Tämäkin on ryöstö!

Kirjoitin taannoin suomalaisten toimittajien ammattitaidosta rikosasioista uutisoitaessa. Silloin Iltalehden toimittaja oli muuttanut artikkelissaan murtovarkauden ryöstöksi. Kyseessä oli kaksi täysin erilaista rikosta, joista langetettavat tuomiot ovat nekin aivan eri kohdassa rangaistusasteikkoa.

Toissapäivänä Elisan viihdeuutisissa julkaistiin vieläkin hienompi suoritus, kun autovarkaus muutettiin kertaheitolla peräti ryöstöksi. Tässä on osittainen (ja sitaattioikeuden mukainen) lainaus kyseisestä artikkelista.

Daddy Cool ryöstetty
Australialaisen bändilegenda Daddy Coolin keulakuvan parkissa ollut auto ja autossa olleet soittimet on ryöstetty Yarravillen lähiöstä Melbournesta.
Elisa.net 16.10.2007

Lähetin viihdeuutiset alihankintana tuottavalle organisaatiolle sähköpostia aiheesta. Saamassani vastauksessa todettiin ytimekkäästi, että uutistuottaja ei näe artikkelia tai sen otsikointia virheellisenä, sillä ”onhan ryöstö raflaavampaa kuin varkaus”. Tuo oli siis suora lainaus sähköpostista. Mahtavaa. Raflaavuus onkin ilmeisesti juuri se seikka, joka oikeuttaa muuttamaan otsikon ja artikkelin virheelliseksi.

Journalistin ohjeiden pääkohdissa todetaan, että ”Journalistin on aina pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen” ja ”Olennainen virhe on viipymätä korjattava”. Aiheesta on langetettu ziljoonia Julkisen sanan neuvoston huomautuksia, joten luulisi viimeistään verkkosivuston vastaavan päätoimittajan ymmärtävän todenmukaisen uutisoinnin arvon.

Tällä kertaa kyseessä on arvoltaan ehkä jotenkin vähäpätöinen juttu, sillä uutisen kohde asuu Yhdysvalloissa, eikä artikkeli luultavasti koskaan päädy rikoksentekijän tai uhrin nähtäville. Artikkelin aihe ja teksti on pääosin lainattu ulkomaisesta lähteestä, ja sielläkin uutinen otsikoitiin virheellisesti ryöstönä, vaikka jutun leipätekstissä kerrottiin vain autovarkaudesta.

Ammattitaitoisen toimittajan tulee kuitenkin osata erottaa näinkin olennaiset seikat, mikäli aiheesta kirjoittaa. Pelkkä artikkelin sokea kääntäminen ei oikeuta virheisiin, sillä vastuu on julkaisijalla eikä lähteellä. Virheitä sattuu toki kaikille, mutta silloin on osattavat toimia Journalistin ohjeiden mukaan ja korjata virhe viipymättä. Nyt näin ei ole toimittu. Ilta-Sanomat sai aivan äskettäin huomautuksen virheellisestä Rammstein-uutisoinnista, jota se ei korjannut, vaan tyytyi vain poistamaan virheellisen uutisen sivustoltaan.

Itse liputan kovasti sen puolesta, että verkkolehdet otettaisiin Suomessa medioina vakavasti, mutta tällainen piittaamattomuus ei ole ainakaan hyväksi tälle pyrkimykselle. Jos verkkomediat haluavat toiminnalleen oikean median leiman, tulee niiden toimia oikeiden medioiden säännöillä ja kunnioittaa myös Journalistin sääntöjä. Veikkaan, että esimerkiksi vain verkossa julkaistava UusiSuomi.fi tulee ottamaan tähän asiaan vahvasti kantaa lähiaikoina.

