Koronatoimet riittämättömiä – koulut, päiväkodit ja ravintolat suljettava heti

Suomen täytyy ottaa valmiuslaki heti käyttöön ja sulkea koulut ja päiväkodit. Tähän mennessä nähty vitkastelu koronaviruksen leviämisen hidastamiseksi voi aiheuttaa lukemattomia kuolemantapauksia, mikäli koronatapaukset ylikuormittavat teho-osastot samaan aikaan. Suomessa teho-osastoja on muita maita selvästi vähemmän. Eduskuntapuolueiden johtajat käsittelivät eilen valmiuslain käyttöönottoa, mutta vihreästä valosta huolimatta Marinin hallitus ei ottanut sitä käyttöön. Miksi ei?

Viro julisti poikkeustilan eilen.

Sosiaali- ja terveysministeriö ja terveyden ja hyvinvoinnin laitos totesivat toissapäivänä yleisötapahtumien rajoittamisen olevan hyödytöntä, ellei samalla tehdä muita pitkäkestoisia toimenpiteitä. Nyt hallitus viivyttelee juuri näiden toimien aloittamisessa. Niitä ovat esimerkiksi rajoitukset kouluihin, joukkoliikenteeseen, työpaikoille ja koteihin. Päätös näistä ei ole viranomaisten, vaan hallituksen. Viranomaiset ovat jo kertoneet mitä mieltä niiden tarpeellisuudesta ovat. Suomen kriisitilaiteiden johtajuustyhjiö tulee täyttää ja kääriä hihat koronapiikin loiventamiseksi, jos se on enää mahdollista.

Koronavirus Suomessa, tilanne 12.3.2020

Tässä graafissa on sairaanhoitopiirien koronavirus-tapaukset eiliseen iltaan mennessä. Määrä kasvoi päivässä 80 % ja kahdessa päivässä 180 %. En ole alan asiantuntija, mutta minusta leviämisnopeus vaikuttaa erittäin nopealta.

Suomen eilen julistetut toimenpiteet ovat myös viranomaisten mielestä vain kosmeettista sananhelinää, mikäli niiden tarkoituksena on hidastaa koronaviruksen leviämistä. Halitus ja AVI kielsivät yli 500 ihmisen tapahtumat ja suosittelivat muidenkin tapaamisten perumista. Samaan aikaan päiväkodit ja esimerkiksi 800 lapsen koulut saavat kuitenkin jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Suomi ei voi poiketa muista maista niin merkittävästi, että meidän kouluissamme virus ei leviäisi. Siksi koulut ja päiväkodit täytyy sulkea heti kokonaan ja ryhtyä muihin edellä esitettyihin voimakkaisiin toimiin.

Koronaviruksen kuormitus terveydenhuollolle ilman tehokkaita toimia ja niiden kanssa.

Suomen tulee välittömästi ottaa käyttöön valmiuslaki ja sen mahdollistamat tehokkaat toimenpiteet, koska ennaltaehkäisevät koulujen sulkemispäätökset tulee tehdä kerralla kansallisella päätöksellä ollakseen tehokkaita. Kaikki puolueet olivat jo eilen valmiita valmiuslain käyttöönottoon, mutta jostain syystä hallitus ei ollut. Vitkastelun ja uhkien vähättelyn täytyy loppua ja tehdä mitä suomalaisten turvallisuuden eteen on vielä tehtävissä. Hallitukselta tarvitaan nyt johtajuutta ja kykyä tehdä rohkeita päätöksiä vaikeassa tilanteessa.

Maailman terveysjärjestö WHO ja Euroopan tautivirasto ECDC ovat molemmat suositelleet jäsenmaille maailman parhaiden asiantuntijoiden suulla, että kaikki lähikontaktit tulee estää, mikäli viruksen leviämistä halutaan rajoittaa. Se tarkoittaa koulujen ja päiväkotien* sulkemisen lisäksi myös ravintoloiden, kauppakeskusten, kylpylöiden sulkemista ja kokoontumisten kieltämistä. Kaikki muut toimet ovat tehottomia niin pitkään, kuin viruksen annetaan levitä em. paikoissa vapaasti. Puhumattakaan yökerhoista.

Tässä asiassa täytyy toimia jo tänään.

*) Kriittisillä aloilla työskentelevien aikuisten lapsille tulee tietenkin osoittaa 24/4 hoitopaikka, mutta se tulee tehdä ainoastaan tälle hyvin rajatulle ryhmälle.

Koronapandemian vähättelyn loputtava heti

Olen jo viikkokaupalla ihmetellyt julkisesti miksi Suomen viranomaiset eivät ota koronaviruksen uhkaa vakavasti. Vielä eilen HUS ylilääkäri puhui sen yhteydestä kausi-influenssasta, vaikka kuolleisuus esimerkiksi Italiassa on kasvanut paikoin kahdeksaan prosenttiin. Kyse on kiistatta pandemiasta, eikä mistään flunssaepidemiasta. Piste.

Onko tosiaan niin, että viranomaisemme eivät osaa tai halua lukea viestejä, joita ulkomaisten viranomaisten taholta heille osoitetaan? Onko tosiaan niin, että viranomaisemme eivät ota vakavasti edes viestejä, joita lääketieteen asiantuntijat paikan päältä koronan keskeltä heille osoittavat?

Pidän äärimmäisen vakavana, että Suomen viranomaiset THL ja STM vaarantavat suomalaisten terveyden riskien jatkuvalla vähättelyllä. Muissa maissa on otettu aktiivinen ote esimerkiksi yleisötapahtumien perumiseen, mutta Suomessa viranomaiset yhä pohtivat, keskustelevat, suunnittelevat ja kokoustavat vaikka maailman tappiin hengenvaarallisen viruksen levitessä samaan aikaan ympäri maata.

Koronavirus Suomessa, tilanne 10.3.2020

Tällaista saamattomuutta ei voida perustella edes paniikin välttelyllä, koska isot kansainväliset uutistoimistot välittävät koko ajan reaaliajassa tietoa maailmalta. Italiassa koronavirus pääsi leviämään, koska viranomaiset toimivat liian hitaasti. Muissa maissa yleisötapahtumien rajoittaminen on nähty tehokkaaksi leviämisen hidastajaksi. Suomen tulisi nyt pikaisesti ottaa maailmalta mallia ja rajoittaa julkisia kokoontumisia ja muutenkin ottaa käyttöön tehokkaat toimet viruksen leviämisen hidastamiseksi.

Tulevaisuudessa nykyisen hallituksen ja viranomaisten koronatoimet tullaan perkaamaan tarkasti, ja vasta silloin selviää varmuudella miten onnistuttiin. Näkisin mielelläni Suomen toimivan kansalaistensa terveyden turvaamiseksi vahvassa etukenossa, eikä auttamattomasti jälkijunassa kuten nyt näyttää käyvän. Monet ovat vedonneet siihen, että suomalaisten tulisi luottaa asiantuntijoiden osaamiseen. Ehkä niin, mutta tähän mennessä THL:n track record tässä asiassa näyttää kaikkea muuta kuin luottamusta herättävältä.

Kauppalehti 20.1.2020

Siinä missä kansalliset viranomaistahot ja hallitus ovat ainoastaan seisseet tumput suorina, on sairaanhoitopiireissä ja kunnissa tehty hyvää työtä. Niissäkin olisi tosin tullut muodostaa koronaryhmät viikkokausia aiemmin kuin nyt tehtiin, mutta valmiussuunnitelmat pahimman varalle on kuitenkin ehditty tehdä niin hyviksi kuin ne olemassa olevien tilojen ja laitteiden asettamissa rajoissa voidaan tehdä. Ja suunnitelmia päivitetään parhaillaan muuttuvien tilanteiden osalta. Kylmä fakta kuitenkin on, että sairaaloissa ei tule riittämään tehohoitoa ja hengityskoneita, jos sairastuneita tulee kerralla paljon. Siksi viranomaisten olisi tullut ryhtyä toimeen jo kaksi viikkoa sitten. Eivät ryhtyneet.

Perheeni, läheisteni ja ystävieni puolesta toivon olevani tässä asiassa täysin väärässä.

PÄIVITYS KELLO 21.30: Maailman terveysjärjestö WHO julisti nyt koronaviruksen pandemiaksi ja pian sen jälkeen myös Marinin hallitus viimein heräsi unestaan. Eri ministeriöt antoivat tänään viimein esimerkiksi opetus- ja terveydenhoiton työntekijöille valtakunnallisen ohjeistuksen, jonka mukaan epidemia-alueella käyneiden tai muuten flunssaoireista kärsivien tulee pysyä kotona. Tämä päätös olisi tullut tehdä jo kaksi viikkoa sitten. Kannattaa lukea myös Helsingin Sanomien tuore artikkeli aiheesta tästä.

