Eduskunnan ryhtiliike tarvitsee aktiivisen jalkatyön lisäksi myös riihikuivaa rahaa ja jokaisen kynnelle kykenevän someaktiivisuutta. Sinäkin voit olla tekemässä ryhtiliikettä eduskuntaan monin eri tavoin. Tehokkaimpia ovat taloudellinen tuki kampanjan taustalla toimivalle Pirkanmaan Ryhtiliike ry -yhdistykselle ja tukemalla kampanjaa sosiaalisessa mediassa levittämällä päivityksiä omille kontakteillesi.
Tässä alla tiedot miten taloudellisen tuen antaminen onnistuu helpoimmin jo muutamalla klikkauksella. Lahoitusten antajista 1 500 euroa ja sen ylittävät ovat julkisia, mutta 1 499 euroon saakka lahjoittaja jää vain minun tietooni.
Ryhtiliikkeen levittäminen sosiaalisessa mediassa on ensiarvoisen tärkeää, sillä siten tavoitamme helposti ja nopeasti valtaosan pirkanmaalaisista tolkun ihmisistä. Jokainen voi kantaa kortensa kekoon jakamalla ja tykkäämällä Jockan kirjoituksia, mutta myös erityisesti kutsumalla kavereitaan mukaan Jockan Facebook-sivulle.
Esitin joulukuussa paljon huomiota saaneessa Taloustaidot pakolliseksi kouluun – elämän perustaidot opetettava kaikille -kirjoituksessani taloustaitoja pakolliseksi kouluihin. Nykyisessä opetussuunnitelmassa talouden osuus voidaan opettajan pedagogisen harkintavallan ansiosta käsitellä vain ohimennen, jolloin oppilaat voivat pahimmassa tapauksessa jäädä lähes kokonaan vaille oman talouden perusteiden tuntemusta.
Esitin joulukuussa, että taloustaitojen opetuksesta pitäisi tehdä pakollista ja tarpeeksi kattavaa, jotta opetus tarjoaisi jokaiselle lapselle ja nuorelle tarvittavan osaamisen omaan elämänhallintaan. Valtaosa kirjoitustani kommentoineista oli samaa mieltä, mutta jotkut pitivät kirjoitusta opettajien ammattitaidon aliarvioimisena ja ”markkinatalouden levittämisenä”. Kirjoitus saikin aikaan kovasti julkista keskustelua puolesta ja vastaan.
Syntynyt vilkas keskustelu vahvisti aikaisemman olettamukseni siitä, että opettajien omat henkilökohtaiset näkemykset markkinataloudesta ja jopa poliittinen kanta vaikuttavat siihen mitä ja miten opettaja lapsille opettaa. Tämä havainto vahvisti näkemykseni siitä, että taloustaitojen opetuksesta täytyy tehdä pakollista vailla mahdollisuutta ohittaa sitä tai käydä aihepiiriä läpi vain ylimalkaisesti – kirjaimellisesti vasemmalla kädellä. Opettajalla ei tule olla mahdollisuutta jättää taloustaitoja opettamatta, vaikka hänen oma poliittinen näkemyksensä ei olisikaan pro markkinatalous.
”Ongelma on akuutti ja vakava. Tällä hetkellä yli 500 000 suomalaista on ulosotossa ja maksuhäiriömerkintä on 380 000 suomalaisella.”
Ongelma on akuutti ja vakava. Tällä hetkellä yli 500 000 suomalaista on ulosotossa ja maksuhäiriömerkintä on 380 000 suomalaisella. Jos pyydät huomenna vaikkapa sataa lukiolaista laskemaan pikavipin todellisen vuosikoron, niin veikkaan korkeintaan 20 laskevan sen oikein. Taloustaitojen paikoin hyvinkin heikko osaaminen on mielestäni Suomelle ja suomalaisille vakava kansallinen ongelma, johon myös eduskunnan pitää herätä nyt, eikä vasta 10 vuoden päästä.
