Yrittäjä, isä ja ihminen kiittää luottamuksestanne

Päivälleen vuosi sitten oli minulle merkittävä päivä, koska silloin Lempäälän-Vesilahden Sanomat -julkisti ehdokkuuteni kuntavaaleissa. Olin siihen saakka keskustellut politiikasta aktiivisesti somessa ja sen ulkopuolella, mutta varsinaiseksi päättäjäksi lähteminen ei aina ollut päällimmäisenä mielessä fokuksen ollessa lähinnä yritystoiminnassa ja perhe-elämässä. Halusin kuitenkin pelkän somekommentoinnin sijaan iskeä käteni oikeasti santaan ja ryhtyä konkreettisesti toteuttamaan näkemyksiäni siitä mihin suuntaan Lempäälän kuntaa ja Tampereen talousaluetta tulisi mielestäni viedä. Puhujia nimittäin riittää, mutta tekijöitä ei.

Lempäälän-Vesilahden sanomat 14.2.2017

Vaaleissa koettiin jymy-yllätys, kun suhteellisen vaalitavan ykkössija koko kunnassa osoitti, että vaaliteemani koskettivat monia kuntalaisia, ja että päättäjien joukkoon haluttiin lisää lapsiperheen isän yrittäjähenkistä näkemystä. Lämmin kiitos jokaiselle minua äänestäneelle. Sittemmin on tapahtunut todella paljon, ja samalla Lempäälästä on tehty pian vuoden ajan parempaa paikkaa yhdessä ja hartiavoimin. Olen pyrkinyt parhaani mukaan pitämään vaalilupaukseni ja tehnyt kovasti töitä niiden toteutumisen eteen. Olen huomannut, että politiikassa mikään ei tapahdu nopeasti. Isot laivat kääntyvät hitaasti, mutta lopulta niiden suunnan täytyy olla oikea. Ettei totuus unohtuisi, tässä kuntavaalien teemani ja lupaukseni vielä kertauksena.

Vaaliteemani kuntavaaleissa 2017:
1. Lapsille ja nuorille paras mahdollinen kasvuympäristö.
2. Elinvoimaisempi kunta, joka houkuttelee yrityksiä ja ihmisiä.
3. Sääksjärvestä palvelukeskittymä Tampereen kylkeen.
4. Kunnan talous kuntoon ja velkaantumiselle piste.

Vaalilupaukseni kuntavaaleissa 2017:
1. Sääksjärvestä Pirkanmaan liikennehubi
2. Sääksjärven moottoritielle meluesteet
3. Lähijunat Lempäälästä Tampereelle
4. Kunnan sijaintia hyödynnettävä paremmin

Kuntavaaleissa odotin kyllä pääseväni läpi valtuustoon, mutta yllättäen siihen tarvittava äänimäärä ylittyi jo pelkillä ennakkoäänillä. Lopulta sijoitus koko kunnan ykkösenä oli ensikertalaiselle todella odottamaton ja valtavan suuri kunnia, joka veti miehen hiljaiseksi. Muhkean äänimäärän myötä tuli paljon vastuuta, jota olen pyrkinyt luottamustehtävissäni kantamaan parhaan kykyni mukaan. Lempäälän kunnanvaltuuston lisäksi tulivat paikat Lempäälän kunnanhallituksessa ja hyvinvointilautakunnassa (kunnanhallituksen edustajana), Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuustossa ja Lempäälän elinkeinopoliittisessa yhteistyöryhmässä.

Toivottavasti kuntalaiset ovat olleet tähän saakka tekemääni työhön tyytyväisiä – ketä tahansa äänestivätkin. Meillä on Lempäälässä tällä kaudella koossa loistava kunnanvaltuusto ja kunnanhallitus sekä tietysti Kokoomuksen valtuustoryhmä. Olen ilokseni huomannut, että kaikissa kunnan päättävissä elimissä on ilmassa puoluerajat ylittävä ”Lempäälä-puolueen” henki, jossa varsinaisen puoluepolitiikan sijaan tehdään hyvää nimenomaan kunta ja kuntalaiset edellä. Tämän kollektiivisen yhteen hiileen puhaltamisen konkreettiset tulokset ovat osin jo näkyneet kuntalaisille, ja tiedän niiden näkyvän jatkossa vieläkin paremmin. Lempäälässä on vireillä monenlaisia upeita hankkeita kuntalaisten hyväksi, joten nyt vaan lisää puita uuniin.

