Julkaistu

Keppana Kellarin Harmageddon testattu!

Harmageddon testattuAamulehden hauskassa artikkelissa maailman ”kenties tulisimaksi pihviksi” rankattu Harmageddon on sitten testattu. Keppana Kellari on matkakohteena ehdottomasti näkemisen arvoinen mesta, mutta Harmageddon-pihvi ei hieman tavallista suuremmasta tulisuudestaan huolimatta ole edes Suomen tulisin.

Esa Damski huutaa lisää piimää jo ensimmäisen suupalan jälkeen. Mies yrittää nostaa statustaan Harmagedon Brothers -moottoripyöräkerhossa syömällä maailman kenties tulisinta pihviä. Ruoka kiertää mahassa, ja keskeytys on lähellä. Damski hikoilee, hakee jäätelöä ja jatkaa. (Aamulehti)

Kuuluisa Harmageddon -annos oli keskikokoinen setti, eli arviolta reilut 200 grammaa leivitettyä (?) possunlihaa, joka oli käännetty kahtia ja välissä oli parin millin verran jonkinlaista chilitahnaa. Pihvin päällä oli grillattu banaani, mikä olikin hieno idea. Annoksen lisukkeina oli vielä pari pakollista tomaantin- ja kurkunviipaletta sekä ananasta. Perunavaihtoehtoja oli muistaakseni noin kahdeksan.

Harmageddon annosAnnos meni alas alle kymmenessä minuutissa ja ilman huikkaakaan maitoa, joka oli vieressä sen varalta, että tulisuus olisi tosiaan ollut niin megalomaaninen, kuin Aamulehden jutusta sai kuvan. Tilasin perään vielä toisen samanlaisen pihvin, mutta keittiössä ei ollut niitä enää jäljellä.

Tähän mennessä kahden peräkkäisen pihvin suoritukseen ovat yltäneet vain Veijo Matikka ja Tero Back Lempäälästä sekä Jari Sorvaniemi Tampereelta. Nämä kolme ovat nyt kovan peltimahan maineessa. (Aamulehti)

Yllä olevassa kuvassa pihvi on juuri nautittu. Vedin setin valkosipulikermaperunoilla (pahoittelut mukanaolijoille) ja vieressä hikoileva Baker puolestaan perunamuusin kanssa. Kuvan ottanut Mika kävi testaamassa Harmageddonin jo reilu viikko sitten ja testasi nyt Tappajasika-annoksen. Tomi nautti tällä kertaa Vuorineuvoksen pippuripihvin.

Keppana Kellari kuittiHyvää Harmageddon kieltämättä oli banaaneineen päivineen, mutta olisi ollut mukava pitkästä aikaa päästä kunnolla hikoilemaan ruoan merkeissä myös Suomessa. ilmeisesti annoksessa käytetty Habanero-lajike oli miedoimmasta päästä. Jonkinlainen jälkipotkukin olisi ollut hienoa, mutta jäi tällä kertaa kokematta. Esimerkiksi Tampereen Napolin Habanero-pizzoista sellainen löytyy.

Jukka Mäkeläinen söi aikoinaan omaa pihviään lähes kaksi tuntia. Hän käytti apunaan vaaleaa leipää, maitoa ja pitkiä kävelylenkkejä. Mies ei koskaan uusi suoritusta. Niin koville se otti – varsinkin seuraavana päivänä. (Aamulehti)

Tulipahan ajettua hyvällä kaveriporukalla 130 kilometriä suuntaansa leppoisan kesäpäivän ratoksi. Täytyy myöntää, että vaikka pihvin tulisuus jäi selvästi odotetusta, reissu kannatti ja mestoille pitää päästä ehdottomasti uudelleen. Heitän myöhemmin blogiin vielä GPS-koordinaatit, jotta muidenkin on helpompi löytää mestoille nauttimaan hienosta paikasta ja ihan maittavasta ruoasta. (Päivitys: Osoite on Koivulantie, Tammela, ja koordinaatit 60.6657256465405 ja 23.9576107822359)

Julkaistu

Bemari on nopee

Tämä oli aika osuva sattuma. Bemarikuskin galtsusivujen screenshotit kiertävät jossain netissä, ja törmäsin niihin aiemmin päivällä. Siellä oli keltainen meisselinjatke vielä ehjänä ja spede uhosi jotain kovasta vauhdista tms. Nyt taitaa olla tuollaiset kymmenen vuotta aikaa miettiä tilannenopeuksia ja promillerajoituksia, heh heh. Sitä saa mitä tilaa. Sääli vaan, että tällä kertaa sivullisen hengen hinnalla.

