Julkaistu

Hallituksen esitys tavaramerkkilaista sisältää virheen – ristiriidassa direktiivin kanssa

Olin taannoin toisena osapuolena Suomen oikeushistorian laajimmassa tavaramerkkiriidassa, jota puitiin peräti 12 vuoden ajan kaikissa mahdollisissa oikeusasteissa ja virastoissa niin Suomessa kuin Suomen ulkopuolellakin. Kyseessä oli paitsi Suomen ennätys diaarinumeroiden ja oikeudenkäyntien määrässä myös tietojeni mukaan ainoa tavaramerkkiriita, jossa korkein hallinto-oikeus on käsitellyt saman tavaramerkin rekisteröinnin kahteen kertaan. Kyseessä oli siten todellinen tavaramerkkijuridiikan 12 vuoden korkeakoulu.

Oikeudenkäyntien päätyttyä sain yllättäen kutsun työ- ja elinkeinoministeriön työryhmään, jonka tehtävä oli valmistella Suomen tavaramerkkilain kokonaisuudistusta. Työryhmämme sai urakan valmiiksi keväällä 2018 ja tuloksista julkaistiin mietintö. Sittemmin uudesta tavaramerkkilaista saatiin aikaiseksi hallituksen esitys HE 201/2018, ja uuden lain on määrä astua voimaan viimeistään ensi kesänä. Se ei kuitenkaan mennyt lopulta ihan maaliin.

Edellä mainitsemaani tavaramerkkikiistaa käsiteltiin Suomen lisäksi useissa eri prosesseissa myös Euroopan yhteisön yhtenäistämisvirasto OHIMissa, jossa pääsin tutustumaan näköalapaikalta tavaramerkkejä koskeviin EU-direktiiveihin sekä luonnollisesti myös Pariisin sopimukseen ja TRIPS-sopimukseen, joita vertasin vuosikausien ajan kansalliseen lainsäädäntöön – melko menestyksekkäästi ainakin lopputuloksen perusteella.

Suomen tavaramerkkilain ja EU-direktiivin erojen takia kansallisen tavaramerkkilain kokonaisuudistus on nyt tarpeellinen ja ajankohtainen. Uudistuksen tarkoitus on paitsi selkeyttää tavaramerkkien ja toiminimien suhdetta myös päivittää laki vastaamaan direktiivin sisältöä. Hallituksen esityksen perusteella tämä ei näytä kuitenkaan onnistuneen, sillä esitys tavaramerkkilaiksi ei ole yhdenmukainen direktiivin kanssa. Kerron pian miksi.

Nykyisessä kansallisessa tavaramerkkilaissa ja tavaramerkkidirektiivissä on monia perustavaa laatua olevia eroja, joten vanhentunut kansallinen laki lakaistiin myös Etuovi-oikeudenkäynneissä maton alle useissa kohdissa, kun direktiivi määräsi asioista toisin kuin Suomen tavaramerkkilaki.

Euroopan yhteisön jäsenvaltio voi itse valita, ottaako se käyttöön periaatteen laajemman suojan antamisesta laajalti tunnetuille tavaramerkeille, mutta jäsenvaltio ei voi valita niitä tilanteita, jotka tama suoja kattaa, jos se on päättänyt antaa tällaista suojaa (ks. C-408/01 Adidas, kohta 20). Suomen tuomioistuimet joutuvat näin ollen asettamaan direktiivin Suomen lain edelle, jos niissä on ristiriitaisuuksia. Tämä olikin Etuovi-oikeudenkäynneissäni ratkaisevaa, sillä Suomen tavaramerkkilaki oli ja on yhä auttamattomasti vanhentunut verrattuna direktiiviin.

Tavaramerkkidirektiivissä laajalti tunnetuille merkeille yli tavaraluokkien annettava suoja on Euroopan Unionin jäsenmaissa harmonisoitu ja sen tulee olla yhdenmukainen. Direktiivin mukainen tavaraluokat ylittävä laajalti tunnettujen tavaramerkkien suoja koskee siten vain ja ainoastaan rekisteröityjä merkkejä. Rekisteröinti on siis suojan saamisen ehdoton edellytys, eikä Suomi voi antaa laajalti tunnetulle tavaramerkille direktiiviä kapeampaa tai laajempaa suojaa (C-106/89, Marleasing, tuomio 13.11.1990, Kok. 1990, s. I-4135, Kok. Ep. X s. 599, kohdat 8-9 ja yhdistetyt asiat Pfeiffer ym., kohdat 113-119).

Uutta tavaramerkkilakia valmistelevan taustaryhmämme toiminta sujui kaikin puolin jouhevasti ja hyvässä yhteisymmärryksessä. Mukana oli useita arvostamiani alan ammattilaisia, joista osalla oli ollut osuutensa myös Etuovi-tapauksessa. Nostin työryhmän kokouksissa esiin olennaisen lakiluonnokseen jääneen virheen, joka oli ristiriidassa paitsi direktiivin sanamuodon mutta myös EUT-oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden kanssa. Hallituksen esitykseen onkin nyt jäänyt jo viime syksynä osoittamani virhe, joka on ilmiselvästi ristiriidassa direktiivin kanssa.

Mikäli tavaramerkkilaki astuu voimaan nyt esitetyssä muodossa, joutuvat suomalaiset tuomioistuimet jatkossakin asettamaan kansallisen lain sivuun ja noudattamaan direktiiviä, kuten kävi taannoisissa Etuovi-oikeudenkäynneissä. Olen tutustunut tähän aiheeseen vuosikaupalla, joten luulen tuntevani sen melko hyvin. Hallituksen tulisi pikavauhtia korjata lakiesitykseen jäänyt virhe, jotta kansallinen tavaramerkkilaki vastaisi direktiiviä.

Kyse on laajalti tunnetun tavaramerkin suojasta.

Laajalti tunnetusta tavaramerkistä puhutaan silloin, kun jokin merkki on niin tunnettu, että se saa suojaa kaikissa luokissa. En lähde tässä käsittelemään tuon statuksen saavuttamisen edellytyksiä, koska niistä saisi oman pitkän kirjoituksensa. Nyt on sen sijaan olennaista, että direktiivin ja siihen liittyvän oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden mukaan tavaramerkin täytyy olla rekisteröity saadakseen laajalti tunnetun tavaramerkin suojaa. Tästä ei ole direktiivissä minkäänlaista epäilystä. Rekisteröimätön merkki voidaan toki katsoa laajalti tunnetuksi, mutta ilman rekisteröintiä se ei voi saada laajalti tunnetun tavaramerkin suojaa. Hallituksen esityksessä tavaramerkkilaiksi kuitenkin esitetään direktiivistä merkittävällä tavalla poikkeavasti, että myös rekisteröimätön tavaramerkki voisi saada laajalti tunnetun tavaramerkin suojaa esimerkiksi vakiintumisen perusteella. Hallituksen esityksessä on siis virhe.

Hallituksen esitys HE201/2018 vp

”Tavaramerkin haltijan olisi näytettävä, että tavaramerkki on laajalti tunnettu Suomessa. Tämä tarkoittaa, että merkittävän osan kohdeyleisöstä on tunnettava merkki. Huomioon tulisi ottaa kaikki asiaan vaikuttavat seikat, kuten esimerkiksi merkin markkinaosuus, sen markkinointikustannukset, käytön intensiivisyys, kesto ja maantieteellinen laajuus. Tavaramerkki voi olla laajalti tunnettu ja saada laajalti tunnetulle merkille kuuluvaa suojaa, vaikka tavaramerkkiä ei olisi rekisteröity. Myös tavaramerkkidirektiivi mahdollistaa edellä 4 §:ssä todetuin tavoin vakiintuneet tavaramerkit ja vakiintuneet laajalti tunnetut tavaramerkit. Laajalti tunnetun tavaramerkin suojan laajuuden katsotaan olevan molemmissa tilanteissa sama.”

Tavaramerkkidirektiivi 2015/2436 16.12.2015

”10. On olennaista varmistaa, että rekisteröidyt tavaramerkit saavat saman suojan kaikkien jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä. Unionissa laajalti tunnetuille EU-tavaramerkeille myönnettyä laajaa suojaa vastaava suoja olisi myönnettävä myös kansallisella tasolla kaikille rekisteröidyille tavaramerkeille, jotka ovat laajalti tunnettuja kyseisessä jäsenvaltiossa.”

Huomaatteko merkittävän eron yllä olevissa hallituksen esityksessä ja direktiivissä? Kansallinen tavaramerkkilaki antaisi nykyisellään suojaa rekisteröimättömille, vaikka direktiivi edellyttää rekisteröintiä. Hallituksen esityksessä virhettä perusteellaan viittaamalla puutteellisesti direktiiviin, joka hallituksen virheellisen tulkinnan mukaan mahdollistaisi, että vakiintunut tavaramerkki saisi laajalti tunnetun tavaramerkin suojaa. Perustelu ei pidä paikkaansa, kuten edeltä voidaan helposti huomata.

