7. taivas : Mihin vain meen -video

Löysin keväällä arkistojen kätköistä pitkään etsimäni vanhaa bändimateriaalia. Joukossa oli myös vuonna 1998 tehty musiikkivideo, joka saatiin Tamun suosiollisella avustuksella siirrettyä vanhalta beta-nauhalta digimuotoon ja siten tallennetuksi jälkipolville.

Video on kuvattu maaliskuussa 1998 Vaasan lentokentällä ja sen on ohjannut ja leikannut Mikko Tamminen. Kuvauksissa avustajina oli kauniita naisia ja räväköitä pikkupoikia. Kundit taitavat muuten nykyisin olla jo 17 – 19 -vuotiaita. Yhteystiedot ovat päätyneet ikävä kyllä hukkateille.

En muistanutkaan kuinka magee toi video olikaan. Mikolla on selkeesti ollut jo tuolloin näkemystä.

Bush kävi Makuunissa

Jenkkien älykköpresidentti George W. Bush on taas käynyt paikallisessa Makuunissa tilaamassa uuden ”Bin Laden On Demand” -videon. Video ”sattui päätymään” internetiin juuri, kun Irakin sodan oikeutus on uudelleen kovassa vastatuulessa ja kansalaisten vastustus sodan suhteen on kasvanut ympäri maailmaa.

Tässä tietenkin ”amerikkalaisten aidoksi vahvistamassa” videossa nähdään Bin Ladenin pahvikuva, joka paasaa ilmoille Bushin rustaamaa tekstiä. Näin Puska on saanut taas lisää perusteita pitää amerikkalaiset joukot Irakissa. Video tuli kuitenkin julkisuuteen hieman liian sopivaan aikaan Bushin kannalta.

Yhdysvaltain presidentin George Bushin mukaan bin Ladenin video alleviivaa tarvetta päättäväisyyteen Irakissa. Bush sanoi, että nauha on muistutus siitä, miten vaarallisessa maailmassa me elämme.
Yleisradion Uutiset

Bushin mukaan video on muistutus maailman vaarallisuudesta. Presidentin mielestä Irakin mainitseminen videolla merkitsee, että Irak on osa ääriaineksia vastaan käytävää sotaa.
MTV3 Uutiset

Tällä kerralla kusetus tuskin menee enää läpi aikaisempien videoiden tavoin, mutta Bin Laden Videotuotanto Ltd lienee saanut hyvän liksan uudesta tuotannostaan.

Ison laskun määritelmä

Kaleva-lehden verkkoversio uutisoi tänään mielenkiintoisesti isosta laskusta, joka tuli Suomen valtion maksettavaksi erään nimikiistan takia.

Axl-etunimen hylkäys toi Suomelle ison laskun
Axl-etunimen rekisteröinnin kieltäminen on tuonut Suomelle laskun ja tuomion Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta. EIT langetti tuomion yksityiselämän loukkauksesta ja määräsi Suomen maksamaan rekisteröintikiellosta valittaneille vanhemmille 2 000 euroa kärsimyksistä ja korvaamaan lähes saman verran oikeudenkäyntikuluja.

Lehden mukaan 4.000 euron lasku oikeudenkäynnistä EU-tasolla on iso summa. Uskon, että se on iso summa esimerkiksi tavalliselle perheelle tai vaikkapa yksinhuoltajalle. En kuitenkaan välttämättä ole aivan samaa mieltä lehden kanssa siitä, että 4.000 euroa on erityisen iso lasku valtiolle, sillä olen varma, että asian vuosia kestänyt oikeuskäsittely on maksanut valtiolle vähintään kymmenkertaisesti tuon verran. Luultavasti paljon enemmänkin.

Koskipuiston Rosso iskee jälleen

Allasbaarin Mika päätti ottaa riskin ja käydä tarkistamassa olisiko huonosta palvelustaan ja surkeasta ruoastaan tunnettu Tampereen Koskipuiston Rosso parantanut menoaan. Ei ollut, heh heh.

Syödessä muistui elävästi mieleen edellinen Rossokäynti, noin reilun vuoden takaa. Tällöin tilasimme kanapastan, joka kesti tulla n. tunnin verran ruuhkasta johtuen. Tunnin päästä kun pasta pöytään tuli, valitin pinnalle ripotelluista ”rikkaruohoista” jotka olivat kuivuneet kokoon tunnistamattomaan muotoon. Valitin ja tarjoilija sanoi että hän vähän ihmettelikin että miksi parit pastat seisoivat niin pitkään siellä lämpötiskillä. No huh huh.