Tänään sain aamulla erittäin mieluisia uutisia, kun Talous ja nuoret TAT julkaisi opettajille tekemänsä Opettajien talousosaaminen 2019 -kyselyn tulokset. Sen sisältö oli nimittäin vahvasti esitystäni puoltava, sillä peräti 76 prosenttia opettajista katsoi, että taloustaitojen opetuksen pitäisi olla pakollista kaikilla kouluasteilla. Upeaa, että opettajat ovat kanssani samaa mieltä muutamista kitkeristä ideologisista vastalauseista huolimatta. Itse katson, että taloustaitojen opettaminen tulee aloittaa jo esikoulusta. Paljonko LEGO-paketti maksaa, mistä raha sen ostamiseen on tullut ja paljonko hinnasta menee verojen kautta hyvinvointivaltion ylläpitoon ja niin edelleen. Lapsille pitää opettaa jo eskarissa, ettei raha tule maagisesta taikaseinästä.
Opettajien talousosaamista selvittäneessä kyselyssä peräti 94 prosenttia opettajista piti taloustaitojen opettamista tärkeänä, mutta vain kolmannes piti koulun nykyisin antamia talousosaamisen valmiuksia riittävinä. Viime syksynä samanlainen kysely tehtiin koululaisille, joista peräti 90 prosenttia halusi nimenomaan koulun opettavan heille taloustaitoja, mutta vain 20 prosenttia pitää koulun nykyisin tarjoamia valmiuksia riittävinä. Tänään siis varmistui, että sekä opettajien että oppilaiden kohdalla ero toiveiden ja toteutuneen välillä on valtava. Koska tulos oli esitykseni kannalta selvästi parempi kuin uskalsin edes haaveilla, tulisi nyt pohtia vakavasti taloustaitoja myös mahdollisena omana oppiaineenaan.
”76 prosenttia opettajista katsoi, että taloustaitojen opetuksen pitäisi olla pakollista kaikilla kouluasteilla.”
– Opettajien talousosaaminen 2019 -kysely
Lisäksi tänään julkistetun Opettajien talousosaaminen 2019 -kyselyn mukaan peräti kaksi kolmesta opettajasta kertoi olevansa melko tai erittäin huolissaan nuorten heikosta talousosaamisesta. Samaan aikaan 78 prosenttia opettajista katsoi voivansa vaikuttaa nuorten taloustaitoihin. Ongelman vakavuus on siis osoitettu pitävästi ja opettajat tietävät voivansa korjata asian. Nyt tarvitaan enää ryhtiliike ja tarvittaessa myös opetussuunnitelman päivittäminen, että pääsemme käärimään hihat.
Hyvinvointivaltion tulevaisuuden kannalta taloustaidot ovat ensiarvoisen tärkeitä, koska oman talouden hallinta on olennainen osa ihmisen koko elämää kaikkine osa-alueineen. Heikot taloustaidot voivat johtaa velkakierteeseen ja ulostottoon, joka taas johtaa vaikeuksiin jopa vuokra-asunnon ja puhelinliittymän saamisessa. Lopulta seuraus voi olla henkilön syrjäytyminen, mikä tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi. Toistan tässä usein käyttämäni toteamuksen: Euro alkupäähän voi säästää satasen loppupäästä.
Kyselyssä 71 prosenttia opettajista katsoi hallitsevansa riittävät tiedot taloudesta sen opettamiseksi, mutta vain 14 prosenttia katsoi osaamisensa perustuvan opettajankoulutukseen. Tämän perusteella taloutta tulee ryhtyä jatkossa painottamaan opettajankoulutuksessa ja opettajien täydennyskoulutuksessa merkittävästi nykyistä enemmän.
Kiireisen vaalikevään viime viikko sujui kuin lennosta, sillä koko viikko mentiin tilaisuudesta toiseen minuuttiaikataululla. Lauantain ja sunnuntain pyhitin rauhalliselle yhdessäololle perheen kanssa, mutta vielä perjantaina sattui ja tapahtui senkin edestä.
Lempäälän yrittäjien Y-kahvit 25.1.2019.
Päivä alkoi Lempäälän Ideahuoneelta, jossa oli ohjelmassa perinteiset Y-kahvit, jossa paikalliset yrittäjät tapaavat toisiaan. Tällä kertaa Tampereen puolelta olivat vieraana Hervannan Yrittäjät. Keskusteluissa oli tuttuun tapaan verkostoitumista sekä kuulumisten kertomista. Näistä tilaisuuksista on saanut alkunsa moni menestyksekäs idea.
