Julkaistu

Tavaramerkkivarkauksia ja oikeuksien puolustamista

Viime aikoina Suomessa eniten palstatilaa saanut tavaramerkkikiista käytiin suomalaisen Marimekon ja italialaisen Dolce & Gabbanan välillä. D&G kopioi suomalaisyrityksen legendaarisen Unikko-kuosin vaatteisiinsa, mistä suivaantuneena Marimerkko nosti saksalaisessa tuomioistuimessa kanteen ja sai myös markkinointi- ja myyntikiellon D&G:n Unikko-kopioille.

Tämän jälkeen Dolce & Gabbana toimi ”hyökkäys on paras puolustus” -taktiikalla ja vaati härskisti Marimekon EU-tavaramerkin mitätöimistä. Näistä poteroista käsin yhtiöt sitten kävivät neuvotteluja sovinnosta. Tällä viikolla yhtiöt viimein ilmoittivat saavuttaneensa sovun kiistassa. Lehtijuttujen ja toimitusjohtaja Mika Ihamuotilan lausuntojen perusteella ainakin Marimekko on erittäin tyytyväinen sopimuksen sisältöön.

Näen tuossa sopimuksessa Marimekon osalta myös paljon suuremman aspektin. Yhtiö on nimittäin nyt tuonut selkeästi julki, ettei se suvaitse tavaramerkkiensä loukkauksia ja että se puolustaa oikeuksiaan aggressiivisesti. Kunnioitan tätä ”amermaista” asennetta suuresti ja olen itsekin pyrkinyt toimimaan samalla tavalla, vaikka olenkin tapauksesta riippuen joko yksityinen ihminen tai pienehkön osakeyhtiön toimitusjohtaja. Oikeuksiensa puolustaminen ei kuitenkaan saa olla kiinni resursseista tai riskeistä, sillä kyse on ennen kaikkea periaatteesta ja siitä ”etteivät isot pääse hyppimään silmille”. Ainakin Suomessa aivan liian harva yksityisyrittäjä tai pieni yhtiö lähtee puolustamaan oikeuksiaan jouduttuaan isompien polkemaksi, ja tällainen asenne on omiaan lisäämään isomman oikeuden ja ns. hiekkalaatikkosääntöjen yleistymistä.

Suomesta löytyy pinnan alta monenlaisia tavaramerkkikiistoja, joista suurin osa kuitenkin sovitaan asianmukaisesti osapuolten kesken. Näitä kiistoja seuratessani olen huomannut, että useimmat yhtiöt ymmärtävät sopia asiat ennen kuin riita paisuu oikeuteen saakka. On kuitenkin olemassa jopa suuria yhtiöitä, joiden johdon ammattitaito ei riitä moiseen, joten he lyövät päätään seinään hamaan loppuun asti. Suurin osa kuuluu kuitenkin ensin mainittuun kategoriaan, johon kuului Marimerkon tapauksessa myös D&G.

Marimekolle sopimus syntyi kreivin aikaan, sillä tänään uutisoitiin toisenkin suuren luksusmerkin käyttävän Unikko-kuviota tuotteissaan. Kyseessä on maailman tunnetuin alusvaatemerkki Victoria’s Secret, jonka uusi Unikko-tyylinen mallisto on nimeltään Poppy, eli suomeksi unikko. Härskiä. En tosin tiedä onko osapuolilla jo olemassa jonkinlainen sopimus kuvion käyttämisestä. Juttujen perusteella sopimusta ei vielä ole, joten Marimekon on aika näyttää jälleen kyntensä.

Julkaistu

Mobiilitelevisio – Nokia Video Center vs. TVkaista

Nykyiset puhelinmallit ovat hiljalleen irrottamassa katsojia fyysisen televisioaparaatin ääreltä, kun televisio-ohjelmia voi nykyisin katsella missä tahansa ja milloin tahansa. Televisiomateriaalia kannettaviin päätelaitteisiin tuottavat jo monenlaiset palvelut ja laitteet. Mukaan pitäisi laskea myös aito mobiili digi-tv, mutta itse olen erittäin skeptinen sen läpimurrosta. Mobiiliyhteyksien nopeutuminen ajaa televisionkatsojat lataamaan ohjelmansa verkon yli sen sijaan, että he katsoisivat ohjelmat reaaliajassa DVB-H-verkossa, joka kärsii lisäksi vakavista tekijänoikeusongelmista. Unohdetaan DVB-H siis ainakin tällä erää.