PÄIVITYS KELLO 22:18: Tanska ilmoitti juuri sulkevansa kouluja ja päiväkoteja. Suomessa vastaavaan ei olla ryhtymässä, kuten jo eilen selvisi. Ilmeisesti meillä tarvitaan muutamia kuolleita ja sadoittain sairastuneita ennen kuin varotoimiin ryhdytään kohtalokkaasti myöhässä. Tänään Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kirsi Varhila kommentoi tällaisia suunnitelmia Kymmenen uutisissa.

– Olemme tehneet THL:n kanssa koko ajan sellaista arviota, että missä kohtaa kannattaa lähteä tämän tyyppisiä rajoitustoimenpiteitä tekemään. Itse asiassa se lähikontakti on kaikista kriittisin kohta taudin tarttuvuuden näkökulmasta ja silloin ollaan ehkä enemmänkin niissä meidän arjen lähikontakteissa, kun välttämättä niissä isoissa tilaisuuksissa, mutta sitä arviota teemme ja tarkennamme kuitenkin koko ajan. Päiväkoti on tosi lähikontakti, kansliapäällikkö Kirsi Varhila kertoi.

PÄIVITYS KLO 22.34: Nyt sähköpostiin kilahti päivän koronaluvut Suomen eri sairaanhoitopiireistä. Tätä voi verrata tuossa yläpuolella olevaan vuorokautta aikaisempaan tilastoon. Sairastuneiden määrä nousi vuorokaudessa yli 50 % vaikka Terveystalon testit eivät ole vielä edes alkaneet. Jokainen voi tätä graafia katsellessa pohtia olisiko Suomessa sittenkin kannattanut aloittaa epidemia-alueilta tulevien tarkastukset ja kotikaranteenit ajoissa. Ne tosiaan aloitettiin vasta tänään kahden ministeriön toimesta.

Koronavirus Suomessa, tilanne 11.3.2020

Pääministeri Rinteen puppuautomaatti leikkasi kiinni

Päivän akuutein kysymys kuuluu: Onko pääministeri Antti Rinne esittänyt eduskunnalle tietoisesti perättömiä väittämiä? Keräsin tähän alle mielestäni olennaisimmat lausunnot neljältä eri taholta, eli Antti Rinteeltä, Sirpa Paaterolta, Postilta ja valtion omistajaohjauksen päälliköltä. Kolme lausumaa neljästä on keskenään yhteneviä, mutta yksi lausuma poikkeaa selvästi muista. Kaikissa on kyse samasta asiasta, eli hallituksen tietoisuudesta ja reaktioista Postin työehtosuunnitelmien osalta.

Sirpa Paatero eduskunnassa 26.9.2019:

”On omistajan edun mukaista, että yhtiö pyrkii löytämään toimintatapoja, jotka mahdollistavat Postin toiminnan myös jatkossa kilpailun kiristyessä ja jaettavan kirje- ja lehtipostin määrien laskiessa.”

Antti Rinne eduskunnassa 28.11.2019:

”Ministeri Paatero on todennut, että tämä ei omistajalle käy. Tuon keskustelun jälkeen Posti muutti tilannetta 28. päivänä elokuuta ja 700 ihmistä siirrettiin. Se oli vastoin omistajan selkeää tahtotilaa.”

Posti tiedotteessaan 29.11.2019:

”Omistajaohjausministeri esitti 3.9.2019 aikalisää Postin työehtosopimusten muuttamisessa, mutta tämän jälkeen omistajaohjaus ei ole vaatinut liikkeenluovutuksen perumista.”

Omistajaohjauksen päällikkö 29.11.2019

”Postin hallituksen puheenjohtaja ja toimiva johto ovat pitäneet omistajaohjausosaston ja ministerin mukaan lukien avustajat jatkuvasti informoituna matkan varrella.”

Paatero siis kertoi eduskunnalle 26.9.2019, että työehtosopimuksen muutos oli tehty valtio-omistajan hyväksymänä (ks. ”Omistajan edun mukaista”). Tämän vahvisti myöhemmin Posti omassa tiedotteessaan. Myös valtion omistajaohjauksen osastopäällikkö Kimmo Viertola vahvisti Postin hallituksen pitäneen Rinteen hallituksen jatkuvasti tietoisena tulevista muutoksista. Päivää aiemmin pääministeri Rinne kuitenkin väitti eduskunnalle aivan päinvastaista, sillä hänen mukaansa Posti oli toiminut väärin ja omistajan tahdon vastaisesti (”Vastoin omistajan selkeää tahtotilaa”). Nyt on siis esitetty neljän tahon toimesta kaksi toisistaan poikkeavaa tarinaa, joista vain toinen voi pitää paikkansa.

Kyse on sana sanaa vastaan -tilanteesta, jossa pääministerin kertomus ei sovi yhteen kolmen muun lausunnon kanssa. Kaiken lisäksi saman tarinan toisessa pääjuonessa Paatero ja Rinne antoivat eduskunnalle mitä ilmeisimmin perätöntä tietoa siitä koska he olivat tulleet tietoiseksi Postin suunnitelmista. Molemmat nimittäin väittivät eduskunnalle saaneensa tiedon asiasta vasta syyskuussa, mutta Postin hallituksen puheenjohtaja paljasti perjantaina Postin ilmoittaneen asiasta valtion omistajaohjaukselle jo kesäkuussa, eli useita kuukausia väitettyä aiemmin. Taas kaksi tarinaa, joista vain toinen voi pitää paikkansa. Vilkaistaan mitä Postin hallituksen puheenjohtaja asiasta lausui tiedotteessa.

Postin tiedote 29.11.2019

”Posti esitteli ministeri Paaterolle ensi kerran liikkeenluovutussuunnitelmia ja taustaperusteluita 7.6.2019. Ministerin avustajien kanssa asiaa käytiin läpi tarkasti 8.8.2019 ja itse ministeriä informoitiin myös 10.8.2019 ennen yhtiön hallituksen 11.-14.8.2019 kokousta, jossa päätökset tehtiin, ja tietyistä yksityiskohdista keskusteltiin puhelimitse kokouspäivien aikana. Lisäksi käytännön yksityiskohdat aikatauluineen ja julkistussuunitelmineen esiteltiin ministerille 21.8.2019. Posti tiedotti pakettilajittelun muutoksista 29.8.2019 ministerin avustajien kanssa sovitun mukaisesti.”

Postin tiedotteen uskottavuutta arvioitaessa tulee antaa painoarvoa sille, että myös muilta osin Postin tiedote on samansisältöinen kuin Paateron 26.9.2019 eduskunnalle antama lausuma, kuten myös omistajaohjauksen päällikön lausuma 29.11.2019. Näin ollen journalistina minulla on taipumus antaa enemmän luottamuspisteitä Postin lausumalle tarkkoine päivämäärineen ja sitä tukevine lausuntoineen. Toisin sanoen tällä hetkellä näyttää siltä, että Rinne ei ole puhunut eduskunnalle totta. Koko farssi päättyisi Rinteen osalta kertaheitolla, kun Posti julkistaisi muistion tai pöytäkirjan mainitsemistaan kesäkuun tai elokuun briifauksista. Se olisi Game Over.

Nyt on paikallaan huomata, että tässä asiassa ei ole kyse Postin henkilökunnan työehtosopimuksesta tai edes palkoista, sillä Postin tilalla voisi olla vaikkapa Veikkauksen hedelmäpelien määrä tai Alkon monopoliasema. Nyt on kyse pääministerin ja ministerin eduskunnalle antamien lausuntojen todenperäisyydestä. Tähän mennessä saatujen lausuntojen valossa näyttää siltä, että pääministeri on voinut puhua eduskunnalle muunneltua totuutta peräti kaksi kertaa samassa yhteydessä.

Edellisessä vastaavassa tilanteessa pääministeri Jäätteenmäelle tuli lähtö pääministerin tehtävästä paljon tätä pienemmästä totuuden muuntelemisesta. Tällä kertaa ratkaisijana ovat keskusta ja vihreät, joiden suoraselkäisyys mitataan lähipäivinä. Mikäli ne molemmat hyväksyvät pääministeri Rinteen satutunnit, romuttaa päätös koko hallituksen uskottavuuden ja luottamuksen. Siihen varsinkaan keskustalla ei luulisi olevan nykyisin varaa. Uskon, että viisikko tekee päätöksen Rinteen ja hallituksen kohtalosta sunnuntaina.

Kumpi siis nyt lähtee, Rinne vai koko hallitus?

Osanottoni suomalaisille opiskelijoille

Osanottoni suomalaisille opiskelijoille. Moni heistä äänesti Vihreitä, koska puolue lupasi vaaleissa hyvää ja kaunista. Etunenässä oli hurja lupaus opintorahan korottamisesta peräti kolmanneksella. Hallitusneuvottelujen jälkeen moni opiskelija riemuitsi tulevista rahavirroista, kun Vihreät päätyi hallitukseen lunastamaan opiskelijoille antamiaan lupauksia. Kuinkas sitten kävikään?