Kokoomuksen Siipiperjantaissa 25.1.2019Kokoomuksen Siipiperjantaissa 25.1.2019Kokoomuksen Siipiperjantaissa 25.1.2019
Ideahuoneelta suuntasin pari siviilityöhön liittyvän kokouksen jälkeen vaihtamaan pikaisesti asua ja pakkaamaan rollupeja ja muuta vaalimateriaalia mukaan. Kello 17.00 oli nimittäin ohjelmassa Lempäälän Kokoomuksen perinteinen Siipiperjantai, johon minut oli kutsuttu tällä kertaa vieraaksi esittäytymään. Paikalle saapui moninkertainen määrä ihmisiä tavalliseen verrattuna, joten tunnelma oli korkealla.
Kokoomuksen Siipiperjantaissa 25.1.2019Kokoomuksen Siipiperjantaissa 25.1.2019
Kerroin itsestäni ja näkemyksistäni Suomen paremman tulevaisuuden eteen. Arvovaltaisen yleisön kysymykset olivat loistavia ja luotasimme niiden pohjalta niin eläkkeiden kuin myös koulutuksen ja työelämän tulevaisuuden näkymiä. Lopulta esittäytyminen venyi aiotun 45 minuutin sijaan lähes puoleksitoista tunniksi. Kiitos jokaiselle mukana olleelle!
Lempäälän tilaisuus päättyi 1900 ja Tampereen Torni-hotellissa Hämeen Urheilugaala oli alkanut jo puoli tuntia aiemmin. Hyppäsin siis autoon ja suuntasin suoraan Hämpin parkkiin gaalapaikan alapuolelle.
Urheilugaalassa 25.1.2019 mukana Tero Majuri ja nyrkkeilyn EM-kultamitalisti Elina Gustafsson.
Pikkutakki vaihtui pikaisesti puvuntakkiin ja kravattiin, ja Superman-hetken jälkeen hissillä maan pinnalle ja gaalaan. Siellä palkittiin Pirkanmaan ja Hämeen menestyneitä urheilijoita, seuroja, valmentajia ja taustavoimia. Tilaisuus oli erittäin hyvä. Kiitos kutsusta Gredin ja Sontekin isännille!
Urheilugaalassa 25.1.2019 mukana Hönttä & Toippari
JULKAISTU 26.1.2019 Tamperelainen-lehdessä julkaistiin tänään kirjoitukseni työelämästä. Työstä pitäisi jäädä enemmän rahaa tekijälle ja vähemmän valtiolle. Siksi verotuksen painopistettä pitää siirtää ansiotuloveroista kulutus- ja haittaveroihin. Työn vastaanottamista hankaloittavat kannustinloukut tulee samalla purkaa, jotta työn tekeminen olisi kannattavaa aina ja kaikissa elämäntilanteissa. Työn tekemisestä pitäisi palkita, ei rankaista, joten ansiotuloveron progressiota pitää loiventaa merkittävästi. Tässä alla kolumnini aiheesta:
Työn tekemisestä pitää tehdä kannattavaa
Sanon sen suoraan: Suomen työelämä on rikki. Työn pitäisi olla kannattavaa aina ja kaikissa tilanteissa, mutta työttömyyteen kannustava tukijärjestelmämme estää sen. Monien kannattaa olla työttömänä, koska työstä saatava lisäarvo verrattuna tukirahoilla elämiseen on olematon – varsinkin menetettyyn vapaa-aikaan nähden. Nämä kannustinloukut ovat uhka hyvinvointivaltion tulevaisuudelle, koska työttömien ei enää kannata kantaa korttaan yhteiseen kekoon.
Kannustinloukut ovat myös korkeakoulutettujen ongelma, sillä Akavan mukaan peräti 34 prosenttia sen jäsenistä jättää lisätyöt ottamatta. Syynä on lisätöihin iskevä veroprogressio, joka siis hukkaa yhteiskunnan arvokkaita resursseja. Progressio on myös osasyy siihen, että jo tuhannet koulutetut osaajamme ovat muuttaneet ulkomaille.
