Iltalehti jälleen juttuvarkaissa

Iltalehti on jälleen kunnostautunut varastamalla muiden medioiden juttuja. Taannoin lehti varasti useita juttuja viihdelehti Starasta, ja jouduin lopulta viemään asian Julkisen sanan neuvostoon, kun lehden toimituspäällikkö kiisti ilmiselvän juttuvarkauden. Iltalehti hävisi tietenkin asian ja sai asianmukaisen huomautuksen. Samanlaista vilpillistä toimintaa jatkanut (Alma Median omistama) Iltalehti on nyt jälleen saanut JSN:n huomautuksen samanlaisesta tapauksesta.

Nyt kyseessä oli heinäkuussa tapahtunut juttuvarkaus, jossa Iltalehti kirjoitti Mika Häkkisen suhde-elämästä. Lehti oli kuitenkin lainannut artikkelinsa tiedot kokonaisuudessaan 7. päivää -lehdestä, mutta tuttuun tapaan ”unohti” mainita tietojensa lähteen. Markkinointi & Mainonta uutisoi asiasta tänään näin:

JSN:n mukaan eri tiedotusvälineiden julkaisemien tietojen lainaaminen muissa tiedotusvälineissä on olennainen osa tiedonvälityksen vapautta. Lainaajan on kuitenkin huolehdittava siitä, että lähde kerrotaan reilusti, selkeästi ja vailla tulkinnanvaraa. Iltalehti ei maininnut lainausta lainkaan etusivullaan, ja sisäsivun jutustakaan lähde ei ilmennyt kiistattomasti. Niinpä Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.

Olisi mielenkiintoista kuulla Iltalehden tämänkertaiset selitykset. Uskoisin, että jutun kirjoittajaksi on ilmoitettu tuttuun tapaan ”se uusi harjoittelija”, kuten lukuisia kertoja aiemminkin. Alma Median vilpillinen toimintakulttuuri ei ole siis pelkästään ylimmän johdon ydinosaamista, vaan sitä viljellään kautta linjan. Onhan sekin kai jonkinlainen linjavalinta.

Chili Fact File

Itse olen erittäin tulisen ruoan ystävä, ja kerron mielelläni asiasta myös muille. Nyt Kauneus & Terveys on kuitenkin julkaissut aiheesta aika hyvän fact file -tyyppisen artikkelin, jossa on mainittu selkeästi kaikki oleellinen.

Chilin ahnehtija polttaa suunsa eikä enää maista muita makuja. Harjaantuneelle chilistelijälle käy toisinpäin: tulisuus lisää makuhermojen aktiivisuutta ja saa tuntemaan samalla makuja, jota ei ilman tulisia aineosia tuntisi.

Todettakoon vielä, että Habaneroja on ”ziljoona” eri lajiketta, eli lähiöravintolassa nauttimasi Habanero ei todellakaan ole sitä tulisinta Habanero Red Savinaa, vaan mietoa peruskamaa. Tärkeintä ei kuitenkaan ole se tulisuus, vaan se maku.

Anne Holmlund jälleen kiinni valheesta

Sisäministerinä edelleen sekoileva Anne Holmlund on jäänyt taas kiinni valehtelemisesta, mutta Ulvilan pystymetsästä käsittämättömästi ministeriksi päätynyt ”märkä hansikas” pysyy edelleen kynsin hampain kiinni virassaan. Uskomatonta.

Iltalehti: Valetta, ministeri Holmlund!

Holmlundin alaisen sisäministeriön tiedotearkisto kertoo aivan toista. Anttilan ja Holmlundin vetoomuskirje vaati nimenomaan myös käsiaseiden antamista 15-vuotiaiden käsiin, jos nämä harrastavat ampumaurheilua. Hän siis joko valehteli tai muisti olennaisen asian väärin. Tai sitten tiedotteen tekijä oli mokannut pahasti. Päätelkää itse.

