Nokia E90 pian huoltoon

Käsittelin jo aiemmin Nokian E90 kommarissa olevaa laatuvirhettä, jonka takia sisänäyttöön tulee pysyviä ja varsinkin ulkona kovasti häiritseviä naarmuja. Ongelma ei ole korjaantunut edes sillä, että tuoreimmissa laitteissa näppäimistön edessä oleva kannen osa on muotoiltu uudelleen siten, että kannen pitäisi jäädä hieman korkeammalle. Vanhemmissa malleissa etuosan reuna kaartuu koko matkalta alas samalla tavalla, mutta uudemmissa etuosan reunan keskiosa onkin tasainen kameran namikan ja äänitysnamikan välillä. Tekemällä kyseisen muutoksen Nokia on siis osaltaan todennut virheen olemassaolon.

Puhelimella on kahden vuoden takuu, mutta Nokia itse kiemurtelee väittämällä, että osilla on vain kuuden kuukauden takuu, vaikka näppäimistö ja näyttö ovat nimenomaan kiinteä osa puhelinta eikä mikään vaihto-osa. Suunnittelu-, valmistus- ja laatuvirheet tulee mielestäni kuitenkin korjata aina, kuten kävi Nokia 9500 -kommunikaattorin virheellisten saranoiden kanssa. Niissäkin takuuhuoltoa piti vaatia kovin sanoin, kun huolto halusi veloittaa kannen vaihdosta 90 euroa. Uuden kommarin kanssa homma hoidetaan toivottavasti hieman tyylikkäämmin ja ilman kiistelyjä. Nimimerkki Arska9500i toteaa vekottimesta Matkapuhelininfo.com -sivustolla seuraavaa:

Voi jumalauta. Mahtavaa, kun monen sadan euron kommunikaattoria saa tuunata. En oikein tiedä, että pitäiskö itkeä, vai nauraa E90:n suhteen. Vuosituhannen epäonnistunein Nokialainen kyseessä. Suurkiitos niille prototestaajille, jotka elvistelivät uutuustuotteen kanssa baarissa, mutta unohtivat raportoida ongelmista eteenpäin:)

Jos olisin itse ollut testaamassa kyseistä laitetta, olisi vikalista ollut pitkä ja perusteellinen. Nokian protestaajien valinnassa näyttäisi olevan vallalla ”kaverille ja vaimolle puhelin testiin” -tyylinen käytäntö. Siinähän sitten lähettelevät muutaman tekstiviestin, vastaavat puheluihini ja toteavat, että hyvin toimii. Vikojen raportointia tärkeämpää on esitellä laitetta baaritiskillä, mikä maksaa nyt Nokialle suuria summia takuukorjauksina ja vaihdettuina laitteina.

Jos siis olet hankkimassa Nokian E90 -laitetta, varmista että ostamassasi laitteessa on tuo korjattu näppäimistön etuosa. Mikäli sinulla on vanha ja viallinen malli, kansi ja sisänäyttö kannattaa vaihdattaa puolen vuoden sisällä, jos ruutu on naarmuntunut. Myös uusissa versioissa on havaittu naarmuja, joten ongelma ei ole niissäkään aina poistunut. Ilmeisesti vielä Nokialta ei ole kuitenkaan tullut huolloille ohjeita asian tiimoilta, joten vielä kannattaa odottaa hetki. Todettakoon vielä, että laitteella on kahden vuoden takuu. Ja jos laatuvirhettä ei voida korjata, niin siinä tapauksessa uusi laite tilalle. Itse vaihdoin Nokia 9210 -kommarin aikanaan viisi kertaa uuteen erilaisten vikojen takia. Yleisin syy oli WESD-näppäinten alla olevan prosessorin tms irtoaminen piirilevystä.

Nokia E90 voi tuhota kalenterisi

Nokia uusi ”lippulaiva” E90 on osoittautunut aikamoiseksi sudeksi, ja monet ovatkin pettyneitä hankintaansa. Mitä ilmeisimmin nyt on käynyt niin, että on menty julkaisemaan laite, joka ei ole ollut vielä valmis myytäväksi. Bugien betatestaaminen kuluttajilla voi tulla kalliiksi luottamuksen menetyksenä ja tietenkin tulevina takuukorjauksina. Uusi kommunikaattori on siitä hyvä esimerkki.

