Julkaistu

THL ajoi lobbarimopolla seinään – alkoholin kulutuksesta perättömiä tietoja

Olen seurannut Suomen alkoholilain uudistamista hyvin läheltä kesästä 2017 saakka, ja samalla olen saanut huomata miten suomalaisia ja heidän kykyään päättää omista asioistaan on toistuvasti epäilty päättäjien ja viranomaisten toimesta. Suomesta löytyy edelleen puolueita ja viranomaisia, jotka liputtavat avoimesti holhouksen puolesta. Holhousta halutaan Suomeen monin tavoin, mutta konkreettisin esimerkki on uusi alkoholilaki.

Ensimmäisen kerran kirjoitin alkoholilaista jo useita kuukausia ennen sen hyväksymistä otsikolla ”Alkoholiprosentin nosto lisää merkittävästi kansanterveyttä”. Tuolloin näkemystäni pidettiin pähkähulluna, mutta niinpä se vain toteutui. Viimeksi kirjoitin alkoholilaista marraskuun alussa otsikolla ”Uusi alkoholilaki oli terveysteko – holhouksen vähentämistä jatkettava”. Niiden välissä kirjoitin asiasta verkossa muun muassa otsikolla ”THL pyyhkii vaikka nelosolut on jo housuissa” ja Aamulehdessä otsikolla ”Viinit kuuluvat ruokakauppaan”. Kirjoituksia on siis riittänyt, mutta niin on ollut syytäkin.

Minä en missään nimessä aja suomalaisten alkoholinkäytön lisäämistä, vaan sen vähentämistä. Peräänkuulutan nimittäin valtiota luottamaan suomalaisiin edes sen verran, että lopetetaan viimeinkin perusteeton holhoaminen ja mahdollistetaan siirtyminen eurooppalaiseen kulttuuriin. On 1960-lukulaista väittää, että 2010-luvulla suomalaiset ratkeaisivat edelleen ryyppäämään, jos nelosolutta tai viiniä voisi ostaa ruokakaupasta. Alkoholiin liittyy Suomessa edelleen kieltolain ajoilta periytyvä kielletyn hedelmän maku, koska saatavuutta on valtion toimesta rajoitettu. Tuo kielletyn hedelmän status täytyy alkoholilta riisua, ja se onnistuu vain yhdellä tavalla. Viranomaisten suussa vuosien varrella jo mantraksi muuttunut väite ”Saatavuuden lisääntyminen lisää kulutusta” ei pidä enää 2000-luvulla alkuunkaan paikkaansa. Uusi alkoholilaki on siitä konkreettinen käytännön esimerkki.

Esipuheet on pidetty, joten asiaan.

Uuden alkoholilain suurin häviäjä on ollut – kuten jo alkuvuodesta totesin – Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, joka asemoi itsensä alkoholilain käsittelyssä Alkon lobbariksi ja etujärjestöksi. Siinä lokerossa THL tulee pitää myös jatkossa, kun eduskunnassa aletaan seuraavalla kaudella valmistella Alkon monopoliaseman lopettamista ja viinien myyntiä ruokakaupoissa.

Mitä THL sitten teki?

Se valehteli eduskunnalle alkoholilain seurauksista.

Millään muulla kuin tarkoituksellisella väärän tiedon levittämisellä ei voida selittää sitä, että THL muutti ennustettaan uuden alkoholilain aiheuttamista lisäkuolemista kesken prosessin alkuperäisestä 150 lisäkuolemasta jopa 500 lisäkuolemaan. Näin THL kertoi eduskunnan valiokunnalle. Ennusteen muutos tapahtui vieläpä siinä vaiheessa, kun alkoholilain läpimeno alkoi näyttää mahdolliselta. THL siis lisäsi panoksiaan ja uhkaili kansanedustajia entistäkin synkemmillä seurauksilla, jos he äänestäisivät uuden lain puolesta. Alkon lobbarina THL kuuluu Sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen, ja ministeriö vastusti uutta alkoholilakia. Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. Tuli tuo käsky ennusteiden muutoksesta sitten ministeriöstä tai Alkon suunnalta, vesittivät perättömät väitteet koko laitoksen uskottavuuden pysyvästi.

Uuden lain voimaanastumisesta saakka Suomen alkoholin kulutus on ollut laskussa sekä litroissa että puhtaassa alkoholissa mitattuna. Historian kuumin hellekesä olisi helposti voinut nostaa kulutusta esimerkiksi viidellä prosentilla, koska suomalaiset viettivät koko viime kesän terasseilla niin ravintoloissa kuin kodeissakin. Toisin kuitenkin kävi. Parhaillaan kukkahatut ilakoivat kuitenkin uutisista, joiden mukaan alkoholin kulutus olisi noussut Suomessa tammi-elokuussa 1,1 prosenttia. Minun täytyy tuottaa heille pettymys.

Ei noussut. Fake news.

Suomessa(kaan) ei kannata lukea kaikkea mitä lehdissä lukee tai televisiossa ja radiossa kerrotaan. Kymmenet mediat ovat nimittäin uutisoineet asiasta virheellisesti. Todellisuudessa alkoholin kokonaiskulutus kyllä kasvoi hieman, mutta historiallisesta hellekesästä huolimatta se kasvoi vain 0,5 prosenttia. Se ei kasvanut 1,1 prosenttia. Medioissa virheellisesti väitetty 1,1 prosentin kasvu oli nimittäin ainoastaan vähittäis- ja anniskelumyynnin kulutuksen osuus. Ei kokonaiskulutus, kuten on virheellisesti uutisoitu. Saatavuuden parantaminen Suomessa vähensi Viron viinarallia, joka vähensi matkustajatuontia puhtaassa alkoholissa mitattuna peräti 200.000 litraa 5,2 miljoonasta 5,0 miljoonaan litraan. Kun matkustajatuonti saatiin laskettua mukaan kulutustilastoihin, putosi kokonaiskulutus 0,5 prosenttia. Tämän seikan jopa THL joutui lopulta myöntämään, mutta lukemattomissa suomalaisissa medioissa luvut ovat edelleen virheellisiä.

Hämeen Sanomat

Julkisuudessa on ollut tähän saakka tieto, että THL ennusti alunperin 6 prosentin kulutuksen kasvun. Harva kuitenkaan tietää, että todellisuudessa THL ennusti uudelle alkoholilaille alunperin merkittävästi julkisuudessa olleita lukuja rajumpia seurauksia. Tässä alla ote laitoksen marraskuussa 2017 julkaisemista hurjista uhkakuvista.

THL ennuste 2017

Kuten edellä nähdään, THL ennusti kokonaiskulutuksen kasvuksi pahimmassa skenaariossaan uskomatonta 10,3 – 12,5 prosenttia, mikäli keskivahvuus olisi noussut 5,5 prosenttiin. Laitoksen tehtävä on laatia skenaarioita, joista kansanedustajille esitettäväksi valittiin lopulta kuvassa paksummalla fontilla nähtävä 6,0 prosentin kasvuennuste. Tuota ennustetta THL laski myöhemmin 4 prosenttiin saatuaan tietää tulevasta alkoholilain korotuksesta. Joulukuussa 2017 ei ollut vielä aavistustakaan nurkan takana odottavasta historian upeimmasta hellekesästä, jonka myötä alkoholin kokonaiskulutus nousi lopulta vain 0,5 prosenttia. Tuota voidaan pitää upeana saavutuksena, ja kesän jälkeen tilasto tulee tasoittumaan, kunhan syys-lokakuun luvut saadaan mukaan.

Helsingin Sanomien ansiokkaan THL-kriittisen artikkelin jälkeen itse laitoksen pääjohtaja Juhani Eskola vastasi lehdessä esitettyihin väitteisiin. Pääjohtaja syyttää nyt laitoksensa antamia virheellisiä ennusteita pelkästään alkoholin hintakehityksen väärällä arviolla. Aikoinaan THL julkaisi kuitenkin hurjien ennusteiden kanssa samaan aikaan myös perusteet, joilla se päätyi noihin ennusteisiinsa. Tuolloin THL kertoi arvioineensa lakimuutosten vaikutuksia näiden viiden eri tekijän kautta:

1. Nelosoluen, vahvan siiderin ja niin sanottujen limuviinojen, ml. long drink -juomien, myyntipisteiden lukumäärä kasvaa 15-kertaiseksi.

2. Näiden juomien hinta Suomessa alenee.

3. Näitä juomia myydään myös sunnuntaisin.

4. Näiden juomien osalta yksityiseen kauppaan liittyvä myynninedistäminen lisääntyy.

5. Ulkomailta, erityisesti Virosta, ja Alkosta aiemmin ostettuja alkoholijuomia hankitaan päivittäistavarakaupasta (jakelukanavien välinen korvautuminen).

Näistä viidestä vaikuttavasta tekijästä kaikki paitsi hinta ovat sittemmin toteutuneet. 1. Myyntipaikkojen määrä kasvoi, 3. juomia myydään myös sunnuntaisin, 4. juomien myynninedistäminen on lisääntynyt ja 5. Virosta aiemmin tuotua Lonkeroa ostetaan nykyisin ruokakaupoista. Kun neljä tekijää viidestä on jo toteutunut, yrittää THL syyttää Alkon lobbaamisesta kohtaa 2, joka ainoana ei ole toteutunut. Joko muut neljä kohtaa olivat alunperinkin vain silmänlumetta tai vaihtoehtoisesti THL keksi hätäpäissään syyttää hintoja siitä, että sen kansanedustajille maalaamat uhkakuvat 500 lisäkuolemasta vuosittain eivät lopulta toteutuneetkaan. Tuskin laitoksella uskottiin syksyllä 2017, että alkoholilaki menisi läpi vastoin laitoksen tahtoa ja että siellä jouduttaisiin joskus vielä selittelemään perättömiä uhkauksia. 

Uuden alkoholilain voimaantulon jälkeen saadut tilastot ovat olleet myrkkyä THL:n lisäksi myös muille holhousvaltiota rakastaville, kuten Pekka Puskalle, Toimi Kankaanniemelle, Päivi Räsäselle ja EHYT ry:lle. Näiden toiminta perustui väitteelle, jonka mukaan suomalaiset olisivat katuojassa juotuaan sunnuntaina ruokakaupasta ostamansa pari 5,5-prosenttista pintahiivaista American Pale Alea. Suomalaiset olivat kuitenkin fiksumpia ja vastuullisempia kuin mitä lisää holhousta haluavat tahot uskoivat – Touko Aalto ja lähes kaikki muut Vihreät mukaan lukien. Suomalaiset osasivat käyttäytyä, eivätkä hamstranneet ruokakaupassa ostoskärryjään täyteen Lonkeroa. Edes houkuttelevan väriset limuviinat eivät häikäisseet nuoria naisia juomaan niillä itsensä tärviölle, kuten THL-asiantuntija vielä pari päivää sitten Maikkarin haastattelussa vihjasi.