Julkaistu

Tuoksu sai tekijänoikeuden

Tuoksu ei voi saada tavaramerkkin suojaa, koska tavaramerkki on aina voitava esittää graafisesti selvällä ja pysyvällä tavalla. Tästä syystä niin sanottua hajumerkkiä ei siis voida rekisteröidä tavaramerkiksi, vaikka sen kemiallinen kaava voisikin ehkä täyttää edellä mainitun vaatimuksen.

Hollannissa on nyt tehty mielenkiintoinen ennakkopäätös, kun maan korkein oikeus on katsonut, että sekä kemiallinen kaava että myös itse tuoksu voivat molemmat saada tekijänoikeussuojaa. Toisin kuin tavaramerkki, tekijänoikeus ei vaadi syntyäkseen graafista esitystä. Lancomen ja Kefocan tuoksujen 26 ainesosasta 24 oli samoja, ja Lancomen yhdistelmän lopputuloksena syntyneen tuoksun katsottiin olevan omaperäinen ”teos”.

Näin ollen Lancomen tuoksu sai lopulta tekijänoikeussuojan.

Lähde: Benjon

Julkaistu

Keppanakellarin Harmageddon

Tänään osui käsiini viime viikonlopun Aamulehden sunnuntailiite, jossa oli hieman yliampuva juttu ”maailman ehkä tulisimmasta pihvistä”. Kyseessä on Harmageddon -niminen annos, jota tarjoillaan Keppana Kellari -nimisessä ravintolassa. Aamulehden toimittaja oli siis heittänyt juttuun hiukan amerikanlisää ja glorifioinut annosta aika reippaalla kädellä.

Allasbaarin Mika kävi juuri samana viikonloppuna testaamassa annoksen, ja se oli kuulemma varsin toimiva paketti. Tulisuuttakin pihvissä kuulemma oli, mutta korkeintaan suomenennätyksen verran. Annoksen tulisuus pitää ehdottomasti käydä tsekkaamassa henkilökohtaisesti vaikkapa jo ensi viikolla. Olisi mukava tietää, että mitä Habaneron lajiketta annokseen käytetään, sillä Red Savinalla on asian kanssa tuskin mitään tekemistä. By the way, hieman yllättäen yksi maan parhaista Habanero-kastikkeista löytyy niinkin laimeasta mestasta kuin Amarillo. Suosittelen kokeilemaan, mutta sekään ei ole luonnollisesti nähnytkään Red Savinaa tai maailman tulisinta ”myrkkypippuria” Naga Jolokiaa.

Keppana Kellari on ilmeisesti muutenkin tunnettu hyvistä pihveistään ja juomistaan. Mestassa on tarjolla verkkosivuston mukaan 1.400 eri olutmerkkiä ja 470 viskilaatua, joten ravintola lienee käymisen arvoinen, vaikka tulinen ruoka ei kiinnostaisikaan. Ravintolan sijainti on pihvin ohella varsinainen haaste…

Julkaistu

Puhutellaanko vai eikö puhutella?

Monet ovat nähneet jo verkossa leviävistä videoista, kuinka juontaja Ellen Jokikunnas sekoilee kännipäissään RMJ:n lavalla puristellen samalla povipommi Pamela Andersonia ahterista. Ellenin käytös on toki rimanalitus, mutta kukas sitä ei olisi mokannut vastaavasti juhannusfestivaalien päälavalla kymmenien tuhansien ihmisten edessä, heh heh. Onneksi 90-luvulla ei ollut vielä kamerakännyköitä.

