Hartwall iski kirveensä kiveen

Hartwallin ja Sony Finlandin tuorein Pepsi Max Joulun kovimmat lahjat -mainoskampanja on mennyt pahasti munilleen.

Juomayritys on saanut kikkailustaan roimasti negatiivista julkisuutta, sillä Hartwall on muutellut mm. kilpailun sääntöjä ja toiminut muutenkin vastoin kuluttajan etua. Perusteena yritys ilmoittaa sivuillaan: ”Väärinkäytösten johdosta sääntöjä on tarkennettu”. Aika kusipäistä väittää moista, jos asiakkaat ovat toimineet täysin sääntöjen mukaan. Kumpi toimii paremmin, sääntöjen mukaan Pepsiä suuria määriä ostava kuluttaja vai kilpailun sääntöjä kesken kisan muuttava Hartwall? Hartwall on ilmeisesti päättänyt pelata Lassipalloa:

Lassipallon (eng. Calvinball) säännöt perustuvat siihen, että ne keksitään pelin edetessä ja jokainen saa muuttaa niitä halutessaan. Joskus pelistä pelataan myös versiota, jossa samaa sääntöä ei saa käyttää kahta kertaa, mutta useimmiten joku vääräleuka muuttaa tämänkin säännön voimattomaksi voimattomuusvarvulla tai jollakin muulla itse keksityllä säännöllä. (Lassipallo.com)

Hartwallin toiminta täyttää osittain ehkä jopa petoksen tuntomerkit, sillä yritys yrittää parhaansa mukaan vaikeuttaa kilpailuun osallistumista myös niiltä, jotka ovat tuotetta tarvittavan määrän ostaneet, ainakin jos on tätä tapausta uskominen. Yritys voi saada toiminnastaan vielä petossyytteen.

Hartwall yllättyi kisan suosiosta, ja on siksi mm. kilpailun jo alettua hankaloittanut kilpailuun osallistumista mm. hidastamalla koodien syöttöä verkkosivuilleen ja muuttanut voittosääntöjä (etiketit vs. kuitit).

Mainoskampanjan on yleensä tarkoitus nostaa brandin ja yrityksen imagoa, mutta Hartwallin suhteen tulos on jotain aivan muuta. Nyt yrityksen maine ryvettyy aika lailla. Jos tällaiseen peliin lähtee, tulee kampanja suunnitella kunnolla ja tehdä säännöistä heti vedenpitäviä, ettei niitä tarvitse muuttaa pitkin kilpailua.

Tähän pätee vanha sanonta: ”Se joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön”.

Itsenäisen Suomen virallinen mashup!

Antti Vilpponen työsti itsenäisyyspäivän podcastiinsa mahtavan mash-upin Jean Sibeliuksen Finlandiasta. Sitä kuunnellessa kylmät väreet kiipivät selkäpiissä toden teolla. Hienoa, että Antti on tällaisen teoksen työstänyt, vaikka tekijänoikeuksien kanssa mennään hieman rajan takana.

Finlandia on tärkeä kappale, ja kun siihen on lisätty Suomen itsenäisyyden ajan ikimuistettavimpia puheita, on lopputulos kerrassaan mahtava! Kappale alkaa Ståhlbergin virkaanastujaispuheella vuodelta 1919.

Tässä muutamia otteita kappaleesta:

”Sotilaamme ovat rinta rinnan olleet suojaamassa maatamme.”
”Lentokoneen surina voimistuu, ilmatorjuntakonekiväärin ääni kuului vielä äsken. Kaksi tummakilpistä lentokonetta tulevat aivan kohti. Ne ovat kaksi tummaa hävittäjää…”
”Meidän on heti aloitettava joukkojemme vetäytyminen.”
”Karjala on siis menetetty.”
”Siinä on taas näyttö siitä mitä Matti Nykänen voi tehdä kun annetaan hypätä!”
”Suomihuudot kaikuvat täällä Tukholman Globenissa, 5-4-3-2-1, Se on siinä!!!”

Mukana on siis raportteja etulinjasta, presidenttien puhesta ja ikimuistoisista urheilutapahtumista. Suosittelen erittäin lämpimästi! Kyseisen podcastin voi tilata tästä.

[via Tuhatsanaa.net]

Vippi ei tanssi – se on vi**n keijuu

Kävimme katsastamassa perjantaina Fugeesia, siis yhtyettä jonka albumi on nykyisin maailman myydyin hiphop-levy. Hartwall Areenalla oli tilaa vielä ihan mukavasti, joten lipuista oli myyty ehkä noin 80%. Permanto oli kuitenkin täynnä ja sehän on keikkafiiliksen suhteen tärkeintä.