Ennen vaaleja Vihreät piti oppositiossa koulutuksen puolesta kovaa ääntä ja lupasi opintorahan korotuksen lisäksi myös niin sanotun koulutusmiljardin. Tämä siitä huolimatta, että Vihreät olivat itse vuonna 2013 mukana leikkaamassa koulutuksesta jäätävät 1,5 miljardia euroa. Tuolloin Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö nimitti maan historian suurinta koulutusleikkausta rakenteiden uudistamiseksi ja antoi niille puolueensa siunauksen.

Nyt, vuonna 2019, Vihreät lupasi vaalikampanjassaan nostaa merkittävästi opintorahaa. Luonnollisesti lupaus vaikutti opiskelijoiden äänestyskäyttäytymiseen, sillä kukapa ei haluaisi antaa ääntään rahavirtojen edessä. Eläkeläiset eivät ole ainoa ihmisryhmä, jotka valitsevat mielellään eniten rahaa lupaavan puolueen. Puhdasta huutokauppaa äänistä siis.

Nyt kävi kuitenkin niin, että siinä missä demarit pettivät eläkeläiset vappusatasellaan joutui myös Vihreät hallituksessa heti ensitöikseen pettämään opiskelijoille antamansa lupauksen, jonka se toki tiesi mahdottomaksi toteuttaa jo lupausta antaessaan. Luvattua opintorahan korotusta ei ole koskaan ollut tulossa, ja nyt ministeri Maria Ohisalo joutui myöntämään asian julkisesti. Opiskelijoiden äänet tuolla lupauksella saatiin kuitenkin ostettua. Vihreissä toivotaan nyt hartaasti, että seuraaviin vaaleihin mennessä opiskelijat eivät enää muistaisi mitä nyt tapahtui.

Tällainen oli Vihreiden koulutuslupaus.

#koulutuslupaus
#vaalivalhe

Itse kannatan erittäin vahvasti koulutukseen panostamista, mutta en voisi lähteä ostamaan ääniä jo valmiiksi katteettomiksi tiedetyillä lupauksilla. Siinä missä Antti Rinne tiesi, että vappusatanen on mahdoton toteuttaa, tiesi myös Pekka Haavisto, että opintorahan korotus kolmanneksella oli alunperinkin mahdoton toteuttaa. Pelkkä tahto ei nimittäin riitä, kun rahaa ei ole. Toivon hartaasti, että seuraavien vaalien alla ei enää lähdetä samanlaiseen huutokauppaan kuin vihervasemmisto nyt, sillä miljardit ovat pikkurahoja, kun eri ihmisryhmille luvataan enemmän kuin edellisellä kerralla. Äänestäjien kannattaa seuraavissa vaaleissa muistaa nyt petetyt lupaukset ja miettiä itsekin voivatko toinen toistaan hurjemmat lupaukset pitää paikkaansa. Usein jo maalaisjärki riittää paljastamaan vaalivalheen.

#ryhtiliike
#vaalit2021

Maastapoistumisvero. Kyllä, maastapoistumisvero.

Tiedät varmasti torikauppiaiden sanonnan ”Ja vielä hanskat kaupan päälle”. Juuri kun luulit nähneesi kaiken, tulee vielä piste iin päälle. Luulin Rinteen vasemmistohallituksen esittäneen jo typerimmätkin hankkeensa, mutta helppoheikkihallitus oli nimensä veroinen. Luvassa oli vielä hanskat kaupan päälle.

Moni muistaa miten demarien Sanna Marin esitti taannoin rangaistuksia Suomesta verotussyistä muihin maihin muuttaville ihmisille. Ei, kyseessä ei ollut Sannan oppositiosta heittämä ärhäkkä vitsi tai edes äkkipikaistuksissa Twitterissä julkaistu ja sittemmin poistettu moka. Sanna oli tosissaan. Demarien ja Keskustan Suomi on 2000-luvulla maa, josta poistumisesta täytyy joutua tilivelvolliseksi valtiolle. Vielä jokunen vuosi sitten Sannan twiitille naureskeltiin avoimesti, nyt tilanne on toinen. Verkon kätköistä löytyi nimittäin materiaalia, jota en olisi uskonut näkeväni.

Maastapoistumisvero.

Kyllä, maastapoistumisvero.

Suomen uusi sosialistihallitus selvittää parhaillaan Keskustan ministeri Mika Lintilän johtamassa valtiovarainministeriössä maastapoistumisveroksen vaikutuksia verotuloihin. Suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuus on asetettu viime viikkoina Antti Rinteen hallituksen toimesta vaakalaudalle monin eri tavoin, mutta nyt mennään jo kirkkaasti Absurdistanin tasavallan puolelle. Suomea velvoittavia EU-direktiivejä voidaan implementoida kansalliseen lainsäädäntöön monin eri tavoin ja joskus myös virheellisesti, mutta nyt meneillään oleva selvitys kertoo jo otsikkotasolla mistä on pohjimmiltaan kyse. Suomesta ei pidä poistua maksamatta, vaikka kyseessä olisi pelkästään liiketoiminnan siirto toiseen maahan.

Kerroin jo vaalikampanjassani, että mikäli vihervasemmisto nousisi jostain syystä hallitukseen, saisi Suomi uuden vientituotteen Viroon muuttavista yrityksistä. Kuinka naulan kantaan osuinkaan. Nyt hallitus näyttää nimittäin itsekin allekirjoittaneen tämän ja tietävän, että sen uudet linjaukset tulevat ajamaan hyvinvointivaltion tulevaisuudelle elintärkeitä yrityksiä pois maasta. Miksi muuten Suomen tulisi varautua näin voimallisesti yritysten poistumiseen maasta?

”Lakimuutokset turvaisivat Suomen verotusvaltaa tilanteissa, joissa varoja tai yrityksen kotipaikka siirtyy ulkomaille. Valtiovarainministeriö pyytää lausuntoja maastapoistumisverotusta koskevista lakiluonnoksista. Ehdotuksen mukaan varojen realisoitumaton arvonnousu katsottaisiin veronalaiseksi tuloksi, jos Suomella ei siirron vuoksi olisi enää verotusoikeutta siirtyneisiin varoihin.”

Sen sijaan, että otetaan käyttöön maastapoistumisvero Suomen tulisi pyrkiä vähentämään sääntelyä ja tekemään itsestään aikaisempaa houkuttelevampi maa sekä koti- että ulkomaisille yrityksille ja investoinneille. Nyt ollaan sen sijaan nopeuttamassa yritysten muuttoa meitä vähemmän säädeltyihin maihin ja samalla iskemässä macheten kokoinen puukko Suomi-neidon omaan jalkaan.

Meistä jokainen voi kysyä itseltään kuinka moni ulkomainen yritys näkee Suomen houkuttelevana maastapoistumisveron myötä? Direktiivin implementointi lakiin voitaisiin hoitaa pehmeämmin ja samalla ottaa käyttöön myös verotuksessa keinoja, joilla Suomi saisi yritysten virran kulkemaan maahan, ei maasta. Vasemmistohallituksen kaudella sellainen on ymmärrettävästi pelkkää toiveajattelua.

Löin äskettäin lounaasta vetoa, että seuraavat eduskuntavaalit järjestetään vuonna 2021. Viime päivien uutisten mukaan voin olla hyvinkin väärässä, sillä tätä menoa Rinteen hallitus hajoaa sitäkin aiemmin. Yksikään hallitus Suomen historiassa ei ole pettänyt kaikkia merkittäviä lupauksiaan ensimmäisen 24 tunnin sisällä aloittamisestaan. Hoitajamitoitus, aktiivimallin peruminen, 60 000 uutta työpaikkaa, eläkesatanen, opintoraha, yritystuet… Ensimmäisenä päivänä petettyjen lupausten lista on loputon.

Uskon, että Rinteen hallitus hajoaa viimeistään, kun Keskustan kannatus vajoaa alle 10 prosentin ja puolueen kenttäväki vaatii sitä ulos hallituksesta. Vasemmiston rampa ankka tulee tuskin näkemään hallituksena vuoden 2021 loppua. Silloin Perussuomalaiset ja Kokoomus ottavat murskavoiton ja joutuvat korjaamaan kovalla kädellä vasemmiston helppoheikkihallituksen karmaisevan kalliita virheitä.

Helppoheikkihallitus luottaa rahaa sylkevään taikaseinään

Vasemmiston maaginen rahaa sylkevä taikaseinä. Olen käyttänyt tuota minusta erittäin osuvaa termiä lukuisissa kirjoituksissani niin blogissani kuin myös lehtien yleisönosastoilla ja kolumneissa. Monet kriitikot ovat kuitenkin vuosien varrella tuohtuneet sen käyttämisestä, mutta viimeistään SAKSDP:n hallitustunnustelija Antti Rinteen tuoreet lausunnot Säätytalon hallitusneuvotteluista osoittavat käyttämäni termivalinnan olleen oikea ja vieläpä hyvin perusteltu.