Itse myönnän taiteilevani Staran viihdeuutisissa usein otsikoiden kanssa, mutta tietääkseni emme ole julkaisseet otsikkoa, jota ei olisi tavalla tai toisella lunastettu artikkelissa. Esimerkiksi taannoinen otsikointi ”BB-Aki tuomittiin ryöstöstä vankeuteen!” aiheutti sivustolla paljon keskustelua, mutta tosiasia on, että teko oli aseellinen ryöstö ja ehdoton vankeus on vankeutta. Tuomio vain määrätään täytäntöön ehdollisena. Näin ollen otsikko oli oikea. Meilläkin on toki ollut pari rajatapausta, jotka on yhteydenoton jälkeen muutettu asianmukaisesti hieman selvempään muotoon.

Stara ohitti Suosikin!

Täällä on nyt juhlatunnelma katossa, sillä Suomen suurin verkossa julkaistava viihdelehti Stara.fi on viimein ohittanut lukijamäärissä mitattuna nuorisokulttuurin todellisen kulmakiven, eli itsensä Suosikki-aikakauslehden!

Tuoreimman kansallisen mediatutkimuksen (KMT S06/K07) mukaan Suosikki tavoittaa nykyisin enää 221.000 lukijaa, kun Stara.fi tavoitti syyskuussa puolestaan jo 225.000 lukijaa. Ero kasvaa päivä päivältä, sillä Suosikin kaari on ollut jo pitkään tasaisessa laskussa ja Staran taas kovassa kasvussa. Suosikin levikki on kutistunut kulta-aikojensa 90.000 kappaleesta jo puoleen, eli 46.000 kappaleeseen. Tämä on taas yksi kouriintuntuva esimerkki siitä kuinka verkko vie aikakauslehtien lukijat varsinkin alle 30-vuotiaiden ryhmässä. Verkkoa väheksyvä liiketoimintamalli kostautuu nyt Suosikille.

Stara ja Suosikki eivät tosin kilpaile enää nykyään samoista lukijoista, sillä Suosikin kohderyhmää ovat nykyisin 8-14-vuotiaat tytöt, kun Staran kohderyhmää ovat puolestaan kaikki 15-30 -vuotiaat. Silti kyseessä on minulle iso juttu, sillä julkaisua käynnistäessäni vuonna 2003 hehkutin yltiöoptimistisesti eräälle toimittajalle, että ”Vielä jonain päivänä selätämme Suosikin”. Silloin Suosikki oli tosin vielä nuorten musiikkilehti, joka kirjoitti rockista ja räimeesta ja jätti pikkutyttöjen seurusteluvinkit suosiolla Demille.

Nyt tuo Suosikin selättäminen on viimein saavutettu, ja Staran kaula vanhaan legendaan kasvaa kohisten. Stara teki nimittäin viime viikolla samalla myös uuden kävijäennätyksen, kun 90.000 viikkokävijän rajapyykistä jäätiin vain ripaus. Toivottavasti Stara saavuttaa pian myös kovasti odotetun 100.000 viikkokävijän maagisen rajapyykin.

Demistä tuli mieleen, että näin tänään Journalisti-lehdessä ilmoituksen, jossa Demi-lehteen haettiin uutta henkilökuntaa. Sinänsä tavanomaisessa ilmoituksessa mainittiin komeasti, että ”Suomen suurin nuortenlehti Demi hakee…”. Demillä on kuitenkin KMT:n mukaan 164.000 lukijaa ja Suosikilla 221.000 lukijaa. Verkossa tilanne on toinen, sillä Demilläkin on mukavat 48.779 viikkokävijää, kun Suosikki saa tyytyä naurettavaan 6.920 kävijään. Mitähän legendaarinen Jyrki ”Jyräys” Hämäläinen tuumaa lempilapsensa kehityksestä?

Leijonat vielä 80-luvulla

Kirjoitin jo viime viikolla kuinka Maikkarin uusi realityohjelma Leijonan kita esittää parhaaseen katseluaikaan laillisia ryöstöjä. Ohjelmassa ”pääomasijoittajina” esiintyvät tyypit lunastavat pienyrittäjiltä heidän elämäntyönsä pikkurahalla. Samaa yrittäjyyttä suorastaan halveksivaa toimintaa on ruodittu viikon aikana myös alan lehdistössä. Eikä suotta.