Valehteleva sisäministeri on sellainen asia, joka ei takuulla nosta Suomen arvostusta ulkomailla. Erityisesti nyt, kun Kauhajoen jälkipyykkiä pestään CNN:ssä ja BBC:ssä saakka.

Kuka tahansa itseään kunnioittava ja edes jonkinlaista ammatillista kunnioitusta ansaitseva ministeri olisi jo aikaisempien skandaalien jälkeen ymmärtänyt astua alas ministerin pallilta, mutta Holmlund toteaa vain ”ettei kukaan ole eroa vaatinut”. No nyt tuokin lausuma on vesitetty, kun eduskunnassa eroa vaaditaan jo kovaan ääneen. Nyt odotetaan vain, että Holmlund itsekin tajuaisi asian, mutta se lienee hänelle liian monimutkainen asia ymmärrettäväksi.

Suomi-kuvaa myös italialaisille

Singahdimme eilen iltakoneella Roomaan. Lentokentältä keskustaan liikennöivässä Leonardo Express -junassa oli jaossa paikallinen hesari, La Repubblica, jonka kannessa markkinoitiin Suomea varsin näkyvästi. Yksi tämän ”mainoskampanjan” vastuuhenkilöistä on sisäministeri Anne Holmlund, joka ei tapansa mukaan ymmärrä vieläkään erota. Kuinka pihalla voikaan ministeri olla? Uskottavuutta hänellä on ainakin yhtä paljon kuin hamsterilla.

Kävijäennätys ja Big Brother

Viihdelehti Stara teki viikolla 38 syksyn kävijäennätyksen, kun TNS Metrix mittasi verkkosivustolla käyneen 95.160 eri kävijää 206.573 eri käyntikerralla. Luku on ihan mukava, vaikkakin kaikkien aikojen ennätykseen 110.000 eri kävijää on vielä matkaa. Kävijämäärän jokasyksyinen kasvu perustuu toivottavasti pääosin siihen, että kesän aikana tieto julkaisusta on levinnyt suusta suuhun ja monipuolinen markkinointi on osunut maaliinsa. Oma osuutensa on kuitenkin varmasti myös Big Brother -uutisoinnilla, joka onkin ennätystehtailun ja sisällöntuotannon kannalta varsin mielenkiintoinen Pandoran lipas.

BB-uutiset kiinnostavat suomalaisia nyt niin paljon, että niitä ylenpalttisesti viljelemällä olisi helppo nostaa verkkosivuston kävijämäärä hetkellisesti kaikkien aikojen ennätykseen, mutta sellaiseen tempaukseen ryhtyminen olisi kokemukseni mukaan erittäin riskialtista ja lyhytnäköistä, vaikka houkutus olisi tietenkin kova. Liiallinen Big Brotheriin keskittyminen vie nimittäin näkemykseni mukaan julkaisulta uskottavuutta, sillä ko. aiheesta on hyvin helppo tehdä vaikka sata ”viihdeuutista” päivässä ja ruuhka saitilla olisi varmasti kova. Samaan aikaan jo koukutetut lukijat alkaisivat kuitenkin etsiä muita viihdeuutisia jostain muualta. Näin ollen Big Brotherin loppuessa saitti jäisi lopulta kuin tyhjän päälle, kun BB-lukijat kaikkoavat ja muut lukijat ovat kaikonneet jo aiemmin liiallisen BB-uutisoinnin takia.

Tästä syystä olenkin pyrkinyt rajoittamaan Big Brother -uutisointia siten, että sunnuntain häätöpäivää lukuunottamatta Starassa julkaistaisiin päivässä vain kolme BB-tapahtumiin liittyvä artikkelia. Lisäksi nekin tulee julkaista siten, että uutisten väleissä julkaistaan ns. oikeita viihdeuutisia. Tuon ”oikeita viihdeuutisia” määritelmän sisällöstä voitaisiin toki käydä pitkiä keskusteluja, mutta ymmärrätte varmasti pointtini. Ennätystehtailut sikseen ja tähtäin BB:tä pidemmälle.