”Tämän hallituksen ei tarvitse lähteä leikkaamaan menoista.”
Antti Rinne hallitusneuvotteluista 20.5.2019

Surullista. Kuten myös se, että vihervasemmiston äänestäjät aidosti luulevat tuota omalta kannaltaan hyväksi asiaksi. Luulo ei kuitenkaan ole tiedon väärti. Sadan euron takuueläkkeen korotuksella vaalien alla ääniä härskisti ostanut Rinne ei selvästikään ymmärrä, että esimerkiksi hänen esittämänsä osinkojen lähdevero pienentäisi merkittävästi eläkeyhtiöiden tuottoja ja johtaisi sekä työeläkemaksujen nostoon että eläkkeiden pienentymiseen entisestään. Nyt esitetyllä mallilla eläkeläiset saisivat nimittäin vuodessa 140 euroa nykyistä vähemmän. Äänestivätkö eläkeläiset tosiaan eläkkeidensä pienenemisen puolesta? Tuskinpa.

SAKSDP:n päättömien vaalilupausten toteuttamisen kiima ohittaa kaiken realismin, kun puolueen taloustaidot ovat tunnetusti gerbiilin tasolla. Sosialismia on tähän mennessä kokeiltu monissa maissa, mutta yhdessäkään sillä ei ole ollut positiivisia seurauksia. Holtitonta yli varojen elämistä on niin ikään kokeiltu esimerkiksi Kreikassa, eikä silläkään ollut positiivisia seurauksia. Myös monet suomalaiset ovat kokeilleet ylivelkaantumista ikävin seurauksin. Siitä huolimatta Rinteen lobbarihallitus on nyt ajamassa Suomi-bussillaan tuohon samaan rotkoon. Kuskin paikalla istuu Antti, kytkintä painaa Juha ja vaihteita vaihtaa Pekka. Li toimii rahastajana ja Anna-Maja bussiemäntänä.

Suomen hyvinvointivaltio saatiin vuosien 2015 – 2019 hallituksen aikana viimein takaisin nousu-uralle, kun maahan syntyi historialliset 140 000 uutta työpaikkaa, pienipalkkaisuus väheni, eriarvoisuus väheni, syrjäytyminen väheni ja tuloerot vähenivät jo entisestään mitättömistä eroista. Yhteiskunnan heikompiosaisten kannalta oikeistohallitus teki siis erittäin ansiokasta työtä, vaikka tuloerojen pienentyminen onkin kansantalouden kannalta ikävä merkki. Kaikkien mittareiden mukaan nyt päättynyt pääministeri Sipilän hallituskausi oli siis menestys. Kuten välittömästi vaalien jälkeen Tamperelainen-lehden kolumnissani kirjoitin, loppui lupaavasti alkanut hyvinvoinnin nousukausi vaaleihin. Kirjoitin silloin, että Suomen olisi pakko jatkaa terveen talouden ja menoleikkausten tiellä, koska muuten meillä ei tule olemaan varaa nykyisen hyvinvointimme ylläpitämiseen.

”Maamme on vaarassa joutua neljän positiivisen vuoden jälkeen vastuuttoman helppoheikkitalouden kurimukseen tulevien sukupolvien kustannuksella. Terve talous on hyvinvoinnin edellytys, koska ilman sitä meillä ei ole laadukkaita hoivapalveluja, sosiaaliturvaa saati ilmastonmuutoksen torjuntaa. Miljardien katteettomat vaalilupaukset eivät ole tervettä taloutta.”
Jocka Träskbäck Tamperelainen-lehdessä 17.4.2019

Hallitusneuvotteluista mediaan tihkuvien tietojen mukaan nyt on käymässä juuri kuten kolme päivää vaalien jälkeen ennustin. Rinteen johdolla Suomi on luisumassa terveen talouden aikakaudesta helppoheikkitalouteen, jossa porsastellaan miljardiluokan velkataakka lastemme ja lastenlastemme piikkiin. Rinne ei tunnetusti välitä missä kunnossa Suomi on sadan vuoden kuluttua, koska ei ole silloin enää elossa, joten siellä tulevia sukupolvia tuskin ajatellaan.

Keskituloinen suomalainen lapsiperhe maksaa tuloistaan jo nyt 74 prosenttia erilaisia veroja, ja jatkossa vieläkin enemmän. Tuloveron progressio on työlle asetettu haittavero. Tätä ahkeruuden haittaveroa tullaan Rinteen esityksessä kiristämään, kun suomalaisia ryhdytään palkitsemaan toimettomuudesta entistä avokätisemmin – tavallisten ahkerien suomalaisten kustannuksella.  Valtaosa SAKSDP:n vaalilupauksista tarkoittaa entistä suurempien rahasummien siirtämistä palkansaajien taskuista muiden taskuihin. Tuossa satumaailmassa ahkeruudesta ei nimittäin palkita, vaan rankaistaan. Nyt jos koskaan työttömyys uravalintana näyttää houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Olen esittänyt koulujen taloustaitojen opetuksen lisäämistä ja tehnyt taloustiedon oppiaineesta kansalaistaloitteen yhdessä Elias Rautakorven kanssa. Liian monen suomalaisen tiedot talouden perusteista ovat nimittäin nykyisin pahasti retuperällä. Ei ymmärretä mistä raha tulee saati miten sitä pitäisi käyttää. Rinteen tuore lausunto leikkausten tarpeettomuudesta on konkreettinen osoitus siitä miten vakava ongelma talouden perusteiden osaamisessa on. Miten tavallinen suomalainen voisi osata hoitaa talouttaan, jos edes tuleva pääministeri ei ymmärrä talouden perusteista tuon taivaallista? Liian moni suomalainen uskoo otsikossa mainittuun rahaa sylkevään taikaseinään.

Tällä hetkellä 500 000 suomalaista on ulosotossa ja 380 000 suomalaisella on merkintä maksuhäiriöstä. Ulosotossa on siis uskomattomat yhdeksän prosenttia kaikista suomalaisista ja 11 prosenttia kaikista täysi-ikäisistä. Jos hallitus muodostetaan Säätytalolla parhaillaan neuvottelevista lobbareis… siis puolueista, voidaan tulevina vuosina jännittää lähinnä sitä kumpi nousee enemmän, ulosotossa vai maksuhäiriörekisterissä olevien määrä. Murskaavan vaalitappion jälkeen omien äänestäjiensä muroihin parhaillaan virtsaava Keskusta on nyt vaa’ankielen asemassa. Jos sieltä löytyy edes ripaus selkärankaa, isketään Säätytalolla hanskat tiskiin jo tällä viikolla.

Itse veikkasin viime viikolla, että Keskusta vetäytyy neuvotteluista jo tällä viikolla ja että Rinne heivataan samalla takariviin. Seuraavan hallitustunnustelijan myötä Suomeen saadaan oikeistohallitus, joka pelastaa mitä vielä pelastettavissa on. Jos näin ei käy, tulee hallitus hajoamaan viimeistään, kun sipiläläisiin ja kaikkoslaisiin repeytyneen Keskustan kannatus vajoaa kahden vuoden sisällä kymmenen prosentin tuntumaan. Silloin Keskustan nimi voidaan pyyhkiä lopullisesti suurten puolueiden listalta. Aikaistetuissa vuoden 2021 eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset ja Kokoomus tulevat saamaan murskavoiton, jonka jälkeen on edessä vihervasemmiston runteleman ja korviaan myöden velkaisen maan uudelleenrakennus rajuin leikkauksin. Silloin onneksi tiedetään mihin suuntaan hyvinvointivaltion alasajosta syyttävä sormi osoittaa.

Vaalituloksella pyyhittiin pöytää – osanottoni ahkerille suomalaisille

Suomi näyttää nyt saavan vasemmistohallituksen, kun vaalien tuloksella pyyhitään pöytää hallitusneuvotteluissa. Suomalaiset äänestivät erittäin selkeästi oikeistohallituksen jatkon puolesta, mutta suurimmaksi puolueeksi täpärästi noussut SDP päätti sivuuttaa vaalituloksen ja kerätä kanssaan hallitukseen vaalien suurimman häviäjän Keskustan ja sen täytteeksi joukon pikkupuolueita. Mikäli nyt esitetyllä kokoonpanolla muodostetaan hallitus, esitän jo tässä vaiheessa syvimmät osanottoni ahkerille suomalaisille tulevan talouskaaoksen johdosta.

Olen kuitenkin samaan aikaan ylpeä siitä, ettei Kokoomus antanut Antti Rinteen kanssa käymissään neuvotteluissa periksi tavoitteistaan, jotka ovat aidosti hyvinvointivaltion edellytys. Kokoomus ei suostunut ottamaan lisää valtionvelkaa eikä kiristämään suomalaisten verotusta entisestään. Sen sijaan Kokoomus vaati, että jokaisen suomalaisen palkansaajan ja eläkeläisen pitää saada tuloistaan enemmän rahaa omaan käyttöönsä. SDP oli toista mieltä, sillä se aikoo verottaa Suomen uuteen taantumaan.