Itse olen havainnut erityisen hyväksi Nokian uusissa laitteissa mukana tulevan (ja mm. E90-kommariin ilmaiseksi ladattavan) Nokia Video Center -softan. Siihen tekee nykyisin sisältöä vain kaksi suomalaista mediaa, joista toinen on Ylen uutiset ja toinen oma viihdelehteni Stara. Mukaan tarvittaisiin siis lisää sisällöntuottajia. Staran videot ladataan laitteeseen ennen katselua, joten niitä voi katsoa missä tahansa. Ylen uutiset puolestaan striimataan, joten uutisia voi katsoa vain WLAN tai 3G -alueella. Paikkarajoitteisuudestaan huolimatta Ylen palvelu on todella toimiva ja käytän sitä päivittäin niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Tuoreimmat uutiset tulevat katsottavaksi tunnin sisällä niiden lähetyksestä.

Laajakaistan yli kotimaisten kanavien kaiken tarjonnan kahden viikon ajalta tarjoaa puolestaan TVkaista, jonka palvelu toimii myös ulkomailla erittäin hyvin. Taannoisella Rooman reissullamme katsoimme hotellin laajakaistan yli päivittäin muiden muassa televisiouutisia, joten reissussa ei tarvinnut olla uutispimennossa. Ennen nukkumaanmenoa oli hyvä vielä katsastaa vaikkapa Subilta Big Brotherin käänteet, Neloselta uutiset ja Maikkarilta Formuloiden aika-ajot. Suomeksi ja Suomesta.

Nyt TVkaista on julkaissut palvelunsa betaversion myös iPhonelle. Testailin sitä ensimmäisen kerran tänään (kuvassa) ja se vaikutti ihan lupaavalta. Toimiessaan iPhonessa videot näkyivät siis isommalla ruudulla ja selvästi paremmalla kuvanlaadulla kuin Nokia Video Centerissä, mutta palvelu taitaa toimia vain WLAN-verkossa. Kyseessä ei siis ole todellinen mobiiliversio ennen kuin videoita voi katsoa myös 3G-verkossa esimerkiksi kesämökillä. Sain videot toimimaan myös 3G-verkossa, mutta en jokaisella yrityksellä. Hieman kun jaksaa odottaa, niin homma toimii aika mainiosti. Tästä on hyvä jatkaa kehittämistä. Valmiina tuotteena tämä tulee olemaan varma killer software.

Yksi samankaltaisista tuotteista on vielä Sling Median Sling Box -laitekatras, jolla kotitelevision ja digiboksin materiaalia pitäisi voida katsoa verkon yli vaikkapa ulkomailla ja esimerkiksi Nokian kännyköillä. Itse olen yrittänyt saada Sling Boxia toimimaan jo pidemmän aikaa, mutta tuloksetta. Jostain syystä laite ei tunnu olevan Mac Book Pron, Applen Airport Extremen ja Zyxelin ADSL-boksin kaveri, joten en ole saanut pakettia lainkaan toimimaan. Hankin juuri uuden A-linkin ADSL-boksin, joten ehkä sillä jaksan vielä testailla – kunhan TVkaistan katselemiselta ehdin.

Julkaistu

Operaattorivapaa iPhone 3G 16Gb Italiasta

Käväisin äskettäin reilun viikon pituisella työlomalla Roomassa ja toin samalla Italiasta matkamuistoksi pari Applen iPhone 3G 16Gb -luuria. Moni on sittemmin kysellyt, että miten niitä sieltä saa, joten katsoin aiheelliseksi avata keissiä hieman täällä blogissa. Ensinnäkin kyseessä on tosiaan operaattorivapaa (sim free) luuri, koska en missään nimessä halua tukea TeliaSoneran älytöntä kytkykauppaa. Käsittääkseni noita operaattorivapaita iPhoneja saa tällä hetkellä Euroopassa vain Italiasta ja Tsekistä. Ainakin Roomassa iPhonen löytyminen oli kiven alla.

Sain netistä jo etukäteen infoa, että Roomassa kannattaa suunnata joko TIM-operaattorin tai Vodafonen liikkeisiin. Ensimmäisenä lomapäivänä kävinkin kyselemässä lukuisissa liikkeissä, mutta vastaus oli kaikissa sama: ”Loppu, maanantaina tai tiistaina tulee lisää”. Sitten maanantaina ja tiistaina samanlaisen kyselykierroksen tulos oli samansisältöinen: ”Loppu, ensi viikolla tulee lisää”. Italiassa ”huomenna” tarkoittaa siis ensi viikkoa ja ”ensi viikko” tarkoittaa ensi kuuta. Operaattorisopimuksella luureja olisi saanut heti, mutta ilmeisesti kyseessä on eri lailla konffatut laitteet, koska vain operaattorivapaat luurit olivat loppu.

