Julkaistu

Ex-missi Karpela taas vauhdissa

Suomen kulttuuriministerin paikan jostain täysin käsittämätömästä syystä saanut ex-missi Tanja Saarela (aiemmin Vienonen ja Karpela) on taas ylittänyt itsensä tempauksillaan. Oletin neitokaisen ottaneen lusikan kauniiseen käteen taannoisen tekijänoikeuslaki -keissin jälkeen, jonka tiimoilta medialle hävyttömästi valehdellut Karpela menetti loputkin arvostuksensa rippeistä.

Olin kuitenkin väärässä. Karpela onnistuu laskemaan profiiliaan kerta toisensa jälkeen. Tällä kerralla ”rouva kulttuuriministeri” rikkoi journalismin perussääntöä omassa blogissaan 28.2.2007 seuraavasti:

Hymy-lehti väitti uusimmassa numerossaan, että ”ministerin siipalla on salalapsi”. Väitteensä lehti perusteli sillä, että mieheni Olli on maksanut elatusmaksua kahdelle eri naiselle. Lehti väitti virheellisesti, että Anu Pirilä olisi Ollin poikien Nicholaksen ja Antonin äiti. Tämä ei pidä paikkaansa. Anu Pirilä on Antonin äiti, Nicholaksen äiti on lehdessä nimimerkillä L.P. haastateltu Laura Pettersson. Nicholas Saarela ei todellakaan ole salalapsi.

On erittäin ikävää, että lapset on vedetty julkisuuteen juuri ennen vaaleja julkaistussa valheellisessa skandaaliuutisessa.

Kuinka idiootti pitää ministerin olla, että menee julkisesti hurskastelemaan sillä, että joku toinen on ”vetänyt julkisuuteen” jotain, ja asian korjatakseen menee paljastamaan julkisuuteen täysin liittymättöminen ihmisten nimet omassa mediassaan?! Varsinkin lause ”On erittäin ikävää, että lapset on vedetty julkisuuteen” on kovin erikoinen siihen nähden, että Karpela itse kertoo äitien nimet julkisuuteen. Eikö se sitten ole ikävää?

Käsittämättömän typerää käytöstä, josta rangaistaisiin, mikäli nimet olisi paljastanut esimerkiksi Hymy-lehti. Lehti oli kuitenkin tarpeeksi fiksu julkaistakseen asianomaisista henkilöistä vain nimikirjaimet. Karpelan kannattaisi ehkä palkata kokopäivätoiminen avustaja, jonka ainoa tehtävä olisi ehkäistä tällaiset mokat ja siten saada Karpela näyttämään julkisuudessa edes hieman jauhosäkkiä fiksummalta. Ex-missin ja sosionomin ammattitaidolla ei kannattaisi nostattaa itseään aivan noin korkealle pallille…

Julkaistu

Tekijänoikeuslaista kansanedustajien musta lista

Vuoden 2006 alussa voimaan astunut tekijänoikeuslaki, eli Lex Karpela, on nousemassa vaaliteemaksi. Tietokone -lehden mukaan joukko nettiaktiiveja suunnittelee mainoskampanjaa, jossa julkaistaan tekijänoikeuslain puolesta ja vastaan äänestäneiden kansanedustajien nimet.

Tarkoituksena on ostaa kampanjaa varten kokonainen sivu Helsingin Sanomien Nyt-liitteestä 9. maaliskuuta. Varojen keräys mainosta varten on jo loppusuoralla. Lain puolesta äänesti valtaosa edustajista, vaikka suuri osa ei edes ymmärtänyt lain sisältöä.

– Jos kopioit vertaisverkosta naapurilta aineistoa, se on rangaistava teko, väitti sivistysvaliokunnan varapuheenjohtaja Säde Tahvanainen tuolloin virheellisesti puheenvuorossaan.

Mielenkiintoisia olivat myös Arja Alhon, Marjo Matikainen-Kallströmin ja Jari Vilenin puheenvuorot, jossa he ilmoittivat lain olevan viallinen, tai ainakin ongelmallinen, mutta silti kannattavansa sitä.

Kansanedustaja, suuren valiokunnan jäsen, Jan Vapaavuori toi selkeästi julki mielipiteensä sekavasta laista.