Tavaramerkkidirektiivin 5.2 artikla, TRIPS-sopimuksen 16.3 artikla ja kattava EUT-oikeuskäytäntö (mm. C-252/07 Intel, kohdat 34 ja 47; T-150 Tosca Blu, kappale 55; C-375/97 General Motors, kappale 23) nimenomaan edellyttävät, että rekisteröinti on laajalti tunnetun tavaramerkin suojan saamisen edellytys. Siitä ei ole epäselvyyttä. Suomen uudessa tavaramerkkilaissa pyritään antamaan rekisteröimättömille tavaramerkeille direktiiviä selvästi kattavampaa suojaa, vaikka se on kiellettyä (mm. C-106/89, Marleasing, tuomio 13.11.1990, Kok. 1990, s. I-4135, Kok. Ep. X s. 599, kohdat 8-9 ja yhdistetyt asiat Pfeiffer ym., kohdat 113-119). Sama virhe löytyy hallituksen esityksestä myös muissa pykälissä. Esimerkiksi 13 §:n 3 momentista, joka ei vastaa sisällöltään direktiivin samaa kohtaa.

Hallituksen esitys HE201/2018 vp

”13 § Tavaramerkkiä ei rekisteröidä, tai jos se on rekisteröity, se on mitätöitävä, jos:
3) merkki on sama tai samankaltainen kuin aiempi Suomessa tai Euroopan unionissa laajalti tunnettu tavaramerkki, riippumatta siitä käytetäänkö sitä samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten.”

Tavaramerkkidirektiivi 2015/2436 16.12.2015

”3. Tavaramerkkiä ei lisäksi saa rekisteröidä tai, jos se on rekisteröity, se on julistettava mitättömäksi,
a) jos se on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi tavaramerkki riippumatta siitä, ovatko tavarat tai palvelut, joita varten sitä haetaan tai rekisteröidään, samoja, samankaltaisia tai ei samankaltaisia kuin tavarat tai palvelut, joita varten aikaisempi tavaramerkki on rekisteröity, kun aikaisempi tavaramerkki on laajalti tunnettu jäsenvaltiossa, jota varten rekisteröintiä on haettu tai jossa tavaramerkki on rekisteröity, tai EU-tavaramerkin tapauksessa tavaramerkki on laajalti tunnettu unionissa ja myöhemmän tavaramerkin aiheeton käyttö merkitsisi epäoikeudenmukaisen edun saamista aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvystä tai maineesta taikka olisi haitaksi aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvylle tai maineelle.”

Voidaanko hallituksen esityksessä viitata direktiivin artiklaan tahallaan virheellisesti? Mahdollisesti, sillä tuossa yläpuolella on aivan suora lainaus direktiivistä. Jokainen huomaa, että artiklassa rekisteröinti mainitaan edellytyksenä laajalti tunnetun tavaramerkin suojan saamiselle, mutta hallituksen esityksen referaatista rekisteröinnin edellytys on jätetty pois. Tuskin tuollaista epähuomiossa tapahtuu. Tässä alla on hallituksen esityksen kappale, jossa yllä olevaa artiklaa referoidaan virheellisesti. Huomaatko eron, eli löydätkö alla olevasta referaatista mainintaa artiklassa mainitusta rekisteröinnistä? En minäkään.

Hallituksen esitys HE201/2018 vp

”Artiklan 3 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä tai, jos se on rekisteröity, se on julistettava mitättömäksi, jos se on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi tavaramerkki, tavaralajien samankaltaisuudesta riippumatta, kun aikaisempi tavaramerkki on laajalti tunnettu jäsenvaltiossa, tai EU-tavaramerkin tapauksessa, kun tavaramerkki on laajalti tunnettu unionissa. Suoja edellytyksenä on, että myöhemmän tavaramerkin aiheeton käyttö merkitsisi epäoikeudenmukaisen edun saamista aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvystä tai maineesta taikka olisi haitaksi aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvylle tai maineelle.”

Niinpä.

Kuten edellä mainitsin, minulla on nimenomaan tästä lainkohdasta vuosien kokemus nyansseineen. Etuovi-tapauksen oikeudenkäynneissä Helsingin hovioikeudella oli  riittävä asiantuntemus haastavien tavaramerkkiasioiden käsittelyyn. En avaa tässä enemmälti oikeudenkäyntien sarjan materiaaleja, sillä helpointa on lainata Helsingin hovioikeutta. Tässä alla tähän liittyvät olennaisimmat hovioikeuden tuomiossa todetut seikat. Ne eivät jätä minkäänlaista tulkinnanvaraa asiasta.

Helsingin hovioikeus, Etuovi-oikeudenkäynti

Suomen oikeusjärjestelmän kannalta olisi noloa, jos uuteen lakiin päätyy direktiivin kanssa ristiriidassa olevia pykäliä. Ettei oltaisi vain direktiivin sekä omaan historiaani liittyvien seikkojen varassa, niin otetaan vielä kansallisia tuomioistuimia (myös Suomessa) sitovia Euroopan Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisuja samasta asiasta.

EUT C-252/07 Intel v. CPM, kohdat 34 ja 47
”Tavaramerkin laajaa tunnettuutta on arvioitava suhteessa siihen, miten kohdeyleisö, joka muodostuu niiden tavaroiden tai palvelujen kuluttajista, joita varten tämä tavaramerkki on rekisteröity, mieltää tavaramerkin.”

EUT T-150/04, Tosca Blu, kappale 55
”Asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohdan sanamuodosta, jossa käytetään ilmausta ”joita varten aikaisempi tavaramerkki on rekisteröity”, seuraa, että tätä säännöstä sovelletaan tämän asetuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaisiin aikaisempiin tavaramerkkeihin vain siltä osin kuin ne on rekisteröity.”

EUT C-375/97, General Motors, kappale 23
”Koska direktiivin 5 artiklan 2 kohdassa – toisin kuin 5 artiklan 1 kohdassa – suojataan rekisteröityjä tavaramerkkejä myös muihin kuin samankaltaisiin tavaroihin tai palveluihin nähden, siinä on asetettu ensimmäiseksi edellytykseksi, että aiemman tavaramerkin tunnettuus yleisön keskuudessa on tietynasteista.”

Otetaan vielä vilkaisu edellä pikaisesti jo sivuamaani TRIPS-sopimukseen ja sen 16 artiklaan. Tämäkään ei jätä juuri arvailun varaa siitä täytyykö laajalti tunnetun tavaramerkin olla suojaa saadakseen rekisteröity vai ei.

TRIPS-sopimuksen 16(3) artikla
”Article 6 bis PC shall apply mutatis mutandis, to goods or services which are not similar to those in respect of which a trade mark is registered, provided that use of that trade mark would indicate a connection between those goods or services and the owner of the registered trade mark and provided that the interests of the owner of the registered trade mark are likely to be damaged by such use.”

Suomen osalta on 1.1.1996 tullut voimaan Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen liitteenä 1 C oleva sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (ns. TRIPS-sopimus), jonka 16 artiklan 3 kohdan mukaan “Pariisin yleissopimuksen (1967) 6 bis artiklaa sovelletaan soveltuvin osin tavaroihin ja palveluihin, jotka eivät ole samanlaisia niiden kanssa, joille tavaramerkki on rekisteröity, edellyttäen että tavaramerkin käyttö sanotuille tavaroille tai palveluille loisi vaikutelman yhteydestä noiden tavaroiden tai palvelujen ja tavaramerkin omistajan välillä, ja edellyttäen, että rekisteröidyn tavaramerkin omistajan etu todennäköisesti kärsisi sellaisesta käytöstä.” TRIPS-sopimuksen 16 artiklan 3 kohdassa edellytetään siis tavaralajien ylittävän suojan saamiseksi tavaramerkin rekisteröintiä (mm. Mia Pakarinen: Tavaramerkin oikeudellinen suoja-ala ja tavaramerkin käyttö verkkotunnuksessa 2004, s. 64-66).

EUT on katsonut tavaramerkkiasetuksessa tarkoitetun laajalti tunnetun tavaramerkin suojan edellytysten osalta, että laajalti tunnettuina tavaramerkkeinä suojataan vain sellaisia tavaramerkkejä, jotka ovat yleisesti tunnettuja Pariisin yleissopimuksen 6 bis artiklassa tarkoitetussa merkityksessä ja joiden rekisteröinnistä on esitetty näyttöä (T-150/04, Mülhens GmbH & Co. KG v. SMHV, kohta 56). Unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi todennut, että se, että jäsenvaltion lainsäädännössä taataan laaja suoja Pariisin yleissopimuksen 6 bis artiklassa tarkoitetuille yleisesti tunnetuille tavaramerkeille, joita ei ole rekisteröity, ei ole omiaan muuttamaan toteamusta, jonka mukaan asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohtaa ei sovelleta yleisesti tunnettuihin tavaramerkkeihin, kun niitä ei ole rekisteröity (Mülhens, kohta 61). Toisin sanoen laajalti tunnetun tavaramerkin suojaa voi saada vain rekisteröity tavaramerkki toisin kuin hallituksen esityksessä nyt virheellisesti todetaan.