Suomi osoitti uuden alkoholilain myötä olevansa valmis ottamaan seuraavan askeleen, eli viinit ruokakauppoihin. Sen käsittelyyn on jo nyt varattu Alkon asiaa ajavalle THL:lle lokero muiden lobbarien ja edunvalvojien joukossa. Lisäksi kotitalouksissa tapahtuvaa alkoholin kulutusta tulee jatkossa ohjata ravintoloihin alentamalla ravintola-alan arvonlisäveroa 14 prosenttiin. Nykyisin ravintolassa nautitun viinilasillisen hinnalla saa ostettua kotiin koko viinipullon, joten hyvän viinilasillisen sijaan juodaan usein kerralla koko pullo. Kaiken tämän keskellä täytyy vielä myöntää, että yhden oluiden lajin kulutus on ollut alkoholilain voimaantulon jälkeen niin kovassa kasvussa, ettei sitä kukaan varmasti uskonut todeksi. Kasvulistan kärjessä komeilevat nimittäin alkoholittomat oluet. Uusi alkoholilaki on ollut terveysteko.

Julkaistu

Vihreät nopeuttaa ilmastonmuutosta – kaksinaismoralismin ennätys?

Luulitko Vihreitä ympäristöpuolueeksi? Entä ilmastopuolueeksi? Luulitko Vihreiden olevan huolissaan päästöjen lisääntymisestä? Entä hiilijalanjäljestä? Ennen kaikkea luulitko Vihreiden pyrkivän hidastamaan ilmastonmuutosta?

Luulit väärin.

Vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto vahvisti tänään, että Vihreät kiihdyttävät politiikallaan jatkossakin ilmastonmuutosta. Vihreät on jo vuosikymmeniä tehnyt ilmastohaitallista politiikkaa vastustamalla kiivaasti ilmastoystävällistä ydinvoimaa. Itsestään lumevaikutusta ympäristöpuolueena mielellään levittävä vasemmistopuolue on vastustanut ydinvoimaa jo vuosikymmenten ajan, eli kyseessä ei ole mikään uusi ilmiö.

Olin itse ennen tätä päivää tarpeeksi naiivi luullakseni, että taannoinen erittäin huolestuttava IPCC-ilmastoraportti olisi tuonut viimein hitusen järkeä Vihreiden ydinvoimakantaan.  Kansainvälisen ilmastopaneelin mukaan ydinvoima on yksi keskeisimmistä ilmastomuutoksen ratkaisukeinoista, koska se on kaikkein ilmastoystävällisin vaihtoehto tuottaa suuria määriä energiaa. Luulin siis itsekin, että maailman parhaiden asiantuntijoiden ilmastoraportti olisi saanut Vihreät viimein ymmärtämään, että heidän politiikkansa nopeuttaa ilmastonmuutosta ja on haitaksi meille jokaiselle. Erityisesti se on haitaksi tuleville sukupolville, joiden minä haluan voivan yhä asua tällä planeetalla.

Olin kuitenkin väärässä.

Pekka Haavisto nimittäin vahvisti tänään Yleisradion TV1:n Ykkösaamun haastattelussa, että Vihreät eivät ole muuttamassa ydinvoimakantaansa. Puolue ilmoitti, ettei se suostu rakentamaan Suomeen tulevaisuudessa lisää ydinvoimaa. Ei vaikka ydinvoiman myötä Suomessa päästäisiin siirtymään ilmastonmuutoksen kannalta merkittävästi vähemmän haitalliseen, eli käytännössä nollapäästöiseen energiamuotoon.

”Ydinvoima on yksi keskeinen ratkaisukeino, koska se on yksi vähäpäästöisimpiä teknologioita, kun katsotaan eri teknologioiden elinkaaripäästöjä. Ilmastonmuutoksen torjuminen on akuutti asia, jonka ratkaisemisessa tarvitaan kaikkia vähäpäästöisiä teknologioita.”
– Aalto-yliopiston energiatekniikan professori Sanna Syri

Haaviston mukaan Vihreiltä ei ole tulossa muutosta kriittiseen ydinvoimakantaan siksi, että ydinvoiman osuus tulee puolueen mukaan olemaan tulevaisuudessa pieni. Selitys ontuu pahasti. Totta kai ydinvoiman osuus tulee olemaan pieni, JOS  Vihreät pääsisivät jostain syystä toteuttamaan ympäristöhaitallista politiikkaansa ja voisivat pakottaa Suomen käyttämään ydinvoiman sijaan saastuttavampia energiamuotoja. Vihreiden tavoitteena on energiakulutuksen merkittävä leikkaaminen, mutta se on kuin tavoite lottovoiton voittamisesta. Me satumme asumaan Suomessa, jossa sattuu olemaan talvisin melkoisen kylmä.  Kuten vaaliteemoissani totean, on meidän teollisuutemme maailman ellei puhtain niin ainakin puhtaimpien joukossa. Teollisuudesta on siis vaikea nipistää enää lisää.

Esimerkiksi Uudellamaalla käytettävästä kaukolämmöstä ja sähköstä tehdään nykyisin peräti puolet kivihiilellä. Varsinais-Suomessa määrä on peräti 70 prosenttia. Siinä on 70 prosenttia liikaa. Suomen nykyinen hallitus onkin halukas luopumaan haitallisesta kivihiilestä, joten energiaa täytyy jatkossa tuottaa ilman sitä. Eli selvästi nykyistä puhtaammin. Kaikkien puolueiden tulee ajaa uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäämistä energiatuotannosta, mutta hiilivoiman korvaaminen uusiutuvilla on yksinkertaisesti mahdotonta, koska niiden kapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä. Ydinvoima on tarvittavan energian tuottamiseen ainoa ilmastoystävällinen tapa, ja sen vastustaminen on kuin lentäisi sadalla Boeing 747 -jumbojetillä 24/7 ympyrää Helsingin taivaalla Vihreiden logot kyljissä.

Ilman kivihiilestä luopumistakin jokaisen pitäisi ymmärtää, että Suomen nykyisen ja rakentumassa olevan ydinvoiman määrä ei tulevaisuudessa riitä vastaamaan tarpeeseen. Kivihiilestä luopuminen nostaa tuota kulmakerrointa moninkertaiseksi. Suomen nykyiset ydinvoimalat alkavat vanhentua, ja Vihreät vastustavat uusien rakentamista. Kahdesta nykyisestä reaktorista kaksi on tällä tietoa sammumassa jo ennen vuotta 2040, joten niiden korvaavien kanssa alkaa olla jo nyt kiire. Olkiluodon kohdalla olemme nimittäin viime vuosina nähneet, että uuden ydinvoimalan rakentaminen kestää päätöksineen jopa vuosikymmeniä. Siksi IPCC-ilmastoraportin sisältö tulisi ottaa vakavasti jo nyt, eikä vasta sitten, jos Vihreät joskus hamassa tulevaisuudessa pääsevät toteuttamaan ilmastohaitallista politiikkaansa.

Sähköntuotannon elinkaaripäästöt, Lähde: IPCC-raportti

Tänään Pekka Haavisto teki lausunnollaan Vihreille karhunpalveluksen, joka jättää varjoonsa niin Touko Aallon homoklubilla läpsimiset, Ville Niinistön metsään lavastetut pöllöt kuin Emma Karin perättömät Iljettävää!-huutelut eduskunnan portailla. Haavisto nimittäin iski rätin päin Vihreiden omien kannattajien kasvoja vahvistamalla, että puolue ajaa ilmastonmuutoksen nopeuttamista. Kaikki tähän mennessä esitetty moraalisaarnaus, hyvesignalointi ja liikenteen päästöjen kritisointi ovat pelkkiä leivänmurusia, kun niitä verrataan ydinvoiman vastustamisen aiheuttamiin ilmastohaittoihin.

Jos joku epäilee tätä, niin kannattaa ottaa pikainen vilkaisu Saksan nykyiseen tilanteeseen. Siellä hallitus päätti taannoin sulkea ydinvoimalat. Energiewende-päätös on tarkoittanut käytännössä sitä, että saksalaiset tuottavat nykyisin kolmanneksen sähköstään erittäin saastuttavalla kivi- ja ruskohiilellä. Alunperin ympäristöystävälliseltä vaikuttanut päätös kääntyi siis itseään vastaan, kun ilmastoystävällinen ydinvoima jouduttiinkin yllättäen vaihtamaan kaikkein pahimpiin ilmaston saastuttajiin.

”Saksan Energiewendeä voi käyttää surullisena esimerkkinä siitä, miten voi käydä, jos ideologia on tärkeämpää kuin todellisuus. Saksan päätös purkaa ydinvoimalat on johtanut siihen, että uusiutuva energia on korvannut ydinvoiman, ei fossiilista energiaa. Lopputuloksena päästöt ovat vähentyneet marginaalisen vähän.”
– Turun Vihreät 6.3.2017

Ydinvoiman vastustamisen merkitys vihreiden agendassa vahvistui jokaiselle viimeistään silloin, kun puolue päätti taannoin luopua hallitusvastuusta, koska hallitus antoi vihreää valoa uudelle ydinvoimalle. Vihreät lähtivät siis hallituksesta ovet paukkuen, koska hallitus halusi hillitä ilmastonmuutosta valitsemalla Suomelle ja suomalaisille kaikkein ilmastoystävällisimmän energiamuodon. Kuulostaa Putouksen sketsiltä, mutta on ikävä kyllä totta.

Tulevat sukupolvet tuskin kiittävät Vihreitä.

Meidän suomalaisten tulee ottaa ilmastonmuutos vakavasti. Suomessa on maailman puhtain ilma, ja olemme laskeneet viime vuosina CO2-päästöjä eniten koko Euroopassa. Olemme siis hoitaneet omat asiamme hyvin. Omien toimenpiteiden lisäksi Suomen tuleekin jatkossa ottaa edelläkävijänä maailman ilmastoasioiden johtajuus ja näyttää muulle maailmalle miten ilmastoasioita voidaan ratkaista tehokkaaasti. Suomalainen teollisuus on puhtaimpia maailmassa, ja tuota osaamista meidän tulee jatkossa viedä maailmalle, jotta teollisuudesta saadaan puhtaampaa. Näin Suomi voi tehokkaimmin vaikuttaa koko planeetan ja uusien sukupolvien tulevaisuuteen.