– Tämä on erittäin surkeaa ja huonoa lain säädäntökulttuuria. Perustuslakivaliokunta antoi lausuntonsa, perusteli ja jopa totesi, että tämä on perusoikeuksien näkökulmasta väärin, hän totesi.

Kansanedustajien musta lista?

Tekijänoikeuslain puolesta äänestivät muiden muiassa Rosa Meriläinen, Anni Sinnemäki, Miapetra Kumpula-Natri, Marjo Matikainen-Kallström, Petri Neittaanmäki, Lyly Rajala, Arto Satonen, Marja Tiura, Jan Vapaavuori, Lasse Viren ja Ben Zyskowicz. Poissa olivat mm. Mikko Alatalo, Pertti Salovaara, Matti Vanhanen ja jopa lain läpi ajanut Tanja Saarela.

Lakia vastaan äänestivät mm. Jyrki Kasvi, Tony Halme ja Oras Tynkkynen.

Läpiviejänsä, ex-missi Tanja Karpelan (nykyisin Saarela), mukaan nimetty Lex Karpela rajoittaa kansalaisten perustuslaillista sananvapautta ja kieltää kaupasta ostetun kopiosuojatun musiikin siirtämisen omalle tietokoneelle tai mp3-soittimeen, mutta musiikin “piraattilataaminen” ilmaiseksi vertaisverkoista tai vaikkapa ystäviltä ei ole rangaistavaa.

Sekavan lain lopullisesta tulkinnasta ei ole saatu vieläkään selvyyttä, koska siihen liittyvät ensimmäiset tapaukset ovat edelleen oikeuden käsittelyssä.

Lähde: Viihdelehti Stara.fi

Julkaistu

Windows pelasti tilanteen

Tänään tuli taas todettua kantapään kautta, että Mac-maailma ei todellakaan eroa Windowsin vastaavasta. Ainakin minun parin kuukauden ikäinen Intel Macini jumittaa aivan yhtä paljon kuin PC-veljensä ja vieläpä samaan tapaan juuri silloin kun homman nimenomaan pitäisi toimia. Mac on varmasti ihan kiva kotikäyttöön ja Photariin, mutta niiaa todella usein.

Viimeksi tänään koko Macin jumiutuminen (netti poikki, molemmat selaimet antavat hyrrää, ei käynnistä softia, eikä sammuta softia edes pakolla) maksoi hetkessä pari sataa euroa riihikuivaa käteistä. Onneksi vieressä oli PC ja Gatesin softa varmistamassa tilannetta, ja ne onnistuivatkin korjaamaan hiukan tilannetta.

Kun joskus viime syksynä hehkutin tuttaville päättäneeni siirtyä Mac-käyttäjäksi, herra Peuriz varoitti luottamasta liikaa kyseiseen koneeseen. Hänellä oli nimittäin asiasta jo omakohtaisia kokemuksia. Silloin epäilin, mutta nyt tiedän, että PC pitää olla myös jatkossa tuossa vieressä ”kaiken varalta”, vaikka Mac taitaa pysyä niin sanottuna ykköskoneena. Ainoana koneena sitä ei näköjään voi pitää, jos haluaa varmistaa toimivuuden kaikissa tilanteissa.

PC-maailmasta tuli mieleen, että eilen tuli testattavaksi uusi sotapeli ArmA – Armed Assault, joka vaikuttaa ainakin ensimmäisten pelikokemusten perusteella aika upealta peliltä. Grafiikka on selkeästi parasta mitä tähän mennessä on nähty, ja se pyörii hieman kevyemmälläkin kokoonpanolla hienosti. Suosittelen lämpimästi varsinkin Call Of Duty ja Battlefield -pelisarjojen ystäville. Demo on ladattavissa täällä.

Julkaistu

Joost julkaistiin Intel Maceille

Skypen tekijöiden nettitelevisio-kokeilu Joost on nyt julkaistu myös Intel Maceille. Joost 0.8.0 betaversio tuntuu toimivan selvästi paremmin kuin Windowsin veljensä. Nyt kun mukana on myös National Geographic, niin katsottavakin löytyy mukavasti. Myös Fifth Gear -auto-ohjelma ja Off The Fence tarjoavat mielenkiintoisia ohjelmia.