Mia Pakarinen, Tavaramerkkien oikeudellinen suoja-ala

”TRIPS-sopimus, toisin kuin Pariisin sopimus, antaa siis suojaa myös yli kilpailurelaation. TRIPS-sopimuksen mukaan tällaista laajennettua suojaa tulisi kuitenkin antaa vain rekisteröidyille tunnuksille. TRIPS-sopimuksen ja direktiivin valossa näyttää siis siltä, että yhteisöalueella rekisteröimättömille tavaramerkeille tulisi siis pääsääntöisesti antaa suojaa vain suhteessa identtisiin tai samankaltaisiin tavaroihin/palveluihin. Jotta tavaramerkin oikeudenhaltija voisi saada yli tavarakohtaisuuden menevää suojaa, on hänellä oltava voimassaoleva rekisteröinti johon vedota.”

”TRIPS-sopimus antaa rekisteröidyille yleisesti tunnetuille merkeille suojaa yli kilpailurelaation. Sen tarkoitus on laajentaa Pariisin sopimuksen suojaa, mutta se eroaa tästä olennaisesti juuri siksi, että siinä puhutaan vain ja nimenomaisesti rekisteröidyistä merkeistä.”

Mitä nyt pitäisi tehdä?

Nähdäkseni ei ole mitään epäselvyyttä siitä, etteikö direktiivi edellyttäisi rekisteröintiä laajalti tunnetun tavaramerkin suojan saamiselle. Toin nämä epäkohdat esiin työ- ja elinkeinoministeriön asettamassa työryhmässä sekä suullisesti että kirjallisesti. Jostain syystä ne eivät kuitenkaan päätyneet mietintöön saakka, vaikka kyse on olennaisesta seikasta. Hallituksen esitys uudesta tavaramerkkilaista tulee korjata vastaamaan tavaramerkkidirektiiviä. Se onnistuu poistamalla hallituksen esityksestä virheellinen perustelu ”Tavaramerkki voi olla laajalti tunnettu ja saada laajalti tunnetulle merkille kuuluvaa suojaa, vaikka sitä ei ole rekisteröity” ja lisäämällä lakiesitykseen direktiivin mukainen määritelmä rekisteröinnin edellytyksestä laajalti tunnetun tavaramerkin suojan saamiseksi.

Ellei tätä virhettä korjata, joutuvat suomalaiset tuomioistuimet jatkossakin noudattamaan kansallisen lainsäädännön sijaan EU-direktiiviä. Sellainen tilanne tuskin oli alunperin tavaramerkkilain kokonaisuudistuksen tarkoituksena. Uudistusta lähdettiin nimittäin aikanaan tekemään, jotta tavaramerkkilaki saataisiin viimein vastaamaan direktiiviä. Ilmeisesti joku on nyt pudottanut hanskat ennen maaliviivaa. Tavaramerkkilaki ei nimittäin avaudu kovin helposti edes kokeneille asianajajille saati kansanedustajille ja ministeriön virkamiehille. Nyt tarvitaan käsi pystyyn virheen merkiksi ja nopea korjausliike.

Julkaistu

Turvapaikanhakijoiden rikollisuus vakava uhka – ryhtiliike tehtävä heti

JULKAISTU 16.12.2018 Suomessa tehtävistä raiskauksista peräti 29 prosenttia on ulkomaalaisten tekemiä. Kun 10 000 suomalaisesta syyllistyy seksuaalirikokseen keskimäärin 3,3 ihmistä, on sama luku afganistanilaisilla 138 ja irakilaisilla 133. Järkyttävää, mutta ei toki yllätys. Olen kirjoittanut aiheesta aktiivisesti vuodesta 2015 saakka. Lähes jokaiseen kirjoitukseeni naiivit ja sinisilmäiset maailmanhalaajat ovat vastanneet joko ”99% raiskauksista tekee suomalainen” tai ”kyllä suomalaisetkin raiskaavat”. Nyt on kuitenkin saatu konkreettista tilastodataa siitä, että lähes kolmannes raiskauksista on ulkomaalaisten tekemiä. Se on surullista monella tasolla. Suhteutettuna heidän määräänsä Suomessa tilasto osoittaa, että jotain on todella pahasti pielessä.

Oulun tragedian myötä #meilläonunelma-ihmiset kaivautuivat kivien alle piiloon, koska sosiaalisessa mediassa radiohiljaisuus oli käsin kosketeltavissa. Kahden alla kouluikäisen lapsen perheenisänä olen peräänkuuluttanut, että asioista täytyy puhua asioiden nimillä ja kissa pitää nostaa pöydälle.

Niin teen nytkin.

Ulkomaalaisten tekemissä seksuaalirikoksissa ei todellakaan ole kyse yksittäistapauksista, vaan laajasta ilmiöstä. Oulun tragedia ei siten ollut yksittäistapaus, vaan osa ilmiötä, jonka taustat perustuvat erityisesti naisten heikkoon asemaan tekijöiden lähtömaissa ja kulttuureissa. Näitä syvälle juurtuneita näkemyksiä ei poisteta istuttamalla turvapaikanhakija luokan penkkiin kuuntelemaan. Monille turvapaikanhakijoille suomalainen nainen on vääräuskoinen esine, jota saa kohdella miten haluaa. Raiskausta pidetään heidän kulttuureissaan jopa rangaistuksena naisen kieltäydyttyä seksistä. Nämä eivät kuitenkaan voi missään tilanteessa olla perusteluita raiskauksille. Tuollaisia rikoksia ei voida perustella mitenkään.

Kaikkein vähiten kulttuurilla.

Poliisin tilasto, ulkomaalaisten osuus

Turvapaikanhakijoiden kulttuuria ja naisen asemaa on käytetty keskusteluissa perusteluna raiskauksille, vaikka seksuaalirikoksia ei pitäisi edes yrittää selittää millään ulkoisilla tekijöillä. Kaikkein härskeimmässä tapauksessa syyrialainen sarjaraiskaaja vetosi Helsingin hovioikeudessa  itse kulttuuriinsa tekemiensä raiskausten lieventävänä seikkana. Jokaisella turvapaikanhakijalla on ollut alusta saakka tiedossa, että raiskaus on Suomessa rikos, joten tietämättömyydellä tai kulttuurilla raiskauksia ei siis voida perustella, vaikka esimerkiksi Lähi-Idässä raiskaus katsotaankin usein naisen omaksi syyksi. Raiskauksessa ei ole lieventäviä asianhaaroja, vaikka Itä-Suomen hovioikeus onkin perinteisesti antanut raiskauksista ja pahoinpitelyistä paljousalennusta.

”Suomalainen tyttö ei tajua, että hymyily, silmänisku ja saatille pääsy saattaa merkitä toiselle osapuolelle lupausta seksistä. Naisen ei saattaa tarkoittaa toisesta kulttuurista tulevalle kyllä.”
– Arabikulttuurin asiantuntija Päivi Käri-Zein

Suomalaisessa vihervasemmistossa näkemys ulkomaalaisten kulttuurista lieventävänä seikkana on edellä mainitusta huolimatta juurtunut todella syvälle. Tapauksiin liittyviä keskusteluja vuosien ajan seuranneena minulle on tullut joskus jopa vaikutelma, että turvapaikanhakijoiden tekemistä rikoksista syyllistetään länsimaalaisia valkoihoisia miehiä mieluummin kuin raiskauksen tehneitä ulkomaalaisia. Tämä ”kyllä suomalaisetkin” on ollut tuossa ryhmässä ahkerassa käytössä, vaikka sillä ei ole minkään valtakunnan tekemistä koko asian kanssa. Sen käyttäminen osoittaa lähinnä kukkahattujen kyvyttömyyden keksiä aitoja perusteluita ulkomaalaisten rikollisten paapomiselle ja ymmärtämiselle.

”Arabimaissa, joissa naisen rooli on erilainen ja naisen velvollisuus on pukeutua niin, että se ei herätä miesten huomiota, raiskaus tulkitaan usein naisten syyksi.”
– Arabikulttuurin asiantuntija Päivi Käri-Zein

Nostan Oulun poliisille hattua, koska ulkomaalaisten tekemien raiskausten viestintää ei ole siellä painettu villaisella, jolloin myös Yleisradio ja Helsingin Sanomat ovat joutuneet toimituksellisen linjansa vastaisesti uutisoimaan asiasta. Ryhtiliike tarvitaan nyt paitsi hallitukseen myös poliisihallitukseen, joka on tähän saakka kategorisesti pyrkinyt vähättelemään ulkomaalaisten seksuaalirikosten määrän kasvua. Poliisihallitus on nimittäin yrittänyt selittää raiskaustilastojen synkkenemistä jopa ilmoituskynnyksen alenemisella ja uhridirektiivillä. Ehkä poliisihallitus yrittää ensi viikolla selittää ulkomaalaisten 29 prosentin raiskauksista vaikkapa hellekesällä tai uudella alkoholilailla.

Valtion tärkein tehtävä on varmistaa kansalaisten turvallisuus, ja siinä myös hallituksen täytyy nyt ottaa itseään niskasta kiinni.

