TeliaSonera sivaltaa tekijänoikeuslakia

Sekava ja ristiriitainen uusi tekijänoikeuslaki Lex Karpela on saanut tiukkaa kritiikkiä nyt jo toisen alalla toimivan kansainvälisen suuryrityksen taholta. Nokian johtaja Anssi Vanjoki totesi taannoin ahneiden tekijänoikeusjärjestöjen pysäyttäneen kehityksen Suomessa, ja nyt myös TeliaSoneran kehitysjohtaja Pekka Pesari ja lakimies Marko Vuorinen ovat samoilla linjoilla. Yhtiö antaa opetusministeriölle toimittamassaan lausunnossa sapiskaa epäonnistuneelle tekijänoikeuslaille ja ahneille tekijänoikeusjärjestöille.

TeliaSonera näkee nykyisen tekijänoikeuslain esteenä tietoyhteiskunnan palvelujen kehittymiselle. On kestämätöntä, että loppukäyttäjän päätelaite voisi joutua ilmoittamaan loppukäyttäjälle, että ”Lähettäjäyrityksellä ei ole oikeutta lähettää tätä sisältöä sinulle DVB-H-verkossa, joten ole hyvä ja siirry 10 metriä vasempaan niin, että olet 3G-verkon vaikutuspiirissä”, TeliaSonera toteaa lausunnossaan.

Yhtiö antaa myös epäsuoraa kritiikkiä lain aikanaan masinoineelle ministeri Tanja Karpelalle, joka sai ajettua kuluttajien oikeuksia polkevan tekijänoikeuslain läpi kansanedustajille ja medioille levittämiensä valheellisten ja harhaanjohtavien tietojen avulla. Myös sananvapauden rajoittaminen saa osansa lausunnossa.

Lainsäätäjä on nähnyt digitaaliteknologian niin merkittävänä uhkana tekijänoikeuksille, että lainsäätäjä on lainsäädäntötyössään sortunut loppukäyttäjien oikeuksien kustannuksella ylilyönteihin, joiden perusteena on ollut tekijänoikeusdirektiivin mahdollisimman tiukka tulkinta.

On kestämätöntä, että tekijänoikeuden haltijat tai niitä edustavat etujärjestöt voivat sopimusvapauden nimissä estää esim. ohjelmistojen välittämisen loppukäyttäjälle niin, että sananvapauteen kiinteästi kuuluvaa tiedonvälitystä loppukäyttäjälle ei voida toteuttaa.

Lausumassaan TeliaSonera toteaa, että äänitteiden myynnin jyrkän laskun takana ovat myös levy-yhtiöiden omat tekniset suojauskeinot ja niiden liiallinen käyttö. Näin ollen levymyynnin laskua ei voida kaataa pelkän nettipiratismin syyksi.

Erityisesti musiikin kohdalla on havaittavissa, että liiallinen teknisten suojauskeinojen käyttö on toiminut epäsuotuisasti äänitteiden myynnissä, koska kuluttajat ovat todenneet suojattujen teosten kaupan ja varsinaisen käytön olevan liian hankalaa.

TeliaSonera kritisoi myös lain heikentämää yksityisyydensuojaa sekä sitä, että tekijänoikeusjärjestöt vaativat maksamaan samasta materiaalista kaksinkertaisia tekijänoikeusmaksuja, kun materiaalia tarjotaan eri päätelaitteisiin.

Kilpailulainsäädännön lisäksi on syytä pyrkiä varmistamaan myös tekijänoikeuslainsäädäntöteitse, että tekijänoikeusjärjestöt pyrkisivät aikaisempaa aktiivisemmin ja kohtuullisin ehdoin edistämään teosten mahdollisimman monipuolista levitystä niiden suojelun sijasta, jotta kuluttajat voisivat nauttia teoksista mahdollisimman laajasti, kuten teosten tekijät itse ovat useimmiten tarkoittaneet.

Yhtiö vaatii loppukäyttäjille myös oikeutta valmistaa kopioita yksityiskäyttöön riippumatta teoksen lähteen laillisuudesta tai laittomuudesta.