Kyseisessä ravitsemusliikkeessä tulee käytyä kerran parissa vuodessa ihan vaan aistimassa sen ”tunnelmaa”, ja aina tulee jostain syystä mieleen Speden legendaarinen rautakauppa-sketsi. Elämyshän sekin. Tavallaan.

Luontoterroristit tappoivat tuhansia

Vaasan pohjoispuolella Mustasaaren kunnassa sijaitsevassa Koivulahdessa juoksentelee parhaillaan vapaana yli kaksi tuhatta pientä tappajaa. Luontoterroristit iskivät nimittäin viime yönä minkkitarhaan ja sinetöivät samalla jopa kymmenientuhansien täysin viattomien pieneläinten kohtalon. Luonto kiittää vitusti. Kusipäät kirjoittivat rehusäiliöön kirjaimet ”EVR”, mikä tarkoittaa ilmeisesti Emme Välitä Raadoista. Eläinten vapautusrintama -nimike on pelkkä vitsi, sillä ryhmä toimii todellisuudessa juuri päinvastoin.

En voi käsittää, että aivovammaisten kaupunkilasten viherpiipertäjien laumat pyörivät ympäri maaseutua tekemässä ”hyvää” ja palaavat sen jälkeen kerrostalokommuuneihinsa ja hippiravintoloihinsa hehkuttamaan ”onnistunutta iskua”, vaikka tulivat juuri tappaneeksi tuhansia täysin viattomia luontokappaleita. Aktivisti-nimikkeellä itseään kutsuvat ja sossun rahoilla elävät pellet eivät ilmeisesti tajua tuhoavansa konkreettisesti luontoa rikoksillaan. Itse vastustan turkistarhausta jo ihan periaatteen vuoksi, mutta on täysin sairasta päästää tuhannet minkit vapaaksi luontoon, jossa ne tappavat huvikseen – eivät syödäkseen – pieneläimiä niin kauan kunnes kuolevat lopulta talven pakkasiin. Siinä onkin todella ylevä tavoite soijanpuputtajille? Eikä vähiten tämän ansiosta.

Irti päästetyt minkit pakenivat Natura-alueelle
”Tämä on katastrofi luonnolle”
Sadat minkit pakenivat lähellä virtaavaan Kyrönjokeen, josta niillä on suora pääsy Vassorinlahden lintujensuojelualueelle.
– Tämä on katastrofi alueen linnustolle ja muulle luonnolle. Voi kuinka paljon ne tekevät pahaa, kauhisteli 15 kilometrin päässä asuva Stig Beijar, tarhaaja itsekin.
– Ilta-Sanomat 31.8.2007

Entisenä vaasalaisena olen ikävä kyllä saanut todistaa liiankin läheltä tällaista luontoterrorismia sekä entisen työni että siviilielämäni puolella. Vaasan saaristosta on nimittäin hävinnyt lintuyhdyskunta toisensa jälkeen minkkien tapettua parissa tunnissa kaikki syntyneet poikaset koko alueelta. Toiselle mökillemme on tuoreimmalta tapahtumapaikalta alle kymmenen kilometriä, joten ensi kesänä taitaa olla luonnossa aika hiljaista. Luonto kiittää luonnonystävää, mutta tuskin luontoterroristia, joka päästää tarhaminkkien tappaja-armeijan vapaaksi luontoon. Tuskin tarvitsee edes mainita, että vaikutukset ulottuvat hyvin kauas tapahtumapaikalta, sillä Vassorinlanden alueella tapetaan pian tuhansia kauas etelään matkalla olevia muuttolintuja.

Itse tein myös tällaisista rikoksista juttuja Poliisi-tv -ohjelmaan neljän vuoden ajan, ja kävin sinä aikana lukuisilla tapahtumapaikoilla. Voitte varmasti kuvitella tilanteen, jossa autotiellä on vieri vieressä mustia minkinraatoja ja haju sanoinkuvaamattoman paha. Vielä pahempaa jälkeä löytyy seuraavien kuukausien aikana 10 – 20 kilometrin säteellä, kun käytännössä kaikki metsän pieneläimet tapetaan minkkien toimesta ja raadot jätetään syömisen sijaan mädäntymään luontoon. Luonnon kannalta parhaaseen tulokseen päästäisiin, jos pelkuriaktivistit tappaisivat itse itsensä. Silloin luonto kiittäisi.