Italiassa iPhone-luurien penetraatio oli käsittämättömän suuri, sillä niitä näkyi käytännössä jokaisen pukumiehen kädessä ihan samaan tapaan kuin Suomessa kommunikattoreita. Kommareita ei sen sijaan näkynyt yhtään. Olin jo asennoitunut siihen, että luurit jäävät tällä reissulla ostamatta, mutta viimeisenä lomapäivänä suuntasin ihan puolivitsinä Via Trittonella sijaitsevaan TIM Shop -liikkeeseen. Siellä yllättävän ystävällinen (hyvä asiakaspalvelu ei ole Italiassa itsestäänselvyys) naisvirkailija totesi, että operaattorivapaat iPhonet ovat edelleen loppu ja että ensi viikolla pitäisi tulla lisää. Hän kuitenkin soitti vielä saman ketjun toiseen liikkeeseen, jossa yllättäen olikin luureja hyllyssä. Kyseessä oli Rooman keskustan ulkopuolella sijaitseva sivuliike, jonne turistit eivät kovin helposti eksy iPhone-kaupoille. Hyppäsimme siltä seisomalta taksiin ja suuntasimme kohti luureja osoitteeseen Via Liegi 31 A, 00187 Roma (Google Maps -kartta).

Liikkeessä oli eri tiskit iPhonelle ja ”muille laitteille”. Pyysin miesmyyjältä kahta operaattorivapaata iPhonea ja hän kysyi vain halusinko 8Gb vai 16Gb -versiot. Otin kaksi isompaa, joiden hinta oli 569 euroa kappaleelta. Myyjä pahoitteli, että hänellä oli nyt hyllyssä vain valkoisia puhelimia, mutta eihän värillä ole väliä. TIM myy operaattorivapaatkin luurit normaalisti pre paid -liittymän kanssa, mutta kuultuaan että vien puhelimet jo samana päivänä Suomeen myyjä repäisi pre paidit irti ja myi minulle pelkät laitteet. Lisäksi hän kertoi, että suomalainen SIM-kortti kannattaa laittaa sisään ja laite aktivoida vasta Suomessa. Minkäänlaista aktivointia Italiassa ei siis tarvittu, sillä toin paketit käytännössä avaamattomina Suomeen.

Kotiin päästyäni iskin Saunalahden SIM-kortin sisään ja liitin iPhonen Macin iTunesiin. Vekottimet raksuttivat hetken aikaa ja sen jälkeen puhelin oli täydellisen käyttövalmis. Kalenterit, postilaatikot ja yhteystiedot oli synkronoitu automaagisesti ja iPhone oli samalla muuttunut suomenkieliseksi. Saunalahden liittymä toimi myös heti ja 3G-asetusten lisäämisen jälkeen myös netti supatti hienosti. Täydellisen helppoa siis, eikä TeliaSonerasta ole tietoakaan.

Muutaman päivän testaamisen jälkeen on todettava, että kyllä Apple osaa tehdä käyttöliittymiä myös puhelimiin. Tämä iPhone on toki kiva lisä leluvalikoimaan, mutta laite on tehty pääasiassa mattimeikäläisen vapaa-ajalla tapahtuvaan kevyeen peruskäyttöön ja viihteen kuluttamiseen. Raskaampaan ammattikäyttöön ja varsinaiseen sisällön tuottamiseen iPhone on vielä aivan liian buginen ja puutteellinen. Siinä on myös joitain täysin käsittämättömiä puutteita, kun esimerkiksi perusominaisuuksiin jo vuosia kuulunut copy-paste puuttuu kokonaan. Bugilista onkin kasvanut muutamassa päivässä jo aika pitkäksi. Duunireissuilla pitää siis edelleen kantaa Nokian kommunikaattoria laukun pohjalla, jos vaikka pitäisi tehdä oikeita töitä. Muulloin musiikki ja videot raikaavat jatkossa iPhonesta.

Julkaistu

Kaikkien brändiohjeustusten äiti?

Erityisesti kansainväliset bränditalot ovat tehneet jo pitkään erilaisia brändiohjeistuksia ja hiljalleen ne ovat rantautuneet myös Suomeen. EA Sports on nyt kuitenkin mennyt askeleen pidemmälle ja ohjeistaa harvinaisen tarkasti – ja hauskasti – kuinka yhtiön tavaramerkki ja slogan äännetään.

Julkaistu

Iltalehti jälleen juttuvarkaissa

Iltalehti on jälleen kunnostautunut varastamalla muiden medioiden juttuja. Taannoin lehti varasti useita juttuja viihdelehti Starasta, ja jouduin lopulta viemään asian Julkisen sanan neuvostoon, kun lehden toimituspäällikkö kiisti ilmiselvän juttuvarkauden. Iltalehti hävisi tietenkin asian ja sai asianmukaisen huomautuksen. Samanlaista vilpillistä toimintaa jatkanut (Alma Median omistama) Iltalehti on nyt jälleen saanut JSN:n huomautuksen samanlaisesta tapauksesta.