Nämä (lakiin) tehdyt muutokset eivät ole onnistuneita eivätkä kohtuullisia ja ovat vain omiaan luomaan turhaa huolestuneisuutta ja epävarmuutta esimerkiksi internetkäyttäjiä koskien. Käyttäjillä tulisi olla oikeus teoskappaleitten valmistamiseen yksityistä käyttöä varten riippumatta siitä, mistä lähteestä ko. teos on alun perin hankittu. Tekijänoikeusdirektiivin mukainen kohtuullinen korvaus tällaisesta yksityisestä käytöstähän jo maksetaan loppukäyttäjien toimesta erilaisten kasettimaksujen avulla.

Lisäksi yhtiö haluaisi antaa loppukäyttäjälle oikeuden kiertää myös ns. tehokkaita teknisiä suojauksia ja käyttää teoksia haluamallaan tavalla sekä tehdä teoksista myös uusia kopioita. Rangaistus voisi tulla kyseeseen vain silloin, kun suojauksen purkaminen ja teosten levittäminen tehdään ansiotarkoituksessa.

TeliaSoneran edistyksellinen lausunto löytyy kokonaisuudessaan tästä.

Sisäministeri ei ymmärrä erota

Olen seurannut mielenkiinnolla skandaalia, jossa suojelupoliisi on antanut presidentille, ulkoministerilla ja hallitukselle valheellista tietoa hallussaan olevasta Rosenholz-aineistosta ja jäänyt siitä vielä kiinni. Ajojahdin masinoinut Alma Median Helsingin toimitus ansaitsee jonkinlaisen journalisipalkinnon, sillä moneen vuoteen ei ole nähty näin onnistunutta poliittista ajojahtia. Hatunnosto siis sinne.

Hässäkän ytimessä on nyt Supon lisäksi myös tuore sisäministeri Anne Holmlund, joka on ryvettänyt maineensa oikein kunnolla. Supon johtaja Seppo Nevala ymmärsi sentään jättää eroanomuksensa, mutta Holmlund pitää salkustaan kiinni kuin hukkuva pelastusliiveistä. Toimittajien kyselyihin hän vastaa lyömällä ns. luurin korvaan. Todella tyylikästä.

Nyt on ilmeisesti käynyt niin, että ministerisalkkuja on jaettu ”sulle mulle vaapulavissun” -periaatteella, eikä Ulvilan pystymetsästä tulleella Holmlundilla ole ollut vaadittavia munaskuja sisäministerin pestiin. Johdonmukaisen valehtelun ja julkisen sekoilun jälkeen hänen tulisi ottaa suoraselkäisesti vastuunsa eroamalla, eikä jakaa täyttä puuta heinää olevia lausuntoja oikealle ja vasemmalle – silloin kun ei katkaise toimittajien puheluita. Kyseessä on kuitenkin ministerin pesti, eikä mikään kyläkoulun kanslistin virka.

Aivan puhdas pulmunen ei ole myöskään pääministeri Matti Vanhanen, joka taantui takaisin 60-luvulle tukkimalla hallituksensa ministerien suut paimenkirjeellään. Onkohan oma lehmä ojassa Rosenholz-aineistossa?

Nokitteleeko Verkkokauppa.com Hairstorelle?

Taannoin nousi otsikoihin domainkiista, jossa HairStore sai Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä pitää rekisteröimänsä Verkkokauppa.fi -verkkotunnuksen, vaikka tunnettu vähittäismyyjä Verkkokauppa.com vaati sitä itselleen muiden muassa vakiintumiseen perustuen. Tunnettua elektroniikka-alan verkkokauppaa pyörittävä Arctecho Oy kuitenkin hävisi jutun.

Sana ”verkkokauppa” on ilmiselvästi kyseistä palvelua kuvaileva ja siksi erottamiskyvytön, joten sille ei tavaramerkkilain mukaan voida sellaisenaan myöntää tavaramerkkiä. Arctecho onkin rekisteröinyt tavaramerkkinsä muodossa ”Verkkokauppa.com”, joka antaa siten suojaa myös ”Verkkokauppa.fi” tunnukselta, koska merkkien erottamiskykyinen ja yksilöivä osa ”verkkokauppa” on identtinen. Kiistan lopputulos olisikin ollut selvä, jos tavaramerkki olisi ollut aikaisempi, mutta kyseinen fi-domain rekisteröitiin 29.9.2003 ja Arctecho haki tavaramerkkiään vasta 13.1.2004. Tavaramerkillä ei ollut siis merkitystä kiistan ratkaisun kannalta, eikä merkin vakiintumistakaan katsottu riittäväksi. En ihmettelisi, jos yritykselle olisi jäänyt jotain hampaankoloon HairStoren suhteen.