Kokoomuksen suoraselkäinen toiminta vie nyt oppositioon. Rinteen hallituksessa mukana oleminen olisi ollut monessa mielessä riski, sillä Kokoomus olisi joutunut ottamaan lisää velkaa ja nostamaan veroja ja lisäksi Kokoomus olisi heitetty susille seuraavien vaalien alla, kun olisi kysytty miksi demarien päättömät lupaukset jäivät toteutumatta. Nyt susille heitetään Keskusta, joka on jo valmiiksi heikompi kuin koskaan. Alkavan kauden jälkeen jo nyt romahtaneesta kannatuksesta on jäljellä enää rippeet.

Keskituloinen suomalainen lapsiperhe maksaa tuloistaan jo nyt 74 prosenttia erilaisia veroja, ja jatkossa vieläkin enemmän. Yrittäjien asema tulee heikkenemään selvästi, mikäli SDP saa edes murto-osan esityksistään läpi. Hallituksen tällä tietoa muodostava vihervasemmisto esitteli vaalien alla lupauksiaan, joista valtaosa tarkoittaa entistä suurempien rahasummien siirtämistä aivan tavallisten ahkerien palkansaajien taskuista muiden taskuihin. Tuossa satumaailmassa ahkeruudesta ei palkita, vaan rankaistaan.

Olen todennut, että tuloveron progressio on työlle asetettu haittavero. Sitä tullaan nyt lisäämään, kun suomalaisia ryhdytään palkitsemaan toimettomuudesta entistä avokätisemmin. Maaginen rahaa sylkevä taikaseinä tulee olemaan kovilla, mikäli Antti Rinteen tekemiä jopa 8 miljardin euron vaalilupauksia ryhdytään toteuttamaan.

Nyt Kokoomukselle on hyvä olla hetki oppositiossa myös siksi, että seuraavissa vaaleissa Kokoomus ja Perussuomalaiset tulevat ottamaan murskavoiton. Ikävä kyllä sitä edeltää raju mahalasku, kun Suomen talous ajetaan kerralla taikaseinään. Seuraavien vaalien jälkeen oikeistopuolueet joutuvat korjaamaan vasemmistohallituksen helppoheikkipolitiikan seurauksia kovalla kädellä. Leikkaukset tulevat olemaan silloin kipeitä, mutta vastuulliset on onneksi helppo osoittaa. Mahdollisesti sen tekee EKP jo ennen vaaleja.

Suomen kannalta on surullista ja jopa traagista heittää roskakoriin edellisen oikeistohallituksen historiallisen upeat saavutukset niin työllisyyden ja talouden parantamisessa kuin tuloerojen, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämisessä. Varmaa on, että nyt esitetyllä hallituksen kokonpanolla Suomi saa ainakin yhden merkittävän vientituotteen Viroon muuttavista yrityksistä.

Ryhtiliike maahanmuuttoon – aidot asiantuntijat pääsivät ääneen

Populismissa pyritään esittämään helppoja ja yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Maahanmuutto on perinteisesti ollut hyvä esimerkki populismista, jossa keskitietä kulkevat tolkun ihmiset pyritään usein leimaamaan molempien ääripäiden toimesta. Joko olet meidän puolellamme tai meitä vastaan. Keskustelua dominoivat molemmat ääripäät, jotka eivät halua tolkun ihmisiä häiritsemään vahvasti polarisoitunutta keskusteluaan. Kyse on lisäksi nähdäkseni ainakin osin myös tahallisesta väärin ymmärtämisestä poliittisin tarkoitusperin.

Suomalaiset päättäjät ovat olleet 1990-luvun alusta saakka aivan liian naiiveja ja sinisilmäisiä turvapaikanhakijoita kohtaan. Kuten Suomessa usein, taas kerran tarvittiin surullinen tragedia ja lähestyvät vaalit ennen kuin valtaosa päättäjistä avasi silmänsä. Tämä siitä huolimatta, että rikostilastot ovat osoittaneet jo vuosien ajan ulkomaalaisten kasvavaneen yliedustuksen seksuaalirikoksissa. Tilastoja ei ole haluttu uskoa esimerkiksi eduskunnassa ja poliisijohdossa, joissa ikäviä lukuja on yritetty perustella ilmoituskynnyksen alentumisella. Tuskin he uskoivat itsekään selitykseensä.

Oulun tapahtumat nostivat maamme ylle synkän pilven, ja jos pilvellä on havaittavissa edes pieni hopeareunus, on se ollut tolkullisten maahanmuuttajien nouseminen otsikoihin. Viimeinkin heitä kuullaan! Suomessa ei nimittäin ole totuttu siihen, että näistä asioista kuullaan kriittisiä äänenpainoja maahanmuuttajien taholta. Erityisesti Eva Tawasolin ja Rajkumar Sabanadesanin lausunnot ovat olleet erityisen tärkeitä, koska näillä asiantuntijoilla on aivan toisenlainen mandaatti kommentoida tapahtumia kuin meillä sivusta seuraavilla suomalaisilla. Tawasol ja Sabanadesan puhuvat molemmat kriittisesti ja rohkeasti asioiden oikeilla nimillä. Tällaista tarvitaan jatkossakin lisää, sillä näin suuria ongelmia ei saa lakaista maton alle.

”Usein kuulee muistutettavan, että ”tekeväthän suomalaisetkin seksuaalirikoksia”. Tämä on kuitenkin samanlaista whataboutismia kuin mitä esimerkiksi Donald Trump harrastaa.”
Rajkumar Sabanadesan kolumnissaan 16.1.2019

Minä en ole maahanmuuton asiantuntija, sillä oma asiantuntemukseni koskee lähinnä yrittäjyyttä, taloutta ja työelämää. Toimittajana pyrin turvautumaan asiantuntijoilta ja tilastoista saamiini tietoihin. Poliisi-tv:n toimittajana pääsin aikoinaan perehtymään jonkin verran myös maahanmuuton ongelmiin. Haastattelin silloin juuri rikollisuuteen liittyen useiden eri etnisten ryhmien johtajia, jotka kertoivat miten haastavaa heidän nuorempaa sukupolveaan on pitää kurissa, kun vanhimpien arvovalta oli murentunut liikaa. He kertoivat kuitenkin tuomitsevansa jyrkästi myös omiensa rikokset. Tämä näkökulma on mielestäni jäänyt viime aikoina liian vähälle huomiolle. Valtaosa ulkomaalaisista nimittäin tuomitsee oman ryhmänsä rikolliset, koska tietävät niiden vaikeuttavan koko ihmisryhmän asemaa Suomessa.

Lue lisää: Turvapaikanhakijoiden rikollisuus vakava uhka – ryhtiliike tehtävä heti

Toivon, että suomalaiset mediat päästävät myös jatkossa ääneen kriittisiä puheenvuoroja esittäviä tolkun maahanmuuttajia. He nimittäin osoittavat meille kaikkein konkreettisimmin, että nyt tarvitaan ryhtiliike. Päättäjät saavat heiltä myös tärkeää tietoa miten esimerkiksi lainsäädäntöä ja rangaistuksia tulisi kehittää. Suomalaisen oikeuskäytännön ehdolliset tuomiot eivät nimittäin ole konkreettisia tuomioita, eivätkä siten toimi pelotteena. Sama koskee suomalaista vankilaa, joka on kriisialueilta tulleille turvapaikanhakijoille kuin all inclusive -lomakoti. Sen sijaan turvapaikan peruminen ja karkotus tuomion kärsimisen jälkeen toimisivat aitona pelotteena.

”Jos ihminen on kasvanut kulttuurissa, jossa tasa-arvoa ei tunneta, on toiveajattelua ja jopa hölmöä luottaa siihen, että pari sosiaalityöntekijän (usein naisen) vetämää tasa-arvokurssia vastaanottokeskuksessa muuttaa asian.”
Rajkumar Sabanadesan kolumnissaan 16.1.2019

Mitä sitten pitäisi tehdä? Tärkeintä on ottaa laittomasti maassa olevat kiinni ja poistaa heidät maasta. Jos esimerkiksi Irak ei suostu ottamaan palautettavia vastaan, tulee ulkoministeriön neuvotella tilanteen korjaamiseksi. Euroakaan kehitysapua ei tule antaa maihin, jotka eivät ota omiaan vastaan.

Suomi ei tietenkään voi sulkea rajojaan ja kieltäytyä auttamasta ketään. Suomen pitää kuitenkin auttaa vain niitä, jotka apua oikeasti tarvitsevat. He ovat kiintiöpakolaisia, eli pakolaisleireillä olevia lapsia, naisia ja lapsiperheitä, joille YK:n pakolaisjärjestö on jo antanut pakolaisstatuksen. Lisäksi seksuaalirikosten rangaistuksia tulee koventaa tekijän kansalaisuuteen ja taustaan katsomatta.

Vaadin viime vuonna seksuaalirikosten rangaistusten koventamista ja esitin, että seksi alle 13-vuotiaan kanssa katsottaisiin aina raiskaukseksi, josta tulee aina tuomita ehdotonta vankeutta. Lisäksi esitin, että minimirangaistuksia pitää korostaa merkittävästi, koska maksimin muutoksilla ei ole mitään käytännön merkitystä. Lisäksi rikoslaista täytyy poistaa tuomioiden paljousalennukset. Seksuaalirikokset eivät nimittäin ole tarjoustuotteita, joita saa kaksi yhden hinnalla.

