Kävimme katsastamassa perjantaina Fugeesia, siis yhtyettä jonka albumi on nykyisin maailman myydyin hiphop-levy. Hartwall Areenalla oli tilaa vielä ihan mukavasti, joten lipuista oli myyty ehkä noin 80%. Permanto oli kuitenkin täynnä ja sehän on keikkafiiliksen suhteen tärkeintä.
Istuimme katsomossa 108, joka oli varattu levy-yhtiön vieraille ja luultavasti katsomon alaosa myös eri medioiden kisavoittajille. Erikoisen koulubändin lämppärikeikan jälkeen Fugeesin keikka pääsi viimein alkamaan ja kansa nousi pariksi tunniksi tanssimaan ja heiluttamaan käsiään.
Oli mielenkiintoista huomata, että 99 prosenttia yleisöstä oli seisomassa, mutta vip-katsomon väestä suurin osa istua möllötti tuoleillaan. Alaosassa olleet ”kisavoittajat” tosin ottivat mainiosta keikasta kaiken irti.
Olemme usein ihmetelleet, miksi viihdealan ammattilaiset, vipit ja kutsuvieraat eivät yleensä ota keikoista irti parasta mahdollista. Itsekin toki syyllistyn samaan asiaan. Esimerkiksi jossain Seiska-lehden synttäreillä on ollut kautta aikojen jos jonkinlaisia megatähtiä keikoilla, mutta koskaan – ei siis koskaan – ole lavan edessä nähty muutamaa ihmistä enempää.
Mieleen muistuu eräskin Seiskan synttärisetti 90-luvun puolivälistä, jolloin keikalla oli Jari Sillanpää. Mies oli suosionsa huipulla ja keikoilla tarvittiin suurin piirtein Puolustusvoimien apua, mutta vippijuhlissa kukaan ei jaksanut kiinnostua tuon ajan suurimmasta kotimaisesta tähdestä. Väki vain kilisteli skumppalasejaan ja hengaili taaempana, kun Jari luritteli Satulinnaa varmasti hieman kettuuntuneena.
Olisi mielenkiintoista tietää, mistä moinen johtuu. Pitääkö sitä vain yrittää olla niin ”hemmetin vip”, ettei uskalla tai kehtaa mennä ottamaan iloa irti elämästä muiden vippien silmien edessä vai ovatko tuon kaltaiset tilaisuudet niin harvinaisia tilaisuuksia, että jokainen hetki pitää käyttää verkostoitumiseen? Vastausta miettiessä…