Julkaistu

JockaTV: Nuoret istutetaan vasemmistotaksin maksajan paikalle

JULKAISTU 21.11.2018 SAK/SDP esittää parhaillaan järjenvastaista suunnitelmaa pakottaa lailla yritykset syrjimään nuoria työmarkkinoilla, eli laillistamalla ikäsyrjinnän. Esityksen mukaan yritysten tulisi ensin irtisanoa nuoret, vaikka heidän osaamisensa, koulutuksensa ja arvonsa yritykselle olisi yritykselle vanhempia työntekijöitä suurempi. Lisäksi vihervasemmiston varjobudjetit paljastavat, että nuoret ollaan panemassa maksajan rooliin kaikkien kolmen vasemmistopuolueen (vihreät, demarit ja vasemmistoliitto) suunnitelmissa.

Vaalilupausten korulauseet ovat perinteisesti maailmaa syleileviä, mutta tarkemmin katsottuna tulevia sukupolvia ollaan parhaillaan istuttamassa vasemmistotaksissa maksajan paikalle. Syy tähän on selvä: Nuoret eivät äänestä, joten nuorten piikki on nyt auki.

Kuntavaaleissa nuorten aikuisten 18-25-vuotiaiden äänestysprosentti jäi vaivaiseen 30 prosenttiin, kun koko kansan keskiarvo oli lähes kaksinkertainen 58,3 prosenttia. Nuorilla, nuorilla aikuisilla ja nuortenmielisillä on ensi keväänä mahdollisuus pitää puoliaan. Muuten edessä on tulevien sukupolvien velkataakan merkittävä lisääntyminen. Voit lukea pidemmän kirjoitukseni samasta aiheesta tästä linkistä.

Julkaistu

Ryhtiliike maahanmuuttoon – laittomasti maassa olevat ulos ja työperäisiä sisään

JULKAISTU 20.11.2018 Maahanmuutto on ollut vuodesta 2015 saakka suomalaisille arka aihe, joka jakaa edelleen kansaa. Ääripäissä touhu on lähtenyt ihan lapsesta, mutta valtaosa suomalaisista on onneksi tolkun ihmisiä, jotka taiteilevat ääripäiden välissä. Keskustelu maahanmuutosta on vaikeaa. Polarisoituneessa keskustelussa myös tolkun ihmiset helposti leimataan, koska ääripäät eivät usein suvaitse muita kuin oman usein melko ahtaan näkemyksensä. Ratkaisu voi kuitenkin löytyä jostain sieltä ääripäiden välistä. Leimaaminen estää asiallisen keskustelun tärkeästä aiheesta, josta suomalaisten pitäisi puhua merkittävästi nykyistä enemmän. Varsinkin jos haluamme säilyttää nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan myös tulevaisuudessa.

Terminologian ymmärrys vaikeuttaa keskustelua

Yksi asiallisen keskustelun esteistä on maahanmuuton terminologia, sillä esimerkiksi äärioikealla ei selvästikään tiedetä mitä kiintiöpakolainen tarkoittaa, saati että niitä voisi ajatella myös jonkinlaisena ratkaisuna. Yhtä lailla tarveharkinta ja siitä luopuminen tuntuvat olevan monille varsinainen ajatusten musta aukko. Suomalaisten päitä sekoittavat lisäksi – tahallaan tai tahattomasti – esimerkiksi kolumnistit, jotka eivät erota pakkopalautettavia työperäisestä maahanmuutosta. Noiden täysin eri asioiden samaistaminen on kuin väittäisi vasemmiston pitävän huolta suomalaisten verorahoista. Ei siis ihme, että keskustelua maahanmuutosta pyritään välttämään viimeiseen saakka.

Olen Kokoomuksen ehdokkaana kevään eduskuntavaaleissa, joten kantaani maahanmuuttoon tiedustellaan päivittäin. En välttele mitään aihealuetta, joten kerron tietenkin avoimesti kantani myös tähän kysymykseen. Olen tosin kertonut sen jo vuosien ajan, joten mitään uutta tämä ei ole. Varsinkin somekeskusteluissa minulle on esitetty vuorotellen S-korttia ja R-korttia. Kumpikaan ääripää ei siis näytä suvaitsevan näkemyksiäni, joten tulkitsen sen perusteella kuuluvani tolkullisiin keskitien realisteihin. Mielestäni tarvitsemme maahanmuuttoa, mutta meidän tulee kyetä kontrolloimaan tiukasti millaista se käytänössä on.

Vuonna 2015 kymmenettuhannet turvapaikanhakijat rynnivät rajojemme yli kenenkään estämättä. Tuloksena oli kaaos, joka velloi kuukausikaupalla. Sekava tilanne antoi molemmille ääripäille eväät nousta barrikadeille. Vihervasemmiston ääripää toivotti kaikki maailman ihmiset tervetulleeksi Suomeen viettämään all inclusive -lomaa veronmaksajien kustannuksella, ja äärioikeisto taas halusi sulkea rajat kaikilta ulkomaalaisilta. Molemmat ääripäät olivat ja ovat edelleen mielestäni väärässä. Suomi on pieni maa, jolla on käytössä vain rajalliset resurssit auttaa muita. Siksi resursseja tulee jatkossa kohdentaa maahanmuuttoon, mutta se tulee tehdä merkittävästi nykyistä järkevämmin. Suomella ei nimittäin ole varaa toimia koko maailman sosiaalitoimistona, vaikka joku sitä kuinka haluaisi.

”Laittomasti maassa oleva kielteisen päätöksen saanut turvapaikanhakija on turvallisuusriski Suomelle ja suomalaisille.”

Vuonna 2015 Suomeen tulleista merkittävä osa ei paennut halki Euroopan vainoja, vaan heidän motiivinsa oli taloudellinen*. Toisin sanoen tulla Suomeen turvapaikkalomalle. Passit hukattiin matkalla ja ennen rajaa keksittiin uudet nimet, iät, kotimaat ja tarinat. Samaan aikaan oikeasti apua tarvitsevat naiset, lapset ja lapsiperheet jäivät virumaan pakolaisleireille, koska heillä ei ollut mahdollisuutta maksaa ihmissalakuljettajille matkasta Suomeen. Vastaanottokeskuksiin päästyään turvapaikkaturistit ryhtyivät vaatimaan lisää rahaa, parempaa ruokaa ja laadukkaampaa majoitusta. Kas kun eivät vaatineet matkanjärjestäjältä rahojaan takaisin, kun lomakohteen laatu ei vastannutkaan esitteen lupauksia. Näitä herroja on sittemmin palautettu takaisin kotimaihinsa, kun turvapaikkahakemukset on todettu perusteettomiksi ja loma on loppunut siihen. Kun turvapaikanhakijan hakemus hylätään ja henkilö jää siitä huolimatta Suomeen, on hän laittomasti maassa. Vihervasemmisto käyttää näistä ihmisistä pumpulinhöttöistä termiä ”paperiton”.

*) Eurostatin mukaan EU-maista on vuosina 2015-2017 hakenut turvapaikkaa 3,2 miljoonaa ihmistä. Myönteisen päätöksen on saanut 1,6 miljoonaa ihmistä, joten peräti puolet tulijoista ei ole täyttänyt turvapaikan myöntämisen edellytyksiä. Merkittävä osa turvapaikanhakijoista on tullut EU-alueelle nimenomaan paremman elintason perässä, mutta tarkkaa määrää on mahdoton sanoa tilastojen perusteella. Siksi käytän itse määrettä ”merkittävä osa”. Pääministeri Sipilä totesi kuitenkin syyskuussa 2018 Ylen Ykkösaamun haastattelussa, että ”suurin osa” turvapaikanhakijoista on tullut Eurooppaan taloudellisista syistä. Lausunto nostatti kohun, jota puitiin medioissa päiväkausia. Sipilä perusti lausuntonsa YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n vuonna 2016 tekemään tutkimukseen, jonka mukaan Libyan kautta Eurooppaan suunnanneista pakolaisista puolet kertoi olevansa matkalla Eurooppaan työn ja paremman elintason perässä. Eli puhtaasti taloudellisista syistä.

Laittomasti maassa olevat palautettava heti

Laittomasti maassa oleva kielteisen päätöksen saanut turvapaikanhakija on turvallisuusriski Suomelle ja suomalaisille. Heidät täytyy ottaa kiinni ja poistaa maasta mahdollisimman nopeasti. Vihervasemmisto levittää aktiivisesti väitteitä, että pakkopalautettavien päätöksissä olisi hätiköity ja että palautukset olisivat siten perusteettomia. Eivät ole. Pakkopalautettavan asia on lainvoimaisesti ja lopullisesti käsitelty viranomaisten toimesta. Lisäksi päätöksestä on usein valitettu, jolloin myös valitus on käsitelty vähintään yhdessä tuomioistuimessa ennen pakkopalautusta. Yksikään poliitikko ei ole viranomaisia ja tuomioistuimia pätevämpi arvioimaan pakkopalautuksen perusteita. Vihreiden kattojärjestön kansainvälisen kampanjan mukaisesti lentomatkustajat estivät äskettäin Britanniassa pakkopalautuksen, minkä jälkeen palautettava paljastui teinitytön joukkoraiskaajaksi. Suomessakin voitaisiin jättää jatkossa monimutkaiset oikeudelliset ratkaisut ammattilaisten tehtäväksi, joten lentokoneissa seisoskelun voi suosiolla jättää lentoemännille ja stuerteille.

Poliisin tilasto, ulkomaalaisten osuus rikollisuudesta

Suomessa rikostilastot puhuvat seksuaalirikosten osalta karmaisevaa kieltään ulkomaalaisten osuudesta, ja sama ilmiö on todettavissa viikoittain lehtien palstoilta. Vuoden 2015 jälkeen olemme saaneet poliisilta tilastoja, joiden sisältöä edes paatuneimmat kukkahatut eivät voi enää kiistää. Ulkomaalaisten osuus seksuaalirikoksista on räjähtänyt kaikilla mahdollisilla mittareilla vuoden 2015 jälkeen. Suomessa on tuhatta suomalaista kohden on 0,3  epäilyä seksuaalirikoksesta, mutta esimerkiksi irakilaisilla luku on peräti 12,9. Taannoin jopa keskusrikospoliisi KRP huolestui asiasta ja ryhtyi selvittämään asian taustoja. Ruotsi sulki tietoisesti silmänsä tältä aiheelta vuosikymmeniksi, ja seuraukset ovat nähtävissä viikoittain lehtien palstoilla. Esimerkiksi Malmössä ja Tukholmassa meno on paikoin kuin sotatantereella, eivätkä esimerkiksi ensihoitajat lähde monille alueille ilman poliisin tukipartiota. Kotouttaminen jää myös Suomessa pelkäksi tyhjäksi puheeksi, jos henkilö itse ei halua kotoutua. Suomen tulevaisuus tulee olemaan Ruotsin kaltainen, ellemme tee nopeasti ryhtiliikettä.