Kuluvalla hallituskaudella työllisyys on saatu historialliseen kasvuun, mutta urakka on vasta alussa. Samalla linjalla täytyy jatkaa, jos haluamme pitää huolta suomalaisten hyvinvoinnista myös tulevaisuudessa. Emme voi tyytyä edes vasemmiston taannoin mahdottomana pitämään 72 prosentin työllisyyteen. Jos haluamme pitää yllä hyvinvointivaltiota, täytyy työllisyys nostaa vähintään 75 prosenttiin. Samaan aikaan työn murros, digitalisaatio ja robotisaatio vähentävät työpaikkoja päivä päivältä nopeammin. Menossa on siis kilpajuoksu, jossa Suomi ei voi ottaa neljän vuoden aikalisää.
Työttömyys maksaa Suomelle vuodessa 10 miljardia euroa, ja työttömän ja työllisen kustannusten ero on vuodessa noin 12 000 euroa. Ongelman korjaamiseksi työstä pitää tehdä taas kannattavaa. Verotusta tulee uudistaa poistamalla kannustinloukut ja loiventamalla tuloveron progressiota. Verotusta täytyy siirtää tuloveroista kulutus- ja haittaveroihin ja sosiaalitukien vastikkeellisuutta lisätä. Uusien työpaikkojen luomista tulee helpottaa yrittäjyyden edellytyksiä parantamalla. Jokaisen pitää saada nauttia oman työnsä hedelmistä, joten maailman alhaisimpiin tuloeroihin ei pidä tuijottaa liikaa. Opintotuen tulorajaa tulee nostaa, koska työnteon kulttuuri on tärkeä omaksua jo nuorena. Työ on nimittäin parasta sosiaaliturvaa.
Lempäälän hyvinvointilautakunnan kokous järjestettiin lähellä kotia, joten päätin hieman reippailla ja suunnata sinne ja takaisin jalkapatikassa. Samalla pohdin ääneen päivän ilouutista, jonka mukaan Pirkanmaan lähijunat pääsivät mukaan lähijunien pilottihankkeeseen. Parhaassa tapauksessa pilottihanke alkaa jo vuoden 2019 aikana. Siinä on mukana kolme erittäin tärkeää reittiä, eli Toijala-Lempäälä-Tampere, Vilppula-Orivesi-Tampere ja Nokia-Tesoma-Tampere. Videolla muutama ajatus aiheesta pakkasessa reippailun lomassa.
Tänään kävimme tekemässä ryhtiliikettä Tampereen ydinkeskustassa, kun kiinnitimme pari näyttävää mainosta. Toisen Hämeenkadulle ja toisen Koskikadulle. Videolla hieman tunnelmia lopputuloksesta.
JULKAISTU 10.1.2019 Tiedätkö missä valtiossa kuka tahansa voi vallata jättimäisiä alueita yksityisiltäkin mailta kaivaakseen niistä jalometallia ja mineraalia? Entä missä valtiossa lahjoitetaan maaperästä löydetyt aarteet sellaisenaan ulkomaisille kaivosyhtiöille? Tervetuloa Suomeen. Suomen nykyinen kaivoslaki synnyttää kestämättömän tilanteen, johon täytyy saada pikaisesti muutos.
Kaivoslaki on siis uudistettava pikaisesti. Nykyinen laki lahjoittaa kansallisomaisuutemme minkä tahansa ulkomaisen yrityksen riistettäväksi ilman mitään käytännön velvoitteita yksityistä omistusta tai luontoa ja luontoarvoja kohtaan. Nykyisin Suomeen jää vain 2,4 prosenttia malmien arvosta (Lähde: Finnwatch). Tämän valuvian ratkaisemiseksi Suomen täytyy ottaa nopeasti käyttöön kaivosvero, jolla Suomi ottaa merkittävän osuuden maaperästään kaivetuista miljardeista.
Lisäksi valtauksille täytyy asettaa pinta-alaan perustuva vuosimaksu, jotta valtauksia ei pidettäisi voimassa vuosikymmeniä ja siinä samalla roikotettaisi maanomistajia löysässä hirressä. Maanomistuksen kohtelua täytyy pikaisesti uudistaa puolustamaan suomalaista omistusta oli maanomistaja sitten yksityinen, kunta tai Suomen valtio.
