Sain tänään äärimmäisen mielenkiintoisen puhelun, jossa minulle tarjottiin elämäni ensimmäistä kirjasopimusta! En ole ainakaan omasta mielestäni kirjailijatyyppiä, eikä kirjailijan ammatti ole koskaan edes käynyt mielessäni. Toteutuessaan ehdotus tarkoittaisikin mitä ilmeisimmin vain yhtä kevytrakenteista teosta, joten oikeaa kirjailijaa minusta ei ole vielä tulossa. Varsinkaan kun ehdotuksen mukaan teoksen laatimisessa olisi mukana ulkopuolinen ”kirjailijatoimittaja”, joka ilmeisesti tekisi sen oikean työn. Se siis siitä urasta…

Minulla on ollut erään mediakonsernin kanssa jo useiden vuosien ajan hieman erimielisyyttä eräästä tavaramerkistä, jonka oikeuksista on käyty erittäin värikästä kädenvääntöä kaikilla mahdollisilla osa-alueilla ja kaikissa mahdollisissa instansseissa. Ehdotus kirjadiilistä liittyykin juuri tähän keissiin. Jutun aihepiiri on kustantajan mukaan mielenkiintoinen, koska se liippaa läheltä aina niin seksikkäitä media- ja tietotekniikka-aloja ja tavaramerkitkin ovat olleet viime aikoina aikaisempaa enemmän tapetilla IPR-asioiden tullessa koko ajan merkittävämmiksi digitalisoituvassa maailmassa. Ehkä juuri tästä syystä tämä monivaiheinen tapahtumasarja voisi kiinnostaakin muutamaa lukijaa.

Puheluun työkiireiden lomassa vastattuani luulin ensin, että joku pilaili kanssani, mutta hetken keskustelun jälkeen aloin uskoa, että nyt taitaa sittenkin olla tosi kyseessä. Tarkoituksena olisi kirjoittaa virallisen aineiston ja omien kokemusteni perusteella ”Erään oikeudenkäynnin anatomia” -tyylinen tarina koko tapahtumasarjasta sekä sen kulissien takaisista tapahtumista ja tunnelmista. Tarinaa olisi tietenkin tarkoitus tukea myös lainauksilla keissin virallisista asiakirjoista, joista saakin irti aika mielenkiintoista materiaalia. Tarinaa voisi mielestäni laajentaa myös otteilla muista tavaramerkkikeisseistä.

Näin suurten juttujen kohdalla pitää nukkua muutaman yön yli ennen päätöstä, mutta kieltämättä ajatus kiehtoo. Saisin samalla tallennettua itselleni ja jälkipolvilleni mielenkiintoisia muistelmia kirjalliseen muotoon. Joka tapauksessa tapaus on ollut niin värikäs ja täynnä yllättäviä juonenkäänteitä, että materiaalia riittää vaikka kahteen kirjaan ja yhteen elokuvaan. Pitää nyt kuitenkin vielä harkita rauhassa, sillä tapaus ei ole ollut vielä edes käräjäoikeuden käsittelyssä pääkäsittelyssä. Vähintään siihen saakka pitää joka tapauksessa odottaa. Elämme siis jännittäviä aikoja.

Pääasiassa tietotekniikasta yleensä kirjoittava Petteri Järvinen on julkaissut blogissaan erittäin osuvan kirjoituksen maahanmuuttajista ja suomalaisten suhtautumisesta heihin. Suomalaisten asenne maahanmuuttajiin poikkeaa käsitykseni mukaan muista maista siten, että täällä kukkahattutädit ja poliitikot nostavat heidät jostain syystä tärkeämpään asemaan kuin omat maanmiehensä. Nyt Helsingin leikkipuistoista on kielletty bikinien pitäminen mitä ilmeisimmin juuri maahanmuuttajien takia. Järvinen viittaa kirjoituksessaan Helsigin Sanomien artikkeliin seuraavasti.

Kaikkein uskomattomin on kuitenkin tämä lause: Meillä on paljon maahanmuuttajataustaisia, joita liian paljastavat vaatteet saattavat loukata. Ei sääntöä kuitenkaan yksin heidän takiaan ole tehty”.

Älkääs nyt kuulkaa viitsikö! Me suomalaiset pukeudumme kesällä juuri niin kuin haluamme, emmekä ota siinä huomioon sen paremmin turistien kuin maahanmuuttajienkaan mielipiteitä.

Hyvä Petteri! Veit jalat suustani.

Markkinointi & Mainonta kertoi tänään varsin mielenkiintoisesta yhteensattumasta, jossa kaksi eri lehtitaloa hakee täsmälleen samaa tavaramerkkiä lehdilleen. Kyseessä on ”Unelmakoti & Puutarha” -merkki, jota Sanoma Magazines Finland on hakenut tavaramerkiksi 12.3.2008 ja ruotsalainen LRF Media Aktiebolag parin kuukauden päästä 6.5.2008. Ruotsalaiset ovat hakeneet samalla myös merkkien ”MaalaisUNELMA” sekä ”Toivekoti & Puutarha” rekisteröintiä.

Iskelmän SM-kilpailu

Markkinointi & Mainonta uutisoi tänään lisäksi tapauksesta, jossa kiistellään Iskelmälaulun SM-kilpailun tavaramerkistä. Jutussa väitettiin tosin virheellisesti, että molemmat osapuolet olisivat hakeneet tavaramerkkiä. Todellisuudessa vain Viihdetoimisto Hakkivox Oy on 8.5.2008 hakenut rekisteröintiä tavaramerkille ”SM-Iskelmä Laulukilpailu VOX”. Näin ollen Extra Viihde Oy ei käsittääkseni omista tunnukseen oikeuksia, koska edes hakemusta ei ole vireillä eikä merkki ole käsittääkseni myöskään vakiintunut. Hakkivox on tehnyt asiasta tutkintapyynnön Vantaan poliisille, koska Extra Viihde järjestää 16. – 20.7.2008 Iskelmälaulun SM-kilpailut.

Keskisuomalainen-lehti uutisoi jo viime viikolla, että Hakkivox vetoaa tutkintapyynnössään aikaisempaan oikeuteensa vuonna 2006 rekisteröidyn aputoiminimen perusteella. Yhtiön omistaja Lexa Mikkola on tuolloin rekisteröinyt aputoiminimen ”PRO iskelmä-laulun avoimet SM-kilpailut”. Lisäksi Mikkolan Hakkivox on rekisteröinyt aputoiminimen ”SM-Iskelmä Laulukilpailu VOX” 5. toukokuuta 2008 ja hakenut tavaramerkkiä lähes samaan aikaan.

Asiasta tänään uutisoineen Markkinointi & Mainonta -lehden mukaan molemmat osapuolet olisivat hakeneet tavaramerkkiä Iskelmän SM-kilpailuille. Todellisuudessa osapuolista vain Hakkivoxilla on tällä hetkellä vireillä hakemus tavaramerkin rekisteröinnille. Mukana sopassa on kuitenkin myös Extra Viihteen ”konsernikumppani” Blue Magnum.

Asiaa mutkistaa kuitenkin huomattavasti riihimäkeläisen Blue Magnum -yhtiön 6. maaliskuuta jättämä hakemus tavaramerkin “Iskelmälaulun SM” rekisteröinnille, koska tämä hakemus on aikaisempi kuin Hakkivoxin hakemus. Hakkivoxin tulee siksi kyetä näyttämään joko oman tavaramerkkinsä aikaisempi vakiintuminen tai osoittaa Blue Magnumin hakeneen tavaramerkkiä tietoisena siitä, että merkki oli ollut jo aiemmin Hakkivoxin käytössä.