Korostan, että tässä toteutuu jälleen kerran vanha totuus siitä, että pieni osa huonosti käyttäytyviä ihmisiä pilaa koko ihmisryhmän maineen. Ryhmän pienuus ei kuitenkaan voi olla syy hyväksyä kaikki tulijat, vaan ennemminkin sen tulee olla peruste olla valinnoissa entistäkin tarkempia. Lisäksi rikoksiin syyllistyvät turvapaikanhakijat ja turvapaikan jo saaneet tulee karkottaa maasta. Jos turvapaikanhakija syyllistyy turvaa antaneessa maassa rikokseen, ei hän ole ansainnut saada turvaa. Siksi meidän tulee jatkossa valita tarkasti keitä me autamme.

Suomen on autettava – mutta vain apua tarvitsevia

Suomen täytyy auttaa pakolaisia, mutta vain oikeita pakolaisia. Sellaisia, jotka tarvitsevat aidosti apuamme ja ovat siitä kiitollisia. Oikeita pakolaisia eivät ole rajan yli Suomeen täysihoitoa vaatimaan matkustaneet nuoret miehet, vaan oikeita pakolaisia ovat pakolaisleireillä edelleen apua odottavat ihmiset. Heitä ovat naiset, lapset ja perheet, jotka YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on todennut aidoiksi pakolaisiksi ja joille on myös annettu virallinen pakolaisstatus. Nämä ihmiset ovat kiintiöpakolaisia, ja heitä meidän täytyy auttaa.

Suomen tulee kohdentaa rajalliset resurssinsa nimenomaan kiintiöpakolaisten auttamiseen, ja siinä samalla voimme kiristää rajojen yli tulleiden hakemusten käsittelyä ja ryhtyä viimein palauttamaan heitä edelliseen EU-maahan Dublinin sopimuksen mukaisesti. Jokainen turvapaikkaturistiin käytetty euro on pois oikeiden pakolaisten auttamisesta. Kiintiöpakolaiset ovat takuulla onnellisia päästessään pois pakolaisleireiltä, ja oletan heidän olevan myös motivoituneita oppimaan uuden maan tavat ja kielen sekä kasvattamaan lapsensa suomalaisuuteen. Oletan kotoutumisen olevan tehokkaampaa nimenomaan kiintiöpakolaisten kohdalla. Maassa maan tavalla.

”Eurooppa ei pitkään enää kestä hallitsematonta kansainvaellusta. Sietorajan ylittyminen romahduttaa arvojärjestelmäämme. Käy niin, että pyrkimys hyvään tuottaa kaikille pahaa.”
– Presidentti Sauli Niinistö 3.2.2016

Kanssani samoilla linjoilla on esimerkiksi presidentti Sauli Niinistö, joka totesi taannoin, ettei Suomi voi profiloitua maana, johon paperittomien on hyvä jäädä. Presidentin mukaan kiintiöpakolaisten määrää voitaisiin nostaa, kunhan muu maahantulo olisi ensin hallinnassa. Presidentti totesi ideaalitilanteen olevan, että turvapaikanhakijoita tulisi vain kiintiöjärjestelmän kautta. Turun Kirkkopäivillä presidentti Niinistö totesi, ettei Suomi voi auttaa parempaa elintasoa etsiviä. Presidentin mukaan aulis turvapaikkapolitiikka haastaa koko eurooppalaisen arvojärjestelmän, sillä Eurooppa ei kestä hallitsematonta kansainvaellusta. Lisäksi Niinistö kiteytti olennaisen ”Parasta on tunnustaa tosiasiat, ja parasta, että tunnustuksen antaa EU ja ryhtyy yhteisen rajavalvonnan, muuttoliikkeen hidastamisen ja nopeutettujen käännytysten tielle, ja sitä kautta raivaa turvan tilaa pahimmassa hädässä oleville.”

Video: Sauli Niinistö avaa valtiopäivät 2016 (ks. 5:10 eteenpäin)

Kokoomuksen puoluevaltuuston puheenjohtaja ja EU-komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin erityisneuvonantaja Aura Salla korosti taannoin, että Suomen on kyettävä erottamaan humanitaarisen avun tarpeessa olevat ja paremman elintason perässä tulevat pakolaiset toisistaan. Köyhän elintason maat tarvitsevat nuoria ja kyvykkäitä miehiä ja naisia rakentamaan kestävää tulevaisuutta omissa maissaan. Aura Salla totesi lisäksi, että ”Mikäli tulijalle ei ole sijaa majatalossa, on palautus tapahduttava ensi tilassa”. Asia on täsmälleen näin. Lisäksi Salla oli kanssani samaa mieltä siitä, että kiintiöpakolaisten määrää tulee kasvattaa, mutta vain kantokykymme mukaan. Liikaa elätettäviä emme voi ottaa alati vähenevien veronmaksajien kontolle.

Työperäisen maahanmuuton tarveharkinta poistettava

Suomessa on valtava määrä työpaikkoja, joihin ei ole tekijöitä ja joihin ei ole edes tulossa kotimaisia tekijöitä. Lukuisilla aloilla on huutava työvoimapula puhumattakaan korkean osaamisen ja teknologian työpaikoista, kuten esimerkiksi koodareista. Vaikka Suomessa kuinka lisättäisiin muuntokoulutusta, niin koodareita emme kykene taikomaan niin nopeasti kuin niitä tarvitsemme. Suomen täytyy siis houkutella osaajia ulkomailta, sillä se on ainoa mahdollisuutemme saada tarpeeksi osaavaa työvoimaa. Kivikaudelta periytyvä työvoiman tarveharkintamme kuitenkin käytännössä estää ammattilaisten rekrytoinnit ulkomailta, koska luvan saavatkin joutuvat ensin nälkävuoden pituiseen jonoon ja monet projekti ovat jo ohi, kun lupa joskus tulee. Jos tulee.

Ulkomaisen työvoiman tarveharkinta on parhaillaan kansantalouden kokoinen tulppa Suomen talouskasvulle. 1960-luvun maailmaan jumiutunut AY-liike kuitenkin vastustaa edelleen kiivaasti tarveharkinnan poistamista, vaikka sillä ei tietenkään ole asiaan parempaakaan ratkaisua. Minusta on päivänselvää, että työperäisen maahanmuuton tulee kuulua Suomen keinovalikoimaan, mikäli haluamme turvata hyvinvointivaltion jatkumisen. Ja tällä tarkoitan nimenomaan työperäistä maahanmuuttoa, eli osaamisensa vuoksi Suomeen töihin kutsuttavia ammattilaisia. En siis tarkoita pakolaisvyöryn aikana tulleita lumeammattilaisia. Työperäisiä maahanmuuttajia saadaksemme meidän tulee kyetä tekemään Suomesta tarpeeksi houkutteleva kohdemaa, sillä samoista osaajista kamppailevat parhaillaan kaikki muutkin kehittyneet länsimaat.

Pakolaisia pyrittävä auttamaan lähtömaissa

Eurooppa ei kestä valtavaa massaliikehdintää, jossa sadattuhannet pakolaiset pyrkivät alueelle. Unionin kantokyky ei yksinkertaisesti riitä ottamaan vastaan tuleviksi vuosiksi ennustettuja massoja. Siksi Euroopan ja Suomen tulee pyrkiä auttamaan pakolaisia Euroopan ulkopuolella. Tätä on edellyttänyt esimerkiksi Ranskan eurooppaministeri Nathalie Loiseau. Kuten edellä totesin, selkeintä on, että pakolaisstatuksen selvittää ja myöntää YK:n pakolaisjärjestö UNHCR ja nimenomaan Euroopan rajojen ulkopuolella. Myös EU-maiden antama kehitysapu tulee osoittaa ensisijaisesti lähtömaiden olosuhteiden parantamiseen ja mahdollisten ongelmien ennaltaehkäisyyn. Samalla Euroopan yhteistä rajavalvontaa tulee vahvistaa entisestään.

Summa summarum

Suomalaisten on ryhdyttävä viimein käsittelemään maahanmuuttoa yhtenä suurena kokonaisuutena ja järkiperäisesti sen kaikilla osa-alueilla. Minun kantani maahanmuuttoon liittyvistä seikoista voi kiteyttää tässä kirjoituksessa listaamiini kolmeen perusajatukseen. Näitä asioita minä tulen ajamaan eduskunnassa.

  1. Suomessa laittomasti olevat kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet täytyy ottaa kiinni ja palauttaa kotimaahansa. Emme voi elättää ihmisiä, jotka ovat tulleet Suomeen hyödyntämään sinisilmäisyyttämme.
  2. Tarvitsemme kipeästi ulkomaista työvoimaa, mikäli haluamme pitää hyvinvointivaltion pystyssä myös tulevaisuudessa. Ulkomaisen työvoiman tarveharkinta tulee siksi poistaa.
  3. Meidän täytyy auttaa aitoja pakolaisia, joita ovat pakolaisleireillä apua odottavat ja virallisen statuksen saaneet kiintiöpakolaiset. Heidän kiintiötään tulee nostaa ja samalla tulee kiristää Suomeen rajan yli saapuvien turvapaikanhakijoiden käsittelyjä.
Julkaistu

Etla: Puolet uusista työpaikoista hallituksen ansiota – lisää rakennemuutoksia tarvitaan

Sipilän hallituksen aikana Suomeen on tullut yli 110 000 uutta työpaikkaa, ja hallituksen itselleen asettama työllisyystavoite 72 prosenttia on saavutettu. Tavoite saavutettiin siitä huolimatta, että oppositiossa tavoite tyrmättiin suoralta kädeltä mahdottomana. Tuolloin esimerkiksi SDP:n Antti Rinteellä oli käytettävissään samat tiedot kansainvälisestä talouskehityksestä kuin hallituksellakin, joten Rinteen avaus osoitti, ettei työllisyys olisi noussut demarien toimenpiteillä. Samalla SDP tuli vahvistaneeksi, että ilman hallituksen toimenpiteitä työllisyys ei olisi noussut yhtä paljon. Onneksi Sipilän hallitus on sentään käynyt talousmatematiikan kursseilla.