Ellen-tapaukseen liittyvä erikoinen episodi nähtiin kuitenkin vasta tänään Iltalehden ja Maikkarin välillä. Journalistisesti aina yhtä tarkka ja asiallinen Iltalehti uutisoi aamulla räväkästi ”Ellen joutuu MTV3:n puhutteluun Pamela-sekoilusta”. Artikkeli alkaa ”Onhan tästä syntynyt kohua, joten keskustelu on aiheellista, MTV3:n ohjelmajohtaja Jorma Sairanen toteaa Iltalehdelle.”

Sairanen on kuitenkin itse hieman eri mieltä lausuntonsa tarkoitusperästä, ja Maikkarin nettisivut uutisoivat muutama tunti myöhemmin ”Sairanen: Ellen ei joudu puhutteluun”. Iltalehden kirjoittelusta suivaantunut ohjelmajohtaja sivaltaa vastaavanlaisilla jutuilla aiemminkin kunnostautunutta iltapäivälehteä toteamalla ”Täysin tekemällä tehty lööppi, tyypillistä iltapäivälehtien yhden asian jatkamista” sekä luonnehtii kohua tyypilliseksi iltapäivälehtien revittelyksi.

Totuutta Sairasen ja toimittajan vuoropuhelusta tuskin tietävät muut kuin asianosaiset. Muistissa on kuitenkin esimerkiksi taannoinen Iltalehden raportti Vaasan Rantarockista, jossa hehkutettiin kuvien kanssa Suurlähettiläiden ja Tehosekoittimen keikkoja. Molemmat olivat kuitenkin peruneet keikkansa ennen juhannusta, eivätkä olleet siis lainkaan mukana festivaaleilla…

Julkaistu

Elisa ei vaan osaa

Tänään saan viimein hanskaan uuden Nokia E90 -kommarin. Sitä varten ajattelin ottaa Elisalta 3G-liittymän, mutta Elisa ei ollutkaan halukas palvelemaan asiakkaitaan. Odotin ensin maksullisessa (!) yrityspuhelinpalvelussa parikymmentä minuuttia ja sitten suuntasin paikalliseen Elisa ShopIt -myymällään. Myymälässä oli töissä viisi ”asiakaspalvelijaa” ja jonossa kuusi asiakasta. Ihan peruskeissi siis ja arvioitu odotusaika noin 8 minuuttia. Osa henkilökunnasta lusmuili kuitenkin ympäri myymälää ja osa jutteli puhelimessa ystäviensä kanssa juhannuksen suunnitelmistaan välittämättä pätkääkään asiakkaistaan.

Eräs keski-ikäinen nainen järjesti meille onneksi ohjelmaa täysin aiheellisella raivonpurkauksellaan. Valkokaulus-spede-dirikan paikalle vaatinut nainen ripitti miestä oikein kunnolla ja ilmoitti irtisanovansa kaikki Elisan sopimuksensa. 45 minuutin odotuksen jälkeen päätin ottaa hänestä mallia. Nyt Elisalla on ainakin kaksi asiakasta vähemmän. Vaihdoin nimittäin siinä palvelua odotellessani sekä matkapuhelimeni että laajakaistani operaattoria sellaiseen, jossa asiakaspalvelu toimii. Ai niin, jonotusaika kilpailijalle oli noin 20 sekuntia.

Odottelen mielenkiinnolla perinteistä myyntipuhelua Elisan yrityspalvelusta, sillä en jatkossa edes sylkäise sellaisen yrityksen suuntaan, joka pitää asiakkaitaan ja asiakaspalveluaan bisneksen kannalta täysin toisarvoisina. Tilapäiset ruuhkat ovat toki asia erikseen, mutta Elisan kohdalla asiakkaalle vittuilusta on tullut jo pysyvä toimintamalli.

Elisan asiakaspalvelun ruuhka ei hellitä

Hakoinen ei halua luvata varmasti, milloin Elisa voisi päästä takaisin edes joulukuun keskimääräiseen noin kahden minuutin vastausaikaan.

