Kylmää faktaa

Sain viime viikolla sähköpostiini markkinointikirjeen, jossa minua pyydettiin mukaan erääseen projektiin. Sinänsä projekti olisi ehkä ihan toimiva, mutta kyseisen markkinointiviestin tilastoluvut pakottivat lukemaan tekstin yhä uudelleen ja uudelleen.

XXXXXX on Pirkanmaan alueen käytetyin XXXXXX tiedonhakumedia, jota käyttää yli 60% Tampereen seudun internet-käyttäjistä kuukausittain.

Tampereella on asukkaita reilut 200.000 ja uskoisin, että heistä vähintään 70% käyttää internetiä kuukausittain. Siten kyseisellä palvelulla olisi kuukaudessa pelkästään Tampereella noin 85.000 käyttäjää. Viesti jatkui seuraavasti:

XXXXXX toimii osana XXXXXX palvelukokonaisuutta, joka on Suomen käytetyin XXXXXX tiedonhakumedia tavoittaen 1,8 miljoonaa suomalaista kuukausittain.

Yksilöimättä kyseistä palvelua todettakoon, että TNS Metrixin virallisten lukujen mukaan palvelukokonaisuuden suurinta osaa näyttelevä pääsivusto tavoittaa viikossa reilusti alle 150.000 eri kävijää, joten kuukaudessa eri kävijöitä on korkeintaan 500.000. Muutamat pikkusivustot siis vetävät kuukaudessa mukavat 1,3 miljoonaa kävijää. Olisi mukava tietää miksi nämä sivustot eivät ole mukana julkisessa mittauksessa, jos menestys on tosiaan noin valtavaa.

Petteri Järvinen nosti kissan pöydälle

Olen pitänyt Petteri Järvistä lähinnä jonkinasteisena spedenä taannoisten Jippii-sekoilujen takia, sillä minulla ja monella muulla paloi iso kasa riihikuivaa yhtiön kusetuksissa. Nyt Järvinen nostaa kuitenkin henkisiä osakkeitaan kirjoittamalla tuoreeseen Talouselämä -lehteen kolumnin, joka nostaa Suomessa suoranaiseksi tabuksi nostetun asian pöydälle.

Yksinkertaisen ja täysin epätieteellisen arvioni mukaan ainakin neljäsosa rikosjuttujen asianosaisista oli nimestä päätellen ulkomaalaisia. Erityisesti pisti silmään, että lähes joka päivä listalla esiintyi vähintään yksi Muhammed. Suomen väestöstä ulkomaalaisia on noin kaksi prosenttia; pääkaupunkiseudulla luku lienee jonkin verran korkeampi. Silti heidän osuutensa rikosjutuista on suhteettoman suuri.

Lue koko tarina Talouselämä-lehden verkkoversiosta. Yllä mainitun Jippii-keissin tuomiot annetaan lokakuussa.

Thai & Laos on hieno mesta

Tänään tuli testattua jo satoja kertoja aikaisemmin mainioksi todetun tamperelaisen Thai & Laos -kantapaikkani take away -palvelu. Vartin päästä puhelintilauksesta meikä oli jo ravintolan tiskillä, jossa äärimmäisen ystävällinen (kuten aina) tarjoilija luetteli kassissa olevat ruoat ja muisti laittaa mukaan myös ison Prik Nam Pla -pussin.

Matsku oli pakattu mustaan rasiaan, jonka päälle oli sulatettu muovi, joten safka ei vuoda ulos kuten yleensä vastaavissa tilanteissa käy. Hintapolitiikka oli sekin toimiva, kun take away -seteistä saa 30 prosenttia pois. Siten lounaan hinnalla saa mukaansa á la carte -take awayn. Suosittelen.

Muutenkin kyseisessä ravintolassa tunnetaan vielä sana asiakaspalvelu, joka on kilpailevassa Thai Na Khon -ravintolassa unohdettu jo muutama vuosi sitten.

Bubi-huuhkajasta tavaramerkki?

Ilta-Sanomat uutisoi tänään, että ”Liikemies omistaa Bubin”. Kyseessä on siis Helsingissä nähty ja jalkapallopeleistä innostunut julkkishuuhkaja, jolle on annettu nimi Bubi. Helsinkiläisen Soccero Oy:n omistaja Martti Ojalainen on äskettäin hakenut yritykselle Bubi-tavaramerkkiä lukuisissa tavaraluokissa.