Vuodesta 2015 jatkunut naiivi sinisilmäisyys saa riittää, sillä nyt on faktojen ja tilastojen aika puhua karua kieltään. Ulkomaalaisten jo tekemiin rikoksiin ei ehditä vaikuttaa, mutta nyt on viimeinen hetki yrittää pelastaa Suomi Ruotsin ja Tanskan kohtalolta. Tanskalainen BT-sanomalehti uutisoi kesäkuussa, että peräti 80 prosenttia maan raiskauksista on ulkomaalaisten tekemiä. Suomen suunta on sama, ellei nykyistä kehitystä katkaista. Ruotsin ja Tanskan tilanteet tuntuvat monien suomalaisten mielestä vielä etäiseltä, mutta tässä asiassa tulee toimia mieluummin proaktiivisesti kuin reaktiivisesti. Ulkomaalaisten rikollisten paapomisella Suomi-laiva tulee karauttamaan samalle karikolle Ruotsin kanssa, sillä ainoastaan selkeä ohjausliike estää törmäyksen.

Laittomat ulos ja apua tarvitsevat sisään

Mitä mieltä olen maahanmuutosta yleisemmin? Asemoidun siinä nähdäkseni keskitien tolkun ihmisiin, sillä olen onnistunut suututtamaan tasaisesti molemmat ääripäät. Ensinnäkin 1) turvapaikkaturistit ja rikoksiin syyllistyvät ulkomaalaiset pitää ottaa kiinni ja poistaa maasta. Toiseksi 2) apua aidosti tarvitsevia kiintiöpakolaisia ja talouselämälle tärkeitä ammattilaisia pitää saada maahan nykyistä enemmän. Kiintiöpakolaisten määrä voidaan helposti kaksinkertaistaa, kunhan samalla karsitaan tänne taloudellisista syistä tulleita turvapaikkaturisteja. Omien rikollisten kansalaistensa palauttamisesta kieltäytyviin maihin Suomen täytyy kohdistaa ulkopoliittisia toimenpiteitä.

Suomen täytyy auttaa aidosti hädänalaisia ihmisiä, eli UNHCR:n vahvistamia kiintiöpakolaisia. He ovat naisia, lapsia ja lapsiperheitä, jotka odottavat apua pakolaisleireillä sen sijaan, että olisivat matkustaneet isolla rahalla all inclusive -turvapaikkalomalle Suomeen. Kiintiöpakolaisten määrää kasvatettaessa voimme kiristää rajan yli tulleille turvapaikanhakijoille asetettuja kriteerejä ja lisätä laittomasti maassa olevien ihmisten palauttamista. Lisäksi työperäisen maahanmuuton tarveharkinnasta täytyy viimein luopua, sillä Suomi ei selviä ilman ulkomailta suomalaisiin yrityksiin töihin kutsuttavia kovan tason ammattilaisia. Maamme tulevaisuuden menestys tarvitsee osaavia tekijöitä ulkomailta, koska esimerkiksi koodareita meiltä ei löydy omasta takaa tarpeeksi, vaikka kuinka sitä toivoisimme. Kirjoitin taannoin samasta aiheesta myös pidemmän kirjoituksen.

Rikoksia ei saa koskaan yleistää koskemaan kaikkia ihmisryhmän jäseniä, sillä sellaisessa tilanteessa täysin syyttömät joutuvat usein kärsimään ryhmänsä rikollisten aiheuttamista ongelmista. Pahimmassa tapauksessa joku suomalainen käyttää voimatoimia syyttömiä ulkomaalaisia kohtaan, ja siksi nykyisestä rikollisten paapomisesta kärsivät hyvin käyttäytyvät lainkuuliaiset ulkomaalaiset. Rikolliset tulee poistaa maasta suojellaksemme rehellisiä maanmiehiä. Ryhtiliike on siis kaikkien etu. Tiedän, että myös ulkomaalaiset haluavat itsekin eroon rikollisista. Monissa ryhmissä oma yhteisö tuomitsee jyrkästi rikollisuuden. Tätä kukkahattujen on näemmä vaikea ymmärtää.

Kahden lapsen perheenisänä uskon ja toivon, että Suomi tulee pysymään turvallisena maana. Nyt on kuitenkin ilmiselvää, että tarvitaan yhteinen ja nopea suunnanmuutos maahanmuutossa ja turvapaikkapolitiikassa. Edellä mainitut seikat ovat olleet mielipiteeni maahanmuutosta jo vuosien ajan, ja ne ovat sitä yhä edelleen. Monet turvapaikanhakijoiden rötöksiä vuosien ajan villaisella painaneet poliitikot ovat viime päivinä muuttaneet lausuntojaan ryhtiliikkeen suuntaan. Toivottavasti he eivät ole pelkkiä tuuliviirejä, jotka ovat kääntäneet takkinsa vain lähestyvien vaalien vuoksi. Suomalaisilla ei nimittäin ole tässä tilanteessa varaa poliittiseen teatteriin kansalaisten turvallisuuden kustannuksella. Eduskuntaan tarvitaan seuraavissa vaaleissa kansanedustajia, jotka pitävät kissan pöydällä myös juhlapuheiden ja vaalikampanjoiden jälkeen.

Sitä tarkoittaa ryhtiliike.

#ryhtiliike

Julkaistu

Onnea Suomi! Pääradan kehittäminen otti EU-harppauksen eteenpäin

Olen muiden pirkanmaalaisten vaikuttajien tavoin jo pitkään liputtanut pääradan parantamisen puolesta puolesta. Käytännössä pääradan parantaminen tarkoittaa kolmatta ja neljättä raidetta Helsingistä Tampereelle sekä tunnin junaa Tampere-Pirkkalan lentokentältä Helsinki-Vantaalle. Se tarkoittaa myös lähijunia Toijalasta Lempäälän kautta Tampereelle ja lähes koko Suomen junayhteyksien nopeutumista.

Päärata on ollut yksi maakunnan edunvalvonnan pääkohteista jo pitkään, ja parin viime vuoden aikana hanke on ottanut isoja harppauksia eteenpäin. Torstaina tuli niistä suurin ja merkittävin vuosiin, kun Euroopan parlamentti äänesti Verkkojen Eurooppa -hankkeen tulevaisuudesta. Suomalaisittain äänestys oli menestys, sillä Riika-Tallinna-Helsinki-Luulaja nostettiin osaksi Euroopan Unionin rajat ylittävää ydinverkkokäytävää. Se oli Suomelle ja Pirkanmaalle kuin lottovoitto.

Verkkojen Eurooppa -hankkeeseen pääsyn myötä koko päärata saa sille kuuluvan painoarvon paitsi Suomessa myös koko Euroopassa. Turku tarvitsee toki oman tunnin junansa, mutta päärata on jo nimensä mukaisesti maan ylivoimaisesti tärkein raidereitti kaikilla mittareilla. Euroopan parlamentin teollisuusvaliokunnan pääneuvottelija hankkeessa on ollut kokoomuksen europarlamentaarikko Henna Virkkunen, joka on syystäkin tyytyväinen tulokseen.

Statuksen nousemisen myötä Suomi tullee saamaan pääradan kehittämiseen merkittävästi nykyistä enemmän EU-rahoitusta. Virkkusen mukaan Suomi voi saada EU-rahoitusta ohjelmakaudella 2021–2027 yhteensä peräti 600 miljoonaa euroa, eli 80 miljoonaa euroa vuodessa. Summat luonnollisesti tarkentuvat myöhemmin, mutta arvioitu kokoluokka tulee olemaan tuota luokkaa. Luonnollisesti Suomi investoi itse pääosan kuluista, mutta EU-rahoituksen osuus voi olla jopa lähes kolmannes.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, pääradan parantamisessa ei ole kyse vain Tampereen ja Pirkanmaan kehittämisestä, vaan niin sanotusta puolen Suomen hankkeesta. Helsingistä Hämeenlinnan kautta Tampereelle kulkeva niin sanotty HHT-kasvukäytävä on kansantalouden kannalta aivan omaa luokkaansa, mutta päärata jatkaa matkaansa läpi Suomen.

Erityisen paljon tästä hankkeesta tulevat HHT-alueen lisäksi hyötymään Vaasa, Seinäjoki, Kokkola, Oulu ja Rovaniemi. Yhteydet näistä kaupungeista Etelä-Suomeen tulee lyhenemään merkittävästi, ja junasta tulee silloin nykyistäkin kilpailukykyisempi vaihtoehto henkilöautolle. Näin ollen hanke on merkittävä myös päästövähennysten ja ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta.

Tässä yhteydessä on paikallaan ottaa aiempaa vakavammin yrittäjä Peter Vesterbackan ajama hanke rautatietunnelista Helsingistä Tallinnaan. Tunneli tulee nimittäin olemaan merkittävässä osassa Suomen yhdistämisessä raiteilla muuhun Eurooppaan. Hanke sai äskettäin ensimmäisen ulkopuolisen rahoittajan, kun dubailainen rakennusyhtiö ARJ Holding LLC sijoitti siihen 100 miljoonaa euroa. Liput ovat jo myynnissä.

Julkaistu

Kokoomus 100 vuotta – juhlatunnelmaa ja seuraavia askelmerkkejä

Onnittelut 100-vuotiaalle Kokoomukselle! Eilen illalla Finlandia-talolla juhlittiin suomalaista vastuunkantajaa, joka on nimensä mukaisesti koonnut erilaisia ihmisiä eri puolilta maata pitämään huolta Suomesta ja Suomen tulevaisuudesta. Kokoomus on ollut mukana itsenäisen Suomen kaikissa merkittävissä vaiheissa ja kyennyt tarvittaessa myös uudistumaan maailman muuttuessa ympärillä.