– Toive on tietysti, että niin pian kuin mahdollista. Helmikuun loppuun mennessä laskutukseen liittyvien puheluiden ruuhkan pitäisi helpottaa.

Asiakaspalvelussa jonottamaan joutuneet ovat Hakoisen mukaan suhtautuneet jonottamiseen yllättävänkin hyvin.

– Olen kierrellyt monilla eri paikkakunnilla ja kuulemani mukaan asiakkaat ovat ottaneet asian yllättävän hyvin. Enemmän kiukkua on ollut siitä, että laskutus on ollut väärin. Mutta toki odotusajoista vihaisiakin on.

– Toivoisin, että asiakkaat muistaisivat, että minulle saa kiukutella. Mutta asiakaspalvelussa puhelimeet vastaavat eivät ole asiaan syyllisiä.

Taloussanomat 6. helmikuuta 2007

Ruuhkien olisi pitänyt Elisan mukaan siis helpottaa helmikuun loppuun mennessä. Nythän on toki vasta kesäkuu. Mitäs sitä nyt kiirettä pitää, sillä tätä menoa on koko ajan vähemmän asiakkaita, joiden takia pitää olla kesäkuumalla sisätiloissa ”töissä”. Oikeastaan YT-neuvottelut ovatkin mahdollisuus pitää hieman lomaa rasittavasta asiakaspalvelutyöstä…

Julkaistu

Piratismin epämiellyttävät totuudet

Levy-yhtiöiden kansainvälinen kattojärjestö IFPI (International Federation of the Phonographic Industry) on osana piratisminvastaista kampanjaansa julkaissut sivustollaan ”10 epämiellyttävää totuutta” piratismista. Kotimainen Piraattiliitto.org -verkkosivusto on ottanut nuo totuudet käsittelyynsä mielenkiintoisella tavalla.

Suurin osa IFPI:n ’totuuksista’ on selviä tarkoitushakuisia valheita, jotka eivät kestä pienintäkään kriittistä analyysia.

IFPI:n teeseistä tulee mieleen lähinnä Tanja Karpelan (nykyisin Saarela) taannoin esittämät valheelliset väittämät uudesta tekijänoikeuslaista ja sen vaikutuksista. Kuten Piraattiliittokin sivuillaan toteaa: ”Ihmiset ovat myös alkaneet ymmärtää, että ’laiton’ ja ’moraalisesti väärä’ eivät ole aina synonyymejä”. Kunpa Tarjakin olisi ymmärtänyt sen ennen maineensa lokaamista.

Julkaistu

Turistikohteena keväinen Vantaa

Eilisestä tapahtumasarjasta selvittyämme päätimme ottaa päivän ihan lomana, vaikka Thaimaan sijaan teemana olikin Nousukausi -elokuvan tyylinen ”Unelmaloma Vantaalla”. Muiden matkustajien jäädessä mököttämään hotellille lähdimme kuuluisalle lentokoneiden bongauskalliolle zoomailemaan siivekkäitä.

Matkaohjelmamme Vantaa (1pv) – Bangkok (1pv) – Rayong (12pv) ensimmäiseen päivään kuului myös omatoiminen alusvaatteiden ja hammasharjan ostosretki aina niin upeaan Jumbo-kauppakeskukseen ja paikallisten herkkujen maistelua tunnelmallisessa Chico’s -ravintolassa. Tuhotun matkalaukun tilalle haettiin Jumbon Stockalta uusi laukku, ja sen jälkeen tutustuimme Navicoren opastamalla kiertoajelulla Helsinki-Vantaan lentokentän uusiin liikennejärjestelyihin. Illan possujuhlat ovat jäämässä kuitenkin väliin, koska siirrymme pian neljäksi tunniksi lentokentälle odottamaan mahdollista korvaavaa Finnairin lentoa Bangkokiin.

Finnair tyri siis eilen raskaimman mukaan, mutta omatoimimatkamme välittänyt Aurinkomatkat hoiti oman tonttinsa kuntoon varsin hyvin. Sieltä soitti aamupäivällä ystävällinen naisihminen, joka ilmoitti maksettavan korvaussumman ja toivotti hyvää lomaa. Finnairin kannattaisi ottaa pikaisesti esimerkkiä konsernitoveristaan.