Tuoreessa jaksossa Ideaparkin rakentanut Topi Sukari vedätti sokeaa miestä viemällä 80 prosentin osuuden tämän yrityksestä vaivaisella 60.000 eurolla. Saman tempauksen teki edellisessä jaksossa toinen ohjelman ”sijoittajaleijona” Kyösti Kakkonen. Suomessa onkin tosiaan hyvä asua ja yrittää, jotta Leijonat saisivat kaapattua ideasi pilkkahintaan. Uskomaton ohjelmaformaatti tosiaan. Kauppaan toki tarvitaan aina kaksi, joten osasyyllinen oli toki myös kyseinen yrittäjä, joka lankeaa studion lamppujen kuumuudessa Leijonien ehdotuksiin.

Tuoreessa jaksossa nähtiin myös muulla tavalla varsin hauska episodi, kun Kyösti ”halpakauppaketju” Kakkonen, Kaija ”kangasliikeketju” Ward ja Topi ”huonekaluketju” Sukari asettivat itsensä naurunalaiseksi olemalla totaalisen pihalla nykyisestä bisnesmaailmasta. Asiallisen oloinen yrittäjäkaksikko esitteli nimittäin ohjelmassa henkilöstövuokrausideaaansa, jonka erikoisuus oli se, että se keskittyisi pääasiassa ulkomaalaistaustaisiin ihmisiin. Taannoin esimerkiksi Aktian pääekonomisti Timo Tyrväinen totesi mainiolla luennollaan, että Suomen talous ei pyöri jatkossa ilman 200.000 hengen ulkomaista työvoimaa. Tämä ei kuitenkaan ollut ilmeisesti ”pääomasijoittajien” tiedossa, vaikka aiheesta on kirjoitettu paljon myös alan lehdissä.

Toivo Sukari aloitti idean ruotimisen hienosti vertaamalla esiteltyä palvelua ihmiskauppaan ja toteamalla, että moisen toiminnan moraali on hyvin alhaalla. Kakkonen puolestaan väitti, ettei Suomessa ole markkinoita henkilöstövuokraukselle, sillä onhan meillä jo työvoimatoimisto. Hän ihmetteli, että mistä se bisnes muka tulisi tuollaisessa toiminnassa? Huipennuksena Kaija Ward vertasi toimintaa jopa rasismiin. Uskomatonta touhua. Suomessa on siis Leijonien mielestä kymmeniä turhia, tuottamattomia, moraalittomia ja ihmiskauppaa käyviä yrityksiä, jotka eivät voi tuottaa voittoa.

Lopulta kolmikon typerään keekoiluun kyllästyi myös Suomen yrittäjien puheenjohtaja Eero Lehti, joka palautti kehityksen kelkasta pudonneet 2000-luvulle lyhyellä tietoiskulla henkilöstövuokrauksesta. Kotisohvilla saatiinkin todella hyvät naurut, sillä mitä ilmeisimmin kukaan kolmikosta ei tiennyt, että esimerkiksi suuri osa Suomen ravintoloista pyörii juuri henkilöstövuokrauksella. Mielestäni ”pääomasijoittajaksi” itseään kutsuvien pitäisi lukea edes yksi talouslehti joka viides vuosi tai edes muuten seurata maailman menoa. Siitä voisi olla apua myös omassa bisneksessä.

Yrittäjien ”laillinen ryöstäminen” parhaaseen katseluaikaan on huonoa viihdettä, kuten olemme saaneet jo lukea monelta taholta. Niin sanottujen leijonien itsensä nolaaminen on kuitenkin jo selvästi parempaa viihdettä. Sitä saadaan toivottavasti tulevissa jaksoissa lisää. Näkemämme perusteella huonekaluketjun, halpakauppaketjun tai kangaskauppaketjun pyörittämiseen ei tarvita kovinkaan suurta yleistietoa tai näkemystä talousmaailman nykytilasta. Riittää että osaa ostaa jotain halvalla ja myydä hiukan kalliimmalla.