”Tuota tuubaa vihervasemmisto on tuutannut somen täydeltä.”

Hallituksen syyttäminen työllisyyden heikosta hoitamisesta oli ennakkoon yksi SDP:n tärkeimmistä vaaliaseista eduskuntavaaleissa. Demarit yllätettiin kuitenkin housut kintuissa raporttien paljastaesssa, että hallitus tulee sittenkin saavuttamaan opposition mahdottomana pitämän tavoitteen ja menossa sen ylikin. Tilastot aiheuttivat paniikin, kun populistien piti ryhtyä kiireessä keksimään seliselityksiä, joilla hallituksen saavutus yritettäisiin vesittää ja joilla vaaliaseesta pelastettaisiin mitä pelastettavissa oli. Seliselityksiä on sittemmin nähty jos jonkinlaisia, ja jokaisen niistä tilastot ja tutkimukset ovat ampuneet alas yksi toisensa jälkeen. Tuorein tyylikäs torpedointi nähtiin tänään.

Työllisyysaste eri maissa, Kuva: Etla

Alkuvaiheessa opposition suosituin seliselitys oli väittää, etteivät uudet työpaikat olleetkaan oikeita työpaikkoja. Sitten tilastoista ja tilastoista kuitenkin selvisi, että valtaosa uusista työpaikoista oli sittenkin pysyviä ja täysiaikaisia, joten perättömäksi paljastunut argumentti piti vaihtaa toiseen. Tilalle keksittiin selitys, jonka mukaan työllisyys olisi kasvanut ainoastaan kansainvälisen talouskehityksen ansiosta. Tuota tuubaa vihervasemmisto on tuutannut somen täydeltä viime viikot. Satuilua on tuettu samaan aikaan verkossa, jossa valitut kolumnistit ovat tukeneet satuilua. Antti Rinne lienee taputtanut kolumnisteja isällisesti selkään SAK:n järjestämässä saunaillassa.

Työllisyyden muutokseen vaikuttavat tekijät, Kuva: Etla

Päivänselvää on, että työllisyysasteen nousu on ollut historiallisen nopeaa. Työllisyysasteen nousu alkoi heti sen jälkeen, kun SDP passitettiin hallituksesta vilttiketjuun vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Työllisyyskasvu on sittemmin ollut niin nopeaa, että sitä tutkimaan pantiin joukko Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen kokeneita tutkijoita. Tänään heidän raporttinsa julkaistiin, ja se oli myrkkyä populisteille. Raportti nimittäin vetää maton edellä mainittujen perättömien argumenttien alta. Tilastoilla ja tutkimuksilla on usein taipumus vesittää hyvin alkanut vasemmistopopulismi, ja niin kävi nytkin.

”Puolet työllisyyden kasvusta on hallituksen ansiota”

Arvostetut talouselämän tutkijat Vesa Vihriälä, Mika Maliranta, Ville Kaitila, Antti Kauhanen, Tero Kuusi ja Markku Lehmus vahvistavat kattavassa raportissaan (ISSN 2323-2447, 2323-2455), että puolet työllisyyden kasvusta on ollut hallituksen politiikan ansiota. Erityisesti kilpailukykysopimus kiky ja työn tarjontaa lisänneet uudistukset (mm. kauppojen aukiolon vapauttaminen) ovat tukeneet työllisyyden kasvua merkittävästi. Etlan tutkijaryhmän mukaan 110 000 uudesta työpaikasta on hallituksen ansiota 45 000 – 65 000 työpaikkaa. Yksittäisistä toimenpiteistä kiky on tuonut tähän mennessä 15 000 – 20 000 työpaikkaa ja viidessä vuodessa se tuo jopa 42 000 työpaikkaa. Muut rakenneuudistukset ovat tuoneet noin 40 000 työpaikkaa.

Ammattityövoiman puute, Kuva: Etla

Demareille tulee raportissa sivuosumana myös kunniaa. Jos nimittäin edellisen hallituksen (Kyllä, se jossa SDP oli mukana) eläkeuudistus lasketaan mukaan, niin politiikan osuus kasvaa selvästi yli puoleen uusista työpaikoista. Etla vahvistaa, että tulevaisuudessa jopa 75 prosentin työllisyys on mahdollinen, mutta se edellyttäisi vielä nykyistäkin suurempia rakennemuutoksia. Niistä on kuitenkin nykytilanteessa aivan turha haaveilla, koska SDP/SAK ei halua kehittää työelämää. Saamme siis nauttia vielä tovin hallituksen jo tekemien muutosten sadosta, mutta lisää rakennemuutoksia ei ole tulossa ainakaan ennen seuraavia eduskuntavaaleja.

”Arvioimme Suomen pystyvän noin 2 prosentin vuotuiseen kasvuun realistisena pitämämme tuottavuuskehityksen turvin seuraavien viiden vuoden aikana. Tämä edellyttää kuitenkin työllisyysasteen nousua verrokkimaiden tasolle vuoteen 2023 mennessä.”
– Etlan tutkimus 12.11.2018

SDP ja sen työmarkkinasiipi SAK vastustavat kaikin keinoin työllisyyden parantumista, koska työttömyys on molempien etu ja tavoite. Molempien kannatus kumpuaa kurjuudesta ja köyhyydestä. Tämä nähtiin viimeksi irtisanomislakia koskevassa kiistassa, joka oli molemmille olennainen osa kokonaisuutta samoin kuin esimerkiksi sijoitustilin arvovaltavastustaminen. Pienituloisen palkansaajan nouseminen keskiluokkaan työtä tekemällä, säästämällä tai perimällä on vasemmistossa punainen vaate, sillä kukaan ei tietenkään pidä katoavista äänestäjistä.

Mikäli SDP päätyisi ensi keväänä suurimmaksi puolueeksi, heittäisi Suomi saman tien pyyhkeen kehään työllisyyden ja talouskasvun osalta (Lue tästä miksi). Tästä asiasta saatiin muutama päivä sitten ilmeisen tahattomasti mainio esimerkki, kun demarit päästivät Antti Rinteen televisioon kommentoimaan Suomen työllisyyttä. Aiemmin 72 prosentin työllisyyttä mahdottomana pitänyt Rinne kertoi nimittäin asettavansa työllisyystavoitteen 85 prosenttiin. Yllättävää tuossa oli lähinnä se, ettei Rinne luvannut Suomeen neuvostotyylisesti 110 prosentin työllisyyttä. Todellisuudessa kuusivuotias poikani osaisi kasvattaa työllisyysastetta paremmin kuin Antti Rinne.

Odotan parhaillaan mielenkiinnolla minkä höpöhöpö-argumentin populistiosasto keksii seuraavaksi. Ehkä työllisyystilannetta yritetään vesittää esimerkiksi vetoamalla planeettojen liikkeisiin, kahvinporoihin tai eduskunnan saunan kiukaan kivien määrällä. Jotain ratkiriemukasta on varmasti tulossa.

No niin, leikki sikseen… Varmaa nimittäin on, että sosiaalisen median vasemmistoasiantuntijat väittävät jo tänään tietävänsä asiat paremmin kuin Etlan tutkijaryhmä. Väitteiden tueksi linkataan verkon kätköistä esimerkiksi Matti Meikäläisen ja Kaapinperäpojan koottuja parodioita. Nokkelimmat ehkä linkittävät Kansan Uutisten kolumnistina toimivan toimistosihteerin kirjoituksen ja joku toinen linkittää Vasemmistoliiton YT-neuvotteluissa kenkää saaneen sihteerin asiantuntijalausunnon. Mikäli joku on eri mieltä raportin tuloksista ja niihin johtaneista analyyseistä, niin kannattaa selvittää asia soittamalla suoraan pääkallopaikalle. Etlan sivuilta löytyvät nimittäin tutkimuksen laatineiden asiantuntijoiden yhteystiedot. Epäilijät voivat ottaa rohkeasti puhelimen käteen ja soittaa asiantuntijalle.

Demarien hätäkokous lienee kutsuttu jo täksi illaksi SAK:n toimitiloihin Hakaniemeen. Mukana on todennäköisesti myös joukko kolumnisteja suunnittelemassa demarien vaalikampanjan seuraavaa populismiaaltoa. Enkä nyt puhu Toukosta.

Julkaistu

SAK hiekottaa nuorten työuria – mikä olikaan lakkoilun todellinen syy?

Jäsenkadon kanssa jo pitkään painiskellut ammattiliittojen keskusjärjestö SAK ilmoitti pari päivää sitten haluavansa lisätä nuorten työttömyyttä vaatiessaan lakiin irtisanomisjärjestystä. Ammattiliitojen mukaan nuoret pitäisi irtisanoa yrityksistä ensimmäisenä riippumatta heidän osaamisestaan, koulutuksestaan tai panoksestaan. Kirjoitin aiheesta otsikolla Nuoret ehtivät vielä pelastaa työpaikkansa.

Kansanedustaja Arto Satonen kirjoittaa, että Ruotsissa samankaltainen järjestelmä on ajanut yrityksiä jopa konkursseihin, koska järjenvastainen laki on pakottanut irtisanomaan hyviä työntekijöitä ja pitämään huonot työntekijät. Valtiolla ja ammattiliitoilla ei pidä olla mitään sanomista yritysten toimintaan oli kyseessä sitten irtisanomisjärjestys tai esimerkiksi yrityksen hallituksen toiminta. Kummankaan ei tule työntää sormiaan paikkoihin, jonne eivät missään nimessä kuulu. Piste. Niinpä myös ministeri Mykkäsen esitys pakollisesta henkilöstön (siis ammattiliiton) edustajasta yrityksen hallituksessa voidaan tulostaa paperille ja viedä vessaan odottamaan seuraavaa isoa hätää.

Palataan SAK:n esitykseen irtisanomisjärjestyksestä. Kaikille lienee selvää, että SAK ja muut ammattiliitot ovat kääntäneet selkänsä sekä nuorille että vanhoille jäsenilleen jo vuosia sitten. Niissä ei ole tehty enää valovuosiin töitä jäsenistön eteen, vaan yritetty pääasiassa hidastaa ammattiliittojen katoamista kartalta. Esimerkiksi SAK retostelee julkisuudessa yli miljoonalla jäsenellään, mutta todellinen jäsenmäärä on vain hieman yli 600.000 jäsentä. Romahdus on siis ollut valtava.