Olen itsekin käsitellyt aiemmin verkkotunnuslain koukeroita, jotka ovat kieltämättä aika mielenkiintoisia ja ehkä liian selkeästi verkkotunnuksen rekisteröineen puolella. Arctecho Oy on ottanut tapahtuneesta opikseen oikein olan takaa, sillä se on sittemmin hakenut huiman määrän tavaramerkkejä ihan varmuuden vuoksi. Tänään laskin, että yhtiöllä on rekisteröityjä tavaramerkkejä uskomattomat 122 kappaletta ja hakemuksiakin vielä 18.

Yksi hakemuksista on 14.3.2007 haettu tavaramerkki ”Shokkipäivät”, jonka googletus toi erittäin mielenkiintoisen tuloksen. Merkkiä on nimittäin aiemmin käyttänyt kaupallisessa toiminnassaan – yllätys yllätys – HairStore! Lisäksi myös esimerkiksi Halpa-Halli on järjestänyt Shokkipäiviä, mutta juuri HairStoren tapaus tuo mieleen monia ajatuksia… Tavaramerkkilain 14 § 1 momentin 7 kohdan mukaan merkkiä on haettu vilpillisesti, jos hakija tietää toisen käyttäneen merkkiä aiemmin.

Tietoisuuden osoittaminen on kuitenkin usein hyvin hankalaa, sillä sen tulee olla niin sanotusti vedenpitävää. Relevanttia onkin nyt, onko HairStore käyttänyt Shokkipäivät -tunnusta riittävän tavaramerkinomaisesti ennen tuota hakemispäivää ja onko hakija ollut tästä käytöstä selvästi tietoinen. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ei ole riittävää, että hakija ”olisi voinut olla” tietoinen, vaan tietoisuuden pitää olla vähintään todennäköistä. Lisäksi merkin käyttö vain HairStoren verkkosivuston yhden osion tai kampanjan nimenä ei minusta riitä tekemään käytöstä tavaramerkinomaista. HairStorella on kuitenkin hakemuksen kuulutuksesta kaksi kuukautta aikaa tehdä väite rekisteröintiä vastaan. Nähtäväksi jää, jatkuuko yritysten kädenvääntö myös tällä uudella rintamalla.

Arctechon rekisteröityjä merkkejä ovat muiden muassa ProCaster, Topfield, Verkkopoika, MediaLounge, Kansalaisboksi, Überkeyboard, Taistelupaketti, DanceKing, Kungliga Kniven, Is It Friday? ja KISS. Hakemusvaiheessa olivat vielä tänään esimerkiksi Dumppaustuote, Digiboksien kuningas, Olohuoneen ykkönen ja Lokaattori. Mukana on vielä yksi erityisen mielenkiintoinen hakemus ”Hakkapeliitta”, jolle ei kuitenkaan haeta tavaramerkkiä auton renkaille, vaan lähinnä teknisille laitteille, tietokoneohjelmille ja soittimille. Sekoittamivaaraa ”siihen” Hakkapeliittaan ei siis ole.

Nokia E90 pian huoltoon

Käsittelin jo aiemmin Nokian E90 kommarissa olevaa laatuvirhettä, jonka takia sisänäyttöön tulee pysyviä ja varsinkin ulkona kovasti häiritseviä naarmuja. Ongelma ei ole korjaantunut edes sillä, että tuoreimmissa laitteissa näppäimistön edessä oleva kannen osa on muotoiltu uudelleen siten, että kannen pitäisi jäädä hieman korkeammalle. Vanhemmissa malleissa etuosan reuna kaartuu koko matkalta alas samalla tavalla, mutta uudemmissa etuosan reunan keskiosa onkin tasainen kameran namikan ja äänitysnamikan välillä. Tekemällä kyseisen muutoksen Nokia on siis osaltaan todennut virheen olemassaolon.