Ennen kaikkea kaivosyhtiöiltä täytyy ryhtyä keräämään merkittävää rahastoa ympäristötuhojen täysimääräiseen korjaamiseen. Nykyisin on liian helppo ajaa kaivoksen ehtyessä suomalainen tytäryhtiö konkurssiin, jolloin ympäristötuhojen korjaaminen kaatuu veronmaksajien maksettavaksi. Edellä mainittujen korjausten lisäksi kaivoshankkeiden lupakäsittelyjen vaatimuksia tulee tiukentaa merkittävästi ja kuvituksessa on huomioitava myös muun muassa matkailunäkökulma. Esimerkiksi avokaivoksia ei pidä voida perustaa esimerkiksi asuinkeskittymien ja matkailukohteiden läheisyyteen.
Kevään eduskuntavaalit on hyvä paikka vaikuttaa asiaan. Talvivaara osoitti, että Sipilän hallituksessa istuva keskusta ei halua uudistaa kaivoslakia, koska kaivokset tuovat maaseudulle työpaikkoja. Sipilän hallitukselta on siis turha odottaa ryhtiliikettä tässä asiassa. Toisessa vaakakupissa ovat maaseudun työpaikat ja toisessa ovat luontoarvot ja kansallisomaisuuden lahjoittaminen ulkomaille. Viimeksi joulukuussa vihreiden Ville Niinistö peräänkuulutti muutosta kaivoslakiin, mutta hän unohti kuitenkin kertoa, että vihreiden koko eduskuntaryhmä kannatti nykyistä kaivoslakia ja Niinistö itse jätti sen korjaamatta toimiessaan ympäristöministerinä. Se niistä luontoarvoista.
Seuraava hallitus tulee ratkaisemaan korjataanko kaivoslakia. Jos siellä ovat kokoomus, perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit, uskon muutoksen olevan mahdollinen. Mikäli keskusta on mukana, niin muutosta tuskin nähdään. Vihervasemmistossa ei ole perinteisesti annettu arvoa kotimaiselle omistukselle, joten kaivoslain muutosta lienee turha odottaa sieltä suunnalta. Kaivoslailla on todella kiire, koska TTIP ja CETA -sopimusten valmistuttua Suomi ei voi muuttaa omia lakejaan itselleen suotuisammiksi ilman miljardien sakkouhkaa.
Lempäälässä pelataan ylivoimaisesti Suomen parasta Mestis-kiekkoa, josta on osoituksena esimerkiksi LeKi Hockeyn huikea yhdeksän ottelun voittoputki ja sarjan ylivoimainen ykköspaikka. Päätin nyt itse lähteä tukemaan paikallista jääkiekkoa Staran brändillä, ja mainostilaa hallissa on vielä runsaasti vapaana.
Mikä tahansa Lempäälän kokoinen kunta olisi ikionnellinen saadessaan näin kovatasoisen joukkueen. Toivoisin, että LeKi huomioitaisiin nykyistä paremmin myös täällä meillä Lempäälässä niin yritysten kuin kuntalaisten toimesta. Perjantain pelissä oli reilut 300 katsojaa, mutta 500 katsojan tavoitteesta puuttui vielä reilusti. Halliin mahtuu yli tuhat ihmistä, joten rajat eivät tule ihan heti täyteen.
Esitän nyt alueen yrityksille toivomuksen, että ne lähtisivät sankoin joukoin tukemaan oman kylän huippujoukkueen toimintaa ja saamaan siten itselleen positiivista näkyvyyttä otteluissa.
Kuntalaisille esitän vienon toivomuksen, että nykyistä useampi lähtisi hallille katsomaan pelejä ja nauttimaan niin kovatasoista otteluista kuin myös talon antimista joko yksin, kaksin, firman pikkujouluissa tai koko perheen voimin.
Lempäälän jäähallin uusi baarikatsomo tarjoilee täysi-ikäisille virvokkeita myös aikuiseen makuun. Lisäksi tarjolla on tietenkin makkaraa ja muita perinteisiä herkkuja. Mikä olisi mukavampaa kuin lähteä lasten kanssa katsomaan laatukiekkoa ja nauttimaan erätauolla herkuista.