Ystäväni Tomi päätti päivittää omaan puhelimeensa uuden ohjelmiston, kun se oli kerran tehty mahdolliseksi Nokian hienolla nettisysteemillä. Lopulta kävi kuitenkin niin, että muistikortille tuttuun tapaan otettu varmuuskopio ei palauttanutkaan päivitettyyn puhelimeen lainkaan kalenteritietoja! Tomi oli luottanut uuden puhelimensa toimivuuteen, joten kalenteritiedot olivat mennyttä kauraa. Onneksi vanhasta 9300 -puhelimesta löytyi parin viikon takainen ”backup”, joten hommasta ei tullut täyttä katastrofia. Voiko jossain piilovalikossa määritellä mitä laite varmistaa? Nokia E90 -puhelimen käyttöohjeessa kerrotaan asiasta lyhyesti (sivulla 76) vain seuravaa:

Laitteen muistissa oleva tiedot kannattaa varmuuskopioida säännöllisesti muistikortille tai yhteensopivaan tietokoneeseen. Voit myös kytkeä laitteen yhteensopivaan tietokoneeseen ja varmuuskopioida tietoja Nokia PC Suite -ohjelmiston avulla.

Silti Nokian foorumilla varoitetaan ottamasta varmuuskopiota muistikortille ohjelmiston päivityksen yhteydessä. Mikä ihme voi olla noin vaikeaa toimivan ohjelmiston tekemisessä? Muistikortti ja varmuuskopiointi on sitä varten, että niitä käytetään ja että ne toimivat. Jossain hemmetin foorumilla varoittelu tuskin kantautuu käyttäjien tietoon ennen kuin on jo myöhäistä ja kalenterit jo kaukana bittien taivaassa. Laitteen käyttöohjeiden huolto-ohjeissa sivulla 87 todetaan seuraavaa:

Varmuuskopioi aina tiedot, jotka haluat säilyttää (esimerkiksi osoitekirja ja kalenterimerkinnät).

Saman ohjekirjan sivulla 6 todetaan lyhyesti seuraavaa:

Muista tehdä varmuuskopiot tai pitää kirjaa kaikista laitteeseen tallennetuista tärkeistä tiedoista.

Kyseessä lienee kuitenkin jonkinlainen disclaimer, jolla ”onnettomuuden” sattuessa Nokia pesee kätensä toteamalla, että käyttöohjeen mukaan asiakkaalla olisi pitänyt olla kaikki 2.000 yhteystietoa ja 1.500 kalenterimerkintää myös paperilla, riimukirjoituksena ja reikäkortilla. Samalla voisi heittää koko tiiliskiven jonkkaan ja hankkia tilalle vanhan kunnon paperikalenterin ja Nokia Ringon. Huimalla 1.070,00 euron ohjehinnalla kommarilla asiakkaalla on oikeus saada rahoilleen hieman enemmän vastinetta kuin satasen halpismalleissa.

Ilmeisesti E90-vekottimen jokaisen softanpalan on suunnitellut eri inssi, sillä pikanäppäimet vaihtelevat typerästi eri softissa. Esimerkiksi kuvia katsellessa täysruutuun pääsee ”*”-namikalla, mutta videoissa sama toiminto löytyykin ”2”-namikasta. Molemmat softat kuuluvat vielä samaan Galleria-sarjaan puhelimessa. Todella fiksua toimintaa. Lisäksi copy-pastet ja muut toiminnot puuttuvat kokonaan esimerkiksi tekstiviesteistä ja web-selaimesta, mikä on sekin hyvin alkeellinen virhe, joka haittaa jokapäiväistä toimintaa ainakin minulla.

Kommarissa on myös selvä suunnittelu- ja valmistusvirhe, sillä sisänäppis jättää ikävät ja pysyvät naarmut sisänäyttöön. Tämäkin seikka olisi ehkä kannattanut testata ennen laitteen julkaisua, sillä pian huoltoliikkeissä lienee jonossa ”tyytyväisiä asiakkaita” vaihdattamassa valmistusviasta vioittunutta näyttöään. Ilmeisesti ongelma on kuitenkin vain ns. ensimmäisen aallon laitteissa?