Tämän vääjäämättömän kehityksen hidastamiseksi SAK käyttää nyt työttömyyttä ja epäjärjestystä, jotka ovat kautta aikojen olleet ammattiliittojen etu. Tuossa pelissä ammattiliittojen jäsenten etu ei mahdu edes tavoitteiden kärkikolmikkoon. Sama tilanne on vasemmistopuolueilla, joiden kannattajat siirtyvät muihin puolueisiin, jos ja kun elintaso nousee. Kannatus kumpuaa vain ja ainoastaan kurjuuden maksimoinnista, joten sen eteen tehdään töitä niin ammattiliitoissa kuin vasemman laidan puolueissakin.

Lakkoilun todelliset syyt

Mitä tulee edellisen lakkoilun syyhyn, niin se ei ollut missään nimessä irtisanomislaki tai mikään muukaan laki. Syitä oli kaksi: 1) Poliittisen siiven eli SDP:n kannatuksen kasvattaminen ja 2) ammattiliittojen tuskailu arvovallan ja jäsenmäärän romahduksen myötä. Hallituksen taholta kyseessä oli yritys näyttää ammattiliitoille kaapin paikka. Se päättyi kuitenkin odottamattoman surkeaan mahalaskuun Sipilän antaessa taas kerran ulkoparlamentaarisille ammattiliitoille veto-oikeuden Suomen lainsäädäntöön.

SAK:n tuorein esitys irtisanomisjärjestyksestä johtuu vain siitä, että hallitus antoi ammattiliitoille jo vakiintuneen tapansa veto-oikeuden lainsäädäntöön. SAK vaati irtisanomisjärjestystä ensikerran jo vuonna 2009, jolloin se haudattiin kiivaan vastustuksen vuoksi. SAK näki nyt uuden mahdollisuuden hallituksen osoitettua heikkoutensa irtisanomislakia koskevassa sekoilussa.

Onneksi SAK otti taas kerran siipeensä pullistellessaan hieman liikaa ja suututettua samalla – ihan syystäkin – nuoret jäsenensä. Toivottavasti ammattiliittojen nuoret jäsenet ymmärtävät viimein jättää uppoavan laivan, joka on toiminut jo pitkään heidän etujaan vastaan. Esitys nuorten irtisanomisesta ensimmäisenä oli vain jäävuoren huippu, joka tuli kieltämättä sopivaan saumaan. Eräänlainen reality check siis.

Voin luvata, että ennen vaaleja tullaan näkemään vielä vähintään yksi vastaava lakkouhkailu ja/tai lakkoaalto, jossa Sipilä tulee taas kerran antamaan tapansa mukaan periksi ammattiliitoille. Syy niiden seuraavaan voimannäyttöön voi olla aivan mikä tahansa, sillä SDP tarvitsee ammattiliittojen pullistelua kannatuksensa kasvattamiseksi. Seuraavan lakkouhkailun ajankohta on taatusti jo sovittu Hakaniemen kulmahuoneissa. Vain uhkailun syy lienee vielä valitsematta. Keppihevonen haetaan tarvittaessa vaikka hulevesistä, jos ammattiliitot eivät mitään muuta tekosyytä löydä.

Hallituksella oli nyt nähdäkseni viimeinen tilaisuutensa näyttää ammattiliitoille mitä Suomen perustuslaki sanoo maan ylimmästä päättävästä elimestä. Taas kerran saimme kuitenkin huomata, että ylin päätösvalta sijaitsee käytännössä Arkadianmäen sijaan Hakaniemessä. Tässä pelissä liittojen omien jäsenten edut ovat pelkkä sivuseikka.

SAK aiheutti äskettäin lakkoaallon, koska halusi estää hallitusta eriarvoistamasta työntekijöitä yrityksen koon perusteella. Saatuaan hallituksesta selkävoiton SAK esittää nyt itse työntekijöiden eriarvoistamista iän perusteella, mikä on kaiken lisäksi yhdenvertaisuuslain kieltämää syrjintää. Onko mitään typerämpää koskaan kuultu?

PS: En voi jättää muistuttamatta, että ammattiliitot eivät maksa euroakaan ansiosidonnaisista työttömyyskorvauksista, eivätkä ne siten ole myöskään ansiosidonnaisen saamisen edellytys. Ansiosidonnaisen maksavat työttömyyskassat, joiden jäsenyys ei edellytä liittojen jäsenyyttä.

Julkaistu

Uusi alkoholilaki oli terveysteko – holhouksen vähentämistä jatkettava

Suomalaiset juovat paljon alkoholia, mutta eivät ole siinä lähelläkään Euroopan kärkeä. Siitä huolimatta alkoholin kulutusta on paikallaan vähentää esimerkiksi lainsäädännön avulla. Muutos onnistuu mielestäni parhaiten vapauttamalla alkoholin myyntiä, eli poistamalla alkoholiin kieltolaista saakka liitetty kielletyn hedelmän mielleyhtymä. Kirjoitin blogissani jo viime syksynä hyvissä ajoin ennen uuden alkoholilain käsittelyä, että ruokakaupoissa myytävän alkoholin vahvuuden nostaminen 5,5 prosenttiin tulisi lisäämään kansanterveyttä. Tuolloin monet holhoukseen, kieltoihin ja monopoliin uskovat kukkahatut – THL ja Pekka Puska etunenässä – pitivät näkemystäni täysin absurdina, koska heidän mukaansa alkoholin saatavuuden lisääminen ajaisi suomalaiset automaattisesti alkoholisteiksi. Toisin kävi.

Osuin nimittäin napakymppiin.

Alkoholiprosentin nosto lisää merkittävästi kansanterveyttä

Viime kesän toukokuu, kesäkuu ja heinäkuu olivat Suomen mittaushistorian helteisimmät, joten viime kesänä jos koskaan alkoholin kulutuksen olisi pitänyt nousta räjähdysmäisesti. Siitä huolimatta kulutus kuitenkin kasvoi Valviran tuoreiden tilastojen mukaan heinäkuun loppuun mennessä vaivaisen yhden prosentin. Yhden prosentin! Tämä siitä huolimatta, että suomalaiset viettivät koko kesänsä terasseilla. Valviran tammi-heinäkuun tilasto osoittaa, että alkoholin kulutus nousi prosentin sekä litroissa että puhtaana alkoholina mitattuna. Ja Valviran tilasto on päivänselvä tosiasia, ei kenenkään mielipide. Historiallisena hellekesänä kulutuksen olisi jo ilman alkoholilakiakin tullut nousta useilla prosenttiyksiköillä, mutta nyt kulutuksen kasvu näyttää olleen hyvin marginaalista ja vähittäiskulutus on kaiken lisäksi vähentynyt viimevuotisesta.

Valviran tilaston prosentin kasvu tulee luonnollisesti ravintoloista, koska juuri ravintoloiden terasseilla kesä oli historiallisen upea. Sen sijaan alkoholin vähittäiskulutus muualla vähentyi tammi-elokuussa, kertoo puolestaan Taloustutkimuksen juuri julkaisema tilasto. Taloustutkimus arvioi alkoholin vähittäiskulutuksen saatavilla olevien Alkon ja päivittäistavarakaupan myyntitietojen sekä matkustajatuontitietojen perusteella, eli luvuissa on mukana myös paljon puhuttu matkustajatuonti. Hellekesästä huolimatta alkoholin litramyynti laski Tilastokeskuksen mukaan 0,4 prosenttia ja puhtaana alkoholina 0,3 prosenttia.

Puska ja THL keksivät taannoin hätäpäissään (todennäköisesti kuitenkin selvin päin) selityksen, jonka mukaan alkoholin kulutuksen todelliset luvut selviäisivät vasta useiden vuosien päästä. Kukaan täysjärkinen ei kuitenkaan voi uskoa, että myynti- ja kulutustilastot muuttuisivat takautuvasti toisenlaisiksi tai että suomalaiset ratkeaisivat juomaan esimerkiksi syksyn pimeyden alkaessa. Tuollaiset seliselitykset tulee jättää aivan omaan arvoonsa.

”Suomalaiset ovat tarpeeksi fiksuja tekemään ihan itse omat päätöksensä ilman valtiovallan holhousta.”

Alkoholin kulutuksen tasaisena pysymisen kanssa samaan aikaan kaupan alalta on tullut viestiä alkoholittomien juomien suosion rajusta kasvusta. Esimerkiksi alkoholittomia oluita ja siidereitä on myyty paikoin jopa 50 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Miten on mahdollista, että alkoholin myynnin vapauttaminen ruokakaupoissa ei ole nostanut alkoholin myyntiä, mutta alkoholittomien juomien myynti on huimassa kasvussa? Minä kerron vastauksen: Suomalaiset ovat tarpeeksi fiksuja tekemään ihan itse omat päätöksensä ilman valtiovallan holhousta. Eduskunnan äänestäessä taannoin uudesta alkoholilaista erityisesti SDP, Vasemmisto ja Vihreät halusivat kuitenkin jatkaa suomalaisten holhoamista. Niistä ei siis herunut vieläkään luottoa suomalaisten yksilönvapauteen sekä kykyyn pitää huolta itsestään ja omista asioistaan.

Pääsin viime syksynä ja talvena seuraamaan alkoholilain käänteitä aivan ytimestä, ja tuolloin Alkon monopolin eturintama Pekka Puska ja THL etunenässä levittivät eduskunnassa perättömiä väitettä, joiden mukaan uusi alkoholilaki tappaisi hyväksymisensä jälkeen vuosittain jopa 500 ihmistä enemmän vuodessa. Nämä sadat kuolemat olisivat heidän mukaansa alkoholilain puolesta äänestävien kansanedustajien vastuulla. Kuten jo viime syksynä kirjoitin, ei tällainen uhkailu perustunut mihinkään tilastoon tai selvitykseen, vaan ne oli vedetty niin sanotusti hatusta. Tarkoituksena oli ainoastaan puolustaa Alkon monopolia kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin. Pidän edelleen erittäin harmillisena, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL romutti puolueettoman tutkimuslaitoksen statuksensa lähtemällä politikoimaan lausunnoilla Alkon monopolin puolesta. Jatkossa eduskunnan tuleekin lokeroida THL puolueettoman asiantuntijatahon sijaan muiden vastaavien etujärjestöjen joukkoon.

”Eduskuntavaaleissa suomalaisten kannattaisi äänestää Arkadianmäelle kansaedustajia, jotka uskovat jatkuvan holhouksen sijaan yksilön vapauteen ja vastuuseen.”