Nyt on käsillä tilanne, jossa maailma muuttuu nopeammin kuin koskaan aiemmin, joten myös Kokoomuksen täytyy olla hereillä ja pitää huolta maan taloudellisen tulevaisuuden lisäksi myös kansalaisten sisäisestä turvallisuudesta. Nyt täytyy ryhtyä tekemään entistä aktiivisemmin töitä maamme sisäisen turvallisuuden puolustamiseksi. Olen vuodesta 2015 saakka peräänkuuluttanut pakolaistulvaan ryhtiliikettä, joka on nyt viimein tapahtumassa. Meidän kaikkien täytyy ryhtyä puhumaan asioista asioiden nimillä ja on nostettava kissa pöydälle.

Sisäistä turvallisuutta hoidetaan myös pitämällä huolta omien kansalaisten hyvinvoinnista. Lapset, nuoret ja lapsiperheet täytyy nostaa päätöksenteon keskiöön. Hektinen maailma ja älylaitteiden tuoma ärsykevirta eivät ainakaan vähennä lasten ja nuorten mielenterveysongelmia. Niihin täytyy jatkossa saada apua merkittävästi nykyistä nopeammin, koska siten ehkäistään ongelmien paisuminen kestämättömiksi. Vilkaisu tilastoihin osoittaa miten tärkeästä asiasta on kyse. Koulutuksessa toisen asteen oppilaitoksissa täytyy palata vanhaan hyväksi havaittuun tapaan ja lisätä aidon lähiopetuksen määrää merkittävästi nykyisestä. Sen yletön karsiminen ja itseoppimisen lisääminen ovat ajaneet meidät tilanteeseen, jossa oppilaat makaavat toimettomina kotona ja maleksivat kaduilla sen sijaan, että opiskelisivat. Samalla he eivät opi työssäkäynnin kulttuuria. Nykymallin vakavat ongelmat ovat jo konkretisoituneet ympäri maata esimerkiksi lähihoitajien harjoitteluissa. Osaamisen taso on romahtanut.

Kokoomus on koko olemassaolonsa ajan kannustanut yksilönvapauteen, jonka kanssa käsi kädessä kulkee yksilön vastuu. Tämä tulee jatkossa korostumaan, koska meillä ei ole yksinkertaisesti varaa elättää toimettomien kasvavaa joukkoa. Seuraavalla hallituskaudella täytyy tehdä sosiaaliturvan uudistus, jossa vastikkeellisuus täytyy nostaa pääteemaksi. Lisäksi ammattiliittojen harjoittama eduskunnan ulkoparlamentaarinen kiristys täytyy saada loppumaan ja ammattiliitoille osoittaa niille kuuluva paikka neuvonantajana ja edunvalvojana. Sekä tietenkin panna työmarkkinajärjestöt viimein verolle.

Työn tekemisen täytyy olla aina ja kaikissa tilanteissa kannattavaa. Nykytilanne on kaukana siitä. Liian moni jättää ottamatta työn vastaan, koska siitä saatava korvaus ei kannusta tekemää työtä verrattuna toimettomuuudesta saatavaan korvaukseen. Suomalaiset täytyy saada töihin ja siten kantamaan oma osuutensa hyvinvointivaltion ylläpitämisestä. Työelämä on tällä hetkellä suurimmassa murroksessa sitten teollistumisen aikakauden, joten myös työn määritelmä tulee muuttumaan merkittävästi. Tulevaisuudessa yhä useampi palkansaaja on yrittäjä, joka myy työsuorituksiaan useille yrityksille. Meidän tulee varmistaa, että yrittäjyys ja uusien työpaikkojen luominen ovat tulevaisuudessa houkuttelevia vaihtoehtoja, ja että yrittäjät maan taloudellisina vastuukantajina saavat heille kuuluvan sosiaaliturvan. Nykyisin yrittäjät ovat toisen luokan kansalaisia niin palkkatason kuin sosiaaliturvan osalta. Korjattavaa siis riittää, kunhan halua ja osaamista vain löytyy.

Suomi tarvitsee nyt vahvan ryhtiliikkeen. Sitä tulen ajamaan eduskunnassa ensi kevään vaalien jälleen. Kokoomus on nähdäkseni ainoa puolue, joka sen kykenee toteuttamaan. Siksi Kokoomus.

Lue lisää vaaliteemoistani:
https://www.jocka.fi/?p=5184

#jocka2019
#ryhtiliike

Julkaistu

Hyvää itsenäisyyspäivää – sisäinen turvallisuus nostettava keskiöön

JULKAISTU 6.12.2018: Vuonna 1917 syntyi itsenäinen Suomi, jonka puolustamiseksi on sittemmin taisteltu sodissa ja menetetty lähes kokonaisia sukupolvia miehiä. Vapautemme eteen on tehty uhrauksia, joiden suuruutta tuoreempien sukupolvien on vaikea ymmärtää. Näitä mittaamattoman suuria uhrauksia ja niiden tekijöitä täytyy muistaa myös muulloin kuin vain itsenäisyyspäivänä. Sotiemme veteraaneja on vielä runsaasti keskuudessamme, vaikka heidän rivinsä harvenevatkin nopeasti. Tänään on heidän päivänsä.

Valtion tärkein tehtävä on varmistaa omien kansalaistensa turvallisuus, ja sen pitää kattaa sekä sisäinen että ulkoinen turvallisuus myös alati muuttuvassa maailmassa. Suomen puolustuksessa on perinteisesti kiinnitetty päähuomio maahamme kohdistuviin ulkoisiin sotilaallisiin uhkatekijöihin. Viimeisen 10 vuoden aikana tilanne on kuitenkin muuttunut merkittävästi, kun tietoverkot ja pakolaisvirrat ovat muodostaneet uuden uhan kansalliselle turvallisuudelle.

Tällä hetkellä vakava uhka suomalaisten turvallisuudelle on mielestäni sisäinen, sillä keskuudessamme piileskelee suuri joukko laittomasti maassa oleskelevia ulkomaiden kansalaisia. Nämä niin sanotusti paperittomat ovat saapuneet maahan turvapaikanhakijoina, mutta saatuaan lainvoimaisen kielteisen turvapaikkapäätöksen eivät kuitenkaan ole poistuneet maasta. Tämä yksi ihmisryhmä on vaarassa muodostaa meidän yhteiskuntamme sisään Ruotsin tavoin omia rinnakkaisyhdyskuntia, joissa maan omat lait eivät päde. Kyse on siis erittäin vakavasta ja alati kasvavasta uhasta suomalaisten turvallisuudelle. Oulun tragedia on tästä ikävästä kehityksestä vain yksi oire.

Olen kirjoittanut aiheesta vuodesta 2015 saakka, mutta kirjoitukset ovat kaikuneet yleensä kuuroille korville. Tulossa voi olla jotain Turun ja Oulun tapahtumiakin vakavampaa. On turhauttavaa, että kerta toisensa jälkeen tilanteen vakavuuteen herätään liian myöhään sen sijaan, että olisi otettu järki käteen jo heti ongelmien alkaessa ja pyritty ehkäisemään riskit ennakkoon.

Suomen täytyy päästä eroon naiivista sinisilmäisyydestä ja otettava vakavasti uhka, jonka laittomasti maassamme oleskelevat henkilöt muodostavat. Meidän tulee pyrkiä ottamaan heidät kiinni ja poistamaan maasta tarvittaessa esimerkiksi pakkopalautuksina. Sama koskee rikoksiin syyllistyneitä jo turvapaikan saaneita, sillä heille maassamme ei pidä olla minkäänlaista sijaa.

Apuamme hakemaan tulleet ja sitä saaneet eivät ansaitse apuamme, jos eivät kykene elämään maassa maan tavalla. Mikäli jokin kohdemaa ei ota vastaan palautettavia kansalaisiaan, on ryhdyttävä ulkopoliittisiin toimiin asiantilan korjaamiseksi. Meidän tulee kyetä ottamaan opiksemme Ruotsin tapahtumista ja pyrkiä välttämään ajautumista samanlaiseen tilanteeseen.

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan selvityksen mukaan suomalaisnuorten maanpuolustustahto on laskenut alimmilleen 30 vuoteen. Se on huolestuttavaa. Nuorille pitäisi jatkossa pyrkiä entistä painokkaammin kertomaan mitä itsenäisyys käytännössä tarkoittaa ja millaisia uhrauksia sen eteen on aikanaan tehty. Maanpuolustustahdon vahvistamisen tulisi olla jatkossa yksi merkittävistä puolustuspoliittisista painopisteistä. Nuoret ovat lisäksi erityisen alttiita rajojemme ulkopuolelta tulevalle hybridivaikuttamiselle, jonka lisäksi tilannekuva ympäröivästä maailmasta voi jäädä ohueksi, jos tietoa saadaan lähinnä sosiaalisen median välityksellä. Tämä on helppo todeta, kun vilkaisee vihervasemmalle.

