Nettiammattilainen ja suurtaulu

Päivä alkoi taas hymy huulilla, kun sähköpostissani oli viesti eräältä mainostajaltamme, jolla on parhaillaan työn alla kampanjansa bannerimateriaali. Tulossa on suurtaulu Stara.fi -sivustolle.

Ammattilaisemme luonnosteli tuollaisen mainitsemasi 350 x 140 suurtaulun, mutta en huomannut tarkentaa hänelle pituus-leveys -mittoja. Hän oli siis tehnyt 350 leveän ja 140 korkean suurtaulun. Teidän sivuillanne taitaa etusivun suurtaulut olla kuitenkin toisinpäin eli tuo 350 on korkeus ja 140 leveys, vai?!? Ennenkuin lähetetään teille ihan vääränmittaista mainosta..

Hyvät naurut saavat koko loppupäivän tuntumaan mukavammalta. Kesäkin lähestyy ja kaikkea…

Mac hukkaa viestien liitetiedostoja

Tietoviikko uutisoi tänään kuinka Mac hukkaa liitetiedostollisia viestejä. Kyse on siis Mail -ohjelmasta, joka on hukannut kokonaan viestejä, joissa on ollut mukana liitetiedosto. Artikkelin mukaan ongelmasta voi kieliä ”liitetiedoston kuvakkeen pelkistety symboli”. Itse voin raportoida ongelman, joka on lähes samansisältöinen ja liittyy samaan ohjelmaan.

Mac -koneeni Mail -ohjelma hukkaa nimittäin liitetiedostoja. Ja vieläpä usein. Viimeksi tänään minulle soitettiin eräästä valtion virastosta, että maili tuli perille normaalisti, mutta ilman PDF-liitettä. Lähetin uuden viestin kahdella liitteellä, ja taas soitettiin liitteiden jääneen matkalle. Lähteneet -kansiossa liitteet olivat kuitenkin paikallaan mailissa. Näissä tapauksissa yksisivuinen PDF-liite on näkynyt viestiosassa kokonaisena, eli ei pelkällä kuvakkeella. Silloin kun viestin lopussa on näkynyt pelkistety kuvake, on liite myös saapunut perille.

Onko jollain muulla samanlaisia kokemuksia? En nimittäin millään viitsisi tästä lähtien lähettää jokaista liitetiedostoani webmailin kautta. Korjauspäivitystä ei ole ilmeisesti tulossa ihan hetkeen, joten onko ainoa keino vaihtaa mailiohjelmaa?

Lakijargonia verkkotunnuslaista

Olen viime aikoina tutustunut immateriaalioikeuksien osalta jonkin verran myös verkkotunnuslakiin. Usein lakiteksti on hieman vaikeaselkoista, mutta avautuu kuitenkin, kun sitä hieman tankkaa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä tuli eteen mielenkiintoinen virke, jonka perimmäinen tarkoitus ei minulle ihan heti auennut.

Koska Viestintäviraston ei verkkotunnuslakia koskevien perustelujen mukaan tulisi edes määräajaksi sulkea verkkotunnusta, jos haltija esittää oikeudellisesti relevantin perusteen oikeudelleen, ei verkkotunnuksen haltijalta voida edellyttää oikeudellisesti relevanttia perustetta vahvemman perusteen esittämistä oikeudelleen verkkotunnuksen peruuttamista koskevassa tapauksessa.

Leppoisaa. Jos osaat selittää tuon kansantajuisesti, niin heitä kommenttia. Itse ymmärsin tuon niin, että verkkotunnuksen sulkemista tai peruuttamista vaativan tahon tulee esittää vahvempaa näyttöä oikeudestaan ao. tunnukseen kuin verkkotunnuksen haltijan. Jos molemmilla on siis samanvahvuista näyttöä, verkkotunnuksen rekisteröinyt saa säilyttää tunnuksensa, eli jo myönnettyn oikeuden kumoamiseen tarvitaan erityisen vahvaa näyttöä.

KHO:n kannan mukaan fi-verkkotunnuksen saa siis säilytettyä yllättävänkin helposti itsellään, vaikka jollain toisella olisi samaan tunnukseen jopa tavaramerkki. Kyseisessä keississä kiistaa käytiin mb.fi -osoitteesta, ja osapuolina olivat MB Rahastot ja nykyisin Sanoma Magazines Finlandin omistama MB Net (tavaramerkki). Sanoma siis hävisi tämän domainkiistan.