Istuimme katsomossa 108, joka oli varattu levy-yhtiön vieraille ja luultavasti katsomon alaosa myös eri medioiden kisavoittajille. Erikoisen koulubändin lämppärikeikan jälkeen Fugeesin keikka pääsi viimein alkamaan ja kansa nousi pariksi tunniksi tanssimaan ja heiluttamaan käsiään.

Oli mielenkiintoista huomata, että 99 prosenttia yleisöstä oli seisomassa, mutta vip-katsomon väestä suurin osa istua möllötti tuoleillaan. Alaosassa olleet ”kisavoittajat” tosin ottivat mainiosta keikasta kaiken irti.

Olemme usein ihmetelleet, miksi viihdealan ammattilaiset, vipit ja kutsuvieraat eivät yleensä ota keikoista irti parasta mahdollista. Itsekin toki syyllistyn samaan asiaan. Esimerkiksi jossain Seiska-lehden synttäreillä on ollut kautta aikojen jos jonkinlaisia megatähtiä keikoilla, mutta koskaan – ei siis koskaan – ole lavan edessä nähty muutamaa ihmistä enempää.

Mieleen muistuu eräskin Seiskan synttärisetti 90-luvun puolivälistä, jolloin keikalla oli Jari Sillanpää. Mies oli suosionsa huipulla ja keikoilla tarvittiin suurin piirtein Puolustusvoimien apua, mutta vippijuhlissa kukaan ei jaksanut kiinnostua tuon ajan suurimmasta kotimaisesta tähdestä. Väki vain kilisteli skumppalasejaan ja hengaili taaempana, kun Jari luritteli Satulinnaa varmasti hieman kettuuntuneena.

Olisi mielenkiintoista tietää, mistä moinen johtuu. Pitääkö sitä vain yrittää olla niin ”hemmetin vip”, ettei uskalla tai kehtaa mennä ottamaan iloa irti elämästä muiden vippien silmien edessä vai ovatko tuon kaltaiset tilaisuudet niin harvinaisia tilaisuuksia, että jokainen hetki pitää käyttää verkostoitumiseen? Vastausta miettiessä…

WordPress kehiin!

Pian kolme vuotta bloggaustani säestänyt Movable Type sai vihdoin väistyä ja tilalle astui loistava WordPress!

Yksi ongelma kuitenkin löytyi, sillä Movablesta tuotaessa entryjen linkitykset ovat hävinneet bittien taivaaseen. Vanhoissa entryissä ei siis jostain syystä ole lainkaan linkkejä.

Tanja Karpelalla lukihäiriö?

Jostain täysin käsittämättömästä syystä (okei, jäsenkirjalla, jäsenkirjalla) kulttuuriministerin pallille vahingossa noussut ex-missi Tanja Karpela on osannut naurattaa kansalaisia osaamattomuudellaan jo parin kuukauden ajan.

Virhe tai pari menee huolimattomuuden piikkiin, mutta tarkoituksellinen asioiden vääristely ja jopa valehtelu eivät ole mielestäni asioita, joita tulisi yhdistää ministerin salkkua hallussaan pitävään henkilöön. Suomen lain mukaan ministerin tulee olla rehellinen ja taitavaksi tunnettu suomalainen. Tanja ei taida täyttää kumpaakaan vaatimusta.

Arvoisa ministeri on jälleen esittänyt parasta osaamistaan tekijänoikeuslain suhteen. Hänelle ei riittänyt valehtelu eduskunnalle, vaan Tanja heittää ”puita pesään” yhä edelleen. Nyt hän on vastannut kansanedustaja Jyrki Kasvin esittämään kirjalliseen kysymykseen niin, että on täysin perusteltua olettaa ministerillä olevan vaikeuksia luetun ymmärtämisen kanssa.

Jos joku saa edes jonkinlaista tolkkua Tanjan selityksistä, niin ottaisin mielelläni vastaan käännöksen Tanjan kirjoituksesta, ja lisäksi vastauksen annettuun kirjalliseen kysymykseen, mikäli sellainen rivien väliin jotenkin kätkeytyy. Itse en vastausta diibadaaban seasta löytänyt.

Domin synttärit!

Domi 3kkNo ei oikeastaan ihan vielä, mutta uudessa kodissa Domi on ollut nyt tasan kaksi kuukautta. Neljän kuukauden ikä tulee täyteen vasta tasan viikon kuluttua 8.12.2005.