Valtuustossa ja kunnanhallituksessa olen päässyt vaikuttamaan konkreettisesti Lempäälän kunnan kehitykseen ja tulevaisuuteen, mutta tämä ei tietenkään jää tähän. Ihmisiä ohjaa nimittäin luontainen tarve kehittyä, joten haluan jatkossa kantaa korteni kekoon vielä merkittävästi laajemmilla foorumeilla. Haluan tehdä töitä sen eteen, että lapseni saavat paremman Lempäälän lisäksi myös paremman Pirkanmaan ja paremman Suomen. Lempäälä tarvitsee asiansa ajajan maakuntaan ja Pirkanmaa Arkadiamäelle.

Suomi tarvitsee tekijöitä, ei selittelijöitä. Suomi tarvitsee päättäjiksi myös nykyistä enemmän kokeneita yrittäjiä. Siksi olen nyt ilmoittanut Kokoomukselle olevani käytettävissä ehdokkaana sekä maakuntavaaleissa että eduskuntavaaleissa. Ehdokkaat valitaan virallisesti vasta myöhemmin, mutta työ paremman Pirkanmaan ja Suomen eteen jo alkanut.

Kiitos luottamuksestanne.

Jocka Träskbäck
Yrittäjä, isä ja ihminen

Lähijunat saatava raiteilleen

Lähijunien kehittämisestä on tehty Pirkanmaalla selvityksiä ja suunnitelmia jo vuosikymmenten ajan. Maakuntakaavassa ja liikennejärjestelmäsuunnitelmassa on merkittävä lähijunapainotus, ja politiikot yli puoluerajojen puhuvat lähijunista. Myös valtio suunnittelee poistavansa VR:n yksinoikeuden tuottaa lähijunaliikennettä.

Samalla kun Pirkanmaan liikennejärjestelmäsuunnitelmaa ryhdytään päivittämään, on aika lopettaa valtion toimien odottelu ja siirtyä sanoista tekoihin. Maakuntaan tulee tehdä oma yksityiskohtainen toteutussuunnitelma lähijunaliikenteen tuottamisesta. Maakunnan ja kuntien tulee sitoutua laadittavaan suunnitelmaan ja sen budjettiin. Asiantuntevasti laadittu toteutussuunnitelma aikatauluineen, uusine seisakkeineen ja budjettisitoumuksineen toimisivat viestinä valtion suuntaa Pirkanmaan tahdosta edistää lähijunia nyt tosissaan.

On kunnissa paljon jo tapahtunutkin, sillä monessa kunnassa asemien seutuja kehitetään. Niille kaavoitetaan ja toteutetaan uutta asumista, kauppaa ja liityntäpysäköintiä. Myös jalankulku- ja pyöräilyolosuhteita on alettu parantaa. Esimerkiksi Lempäälässä on tehty hyvää työtä asemanseutujen kehittämisessä niin kuntakeskuksessa kuin Sääksjärvellä. Vain lähijuna vielä puuttuu.

Nyt kun lähijunaliikenteen vapauttaminen on lähellä, uskomme, että maakunnan yhteinen tahto ja pitkälle viedyt suunnitelmat vauhdittaisivat valtion raidepainotuksia entisestään. Pirkanmaan kuntien täytyy näyttää valtiolle yhdessä, että meillä ollaan valmiina. Nyt tarvitaan kipeästi kaivatut lisäraiteet Jyväskylän, Seinäjoen ja erityisesti etelän suuntaan sekä oikeus tuottaa lähijunaliikenne itse. Sen jälkeen alkaa tapahtua vauhdilla. Potentiaalia Tampereen kaupunkiseudulla riittää, ja naapurimaakunnat ovat taatusti mukana.

Juhana Suoniemi
kaupunginvaltuutettu (vihr)
Tampere

Jocka Träskbäck
kunnanvaltuutettu (kok)
Lempäälä

Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 26.1.2018.