Älä pysähdy onnettomuuspaikalle

Otsikon tekstiä ei voi tietenkään ottaa vakavasti Suomessa, mutta Ruotsissa se lienee enemmän kuin paikallaan. Kaikki tunnemme rakkaan naapurimaamme viranomaisten mainiot kyvyt harjoittaa ammattiaan varsinkin poliitikkojen murhatutkimuksissa (vink vink). Poliisit eivät ilmeisesti ole kuitenkin ainoa ammattiryhmä, joka pääsee töihin peruskoulupohjalta.

Turun Sanomat uutisoi mainiolla tavalla tapauksesta, jossa palokunta leikkasi onnettomuuspaikalle auttamaan pysähtyneen taksimersun katon irti ”pelastaessaan” siellä lämmittelemässä istuneet pojat. En ihmettele yhtään, että vakuutusyhtiöllä on ollut vaikeuksia uskoa tapahtunutta todeksi.

Kuljettaja alkoi hätääntyneenä selittää, että hänen taksinsa ei ole ollut osallisena onnettomuudessa. Jaa, jaa, ihmeteltiin ja lisää pelastajia kertyi taksin ympärille. Joku tuumi, että niillä voi olla selkä tai niska vääntynyt. Sitten tuli yksi päällikkö, joka sanoi, että katto pois. – Turun Sanomat 28.2.2007

Heja Sverige!!!

Vaalien tulospalvelut yskivät

Vaikka en ole kovin poliittinen ihminen, olen seurannut mielenkiinnolla eduskuntavaalien tulosten kehittymistä. Hieman hämmenystä ovat kuitenkin aiheuttaneet erittäin sekavat tulospalvelut, kun samaan aikaan sekä Maikkarilla, Ylellä että Ylen netissä on täysin eri lukemia, vaikka kaikissa laskettujen äänien määrä on sama.

Vaalitulospalvelu 2007Tuossa screenshotissa on hyvä esimerkki siitä, että Ylen television ja Ylen netin tulospalveluissa on molemmissa laskettu äänistä 93,3 prosenttia, mutta silti puolueiden lukemat ovat tilaston mukaan eri suuruiset. Keskustan äänimäärä on samaan aikaan televisiossa 23,1 ja netissä 24,0, Kokoomuksen televisiossa 22,4 ja netissä 21,7, ja SDP:n televisiossa 21,4 ja netissä 21,6 prosenttia. Lisäksi Ylen netin tulospalvelu ilmoittaa edustajapaikat täysin eri lailla kuin televisio, jossa puolueiden johtajatkin ovat jo kommentoineet Ylen television ilmoittamia lukuja.

Maikkari pani vielä Yleäkin paremmaksi, kun ruudun pääosiossa ilmoitetaan täysin eri lukuja kuin ruudun alareunassa scrollaavassa tulospalvelussa. Molemmissa ilmoitettiin tietenkin, että äänistä oli laskettu sama määrä. Mediassa on nyt siis neljä eri ”reaaliaikaista” lukemaa. Jos tulospalvelu toimii näin heikosti, kannattaisi se ehkä unohtaa kokonaan ja kommentoida yhtä ainoaa viralliseksi määriteltyä tulospalvelua vain suullisesti.

Henkilökohtaisesti asia on minulle täysin sama, kunhan lopputulos on kaikissa medioissa sama. Kun tuloksista ilmoitetaan samaan aikaan neljä eri ”oikeaa” tulosta, niin se lienee omiaan johtamaan kansalaisia harhaan. Jos joku tietää syyn tuohon sekavaan keissiin, niin kuulen sen mielelläni.

Loppukevennykset: Tsekkaa Ylen teksti-tv:n uutinen aiheesta. Hauska foto, mutta johtunee vastaanottimen heikosta signaalista. Kalevan verkkolehden kuvaan keksisi helposti muutaman hauskan kuvatekstin.

PÄIVITYS 20.3.2007:

Ylen ennusteen sekavuuteen on kiinnittänyt huomiotaan esimerkiksi Iltalehti. Ylen Atte Jääskeläinen kiisti haastattelussa tilastosalaliiton Kokoomuksen systemaattisesti epätarkkojen kannatuslukujen suhteen. Myös Sauli Niinistö arvostelee blogissaan ennusteita, joissa oli jo viidennen kerran ”suunnaton virhe”. Tulee mieleen vanha totuus; valhe – emävalhe – tilasto.

