Puhutellaanko vai eikö puhutella?

Monet ovat nähneet jo verkossa leviävistä videoista, kuinka juontaja Ellen Jokikunnas sekoilee kännipäissään RMJ:n lavalla puristellen samalla povipommi Pamela Andersonia ahterista. Ellenin käytös on toki rimanalitus, mutta kukas sitä ei olisi mokannut vastaavasti juhannusfestivaalien päälavalla kymmenien tuhansien ihmisten edessä, heh heh. Onneksi 90-luvulla ei ollut vielä kamerakännyköitä.

Ellen-tapaukseen liittyvä erikoinen episodi nähtiin kuitenkin vasta tänään Iltalehden ja Maikkarin välillä. Journalistisesti aina yhtä tarkka ja asiallinen Iltalehti uutisoi aamulla räväkästi ”Ellen joutuu MTV3:n puhutteluun Pamela-sekoilusta”. Artikkeli alkaa ”Onhan tästä syntynyt kohua, joten keskustelu on aiheellista, MTV3:n ohjelmajohtaja Jorma Sairanen toteaa Iltalehdelle.”

Sairanen on kuitenkin itse hieman eri mieltä lausuntonsa tarkoitusperästä, ja Maikkarin nettisivut uutisoivat muutama tunti myöhemmin ”Sairanen: Ellen ei joudu puhutteluun”. Iltalehden kirjoittelusta suivaantunut ohjelmajohtaja sivaltaa vastaavanlaisilla jutuilla aiemminkin kunnostautunutta iltapäivälehteä toteamalla ”Täysin tekemällä tehty lööppi, tyypillistä iltapäivälehtien yhden asian jatkamista” sekä luonnehtii kohua tyypilliseksi iltapäivälehtien revittelyksi.

Totuutta Sairasen ja toimittajan vuoropuhelusta tuskin tietävät muut kuin asianosaiset. Muistissa on kuitenkin esimerkiksi taannoinen Iltalehden raportti Vaasan Rantarockista, jossa hehkutettiin kuvien kanssa Suurlähettiläiden ja Tehosekoittimen keikkoja. Molemmat olivat kuitenkin peruneet keikkansa ennen juhannusta, eivätkä olleet siis lainkaan mukana festivaaleilla…

Elisa ei vaan osaa

Tänään saan viimein hanskaan uuden Nokia E90 -kommarin. Sitä varten ajattelin ottaa Elisalta 3G-liittymän, mutta Elisa ei ollutkaan halukas palvelemaan asiakkaitaan. Odotin ensin maksullisessa (!) yrityspuhelinpalvelussa parikymmentä minuuttia ja sitten suuntasin paikalliseen Elisa ShopIt -myymällään. Myymälässä oli töissä viisi ”asiakaspalvelijaa” ja jonossa kuusi asiakasta. Ihan peruskeissi siis ja arvioitu odotusaika noin 8 minuuttia. Osa henkilökunnasta lusmuili kuitenkin ympäri myymälää ja osa jutteli puhelimessa ystäviensä kanssa juhannuksen suunnitelmistaan välittämättä pätkääkään asiakkaistaan.

Eräs keski-ikäinen nainen järjesti meille onneksi ohjelmaa täysin aiheellisella raivonpurkauksellaan. Valkokaulus-spede-dirikan paikalle vaatinut nainen ripitti miestä oikein kunnolla ja ilmoitti irtisanovansa kaikki Elisan sopimuksensa. 45 minuutin odotuksen jälkeen päätin ottaa hänestä mallia. Nyt Elisalla on ainakin kaksi asiakasta vähemmän. Vaihdoin nimittäin siinä palvelua odotellessani sekä matkapuhelimeni että laajakaistani operaattoria sellaiseen, jossa asiakaspalvelu toimii. Ai niin, jonotusaika kilpailijalle oli noin 20 sekuntia.

Odottelen mielenkiinnolla perinteistä myyntipuhelua Elisan yrityspalvelusta, sillä en jatkossa edes sylkäise sellaisen yrityksen suuntaan, joka pitää asiakkaitaan ja asiakaspalveluaan bisneksen kannalta täysin toisarvoisina. Tilapäiset ruuhkat ovat toki asia erikseen, mutta Elisan kohdalla asiakkaalle vittuilusta on tullut jo pysyvä toimintamalli.