Suomen työelämän suurin ongelma on muutosvastarinta

Suomalaisten työmarkkinoiden perustavinta laatua oleva ongelma ei löydy aktiivimalleista, kiky-himmeleistä, kohtaanto-ongelmista, kannustinloukuista tai muista uustermeistä. Suurin ongelma löytyy nimittäin liian korkeaksi asetetusta kynnyksestä palkata ja irtisanoa työntekijöitä. Maailma on muuttunut viime aikoina melkoisesti, ja 2000-luvulla yritykset tarvitsevat työmarkkinoilta vain työsuoritteita. Varsinkin pienten yritysten on siksi turvallisempaa hankkia tarvitsemiinsa työtehtäviin tekijöitä alihankintana kuin ottaa isoja riskejä ja palkata tehtävään omia työntekijöitä. Alihankintana ja laskutuspalvelun kautta yritys maksaa ainoastaan tehdystä työstä ja siirtää työsuhteisiin liittyvät riskit muille.

Nykyisin kynnys palkata ja irtisanoa omia työntekijöitä on erittäin korkealla, joten eräs merkittävimmistä riskeistä on palkata työsuhteeseen väärä ihminen. Kuka tahansa osaa nimittäin näytellä koeajan hyvää työntekijää, mutta sen loputtua voikin alkaa saikuttelu ja esimerkiksi muun työyhteisön piinaaminen. Olen itsekin nähnyt sellaista vuosien varrella. Väärän ihmisen palkkaaminen voi ajaa pienen yrityksen jopa konkurssiin, jos palkan ja sivukulujen vastineeksi saatava työpanos jää mitättömäksi ja jos työntekijästä ei päästä eroon. Nämä tapaukset ovat tietenkin harvinaisia, mutta silti todellisia. Palkkaamisen ja irtisanomisen kynnyksen madaltaminen muuttaisi tilanteen ja toisi yrityksille rohkeutta palkata työntekijöitä nykyistä kevyemmin perustein.

”Yksilöperusteinen irtisanominen pitäisi olla mahdollista, koska pienessä yrityksessä tilanteet vaihtelevat. Jos työntekijä ei ole kyseiseen työhön sopiva, niin irtisanomisen pitäisi olla silloin mahdollista. Silloin yritykset uskaltaisivat työllistää. Ja irtisanotulla pitäisi olla mahdollisuus päästä taas helposti työttömyyskorvauksen piiriin uudestaan.”
– Carita Orlando Taloussanomissa 11.1.2018

Alihankintaa saataisiin muutettua ihmisten aidon palkkaamisen suuntaan, jos palkkaamista ja irtisanomista helpotettaisiin ja siten työmarkkinoista tehtäisiin nykyistä joustavampia. Vanhat AY-poterot ja muutosvastarinta ovat kuitenkin kehityksen esteenä, vaikka samaan kokonaisuuteen kuuluu olennaisena osana irtisanotun työntekijän pääsy työttömyyskorvausten pariin aikaisempaa helpommin. Joustoa siis tarvittaisiin nyt joka suuntaan.

Yli 20 vuotta ravintoloissa työskennelleenä tiedän, että henkilöstövälityksen kautta toimiminen ja pätkätyöt sopivat varsinkin monille nuorille aikuisille työuransa alkuvaiheessa, mutta työmarkkinoiden kokonaisuuden kannalta tulisi asettaa etusijalle ihmisten palkkaamisen varsinaiseen työsuhteeseen. Jos tällainen tavoite halutaan saavuttaa, tulee varsinkin pienten yritysten kynnystä palkata ensimmäiset työntekijänsä madaltaa merkittävästi nykyisestä. Siihen eivät kuitenkaan lillukanvarret ja termikikkailut auta, sillä työmarkkinoiden 2000-luvulle päivittämiseen tarvitaan aivan uudenlaista joustoa ja paikallista sopimista. Sellaisesta on ollut viime aikoina paljon puhetta, mutta konkretiaa ei ole juuri nähty.

Kaikkia työelämän muutoksia kategorisesti vastustava ammattiyhdistysliike on tunnetusti katoava jäänne teollisen vallankumouksen ajoilta, jolloin maataloustyöt vähenivät ja teollisuustyöt yleistyivät. 1940-luvun toimintatavat ovat kuitenkin jo jääneet kauas siitä mitä työelämä on nykyisin. 2000-luvun ammattilaiset osaavat ilman AY-liikettäkin pitää huolta itsestään, neuvotella omat palkkansa ja tietävät oman arvonsa. AY-liikkeen tulisi juuri siksi nostaa nyt profiiliaan nousemalla poteroistaan ja ottamalla katse tulevaisuuteen. AY-jarrumiesten tulisi seurata kehitystä, sillä Suomi voi kehittyä vain yhteen hiileen puhallettaessa. Kehityksen kelkassa pysymisen myötä AY-liike voisi myös nostaa omaa profiiliaan ja siten pitää jäsenistään kiinni nykyistä paremmin.