Palataan vielä viime kesään. Mikäli se olisi ollut vuoden 2017 kaltainen sateinen ja tuulinen kauhistus, olisi alkoholin kulutus romahtanut. Viime kesään sisältyi kuitenkin ennätysmäärä hellepäiviä. Jos uusi alkoholilaki tulisi koskaan nostamaan suomalaisten alkoholin kulutusta, olisi se tapahtunut viime kesänä. Niin ei kuitenkaan käynyt, joten on täysin perusteltua todeta viime syksynä kirjottamini sanoin, että ruokakaupoissa myytävien juomien alkoholiprosentin nostaminen on lisännyt kansanterveyttä. Toivottavasti ensi kesä on yhtä upea kuin kulunut, mutta jos vuoden 2017 sadekesä uusiutuu, niin alkoholin kulutuksessa voidaan nähdä jopa kaksinumeroinen romahdus. Kirjoittakaa ennustukseni vaikka talteen syksyksi 2019.

Ensi kevään eduskuntavaaleissa suomalaisten kannattaisi äänestää Arkadianmäelle kansaedustajia, jotka uskovat jatkuvan holhouksen sijaan yksilön vapauteen ja vastuuseen. Seuraavan eduskunnan tulee sallia viinien myynti ruokakaupoissa ja valmistautua purkamaan Alkon monopoli. Uusi alkoholilaki on osoittanut vääräksi uskomuksen, että alkoholin saatavuuden lisääminen kasvattaisi automaattisesti kulutusta. Tuollaiset taantuneet kieltolain aikaiset uskomukset pitäisi viimein kyetä unohtamaan, sillä elämme nykyisin 2000-luvulla. Haluan, että suomalaisten alkoholin kulutus vähenee entisestään. Se onnistuu parhaiten lopettamalla holhoaminen ja vapauttamalla alkoholijuomat ruokakauppojen hyllyille. Vain siten alkoholista poistuu viimein kielletyn hedelmän houkutus.

Kielletty hedelmä houkuttelee aina.

Julkaistu

Nuorille potkut ensimmäisenä – SAK haluaa ikäsyrjinnän lakiin

JULKAISTU 7.11.2018: Suomalaisille on suotu vapaus äänestää eduskuntaan ihmisiä, joiden he uskovat tuovan parempaa tulevaisuutta. Jostain syystä nuoret aikuiset eivät kuitenkaan äänestä. Viime kuntavaaleissa koko kansan äänestysprosentti oli 58,3, mutta alle 25-vuotiaista vain alle kolmannes käytti äänioikeuttaan. Heidän äänestysprosenttinsa oli vain 30, eli noin puolet koko kansan vastaavasta. 25-35-vuotiaiden äänestysprosentti oli sekin vain vaivaiset 40. Nuoret ja nuoret aikuiset eivät siis astu vaaliuurnille puolustamaan itseään ja tulevaisuuttaan. Osin juuri siksi heidän oikeuksiaan poljetaan päätöksenteossa.

Helsingin Sanomat 7.11.2018

Vanhan sanonnan mukaan äänestysoikeuden käyttäminen on valitusoikeuden lunastamista. Se pitää paikkansa. Nuoret ja nuoret aikuiset julistavat päivittäin sosiaalisessa mediassa päivänpolttavista asioista, mutta yhä useampi ei ole kuitenkaan käynyt äänestämässä korjatakseen mainitsemiaan epäkohtia. Koska nuoret eivät äänestä, on heiltä helppoa viedä rahat, eläkkeet ja työpaikat. Tulevissa eduskuntavaaleissa nuoria tarvitaan vaaliuurnille enemmän kuin koskaan aiemmin, sillä muuten heidän työpaikkansa voivat olla historiaa.

Ennakkoon äänestäneet vuoden 2015 eduskuntavaaleissa

”Tulevissa eduskuntavaaleissa nuoria tarvitaan vaaliuurnille enemmän kuin koskaan aiemmin.”

Sipilän hallituskaudella Suomeen on syntynyt ennätysmäärä uusia työpaikkoja, ja taloudessa on nähty hienoa kasvua lähes vuosikymmenen kituuttamisen jälkeen. Ikävä kyllä tuo kehitys ei ole pysyvää, sillä seuraava kansainvälinen taloustaantuma voi iskeä jo seuraavalla hallituskaudella. Silloin Suomi on ajautumassa uuteen kurimukseen, jossa työpaikat tulevat taas kerran olemaan kortilla. Nyt on hyvin tärkeää huomata, että SAK ja sen poliittinen marionetti SDP haluavat pakottaa yritykset irtisanomaan nuoret työntekijät ensimmäisenä.

Mistä on siis kyse?

SDP:n työmarkkinasiipi SAK ilmoitti tänään Helsingin Sanomissa haluavansa Suomeen lakisääteisen irtisanomisjärjestyksen, jonka myötä työnantajat pakotettaisiin antamaan työntekijöille potkut ikäjärjestyksessä. Esityksen mukaan yritysten pitäisi jatkossa irtisanoa työntekijöitä heidän ikänsä perusteella riippumatta työntekijöiden kokemuksesta, osaamisesta tai tuottavuudesta. SAKSDP haluaa siis ikäsyrjntään pakottavan lain, jonka se kaiken lisäksi ilmoittaa olevan yksi heidän virallisista vaalitavoitteistaan seuraavalle hallituskaudelle 2019-2023.

Kyse ei ole mistään satunnaisesta harkitsemattomasta lausahduksesta, vaan pitkään harkitusta esityksestä. Edellisen kerran SAK esitti nimittäin yritysten pakottamista ikäsyrjintään jo vuonna 2009, jolloin tuosta yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon irvikuvasta jouduttiin kuitenkin luopumaan. Nyt on käynnistynyt uusi yritys, jolla SAK pyrkii saamaan iäkkäät ihmiset äänestämään demareita. Suunnitelman vahvuus on siinä, että vanhempien ihmisten äänestysprosentti on merkittävästi nuoria suurempi.

Yhdenvertaisuuslaki 8 §
”Ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta vahvisti tänään, että esityksen tarkoituksena on parantaa ikääntyneiden työllisyyttä. Toisin sanoen tarkoituksena on heikentää nuorten työllisyyttä. 25-34-vuotiaiden työttömyysaste on ollut edellisen taantuman alkamisesta saakka jo yli vuosikymmenen ajan kaukana huippuvuosista, mutta SAK:n saadessa tahtonsa läpi tulee nuorten ja nuorten aikuisten työttömyys kasvamaan nykyisestä merkittävästi juuri uuden taantuman kynnyksellä. Tällä esityksellä pyritään siis varmistamaan, että nuoret aikuiset jäävät seuraavan taantuman jalkoihin kaikkein pahiten, vaikka juuri heissä on Suomen tulevaisuus.

”Ammattiliitot vaativat siis lakiin pykälää työntekijöiden pakollisesta eriarvoistamisesta.”

Nuorten ja nuorten aikuisten täytyy nyt ryhdistäytyä ja äänestää seuraavissa eduskuntavaaleissa sankoin joukoin tällaista järjettömyyttä vastaan. Tällä aloitteella kalastellaan suurten ikäluokkien ääniä, ja vaalitempun onnistuessa sekä irtisanomisjärjestyksen toteutuessa nuoret tulevat todennäköisesti menettämään työpaikkojaan iäkkäämmille. Pallo on nyt nimenomaan nuorilla, joista vain alle kolmannes äänesti edellisissä kuntavaaleissa. Lähtevätkö nuoret rohkeasti puolustamaan oikeuksiaan vaaliuurnille vai tyytyvätkö he valittamaan kohtaloaan somessa? Siinä on olennainen kysymys.

Tällä videolla käsittelen samaa aihetta.

Seuraavissa vaaleissa tarvitaan kansallinen ryhtiliike, jossa nuoret suuntaavat joukolla vaaliuurnille varmistamaan, ettei vasemmisto romuta heidän työehtojaan ja jaa heidän työpaikkojaan iäkkäämmille. Jatkossa on nimittäin aivan turha huutaa tuskaa sosiaalisessa mediassa, jos äänioikeus on jäänyt käyttämättä eduskuntavaaleissa. Valitusoikeus pitää lunastaa.

Yhdenvertaisuuslaki 12 §
Ikään tai asuinpaikkaan perustuva erilainen kohtelu on lisäksi oikeutettua, jos kohtelulla on objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu työllisyyspoliittinen tai työmarkkinoita koskeva tavoite taikka jos erilainen kohtelu johtuu eläke- tai työkyvyttömyysetuuksien saamisedellytykseksi vahvistetuista ikärajoista.

Olen jo vuosien ajan ihmetellyt ammattiliittojen sotkeutumista maamme lainsäädäntöön ja jatkuvia pyrkimyksiä sotkeutua yritysten toimintaan. Myös Sipilän hallitus on epäonnistunut siinä pahemman kerran. Hallitus on antanut kerta toisensa jälleen ammattiliitoille veto-oikeuden päätöksiinsä. Seuraukset näkyvät nyt, kun SAK ilmoittaa jo hyvissä ajoin ennen vaaleja miten se aikoo muuttaa Suomen lakeja, vaikka yhtään ammattiliittoa ei ymmärtääkseni ole äänestetty eduskuntaan. SAK perustaakin vaatimuksensa siihen, että sen komennossa oleva SDP tekee juuri kuten isännät Hakaniemessä käskevät. Suomalainen demokratia on kriisissä, kun päätösvalta on siirretty eduskunnalta satunnaiselle yhdistykselle.

Jäsenmääränsä romahduksesta kipuilevat ammattiliitot pyrkivät parhaillaan saamaan kadonnutta arvovaltaansa takaisin kaikin mahdollisin keinoin. Ikävä kyllä keinot tarkoittavat käytännössä kerta toisensa jälkeen työttömyyden ja kurjuuden maksimointia, jotka ovat toki jo kaikille tuttuja ammattiliittojen ja vasemmiston etuja ja tavoitteita. Molempien kannatus nimittäin kumpuaa juuri niistä. Mikäli ammattiliittojen talutusnuorassa oleva SPD nousee ensi kevään eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi, voivat nuoret jättää hyvästit työpaikoilleen. Siksi nuoret tarvitaan vaaliuurnille.

Äänestämällä työpaikat voidaan vielä pelastaa.

Julkaistu

Lempäälässä Suomen parasta Mestis-kiekkoa – nyt tarvitaan paikallisten tukea

Lempäälässä pelataan ylivoimaisesti Suomen parasta Mestis-kiekkoa, josta on osoituksena esimerkiksi LeKi Hockeyn huikea yhdeksän ottelun voittoputki ja sarjan ylivoimainen ykköspaikka. Päätin nyt itse lähteä tukemaan paikallista jääkiekkoa Staran brändillä, ja mainostilaa hallissa on vielä runsaasti vapaana.

