I can so far highly recommend Bulleit and Woodford Reserve. Any suggestions for other drinks to try always gratefully accepted.

Kuka hävisi jutun? Epäilemättä itsensä todella noloon valoon asettanut Jack Daniels, jonka olisi pitänyt ennemminkin tukea brändiään ylistävää blogia, eikä vaatia sitä perusteettomasti lopettamaan toimintaansa. Tämä on malliesimerkki siitä, etteivät lakimiehet ole markkinamiehiä ja toisinpäin. Nykyisessä digimaailmassa tarvittaisiin ihmisiä, jotka ovat molempia. Tai ainakin sellaisia, jotka omaavat edes jonkinlaisen suhteellisuudentajun ja käyttävät maalaisjärkeä. Internetissä kun ei nollasummapeliä tunneta.

Heinonen & Co. / Juridia hävisi Akun Tehdas -tavaramerkkijutun

Löysin vasta nyt Taloussanomien jo kuukausi sitten julkaiseman artikkelin taannoisesta Akun Tehdas -kiistasta, jossa taisteltiin käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa tavaramerkistä ja toiminimestä. Osapuolina olivat suomirock-yhtye Eppu Normaali Oy (edusti Borenius & Kemppinen) ja toimimaton pöytälaatikkoyhtiö Akun Tehdas Oy (edusti Heinonen & Co, eli nykyinen Juridia).

Erittäin asiallinen artikkeli valottaa hieman tapauksen taustoja ja käsittelee laajemminkin tavaramerkkikeissejä. Lausuntoja on lisäksi kysytty molempien osapuolten asiamiehiltä. Tapauksen ratkaisu ei tosin ollut todellisuudessa ihan niin selvä kuin artikkeli antaa ymmärtää, mutta Eppu Normaali selätti kuitenkin lopulta paperiyhtiön. Lue juttu tästä!

Erään oikeudenkäynnin anatomia?

Sain tänään äärimmäisen mielenkiintoisen puhelun, jossa minulle tarjottiin elämäni ensimmäistä kirjasopimusta! En ole ainakaan omasta mielestäni kirjailijatyyppiä, eikä kirjailijan ammatti ole koskaan edes käynyt mielessäni. Toteutuessaan ehdotus tarkoittaisikin mitä ilmeisimmin vain yhtä kevytrakenteista teosta, joten oikeaa kirjailijaa minusta ei ole vielä tulossa. Varsinkaan kun ehdotuksen mukaan teoksen laatimisessa olisi mukana ulkopuolinen ”kirjailijatoimittaja”, joka ilmeisesti tekisi sen oikean työn. Se siis siitä urasta…

Minulla on ollut erään mediakonsernin kanssa jo useiden vuosien ajan hieman erimielisyyttä eräästä tavaramerkistä, jonka oikeuksista on käyty erittäin värikästä kädenvääntöä kaikilla mahdollisilla osa-alueilla ja kaikissa mahdollisissa instansseissa. Ehdotus kirjadiilistä liittyykin juuri tähän keissiin. Jutun aihepiiri on kustantajan mukaan mielenkiintoinen, koska se liippaa läheltä aina niin seksikkäitä media- ja tietotekniikka-aloja ja tavaramerkitkin ovat olleet viime aikoina aikaisempaa enemmän tapetilla IPR-asioiden tullessa koko ajan merkittävämmiksi digitalisoituvassa maailmassa. Ehkä juuri tästä syystä tämä monivaiheinen tapahtumasarja voisi kiinnostaakin muutamaa lukijaa.

Puheluun työkiireiden lomassa vastattuani luulin ensin, että joku pilaili kanssani, mutta hetken keskustelun jälkeen aloin uskoa, että nyt taitaa sittenkin olla tosi kyseessä. Tarkoituksena olisi kirjoittaa virallisen aineiston ja omien kokemusteni perusteella ”Erään oikeudenkäynnin anatomia” -tyylinen tarina koko tapahtumasarjasta sekä sen kulissien takaisista tapahtumista ja tunnelmista. Tarinaa olisi tietenkin tarkoitus tukea myös lainauksilla keissin virallisista asiakirjoista, joista saakin irti aika mielenkiintoista materiaalia. Tarinaa voisi mielestäni laajentaa myös otteilla muista tavaramerkkikeisseistä.

Näin suurten juttujen kohdalla pitää nukkua muutaman yön yli ennen päätöstä, mutta kieltämättä ajatus kiehtoo. Saisin samalla tallennettua itselleni ja jälkipolvilleni mielenkiintoisia muistelmia kirjalliseen muotoon. Joka tapauksessa tapaus on ollut niin värikäs ja täynnä yllättäviä juonenkäänteitä, että materiaalia riittää vaikka kahteen kirjaan ja yhteen elokuvaan. Pitää nyt kuitenkin vielä harkita rauhassa, sillä tapaus ei ole ollut vielä edes käräjäoikeuden käsittelyssä pääkäsittelyssä. Vähintään siihen saakka pitää joka tapauksessa odottaa. Elämme siis jännittäviä aikoja.

Mustat kaavut vai bikinit?

Pääasiassa tietotekniikasta yleensä kirjoittava Petteri Järvinen on julkaissut blogissaan erittäin osuvan kirjoituksen maahanmuuttajista ja suomalaisten suhtautumisesta heihin. Suomalaisten asenne maahanmuuttajiin poikkeaa käsitykseni mukaan muista maista siten, että täällä kukkahattutädit ja poliitikot nostavat heidät jostain syystä tärkeämpään asemaan kuin omat maanmiehensä. Nyt Helsingin leikkipuistoista on kielletty bikinien pitäminen mitä ilmeisimmin juuri maahanmuuttajien takia. Järvinen viittaa kirjoituksessaan Helsigin Sanomien artikkeliin seuraavasti.