Se, että E90 reputti pahasti rasitustestin, ei ole vielä mitään sen rinnalla, että laite tuhoaa varmuuskopioinnin yhteydessä kalenteritiedot ja samalla tietenkin tiedot laskutuksista, keikoista, tapaamisista ja yleensäkin kaikesta mahdollisesta aikatauluihin liittyvästä. Tiedot pitää voida varmistaa myös tien päällä suoraan muistikortille ilman PC-yhteyttä. Laitteen vikalista täydentyy päivittäin Matkapuhelinfoorumin E90 käyttökokemukset -keskustelussa. Suosittelen tutustumaan varsinkin ketjun tuoreimpiin kirjoituksiin.

Kuinkas monta päivää vielä olikaan Applen iPhonen julkaisuun…..

Ruisrock sujui kaatosateessa

Otimme tänään suuntaa kohti Turkua ja Ruisrockia. Päätimme ottaa haltuun vain sunnuntain, koska muina päivinä ei ollut tarpeeksi mielenkiintoista bändikattausta. Sunnuntain setti oli ainakin suomalaisittain todella laadukas. Tarkoituksena oli työstää muutamia lyhyitä videopodcast-juttuja, joissa tiedustellaan muun jutustelun ohessa bändien tunnelmia ensi viikon Tammerfestistä ja vinkkejä Tampereelle tuleville kansalaisille.

Turussa on yleensä ollut aika hieno keli, mutta tänään juhlakansa kuitenkin sai niskaansa saavikaupalla vettä. Sateen takia haastattelut piti tehdä sisätiloissa, ja sisällä backstage-rakennuksessa oli hieman turhan pimeää. Poets Of The Fall otettiin haltuun miesten keikkabussissa. Irina ja Lauri Tähkä & Elonkerjuu haastateltiin sisällä. Matskua on tulossa Stara.fi sivustolle huomenna ja siitä eteenpäin päivittäin.

Mainio HessunKahvila podcast käsitteli tuoreessa jaksossaan Nokia E90 -kommunikaattoria ja samalla myös minun testauksiani vekottimesta.

Keppana Kellarin Harmageddon testattu!

Harmageddon testattuAamulehden hauskassa artikkelissa maailman ”kenties tulisimaksi pihviksi” rankattu Harmageddon on sitten testattu. Keppana Kellari on matkakohteena ehdottomasti näkemisen arvoinen mesta, mutta Harmageddon-pihvi ei hieman tavallista suuremmasta tulisuudestaan huolimatta ole edes Suomen tulisin.

Esa Damski huutaa lisää piimää jo ensimmäisen suupalan jälkeen. Mies yrittää nostaa statustaan Harmagedon Brothers -moottoripyöräkerhossa syömällä maailman kenties tulisinta pihviä. Ruoka kiertää mahassa, ja keskeytys on lähellä. Damski hikoilee, hakee jäätelöä ja jatkaa. (Aamulehti)

Kuuluisa Harmageddon -annos oli keskikokoinen setti, eli arviolta reilut 200 grammaa leivitettyä (?) possunlihaa, joka oli käännetty kahtia ja välissä oli parin millin verran jonkinlaista chilitahnaa. Pihvin päällä oli grillattu banaani, mikä olikin hieno idea. Annoksen lisukkeina oli vielä pari pakollista tomaantin- ja kurkunviipaletta sekä ananasta. Perunavaihtoehtoja oli muistaakseni noin kahdeksan.

Harmageddon annosAnnos meni alas alle kymmenessä minuutissa ja ilman huikkaakaan maitoa, joka oli vieressä sen varalta, että tulisuus olisi tosiaan ollut niin megalomaaninen, kuin Aamulehden jutusta sai kuvan. Tilasin perään vielä toisen samanlaisen pihvin, mutta keittiössä ei ollut niitä enää jäljellä.