Puhelimella on kahden vuoden takuu, mutta Nokia itse kiemurtelee väittämällä, että osilla on vain kuuden kuukauden takuu, vaikka näppäimistö ja näyttö ovat nimenomaan kiinteä osa puhelinta eikä mikään vaihto-osa. Suunnittelu-, valmistus- ja laatuvirheet tulee mielestäni kuitenkin korjata aina, kuten kävi Nokia 9500 -kommunikaattorin virheellisten saranoiden kanssa. Niissäkin takuuhuoltoa piti vaatia kovin sanoin, kun huolto halusi veloittaa kannen vaihdosta 90 euroa. Uuden kommarin kanssa homma hoidetaan toivottavasti hieman tyylikkäämmin ja ilman kiistelyjä. Nimimerkki Arska9500i toteaa vekottimesta Matkapuhelininfo.com -sivustolla seuraavaa:

Voi jumalauta. Mahtavaa, kun monen sadan euron kommunikaattoria saa tuunata. En oikein tiedä, että pitäiskö itkeä, vai nauraa E90:n suhteen. Vuosituhannen epäonnistunein Nokialainen kyseessä. Suurkiitos niille prototestaajille, jotka elvistelivät uutuustuotteen kanssa baarissa, mutta unohtivat raportoida ongelmista eteenpäin:)

Jos olisin itse ollut testaamassa kyseistä laitetta, olisi vikalista ollut pitkä ja perusteellinen. Nokian protestaajien valinnassa näyttäisi olevan vallalla ”kaverille ja vaimolle puhelin testiin” -tyylinen käytäntö. Siinähän sitten lähettelevät muutaman tekstiviestin, vastaavat puheluihini ja toteavat, että hyvin toimii. Vikojen raportointia tärkeämpää on esitellä laitetta baaritiskillä, mikä maksaa nyt Nokialle suuria summia takuukorjauksina ja vaihdettuina laitteina.

Jos siis olet hankkimassa Nokian E90 -laitetta, varmista että ostamassasi laitteessa on tuo korjattu näppäimistön etuosa. Mikäli sinulla on vanha ja viallinen malli, kansi ja sisänäyttö kannattaa vaihdattaa puolen vuoden sisällä, jos ruutu on naarmuntunut. Myös uusissa versioissa on havaittu naarmuja, joten ongelma ei ole niissäkään aina poistunut. Ilmeisesti vielä Nokialta ei ole kuitenkaan tullut huolloille ohjeita asian tiimoilta, joten vielä kannattaa odottaa hetki. Todettakoon vielä, että laitteella on kahden vuoden takuu. Ja jos laatuvirhettä ei voida korjata, niin siinä tapauksessa uusi laite tilalle. Itse vaihdoin Nokia 9210 -kommarin aikanaan viisi kertaa uuteen erilaisten vikojen takia. Yleisin syy oli WESD-näppäinten alla olevan prosessorin tms irtoaminen piirilevystä.

Nokia E90 voi tuhota kalenterisi

Nokia uusi ”lippulaiva” E90 on osoittautunut aikamoiseksi sudeksi, ja monet ovatkin pettyneitä hankintaansa. Mitä ilmeisimmin nyt on käynyt niin, että on menty julkaisemaan laite, joka ei ole ollut vielä valmis myytäväksi. Bugien betatestaaminen kuluttajilla voi tulla kalliiksi luottamuksen menetyksenä ja tietenkin tulevina takuukorjauksina. Uusi kommunikaattori on siitä hyvä esimerkki.

Ystäväni Tomi päätti päivittää omaan puhelimeensa uuden ohjelmiston, kun se oli kerran tehty mahdolliseksi Nokian hienolla nettisysteemillä. Lopulta kävi kuitenkin niin, että muistikortille tuttuun tapaan otettu varmuuskopio ei palauttanutkaan päivitettyyn puhelimeen lainkaan kalenteritietoja! Tomi oli luottanut uuden puhelimensa toimivuuteen, joten kalenteritiedot olivat mennyttä kauraa. Onneksi vanhasta 9300 -puhelimesta löytyi parin viikon takainen ”backup”, joten hommasta ei tullut täyttä katastrofia. Voiko jossain piilovalikossa määritellä mitä laite varmistaa? Nokia E90 -puhelimen käyttöohjeessa kerrotaan asiasta lyhyesti (sivulla 76) vain seuravaa:

Laitteen muistissa oleva tiedot kannattaa varmuuskopioida säännöllisesti muistikortille tai yhteensopivaan tietokoneeseen. Voit myös kytkeä laitteen yhteensopivaan tietokoneeseen ja varmuuskopioida tietoja Nokia PC Suite -ohjelmiston avulla.

