Käväisimme tänään syömässä kantapaikassamme Pancho Villa -ravintolassa, jossa ruokalistan hintojen nousun seuraaminen on käynyt jo mielenkiintoiseksi. Hinnat nousevat tasaisesti euro eurolta aina kun uudet listat tulevat painosta. Burgerien koko ei ole hintojen noustessa kasvanut, mutta fajitasien on. Paljon. Nyt kahden hengen 24 euron fajitaksella syöttäisi vaikka pienen afrikkalaisen kylän. Ja hyvää on.

Itse en useinkaan jaksa tarkastaa ruokailun jälkeen kuittia, vaan isken kortin pöytään ja nimen alle. Tänään siinä juomia siemaillessani satuin kuitenkin vilkaisemaan kuittia ja huomasin, että minua oli laskutettu pari euroa liikaa. Tarjoilija pahoitteli asiaa ja antoi ylimääräiset hillot kouraan. Siitä saakka olen pohtinut, että paljonkohan sitä tulee maksetuksi ylimääräistä kaikenlaisten lyöntivirheiden ja muiden ”vahinkojen” takia?

Joskus teininä olin pari kesää kaupan kassalla, ja muistan kuinka mummot tarkastivat kuitin joskus rivi riviltä. Ehkä moinen olisi itsellekin tarpeen, mutta jotenkin sitä on nykyisin liian laiska moiseen. Jatkossa ainakin ravintolassa pitää olla tarkempi, mutta kauppakuittia on jo hieman työläämpi tutkailla kiireessä.

Kauppojen hävikki (pilaantumiset, myymälävarkaudet, jne) on muistaakseni jotain 5 prosentin luokkaa, eli siitä tulee iso kasa rahaa. Toisaalta onkohan kukaan koskaan tutkinut, kuinka paljon ravintolat ja kaupat saavat ”positiivista hävikkiä” laskuttamalla asiakasta vastikkeettomasti? Veikkaisin, että tuo luku voisi olla jopa jossain 0,5 – 2 prosentin tietämillä. Joku viisaampi voisi kertoa lisää jos tietää aiheesta enemmän. Tänään olin maksaa ylimääräistä noin 7 prosenttia.

Tänään julkaisimme Starassa ensimmäisen videopodcastin, joka on työstetty uusilla vekottimilla. Sain viime viikolla vihdoin hankittua videopuolelle erittäin semipro-vehkeen, eli Sony HVR-A1E -kameran (PDF-esite). HDV 1080i -matskua sillä ei kuitenkaan tarvitse vielä pitkään aikaan tallentaa, mutta onpahan nyt sekin mahdollisuus valmiina. Tietenkin myös 2 x cannon-liitin mikkeihin ja oma suuntamikki tuovat laatua myös soundiin.

Nettiä varten on ehkä hieman ylimitoitettua kuvata DVCAM-formaatissa, mutta onpahan jatkossa arkistossa tarpeeksi laadukasta materiaalia DVD-julkaisuun tai vaikkapa televisiosarjaan. Ensivaikutelma kamerasta on erittäin positiivinen, ja voisin jopa sanoa, että se on ylittänyt odotukset selvästi.

Kameran ostotapahtuma oli mielenkiintoinen, sillä kysyin ensin tarjosta alan ammattikamaa myyvältä Suomilammilta. Siellä kameran hinta olisi ollut tarjouksessa 2.200 plus alv, eli yhteensä 2.684 euroa. Otin kuitenkin pienen riskin ja tilasin lopulta laitteen aivan muualta, eli Easthouse Oy:n verkkokaupasta. Hintaero oli ”lievä”, sillä kyseinen yritys toimitti kameran puolessatoista viikossa kotiovelle hintaan 2.166 euroa!

Säästöä Suomilammiin verrattuna tuli siis käsittämättömät 518 euroa. Easthousen palvelu oli hoonosta suomenkielestä huolimatta varsin toimivaa ja lupasivat hoitaa myös mahdollisen takuuhuollon Suomessa. Tsekkaa ensimmäisen videopodcastin tulokset tästä!

Tuoreen Arvopaperi-lehden pääkirjoituksessa hehkutetaan lehden verkkoversion keskustelupalstaa niin, että sivustakatsoja pyörittelee päätään. AP Areena on toki Suomen paras sijoitusalan keskustelupalsta, ja sieltä löytyy alan – ja muidenkin alojen – uutiset ensimmäisten joukossa.

Mutta kukas sen hännän nostaa, ellei… Tässä tapauksessa yltiöpäinen hehkutus sai kuitenkin hymyn huulille. Lehden pääkirjoituksessa varsinkin Kaakkois-Aasian tsunamin aikaisten tapahtumien osalta lienee aika kullannut muistot lehtikullan sijaan täydellä 24 karaatin materiaalilla.

Suuren yleisön tietoisuuteen AP Areenan arvo uutiskanavana tuli vuoden 2004 tsunamin yhteydessä. Kun virallinen tiedotus hidasteli, uutiset katastrofista liikkuivat parhaiten sukellus.fi-palstalla sekä AP Areenalla.

Itse muistan tuolloin seuranneeni lukuisten muiden saittien lisäksi myös AP Areenaa, mutta pelkkä linkittely ulkomaisiin nettiuutisiin ei mielestäni nosta keskustelupalstaa millään osa-alueella esimerkiksi ansiokkaan sukellus.fi -sivuston tasolle, joka teki sentään oikeasti jotain hyödyllistä. En myöskään laskisi käyttäjien linkkejä uutisiksi katastrofista, sillä samat linkit pyörivät samaan tapaan monella muullakin verkkosivustolla.

Yllä oleva otsikko löytyi keskiviikon Iltalehdestä, jossa seurapiiritoimittaja Tuula Nieminen kertoi kuinka seurapiirileidi Marjalla Leppänen oli saanut lahjaksi kuumailmapallolennon.

Rouva Leppänen olisi halunnut nähdä ”stadinsa” ilmasta, mutta tuulet eivät olleet siihen suotuisat. Niinpä kuumailmapallo lennättikin matkustajat ihailemaan maaseudun maisemia. Lopulta oli vuorossa se otsikossa mainostettu dramaattinen hätälasku!

– Laskeuduimme pellolle. Talosta säntäsi isäntä paikalle, kun minua autettiin alas korista. Hän huudahti hämmästyneenä ”Leppänen!” ja minä siihen ainoastaan, että saisinkohan käyttää vessaanne.

Seurapiiritoimittaja ei ilmeisesti ollut tietoinen, että kuumailmapallon ideana on lentää tuulen mukana ja lopulta AINA laskeutua pellolle. Uutinen olisi ollut vasta se, että kuumailmapallo olisi laskeutunut lentokentälle. Samaan sarjaan kuuluu myös ilmailusta tietämättömien toimittajien otsikoinnit purjelentokoneiden täysin normaaleista maastolaskuista. Kun lento on taas kerran päättynyt kylänmiehen peltoon, paikallislehden etusivua koristaa usein kissankokoisin kirjaimin raflaaava otsikko ”LENTOKONE TEKI PAKKOLASKUN PELTOON!”. Lunasta siinä nyt sitten otsikko leipätekstissä…