Vauhti ja intensiteetti Mestis-otteluissa voittavat tunnetusti koska tahansa liigan ottelut, joten jokainen jääkiekosta edes etäisesti kiinnostunut katsoja varmasti viihtyy. Jos et usko, niin tule itse katsomaan. Seuraava kotiottelu pelataan 14. marraskuuta.
Pirkanmaan politiikan ja elinkeinoelämän viime vuosien merkittävin hanke on ottanut tänään merkittävän askeleen eteenpäin, kun valtionvarainministeriö esittää pääradan merkittävää kehittämistä. Tuoreen budjettiesityksen mukaan tavoitteena on päästä jatkossa Helsingistä Tampereelle junalla alle tunnissa. Upeaa!
Monet poliitikot, järjestöt ja yrittäjät ovat tehneet tämän hankkeen eteen kovasti töitä jo vuosien ajan. Itse olen kirjoittanut hankkeesta useasti niin blogissani kuin monien eri lehtien palstoilla. Taannoin kirjoitimme aiheesta Aamulehteen myös vihreiden Juhana Suoniemen kanssa. Hankkeesta ovat kirjoittaneet myös lukuisat muut poliitikot, ja vielä useammat ovat tehneet hankkeen eteen kovasti töitä kulisseissa. Nyt Pirkanmaa voi onnitella itseään tärkeän virstanpylvään saavuttamisesta. Huutoon on vastattu.
Aamulehti 26.1.2018
Pääradan kehittäminen mahdollistaa Pirkanmaalle monenlaista kehitystä, mutta hanke ei kuitenkaan ole ainoastaan Pirkanmaan etu. Sitä on nimitetty syystäkin ”Puolen Suomen hankkeeksi”, sillä varsinkin Vaasa, Seinäjoki ja Kokkola ovat myös hankkeen merkittävien hyötyjien joukossa. Suomen päärata on nimensä veroinen, ja se olisi tullut nostaa kehitettävien listan kärkeen jo vuosia sitten. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt asia toivottavasti etenee maaliin saakka.
Suomen taloudellinen sydän HHT-kasvukäytävä (Helsinki, Hämeenlinna, Tampere) ja sen varrella sijaitseva Lempäälä ovat hankkeen keskipisteessä. Kolmannen raideparin myötä Pirkanmaalle saadaan kovasti kaivatut lähijunat Toijalasta Lempäälän kautta Tampereelle. Ne kasvattavat työssäkäyntialuetta Tampereen suuntaan siinä missä nopeat junayhteydet tekevät saman Helsingin suuntaan.
Pirkanmaan maakuntakaava 2040
Tampereelta käy koko ajan enemmän ihmisiä töissä Helsingissä, ja edestakainen matka kestää nykyisin kolmesta neljään tuntia. Jatkossa työmatkojen kestosta voidaan leikata jopa kaksi tuntia, jonka ajan työmatkaajat voivat viettää esimerkiksi perheen parissa. Hankkeen inhimillinen hyöty on siis sekin merkittävä. Liityntäpysäköintien ja nopeiden junayhteyksien tehokas käyttäminen tarkoittaa todennäköisesti myös autoliikenteen vähenemistä varsinkin työmatkaliikenteessä. Se lienee mannaa yksityisautoilua jyrkästi vastustaville vihreille.
Tunnin junassa ei ole kyse ainoastaan Helsingin ja Tampereen keskustojen välisestä liikenteestä, vaan toinen pääpainopiste tulee olemaan lentokenttien välisessä liikenteessä. Hankkeen myötä Tampere-Pirkkalan lentokentästä saadaan viimein Suomen kakkoskenttä, sillä statuksen edellytyksenä on tunnin yhteys pääkentälle. Tampere-Pirkkalan lentokentälle saadaan jatkossa myös junayhteys pääradalta. Se olisi hyvä toteuttaa Sääksjärven rautatieaseman kohdalta, josta Tampereen kaupunkiseudun Kehä II -tie kuljettaa autot lentokentälle. Parhaillaan Finavia remontoi Tampere-Pirkkalaa, joten tilanne näyttää lentokentän kehityksen osalta valoisalta.