Maailman tyhmin kansa – osa 5

Olen ”pari” kertaa aiemminkin kerännyt blogiin materiaalia, joka todistaa jenkkien olevan pääasiassa viisaita kuin sangollinen kuolleita kaloja. Nyt tuli vastaan todella hyvä paketti näyttöä asiasta. Luultavasti kyseisen insertin pätkät on leikattu huolellisesti niin, että jenkit saadaan näyttämään idiooteilta, mutta silti alla oleva video kertoo omaa karua kieltään supervallan keskimääräisestä sivistystasosta.

Ex-missi Karpela taas vauhdissa

Suomen kulttuuriministerin paikan jostain täysin käsittämätömästä syystä saanut ex-missi Tanja Saarela (aiemmin Vienonen ja Karpela) on taas ylittänyt itsensä tempauksillaan. Oletin neitokaisen ottaneen lusikan kauniiseen käteen taannoisen tekijänoikeuslaki -keissin jälkeen, jonka tiimoilta medialle hävyttömästi valehdellut Karpela menetti loputkin arvostuksensa rippeistä.

Olin kuitenkin väärässä. Karpela onnistuu laskemaan profiiliaan kerta toisensa jälkeen. Tällä kerralla ”rouva kulttuuriministeri” rikkoi journalismin perussääntöä omassa blogissaan 28.2.2007 seuraavasti:

Hymy-lehti väitti uusimmassa numerossaan, että ”ministerin siipalla on salalapsi”. Väitteensä lehti perusteli sillä, että mieheni Olli on maksanut elatusmaksua kahdelle eri naiselle. Lehti väitti virheellisesti, että Anu Pirilä olisi Ollin poikien Nicholaksen ja Antonin äiti. Tämä ei pidä paikkaansa. Anu Pirilä on Antonin äiti, Nicholaksen äiti on lehdessä nimimerkillä L.P. haastateltu Laura Pettersson. Nicholas Saarela ei todellakaan ole salalapsi.

On erittäin ikävää, että lapset on vedetty julkisuuteen juuri ennen vaaleja julkaistussa valheellisessa skandaaliuutisessa.

Kuinka idiootti pitää ministerin olla, että menee julkisesti hurskastelemaan sillä, että joku toinen on ”vetänyt julkisuuteen” jotain, ja asian korjatakseen menee paljastamaan julkisuuteen täysin liittymättöminen ihmisten nimet omassa mediassaan?! Varsinkin lause ”On erittäin ikävää, että lapset on vedetty julkisuuteen” on kovin erikoinen siihen nähden, että Karpela itse kertoo äitien nimet julkisuuteen. Eikö se sitten ole ikävää?

Käsittämättömän typerää käytöstä, josta rangaistaisiin, mikäli nimet olisi paljastanut esimerkiksi Hymy-lehti. Lehti oli kuitenkin tarpeeksi fiksu julkaistakseen asianomaisista henkilöistä vain nimikirjaimet. Karpelan kannattaisi ehkä palkata kokopäivätoiminen avustaja, jonka ainoa tehtävä olisi ehkäistä tällaiset mokat ja siten saada Karpela näyttämään julkisuudessa edes hieman jauhosäkkiä fiksummalta. Ex-missin ja sosionomin ammattitaidolla ei kannattaisi nostattaa itseään aivan noin korkealle pallille

Tekijänoikeuslaista kansanedustajien musta lista

Vuoden 2006 alussa voimaan astunut tekijänoikeuslaki, eli Lex Karpela, on nousemassa vaaliteemaksi. Tietokone -lehden mukaan joukko nettiaktiiveja suunnittelee mainoskampanjaa, jossa julkaistaan tekijänoikeuslain puolesta ja vastaan äänestäneiden kansanedustajien nimet.

Tarkoituksena on ostaa kampanjaa varten kokonainen sivu Helsingin Sanomien Nyt-liitteestä 9. maaliskuuta. Varojen keräys mainosta varten on jo loppusuoralla. Lain puolesta äänesti valtaosa edustajista, vaikka suuri osa ei edes ymmärtänyt lain sisältöä.