Voit kuunnella Minna Salomäenpään radioraportin aiheesta tästä. Mikä tekee aktivisteista terroristeja? Lue vastaus tästä. Tässä lisäksi hieman materiaalia edellisestä kirjoituksestani samaan aiheeseen.

Tämä on ryöstö!

Suomalaisten toimittajien asiantuntemus erityisesti rikosasioissa on mielestäni ollut jo pitkään hyvin kyseenalaisella tasolla. Varsinaiset rikostoimittajat tietävät toki mitä tekevät, mutta perustoimittajien keskuudessa asiantuntemus on usein hyvin puutteellista. Julkaisujen esimiestasoltakaan ei löydy sen parempaa osaamista, sillä virheelliset jutut torpattaisiin muuten jo ennen julkaisua.

Täysin oma alueensa ovat harrastelijoiden ylläpitämät ns. viihdesaitit, joissa näpistyksetkin otsikoidaan usein raflaavasti, mutta erittäin virheellisesti, ryöstöiksi. Asiantuntemuksen ja terminologian puutteet niissä ympyröissä vielä jotenkin ymmärtää, mutta erittäin hälyttävää on kuitenkin se, että myös suuret ja ”luotettavat” julkaisut tekevät rikosuutisoinnissaan vakavia virheitä kerta toisensa jälkeen. Tänään tuli eteeni tuorein malliesimerkki tällaisesta artikkelista, kun Iltalehden toimittaja Sari Keskinarkaus uutisoi mielestään ehkä hyvinkin raflaavasti apteekkimurrosta.

Ryöstäjien onni loppui ulosajoon

Kolmea ulosajossa loukkaantunutta miestä epäillään apteekin ryöstöstä Puolangalla. Varhain maanantai aamuna kello viisi Puolangan apteekkiin murtauduttiin ja sieltä varastettiin lääkkeitä. Ryöstäjiksi epäillään kolmea 21-36-vuotiasta suomalaismiestä. He varastivat auton paikalliselta parkkipaikalta ja lähtivät ryöstön jälkeen pakomatkalle kohti Ylikiiminkiä. Puolangan poliisin mukaan näyttää todennäköiseltä, että miehet olivat suunnitelleet ryöstön etukäteen.

Mikäli väite ryöstöstä pitäisi paikkansa, olisi apteekissa pitänyt olla aamuviideltä paikalla henkilökuntaa, jonka henkeä tai terveyttä miehet olisivat uhanneet. Aamyöllä paikalla on tuskin ollut ketään, jonka henkeä ja terveyttä olisi voitu uhata. Siten kyseessä on pelkkä murtovarkaus. Murtovarkaudella ja ryöstöllä on eroa yhtä paljon kuin kuolemantuottamuksella ja murhalla. Eli todella paljon.

Lehden päätoimittajan ja toimituspäällikön tulisi pitää kesätoimittajat vakavien rikosuutisten sijaan esimerkiksi tuottamassa lehteen viihdehöttöä, jossa hauskasti raflaavien otsikoiden kehitteleminen on hieman vähemmän vakavaa (myös Starassa koetellaan joskus rajoja, tunnustan). Rikosuutiset tulisi jättää asiansa osaaville toimittajille, jotka tuntevat edes perusteet alan terminologiasta.

Oma rikostoimittajan taustani nousee tällaisissa tapauksissa ehkä hieman liiaksikin pintaan, mutta mielestäni rikosuutiset eivät kuulu kategoriaan, jossa otsikoilla ja sisällöllä voidaan ”kikkailla”, sillä uutisten takaa löytyy ihmisiä, jotka tullaan usein tuomitsemaan sakkoihin tai jopa vankeuteen. Siksi toimitusten tulisi pyrkiä rikosasioissa erityiseen tarkkuuteen. Mikäli alan ammattilaisia ei toimituksesta löydy, niitä voidaan aina kouluttaa.

Saarikausi päättyi – loma jatkuu

Vietämme parhaillaan kesän viimeistä lomaviikkoa mökillä Vaasan saaristossa. Samalla pääsimme juhlistamaan myös perinteisiä saarikauden päättäjäisiä, kun lauantai-ilta sujui ilotulitteiden merkeissä.