Lue lisää: Oikeusjärjestelmän törkeä mahalasku – seksi lapsen kanssa ei ole raiskaus

Oikeusministeriössä kaavaillaan parhaillaan lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin uutta nimikettä ”törkeä lapsenraiskaus”, jonka rangaistusasteikko olisi 4-12 vuotta vankeutta. Eduskunnassa on käsittelyssä myös ulkomaalaislain muutos, jossa puututaan turvapaikanhakijoiden uusintahakemuksiin ja mahdollistetaan turvapaikanhakijoiden passien haltuunotto palautusten helpottamiseksi.

Vuoden 2019 alusta lähtien rikoksiin syyllistyneiden karkotuksia nopeutettiin. Tänä vuonna poliisille on osoitettu 26 miljoonaa euroa enemmän rahaa kuin viime vuonna, ja vuoteen 2024 mennessä poliisien määrän pitäisi nousta Suomessa noin 7850 poliisiin. Nämä muutokset eivät vielä estäneet ulkomaalaisten seksuaalirikosten paisumista kansalliseksi ongelmaksi, mutta ne ovat kuitenkin askel oikeaan suuntaan.

Suomalainen työelämä täytyy korjata – muutosvastarinta viimein narikkaan

Aamulehti julkaisi päivälleen vuosi sitten kirjoitukseni (kuva alla) suomalaisen työelämän suurimmasta haasteesta, eli kroonisesta muutosvastarinnasta. Ongelma oli vuosi sitten akuutti, ja ikävä kyllä se on sitä yhä edelleen. Sipilän hallitus yritti korjata tilannetta niin sanotulla työllistämislailla, mutta ryhtiliike jäi kuitenkin torsoksi, koska ammattiliitoille annettiin veto-oikeus Suomen lainsäädäntöön.

Ammattiliittojen muutosvastarinta siis vesitti jälleen kerran suomalaisen työelämän kipeästi tarvitsemat kehitysaskeleet. Mahdollisimman suuri työttömyys on tunnetusti ammattiliittojen etu, jonka tavoittelemisessa palkansaajat ovat vain tiellä. Irtisanomisen helpottaminen olisi tuonut Suomeen merkittävästi lisää työpaikkoja, joten ammattiliitot olivat valmita jopa massiivisiin lakkoihin uudistuksen torppaamiseksi. Ennemmin tai myöhemmin eteemme tulee vääjäämättä hetki, jolloin vastakkain ovat Suomen kehitys ja ammattiliittojen muutosvastarinta. Ellei vasemmisto tule ruotsalaisten tavoin järkiinsä, kirpaisee massiivinen lakkoaalto kovasti. Laastari kannattaa kuitenkin nykäistä irti kerralla eikä jättää hautumaan.

Aamulehti 15.1.2018

Suomi tarvitsee nykyistä joustavampia työmarkkinoita. Meidän täytyy ryhtyä yhdessä vakavasti pohtimaan miten syrjäinen maamme pääsee kehityksen kelkkaan, joka kulkee ohitsemme vääjäämättä, jos emme hyppää sen kyytiin. Muutosvastarinta estää kehitystä ja tulee yhteiskunnallemme pitkällä aikavälillä kohtuuttoman kalliiksi.

Sipilän hallituksen torsoksi jäänyt työllistämislaki tulee ottaa alkuperäisessä muodossaan vahvasti mukaan tuleviin hallitusohjelmiin ja lakimuutos ajaa läpi heti seuraavan hallituksen ja eduskunnan alkutaipaleella. Ensin koskemaan kaikkia alle 20 hengen yrityksiä, ja myöhemmin hyvien kokemusten myötä laajentaa laki koskemaan kaikkia yrityksiä.

Samalla Suomen tulee viimein poistaa työnantajia yrityksen koon perusteella syrjivä yleissitovuus ja mahdollistaa laaja paikallinen sopiminen. Ilman näitä elintärkeitä työelämän muutoksia Suomi jää seuraamaan kuinka fiksummat naapurimaat porskuttavat ohitsemme niin, että pian pelkät punaiset perävalot vilkkuvat horisontissa.

Lue myösAmmattiliittojen itkupotkuraivarit

Lue myösKansantalous ammattiyhdistysten panttivankina

Mikäli Suomen tulevalla hallituksella tulee kokoonpanoon katsomatta olemaan hahmotusongelmia työelämän kehityksen tarvitsemista muutoksista, voidaan mallia katsoa esimerkkinä mainitsemani Tanskan lisäksi myös Ruotsista. Siellä jopa demarit ovat viimein ymmärtäneet mitä työelämän kehitys 2000-luvulla tarkoittaa ja mitä päättäjien pitää tehdä hyvinvointivaltion säilyttämiseksi.

Ruotsissa uudistunut hallitus sopi jättävänsä muutosvastarinnan viimein narikkaan ja tekevänsä useita kehitykselle välttämättömiä talousliberaaleja uudistuksia. Mukana on edellä mainitsemani työllistämislaki, luopuminen ahkeruutta torppaavasta solidaarisuusverosta sekä alempien palkkojen salliminen pitkäaikaistyöttömien saamiseksi töihin. Ruotsi on ottanut mallia Tanskasta, ja Suomen pitää tehdä samoin, jos haluamme jatkossa menestyä.

Parhaillaan Suomi linjaa mihin suuntaan suomalaista työelämää ollaan viemässä. Taannutaanko kylmässä peräpohjolassa takaisin ammattiliittojen kultaiselle 1960-luvulle vai katsotaanko viimein rohkeasti eteenpäin 2000-luvulle ja kansainvälisille markkinoille. Hyvinvointivaltion tulevaisuuden näistä kahdesta vaihtoehdosta turvaa vain toinen. Se, jossa on joustavat työmarkkinat ja talouden perusteet ymmärtävät päättäjät.

Hallituksen esitys tavaramerkkilaista ristiriidassa direktiivin kanssa

Olin taannoin toisena osapuolena Suomen oikeushistorian laajimmassa tavaramerkkiriidassa, jota puitiin peräti 12 vuoden ajan kaikissa mahdollisissa oikeusasteissa ja virastoissa niin Suomessa kuin Suomen ulkopuolellakin. Kyseessä oli paitsi Suomen ennätys diaarinumeroiden ja oikeudenkäyntien määrässä myös tietojeni mukaan ainoa tavaramerkkiriita, jossa korkein hallinto-oikeus on käsitellyt saman tavaramerkin rekisteröinnin kahteen kertaan. Kyseessä oli 12 vuoden korkeakoulu tavaramerkkijuridiikasta.

Oikeudenkäyntien päätyttyä kutsun työ- ja elinkeinoministeriön työryhmään, jonka tehtävä oli valmistella Suomen tavaramerkkilain kokonaisuudistusta. Työryhmämme sai urakan valmiiksi keväällä 2018 ja tuloksista julkaistiin mietintö. Sittemmin uudesta tavaramerkkilaista saatiin aikaiseksi hallituksen esitys HE 201/2018, ja uuden lain on määrä astua voimaan viimeistään ensi kesänä. Se ei kuitenkaan mennyt lopulta ihan maaliin.

Edellä mainitsemaani tavaramerkkikiistaa käsiteltiin Suomen lisäksi useissa eri prosesseissa myös Euroopan yhteisön yhtenäistämisvirasto OHIMissa, jossa pääsin tutustumaan näköalapaikalta tavaramerkkejä koskeviin EU-direktiiveihin sekä luonnollisesti myös Pariisin sopimukseen ja TRIPS-sopimukseen, joita vertasin vuosikausien ajan kansalliseen lainsäädäntöön – melko menestyksekkäästi ainakin lopputuloksen perusteella.

Suomen tavaramerkkilain ja EU-direktiivin erojen takia kansallisen tavaramerkkilain kokonaisuudistus on nyt tarpeellinen ja ajankohtainen. Uudistuksen tarkoitus on paitsi selkeyttää tavaramerkkien ja toiminimien suhdetta myös päivittää laki vastaamaan direktiivin sisältöä. Hallituksen esityksen perusteella tämä ei näytä kuitenkaan onnistuneen, sillä esitys tavaramerkkilaiksi ei ole yhdenmukainen direktiivin kanssa. Kerron pian miksi.

Nykyisessä kansallisessa tavaramerkkilaissa ja tavaramerkkidirektiivissä on monia perustavaa laatua olevia eroja, joten vanhentunut kansallinen laki lakaistiin myös Etuovi-oikeudenkäynneissä maton alle useissa kohdissa, kun direktiivi määräsi asioista toisin kuin Suomen tavaramerkkilaki.