Samanlainen analogia on nähty monien kotimaisten tapahtumien suhteen. Esimerkiksi Tangomarkkinat halusi saada myös nuorempaa asiakaskuntaa, joten mukaan otettiin bilepuistoja, nuorisomusiikkia ja rockia. Näin mukaan saatiin toki myös nuorempaa yleisöä, mutta samaan aikaan vanhempi yleisö karsasti liiallista nuorekkuutta ja rockia. Aluksi kaikki näytti hyvältä, kun väkeä oli aikaisempia vuosia enemmän, mutta vain siihen saakka kunnes kertakäyttökulttuuriin tottuneet nuoremmat juhlavieraat (minä mukaanlukien) kyllästyivät ja siirtyivät taas muihin tapahtumiin. Vasta sitten huomattiin, että alkuperäinen tangokansa olikin samassa tohinassa kadotettu, koska he eivät syttyneet nuorisomusiikkiin. Lopputuloksena on tapahtuma, jossa ei käy enää nuoria eikä tangokansaa. Täsmälleen samaa kohtaloa veikkaan myös esimerkiksi Tapsan tahdit -tapahtumalle parin vuoden sisällä, jos meno jatkuu nykyisenä.

Otsikkojen kuningas?

Aina välillä törmään otsikoihin, jotka vetävät lukijoita takuulla kuin kärpäspaperi, mutta joita en silti olisi valmis käyttämään esimerkiksi Starassa. Oheisen Ampparit-sivuston listan kärjessä komeili tänään yksi sellainen klikkimagneetti.

Tuohon kolmantena olevaan Staran otsikkoon liittyen on paikallaan todeta, että olen itsekin jo todella kyllästynyt noihin legendaarisiin ”Katso kuvat/video!” -tyylisiin otsikoihin, mutta niistä ei pysty luopumaan ilman selvää pudotusta uutisaggregaattien sisäänheitoissa. Samaa tyyliä käyttävät suunnilleen kaikki verkkolehdet, joten päätös niistä luopumisesta tulisi olla kollektiivinen, ja se tuskin on mahdollista. Näin ollen vaikuttaa siltä, että ”Katso kuvat!” on jäänyt pysyväksi ilmiöksi. Jostain syystä tuo parin sanan lisäys nostaa ko. artikkelin lukijamäärää huimasti, joten me suomalaiset taidamme olla aikamoista tirkistelijäkansaa.

Directa vie yrittäjiä kuin pässiä narussa

Nykyisin yrittäjien suurimpia riesoja ovat erilaiset luettelopalvelujen tarjoajat, jotka ovat pääasiassa silkkaa rahastusta ja jopa huijausta. Lisäksi aamusta iltaan soittelevat myyjät häiritsevät jo työntekoa. Suomessa on muutamia oikeasti toimivia yrityshakemistoja, jotka kyllä erottuvat edukseen myös esimerkiksi TNS Metrix -mittauksessa. Jokaista luotettavaa toimijaa kohtaan löytyy kuitenkin lukuisia yrityksiä, joiden tuotteet ovat silkkaa kuraa ja joiden toimintaa voisi joidenkin mielestä kutsua jopa huijaukseksi.

Directa Oy on suomalainen loppukäyttäjälle maksuttomia hakemisto- ja yhteystietopalveluita tuottava yhtiö. Yhtiön tuoteperheeseen kuuluu mm. numeropalvelu, yrityshakemisto verkossa, mobiilipalvelut sekä asiakkaiden verkkosivuratkaisut. Directalla on noin 50 000 yritysasiakasta. Yhtiön palveluksessa on 40 henkilöä. Yhtiön pääkonttori sijaitsee Helsingissä.