Elisan asiakaspalvelun ruuhka ei hellitä

Hakoinen ei halua luvata varmasti, milloin Elisa voisi päästä takaisin edes joulukuun keskimääräiseen noin kahden minuutin vastausaikaan.

– Toive on tietysti, että niin pian kuin mahdollista. Helmikuun loppuun mennessä laskutukseen liittyvien puheluiden ruuhkan pitäisi helpottaa.

Asiakaspalvelussa jonottamaan joutuneet ovat Hakoisen mukaan suhtautuneet jonottamiseen yllättävänkin hyvin.

– Olen kierrellyt monilla eri paikkakunnilla ja kuulemani mukaan asiakkaat ovat ottaneet asian yllättävän hyvin. Enemmän kiukkua on ollut siitä, että laskutus on ollut väärin. Mutta toki odotusajoista vihaisiakin on.

– Toivoisin, että asiakkaat muistaisivat, että minulle saa kiukutella. Mutta asiakaspalvelussa puhelimeet vastaavat eivät ole asiaan syyllisiä.

Taloussanomat 6. helmikuuta 2007

Ruuhkien olisi pitänyt Elisan mukaan siis helpottaa helmikuun loppuun mennessä. Nythän on toki vasta kesäkuu. Mitäs sitä nyt kiirettä pitää, sillä tätä menoa on koko ajan vähemmän asiakkaita, joiden takia pitää olla kesäkuumalla sisätiloissa ”töissä”. Oikeastaan YT-neuvottelut ovatkin mahdollisuus pitää hieman lomaa rasittavasta asiakaspalvelutyöstä…

Piratismin epämiellyttävät totuudet

Levy-yhtiöiden kansainvälinen kattojärjestö IFPI (International Federation of the Phonographic Industry) on osana piratisminvastaista kampanjaansa julkaissut sivustollaan ”10 epämiellyttävää totuutta” piratismista. Kotimainen Piraattiliitto.org -verkkosivusto on ottanut nuo totuudet käsittelyynsä mielenkiintoisella tavalla.

Suurin osa IFPI:n ’totuuksista’ on selviä tarkoitushakuisia valheita, jotka eivät kestä pienintäkään kriittistä analyysia.

IFPI:n teeseistä tulee mieleen lähinnä Tanja Karpelan (nykyisin Saarela) taannoin esittämät valheelliset väittämät uudesta tekijänoikeuslaista ja sen vaikutuksista. Kuten Piraattiliittokin sivuillaan toteaa: ”Ihmiset ovat myös alkaneet ymmärtää, että ’laiton’ ja ’moraalisesti väärä’ eivät ole aina synonyymejä”. Kunpa Tarjakin olisi ymmärtänyt sen ennen maineensa lokaamista.

Turistikohteena keväinen Vantaa

Eilisestä tapahtumasarjasta selvittyämme päätimme ottaa päivän ihan lomana, vaikka Thaimaan sijaan teemana olikin Nousukausi -elokuvan tyylinen ”Unelmaloma Vantaalla”. Muiden matkustajien jäädessä mököttämään hotellille lähdimme kuuluisalle lentokoneiden bongauskalliolle zoomailemaan siivekkäitä.

Matkaohjelmamme Vantaa (1pv) – Bangkok (1pv) – Rayong (12pv) ensimmäiseen päivään kuului myös omatoiminen alusvaatteiden ja hammasharjan ostosretki aina niin upeaan Jumbo-kauppakeskukseen ja paikallisten herkkujen maistelua tunnelmallisessa Chico’s -ravintolassa. Tuhotun matkalaukun tilalle haettiin Jumbon Stockalta uusi laukku, ja sen jälkeen tutustuimme Navicoren opastamalla kiertoajelulla Helsinki-Vantaan lentokentän uusiin liikennejärjestelyihin. Illan possujuhlat ovat jäämässä kuitenkin väliin, koska siirrymme pian neljäksi tunniksi lentokentälle odottamaan mahdollista korvaavaa Finnairin lentoa Bangkokiin.