Euroopan yhteisön jäsenvaltio voi itse valita, ottaako se käyttöön periaatteen laajemman suojan antamisesta laajalti tunnetuille tavaramerkeille, mutta jäsenvaltio ei voi valita niitä tilanteita, jotka tama suoja kattaa, jos se on päättänyt antaa tällaista suojaa (ks. C-408/01 Adidas, kohta 20). Suomen tuomioistuimet joutuvat näin ollen asettamaan direktiivin Suomen lain edelle, jos niissä on ristiriitaisuuksia. Tämä olikin Etuovi-oikeudenkäynneissäni ratkaisevaa, sillä Suomen tavaramerkkilaki oli ja on yhä auttamattomasti vanhentunut verrattuna direktiiviin.

Tavaramerkkidirektiivissä laajalti tunnetuille merkeille yli tavaraluokkien annettava suoja on Euroopan Unionin jäsenmaissa harmonisoitu ja sen tulee olla yhdenmukainen. Direktiivin mukainen tavaraluokat ylittävä laajalti tunnettujen tavaramerkkien suoja koskee siten vain ja ainoastaan rekisteröityjä merkkejä. Rekisteröinti on siis suojan saamisen ehdoton edellytys, eikä Suomi voi antaa laajalti tunnetulle tavaramerkille direktiiviä kapeampaa tai laajempaa suojaa (C-106/89, Marleasing, tuomio 13.11.1990, Kok. 1990, s. I-4135, Kok. Ep. X s. 599, kohdat 8-9 ja yhdistetyt asiat Pfeiffer ym., kohdat 113-119).

Uutta tavaramerkkilakia valmistelevan taustaryhmämme toiminta sujui kaikin puolin jouhevasti ja hyvässä yhteisymmärryksessä. Mukana oli useita arvostamiani alan ammattilaisia, joista osalla oli ollut osuutensa myös Etuovi-tapauksessa. Nostin työryhmän kokouksissa esiin olennaisen lakiluonnokseen jääneen virheen, joka oli ristiriidassa paitsi direktiivin sanamuodon mutta myös EUT-oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden kanssa. Hallituksen esitykseen onkin nyt jäänyt jo viime syksynä osoittamani virhe, joka on ilmiselvästi ristiriidassa direktiivin kanssa.

Mikäli tavaramerkkilaki astuu voimaan nyt esitetyssä muodossa, joutuvat suomalaiset tuomioistuimet jatkossakin asettamaan kansallisen lain sivuun ja noudattamaan direktiiviä, kuten kävi taannoisissa Etuovi-oikeudenkäynneissä. Olen tutustunut tähän aiheeseen vuosikaupalla, joten luulen tuntevani sen melko hyvin. Hallituksen tulisi pikavauhtia korjata lakiesitykseen jäänyt virhe, jotta kansallinen tavaramerkkilaki vastaisi direktiiviä.

Kyse on laajalti tunnetun tavaramerkin suojasta.

Laajalti tunnetusta tavaramerkistä puhutaan silloin, kun jokin merkki on niin tunnettu, että se saa suojaa kaikissa luokissa. En lähde tässä käsittelemään tuon statuksen saavuttamisen edellytyksiä, koska niistä saisi oman pitkän kirjoituksensa. Nyt on sen sijaan olennaista, että direktiivin ja siihen liittyvän oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden mukaan tavaramerkin täytyy olla rekisteröity saadakseen laajalti tunnetun tavaramerkin suojaa. Tästä ei ole direktiivissä minkäänlaista epäilystä. Rekisteröimätön merkki voidaan toki katsoa laajalti tunnetuksi, mutta ilman rekisteröintiä se ei voi saada laajalti tunnetun tavaramerkin suojaa. Hallituksen esityksessä tavaramerkkilaiksi kuitenkin esitetään direktiivistä merkittävällä tavalla poikkeavasti, että myös rekisteröimätön tavaramerkki voisi saada laajalti tunnetun tavaramerkin suojaa esimerkiksi vakiintumisen perusteella. Hallituksen esityksessä on siis virhe.

Hallituksen esitys HE201/2018 vp

”Tavaramerkin haltijan olisi näytettävä, että tavaramerkki on laajalti tunnettu Suomessa. Tämä tarkoittaa, että merkittävän osan kohdeyleisöstä on tunnettava merkki. Huomioon tulisi ottaa kaikki asiaan vaikuttavat seikat, kuten esimerkiksi merkin markkinaosuus, sen markkinointikustannukset, käytön intensiivisyys, kesto ja maantieteellinen laajuus. Tavaramerkki voi olla laajalti tunnettu ja saada laajalti tunnetulle merkille kuuluvaa suojaa, vaikka tavaramerkkiä ei olisi rekisteröity. Myös tavaramerkkidirektiivi mahdollistaa edellä 4 §:ssä todetuin tavoin vakiintuneet tavaramerkit ja vakiintuneet laajalti tunnetut tavaramerkit. Laajalti tunnetun tavaramerkin suojan laajuuden katsotaan olevan molemmissa tilanteissa sama.”

Tavaramerkkidirektiivi 2015/2436 16.12.2015

”10. On olennaista varmistaa, että rekisteröidyt tavaramerkit saavat saman suojan kaikkien jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä. Unionissa laajalti tunnetuille EU-tavaramerkeille myönnettyä laajaa suojaa vastaava suoja olisi myönnettävä myös kansallisella tasolla kaikille rekisteröidyille tavaramerkeille, jotka ovat laajalti tunnettuja kyseisessä jäsenvaltiossa.”

Huomaatteko merkittävän eron yllä olevissa hallituksen esityksessä ja direktiivissä? Kansallinen tavaramerkkilaki antaisi nykyisellään suojaa rekisteröimättömille, vaikka direktiivi edellyttää rekisteröintiä. Hallituksen esityksessä virhettä perusteellaan viittaamalla puutteellisesti direktiiviin, joka hallituksen virheellisen tulkinnan mukaan mahdollistaisi, että vakiintunut tavaramerkki saisi laajalti tunnetun tavaramerkin suojaa. Perustelu ei pidä paikkaansa, kuten edeltä voidaan helposti huomata.

Tavaramerkkidirektiivin 5.2 artikla, TRIPS-sopimuksen 16.3 artikla ja kattava EUT-oikeuskäytäntö (mm. C-252/07 Intel, kohdat 34 ja 47; T-150 Tosca Blu, kappale 55; C-375/97 General Motors, kappale 23) nimenomaan edellyttävät, että rekisteröinti on laajalti tunnetun tavaramerkin suojan saamisen edellytys. Siitä ei ole epäselvyyttä. Suomen uudessa tavaramerkkilaissa pyritään antamaan rekisteröimättömille tavaramerkeille direktiiviä selvästi kattavampaa suojaa, vaikka se on kiellettyä (mm. C-106/89, Marleasing, tuomio 13.11.1990, Kok. 1990, s. I-4135, Kok. Ep. X s. 599, kohdat 8-9 ja yhdistetyt asiat Pfeiffer ym., kohdat 113-119). Sama virhe löytyy hallituksen esityksestä myös muissa pykälissä. Esimerkiksi 13 §:n 3 momentista, joka ei vastaa sisällöltään direktiivin samaa kohtaa.

Hallituksen esitys HE201/2018 vp

”13 § Tavaramerkkiä ei rekisteröidä, tai jos se on rekisteröity, se on mitätöitävä, jos:
3) merkki on sama tai samankaltainen kuin aiempi Suomessa tai Euroopan unionissa laajalti tunnettu tavaramerkki, riippumatta siitä käytetäänkö sitä samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten.”

Tavaramerkkidirektiivi 2015/2436 16.12.2015

”3. Tavaramerkkiä ei lisäksi saa rekisteröidä tai, jos se on rekisteröity, se on julistettava mitättömäksi,
a) jos se on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi tavaramerkki riippumatta siitä, ovatko tavarat tai palvelut, joita varten sitä haetaan tai rekisteröidään, samoja, samankaltaisia tai ei samankaltaisia kuin tavarat tai palvelut, joita varten aikaisempi tavaramerkki on rekisteröity, kun aikaisempi tavaramerkki on laajalti tunnettu jäsenvaltiossa, jota varten rekisteröintiä on haettu tai jossa tavaramerkki on rekisteröity, tai EU-tavaramerkin tapauksessa tavaramerkki on laajalti tunnettu unionissa ja myöhemmän tavaramerkin aiheeton käyttö merkitsisi epäoikeudenmukaisen edun saamista aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvystä tai maineesta taikka olisi haitaksi aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvylle tai maineelle.”

Voidaanko hallituksen esityksessä viitata direktiivin artiklaan tahallaan virheellisesti? Mahdollisesti, sillä tuossa yläpuolella on aivan suora lainaus direktiivistä. Jokainen huomaa, että artiklassa rekisteröinti mainitaan edellytyksenä laajalti tunnetun tavaramerkin suojan saamiselle, mutta hallituksen esityksen referaatista rekisteröinnin edellytys on jätetty pois. Tuskin tuollaista epähuomiossa tapahtuu. Tässä alla on hallituksen esityksen kappale, jossa yllä olevaa artiklaa referoidaan virheellisesti. Huomaatko eron, eli löydätkö alla olevasta referaatista mainintaa artiklassa mainitusta rekisteröinnistä? En minäkään.