Tänään linnanjuhlia katsellessa meidän jokaisen on hyvä hiljentyä ajattelemaan uhrauksia, joita ensimmäisten joukossa presidenttiä kättelemään saapuvat sankarit ovat tehneet. Tehneet siksi, että me saisimme vielä vuosikymmeniä myöhemmin kirjoittaa ja lukea suomeksi vapaassa demokratiassa. Ja siksi, että voisimme nostaa ylpeänä salkoon Suomen siniristilipun.

Kiitos.

Hyvää itsenäisyyspäivää.

Julkaistu

Kommentti Aamulehden kirjoitukseen Vuoreksesta

Aamulehti uutisoi tänään mediassa aiemminkin paljon palstatilaa saaneesta Vuoreksen maanomistukseen liittyvästä asiasta. Jutussa mainitaan nimeltä myös minut, koska maanomistaja oli liittänyt minut oikeuskanslerille tekemäänsä kanteluun. Osaltani kantelu liittyy Facebookissa kirjoittamaani yhteen kommenttiin, joka piti silloin ja pitää yhä edelleen paikkansa. Niinpä seison edelleen kantelijaa selvästi ärsyttäneen kommenttini takana. Tietenkin.

Minut on keitetty vuosien varrella niin monenlaisissa keitoissa, että en hätkähdä yksittäistä kantelua oli se sitten tehty oikeuskanslerille tai Hannu Karpolle. Jokainen suomalainen saa ihan vapaasti kannella oikeuskanslerille, oli siihen syytä tai ei. Jokaisen politiikkaan mukaan lähtevän tulee varautua tällaisiin tilanteisiin. Myös sinä voit halutessasi kannella oikeuskanslerille vaikkapa minun autoni väristä, koska sinulla on siihen oikeus.

En ole poliitikko, vaan perheenisä ja yrittäjä. Toimintaani politiikassa ajavat arvot, joita ovat erityisesti rehellisyys ja suoraselkäisyys. Nostan esiin asioita, joista muut eivät halua tai uskalla puhua, vaikka ovat kulisseissa itse samaa mieltä. Haluan, että asioista puhutaan asioiden nimillä. Usein eteen tulee kuitenkin tilanteita, joissa en voi Lempäälän kunnanhallituksen jäsenenä tai Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuutettuna kertoa kaikkia tiedossani olevia yksityiskohtia. Kanteluun liittyvä tapaus ei kuitenkaan ollut yksi niistä. Tapauksen julkiset asiakirjat löytyvät tämän linkin takaa.

Minulta on tänään kysytty – taas kerran – useita kertoja Lempäälän maapolitiikasta ja Vuoreksen tilanteesta. Koko vuosia jatkuneen jupakan voi nyt kiteyttää yhteen julkiseen asiakirjaan, joka on kaikkien saatavilla ja joka olisi hyvä varsinkin jokaisen kuntalaisten lukea. Kyseessä on Lempäälän kuntastrategia 2018-2025, joka on täysin puolueeseen katsomatta kaikkien kunnanvaltuutettujen yhdessä laatima ja hyväksymä. Kuntastrategia ohjaa paitsi kunnan ja luottamushenkilöiden toimintaa myös kaavoitusta ja varsinkin kaavoituksen suuntaa. Siltä osin kuntastrategiassa todetaan yksiselitteisesti näin:

”Kasvatamme asemanseutuja ja keskitämme kaavoitusta lähijuna-asemien sekä joukkoliikennereittien varteen.”

Vuores ei ole asemanseutu, siellä ei ole lähijuna-asemaa eikä siellä ole myöskään kuntakeskuksesta suuntautuvaa aktiivista joukkoliikennereittiä. Voimassa olevan ja valtuuston hyväksymän kuntastrategian mukaan Vuoreksen alue ei siten ole Lempäälän suunnitelmissa ainakaan vuoteen 2025 mennessä. Todennäköisesti sama päätös tehdään myös seuraavassa ja sitä seuraavassa valtuustossa, koska tuleva Lempäälän ja Pirkkalan välinen moottoritie on kääntämässä painopistettä siihen suuntaan vuoteen 2040 mennessä. Vuoreksen alue ei siis ole nähdäkseni ajankohtainen Lempäälän kunnalle ainakaan vuosikymmeniin, joskin tulevat valtuustot voivat linjata myös toisin.

Ottamatta enemmälti kantaa Vuoreksen asioihin täytyy todeta, että en näe mitään syytä miksi minkään kunnan missään päin Suomea pitäisi ostaa valtavia maa-alueita vuosikymmeniksi varastoon odottamaan alueen mahdollista tulevaa käyttöä. Eihän kukaan osta omakotitaloakaan toiselta paikkakunnalta varastoon mahdollista tulevaisuuden muuttoa odottamaan. Jos maanomistaja missä tahansa päin Suomea haluaa tosiaan päästä maistaan eroon, niin todellinen markkinahinta löytyy kyllä nopeasti yksityiseltä sektorilta.

Julkaistu

Kutsu: Jockan ryhtiliike Pyynikin Brewhousessa 14.12.2018

Kutsun sinut mukaan mukavaan iltaan yrittäjyyden, tamperelaisen oluen ja eduskuntavaalien merkeissä. Minä Jocka Träskbäck ja Pyynikin käsityöläispanimo kutsumme sinut perjantaina 14. joulukuuta kello 19.00 alkaen Pyynikin Brewhouseen.

Tilaisuudessa olutmestari Tuomas Pere kertoo Pyynikin käsityöläispanimon menestystarinasta sekä yrityksensä käynnissä olevasta osakeannista. Minä itse kerron hieman yrittäjän ja perheenisän vaaliteemoista ja pidän lyhyen katsauksen Pirkanmaan ajankohtaisista poliittisista aiheista.

50 ensimmäiselle on tarjolla maailman parhaana palkittua Pyynikin Mosaic Lager -olutta. Tilaisuuteen on vapaa pääsy, mutta ilmoitathan tulostasi klikkaamalla ”osallistu” Facebookin tapahtumasivulla. Voit lukea lisää minun vaaliteemoistani tästä linkistä ja Pyynikin Käsityöläispanimon 31.12.2018 päättyvästä osakeannista tästä linkistä.

Tervetuloa Brewhouseen!

Julkaistu

THL ajoi lobbarimopolla seinään – alkoholin kulutuksesta perättömiä tietoja

Olen seurannut Suomen alkoholilain uudistamista hyvin läheltä kesästä 2017 saakka, ja samalla olen saanut huomata miten suomalaisia ja heidän kykyään päättää omista asioistaan on toistuvasti epäilty päättäjien ja viranomaisten toimesta. Suomesta löytyy edelleen puolueita ja viranomaisia, jotka liputtavat avoimesti holhouksen puolesta. Holhousta halutaan Suomeen monin tavoin, mutta konkreettisin esimerkki on uusi alkoholilaki.

Ensimmäisen kerran kirjoitin alkoholilaista jo useita kuukausia ennen sen hyväksymistä otsikolla ”Alkoholiprosentin nosto lisää merkittävästi kansanterveyttä”. Tuolloin näkemystäni pidettiin pähkähulluna, mutta niinpä se vain toteutui. Viimeksi kirjoitin alkoholilaista marraskuun alussa otsikolla ”Uusi alkoholilaki oli terveysteko – holhouksen vähentämistä jatkettava”. Niiden välissä kirjoitin asiasta verkossa muun muassa otsikolla ”THL pyyhkii vaikka nelosolut on jo housuissa” ja Aamulehdessä otsikolla ”Viinit kuuluvat ruokakauppaan”. Kirjoituksia on siis riittänyt, mutta niin on ollut syytäkin.

Minä en missään nimessä aja suomalaisten alkoholinkäytön lisäämistä, vaan sen vähentämistä. Peräänkuulutan nimittäin valtiota luottamaan suomalaisiin edes sen verran, että lopetetaan viimeinkin perusteeton holhoaminen ja mahdollistetaan siirtyminen eurooppalaiseen kulttuuriin. On 1960-lukulaista väittää, että 2010-luvulla suomalaiset ratkeaisivat edelleen ryyppäämään, jos nelosolutta tai viiniä voisi ostaa ruokakaupasta. Alkoholiin liittyy Suomessa edelleen kieltolain ajoilta periytyvä kielletyn hedelmän maku, koska saatavuutta on valtion toimesta rajoitettu. Tuo kielletyn hedelmän status täytyy alkoholilta riisua, ja se onnistuu vain yhdellä tavalla. Viranomaisten suussa vuosien varrella jo mantraksi muuttunut väite ”Saatavuuden lisääntyminen lisää kulutusta” ei pidä enää 2000-luvulla alkuunkaan paikkaansa. Uusi alkoholilaki on siitä konkreettinen käytännön esimerkki.

Esipuheet on pidetty, joten asiaan.

Uuden alkoholilain suurin häviäjä on ollut – kuten jo alkuvuodesta totesin – Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, joka asemoi itsensä alkoholilain käsittelyssä Alkon lobbariksi ja etujärjestöksi. Siinä lokerossa THL tulee pitää myös jatkossa, kun eduskunnassa aletaan seuraavalla kaudella valmistella Alkon monopoliaseman lopettamista ja viinien myyntiä ruokakaupoissa.