Joost on toimiva esimerkki tulevaisuuden televisiosta. Bill Gates veikkasi nykyisen television kuolevan viidessä vuodessa, mutta hän lienee noin 10 vuotta edellä aikaansa. Yleisradio on samoilla linjoilla lanseeraamalla lähiaikoina oman nettitelevisionsa, jossa kaikki Ylen ohjelmat voi katsoa verkossa viikon ajan niiden esittämisestä. Televisio on vääjäämättä siirtymässä verkkoon, ja tulossa on television verrattain lyhyen historian tähän mennessä suurin murros.

Television mainosmyyjillä onkin nyt todella tiukka paikka saada homma haltuun myös verkossa, jossa kansa katsoo mainosten sijaan pelkät ohjelmat, tai YouTuben tapaan vain tietyt pätkät ohjelmista. Kännykkätelevisio onkin sitten asia erikseen, mutta se tuskin tulee selättämään nettiä tai televisio-televisiota koskaan. Mielenkiintoisen tuki-päätelaitteen matkaviestimet ja iPodit kuitenkin jatkossa tarjoavat.

Julkaistu

Kokemuksia Mac-maailmasta

Parin kuukauden käytön jälkeen Mac Book Pro on tullut pikkuhiljaa tutuksi, ja siitä iso kiitos hyville softavinkeille! Nyt uskallan jo kuitenkin todeta, että Mac on toki parempi masiina kuin PC, mutta ei se ero nyt ihan NIIIN käsittämättömän suuri ole. Kyllä Mac kaatuilee ihan siinä missä Windowskin. Ehkä harvemmin, mutta kovan kuormituksen alla niiaus tulee noin kerran viikossa. Muutenkin jumituksia ja buuttauksia on ihan riittämiin.

Mac Book Pro 2,33 lienee tehokone, mutta PC:n tavoin Macia käynnistettäessä joutuu joskus odottamaan minuuttikaupalla ennen kuin masiina vastaa komentoihin. Käyttis kyllä ”käynnistyy”, mutta sitä seuraa muutaman minuutin värihyrrä, eli perinteinen tiimalasi. Myös Photoshop ja Word käynnistyvät aivan yhtä hitaasti kuin PC:ssä. Sama juttu nukutuksesta heräämisessä, eli joskus herää joskus ei. Tänään hukkaan meni kahden tunnin intensiivinen työpanos, kun koko Mac tilttasi täysin. Auki oli samanaikaisesti GarageBand, Firefox, Texturi, Mail, iTunes ja Fetch, joten kuorman ei olisi pitänyt olla mitenkään ylivoimainen.

Odotetusti eniten bugitusta on Adiumin kanssa, jotka eivät oikein osaa vaihtaa tiedostoja PC-koneiden Messengerin kanssa. Esimerkiksi suuren kuvan vetäminen Adiumin tekstilaatikkoon kaataa joskus koko koneen. Macin Mail -softa on puolestaan totuttelun jälkeen osoittautunut vallan mainioksi ohjelmaksi varsinkin loistavan spämmifiltterinsä ansiosta, mutta vakava ongelma siinä on liitetiedostojen kanssa, jotka eivät useimmiten päädy vastaanottajalle saakka, vaikka näyttävät mailin mukana lähtevän. Lisäksi se buuttaa aika-ajoin itsensä.

Iso ongelma oli saada Outlookin (ei siis Outlook Expressin) sähköpostit ja laatikot Macille Mail -ohjelman muotoon. Onneksi joku vinkkasi mahtavasta O2M -nimisestä (aiemmin Outlook2Mac) maksullisesta (10 taalaa) softasta, joka siirsi koko 16.000 mailin paketin yhdessä illassa. Uskomattoman siisti ohjelma! PS: Tuosta määrästä oli suodatettua roskapostia about 10.000 ja poistettuja maileja 4.500 kappaletta. Tulivat vahingossa mukaan.

