Hyvässä sängyssä hyvin nukutun yön jälkeen maistui Paya Resortin aamiainen, joka yllätti Singaporen Robertson Quay hotellin säälittävän ”aamiaisen” jälkeen positiivisesti. Aamupalan jälkeen suuntasimme rannalle ottamaan solaa ja päätimme myös vuokrata snorkkelit (8MR/hlö/pv). Se todella kannatti, sillä löysimme aivan rannan tuntumasta ihka oikean kilpikonnan ruokailemassa ja uiskentelemassa. Uimme ehkä vartin noin puolen metrin läpimittaisen kilpparin kanssa ja kokemus oli todella upea!

Tiomanin Paya -kylä käsittää siis itse Resortin lisäksi vain pari tönöä, eikä muihin kyliin käytännössä pääse ilman venekyytiä. Onneksi Resortin oma ravintola on suhteellisen tasokas ja keskihintainen (16-22RM/annos), eli sieltä saa sopuhintaan monipuolista ja hyvää ruokaa ja juomaa. Vieressä on toki pari yksityistä suhteellisen ankean oloista ”ravintolaa”, mutta siellä ei ole näkynyt edes reppumatkailijoita syömässä, joten päätimme jättää ne testaamatta.

Paya Resort saa sähkönsä aggregaateista, joiden niiden sammuillessa sattui päivittäin pitkiäkin sähkökatkoksia. Mukaan kannattaakin varata pari kynttilää ja tulentekovälineet, ettei iltaa tarvitse viettää pimeässä. Majoitukseen ei sisälly myöskään siivousta majoituksen aikana, joten asiakas joutuu itse siivoamaan.

Terveiset Malesiasta ja Pulau Tioman -saarelta! Lento tänne oli vähintäänkin ikimuistoinen, sillä Berjaya Air lentää (Singapore – Pulau Tioman – Kuala Lumpur S$240/hlö) tänne ehkä 60-luvulta peräisin olevalla nelimoottorisella potkurikoneella.

Singahdimme saarelle vieläpä ukkospilvien läpi. Huh. Kaiken lisäksi saaren kiitotie on ehkä _maailman_ vaikein laskeutua!!! Samaa tasoa kuin Hong Kongin edesmennyt kenttä ja hiukan samaan tyyliin kuin Madeiran kenttä. Molemmissa päissä kiitotietä nousee heti viidakkoinen vuorenseinä, joten pilotti joutuu tekemään madeiramaisen lähestymisen ilman perusosaa ja finaalia. Suoraan myötätuuliosalta about 60 asteen kaarrolla tonttiin siipien hipoessa palmuja. Ei tällaista kenttää olekaan…

Perillä odottivat lomakohteemmme Paya Resortin miehet pienellä moottoriveneellä, jolla ajettiin meriteitse kohteeseen noin 10-15 minsaa (40MR/hlö edestakaisin). Autoteitä saarella on vain pieni pätkä lentokentän ympäristössä, ja muuten tavarat ja ihmiset kuljetetaan veneillä.

Paya -kylä on vain parin talon kokoinen, mutta itse Paya Resort yllätti mukavuudellaan. Mökkimme on tasokas, hyvin sisustettu siisti kokolattiamattoinen parisängyllinen chalet, jossa on ilmastointi, televisio, sähkö ja parveke hintaan 250MR/yö. Halvimmillaan majoituksen saa tosin alle 50MR yö, mutta silloin joutuu tinkimään usein ilmastoinnista ja omasta vessasta.

Selkeästi eniten turisteja täällä on Britanniasta, mutta perinteisiä palosireenin lailla kännissä örveltäviä punaniska-futisfani-brittejä ei näiltä mestoilta onneksi tapaa. Ne ovat tainneet suunnata tuttuun tapaan Koh Samuille.

Heräsimme aikaisin, luovutimme huoneen ja suuntasimme Singaporen metrolla (MRT-junalla) kuuluisalle Sentosa-saarelle, joka on entinen brittijoukkojen tukikohta. Itse saarelle mentiin matereen puolelta keskikokoista isommalla köysiradalla.