Silti Nokian foorumilla varoitetaan ottamasta varmuuskopiota muistikortille ohjelmiston päivityksen yhteydessä. Mikä ihme voi olla noin vaikeaa toimivan ohjelmiston tekemisessä? Muistikortti ja varmuuskopiointi on sitä varten, että niitä käytetään ja että ne toimivat. Jossain hemmetin foorumilla varoittelu tuskin kantautuu käyttäjien tietoon ennen kuin on jo myöhäistä ja kalenterit jo kaukana bittien taivaassa. Laitteen käyttöohjeiden huolto-ohjeissa sivulla 87 todetaan seuraavaa:

Varmuuskopioi aina tiedot, jotka haluat säilyttää (esimerkiksi osoitekirja ja kalenterimerkinnät).

Saman ohjekirjan sivulla 6 todetaan lyhyesti seuraavaa:

Muista tehdä varmuuskopiot tai pitää kirjaa kaikista laitteeseen tallennetuista tärkeistä tiedoista.

Kyseessä lienee kuitenkin jonkinlainen disclaimer, jolla ”onnettomuuden” sattuessa Nokia pesee kätensä toteamalla, että käyttöohjeen mukaan asiakkaalla olisi pitänyt olla kaikki 2.000 yhteystietoa ja 1.500 kalenterimerkintää myös paperilla, riimukirjoituksena ja reikäkortilla. Samalla voisi heittää koko tiiliskiven jonkkaan ja hankkia tilalle vanhan kunnon paperikalenterin ja Nokia Ringon. Huimalla 1.070,00 euron ohjehinnalla kommarilla asiakkaalla on oikeus saada rahoilleen hieman enemmän vastinetta kuin satasen halpismalleissa.

Ilmeisesti E90-vekottimen jokaisen softanpalan on suunnitellut eri inssi, sillä pikanäppäimet vaihtelevat typerästi eri softissa. Esimerkiksi kuvia katsellessa täysruutuun pääsee ”*”-namikalla, mutta videoissa sama toiminto löytyykin ”2”-namikasta. Molemmat softat kuuluvat vielä samaan Galleria-sarjaan puhelimessa. Todella fiksua toimintaa. Lisäksi copy-pastet ja muut toiminnot puuttuvat kokonaan esimerkiksi tekstiviesteistä ja web-selaimesta, mikä on sekin hyvin alkeellinen virhe, joka haittaa jokapäiväistä toimintaa ainakin minulla.

Kommarissa on myös selvä suunnittelu- ja valmistusvirhe, sillä sisänäppis jättää ikävät ja pysyvät naarmut sisänäyttöön. Tämäkin seikka olisi ehkä kannattanut testata ennen laitteen julkaisua, sillä pian huoltoliikkeissä lienee jonossa ”tyytyväisiä asiakkaita” vaihdattamassa valmistusviasta vioittunutta näyttöään. Ilmeisesti ongelma on kuitenkin vain ns. ensimmäisen aallon laitteissa?

Se, että E90 reputti pahasti rasitustestin, ei ole vielä mitään sen rinnalla, että laite tuhoaa varmuuskopioinnin yhteydessä kalenteritiedot ja samalla tietenkin tiedot laskutuksista, keikoista, tapaamisista ja yleensäkin kaikesta mahdollisesta aikatauluihin liittyvästä. Tiedot pitää voida varmistaa myös tien päällä suoraan muistikortille ilman PC-yhteyttä. Laitteen vikalista täydentyy päivittäin Matkapuhelinfoorumin E90 käyttökokemukset -keskustelussa. Suosittelen tutustumaan varsinkin ketjun tuoreimpiin kirjoituksiin.

Kuinkas monta päivää vielä olikaan Applen iPhonen julkaisuun…..