Ongelmia ilmenee myös kun YouTuben ikkuna on auki Firefoxissa. Silloin koko näppäimistö menee usein jumiin, vaikka tuubin ikkuna ei olisi edes aktiivisena. Näppis toimii jälleen kun YouTuben ikkunan sulkee. Pari kertaa koko kone on mennyt lisäksi äänettömäksi, eli mitään ei kuulu eikä edes iTunes lähde soittamaan musiikkia. Reboot on siis tuttu termi myös Mac-maailmassa.

Veikkaan, että ongelmat liittyvät tavalla tai toisella uusiin Intelin prossuihin, jos moisia ropleemeja ei ole aikaisemmin ollut. Siihen viittaa varsinkin Photoshopin alituinen tahmaaminen, sillä Photarin Universal-versiota saadaan ilmeisesti vielä odottaa. Windowsin maailmaan ei ole enää missään tapauksessa paluuta, mutta mikään yli-inhimillisen toimiva ei kyllä OSX:ään ole. Kaikesta huolimatta uskallan suositella kaikille Mac-aikaan siirtymistä.

Julkaistu

Rajatapaus rikkoi tavaramerkkilakia

Ilta-Sanomat uutisoi tänään, että Helsingin käräjäoikeus on langettanut espoolaiselle yrittäjälle sakkotuomion tavaramerkkirikkomuksesta. Mies oli painattanut verkkokauppaansa myytäväksi ”Rajatapaus” ja ”Avohoidossa” -teksteillä varustettuja paitoja huolimatta siitä, että molemmat merkit oli rekisteröity tavaramerkeiksi. Tuomio tuli kuitenkin vain ”Rajatapaus” -merkin rikkomisesta, koska se oli rekisteröity sanamerkkinä, kun ”Avohoidossa” oli puolestaan rekisteröity kuviomerkkinä. Siten pelkkä ”Avohoidossa” -teksti ei vielä rikkonut yksinoikeutta kyseiseen merkkiin, mutta ”Rajatapaus” rikkoi.

Merkinhaltija oli ensin kieltänyt yrittäjää käyttämästä jo rekisteröityä tavaramerkkiä liiketoiminnassaan, mutta luvaton käyttö ei loppunut, joten asiaan piti hakea ratkaisua käräjäoikeudesta. Jostain syystä ihmiset usein olettavat, että tavaramerkki suojaisi vain liikemerkkejä tai suuria brändejä. Tässäkin tapauksessa vastaaja ilmeisesti vetosi siihen, että ”Rajatapaus” on yleiskielen sana. Oikeuden mukaan ko. nimitystä ei ole kuitenkaan tarpeen pitää vapaana kaikkien käyttöön. Käytännössä kaikille vapaita erottamiskyvyttömiä yleiskielen sanoja ovat vain todella yleiset sanat, kuten ”Kännykkä”, ”Ale”, ”Netti”, ”Televisio”, ”Kilpailu”, jne… Esimerkiksi Nokia rekisteröi jo vuonna 1987 (!) sanamerkin ”Kännykkä” tavaramerkikseen, mutta se on vuosien varrella menettänyt erottamiskykynsä, ja siten muuttunut vapaaksi muiden muassa mainonnan vapauden takia.

Itse päivittäin tavaramerkken kanssa toimivana ihmettelen kovasti suomalaisten yrittäjien suhtautumista tavaramerkkeihin. Yrittäjille tavaramerkin hakeminen tuntuu olevan joskus todella ylivoimaista, vaikka se on helppo ja edullinen tapa suojella tuotemerkin (esim. ravintola, verkkojulkaisu…) yksinoikeutta. Itsekin jouduin tosin huomaamaan tämän aikanaan kantapään kautta, mutta olen sittemmin pyrkinyt innostamaan muita yrittäjiä tuotemerkkiensä suojaamiseen tavaramerkeillä. Olen mielestäni onnistunut aika mukavasti saamaan myös nuoria pienyrittäjiä hakemaan tavaramerkkejä.

Toisella puolella ovat nämä ”koijarit” ja ”harrastelijat”. Koijareita ovat suuret yritykset, jotka tietoisesti härnäävät merkinhaltijaa ja yrittävät selvitä tavaramerkkien rikkomisistaan lakimiesarmeijansa turvin kuin koira veräjästä. Varsinkin niiden suhteen pienen yrittäjän tulee olla todella tiukkana. Sitten harrastelijoina on näitä ”yrittäjiä Espoosta”, jotka eivät välttämättä itsekään ymmärrä rikkoneensa lakia. Heidän kanssaan toimii useimmiten ensimmäinen kohtelias kirje ja käytön kieltovaatimus, mutta joidenkin kanssa joudutaan kolkuttelemaan käräjäsalin ovia.