Aurinkoisen kesäpäivän perinteet alkoivat vierailulla Kala-Jannelle, eli virallisemmin Jannen Saluunaan, jossa oli ohjelmassa perinteinen lohikeitto. Pari päivää aikaisemmin esittelin saman mestan TV2:n Matkalla Suomessa -ohjelmassa vuolaiden kehujen saattelemana. Kuvaushetkellä, kesällä 2004, Kala-Janne tarjosikin tutkitusti Suomen rannikon parasta lohikeittoa. Ikävä kyllä hinta-laatu-suhde on sittemmin romahtanut markkinatalouden jyllätessä. Hinta on noussut roimasti ja laatu heikentynyt olennaisesti. Silti saaristolaisravintola pysyy myös jatkossa pakollisena vierailukohteena.

Ruokailun jälkeen olikin aika saunoa, ja pimeän tullen kaivaa esiin käsittämätön lasti pommeja ja raketteja. Kahden mökin kombinaatiosta löytyi viisi aikuista miestä, joten pommeja löytyi yhteensä kolminumeroisen euromäärän edestä. Lastin ampuminen taivaalle kestikin kolmen tuntia ja hauskaa oli. Taas kerran.

Nyt sunnuntai-iltana muut ovat siirtyneet kaupunkeihin ja jäimme Elinan ja Domin kanssa mestoille ”lomailemaan”. Etätyö sujuu täältä varsin mainiosti, vaikka Saunalahden 3G ei vielä tänne saakka ylläkään. Edgellä pärjää mukavasti ja duunihommat hoituvat tunnissa per päivä. Nyt zoomaillaan formulaa ja sen jälkeen pitänee lämmittää vanha kunnon puusauna. Jotain kuvamateriaalia voisi – ehkä vaikkapa mahdollisesti – löytyä vaikkapa täältä.

TeliaSonera sivaltaa tekijänoikeuslakia

Sekava ja ristiriitainen uusi tekijänoikeuslaki Lex Karpela on saanut tiukkaa kritiikkiä nyt jo toisen alalla toimivan kansainvälisen suuryrityksen taholta. Nokian johtaja Anssi Vanjoki totesi taannoin ahneiden tekijänoikeusjärjestöjen pysäyttäneen kehityksen Suomessa, ja nyt myös TeliaSoneran kehitysjohtaja Pekka Pesari ja lakimies Marko Vuorinen ovat samoilla linjoilla. Yhtiö antaa opetusministeriölle toimittamassaan lausunnossa sapiskaa epäonnistuneelle tekijänoikeuslaille ja ahneille tekijänoikeusjärjestöille.

TeliaSonera näkee nykyisen tekijänoikeuslain esteenä tietoyhteiskunnan palvelujen kehittymiselle. On kestämätöntä, että loppukäyttäjän päätelaite voisi joutua ilmoittamaan loppukäyttäjälle, että ”Lähettäjäyrityksellä ei ole oikeutta lähettää tätä sisältöä sinulle DVB-H-verkossa, joten ole hyvä ja siirry 10 metriä vasempaan niin, että olet 3G-verkon vaikutuspiirissä”, TeliaSonera toteaa lausunnossaan.

Yhtiö antaa myös epäsuoraa kritiikkiä lain aikanaan masinoineelle ministeri Tanja Karpelalle, joka sai ajettua kuluttajien oikeuksia polkevan tekijänoikeuslain läpi kansanedustajille ja medioille levittämiensä valheellisten ja harhaanjohtavien tietojen avulla. Myös sananvapauden rajoittaminen saa osansa lausunnossa.

Lainsäätäjä on nähnyt digitaaliteknologian niin merkittävänä uhkana tekijänoikeuksille, että lainsäätäjä on lainsäädäntötyössään sortunut loppukäyttäjien oikeuksien kustannuksella ylilyönteihin, joiden perusteena on ollut tekijänoikeusdirektiivin mahdollisimman tiukka tulkinta.

On kestämätöntä, että tekijänoikeuden haltijat tai niitä edustavat etujärjestöt voivat sopimusvapauden nimissä estää esim. ohjelmistojen välittämisen loppukäyttäjälle niin, että sananvapauteen kiinteästi kuuluvaa tiedonvälitystä loppukäyttäjälle ei voida toteuttaa.

Lausumassaan TeliaSonera toteaa, että äänitteiden myynnin jyrkän laskun takana ovat myös levy-yhtiöiden omat tekniset suojauskeinot ja niiden liiallinen käyttö. Näin ollen levymyynnin laskua ei voida kaataa pelkän nettipiratismin syyksi.