Mitä THL sitten teki?

Se valehteli eduskunnalle alkoholilain seurauksista.

Millään muulla kuin tarkoituksellisella väärän tiedon levittämisellä ei voida selittää sitä, että THL muutti ennustettaan uuden alkoholilain aiheuttamista lisäkuolemista kesken prosessin alkuperäisestä 150 lisäkuolemasta jopa 500 lisäkuolemaan. Näin THL kertoi eduskunnan valiokunnalle. Ennusteen muutos tapahtui vieläpä siinä vaiheessa, kun alkoholilain läpimeno alkoi näyttää mahdolliselta. THL siis lisäsi panoksiaan ja uhkaili kansanedustajia entistäkin synkemmillä seurauksilla, jos he äänestäisivät uuden lain puolesta. Alkon lobbarina THL kuuluu Sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen, ja ministeriö vastusti uutta alkoholilakia. Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. Tuli tuo käsky ennusteiden muutoksesta sitten ministeriöstä tai Alkon suunnalta, vesittivät perättömät väitteet koko laitoksen uskottavuuden pysyvästi.

Uuden lain voimaanastumisesta saakka Suomen alkoholin kulutus on ollut laskussa sekä litroissa että puhtaassa alkoholissa mitattuna. Historian kuumin hellekesä olisi helposti voinut nostaa kulutusta esimerkiksi viidellä prosentilla, koska suomalaiset viettivät koko viime kesän terasseilla niin ravintoloissa kuin kodeissakin. Toisin kuitenkin kävi. Parhaillaan kukkahatut ilakoivat kuitenkin uutisista, joiden mukaan alkoholin kulutus olisi noussut Suomessa tammi-elokuussa 1,1 prosenttia. Minun täytyy tuottaa heille pettymys.

Ei noussut. Fake news.

Suomessa(kaan) ei kannata lukea kaikkea mitä lehdissä lukee tai televisiossa ja radiossa kerrotaan. Kymmenet mediat ovat nimittäin uutisoineet asiasta virheellisesti. Todellisuudessa alkoholin kokonaiskulutus kyllä kasvoi hieman, mutta historiallisesta hellekesästä huolimatta se kasvoi vain 0,5 prosenttia. Se ei kasvanut 1,1 prosenttia. Medioissa virheellisesti väitetty 1,1 prosentin kasvu oli nimittäin ainoastaan vähittäis- ja anniskelumyynnin kulutuksen osuus. Ei kokonaiskulutus, kuten on virheellisesti uutisoitu. Saatavuuden parantaminen Suomessa vähensi Viron viinarallia, joka vähensi matkustajatuontia puhtaassa alkoholissa mitattuna peräti 200.000 litraa 5,2 miljoonasta 5,0 miljoonaan litraan. Kun matkustajatuonti saatiin laskettua mukaan kulutustilastoihin, putosi kokonaiskulutus 0,5 prosenttia. Tämän seikan jopa THL joutui lopulta myöntämään, mutta lukemattomissa suomalaisissa medioissa luvut ovat edelleen virheellisiä.

Hämeen Sanomat

Julkisuudessa on ollut tähän saakka tieto, että THL ennusti alunperin 6 prosentin kulutuksen kasvun. Harva kuitenkaan tietää, että todellisuudessa THL ennusti uudelle alkoholilaille alunperin merkittävästi julkisuudessa olleita lukuja rajumpia seurauksia. Tässä alla ote laitoksen marraskuussa 2017 julkaisemista hurjista uhkakuvista.

THL ennuste 2017

Kuten edellä nähdään, THL ennusti kokonaiskulutuksen kasvuksi pahimmassa skenaariossaan uskomatonta 10,3 – 12,5 prosenttia, mikäli keskivahvuus olisi noussut 5,5 prosenttiin. Laitoksen tehtävä on laatia skenaarioita, joista kansanedustajille esitettäväksi valittiin lopulta kuvassa paksummalla fontilla nähtävä 6,0 prosentin kasvuennuste. Tuota ennustetta THL laski myöhemmin 4 prosenttiin saatuaan tietää tulevasta alkoholilain korotuksesta. Joulukuussa 2017 ei ollut vielä aavistustakaan nurkan takana odottavasta historian upeimmasta hellekesästä, jonka myötä alkoholin kokonaiskulutus nousi lopulta vain 0,5 prosenttia. Tuota voidaan pitää upeana saavutuksena, ja kesän jälkeen tilasto tulee tasoittumaan, kunhan syys-lokakuun luvut saadaan mukaan.

Helsingin Sanomien ansiokkaan THL-kriittisen artikkelin jälkeen itse laitoksen pääjohtaja Juhani Eskola vastasi lehdessä esitettyihin väitteisiin. Pääjohtaja syyttää nyt laitoksensa antamia virheellisiä ennusteita pelkästään alkoholin hintakehityksen väärällä arviolla. Aikoinaan THL julkaisi kuitenkin hurjien ennusteiden kanssa samaan aikaan myös perusteet, joilla se päätyi noihin ennusteisiinsa. Tuolloin THL kertoi arvioineensa lakimuutosten vaikutuksia näiden viiden eri tekijän kautta:

1. Nelosoluen, vahvan siiderin ja niin sanottujen limuviinojen, ml. long drink -juomien, myyntipisteiden lukumäärä kasvaa 15-kertaiseksi.

2. Näiden juomien hinta Suomessa alenee.

3. Näitä juomia myydään myös sunnuntaisin.

4. Näiden juomien osalta yksityiseen kauppaan liittyvä myynninedistäminen lisääntyy.

5. Ulkomailta, erityisesti Virosta, ja Alkosta aiemmin ostettuja alkoholijuomia hankitaan päivittäistavarakaupasta (jakelukanavien välinen korvautuminen).

Näistä viidestä vaikuttavasta tekijästä kaikki paitsi hinta ovat sittemmin toteutuneet. 1. Myyntipaikkojen määrä kasvoi, 3. juomia myydään myös sunnuntaisin, 4. juomien myynninedistäminen on lisääntynyt ja 5. Virosta aiemmin tuotua Lonkeroa ostetaan nykyisin ruokakaupoista. Kun neljä tekijää viidestä on jo toteutunut, yrittää THL syyttää Alkon lobbaamisesta kohtaa 2, joka ainoana ei ole toteutunut. Joko muut neljä kohtaa olivat alunperinkin vain silmänlumetta tai vaihtoehtoisesti THL keksi hätäpäissään syyttää hintoja siitä, että sen kansanedustajille maalaamat uhkakuvat 500 lisäkuolemasta vuosittain eivät lopulta toteutuneetkaan. Tuskin laitoksella uskottiin syksyllä 2017, että alkoholilaki menisi läpi vastoin laitoksen tahtoa ja että siellä jouduttaisiin joskus vielä selittelemään perättömiä uhkauksia. 

Uuden alkoholilain voimaantulon jälkeen saadut tilastot ovat olleet myrkkyä THL:n lisäksi myös muille holhousvaltiota rakastaville, kuten Pekka Puskalle, Toimi Kankaanniemelle, Päivi Räsäselle ja EHYT ry:lle. Näiden toiminta perustui väitteelle, jonka mukaan suomalaiset olisivat katuojassa juotuaan sunnuntaina ruokakaupasta ostamansa pari 5,5-prosenttista pintahiivaista American Pale Alea. Suomalaiset olivat kuitenkin fiksumpia ja vastuullisempia kuin mitä lisää holhousta haluavat tahot uskoivat – Touko Aalto ja lähes kaikki muut Vihreät mukaan lukien. Suomalaiset osasivat käyttäytyä, eivätkä hamstranneet ruokakaupassa ostoskärryjään täyteen Lonkeroa. Edes houkuttelevan väriset limuviinat eivät häikäisseet nuoria naisia juomaan niillä itsensä tärviölle, kuten THL-asiantuntija vielä pari päivää sitten Maikkarin haastattelussa vihjasi.

Suomi osoitti uuden alkoholilain myötä olevansa valmis ottamaan seuraavan askeleen, eli viinit ruokakauppoihin. Sen käsittelyyn on jo nyt varattu Alkon asiaa ajavalle THL:lle lokero muiden lobbarien ja edunvalvojien joukossa. Lisäksi kotitalouksissa tapahtuvaa alkoholin kulutusta tulee jatkossa ohjata ravintoloihin alentamalla ravintola-alan arvonlisäveroa 14 prosenttiin. Nykyisin ravintolassa nautitun viinilasillisen hinnalla saa ostettua kotiin koko viinipullon, joten hyvän viinilasillisen sijaan juodaan usein kerralla koko pullo. Kaiken tämän keskellä täytyy vielä myöntää, että yhden oluiden lajin kulutus on ollut alkoholilain voimaantulon jälkeen niin kovassa kasvussa, ettei sitä kukaan varmasti uskonut todeksi. Kasvulistan kärjessä komeilevat nimittäin alkoholittomat oluet. Uusi alkoholilaki on ollut terveysteko.

Julkaistu

Vihreät nopeuttaa ilmastonmuutosta – kaksinaismoralismin ennätys?