Finnair tyri siis eilen raskaimman mukaan, mutta omatoimimatkamme välittänyt Aurinkomatkat hoiti oman tonttinsa kuntoon varsin hyvin. Sieltä soitti aamupäivällä ystävällinen naisihminen, joka ilmoitti maksettavan korvaussumman ja toivotti hyvää lomaa. Finnairin kannattaisi ottaa pikaisesti esimerkkiä konsernitoveristaan.

Voi Finnair Finnair minkä teit

Lähdimme eilen viettämään hyvin ansaittua lomareissua Thaimaahan. Kentälle saapuessamme Finnairin lento Bangkokiin oli kolme tuntia myöhässä, ja aikaa hilattiin hiljalleen reiluun neljään tuntiin. Lopulta tunti ennen arvioitua lähtöaikaa ilmoitettiin koko lennon peruuntumisesta teknisen vian takia. Sinänsä vittumainen asia ei häirinnyt aivan käsittämättömästi, sillä kuka nyt rikkinäisellä koneella haluaisi lentää.

Finnairin lentotoiminnan ulkopuolinen toiminta oli kuitenkin jotain aivan uskomatonta! Finnair oli valinnut asiakkaidensa majoitupaikaksi Bonus Inn (heh heh) -hotellin. Tähän saakka homma oli vielä kutakuinkin hallussa. Terminaalin ulkopuolella kuitenkin selvisi, että hotellille liikennöi kentältä vain YKSI TILATAKSI (!!!),vaikka väkeä oli odottamassa +6 asteisessa hyytävässä yössä noin 150! Thaimaahan matkaavilla oli tietenkin yllään vain kesävaatteet, ja joillain pelkät t-paidat. Puolentoista tunnin odottelun ja orastavan flunssan jälkeen jonossa hytisi vielä noin 70 matkustajaa, vaikka yhtiöltä oli useaan otteeseen pyydetty turhaan takseja tai linja-autoa.

Normaalisti tällaisessa tilanteessa lentoyhtiö hoitaa asiakkaille ensin käteen yöpakkauksen (partahöylä, yöpaita, hammasharja, jne) ja sen jälkeen kuljetusta varten suoranaisen taksiarmeijan, jolla kansa kyyditään nopeasti hotelliin, jossa odottaa ruoka- ja juomatarjoilu tai voucheri hotellin ravintoloihin. Vaikka keskellä yötä. Näin homma toimii siis asiansa osaavilla yhtiöillä, mutta ei toki Finnairilla, jossa ei ole ilmeisesti kuultukaan asiakaspalvelusta.

Nyt terminaalin ulkopuolella asiakkaita oli valmiina palvelemaan parikymmentä taksia, mutta niitä ei saanut käyttää Finnairin piikkiin. Sen sijaan yksi pieni tilataksi vei hotellille muutaman ihmisen noin puolen tunnin välein. Itse kyllästyimme 1,5 tunnin jälkeen odottelemaan ja otimme oman auton alle muiden jäädessä hytisemään ulos. Finnairin käsitys asianmukaisesta asiakaspalvelusta vahvistui, kun hotellissa ei ollut minkäänlaista ruokailumahdollisuutta, baaria tai vouchereita, ja lisäksi vastaanotossa todettiin, että asiakkaiden pitää poistua hotellista kello 12, vaikka korvaava lento lähtee kello 20, jos lähtee. Alustavien tietojen mukaan kaikki eivät edes mahdu mukaan tuolle lennolle.

Entisenä matkaoppaana otan koko homman lähinnä vain seikkailuna, mutta Finnairin puolesta saa nyt hävetä ihan tosissaan. Noin puolet asiakkaista oli ulkomaalaisia, ja heidän huuteluistaan päätellen Finnair ei jatkossa todellakaan kuulu heidän lennättäjiinsä. Muutama kymmenen lomatunnelmansa ja malttinsa aivan aiheesta menettänyttä keski-ikäistä suomalaista asiakasta hoitivat valituspuolen suurella pieteetillä.