Julkaistu

Voi Finnair Finnair minkä teit

Lähdimme eilen viettämään hyvin ansaittua lomareissua Thaimaahan. Kentälle saapuessamme Finnairin lento Bangkokiin oli kolme tuntia myöhässä, ja aikaa hilattiin hiljalleen reiluun neljään tuntiin. Lopulta tunti ennen arvioitua lähtöaikaa ilmoitettiin koko lennon peruuntumisesta teknisen vian takia. Sinänsä vittumainen asia ei häirinnyt aivan käsittämättömästi, sillä kuka nyt rikkinäisellä koneella haluaisi lentää.

Finnairin lentotoiminnan ulkopuolinen toiminta oli kuitenkin jotain aivan uskomatonta! Finnair oli valinnut asiakkaidensa majoitupaikaksi Bonus Inn (heh heh) -hotellin. Tähän saakka homma oli vielä kutakuinkin hallussa. Terminaalin ulkopuolella kuitenkin selvisi, että hotellille liikennöi kentältä vain YKSI TILATAKSI (!!!),vaikka väkeä oli odottamassa +6 asteisessa hyytävässä yössä noin 150! Thaimaahan matkaavilla oli tietenkin yllään vain kesävaatteet, ja joillain pelkät t-paidat. Puolentoista tunnin odottelun ja orastavan flunssan jälkeen jonossa hytisi vielä noin 70 matkustajaa, vaikka yhtiöltä oli useaan otteeseen pyydetty turhaan takseja tai linja-autoa.

Normaalisti tällaisessa tilanteessa lentoyhtiö hoitaa asiakkaille ensin käteen yöpakkauksen (partahöylä, yöpaita, hammasharja, jne) ja sen jälkeen kuljetusta varten suoranaisen taksiarmeijan, jolla kansa kyyditään nopeasti hotelliin, jossa odottaa ruoka- ja juomatarjoilu tai voucheri hotellin ravintoloihin. Vaikka keskellä yötä. Näin homma toimii siis asiansa osaavilla yhtiöillä, mutta ei toki Finnairilla, jossa ei ole ilmeisesti kuultukaan asiakaspalvelusta.

Nyt terminaalin ulkopuolella asiakkaita oli valmiina palvelemaan parikymmentä taksia, mutta niitä ei saanut käyttää Finnairin piikkiin. Sen sijaan yksi pieni tilataksi vei hotellille muutaman ihmisen noin puolen tunnin välein. Itse kyllästyimme 1,5 tunnin jälkeen odottelemaan ja otimme oman auton alle muiden jäädessä hytisemään ulos. Finnairin käsitys asianmukaisesta asiakaspalvelusta vahvistui, kun hotellissa ei ollut minkäänlaista ruokailumahdollisuutta, baaria tai vouchereita, ja lisäksi vastaanotossa todettiin, että asiakkaiden pitää poistua hotellista kello 12, vaikka korvaava lento lähtee kello 20, jos lähtee. Alustavien tietojen mukaan kaikki eivät edes mahdu mukaan tuolle lennolle.

Entisenä matkaoppaana otan koko homman lähinnä vain seikkailuna, mutta Finnairin puolesta saa nyt hävetä ihan tosissaan. Noin puolet asiakkaista oli ulkomaalaisia, ja heidän huuteluistaan päätellen Finnair ei jatkossa todellakaan kuulu heidän lennättäjiinsä. Muutama kymmenen lomatunnelmansa ja malttinsa aivan aiheesta menettänyttä keski-ikäistä suomalaista asiakasta hoitivat valituspuolen suurella pieteetillä.