– Jos kopioit vertaisverkosta naapurilta aineistoa, se on rangaistava teko, väitti sivistysvaliokunnan varapuheenjohtaja Säde Tahvanainen tuolloin virheellisesti puheenvuorossaan.

Mielenkiintoisia olivat myös Arja Alhon, Marjo Matikainen-Kallströmin ja Jari Vilenin puheenvuorot, jossa he ilmoittivat lain olevan viallinen, tai ainakin ongelmallinen, mutta silti kannattavansa sitä.

Kansanedustaja, suuren valiokunnan jäsen, Jan Vapaavuori toi selkeästi julki mielipiteensä sekavasta laista.

– Tämä on erittäin surkeaa ja huonoa lain säädäntökulttuuria. Perustuslakivaliokunta antoi lausuntonsa, perusteli ja jopa totesi, että tämä on perusoikeuksien näkökulmasta väärin, hän totesi.

Kansanedustajien musta lista?

Tekijänoikeuslain puolesta äänestivät muiden muiassa Rosa Meriläinen, Anni Sinnemäki, Miapetra Kumpula-Natri, Marjo Matikainen-Kallström, Petri Neittaanmäki, Lyly Rajala, Arto Satonen, Marja Tiura, Jan Vapaavuori, Lasse Viren ja Ben Zyskowicz. Poissa olivat mm. Mikko Alatalo, Pertti Salovaara, Matti Vanhanen ja jopa lain läpi ajanut Tanja Saarela.

Lakia vastaan äänestivät mm. Jyrki Kasvi, Tony Halme ja Oras Tynkkynen.

Läpiviejänsä, ex-missi Tanja Karpelan (nykyisin Saarela), mukaan nimetty Lex Karpela rajoittaa kansalaisten perustuslaillista sananvapautta ja kieltää kaupasta ostetun kopiosuojatun musiikin siirtämisen omalle tietokoneelle tai mp3-soittimeen, mutta musiikin “piraattilataaminen” ilmaiseksi vertaisverkoista tai vaikkapa ystäviltä ei ole rangaistavaa.

Sekavan lain lopullisesta tulkinnasta ei ole saatu vieläkään selvyyttä, koska siihen liittyvät ensimmäiset tapaukset ovat edelleen oikeuden käsittelyssä.

Lähde: Viihdelehti Stara.fi

Windows pelasti tilanteen

Tänään tuli taas todettua kantapään kautta, että Mac-maailma ei todellakaan eroa Windowsin vastaavasta. Ainakin minun parin kuukauden ikäinen Intel Macini jumittaa aivan yhtä paljon kuin PC-veljensä ja vieläpä samaan tapaan juuri silloin kun homman nimenomaan pitäisi toimia. Mac on varmasti ihan kiva kotikäyttöön ja Photariin, mutta niiaa todella usein.

Viimeksi tänään koko Macin jumiutuminen (netti poikki, molemmat selaimet antavat hyrrää, ei käynnistä softia, eikä sammuta softia edes pakolla) maksoi hetkessä pari sataa euroa riihikuivaa käteistä. Onneksi vieressä oli PC ja Gatesin softa varmistamassa tilannetta, ja ne onnistuivatkin korjaamaan hiukan tilannetta.

Kun joskus viime syksynä hehkutin tuttaville päättäneeni siirtyä Mac-käyttäjäksi, herra Peuriz varoitti luottamasta liikaa kyseiseen koneeseen. Hänellä oli nimittäin asiasta jo omakohtaisia kokemuksia. Silloin epäilin, mutta nyt tiedän, että PC pitää olla myös jatkossa tuossa vieressä ”kaiken varalta”, vaikka Mac taitaa pysyä niin sanottuna ykköskoneena. Ainoana koneena sitä ei näköjään voi pitää, jos haluaa varmistaa toimivuuden kaikissa tilanteissa.

PC-maailmasta tuli mieleen, että eilen tuli testattavaksi uusi sotapeli ArmA – Armed Assault, joka vaikuttaa ainakin ensimmäisten pelikokemusten perusteella aika upealta peliltä. Grafiikka on selkeästi parasta mitä tähän mennessä on nähty, ja se pyörii hieman kevyemmälläkin kokoonpanolla hienosti. Suosittelen lämpimästi varsinkin Call Of Duty ja Battlefield -pelisarjojen ystäville. Demo on ladattavissa täällä.