Teimme Lempäälän valtuustossa taannoin vuosille 2018-2025 uuden kuntastrategian, jossa kunnan kaavoituksen painopisteiksi valittiin tulevien lähijuna-asemien ympäristöt. Valtionvarainministeriön tuore esitys osoittaa strategian osuneen aivan oikeaan. Nyt meidän täytyy kunnanhallituksessa ja kunnanvaltuustossa ryhtyä tehokkaasti toteuttamaan laadittua strategiaa, sillä emme saa jäädä jälkeen kehityksen junasta.
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne satuilee nettikolumnissaan miten Suomesta pitäisi hänen mielestään tehdä parempi maa lapsille ja lapsiperheille. Muutama päivä sitten hänen johtamansa puolue kuitenkin äänesti eduskunnassa uutta varhaiskasvatuslakia vastaan. Rinne siis vastusti ihan konkreettisesti lasten ja lapsiperheiden aseman parantamista. Tällainen kaksinaismoralismi on koko Suomen kehittymisen esteenä – ja kärsijöinä ovat nimenomaan lapset ja lapsiperheet.
Uusi varhaiskasvatuslaki on vuosikymmeniin merkittävin lasten asemaa parantava lakiuudistus. SDP perustelee kehityksen vastustamista sillä, ettei laki ollut sen mukaan vielä tarpeeksi hyvä. Samaan aikaan SDP kuitenkin itsekin myönsi, että uusi varhaiskasvatuslaki parantaa merkittävästi aikuisten osaamista erityisesti pedagogiikassa. Silti se vastusti lakia. Askeleita oikeaan suuntaan ei siis saa ottaa, jos yhdellä hyppäyksellä ei päästä maaliin.
Minulle varhaiskasvatuksen ryhmäkoot ovat erittäin tärkeä teema, ja olen tehnyt asian eteen myös ihan konkreettista työtä. Ryhmäkoot eivät tule kuitenkaan varhaiskasvatuslaista, vaan asetuksesta. Niillä SDP ei siten voi uuden lain vastustamistaan perustella. Kaikki täysjärkiset tietävät, että jokainen askel lasten aseman parantamiseksi on tärkeä. Roomaakaan ei saatu valmiiksi kerralla. Siksi onkin mahdonta käsittää miksi Antti Rinne ja hänen eduskuntaryhmänsä käytännössä vastustavat lasten aseman parantamista, mutta samaan aikaan Rinne väittää haluavansa parantaa lasten ja lapsiperheiden asemaa. Jos Rinne sitä oikeasti haluaisi, olisi hän toiminut sen mukaisesti eduskunnassa. Ei toiminut.
Sen sijaan, että SDP yrittää hidastaa lasten ja lapsiperheiden aseman parantamista Suomessa puolue voisi keskittää tarmonsa vaikkapa siihen miten varhaiskasvatuksen laatua voitaisiin tasoittaa eri puolilla maata ja eri kunnissa. Nykyisin tasoeroja on nimittäin aivan liikaa. Lisäksi puolue voisi keskittyä varhaiskasvatuksessa lapsille annettavaan tukeen, joka säästäisi lapset ja yhteiskunnan monilta tulevaisuuden ongelmilta. Näitä samoja teemoja SDP on jo vilautellut, mutta kaikkea ei saada kerralla yhteen lakiuudistukseen.
Näitä samoja asioita voi ajaa myös oppositiosta käsin ilman, että yrittää vesittää koko uuden lain ja positiivisen kehityksen. SDP on monissa kunnissa vahva puolue, ja tiedän omasta kokemuksestani, että demarien valtuustoryhmät tekevät monissa kunnissa ja kaupungeissa hyvää työtä lasten aseman eteen. Miksi kattopuolue ei sitten sitä tee? Näyttää siltä, että kentällä lasten eteen halutaan oikeasti tehdä jotain, mutta Arkadianmäellä puolueen poliittinen asema oppositiossa estää saman. Parhaillaan Antti Rinne väittää perättömästi, että hän ja puolueensa olisivat lasten ja lapsiperheiden puolella. Silti SDP äänesti eduskunnassa lasten ja lapsiperheiden etujen vastaisesti. Kaksinaismoralismia siis riittää.
Lempäälän-Vesilahden Sanomat kirjoittaa tänään Lempäälän kuntakeskuksen uutta yläkoulua koskevasta ponsiesityksestäni, jonka Lempäälän kunnanvaltuusto hyväksyi yksimielisesti. Uusi yläkoulu tulee sen mukaan rakentaa kokonaisuudessaan huputettuna, eli sääsuojattuna.