Hallituksen esitys HE201/2018 vp

”Artiklan 3 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä tai, jos se on rekisteröity, se on julistettava mitättömäksi, jos se on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi tavaramerkki, tavaralajien samankaltaisuudesta riippumatta, kun aikaisempi tavaramerkki on laajalti tunnettu jäsenvaltiossa, tai EU-tavaramerkin tapauksessa, kun tavaramerkki on laajalti tunnettu unionissa. Suoja edellytyksenä on, että myöhemmän tavaramerkin aiheeton käyttö merkitsisi epäoikeudenmukaisen edun saamista aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvystä tai maineesta taikka olisi haitaksi aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvylle tai maineelle.”

Niinpä.

Kuten edellä mainitsin, minulla on nimenomaan tästä lainkohdasta vuosien kokemus nyansseineen. Etuovi-tapauksen oikeudenkäynneissä Helsingin hovioikeudella oli  riittävä asiantuntemus haastavien tavaramerkkiasioiden käsittelyyn. En avaa tässä enemmälti oikeudenkäyntien sarjan materiaaleja, sillä helpointa on lainata Helsingin hovioikeutta. Tässä alla tähän liittyvät olennaisimmat hovioikeuden tuomiossa todetut seikat. Ne eivät jätä minkäänlaista tulkinnanvaraa asiasta.

Helsingin hovioikeus, Etuovi-oikeudenkäynti

Suomen oikeusjärjestelmän kannalta olisi noloa, jos uuteen lakiin päätyy direktiivin kanssa ristiriidassa olevia pykäliä. Ettei oltaisi vain direktiivin sekä omaan historiaani liittyvien seikkojen varassa, niin otetaan vielä kansallisia tuomioistuimia (myös Suomessa) sitovia Euroopan Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisuja samasta asiasta.

EUT C-252/07 Intel v. CPM, kohdat 34 ja 47
”Tavaramerkin laajaa tunnettuutta on arvioitava suhteessa siihen, miten kohdeyleisö, joka muodostuu niiden tavaroiden tai palvelujen kuluttajista, joita varten tämä tavaramerkki on rekisteröity, mieltää tavaramerkin.”

EUT T-150/04, Tosca Blu, kappale 55
”Asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohdan sanamuodosta, jossa käytetään ilmausta ”joita varten aikaisempi tavaramerkki on rekisteröity”, seuraa, että tätä säännöstä sovelletaan tämän asetuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaisiin aikaisempiin tavaramerkkeihin vain siltä osin kuin ne on rekisteröity.”

EUT C-375/97, General Motors, kappale 23
”Koska direktiivin 5 artiklan 2 kohdassa – toisin kuin 5 artiklan 1 kohdassa – suojataan rekisteröityjä tavaramerkkejä myös muihin kuin samankaltaisiin tavaroihin tai palveluihin nähden, siinä on asetettu ensimmäiseksi edellytykseksi, että aiemman tavaramerkin tunnettuus yleisön keskuudessa on tietynasteista.”

Otetaan vielä vilkaisu edellä pikaisesti jo sivuamaani TRIPS-sopimukseen ja sen 16 artiklaan. Tämäkään ei jätä juuri arvailun varaa siitä täytyykö laajalti tunnetun tavaramerkin olla suojaa saadakseen rekisteröity vai ei.

TRIPS-sopimuksen 16(3) artikla
”Article 6 bis PC shall apply mutatis mutandis, to goods or services which are not similar to those in respect of which a trade mark is registered, provided that use of that trade mark would indicate a connection between those goods or services and the owner of the registered trade mark and provided that the interests of the owner of the registered trade mark are likely to be damaged by such use.”

Suomen osalta on 1.1.1996 tullut voimaan Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen liitteenä 1 C oleva sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (ns. TRIPS-sopimus), jonka 16 artiklan 3 kohdan mukaan “Pariisin yleissopimuksen (1967) 6 bis artiklaa sovelletaan soveltuvin osin tavaroihin ja palveluihin, jotka eivät ole samanlaisia niiden kanssa, joille tavaramerkki on rekisteröity, edellyttäen että tavaramerkin käyttö sanotuille tavaroille tai palveluille loisi vaikutelman yhteydestä noiden tavaroiden tai palvelujen ja tavaramerkin omistajan välillä, ja edellyttäen, että rekisteröidyn tavaramerkin omistajan etu todennäköisesti kärsisi sellaisesta käytöstä.” TRIPS-sopimuksen 16 artiklan 3 kohdassa edellytetään siis tavaralajien ylittävän suojan saamiseksi tavaramerkin rekisteröintiä (mm. Mia Pakarinen: Tavaramerkin oikeudellinen suoja-ala ja tavaramerkin käyttö verkkotunnuksessa 2004, s. 64-66).

EUT on katsonut tavaramerkkiasetuksessa tarkoitetun laajalti tunnetun tavaramerkin suojan edellytysten osalta, että laajalti tunnettuina tavaramerkkeinä suojataan vain sellaisia tavaramerkkejä, jotka ovat yleisesti tunnettuja Pariisin yleissopimuksen 6 bis artiklassa tarkoitetussa merkityksessä ja joiden rekisteröinnistä on esitetty näyttöä (T-150/04, Mülhens GmbH & Co. KG v. SMHV, kohta 56). Unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi todennut, että se, että jäsenvaltion lainsäädännössä taataan laaja suoja Pariisin yleissopimuksen 6 bis artiklassa tarkoitetuille yleisesti tunnetuille tavaramerkeille, joita ei ole rekisteröity, ei ole omiaan muuttamaan toteamusta, jonka mukaan asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohtaa ei sovelleta yleisesti tunnettuihin tavaramerkkeihin, kun niitä ei ole rekisteröity (Mülhens, kohta 61). Toisin sanoen laajalti tunnetun tavaramerkin suojaa voi saada vain rekisteröity tavaramerkki toisin kuin hallituksen esityksessä nyt virheellisesti todetaan.

Mia Pakarinen, Tavaramerkkien oikeudellinen suoja-ala

”TRIPS-sopimus, toisin kuin Pariisin sopimus, antaa siis suojaa myös yli kilpailurelaation. TRIPS-sopimuksen mukaan tällaista laajennettua suojaa tulisi kuitenkin antaa vain rekisteröidyille tunnuksille. TRIPS-sopimuksen ja direktiivin valossa näyttää siis siltä, että yhteisöalueella rekisteröimättömille tavaramerkeille tulisi siis pääsääntöisesti antaa suojaa vain suhteessa identtisiin tai samankaltaisiin tavaroihin/palveluihin. Jotta tavaramerkin oikeudenhaltija voisi saada yli tavarakohtaisuuden menevää suojaa, on hänellä oltava voimassaoleva rekisteröinti johon vedota.”

”TRIPS-sopimus antaa rekisteröidyille yleisesti tunnetuille merkeille suojaa yli kilpailurelaation. Sen tarkoitus on laajentaa Pariisin sopimuksen suojaa, mutta se eroaa tästä olennaisesti juuri siksi, että siinä puhutaan vain ja nimenomaisesti rekisteröidyistä merkeistä.”

Mitä nyt pitäisi tehdä?

Nähdäkseni ei ole mitään epäselvyyttä siitä, etteikö direktiivi edellyttäisi rekisteröintiä laajalti tunnetun tavaramerkin suojan saamiselle. Toin nämä epäkohdat esiin työ- ja elinkeinoministeriön asettamassa työryhmässä sekä suullisesti että kirjallisesti. Jostain syystä ne eivät kuitenkaan päätyneet mietintöön saakka, vaikka kyse on olennaisesta seikastaHallituksen esitys uudesta tavaramerkkilaista tulee korjata vastaamaan tavaramerkkidirektiiviä. Se onnistuu poistamalla hallituksen esityksestä virheellinen perustelu ”Tavaramerkki voi olla laajalti tunnettu ja saada laajalti tunnetulle merkille kuuluvaa suojaa, vaikka sitä ei ole rekisteröity” ja lisäämällä lakiesitykseen direktiivin mukainen määritelmä rekisteröinnin edellytyksestä laajalti tunnetun tavaramerkin suojan saamiseksi.

Ellei tätä virhettä korjata, joutuvat suomalaiset tuomioistuimet jatkossakin noudattamaan kansallisen lainsäädännön sijaan EU-direktiiviä. Sellainen tilanne tuskin oli alunperin tavaramerkkilain kokonaisuudistuksen tarkoituksena. Uudistusta lähdettiin nimittäin aikanaan tekemään, jotta tavaramerkkilaki saataisiin viimein vastaamaan direktiiviä. Ilmeisesti joku on nyt pudottanut hanskat ennen maaliviivaa. Tavaramerkkilaki ei nimittäin avaudu kovin helposti edes kokeneille asianajajille saati kansanedustajille ja ministeriön virkamiehille. Nyt tarvitaan käsi pystyyn virheen merkiksi ja nopea korjausliike.