Tässä kuitenkin yleisön pyynnöstä foto otuksesta, kun niitä ei ole vieläkään ehtinyt työstää kokonaiseksi galleriaksi, vaikka kuvia on otettu jo useampia satoja. Kaikki aikanaan… Zoomaa suurempi kuva klikkaamalla tuota thumbnailia.

Bush säästää näyttöä

En ihmettele yhtää, miksi tämä presidentillinen ”näytönsäästäjä” on kovin suosittu maailmalla juuri nyt: http://www.planetdan.net/pics/misc/georgie.htm

Mikäli pressa jää jumiin, voi häntä hiukan avittaa hiirellä. Tai muutenkin vähän ravistella. Tätä voisi jo kuvailla selkärangattomaksi hauskanpidoksi… Hieno idea ja kerrassaan upea toteutus!

PS: Taustalla pitäisi soita vielä ”Free Falling”.

Podcast valtavirtaa vuonna 2010?

Pirkka Aunola kertoi Digikko-blogissaan yhdysvaltalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan podcasting olisi valtavirtaa vuonna 2010. Siis noin viiden vuoden kuluttua, mikä on Pirkan mukaan pitkä aika. Omasta mielestäni reilut viisi vuotta uuden mediamuodon lanseeraamisesta valtavirran saavuttamiseen on kuitenkin lyhyt aika.

Tutkimuksen tehnyt Bridge Ratings ennustaa, että vuonna 2010 podcast tavoittaa joka viikko 18 miljoonaa kuulijaa, mikä kuulostaa oikein hyvältä. Nykyisin podcasteja on kuunnellut noin viisi miljoonaa ihmistä, eli vain kaksi prosenttia amerikkalaisista, mutta määrä kasvaa nopeasti.

Mikäli samoja tuloksia vertailisi Suomeen, kuulijoita olisi nyt 104.000 ja vuonna 2010 heitä olisi lähes 400.000. Ei siis mitään järisyttäviä määriä.

Itse veikkasin äskettäin Aamulehden podcast-jutussa, että kaksi kolmesta Stara.fi podcast -kuulijasta kuuntelee ohjelman tietokoneellaan. Samoilla linjoilla on jenkkitutkimus, jonka mukaan vain 20% podcasteista kuunnellaan kannettavilla soittimilla.

Podcast-juttua verkossa osa X

Tampereen Yliopiston toimittajakoulutuksen Utain -viikkolehden toimittaja kävi eilen jututtamassa meitsiä tamperelaisessa kahvilassa. Aiheena oli – yllätys yllätys – podcasting ja sen tulevaisuuden näkymät. Juttu julkaistaan seuraavassa Utain -lehdessä, mutta löytyy jo nyt lehden verkkoversiosta.

Nyt suuntaan takaisin vuosikymmenien takaiselle taistelutantereelle, kun testissä on Call Of Duty 2, joka vaikuttaa ainakin ensituntumalta oikein pätevältä ja viihdyttävältä peliltä. Illalla olisi ohjelmassa MindTrek -tapahtuman gaalailta, jossa ajetaan myös tämänvuotiset palkinnot ja tietenkin nautitaan talon antimista 🙂

Leiska-apinointia

Huomasin tänään mielenkiintoisen uudistuksen Findancen saitilla. Verkkojulkaisun ylläpitäjä oli uudistanut palvelunsa leiskaa, mikä on sinänsä hienoa. Hienoa ei ollut kuitenkaan se tyyli, miten ulkoasua oli uudistettu.

Ymmärrän kyllä sen, että saitista on mukava tehdä _hieman_ saman tyylinen kuin kilpailijalla, mutta nyt kyseinen verkkosivusto on mennyt aika pitkälle. Esimerkiksi mainosten paikat, värimaailma ja yleinen tunnelma ovat erittäin samankaltaisia. Lisäksi mainostajat ovat useimmiten samoja. En olisi uskonut tällaista näkeväni.

Vertaile Stara.fi ja Findance.comin leiskoja tästä.

Pitänee tarkastaa lähipäivinä juristilta raja, jolloin leiskaa koskee tekijänoikeudellinen suoja. Varsinkin kun nyt kyse on lain mukaan ”samankaltaisista ja toisiinsa sekoitettavissa olevista palveluista”.

Päivitys:

Yhteydenottoni jälkeen jotain muutoksia saitilla on tehty, joten yllä oleva viesti ei välttämättä ole enää aiheellinen. Oheisesta kuvasta kuitenkin voi huomata, kuinka paljon yhdennäköisyyttä julkaisuilla oli. Huomioitakoon, että kohderyhmä on osin sama.