Luulitko Vihreitä ympäristöpuolueeksi? Entä ilmastopuolueeksi? Luulitko Vihreiden olevan huolissaan päästöjen lisääntymisestä? Entä hiilijalanjäljestä? Ennen kaikkea luulitko Vihreiden pyrkivän hidastamaan ilmastonmuutosta?

Luulit väärin.

Vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto vahvisti tänään, että Vihreät kiihdyttävät politiikallaan jatkossakin ilmastonmuutosta. Vihreät on jo vuosikymmeniä tehnyt ilmastohaitallista politiikkaa vastustamalla kiivaasti ilmastoystävällistä ydinvoimaa. Itsestään lumevaikutusta ympäristöpuolueena mielellään levittävä vasemmistopuolue on vastustanut ydinvoimaa jo vuosikymmenten ajan, eli kyseessä ei ole mikään uusi ilmiö.

Olin itse ennen tätä päivää tarpeeksi naiivi luullakseni, että taannoinen erittäin huolestuttava IPCC-ilmastoraportti olisi tuonut viimein hitusen järkeä Vihreiden ydinvoimakantaan.  Kansainvälisen ilmastopaneelin mukaan ydinvoima on yksi keskeisimmistä ilmastomuutoksen ratkaisukeinoista, koska se on kaikkein ilmastoystävällisin vaihtoehto tuottaa suuria määriä energiaa. Luulin siis itsekin, että maailman parhaiden asiantuntijoiden ilmastoraportti olisi saanut Vihreät viimein ymmärtämään, että heidän politiikkansa nopeuttaa ilmastonmuutosta ja on haitaksi meille jokaiselle. Erityisesti se on haitaksi tuleville sukupolville, joiden minä haluan voivan yhä asua tällä planeetalla.

Olin kuitenkin väärässä.

Pekka Haavisto nimittäin vahvisti tänään Yleisradion TV1:n Ykkösaamun haastattelussa, että Vihreät eivät ole muuttamassa ydinvoimakantaansa. Puolue ilmoitti, ettei se suostu rakentamaan Suomeen tulevaisuudessa lisää ydinvoimaa. Ei vaikka ydinvoiman myötä Suomessa päästäisiin siirtymään ilmastonmuutoksen kannalta merkittävästi vähemmän haitalliseen, eli käytännössä nollapäästöiseen energiamuotoon.

”Ydinvoima on yksi keskeinen ratkaisukeino, koska se on yksi vähäpäästöisimpiä teknologioita, kun katsotaan eri teknologioiden elinkaaripäästöjä. Ilmastonmuutoksen torjuminen on akuutti asia, jonka ratkaisemisessa tarvitaan kaikkia vähäpäästöisiä teknologioita.”
– Aalto-yliopiston energiatekniikan professori Sanna Syri

Haaviston mukaan Vihreiltä ei ole tulossa muutosta kriittiseen ydinvoimakantaan siksi, että ydinvoiman osuus tulee puolueen mukaan olemaan tulevaisuudessa pieni. Selitys ontuu pahasti. Totta kai ydinvoiman osuus tulee olemaan pieni, JOS  Vihreät pääsisivät jostain syystä toteuttamaan ympäristöhaitallista politiikkaansa ja voisivat pakottaa Suomen käyttämään ydinvoiman sijaan saastuttavampia energiamuotoja. Vihreiden tavoitteena on energiakulutuksen merkittävä leikkaaminen, mutta se on kuin tavoite lottovoiton voittamisesta. Me satumme asumaan Suomessa, jossa sattuu olemaan talvisin melkoisen kylmä.  Kuten vaaliteemoissani totean, on meidän teollisuutemme maailman ellei puhtain niin ainakin puhtaimpien joukossa. Teollisuudesta on siis vaikea nipistää enää lisää.

Esimerkiksi Uudellamaalla käytettävästä kaukolämmöstä ja sähköstä tehdään nykyisin peräti puolet kivihiilellä. Varsinais-Suomessa määrä on peräti 70 prosenttia. Siinä on 70 prosenttia liikaa. Suomen nykyinen hallitus onkin halukas luopumaan haitallisesta kivihiilestä, joten energiaa täytyy jatkossa tuottaa ilman sitä. Eli selvästi nykyistä puhtaammin. Kaikkien puolueiden tulee ajaa uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäämistä energiatuotannosta, mutta hiilivoiman korvaaminen uusiutuvilla on yksinkertaisesti mahdotonta, koska niiden kapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä. Ydinvoima on tarvittavan energian tuottamiseen ainoa ilmastoystävällinen tapa, ja sen vastustaminen on kuin lentäisi sadalla Boeing 747 -jumbojetillä 24/7 ympyrää Helsingin taivaalla Vihreiden logot kyljissä.

Ilman kivihiilestä luopumistakin jokaisen pitäisi ymmärtää, että Suomen nykyisen ja rakentumassa olevan ydinvoiman määrä ei tulevaisuudessa riitä vastaamaan tarpeeseen. Kivihiilestä luopuminen nostaa tuota kulmakerrointa moninkertaiseksi. Suomen nykyiset ydinvoimalat alkavat vanhentua, ja Vihreät vastustavat uusien rakentamista. Kahdesta nykyisestä reaktorista kaksi on tällä tietoa sammumassa jo ennen vuotta 2040, joten niiden korvaavien kanssa alkaa olla jo nyt kiire. Olkiluodon kohdalla olemme nimittäin viime vuosina nähneet, että uuden ydinvoimalan rakentaminen kestää päätöksineen jopa vuosikymmeniä. Siksi IPCC-ilmastoraportin sisältö tulisi ottaa vakavasti jo nyt, eikä vasta sitten, jos Vihreät joskus hamassa tulevaisuudessa pääsevät toteuttamaan ilmastohaitallista politiikkaansa.

Sähköntuotannon elinkaaripäästöt, Lähde: IPCC-raportti

Tänään Pekka Haavisto teki lausunnollaan Vihreille karhunpalveluksen, joka jättää varjoonsa niin Touko Aallon homoklubilla läpsimiset, Ville Niinistön metsään lavastetut pöllöt kuin Emma Karin perättömät Iljettävää!-huutelut eduskunnan portailla. Haavisto nimittäin iski rätin päin Vihreiden omien kannattajien kasvoja vahvistamalla, että puolue ajaa ilmastonmuutoksen nopeuttamista. Kaikki tähän mennessä esitetty moraalisaarnaus, hyvesignalointi ja liikenteen päästöjen kritisointi ovat pelkkiä leivänmurusia, kun niitä verrataan ydinvoiman vastustamisen aiheuttamiin ilmastohaittoihin.

Jos joku epäilee tätä, niin kannattaa ottaa pikainen vilkaisu Saksan nykyiseen tilanteeseen. Siellä hallitus päätti taannoin sulkea ydinvoimalat. Energiewende-päätös on tarkoittanut käytännössä sitä, että saksalaiset tuottavat nykyisin kolmanneksen sähköstään erittäin saastuttavalla kivi- ja ruskohiilellä. Alunperin ympäristöystävälliseltä vaikuttanut päätös kääntyi siis itseään vastaan, kun ilmastoystävällinen ydinvoima jouduttiinkin yllättäen vaihtamaan kaikkein pahimpiin ilmaston saastuttajiin.

”Saksan Energiewendeä voi käyttää surullisena esimerkkinä siitä, miten voi käydä, jos ideologia on tärkeämpää kuin todellisuus. Saksan päätös purkaa ydinvoimalat on johtanut siihen, että uusiutuva energia on korvannut ydinvoiman, ei fossiilista energiaa. Lopputuloksena päästöt ovat vähentyneet marginaalisen vähän.”
– Turun Vihreät 6.3.2017

Ydinvoiman vastustamisen merkitys vihreiden agendassa vahvistui jokaiselle viimeistään silloin, kun puolue päätti taannoin luopua hallitusvastuusta, koska hallitus antoi vihreää valoa uudelle ydinvoimalle. Vihreät lähtivät siis hallituksesta ovet paukkuen, koska hallitus halusi hillitä ilmastonmuutosta valitsemalla Suomelle ja suomalaisille kaikkein ilmastoystävällisimmän energiamuodon. Kuulostaa Putouksen sketsiltä, mutta on ikävä kyllä totta.

Tulevat sukupolvet tuskin kiittävät Vihreitä.

Meidän suomalaisten tulee ottaa ilmastonmuutos vakavasti. Suomessa on maailman puhtain ilma, ja olemme laskeneet viime vuosina CO2-päästöjä eniten koko Euroopassa. Olemme siis hoitaneet omat asiamme hyvin. Omien toimenpiteiden lisäksi Suomen tuleekin jatkossa ottaa edelläkävijänä maailman ilmastoasioiden johtajuus ja näyttää muulle maailmalle miten ilmastoasioita voidaan ratkaista tehokkaaasti. Suomalainen teollisuus on puhtaimpia maailmassa, ja tuota osaamista meidän tulee jatkossa viedä maailmalle, jotta teollisuudesta saadaan puhtaampaa. Näin Suomi voi tehokkaimmin vaikuttaa koko planeetan ja uusien sukupolvien tulevaisuuteen.