Tähän mennessä kahden peräkkäisen pihvin suoritukseen ovat yltäneet vain Veijo Matikka ja Tero Back Lempäälästä sekä Jari Sorvaniemi Tampereelta. Nämä kolme ovat nyt kovan peltimahan maineessa. (Aamulehti)

Yllä olevassa kuvassa pihvi on juuri nautittu. Vedin setin valkosipulikermaperunoilla (pahoittelut mukanaolijoille) ja vieressä hikoileva Baker puolestaan perunamuusin kanssa. Kuvan ottanut Mika kävi testaamassa Harmageddonin jo reilu viikko sitten ja testasi nyt Tappajasika-annoksen. Tomi nautti tällä kertaa Vuorineuvoksen pippuripihvin.

Keppana Kellari kuittiHyvää Harmageddon kieltämättä oli banaaneineen päivineen, mutta olisi ollut mukava pitkästä aikaa päästä kunnolla hikoilemaan ruoan merkeissä myös Suomessa. ilmeisesti annoksessa käytetty Habanero-lajike oli miedoimmasta päästä. Jonkinlainen jälkipotkukin olisi ollut hienoa, mutta jäi tällä kertaa kokematta. Esimerkiksi Tampereen Napolin Habanero-pizzoista sellainen löytyy.

Jukka Mäkeläinen söi aikoinaan omaa pihviään lähes kaksi tuntia. Hän käytti apunaan vaaleaa leipää, maitoa ja pitkiä kävelylenkkejä. Mies ei koskaan uusi suoritusta. Niin koville se otti – varsinkin seuraavana päivänä. (Aamulehti)

Tulipahan ajettua hyvällä kaveriporukalla 130 kilometriä suuntaansa leppoisan kesäpäivän ratoksi. Täytyy myöntää, että vaikka pihvin tulisuus jäi selvästi odotetusta, reissu kannatti ja mestoille pitää päästä ehdottomasti uudelleen. Heitän myöhemmin blogiin vielä GPS-koordinaatit, jotta muidenkin on helpompi löytää mestoille nauttimaan hienosta paikasta ja ihan maittavasta ruoasta. (Päivitys: Osoite on Koivulantie, Tammela, ja koordinaatit 60.6657256465405 ja 23.9576107822359)

Bemari on nopee

Tämä oli aika osuva sattuma. Bemarikuskin galtsusivujen screenshotit kiertävät jossain netissä, ja törmäsin niihin aiemmin päivällä. Siellä oli keltainen meisselinjatke vielä ehjänä ja spede uhosi jotain kovasta vauhdista tms. Nyt taitaa olla tuollaiset kymmenen vuotta aikaa miettiä tilannenopeuksia ja promillerajoituksia, heh heh. Sitä saa mitä tilaa. Sääli vaan, että tällä kertaa sivullisen hengen hinnalla.

Tuoksu sai tekijänoikeuden

Tuoksu ei voi saada tavaramerkkin suojaa, koska tavaramerkki on aina voitava esittää graafisesti selvällä ja pysyvällä tavalla. Tästä syystä niin sanottua hajumerkkiä ei siis voida rekisteröidä tavaramerkiksi, vaikka sen kemiallinen kaava voisikin ehkä täyttää edellä mainitun vaatimuksen.

Hollannissa on nyt tehty mielenkiintoinen ennakkopäätös, kun maan korkein oikeus on katsonut, että sekä kemiallinen kaava että myös itse tuoksu voivat molemmat saada tekijänoikeussuojaa. Toisin kuin tavaramerkki, tekijänoikeus ei vaadi syntyäkseen graafista esitystä. Lancomen ja Kefocan tuoksujen 26 ainesosasta 24 oli samoja, ja Lancomen yhdistelmän lopputuloksena syntyneen tuoksun katsottiin olevan omaperäinen ”teos”.

Näin ollen Lancomen tuoksu sai lopulta tekijänoikeussuojan.

Lähde: Benjon

Keppanakellarin Harmageddon

Tänään osui käsiini viime viikonlopun Aamulehden sunnuntailiite, jossa oli hieman yliampuva juttu ”maailman ehkä tulisimmasta pihvistä”. Kyseessä on Harmageddon -niminen annos, jota tarjoillaan Keppana Kellari -nimisessä ravintolassa. Aamulehden toimittaja oli siis heittänyt juttuun hiukan amerikanlisää ja glorifioinut annosta aika reippaalla kädellä.