Prima-lehden nuori yrittäjä

Minua pyydettiin taannoin Elinkeinoelämän keskusliiton arvostetun Prima -lehden haastatteluun. Olin tietenkin kovin otettu pyynnöstä, varsinkin kun kyseinen palsta koski lehden nuori yrittäjä -palstaa. Minulla on ikää lasissa jo hulppeat 33-vuotta, joten rinnastus nuoreen yrittäjään oli mieluinen.

Tänään kyseinen lehti sitten kolahti postiluukusta ja juttuhan oli varsin mainio. Artikkeli löytyy esimerkiksi lehden digiversion sivuilta 40-41. Mikäli linkki tai digiversio ei toimi, löytyy juttu PDF-muodossa myös tästä. Juttu tuli hyvään saumaan, että viime viikolla Staran ennätykset ylitettiin taas pienen tauon jälkeen, ja nyt liikutaan 90.000 viikkokävijän lukemissa. Satku paukahtaa rikki toivottavasti vielä tämän vuoden puolella.

Uutta gearia videopodcasteihin

Tänään julkaisimme Starassa ensimmäisen videopodcastin, joka on työstetty uusilla vekottimilla. Sain viime viikolla vihdoin hankittua videopuolelle erittäin semipro-vehkeen, eli Sony HVR-A1E -kameran (PDF-esite). HDV 1080i -matskua sillä ei kuitenkaan tarvitse vielä pitkään aikaan tallentaa, mutta onpahan nyt sekin mahdollisuus valmiina. Tietenkin myös 2 x cannon-liitin mikkeihin ja oma suuntamikki tuovat laatua myös soundiin.

Nettiä varten on ehkä hieman ylimitoitettua kuvata DVCAM-formaatissa, mutta onpahan jatkossa arkistossa tarpeeksi laadukasta materiaalia DVD-julkaisuun tai vaikkapa televisiosarjaan. Ensivaikutelma kamerasta on erittäin positiivinen, ja voisin jopa sanoa, että se on ylittänyt odotukset selvästi.

Kameran ostotapahtuma oli mielenkiintoinen, sillä kysyin ensin tarjosta alan ammattikamaa myyvältä Suomilammilta. Siellä kameran hinta olisi ollut tarjouksessa 2.200 plus alv, eli yhteensä 2.684 euroa. Otin kuitenkin pienen riskin ja tilasin lopulta laitteen aivan muualta, eli Easthouse Oy:n verkkokaupasta. Hintaero oli ”lievä”, sillä kyseinen yritys toimitti kameran puolessatoista viikossa kotiovelle hintaan 2.166 euroa!

Säästöä Suomilammiin verrattuna tuli siis käsittämättömät 518 euroa. Easthousen palvelu oli hoonosta suomenkielestä huolimatta varsin toimivaa ja lupasivat hoitaa myös mahdollisen takuuhuollon Suomessa. Tsekkaa ensimmäisen videopodcastin tulokset tästä!

Kansalaisjournalismia videona

Itse nukuin tänään vielä sikeästi, kun kotimme edustalla joku hullu oli työntänyt pyörällä liikkeellä olleen naisen jalkakäytävältä ajoradalle. Nainen jäi bussin alle ja loukkaantui. Aamulehti julkaisi aihetta taustoittaakseen videon, joka vaikuttaa ”mattimeikäläisen” kuvaamalta.

Itse tapahtuma oli erittäin valitettava, mutta taas saatiin esimerkki siitä, mitä videokännyköiden aikakausi on tuonut tullessaan. Sama keissi nähtiin myös maanantaina Helsingin Eerikinkadun tulipalossa. Nämä videot tuovat lukijalle/katsojalle tilanteen silmien eteen aivan eri tavalla kuin kirjoitetussa tekstissä, vaikka ovatkin tyylillisesti aika raffeja. Video löytyy tästä.