Finnair osoitti toiminnallaan TÄYDELLISTÄ piittaamattomuutta asiakkaidensa hyvinvoinnista, ja veikkaisin useiden matkustajien sairastuvan flunssaan tuon session jälkeen. Hotellin respa kertoi, että tämä oli Finnairilla jo neljäs samanlainen keikka pelkästään tämän vuoden puolella. Enää en ihmettele, miksi Finnairin Aasian lennot ovat täyttöasteeltaan heikkoja. Viime viikolla naureskelin lukiessani Kirsi Pihan vuodatusta lentoyhtiöiden paskasta palvelusta. Silloin vielä ajattelin, että Piha olisi vain ylireagoinut, mutta nyt tiedän hänen osuneen naulan kantaan.

PS: Pisteenä i:n päälle matkalaukkuni oli jäänyt tuon muutaman tunnin aikana höyryjyrän alle, eli mennyt niin sanotusti paskaksi. Huomenna käväistään hakemassa Finnairin piikkiin uusi laukku. Silloin mietitään myös kuinka menetetty lomavuorokausi voitaisiin Aurinkomatkoilla korvata.

Julkaistu

Susan Kurosesta mediakonsultti?

Suomalaista lehdistöä viime kuukaudet pyörittänyt mediapelle Susan Kuronen osaa pitää itsensä otsikoissa keinolla millä hyvänsä. Ilmiönä se osoittaa Kuroselta ja hänen taustatiimiltään varsin taitavaa median käsittelyä, mutta ennen kaikkea se osoittaa toimittajilta arvostelukyvyn puutetta. Kommentoin jo aikaisemmin kuinka Kuronen sai houkuteltua sankan toimittajajoukon tulevan kirjansa KANNEN julkaisutilaisuuteen. Mukana oli tietenkin myös suurten mediatalojen toimittajat kommentoimassa, kuinka typerää oli olla paikalla. Viivan alle jäi kuitenkin kymmeniä mainosjuttuja Kurosen tulevasta kirjasta. Varsin taitavaa.

Kohun laannuttua Kuronen piti mediaa veitsenterällä heitellessään toinen toistaan typerämpiä kommentteja suhteestaan pääministeriin. Kun lööppijulkisuuden loppu alkoi viimein häämöttää, oli aika ottaa käyttöön raskaammat aseet. Tämän seurauksena Hymy-lehden tilaajat joutuivat siristelemään silmiään keski-ikäisen naisen esitellessä lähes alastomia kurvejaan lehden sivuilla. Kuvasarjasta, siis julkisuudesta, piti saada kaikki irti, joten joku mediapellen taustatiimistä (vain oma veikkaukseni) jätti poliisille tutkintapyynnön alastonkuvien vaikutuksesta Kurosen lasten hyvinvointiin. Aivan mahtavaa!

Kun kohu taas hieman laantui, piti otsikoihin päästä tutkimalla Kurosta ”herjanneiden” nettikirjoittajien henkilöllisyyttä oikein poliisin voimin. Nyt käräjäoikeus on määrännyt nuo ip-osoitteet paljastettaviksi. Luvassa on siis mahdollisesti syytteitä kunnianloukkauksista, mutta todellisena tarkoitusperänä on kuitenkin pitää ilmiö nimeltä Susan Kuronen yhä otsikoissa bloggaajien ja nettikirjoittajien kustannuksella. Kyseessä on siis mediapellen lööppimäärän kasvattaminen hinnalla millä hyvänsä. Pitäähän Kurosen päästä esittelemään lapsenlapsilleen hienoa lehtileikekokoelmaansa.

Tein aikaisemmin vuosia hieman samankaltaisia töitä, kun kasvatimme festivaalien, yhtyeiden ja yritysten palstatilaa ”kaikin keinoin”. Yleensä se onnistuikin vallan mainiosti, ja parhaimmillaan tuloksena oli kymmeniätuhansia palstamillejä tapahtumasta, joka ei oikeasti ollut aivan NIIN kiinnostava. Näin ammatillisessa mielessä Kurosen tiimi on tällä hetkellä Suomen paras mediajulkisuuden masinoija, jolle jopa Linda Lampeniuksen taannoiset julkisuustemput kalpenevat. Koska saamme Kurosen luennoimaan aiheesta markkinointialan seminaariin?