Kaikkein uskomattomin on kuitenkin tämä lause: Meillä on paljon maahanmuuttajataustaisia, joita liian paljastavat vaatteet saattavat loukata. Ei sääntöä kuitenkaan yksin heidän takiaan ole tehty”.

Älkääs nyt kuulkaa viitsikö! Me suomalaiset pukeudumme kesällä juuri niin kuin haluamme, emmekä ota siinä huomioon sen paremmin turistien kuin maahanmuuttajienkaan mielipiteitä.

Hyvä Petteri! Veit jalat suustani.

Lomaltapaluunaurut

Blogi on viettänyt viime viikkoina aikamoista hiljaiseloa työmatkojen ja muiden säätöjen johdosta. Varsinainen loma alkaa minulla vasta viikon kuluttua, mutta moni palaa työpöytiensä ääreen huomenna. Tässä linkistä löytyy ensimmäistä työpäivää piristämään iso kasa naurettavia lehtileikkeitä.

Unelmakodista ja iskelmän SM-kisoista tavaramerkkikiistat

Markkinointi & Mainonta kertoi tänään varsin mielenkiintoisesta yhteensattumasta, jossa kaksi eri lehtitaloa hakee täsmälleen samaa tavaramerkkiä lehdilleen. Kyseessä on ”Unelmakoti & Puutarha” -merkki, jota Sanoma Magazines Finland on hakenut tavaramerkiksi 12.3.2008 ja ruotsalainen LRF Media Aktiebolag parin kuukauden päästä 6.5.2008. Ruotsalaiset ovat hakeneet samalla myös merkkien ”MaalaisUNELMA” sekä ”Toivekoti & Puutarha” rekisteröintiä.

Iskelmän SM-kilpailu

Markkinointi & Mainonta uutisoi tänään lisäksi tapauksesta, jossa kiistellään Iskelmälaulun SM-kilpailun tavaramerkistä. Jutussa väitettiin tosin virheellisesti, että molemmat osapuolet olisivat hakeneet tavaramerkkiä. Todellisuudessa vain Viihdetoimisto Hakkivox Oy on 8.5.2008 hakenut rekisteröintiä tavaramerkille ”SM-Iskelmä Laulukilpailu VOX”. Näin ollen Extra Viihde Oy ei käsittääkseni omista tunnukseen oikeuksia, koska edes hakemusta ei ole vireillä eikä merkki ole käsittääkseni myöskään vakiintunut. Hakkivox on tehnyt asiasta tutkintapyynnön Vantaan poliisille, koska Extra Viihde järjestää 16. – 20.7.2008 Iskelmälaulun SM-kilpailut.

Keskisuomalainen-lehti uutisoi jo viime viikolla, että Hakkivox vetoaa tutkintapyynnössään aikaisempaan oikeuteensa vuonna 2006 rekisteröidyn aputoiminimen perusteella. Yhtiön omistaja Lexa Mikkola on tuolloin rekisteröinyt aputoiminimen ”PRO iskelmä-laulun avoimet SM-kilpailut”. Lisäksi Mikkolan Hakkivox on rekisteröinyt aputoiminimen ”SM-Iskelmä Laulukilpailu VOX” 5. toukokuuta 2008 ja hakenut tavaramerkkiä lähes samaan aikaan.

Asiasta tänään uutisoineen Markkinointi & Mainonta -lehden mukaan molemmat osapuolet olisivat hakeneet tavaramerkkiä Iskelmän SM-kilpailuille. Todellisuudessa osapuolista vain Hakkivoxilla on tällä hetkellä vireillä hakemus tavaramerkin rekisteröinnille. Mukana sopassa on kuitenkin myös Extra Viihteen ”konsernikumppani” Blue Magnum.

Asiaa mutkistaa kuitenkin huomattavasti riihimäkeläisen Blue Magnum -yhtiön 6. maaliskuuta jättämä hakemus tavaramerkin “Iskelmälaulun SM” rekisteröinnille, koska tämä hakemus on aikaisempi kuin Hakkivoxin hakemus. Hakkivoxin tulee siksi kyetä näyttämään joko oman tavaramerkkinsä aikaisempi vakiintuminen tai osoittaa Blue Magnumin hakeneen tavaramerkkiä tietoisena siitä, että merkki oli ollut jo aiemmin Hakkivoxin käytössä.

iPhonea odotellessa

Huomenna perjantaina kauppoihin saadaan Suomessakin Se Puhelin, eli Applen iPhone 3G. Laitteesta on julkaistu jo etukäteen huimasti artikkeleita mediassa, ja vanhempaa 2G-mallia testanneena tuo on kyllä pakollinen ostos. Ystävä- ja tuttavapiirissäni lähes kaikki aikovat hankkia uuden iPhonen ykkös- tai kakkospuhelimekseen sen muutamista puutteista huolimatta.

Suomessa vekotinta myydään kuitenkin vain Soneran liittymäpaketilla varustettuna, ja keskusteluissa onkin käynyt ilmi, että käyttäjät aikovat hankkia puhelimen ilman Soneran liittymää. Itse olin Soneran asiakas viimeksi joskus NMT-aikaan, mutta sittemmin muut operaattorit ovat välittäneet puheluni. Silti Sonera-vastaisuuden suuri määrä on mielenkiintoista, sillä kukaan tuttavistani ei halua hankkia puhelinta ko. yritykseltä, vaan pääasiassa Yhdysvaltojen tuontina tai jopa verkkokaupasta ulkomailta. Toisaalta Soneran hinnoittelu vaikuttaa lähinnä vittuilulta, eikä niinkään asiakaspalvelulta.

Nyt vain odotellaan, että joku tuttu tuo tuon ihmevekottimen minullekin. Yhdysvalloista.