Finnair osoitti toiminnallaan TÄYDELLISTÄ piittaamattomuutta asiakkaidensa hyvinvoinnista, ja veikkaisin useiden matkustajien sairastuvan flunssaan tuon session jälkeen. Hotellin respa kertoi, että tämä oli Finnairilla jo neljäs samanlainen keikka pelkästään tämän vuoden puolella. Enää en ihmettele, miksi Finnairin Aasian lennot ovat täyttöasteeltaan heikkoja. Viime viikolla naureskelin lukiessani Kirsi Pihan vuodatusta lentoyhtiöiden paskasta palvelusta. Silloin vielä ajattelin, että Piha olisi vain ylireagoinut, mutta nyt tiedän hänen osuneen naulan kantaan.

PS: Pisteenä i:n päälle matkalaukkuni oli jäänyt tuon muutaman tunnin aikana höyryjyrän alle, eli mennyt niin sanotusti paskaksi. Huomenna käväistään hakemassa Finnairin piikkiin uusi laukku. Silloin mietitään myös kuinka menetetty lomavuorokausi voitaisiin Aurinkomatkoilla korvata.

Susan Kurosesta mediakonsultti?

Suomalaista lehdistöä viime kuukaudet pyörittänyt mediapelle Susan Kuronen osaa pitää itsensä otsikoissa keinolla millä hyvänsä. Ilmiönä se osoittaa Kuroselta ja hänen taustatiimiltään varsin taitavaa median käsittelyä, mutta ennen kaikkea se osoittaa toimittajilta arvostelukyvyn puutetta. Kommentoin jo aikaisemmin kuinka Kuronen sai houkuteltua sankan toimittajajoukon tulevan kirjansa KANNEN julkaisutilaisuuteen. Mukana oli tietenkin myös suurten mediatalojen toimittajat kommentoimassa, kuinka typerää oli olla paikalla. Viivan alle jäi kuitenkin kymmeniä mainosjuttuja Kurosen tulevasta kirjasta. Varsin taitavaa.

Kohun laannuttua Kuronen piti mediaa veitsenterällä heitellessään toinen toistaan typerämpiä kommentteja suhteestaan pääministeriin. Kun lööppijulkisuuden loppu alkoi viimein häämöttää, oli aika ottaa käyttöön raskaammat aseet. Tämän seurauksena Hymy-lehden tilaajat joutuivat siristelemään silmiään keski-ikäisen naisen esitellessä lähes alastomia kurvejaan lehden sivuilla. Kuvasarjasta, siis julkisuudesta, piti saada kaikki irti, joten joku mediapellen taustatiimistä (vain oma veikkaukseni) jätti poliisille tutkintapyynnön alastonkuvien vaikutuksesta Kurosen lasten hyvinvointiin. Aivan mahtavaa!

Kun kohu taas hieman laantui, piti otsikoihin päästä tutkimalla Kurosta ”herjanneiden” nettikirjoittajien henkilöllisyyttä oikein poliisin voimin. Nyt käräjäoikeus on määrännyt nuo ip-osoitteet paljastettaviksi. Luvassa on siis mahdollisesti syytteitä kunnianloukkauksista, mutta todellisena tarkoitusperänä on kuitenkin pitää ilmiö nimeltä Susan Kuronen yhä otsikoissa bloggaajien ja nettikirjoittajien kustannuksella. Kyseessä on siis mediapellen lööppimäärän kasvattaminen hinnalla millä hyvänsä. Pitäähän Kurosen päästä esittelemään lapsenlapsilleen hienoa lehtileikekokoelmaansa.

Tein aikaisemmin vuosia hieman samankaltaisia töitä, kun kasvatimme festivaalien, yhtyeiden ja yritysten palstatilaa ”kaikin keinoin”. Yleensä se onnistuikin vallan mainiosti, ja parhaimmillaan tuloksena oli kymmeniätuhansia palstamillejä tapahtumasta, joka ei oikeasti ollut aivan NIIN kiinnostava. Näin ammatillisessa mielessä Kurosen tiimi on tällä hetkellä Suomen paras mediajulkisuuden masinoija, jolle jopa Linda Lampeniuksen taannoiset julkisuustemput kalpenevat. Koska saamme Kurosen luennoimaan aiheesta markkinointialan seminaariin?