Yksi eniten keskustelua aiheuttaneista palveluntarjoajista on Directa. Yhtiön ”mielenkiintoinen” toiminta on saanut aikaan runsaasti debaattia verkossa. Ei siis liene ihme, että yhtiölle on perustettu peräti oma keskustelualue vastaavia yrityksiä ruotivassa www.huijaa.info -verkkopalvelussa, joka avattiin kesällä. Directasta on ollut toki juttua myös talouslehdissä ja MTV3-kanavalla ja lisäksi verkossa väki kertoo jättäneensä yli 200 rikosilmoituksia yhtiöstä. joten luulisi ihmisten jo ymmärtävän mistä toiminnassa on kyse.

Mikäli Directan tapaus on vielä tuntematon, suosittelen lukemaan Harton kirjoituksen aiheesta. Siihen on tähän mennessä tullut jo 500 kommenttia, joten aihe kiinnostaa. Itse olen jo lähes pahoillani, sillä minua Directan spedet eivät ole vieläkään vaivanneet. Toivottavasti saan tuon jo klassikoksi muodostuneen puhelun pian.

Sitä saa mitä tilaa

UPM ja Stora Enso ilmoittivat tänään sulkevansa muutamat tehtaat esimerkiksi Kajaanissa, Valkeakoskella ja Varkaudessa. Koomiseksi uutiset muuttuivat, kun Nelosen uutisissa väitettiin uutisten tulleen kenkää saaville työntekijöille yllätyksenä. Väitän, että ei takuulla tullut yllätyksenä. Taannoinen paperialan pitkä lakko ja sen jälkeen saadut jättimäiset palkankorotukset suorastaan tilasivat nämä päätökset, eli syyllinen taitaa katsoa työntekijöitä peilistä. Tilanteeseen löytyy parikin osuvaa klassikkolausahdusta, jotka ovat ”Ahneella on paskainen loppu” ja ”Sitä saa mitä tilaa”. Pian paperiväellä on hyvin aikaa muistella lakkoa ja jättipalkkaansa.

Suomen suurin asuntopalvelu verkossa

Eilen päättyneeseen oikeudenkäyntiin liittyen huomasin tapaukseen hyvin liittyvän lehdistötiedoteen, jossa kerrottiin, että Igglo.fi ja Oikotie.fi yhdistyvät Suomen suurimmaksi asuntopalveluksi. Etuovi.com -sivuston ohi kävijämäärissä yksinkin noussut Oikotie.fi (vko 35/2008: Etuovi.com 343.954, Oikotie.fi 439.988) vahvistaa siten asemiaan maan merkittävimpänä asuntopalveluna. Lehdistötiedote asiasta löytyy tästä.

Yhteistyössä Igglon kanssa pystymme lisäämään asuntokaupan alaan liittyvää tuote- ja palveluvalikoimaamme. Sopimuksen myötä saamme käyttöömme Igglon innovointikyvyn ja tuotekehitysideat. Tämä avaa meille uudet mahdollisuudet kehittää Oikotie.fi:stä asuntomarkkinan ykköspalvelun yhdessä Helsingin Sanomien vahvan asunto-osan kanssa”, Helsingin Sanomat Oy:n toimitusjohtaja Pekka Soini sanoo.

Muistan vielä varsin hyvin kuinka Igglo osasi hoitaa erityisen ammattimaisesti tuotemerkkiinsä liittyvät verkkotunnukset. Ystäväni järjesti aikanaan Iglu-nimistä klubia (muistaakseni tuo kirjoitusasu), jolle oli luonnollisesti rekisteröity myös vastaavat verkkotunnukset. Igglosta otettiin myöhemmin yhteyttä ja domaineista tehtiin ostotarjous, joka oli asiallinen. Igglo hankki siis reilulla kaupalla omistukseensa ison kasan domaineja, jotka liippasivat läheltä yhtiön palvelun nimeä. Tavaramerkin kanssa Igglolla ei kuitenkaan mennyt aivan yhtä hyvin, kuten aikoinaan kirjoitin.