Mikäli sinulla tai yritykselläsi on tuotemerkki, joka ansaitsisi tavaramerkin antaman suojan tai joku on jo käyttänyt rekisteröimääsi tai vakiinnuttamaasi merkkiä oikeudettomasti hyväkseen, ota yhteyttä. Hoidetaan homma liikkeelle. Kymmenen vuoden rekisteröinti maksaa 165 euroa, ja se sisältää kolme tavaraluokkaa. Tutustu ensin kuitenkin tavaramerkin rekisteröinnin edellytyksiin, ettei raha mene hukkaan. On kaikkien etu, että suojaa saavat ne merkit, jotka ovat suojan ansainneet, sillä immateriaalioikeudet ovat yritykselle ja yksityiselle tärkeää omaisuutta.

Julkaistu

Oletko nähnyt tätä miestä?

Vanhat kunnon Poliisi-tv:n ajat muistuivat mieleen, kun näin YouTubeen ”levinneen” valvontakameravideon. Kyseessä on tamperelaisen pelikaupan kameran aiemmin tällä viikolla tallentama murtomies, josta pyydetään nyt havaintoja puhelinnumeroon 03 – 261 2110 tai Tampereen poliisille. Mies pääsi pelikauppaan potkaisemalla ikkunan rikki.

Julkaistu

Näin Australian Idolsissa

Kengurumaan Idols lienee parhaillaan käynnissä, kun sieltä singahtelee videopätkiä tuubin kautta eetteriin. Nyt Australiasta löytyi kisaaja, jonka minä haluaisin pääsevän ainakin finaaliin. Nuori jamppa vetää beatboxia ihan kyballa, ja tuomaristo on ihmeissään. Jatkopaikka oli ainakin varma.

Tsekkaa itse video tästä!

Julkaistu

Työmaa kuvassa

TyöpöytäLäheteltiin tuossa parin tutun kanssa ihan fiilispohjalta fotoja tämän hetken työpöydistä (tekemisen puutteessa kai), ja ajattelin nyt samalla heittää foton myös tänne blogiin, kun se kerran tuli jo otettua. Voi olla ihan mukava zoomailla kymmenen vuoden kuluttua nykyisiä työvälineitä.

Nyt deskiltä löytyy ”pääkoneena” Applen Mac Book Pro (Core 2 Duo 2,33 2Gb 160Gb Glossy) ja siinä kiinni Applen Cinema HD 23″. Kakkoskoneena PC-osastoa edustava Fujitsu-Siemensin Amilo M1425, jossa on kiinni 17″ Samsungin SyncMaster 710v. Ruutujen takana piilossa vielä ulkoinen kovalevy, printteri ja äänipuolen laitteita, joissa on kiinni ruutujen yläpuolella näkyvä mikkisetti.

Tarkkasilmäisimmät voivat tosin kuvasta huomata, että työpöydällä tehdään jotain muutakin kuin töitä… FSX rulettaa ja Mikkisoftan Force Feedback 2 ohjaa. Macia ohjaa Logitechin mainio G5 -hiiri. Ruutujen taustakuvat ovat mökiltä Vaasan liepeiltä.

Julkaistu

Mac + Windows = Blue Screen

Meikän Macissa Bootcampin takana oleva Wintoosa heittää nykyisin legendaarisen blue screenin kehiin aina parin minuutin päästä Windowsin käynnistyksestä. En millään jaksaisi lähteä formatoimaan osiota ja asentamaan uusiksi Gatesin tuotosta, joten olisiko jollain loistavaa neuvoa, kuinka homman saisi pelittämään?

Siniruutuinen virheilmoitus välähtää ehkä sekunnin ruudussa ennen kuin kone on jo pimeänä. Sain otettua siitä kuitenkin kuvan, joka löytyy tästä. Kyseisellä osiolla on levytilaa 1,3 gigaa.