Nyt kyseessä oli heinäkuussa tapahtunut juttuvarkaus, jossa Iltalehti kirjoitti Mika Häkkisen suhde-elämästä. Lehti oli kuitenkin lainannut artikkelinsa tiedot kokonaisuudessaan 7. päivää -lehdestä, mutta tuttuun tapaan ”unohti” mainita tietojensa lähteen. Markkinointi & Mainonta uutisoi asiasta tänään näin:

JSN:n mukaan eri tiedotusvälineiden julkaisemien tietojen lainaaminen muissa tiedotusvälineissä on olennainen osa tiedonvälityksen vapautta. Lainaajan on kuitenkin huolehdittava siitä, että lähde kerrotaan reilusti, selkeästi ja vailla tulkinnanvaraa. Iltalehti ei maininnut lainausta lainkaan etusivullaan, ja sisäsivun jutustakaan lähde ei ilmennyt kiistattomasti. Niinpä Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.

Olisi mielenkiintoista kuulla Iltalehden tämänkertaiset selitykset. Uskoisin, että jutun kirjoittajaksi on ilmoitettu tuttuun tapaan ”se uusi harjoittelija”, kuten lukuisia kertoja aiemminkin. Alma Median vilpillinen toimintakulttuuri ei ole siis pelkästään ylimmän johdon ydinosaamista, vaan sitä viljellään kautta linjan. Onhan sekin kai jonkinlainen linjavalinta.

Julkaistu

Chili Fact File

Itse olen erittäin tulisen ruoan ystävä, ja kerron mielelläni asiasta myös muille. Nyt Kauneus & Terveys on kuitenkin julkaissut aiheesta aika hyvän fact file -tyyppisen artikkelin, jossa on mainittu selkeästi kaikki oleellinen.

Chilin ahnehtija polttaa suunsa eikä enää maista muita makuja. Harjaantuneelle chilistelijälle käy toisinpäin: tulisuus lisää makuhermojen aktiivisuutta ja saa tuntemaan samalla makuja, jota ei ilman tulisia aineosia tuntisi.

Todettakoon vielä, että Habaneroja on ”ziljoona” eri lajiketta, eli lähiöravintolassa nauttimasi Habanero ei todellakaan ole sitä tulisinta Habanero Red Savinaa, vaan mietoa peruskamaa. Tärkeintä ei kuitenkaan ole se tulisuus, vaan se maku.

Julkaistu

Anne Holmlund jälleen kiinni valheesta

Sisäministerinä edelleen sekoileva Anne Holmlund on jäänyt taas kiinni valehtelemisesta, mutta Ulvilan pystymetsästä käsittämättömästi ministeriksi päätynyt ”märkä hansikas” pysyy edelleen kynsin hampain kiinni virassaan. Uskomatonta.

Iltalehti: Valetta, ministeri Holmlund!

Holmlundin alaisen sisäministeriön tiedotearkisto kertoo aivan toista. Anttilan ja Holmlundin vetoomuskirje vaati nimenomaan myös käsiaseiden antamista 15-vuotiaiden käsiin, jos nämä harrastavat ampumaurheilua. Hän siis joko valehteli tai muisti olennaisen asian väärin. Tai sitten tiedotteen tekijä oli mokannut pahasti. Päätelkää itse.

Valehteleva sisäministeri on sellainen asia, joka ei takuulla nosta Suomen arvostusta ulkomailla. Erityisesti nyt, kun Kauhajoen jälkipyykkiä pestään CNN:ssä ja BBC:ssä saakka.

Kuka tahansa itseään kunnioittava ja edes jonkinlaista ammatillista kunnioitusta ansaitseva ministeri olisi jo aikaisempien skandaalien jälkeen ymmärtänyt astua alas ministerin pallilta, mutta Holmlund toteaa vain ”ettei kukaan ole eroa vaatinut”. No nyt tuokin lausuma on vesitetty, kun eduskunnassa eroa vaaditaan jo kovaan ääneen. Nyt odotetaan vain, että Holmlund itsekin tajuaisi asian, mutta se lienee hänelle liian monimutkainen asia ymmärrettäväksi.

Julkaistu

Suomi-kuvaa myös italialaisille

Singahdimme eilen iltakoneella Roomaan. Lentokentältä keskustaan liikennöivässä Leonardo Express -junassa oli jaossa paikallinen hesari, La Repubblica, jonka kannessa markkinoitiin Suomea varsin näkyvästi. Yksi tämän ”mainoskampanjan” vastuuhenkilöistä on sisäministeri Anne Holmlund, joka ei tapansa mukaan ymmärrä vieläkään erota. Kuinka pihalla voikaan ministeri olla? Uskottavuutta hänellä on ainakin yhtä paljon kuin hamsterilla.