Allasbaarin Mika kävi juuri samana viikonloppuna testaamassa annoksen, ja se oli kuulemma varsin toimiva paketti. Tulisuuttakin pihvissä kuulemma oli, mutta korkeintaan suomenennätyksen verran. Annoksen tulisuus pitää ehdottomasti käydä tsekkaamassa henkilökohtaisesti vaikkapa jo ensi viikolla. Olisi mukava tietää, että mitä Habaneron lajiketta annokseen käytetään, sillä Red Savinalla on asian kanssa tuskin mitään tekemistä. By the way, hieman yllättäen yksi maan parhaista Habanero-kastikkeista löytyy niinkin laimeasta mestasta kuin Amarillo. Suosittelen kokeilemaan, mutta sekään ei ole luonnollisesti nähnytkään Red Savinaa tai maailman tulisinta ”myrkkypippuria” Naga Jolokiaa.

Keppana Kellari on ilmeisesti muutenkin tunnettu hyvistä pihveistään ja juomistaan. Mestassa on tarjolla verkkosivuston mukaan 1.400 eri olutmerkkiä ja 470 viskilaatua, joten ravintola lienee käymisen arvoinen, vaikka tulinen ruoka ei kiinnostaisikaan. Ravintolan sijainti on pihvin ohella varsinainen haaste…

Puhutellaanko vai eikö puhutella?

Monet ovat nähneet jo verkossa leviävistä videoista, kuinka juontaja Ellen Jokikunnas sekoilee kännipäissään RMJ:n lavalla puristellen samalla povipommi Pamela Andersonia ahterista. Ellenin käytös on toki rimanalitus, mutta kukas sitä ei olisi mokannut vastaavasti juhannusfestivaalien päälavalla kymmenien tuhansien ihmisten edessä, heh heh. Onneksi 90-luvulla ei ollut vielä kamerakännyköitä.

Ellen-tapaukseen liittyvä erikoinen episodi nähtiin kuitenkin vasta tänään Iltalehden ja Maikkarin välillä. Journalistisesti aina yhtä tarkka ja asiallinen Iltalehti uutisoi aamulla räväkästi ”Ellen joutuu MTV3:n puhutteluun Pamela-sekoilusta”. Artikkeli alkaa ”Onhan tästä syntynyt kohua, joten keskustelu on aiheellista, MTV3:n ohjelmajohtaja Jorma Sairanen toteaa Iltalehdelle.”

Sairanen on kuitenkin itse hieman eri mieltä lausuntonsa tarkoitusperästä, ja Maikkarin nettisivut uutisoivat muutama tunti myöhemmin ”Sairanen: Ellen ei joudu puhutteluun”. Iltalehden kirjoittelusta suivaantunut ohjelmajohtaja sivaltaa vastaavanlaisilla jutuilla aiemminkin kunnostautunutta iltapäivälehteä toteamalla ”Täysin tekemällä tehty lööppi, tyypillistä iltapäivälehtien yhden asian jatkamista” sekä luonnehtii kohua tyypilliseksi iltapäivälehtien revittelyksi.

Totuutta Sairasen ja toimittajan vuoropuhelusta tuskin tietävät muut kuin asianosaiset. Muistissa on kuitenkin esimerkiksi taannoinen Iltalehden raportti Vaasan Rantarockista, jossa hehkutettiin kuvien kanssa Suurlähettiläiden ja Tehosekoittimen keikkoja. Molemmat olivat kuitenkin peruneet keikkansa ennen juhannusta, eivätkä olleet siis lainkaan mukana festivaaleilla…

Elisa ei vaan osaa

Tänään saan viimein hanskaan uuden Nokia E90 -kommarin. Sitä varten ajattelin ottaa Elisalta 3G-liittymän, mutta Elisa ei ollutkaan halukas palvelemaan asiakkaitaan. Odotin ensin maksullisessa (!) yrityspuhelinpalvelussa parikymmentä minuuttia ja sitten suuntasin paikalliseen Elisa ShopIt -myymällään. Myymälässä oli töissä viisi ”asiakaspalvelijaa” ja jonossa kuusi asiakasta. Ihan peruskeissi siis ja arvioitu odotusaika noin 8 minuuttia. Osa henkilökunnasta lusmuili kuitenkin ympäri myymälää ja osa jutteli puhelimessa ystäviensä kanssa juhannuksen suunnitelmistaan välittämättä pätkääkään asiakkaistaan.