Mikä tahansa Lempäälän kokoinen kunta olisi ikionnellinen saadessaan näin kovatasoisen joukkueen. Toivoisin, että LeKi huomioitaisiin nykyistä paremmin myös täällä meillä Lempäälässä niin yritysten kuin kuntalaisten toimesta. Perjantain pelissä oli reilut 300 katsojaa, mutta 500 katsojan tavoitteesta puuttui vielä reilusti. Halliin mahtuu yli tuhat ihmistä, joten rajat eivät tule ihan heti täyteen.

Esitän nyt alueen yrityksille toivomuksen, että ne lähtisivät sankoin joukoin tukemaan oman kylän huippujoukkueen toimintaa ja saamaan siten itselleen positiivista näkyvyyttä otteluissa.

Kuntalaisille esitän vienon toivomuksen, että nykyistä useampi lähtisi hallille katsomaan pelejä ja nauttimaan niin kovatasoista otteluista kuin myös talon antimista joko yksin, kaksin, firman pikkujouluissa tai koko perheen voimin.

Lempäälän jäähallin uusi baarikatsomo tarjoilee täysi-ikäisille virvokkeita myös aikuiseen makuun.  Lisäksi tarjolla on tietenkin makkaraa ja muita perinteisiä herkkuja. Mikä olisi mukavampaa kuin lähteä lasten kanssa katsomaan laatukiekkoa ja nauttimaan erätauolla herkuista.

Vauhti ja intensiteetti Mestis-otteluissa voittavat tunnetusti koska tahansa liigan ottelut, joten jokainen jääkiekosta edes etäisesti kiinnostunut katsoja varmasti viihtyy. Jos et usko, niin tule itse katsomaan. Seuraava kotiottelu pelataan 14. marraskuuta.

Julkaistu

Jokaiselle palkka ansioiden ja osaamisen mukaan

Talouden Nobel-palkittu suomalainen professori Bengt Holmström aiheutti äskettäin ammattiliitoissa kuhinaa toteamalla, että Suomen ammattiliittojen tulisi viimein herätä 2000-luvun maailmaan ja Suomen epädemokraattisiin työmarkkinoihin. Holmström totesi, että hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi työmarkkinoille tarvitaan lisää joustoa. Sillä hän viittasi nähdäkseni suomalaiseen erikoisuuteen, eli liitukaudelta periytyvään työehtosopimusten yleissitovuuteen. Tai oikeastaan yleissitovuuden käyttämiseen.

Nobel-voittajan kanssa samoilla linjoilla on myös Libera, joka on tehnyt EU-komissiolle kantelun yleissitovuudesta. Liberan mukaan yleissitovuus antaa suurimmille työnantajille kartellioikeuden, jolla ne voivat määritellä pienempiä toimijoita velvoittavia ehtoja ilman pienten yritysten vaikutusvaltaa itseään koskeviin asioihin. Yleissitovuus siis syrjii pieniä ja järjestäytymättömiä yrityksiä ja haittaa kansantalouttamme sekä heikentää pienten yritysten työllistämisen mahdollisuuksia. Odotan mielenkiinnolla määritteleekö EU-komissio Suomen yleissitovuuden kilpailulainsäädännön vastaiseksi. Toivottavasti, sillä se olisi tärkeä askel kohti nykyaikaisia työmarkkinoita, joiden keskeinen osa tulisi olla paikallisen sopimisen mahdollistaminen.

Varsinainen kohu nousi kuitenkin Holmströmin lausunnosta, jonka mukaan hän helpottaisi maahanmuuttajien pääsyä työmarkkinoille heikentämällä heidän työehtojaan. Holmström totesi Yleisradiolle, että ulkomailta tulevien pitäisi voida tehdä työtä työehtosopimuksia pienemmällä palkalla ja huonommalla sosiaaliturvalla kuin suomalaisten. Nykyiset työehtosopimukset määräävät aloille minimipalkkatason, jonka alle ei saa palkata työvoimaa, vaikka siihen olisi halukkaita jonossa ja vaikka alempaan palkkaan olisi hyvät perusteet esimerkiksi kouluttamattomuuden myötä.

Suomessa on edelleen Pohjois-Euroopan korkein työttömyys, joten nykyisessä mallissamme on sekä työn kysynnän että tarjonnan tavassa jotain pahasti vialla. Koko Euroopassa on vain kuusi maata, joissa työttömyys on Suomea suurempi, ja ne kaikki sijaitsevat kaukana Välimeren rannalla. Tämä kertoo karua kieltään nykyisten työmarkkinoidemme toimivuudesta. Talousnobelisti Holmström totesi, että nykytilanne on hänen mielestään uhka hyvinvointivaltion tulevaisuudelle, ja asiantuntija osui siinä täydellisesti maaliin. Suomi tulee ajautumaan seuraavassa taantumassa väistämättä seinään, ellei työmarkkinoitamme saada kehitettyä 1960-luvulta viimein 2000-luvulle. Kehityksen jarruna toimii yksinomaan AY-liike, joka huutaa 1960-luvulla kaivamistaan poteroista muutosvastarintaa lähes yhteen ääneen. Poikkeus (eli Akava) vahvistaa säännön.

Palkansaajajärjestöistä fiksuimman, siis Akavan, puheenjohtaja Sture Fjäder ajautui ahtaalle, koska hän meni yllättäen puhumaan totta. Hän nimittäin lipesi yllättäen ammattiliittojen linjasta ja puhui hetken asioista niiden oikeilla nimillä. Fjäder  komppasi vahvasti toista fiksua miestä, eli edellä mainittua talousnobelisti Holmströmiä. Tosin vain siihen saakka kunnes Akavan vanhoilliset jäsenliitot sulkivat hänen suunsa, ettei puhe kehityksestä vaan leviäisi laajemmalle. Alla olevassa suorassa sitaatissa Fjäder toteaa, että työehtosopimuksista tulee voida joustaa, jos haluamme maahanmuuttajien kotoutuvan suomalaiseen yhteiskuntaan.

”Pitää katsoa totuutta silmiin. Jos halutaan kotouttaa maahanmuuttajat ja pakolaiset, joilla ei ole esimerkiksi ammatillista koulutusta, niin kyllä työehtosopimusten pitää joustaa.”
– Sture Fjäder Yleisradiolle

Sture Fjäderin mukaan kouluttamattoman maahanmuuttajan ei siis tulisi välttämättä saada samaa palkkaa samasta työtehtävästä kuin koulutetun suomalaisen. Jotta hänen pointtinsa tulisi varmasti selväksi ja jotta kiihkoilijat voisivat työntää R-korttinsa takaisin ahteriinsa, otan erivapauden muokata Fjäderin lausumaa hieman. Jotta saan kiteytettyä hänen lausunnostaan olennaisen, jätän siitä pois viittaukset ihmisten syntyperään. Alla karsimani kiteytys.

”Pitää katsoa totuutta silmiin. Jos halutaan työllistää ihmiset, joilla ei ole esimerkiksi ammatillista koulutusta, niin kyllä työehtosopimusten pitää joustaa.”
– Oma versioni Sture Fjäderin lausumasta

Jos ja kun Fjäder tarkoitti tätä, osuu hän täydellisesti maaliin, vaikka olenkin hieman stilisoinut hänen lausuntoaan. Korjatkaa, jos olen aivan väärässä. Eilen joku ammattiliiton naisjohtaja totesi radiouutisissa, että ”Samasta työtehtävästä sama palkka”. Hän oli siinä yksinkertaisesti väärässä. AY-reliikit ei nimittäin halua missään nimessä myöntää, että työnantajalla ei reaalimaailmassa ole mitään perusteltua syytä maksaa palkkaa työtehtävän mukaan, vaan sen sijaan palkkaa tulee maksaa työsuoritusten mukaan. Selvyyden vuoksi todettakoon, että samoista tuloksista saman palkan maksaminen on tietenkin paikallaan.

Mikä olisikaan neuvostoliittolaisempaa ja epätasa-arvoisempaa kuin maksaa kaikille sama palkka samasta työtehtävästä, koska jokaisen työntekijän konkreettinen panos työnantajan hyväksi eroaa aina muista suuntaan tai toiseen. Toinen on ahkerampi ja toinen laiskempi. Toinen osaa työn paremmin ja toinen huonommin. Toinen on panostanut osaamiseensa ja toinen on käyttänyt saman ajan somessa notkumiseen. Miksi siis kaikille tulisi maksaa sama palkka? Ei miksikään, elleivät sitten työsuoritteet ja työn tulokset ole samalla tai lähes samalla tasolla. Kouluttamattomien kohdalla näin ei yleensä ole. Lisäksi kouluttamaton työntekijä vaatii yleensä yritykseltä selvästi koulutettuja enemmän resursseja työhön opastukseen.

Akavan puheenjohtaja Fjäder viittasi lausunnollaan nimenomaan ammatilliseen koulutukseen. En erottele ihmisiä kotimaan, ihonvärin tai vaikkapa uskonnon perusteella, eikä sitä varmasti tarkoittanut myöskään Fjäder. Laiska ja kouluttamaton turkulainen on nimittäin aivan samalla viivalla laiskan ja kouluttamattoman bagdadilaisen kanssa siinä missä ahkera ja koulutettu tamperelainen on samalla viivalla ahkeran ja koulutetun milanolaisen kanssa.

Kouluttamaton on kouluttamaton riippumatta täysin kotimaasta, uskonnosta tai ihonväristä. Ja kouluttamattomalle ei pidä olla pakkoa maksaa samasta työtehtävästä samaa palkkaa kuin kollegalle, joka on panostanut osaamiseensa vuosia kouluissa ja kursseilla, ja jonka työn konkreettiset tulokset ovat aivan toista luokkaa. Tuloksista pitää maksaa, ei tittelistä.

Käsi ylös kenen mielestä ”Samasta työtehtävästä sama palkka” on oikeudenmukaista, reilua, tasa-arvoista tai yhdenvertaista? Sitä minäkin. Se on kaikkea muuta. Koulutettuja ja ahkeria kohtaan tuo periaate on epäoikeudenmukainen, epäreilu, epätasa-arvoinen ja epäyhdenvertainen. Palkka tulee maksaa ihmisille koulutuksen, osaamisen, työsuoritusten ja tulosten perusteella. Ei sen perusteella mitä hänen palkkakuitissaan lukee työtehtävän kohdalla – tai mistä hän on kotoisin.

Tämä kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 4.11.2018 ja Pohjalainen-lehdessä 8.11.2019.