Nousua vai laskua autokaupassa?

autokauppa.pngKilpailevien mediatalojen talousjulkaisut Kauppalehti ja Taloussanomat ovat aika-ajoin hieman eri mieltä asioista, sillä lehtien näkökanta poikkeaa hieman toisistaan. Toinen katsoo, etttä lasi on puoliksi tyhjä ja toinen katsoo sen olevan puoliksi täysi.

Tänään osui silmään hiukan samankaltainen tilanne, kun lehdet uutisoivat henkilöautokaupan tilasta. Kauppalehden mukaan ”Autokauppa kääntyi kasvuun”, kun Taloussanomien mukaan ”Henkilöautokauppa on yhä jäljessä edellisvuodesta”. Niinpä. Faktoina tarkasteltuna molemmat ovat oikeassa, sillä huhtikuussa oli kasvua, mutta koko alkuvuonna laskua. Otsikoinnissa on siis kyse näkökannasta.

Liikenteenvalvontaa

Poliisi-tv Lahti JockaTuli tuossa pääsiäistorstaina käytyä taas verestämässä hiukan vanhoja muistoja Poliisi-tv:n keikalla. Suuntasimme kuvaajamme Jarkon kanssa Liikkuvan poliisin Lahden yksikköön, jossa hyppäsimme partion LP031 kyytiin tarkkailemaan pääsiäisen menoliikennettä. Keli oli yllättävän hyvä, sillä yöllä satanut lumi oli jo sulanut ja lämpöäkin muutama aste. Partion kundit olivat todella loistavia ja saimme materiaalia tarpeeksi vaikka kolmeen inserttiin. Nyt työstin 1,5 tunnin raakamateriaalista kuitenkin vain viiden minuutin mittaisen insertin, joka nähtiinkin Pollarissa jo seuraavana torstaina.

Ratsiaosastoa LusissaPartiomme suuntasi ensin Kuortiin, jossa tunnin liikenteenvalvonnan saldona oli kuusi hyllytettyä korttia ja suuri määrä ylinopeuksia. Myöhemmin korttien hyllytys jatkui suurien ylinopeuksien vuoksi myös Lusissa. Lahden alueella pääsiäisen saldo oli 120 ylinopeutta, 19 kuivuvaa ajokorttia ja kuusi rattijuoppoa. Että sellaista liikennekulttuuria. Itseäni risoi eniten Lusin kohdalla kapealla ja mutkaisella nelostiellä 80 kmh alueella 121 kmh nopeutta ajanut perheenisä, jolla oli kyydissä vaimo ja kaksi pikkulasta. Spede ei tajunnut, että jos eteen tulee esim. hirvi, niin koko perhe voisi olla hyvinkin nopeasti ruumissäkeissä. Onneksi äijä sai muutaman kuukauden miettimisaikaa, kun kortti on kuivumassa.

Kaiken kaikkiaan juttukeikka oli varsin mukava, ja kun saimme vielä hyvää materiaalia niin homma oli kuosissa. Kuvaussetti päättyi yhdeksän jälkeen, joten olimme Tampereella Ilveksessä oluella jo reilusti ennen puoltayötä.

Ruotsissa ymmärretään tavaramerkin arvo

Ruotsissa pörssiyhtiöt ymmärtävät tavaramerkin arvon hieman paremmin kuin Suomessa. Vaateliike KappAhl on nimittäin vetänyt erään paitamallinsa ja lippiksensä pois myynnistä, kun Helvetin Enkelit -jengi huomautti niissä olevan logon rikkovan tavaramerkkioikeuttaan. Yhtiön tiedottaja Annette Ravenshorst osoitti ammattitaitonsa toteamalla Helsingin Sanomissa, ettei isolla pörssiyhtiöllä ole (Ruotsissa) oikeutta rikkoa toisen tavaramerkkiä.

Tämä on puhtaasti tavaramerkkikysymys. Lakimiehemme tutkivat onko jengin väitteissä perää. Ei sillä ole merkitystä kuka tavaramerkkioikeudesta valittaa.