Sitten olikin Singapore jo nähty, ja aika siirtyä seuraavaan matkakohteeseen. Edullinen Berjaya Air lentää Singaporesta suoraan myös Pulau Tiomanille. Yhtiö käyttää entistä sotilaskenttää, jonne edes taksit eivät useimmiten löydä, mutta pienen seikkailun jälkeen kenttä kuitenkin löytyi ja pääsimme lopulta myös koneeseen.

Kone muistutti enemmän 60-luvulta peräisin olevaa sähkövatkainta kuin lentokonetta. Ilmastoinnista ”pursuava” savumainen vesihöyry ei ainakaan parantanut tunnelmaa koneessa…

Singapore alkaa olla pian nähty. Tänään käväistään vielä paikallisella Sentosa-lomasaarella tsekkaamassa setit. Eilen tutustuimme maailman parhaaksi valittuun eläintarhaan, joka olikin ihan mielenkiintoinen mesta. Varsinkin jääkarhut ja supersuuret (!) krokotiilit olivat cooleja.

Toki kävimme myös maineikkaassa Raffles -hotellin Long Barissa, jossa Singapore Sling -drinkki aikoinaan kehitettiin. Maistui todella hyvältä ja tunnelma siirtomaa-ajan mestoilla oli mitä mainioin. Hieno mesta ja aivan must Singaporen kävijöille.

Tänään singahdetaan siis pikkukoneella Malesian puolelle Pulau Tioman -saarelle hengaamaan kuudeksi päiväksi. Terveisiä kentältä!

Finnair ja Finskin kumppanit hoitivat hommansa loppujen lopuksi hyvin ja laukku odotti hotellilla palattuamme yöllä mestoille. Sen kunniaksi piti käväistä jokirannassa nauttimassa pari Singapore Sling -drinksua. Tietenkin.

Jau jau, Kaakkois-Aasian kiertohengailu on alkanut! Terveisiä Singaporesta. Koneessa on nyt istuttu about 14 tuntia ja lopulta päädytty Bangkokin kautta Singaporeen. Perille päästyämme tuli tosin tekstiviesti Bangkokiin jääneeltä Bakerilta, että meidän laukku virui siellä hihnalla….

Onneksi Paakari valotti virkailijoille tilannetta ja käskytti tyypit laittamaan laukun heti koneeseen kohti Singaporea. Näin ollen laukku oli jo matkalla Singaporeen kun me olimme vielä ilmassa. Majoittauduimme juuri Robertson Quay hotelliin, joka tuntuu ihan semi-ok mestalta. Ehkä jotain 3 tähden hotellli lähellä shoppailumestoja baarialuetta. Laukun pitäisi olla täällä viiden tunnin kuluttua, joten siihen saakka shoppaillaan nihkeän hikisinä…

Singapore näyttää muuten toimivalta mestalta. Järjettömän siistiä joka paikassa ja jengi on ystävällistä. Maanantaina jatketaan koneella Malesiaan ja Pulau Tiomanille, joka on minisaari Pulau Rawan vieressä. Eiköhän tästä vielä loistava reissu tule!

Muutaman päivän mukava seminaarimatka Leville alkaa olla ohi.

Mestoilla, ja varsinkin Hullu Poro Areenalla, oli hieman odotettua vähemmän kansaa, vaikka sesonki oli jo päällä. Ehkä vuodenaikaan kylmä sää oli karkoittanut skimbakansan.

Samasta syystä mekin otimme viimeisen päivän levon kannalta, kun lunta tuli taivaan täydeltä. Paluulennon odottelu sujui mukavasti Gondolirinteen alla saunoessa ja ulkona Pool Party -altaassa poreillessa (Kiitos Hanskille). Setti antoi kummasti virtaa, mutta kolmen tunnin kotimatkan jälkeen ei silti jaksanut lähteä enää Tampereen yöhön.

Pientä kritiikkiä ansaitsee rinteiden ylläpito, joka taisi olla vielä talviunilla. Ainakin musta G2-rinne oli edelleen peilijäässä taannoisten kisojen jälkimainingeissa. Onneksi reissusta selvittiin tällä kertaa ilman ruhjeita ja meno oli muutenkin hieno. Seuraavaa seminaaria odotellessa…