Reportaasimatkalla Pussycat Dollsiin

Otin tänään Akun tehtaan äijien kanssa suuntaa kohti Helsinkiä, jossa huomenna nousee lavalle Pussycat Dolls. Tarkoituksena on tehdä Staraan muutaman jakson verran konsertin tekniseen toteutukseen liittyvää ”behind the scenes” -materiaalia ja raportoida samalla myös reaaliajassa kulissien takaisista tapahtumista.

Tällä hetkellä istutaan Linnatuulessa ja odotetaan uutta autoa keittäneen tilalle. Kiirettä ei ole, sillä kamojen purku rekoista Hartwall Areenalle alkaa vasta huomenna aamulla kello 07.00. Tsekkaa matskua reaaliajassa tästä!

Laillista varkautta televisiossa

Maikkarin uusi Leijonan kita -televisiosarja on saavuttanut jotain mitä se ei varmasti halunnut saavuttaa. Nimittäin (ainakin ohjelmassa esiintyville) pääomasijoittajille erittäin kyseenalaisen maineen. Samaan lopputulokseen voi tulla myös Talouselämän tämänpäiväisen ”Leijona kita olikin ryöstö” -kolumnin rivien välistä.

Vai miten on hyvä lukija, onko 60 000 euroa nykyään merkittävä pääomasijoitus yritykseen, jolla on valmis tuote ja hyvä liikeidea? Entä onko tuollaisella sijoituksella kohtuullista ehdottaa 80 prosentin enemmistöosuuden ostamista edes aloittelevasta yrityksestä? Ei ole.

Oletin itsekin, että ohjelman tarkoituksena olisi rohkaista kansalaisia yrittämään ja keksimään uusia yritysideoita, mutta ohjelman perusteella tulos onkin juuri päinvastainen. Ahneet sijoittajat kaappaavat kokemattomilta yrittäjiltä näiden vuosien työn pilkkahinnalla ja vieläpä härskisti televisiossa. Pekka Lähteenmäen kolumnin mukaan oikeat pääomasijoittajat ovat näreissään tällaisesta amatöörien pelleilystä, eikä ohjelma ainakaan rohkaise yrittäjiä hakemaan ulkopuolisia sijoittajia.

Edes ammattimaiset pääomasijoittajat eivät ole pitäneet siitä, millaisen kuvan Leijonan kita antaa pääomasijoittamisesta ja bisnesenkelien toiminnasta. Kauppalehdessä nimettömänä pysytellyt sijoitusyhtiön toimitusjohtaja moitti viime viikolla leijonien toimintaa härskiksi.

Ohjelman härskein tapaus on sijoittajan tuolissa istuva lehtimoguli Eero Lehti, joka on Suomen Yrittäjien puheenjohtaja. Ainakin häneltä olisin odottanut hieman järkevämpää käytöstä ja ainakin pienen yrittäjän puolustamista sijoittajakorppikotkien nokkimiselta. Toisin kuitenkin kävi, ja ainakin minun silmissäni Lehti kuuluu nyt samaan jengiin muiden ohjelman ”sijoittajien” kanssa. Toivottavasti pesti yrittäjien johdossa on pian historiaa, sillä arvostus ainakin on.

Voiko yrittäjien nokkamies olla sitä mieltä, että yrityksen menestyksen kannalta on hyvä asia, että yrittäjä menettää vallan yrityksessään? Onko rahoittajien pitkäjänteistä käyttää yrittäjän heikkoa neuvotteluasemaa hyväkseen yrityksen alkumetreillä?

Olen itse päässyt keskustelemaan oikeiden pääomasijoittajan kanssa yritykseni kustantamaan Stara -julkaisuun liittyen, ja voin sanoa, että silloin meininki oli jotain aivan muuta kuin Leijonan kidassa, vaikka emme sopimukseen vielä päässeetkään. Minulla on pelkästään hyviä kokemuksia niin pääomasijoittajista kuin bisnesenkeleistäkin, mutta Leijonan kita on vaarassa ryvettää yleisen käsityksen heistä ja heidän roolistaan yrityksissä.