Tsekkasin asian ja huomasin, että yhtiö on tosiaan tehnyt 23.7. – 11.9.2007 välisenä aikana viisi tavaramerkkihakemusta yhteensä 15 eri tavara- ja palveluluokassa. Tavaramerkkihakemusten perusteella hänellä on kyllä tällä hetkellä yksinoikeus merkkiin, koska hakemus saa suojaa hakemispäivästä lukien.

Sen sijaan Ojalaisen yrityksellä ei tule vielä pitkään aikaan olemaan yhtäkään rekisteröityä tavaramerkkiä, sillä kyse on vasta vireillä olevista hakemuksista. Merkkien rekisteröinnille voi hyvinkin löytyä vielä esteitä, joiden takia myös hakemusten nyt saama suoja raukeaa, jos merkkiä ei lopulta rekisteröidäkään. Siten on hieman liian aikaista hehkuttaa lehtien palstoilla, että ”Minä omistan Bubi-tavaramerkin”, vaikka yksinoikeus tällä hetkellä onkin tosiasia.

Eu-tasolla on rekisteröity vain yksi Bubi-tavaramerkki, joka on rekisteröity lisäksi eri luokkiin näiden hakemusten kanssa. Se ei siis muodosta estettä rekisteröinnille. Tuskin muitakaan vastaavia esteitä todellisuudessa tulee.

Mieleen tulee tosin kyllä vakiintuminen, sillä suurin osa suomalaisista tietää Bubin Helsingin jalkapallopeleistä ja lehtien palstoilta. Käytännössä voi olla hieman hankala osoittaa mille tietylle tuotteelle tai palvelulle merkki olisi vakiintunut ja kenelle… Toinen mahdollisuus voisi olla, että joku (esim. stadionin liepeillä olevan ravintolan isäntä) on jo ehtinyt käyttää Bubi-tunnusta esimerkiksi ravintola-annoksensa tai muun tuotteen tai palvelun nimenä ja hakija on ollut tästä tietoinen.

Ilta-Sanomien mukaan Ojalainen otti tiistaina yhteyttä BirdLife Suomeen, joka lanseerasi Bubi-soittoäänen ja kännykän taustakuvan. Ilmeisesti siellä oli jo ryhdytty toimeen, sillä tällä hetkellä netissä kaupataan vain ”Tilaa huuhkaja kännykkääsi”, mikä ei loukkaa mahdollisia tulevia Bubi-tavatamerkkejä. Siispä tilaamaan ja tukemaan hyvää asiaa!

7. taivas : Mihin vain meen -video

Löysin keväällä arkistojen kätköistä pitkään etsimäni vanhaa bändimateriaalia. Joukossa oli myös vuonna 1998 tehty musiikkivideo, joka saatiin Tamun suosiollisella avustuksella siirrettyä vanhalta beta-nauhalta digimuotoon ja siten tallennetuksi jälkipolville.

Video on kuvattu maaliskuussa 1998 Vaasan lentokentällä ja sen on ohjannut ja leikannut Mikko Tamminen. Kuvauksissa avustajina oli kauniita naisia ja räväköitä pikkupoikia. Kundit taitavat muuten nykyisin olla jo 17 – 19 -vuotiaita. Yhteystiedot ovat päätyneet ikävä kyllä hukkateille.

En muistanutkaan kuinka magee toi video olikaan. Mikolla on selkeesti ollut jo tuolloin näkemystä.

WEB2.1 tai jopa 3.0?

Jostain osui tänään silmiini linkki videoon, joka esitteli täysin uudenlaista kuvankäsittelyä. Masiina hakee materiaalinsa esimerkiksi Flickristä ja muodostaa kansalaisten napsimista miljoonista kuvista uusia upeita kuvia. Kuvan kohteissa ja niiden ympärillä käyttäjä voi liikkua käytännössä rajattomasti, mikäli aiheesta on vaan olemassa kuvia.

Kun tuollainen softa yleistyy, nostaa se verkon yhteisöllisyyden täysin uuteen arvoon. En jaksa pidempään hehkuttaa tekniikan hienoutta, sillä parhaiten se selviää katsomalla tämän videon.

Bush kävi Makuunissa

Jenkkien älykköpresidentti George W. Bush on taas käynyt paikallisessa Makuunissa tilaamassa uuden ”Bin Laden On Demand” -videon. Video ”sattui päätymään” internetiin juuri, kun Irakin sodan oikeutus on uudelleen kovassa vastatuulessa ja kansalaisten vastustus sodan suhteen on kasvanut ympäri maailmaa.