Erityisesti musiikin kohdalla on havaittavissa, että liiallinen teknisten suojauskeinojen käyttö on toiminut epäsuotuisasti äänitteiden myynnissä, koska kuluttajat ovat todenneet suojattujen teosten kaupan ja varsinaisen käytön olevan liian hankalaa.

TeliaSonera kritisoi myös lain heikentämää yksityisyydensuojaa sekä sitä, että tekijänoikeusjärjestöt vaativat maksamaan samasta materiaalista kaksinkertaisia tekijänoikeusmaksuja, kun materiaalia tarjotaan eri päätelaitteisiin.

Kilpailulainsäädännön lisäksi on syytä pyrkiä varmistamaan myös tekijänoikeuslainsäädäntöteitse, että tekijänoikeusjärjestöt pyrkisivät aikaisempaa aktiivisemmin ja kohtuullisin ehdoin edistämään teosten mahdollisimman monipuolista levitystä niiden suojelun sijasta, jotta kuluttajat voisivat nauttia teoksista mahdollisimman laajasti, kuten teosten tekijät itse ovat useimmiten tarkoittaneet.

Yhtiö vaatii loppukäyttäjille myös oikeutta valmistaa kopioita yksityiskäyttöön riippumatta teoksen lähteen laillisuudesta tai laittomuudesta.

Nämä (lakiin) tehdyt muutokset eivät ole onnistuneita eivätkä kohtuullisia ja ovat vain omiaan luomaan turhaa huolestuneisuutta ja epävarmuutta esimerkiksi internetkäyttäjiä koskien. Käyttäjillä tulisi olla oikeus teoskappaleitten valmistamiseen yksityistä käyttöä varten riippumatta siitä, mistä lähteestä ko. teos on alun perin hankittu. Tekijänoikeusdirektiivin mukainen kohtuullinen korvaus tällaisesta yksityisestä käytöstähän jo maksetaan loppukäyttäjien toimesta erilaisten kasettimaksujen avulla.

Lisäksi yhtiö haluaisi antaa loppukäyttäjälle oikeuden kiertää myös ns. tehokkaita teknisiä suojauksia ja käyttää teoksia haluamallaan tavalla sekä tehdä teoksista myös uusia kopioita. Rangaistus voisi tulla kyseeseen vain silloin, kun suojauksen purkaminen ja teosten levittäminen tehdään ansiotarkoituksessa.

TeliaSoneran edistyksellinen lausunto löytyy kokonaisuudessaan tästä.

Sisäministeri ei ymmärrä erota

Olen seurannut mielenkiinnolla skandaalia, jossa suojelupoliisi on antanut presidentille, ulkoministerilla ja hallitukselle valheellista tietoa hallussaan olevasta Rosenholz-aineistosta ja jäänyt siitä vielä kiinni. Ajojahdin masinoinut Alma Median Helsingin toimitus ansaitsee jonkinlaisen journalisipalkinnon, sillä moneen vuoteen ei ole nähty näin onnistunutta poliittista ajojahtia. Hatunnosto siis sinne.

Hässäkän ytimessä on nyt Supon lisäksi myös tuore sisäministeri Anne Holmlund, joka on ryvettänyt maineensa oikein kunnolla. Supon johtaja Seppo Nevala ymmärsi sentään jättää eroanomuksensa, mutta Holmlund pitää salkustaan kiinni kuin hukkuva pelastusliiveistä. Toimittajien kyselyihin hän vastaa lyömällä ns. luurin korvaan. Todella tyylikästä.

Nyt on ilmeisesti käynyt niin, että ministerisalkkuja on jaettu ”sulle mulle vaapulavissun” -periaatteella, eikä Ulvilan pystymetsästä tulleella Holmlundilla ole ollut vaadittavia munaskuja sisäministerin pestiin. Johdonmukaisen valehtelun ja julkisen sekoilun jälkeen hänen tulisi ottaa suoraselkäisesti vastuunsa eroamalla, eikä jakaa täyttä puuta heinää olevia lausuntoja oikealle ja vasemmalle – silloin kun ei katkaise toimittajien puheluita. Kyseessä on kuitenkin ministerin pesti, eikä mikään kyläkoulun kanslistin virka.

Aivan puhdas pulmunen ei ole myöskään pääministeri Matti Vanhanen, joka taantui takaisin 60-luvulle tukkimalla hallituksensa ministerien suut paimenkirjeellään. Onkohan oma lehmä ojassa Rosenholz-aineistossa?

Nokitteleeko Verkkokauppa.com Hairstorelle?