Suomen Rakennusinsinöörien Liiton RIL:n arvion mukaan jopa 70 prosentissa kouluista kuitenkin saattaa olla korjausta edellyttäviä kosteusvaurioita, ja niistä aiheutuu nykyisin puolen miljardin euron terveysmenot vuosittain. Julkisten rakennusten kosteus- ja homeongelmat ovat siten kiistatta muodostuneet viime aikoina vakavaksi kansalliseksi ongelmaksi, jonka muun muassa eduskunnan tarkastusvaliokunta on ottanut erityiseen tarkkailuun. Elinkaarimalli olisi tuonut myös Lempäälän yläkoululle tärkeän vakuutuksen home- ja kosteusvaurioiden varalta, koska rakentaja olisi vastannut työnsä laadusta ja rakennuksen ylläpidosta vuosikymmenien ajan. Silloin tavataan tehdä sekundan sijaan priimaa.
Olen puhunut julkisen rakentamisen osalta vahvasti elinkaarimallin puolesta – ja puhun jatkossakin – mutta Lempäälän kouluhanke olisi ikävä kyllä jäänyt hieman liian pieneksi elinkaarimalliin. Kannattavuuden rajana pidetään nykyisin 20 miljoonaa euroa, ja koulun kustannusarvio on tällä hetkellä 14,6 miljoonaa euroa. Siksi kouluhanke toteutetaan elinkaarimallin sijaan nyt kiinteistöleasingilla. Halusin kuitenkin varmistaa, että koulu rakennetaan niin, että sen rakenteet pysyvät kuivina koko rakennusvaiheen ajan.
Lempäälän-Vesilahden sanomat 20.6.2018
Uusi yläkoulu olisi ehkä rakennettu joka tapauksessa sääsuojattuna, koska huputtaminen on nykyisin melko yleistä, mutta mitään takeita siitä ei ollut, ja ilman elinkaarimallia rakentajan pitkän aikavälin vastuu työstään on tunnetusti käytännössä nolla. Siksi halusin varmistua valtuustossa, että koulun rakentamisessa edes kuivaketjusta pidetään huolta koko rakennushankkeen ajan, joten esitin valtuuston päätökseen vielä erikseen mainintaa huputuksesta. Sääsuojauksen hintavaikutus kokonaisuuteen on lähes mitätön, mutta sillä voidaan osaltaan pelastaa koulu homeelta ja säästyä miljoonien remonteilta. Perusteluiksi riittänee vilkaisu naapurikunta Akaan tilanteeseen.
Rakennusvaiheen huputuksia on tehty meillä ja maailmalla jo vuosien ajan, joten alkuperäinen idea ei tietenkään ole minun. Eikä kenenkään muunkaan suomalaisen. Lempäälän yläkoulun osalta ajatuksen sääsuojauksesta esitti ensimmäisenä Sari Sihvo 20. helmikuuta järjestetyssä tilaisuudessa. Sittemmin asiaa on minun lisäkseni pitänyt aktiivisesti esillä myös valtuutettu Piia Nurmela. Todennäköisesti sääsuojauttuna rakentaminen on ollut esillä myös yhdyskuntalautakunnassa. Näin olennainen asia onkin hyvä pitää keskusteluissa mahdollisimman laajasti eri foorumeilla ja useiden tahojen toimesta. Nyt sääsuojaus on viimein pontena valtuuston päätöksessä, joten suojauksen ei pitäisi jäädä pelkkien juhlapuheiden varaan.
Eduskunnan seuraavalla kaudella tulisi ottaa vakavaan pohdintaan lakiesitys, joka edellyttäisi kaikilta julkisilta rakennushankkeilta sääsuojausta. Silloin voisimme säästyä mittaamattoman suurilta menetyksiltä niin rakentamisessa ja remontoinnissa kuin myös huonon sisäilman aiheuttamilta sairaustapauksilta ja miljadien terveyskuluilta. Se olisi tärkeä sijoitus tulevaisuuteen. Onneksi meillä Lempäälässä toimitaan näin jo nyt.