Eräs keski-ikäinen nainen järjesti meille onneksi ohjelmaa täysin aiheellisella raivonpurkauksellaan. Valkokaulus-spede-dirikan paikalle vaatinut nainen ripitti miestä oikein kunnolla ja ilmoitti irtisanovansa kaikki Elisan sopimuksensa. 45 minuutin odotuksen jälkeen päätin ottaa hänestä mallia. Nyt Elisalla on ainakin kaksi asiakasta vähemmän. Vaihdoin nimittäin siinä palvelua odotellessani sekä matkapuhelimeni että laajakaistani operaattoria sellaiseen, jossa asiakaspalvelu toimii. Ai niin, jonotusaika kilpailijalle oli noin 20 sekuntia.

Odottelen mielenkiinnolla perinteistä myyntipuhelua Elisan yrityspalvelusta, sillä en jatkossa edes sylkäise sellaisen yrityksen suuntaan, joka pitää asiakkaitaan ja asiakaspalveluaan bisneksen kannalta täysin toisarvoisina. Tilapäiset ruuhkat ovat toki asia erikseen, mutta Elisan kohdalla asiakkaalle vittuilusta on tullut jo pysyvä toimintamalli.

Elisan asiakaspalvelun ruuhka ei hellitä

Hakoinen ei halua luvata varmasti, milloin Elisa voisi päästä takaisin edes joulukuun keskimääräiseen noin kahden minuutin vastausaikaan.

– Toive on tietysti, että niin pian kuin mahdollista. Helmikuun loppuun mennessä laskutukseen liittyvien puheluiden ruuhkan pitäisi helpottaa.

Asiakaspalvelussa jonottamaan joutuneet ovat Hakoisen mukaan suhtautuneet jonottamiseen yllättävänkin hyvin.

– Olen kierrellyt monilla eri paikkakunnilla ja kuulemani mukaan asiakkaat ovat ottaneet asian yllättävän hyvin. Enemmän kiukkua on ollut siitä, että laskutus on ollut väärin. Mutta toki odotusajoista vihaisiakin on.

– Toivoisin, että asiakkaat muistaisivat, että minulle saa kiukutella. Mutta asiakaspalvelussa puhelimeet vastaavat eivät ole asiaan syyllisiä.

Taloussanomat 6. helmikuuta 2007

Ruuhkien olisi pitänyt Elisan mukaan siis helpottaa helmikuun loppuun mennessä. Nythän on toki vasta kesäkuu. Mitäs sitä nyt kiirettä pitää, sillä tätä menoa on koko ajan vähemmän asiakkaita, joiden takia pitää olla kesäkuumalla sisätiloissa ”töissä”. Oikeastaan YT-neuvottelut ovatkin mahdollisuus pitää hieman lomaa rasittavasta asiakaspalvelutyöstä…

Piratismin epämiellyttävät totuudet

Levy-yhtiöiden kansainvälinen kattojärjestö IFPI (International Federation of the Phonographic Industry) on osana piratisminvastaista kampanjaansa julkaissut sivustollaan ”10 epämiellyttävää totuutta” piratismista. Kotimainen Piraattiliitto.org -verkkosivusto on ottanut nuo totuudet käsittelyynsä mielenkiintoisella tavalla.

Suurin osa IFPI:n ’totuuksista’ on selviä tarkoitushakuisia valheita, jotka eivät kestä pienintäkään kriittistä analyysia.

IFPI:n teeseistä tulee mieleen lähinnä Tanja Karpelan (nykyisin Saarela) taannoin esittämät valheelliset väittämät uudesta tekijänoikeuslaista ja sen vaikutuksista. Kuten Piraattiliittokin sivuillaan toteaa: ”Ihmiset ovat myös alkaneet ymmärtää, että ’laiton’ ja ’moraalisesti väärä’ eivät ole aina synonyymejä”. Kunpa Tarjakin olisi ymmärtänyt sen ennen maineensa lokaamista.