Taannoin nousi otsikoihin domainkiista, jossa HairStore sai Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä pitää rekisteröimänsä Verkkokauppa.fi -verkkotunnuksen, vaikka tunnettu vähittäismyyjä Verkkokauppa.com vaati sitä itselleen muiden muassa vakiintumiseen perustuen. Tunnettua elektroniikka-alan verkkokauppaa pyörittävä Arctecho Oy kuitenkin hävisi jutun.

Sana ”verkkokauppa” on ilmiselvästi kyseistä palvelua kuvaileva ja siksi erottamiskyvytön, joten sille ei tavaramerkkilain mukaan voida sellaisenaan myöntää tavaramerkkiä. Arctecho onkin rekisteröinyt tavaramerkkinsä muodossa ”Verkkokauppa.com”, joka antaa siten suojaa myös ”Verkkokauppa.fi” tunnukselta, koska merkkien erottamiskykyinen ja yksilöivä osa ”verkkokauppa” on identtinen. Kiistan lopputulos olisikin ollut selvä, jos tavaramerkki olisi ollut aikaisempi, mutta kyseinen fi-domain rekisteröitiin 29.9.2003 ja Arctecho haki tavaramerkkiään vasta 13.1.2004. Tavaramerkillä ei ollut siis merkitystä kiistan ratkaisun kannalta, eikä merkin vakiintumistakaan katsottu riittäväksi. En ihmettelisi, jos yritykselle olisi jäänyt jotain hampaankoloon HairStoren suhteen.

Olen itsekin käsitellyt aiemmin verkkotunnuslain koukeroita, jotka ovat kieltämättä aika mielenkiintoisia ja ehkä liian selkeästi verkkotunnuksen rekisteröineen puolella. Arctecho Oy on ottanut tapahtuneesta opikseen oikein olan takaa, sillä se on sittemmin hakenut huiman määrän tavaramerkkejä ihan varmuuden vuoksi. Tänään laskin, että yhtiöllä on rekisteröityjä tavaramerkkejä uskomattomat 122 kappaletta ja hakemuksiakin vielä 18.

Yksi hakemuksista on 14.3.2007 haettu tavaramerkki ”Shokkipäivät”, jonka googletus toi erittäin mielenkiintoisen tuloksen. Merkkiä on nimittäin aiemmin käyttänyt kaupallisessa toiminnassaan – yllätys yllätys – HairStore! Lisäksi myös esimerkiksi Halpa-Halli on järjestänyt Shokkipäiviä, mutta juuri HairStoren tapaus tuo mieleen monia ajatuksia… Tavaramerkkilain 14 § 1 momentin 7 kohdan mukaan merkkiä on haettu vilpillisesti, jos hakija tietää toisen käyttäneen merkkiä aiemmin.

Tietoisuuden osoittaminen on kuitenkin usein hyvin hankalaa, sillä sen tulee olla niin sanotusti vedenpitävää. Relevanttia onkin nyt, onko HairStore käyttänyt Shokkipäivät -tunnusta riittävän tavaramerkinomaisesti ennen tuota hakemispäivää ja onko hakija ollut tästä käytöstä selvästi tietoinen. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ei ole riittävää, että hakija ”olisi voinut olla” tietoinen, vaan tietoisuuden pitää olla vähintään todennäköistä. Lisäksi merkin käyttö vain HairStoren verkkosivuston yhden osion tai kampanjan nimenä ei minusta riitä tekemään käytöstä tavaramerkinomaista. HairStorella on kuitenkin hakemuksen kuulutuksesta kaksi kuukautta aikaa tehdä väite rekisteröintiä vastaan. Nähtäväksi jää, jatkuuko yritysten kädenvääntö myös tällä uudella rintamalla.

Arctechon rekisteröityjä merkkejä ovat muiden muassa ProCaster, Topfield, Verkkopoika, MediaLounge, Kansalaisboksi, Überkeyboard, Taistelupaketti, DanceKing, Kungliga Kniven, Is It Friday? ja KISS. Hakemusvaiheessa olivat vielä tänään esimerkiksi Dumppaustuote, Digiboksien kuningas, Olohuoneen ykkönen ja Lokaattori. Mukana on vielä yksi erityisen mielenkiintoinen hakemus ”Hakkapeliitta”, jolle ei kuitenkaan haeta tavaramerkkiä auton renkaille, vaan lähinnä teknisille laitteille, tietokoneohjelmille ja soittimille. Sekoittamivaaraa ”siihen” Hakkapeliittaan ei siis ole.