Ruisrock sujui kaatosateessa

Otimme tänään suuntaa kohti Turkua ja Ruisrockia. Päätimme ottaa haltuun vain sunnuntain, koska muina päivinä ei ollut tarpeeksi mielenkiintoista bändikattausta. Sunnuntain setti oli ainakin suomalaisittain todella laadukas. Tarkoituksena oli työstää muutamia lyhyitä videopodcast-juttuja, joissa tiedustellaan muun jutustelun ohessa bändien tunnelmia ensi viikon Tammerfestistä ja vinkkejä Tampereelle tuleville kansalaisille.

Turussa on yleensä ollut aika hieno keli, mutta tänään juhlakansa kuitenkin sai niskaansa saavikaupalla vettä. Sateen takia haastattelut piti tehdä sisätiloissa, ja sisällä backstage-rakennuksessa oli hieman turhan pimeää. Poets Of The Fall otettiin haltuun miesten keikkabussissa. Irina ja Lauri Tähkä & Elonkerjuu haastateltiin sisällä. Matskua on tulossa Stara.fi sivustolle huomenna ja siitä eteenpäin päivittäin.

Mainio HessunKahvila podcast käsitteli tuoreessa jaksossaan Nokia E90 -kommunikaattoria ja samalla myös minun testauksiani vekottimesta.

Keppana Kellarin Harmageddon testattu!

Harmageddon testattuAamulehden hauskassa artikkelissa maailman ”kenties tulisimaksi pihviksi” rankattu Harmageddon on sitten testattu. Keppana Kellari on matkakohteena ehdottomasti näkemisen arvoinen mesta, mutta Harmageddon-pihvi ei hieman tavallista suuremmasta tulisuudestaan huolimatta ole edes Suomen tulisin.

Esa Damski huutaa lisää piimää jo ensimmäisen suupalan jälkeen. Mies yrittää nostaa statustaan Harmagedon Brothers -moottoripyöräkerhossa syömällä maailman kenties tulisinta pihviä. Ruoka kiertää mahassa, ja keskeytys on lähellä. Damski hikoilee, hakee jäätelöä ja jatkaa. (Aamulehti)

Kuuluisa Harmageddon -annos oli keskikokoinen setti, eli arviolta reilut 200 grammaa leivitettyä (?) possunlihaa, joka oli käännetty kahtia ja välissä oli parin millin verran jonkinlaista chilitahnaa. Pihvin päällä oli grillattu banaani, mikä olikin hieno idea. Annoksen lisukkeina oli vielä pari pakollista tomaantin- ja kurkunviipaletta sekä ananasta. Perunavaihtoehtoja oli muistaakseni noin kahdeksan.

Harmageddon annosAnnos meni alas alle kymmenessä minuutissa ja ilman huikkaakaan maitoa, joka oli vieressä sen varalta, että tulisuus olisi tosiaan ollut niin megalomaaninen, kuin Aamulehden jutusta sai kuvan. Tilasin perään vielä toisen samanlaisen pihvin, mutta keittiössä ei ollut niitä enää jäljellä.

Tähän mennessä kahden peräkkäisen pihvin suoritukseen ovat yltäneet vain Veijo Matikka ja Tero Back Lempäälästä sekä Jari Sorvaniemi Tampereelta. Nämä kolme ovat nyt kovan peltimahan maineessa. (Aamulehti)

Yllä olevassa kuvassa pihvi on juuri nautittu. Vedin setin valkosipulikermaperunoilla (pahoittelut mukanaolijoille) ja vieressä hikoileva Baker puolestaan perunamuusin kanssa. Kuvan ottanut Mika kävi testaamassa Harmageddonin jo reilu viikko sitten ja testasi nyt Tappajasika-annoksen. Tomi nautti tällä kertaa Vuorineuvoksen pippuripihvin.

Keppana Kellari kuittiHyvää Harmageddon kieltämättä oli banaaneineen päivineen, mutta olisi ollut mukava pitkästä aikaa päästä kunnolla hikoilemaan ruoan merkeissä myös Suomessa. ilmeisesti annoksessa käytetty Habanero-lajike oli miedoimmasta päästä. Jonkinlainen jälkipotkukin olisi ollut hienoa, mutta jäi tällä kertaa kokematta. Esimerkiksi Tampereen Napolin Habanero-pizzoista sellainen löytyy.