Suomessa pörssiyhtiöiden käytäntö tavaramerkin kunnioittamisessa on hieman eri tasolla. Eräät tahot eivät vieläkään ymmärrä mitä tavaramerkkioikeuden tuoma yksinoikeus todellisuudessa tarkoittaa. Itse en löytänyt Helvetin Enkeleiden merkkiä rekisteristä, mutta se on kuitenkin jo niin tuttu, että merkki on saavuttanut yksinoikeuden vakiintumalla.

Hopottajasta tuli tavaramerkki

Hopottaja tavaramerkkiPerjantaina julkaistun Tavaramerkkilehden 06/2007 mukaan Lahdessa kotipaikkaansa pitävä Mainostoimisto MBE Oy on 11. tammikuuta 2007 hakenut tavaramerkin tuomaa yksinoikeutta sanaan Hopottaja. Tavaramerkki on 30.3.2007 rekisteröity tavaraluokissa 5, 28, 35 ja 38, eli yrityksellä on jatkossa yksinoikeus käyttää Hopottaja -sanaa tuotteidensa ja palvelujensa kaupallisena tunnuksena esimerkiksi lääkintä- ja ravitsemustuotteissa, kasvimyrkyissä sekä peleissä, leikkikaluissa, urheiluvälineissä ja joulukuusenkoristeissa.

Tavaramerkin nojalla yrityksellä on yksinoikeus käyttää Hopottaja -merkkiä myös mainonnassa, markkinoinnissa, vähittäiskaupassa, verkkokaupassa, liikkeenjohdossa, yrityshallinnossa, toimistotehtävissä ja kaukoviestinnässä, eli käytännössä myös internetissä, radiossa ja televisiossa. Kyseinen yritys pyörittää Hopottajat.fi -verkkosivustoa ja yrityksen aputoiminimeksi on 22.6.2006 rekisteröity Hopottajat.

Tässä vaiheessa on ajankohtaista esittää kysymys, onko sana Hopottaja omiaan erottamaan ko. elinkeinonharjoittajan tuotteet tai palvelut muiden saman alan elinkeinonharjoittajien samoista tai samankaltaisista tavaroista tai palveluista? Googlesta löytyy tällä hetkellä vain 727 hittiä haulla ”Hopottaja”, joten kovin yleinen sana ei ole kyseessä. Sanaa on kuitenkin käytetty jo jonkin aikaa terminä yhdelle markkinoinnin muodolle, ja siten merkki voisi olla erottamiskyvytön ja siksi tavaramerkkilain 13 § vastainen. Kyseinen yritys on kuitenkin useiden lähteiden mukaan tuonut ”hopottamisen” Suomeen, joten merkki lienee siltä osin täysin lain mukainen.

Mainostoimisto MBE julkaisi 15.1.2007 lehdistötiedotteen otsikolla ”Hopottajat on rekisteröity tavaramerkki”. Tiedote oli tuolloin kuitenkin virheellinen, sillä pelkkä hakemus ei tarkoita sitä, että merkki olisi jo rekisteröity. Yritys käytti jo tuolloin lisäksi ®-tunnusta merkin yhteydessä, vaikka hakemuksen ollessa vireillä kuuluisi käyttää ™-tunnusta. Vaikka merkki on nyt rekisteröity, ei se ole vieläkään lainvoimainen. Tavaramerkki saavuttaa nimittäin lainvoiman vasta kahden kuukauden väiteajan jälkeen, ellei siinä ajassa merkkiä vastaan ole tehty väitettä.

Kyseinen tavaramerkki on siis rekisteröity 30. maaliskuuta, ja sitä voi vastustaa 30.5.2007 saakka tekemällä väitteen Patentti- ja rekisterihallitukseen. Vasta tuon määräajan jälkeen rekisteröinti voi siis aikaisintaan olla lainvoimainen. Todettakoon kuitenkin, että tavaramerkki saa suojaa hakemuspäivästä alkaen, eli tässä tapauksessa 11. tammikuuta alkaen.

Tarkoitukseni ei ole esittää mielipidettä rekisteröintiä vastaan tai sen puolesta. Kunhan kirjoitin ylös ajatuksiani tavaramerkkien mielenkiintoisesta maailmasta näin kesäisen kevätpäivän kunniaksi. Tämä ei kuitenkaan ollut aprillipila.