Tässä tietenkin ”amerikkalaisten aidoksi vahvistamassa” videossa nähdään Bin Ladenin pahvikuva, joka paasaa ilmoille Bushin rustaamaa tekstiä. Näin Puska on saanut taas lisää perusteita pitää amerikkalaiset joukot Irakissa. Video tuli kuitenkin julkisuuteen hieman liian sopivaan aikaan Bushin kannalta.

Yhdysvaltain presidentin George Bushin mukaan bin Ladenin video alleviivaa tarvetta päättäväisyyteen Irakissa. Bush sanoi, että nauha on muistutus siitä, miten vaarallisessa maailmassa me elämme.
Yleisradion Uutiset

Bushin mukaan video on muistutus maailman vaarallisuudesta. Presidentin mielestä Irakin mainitseminen videolla merkitsee, että Irak on osa ääriaineksia vastaan käytävää sotaa.
MTV3 Uutiset

Tällä kerralla kusetus tuskin menee enää läpi aikaisempien videoiden tavoin, mutta Bin Laden Videotuotanto Ltd lienee saanut hyvän liksan uudesta tuotannostaan.

Ison laskun määritelmä

Kaleva-lehden verkkoversio uutisoi tänään mielenkiintoisesti isosta laskusta, joka tuli Suomen valtion maksettavaksi erään nimikiistan takia.

Axl-etunimen hylkäys toi Suomelle ison laskun
Axl-etunimen rekisteröinnin kieltäminen on tuonut Suomelle laskun ja tuomion Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta. EIT langetti tuomion yksityiselämän loukkauksesta ja määräsi Suomen maksamaan rekisteröintikiellosta valittaneille vanhemmille 2 000 euroa kärsimyksistä ja korvaamaan lähes saman verran oikeudenkäyntikuluja.

Lehden mukaan 4.000 euron lasku oikeudenkäynnistä EU-tasolla on iso summa. Uskon, että se on iso summa esimerkiksi tavalliselle perheelle tai vaikkapa yksinhuoltajalle. En kuitenkaan välttämättä ole aivan samaa mieltä lehden kanssa siitä, että 4.000 euroa on erityisen iso lasku valtiolle, sillä olen varma, että asian vuosia kestänyt oikeuskäsittely on maksanut valtiolle vähintään kymmenkertaisesti tuon verran. Luultavasti paljon enemmänkin.

Laajalti tunnettu tavaramerkki

Patentti- ja rekisterihallitus alkoi äskettäin kerätä uutta tavaramerkkilistaa, johon kootaan laajalti tunnetut tavaramerkit. Tarkoituksena on saada apuväline esimerkiksi tuomioistuimille merkeistä, jotka saavat todellista tavaraluetteloaan suurempaa suojaa.

Nyt ensimmäiset hakemukset on viimein saatu julki. Ensimmäiseksi listalle ehdittiin hakea Oy Gustav Paulig Ab:n kaikille tuttua kahvimerkkiä Paulig. Toisena hakemus ehdittiin jättää Finlayson -merkistä ja kolmanneksi Olvi -merkistä. Muita tunnettujen tavaramerkkien listalle hakijoita ovat tällä hetkellä esimerkiksi K (kuvio), Berner, Fizz, Taffel The Original Snacks (kuvio), Varamiespalvelu, Laattapiste, Pirkka, Kesko, Familon, MTV, Nokia (yllätys…), Fazer, Kaukokiito (kuvio), Sidoste, Osuuspankki, Oras (kuvio) ja MTV3.

Kaikki edellä mainitut merkit ovat edelleen käsittelyssä, eli todellisella listalla ei siis vielä ole yhtään merkkiä. Hakemusten käsittely kestää ilmeisesti aika pitkään, vaikka suurin osa ko. merkeistä onkin käytännössä kaikille tuttuja. Kävin taannoin Patentti- ja rekisterihallituksessa hedelmällisen keskustelun uudesta listasta ja sen vaatimuksista. Keskustelun perusteella veikkaan, että esimerkiksi MTV, Berner, Varamiespalvelu ja Laattapiste eivät tule pääsemään tunnettujen tavaramerkkien listalle. Tämä on siis vain minun henkilökohtainen veikkaukseni. Aika näyttää.

Romanikulttuuria

Tällainen kuvateksti löytyi ”jonkun” sanomalehden sivuilta. Kyseinen kuva ja kuvateksti löytyvät tästä.

Rainer Friman sai heimoveljiensä vihat päälleen sanoessaan suoraan, että romanien on sulauduttava yhteiskuntaan, mentävä kouluun ja töihin, mikä taas Miranda Vuolasrannan mielestä uhkaa koko romanikulttuuria.

Say no more.