Jukka Mäkeläinen söi aikoinaan omaa pihviään lähes kaksi tuntia. Hän käytti apunaan vaaleaa leipää, maitoa ja pitkiä kävelylenkkejä. Mies ei koskaan uusi suoritusta. Niin koville se otti – varsinkin seuraavana päivänä. (Aamulehti)

Tulipahan ajettua hyvällä kaveriporukalla 130 kilometriä suuntaansa leppoisan kesäpäivän ratoksi. Täytyy myöntää, että vaikka pihvin tulisuus jäi selvästi odotetusta, reissu kannatti ja mestoille pitää päästä ehdottomasti uudelleen. Heitän myöhemmin blogiin vielä GPS-koordinaatit, jotta muidenkin on helpompi löytää mestoille nauttimaan hienosta paikasta ja ihan maittavasta ruoasta. (Päivitys: Osoite on Koivulantie, Tammela, ja koordinaatit 60.6657256465405 ja 23.9576107822359)

Bemari on nopee

Tämä oli aika osuva sattuma. Bemarikuskin galtsusivujen screenshotit kiertävät jossain netissä, ja törmäsin niihin aiemmin päivällä. Siellä oli keltainen meisselinjatke vielä ehjänä ja spede uhosi jotain kovasta vauhdista tms. Nyt taitaa olla tuollaiset kymmenen vuotta aikaa miettiä tilannenopeuksia ja promillerajoituksia, heh heh. Sitä saa mitä tilaa. Sääli vaan, että tällä kertaa sivullisen hengen hinnalla.

Tuoksu sai tekijänoikeuden

Tuoksu ei voi saada tavaramerkkin suojaa, koska tavaramerkki on aina voitava esittää graafisesti selvällä ja pysyvällä tavalla. Tästä syystä niin sanottua hajumerkkiä ei siis voida rekisteröidä tavaramerkiksi, vaikka sen kemiallinen kaava voisikin ehkä täyttää edellä mainitun vaatimuksen.

Hollannissa on nyt tehty mielenkiintoinen ennakkopäätös, kun maan korkein oikeus on katsonut, että sekä kemiallinen kaava että myös itse tuoksu voivat molemmat saada tekijänoikeussuojaa. Toisin kuin tavaramerkki, tekijänoikeus ei vaadi syntyäkseen graafista esitystä. Lancomen ja Kefocan tuoksujen 26 ainesosasta 24 oli samoja, ja Lancomen yhdistelmän lopputuloksena syntyneen tuoksun katsottiin olevan omaperäinen ”teos”.

Näin ollen Lancomen tuoksu sai lopulta tekijänoikeussuojan.

Lähde: Benjon

Keppanakellarin Harmageddon

Tänään osui käsiini viime viikonlopun Aamulehden sunnuntailiite, jossa oli hieman yliampuva juttu ”maailman ehkä tulisimmasta pihvistä”. Kyseessä on Harmageddon -niminen annos, jota tarjoillaan Keppana Kellari -nimisessä ravintolassa. Aamulehden toimittaja oli siis heittänyt juttuun hiukan amerikanlisää ja glorifioinut annosta aika reippaalla kädellä.

Allasbaarin Mika kävi juuri samana viikonloppuna testaamassa annoksen, ja se oli kuulemma varsin toimiva paketti. Tulisuuttakin pihvissä kuulemma oli, mutta korkeintaan suomenennätyksen verran. Annoksen tulisuus pitää ehdottomasti käydä tsekkaamassa henkilökohtaisesti vaikkapa jo ensi viikolla. Olisi mukava tietää, että mitä Habaneron lajiketta annokseen käytetään, sillä Red Savinalla on asian kanssa tuskin mitään tekemistä. By the way, hieman yllättäen yksi maan parhaista Habanero-kastikkeista löytyy niinkin laimeasta mestasta kuin Amarillo. Suosittelen kokeilemaan, mutta sekään ei ole luonnollisesti nähnytkään Red Savinaa tai maailman tulisinta ”myrkkypippuria” Naga Jolokiaa.

Keppana Kellari on ilmeisesti muutenkin tunnettu hyvistä pihveistään ja juomistaan. Mestassa on tarjolla verkkosivuston mukaan 1.400 eri olutmerkkiä ja 470 viskilaatua, joten ravintola lienee käymisen arvoinen, vaikka tulinen ruoka ei kiinnostaisikaan. Ravintolan sijainti on pihvin ohella varsinainen haaste…