Työelämä tarvitsee joustoja ja paikallista sopimista nyt ja heti, ei vasta vuosikymmenen kuluttua. Miksikö? Koska vuosikymmenen ja kahden kuluttua robotisaatio, digitalisaatio ja tekoäly ovat jo vieneet maastamme erittäin suuren määrän työpaikkoja, ja sille kehitykselle me emme voi tehdä mitään. Emme, vaikka AY-liike tuntuu niin kuvittelevan työntäessään pään hiekkaan strutsipuolustuksena. Menossa on nimittäin teolliseen vallankumoukseen verrattavissa oleva mullistus, joka paitsi vie kymmeniä prosentteja työpaikoista myös tuo kokonaan uusia työpaikkoja. Syntyvien työpaikkojen tekijät eivät kuitenkaan ole samoja jotka ovat nyt jäämässä työttömäksi. Tämän alati paisuvan kohtaanto-ongelman vuoksi työelämän mullistus on monta kertaluokkaa suurempi kuin moni ymmärtää. Käsittelin tuota aihetta ensikerran vuonna 2015 Tamperelainen-lehden kolumnissani. Tuo on kuitenkin tulevaisuutta, mutta työllistämisen ja irtisanomisen helpottaminen on tätä päivää.

Olen kirjoittanut viime aikoina jonkin verran suomalaisesta tasa-arvosta ja sen noloista ylilyönneistä, mutta sama aihepiiri koskettaa myös erityisesti suomalaista työelämää. Raskauden negatiivinen vaikutus naisten työllistämiseen on nimittäin aihe, josta kukaan ei uskalla puhua ääneen, mutta jonka kaikki tietävät. Yhden työntekijän raskaudesta koituu työnantajalle arviolta 10.000 euron suorat kulut, ja kaikkine vaikutuksineen todellinen kulu on vähintään puolitoistakertainen. Monille pienille yrityksille se on mahdoton yhtälö, joten kun ne viimein uskaltavat palkata, niin mies on turvallisempi vaihtoehto. Hallitus päätti taannoin helpottaa tätä ongelmaa 2.500 euron kertakorvauksella, mutta tasa-arvon saamiseksi tulisi koko kustannus maksaa yhteisestä kassasta. Työelämän tasa-arvo ei nimittäin toteudu ennen kuin naisten ja miesten palkkaaminen saadaan samalle viivalle. Nämä ongelmat eivät korjaannu, jos ne lakaistaan maton alle.

Kirjoitus on julkaistu Aamulehden mielipideosastolla.

Onnea Tampere! Lauri Lyly teki sen mihin kukaan ei uskonut

Tunnustan. Kuullessani Demarien ja Lauri Lylyn kuntavaalien äänisaaliista Tampereella tuli mieleeni ensimmäisenä miten AY-jyrä voisi toimia vahvasti 2000-luvulla elävän, dynaamisen ja nopeasti kehittyvän kaupungin pormestarina. Uusi valtuustokausi alkaa vasta kesäkuussa, joten vielä nyt Lylyä ei ole nähty pormestarina, sillä nimitys tehdään vasta ensimmäisessä valtuuston kokouksessa. Silti Lyly on jo nyt onnistunut osoittamaan, että hänen työhistoriastaan johtuneet ennakkoluulot olivat vahvasti liioiteltuja. Nyt onkin hyvä syy onnitella sekä Lylyä että Tamperetta ja kaikkia tamperelaisia, sillä siellä on tehty viime päivinä poliittista historiaa.

Ennen vaaleja kahvipöytäkeskusteluissa erityisesti Lylyn neuvottelijan taitoja pidettiin isona plussana. Nyt Lyly on osoittanut olevansa ainakin neuvottelijana niin suvereeni, että hän onnistui taikomaan Tampereen kuntapolitiikasta opposition pois. Zimzalabim! Tamperelainen-lehdessä toimittaja Petteri Mäkinen kiteytti asian pyytämällä niitä lukijoita nostamaan kätensä, jotka uskoivat ennakkoon, että Tampereella sorvataan kaikkien ryhmien allekirjoittama poliittinen linjapaperi. Sen jälkeen Mäkinen pyysi ystävällisesti valehtelijoita laskemaan kätensä. Siinä oli tähän mennessä paras kiteytys jymy-yllätyksestä, joka Tampereella onnistuttiin nyt saavuttamaan.

Viime vuosikymmenten aikana Tampereella on onnistuttu tekemään paljon suuria päätöksiä, mutta yleensä vasta pitkäkestoisen ja värikkään poliittisen sirkustemppuilun jälkeen. Surullisenkuuluisia tuoreita esimerkkejä tästä ovat rantatunneli ja ratikka unohtamatta Särkänniemeä ja Tampere-taloa. Näistä ratikkapäätöksen väännöistä valtuustossa tehtiin jopa lyhytelokuva, jolle jo sadat tuhannet ihmiset ovat nauraneet verkossa. Tuollaiset tapaukset ovat jatkossa ehkä historiaa, sillä Tampereella keskitytään nyt todennäköisesti kehittämään kaupunkia yhdessä ja yhteen hiileen puhaltamalla yli puoluerajojen. Tampereen kokoisen kaupungin oppositioton valtuusto on tilanne, joka mahdollistaa nopean ja tehokkaan päätöksenteon kohti yhdessä sovittua maalia. Tuollaisesta tilanteesta jokainen kunta ja kaupunki voi olla avoimesti kateellinen.

Olen seurannut tamperelaista kuntapolitiikkaa melko läheltä jo lähes 20 vuoden ajan, mutta jatkossa tulen seuraamaan vieläkin suuremmalla mielenkiinnolla miten odottamaton neuvottelutulos näkyy käytännössä Tampereen päätöksenteossa. Jos ja kun kaikki puolueet toimivat saman pormestariohjelman mukaisesti, niin voisiko siitä muuta kuin hyvää seuratakaan? Potentiaalinen ongelma tosin voi konkretisoitua, jos rahat jostain syystä loppuvat ja jonkin ryhmän päätavoitteista joudutaan tinkimään. Silloin syntyy varmasti näyttävä show, jonka siivellä haetaan ehkä jopa irtopisteitä seuraaviin kuntavaaleihin. Toivottavasti neljä vuotta menee kuitenkin Tampereella ilman dramatiikkaa ja yhtä hienosti kuin neuvottelut näyttävät tähän mennessä menneen. Siten saadaan aikaan myös tuloksia.

Olin itse Lempäälän kuntavaaleissa vertauslukujen ykkönen, joten olen jatkossa päättämässä asioista Lempäälän valtuustossa. Täällä paikallisessa kuntapolitiikassa on puhallettu jo pitkään pääasiassa yhteen hiileen, mikä on tietenkin hyvä kuntalaisten kannalta. Lempäälän valtuustosta meni nyt uusiksi yli puolet, ja tällainen sukupolvenvaihdos tuo varmasti mukanaan raikkaita uusia ajatuksia ja näkemyksiä päätöksentekoon. Toivottavasti myös rohkeutta.

Tamperetta pidetään usein mörkönä sitä ympäröivissä naapurikunnissa, mutta minun mielestäni Tampereen kasvu ja menestyminen eivät ole missään nimessä lempääläisiltä pois, vaan päinvastoin. Suomea täytyy ajatella yhtenä kokonaisuutena, jossa Tampereen sen ympäryskuntien intressit ovat usein samansuuntaiset. Lempäälä ei siten kilpaile Tampereen kanssa, vaan ennemminkin Pirkanmaa kilpailee pääkaupunkiseudun kanssa. Kun Tampereen jo valmiiksi ylivertainen vetovoima kasvaa nyt mahdollisesti entisestään, niin Lempäälä saa ison naapurin menestyksestä kyllä oman osansa. Lempäälän sijainti Tampereen eteläpuolella Helsinki-Hämeenlinna-Tampere -alueen paalupaikalla, eli Suomen kasvukäytävässä, on täydellinen kunnan tulevaisuutta ajatellen. Kun tuohon kokonaisuuteen lisätään päälle Lempäälän omat kehitystoimet kuntamme vetovoiman ja elinvoiman lisäämiseksi, niin meillä on varmasti edessämme upeat neljä vuotta.

Toivotan oppositiottomalle Tampereelle onnea ja menestystä. Ja tietenkin meille itsellemme siinä samalla.