Autovastaisuus vaarantaa tamperelaisten turvallisuutta

Tamperelainen-lehden kirjoitukseni Tampereen autoilun ideologisesta heikentämisestä aiheutti odotetusti kierroksia vihreiden keskuudessa. Siellä kuvitellaan, että lähiössä asuvan lapsiperheen logistiikka voidaan hoitaa tavarafillarilla ja että lapsiperheen viikon ruokaostokset ja kuljetukset harrastuksiin voidaan kaikissa perheissä hoitaa lähiöstä käsin bussilla ja ratikalla. Kaupunkilaisten arkirealismin hahmottamisessa vaikuttaa ajoittain olevan hieman haasteita.

Nostin kirjoituksessani esiin miten hälytysajoneuvojen pääsy kohteeseen on kantakaupungissa viivästynyt tavoitteista. Vihreiden valtuutettu peräänkuuluttaa nyt vastineessaan faktatietoa väitteeni tueksi, vaikka hänellä itsellään on tämä tieto jo nyt käytettävissään julkisista lähteistä. Kirjoittamani näkemyksen on vahvistanut myös aluehallintovirasto asiantuntija-arviossaan (Aluehallintovirasto, 323/2025, 21.10.2025).

”Ensimmäisen yksikön toimintavalmiudessa on havaittu huomattavia puutteita pääosin Tampereella sijaitsevien riskiluokan I ongelmaruutujen osalta. Kehitystarpeena on ongelmaruutujen nopeampi tavoittaminen.” (Aluehallintovirasto, 323/2025 21.10.2025)

Valtuutetun keskeisiä taitoja on kyky hakea faktatietoa omatoimisesti. Julkisesti saatavissa olevaakaan faktatietoja ei kuitenkaan välttämättä löydä, jos sitä ei halua löytää tai jos saatu faktatieto ei sovi valittuun agendaan. Näissä on hyvä kyetä erottamaan mielipiteet faktoista ja ideologia asiantuntijoiden virallisista raporteista. Tällä saralla on nykyisin yllättävän usein haasteita. Valikoivaa viestintää, voisi joku todeta.

Turvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtajana olen erittäin huolissani siitä, että valtuutetun viittaamalla ruudukolla esimerkiksi Teiskontien ja Sammonkadun välisellä alueella apu ei pääse kohteeseen riittävän nopeasti. Jokainen tamperelainen tietää, että molemmin puolin tätä ongelmallisinta aluetta autoliikenteen kaistoja on pysyvästi poistettu ja autoliikennettä on heikennetty viime vuosina. Näiden asioiden yhteys toisiinsa on päivänselvä.

Eikä tämä tilanne muutu, kun remontit valmistuvat. Kaistat eivät nimittäin palaa, mutta kasvava joukko kaupunkilaisia tarvitsee jatkossakin hädän tullen apua ajoissa. Eräs ratkaisuista on perustaa uusi paloasema tuolle alueelle, jolloin autovastaisuuden seurauksia maksetaan taas miljoonilla veroeuroilla. Aluehallintoviraston lisäksi myös Pirkanmaan pelastuslaitos on esittänyt vakavan huolensa Tampereen keskustan autoliikenteen heikentämisestä hyvinvointialueen turvallisuusvaliokunnan kokouksessa.

”Valiokunta pyytää huomioimaan pelastustoimen huolen Tampereen keskustan pidentyneistä vasteajoista ja kehittää Tampereen kaupungin kanssa yhteistyötä liikennesuunnittelussa.” (Turvallisuusvaliokunta, § 21, 9.10.2025)

Vihreä valtuutettu argumentoi kirjoituksessaan lopulta itse itseään vastaan rinnastamalla Hämpin parkin kehittämisen autoliikenteen tukemiseen. Tuo näkemys ei kestä kriittistä tarkastelua, koska todellisuudessa asia on juuri päinvastoin. Maanalaiseen pysäköintiin investoidaan Tampereella juuri siksi, että maan pinnalle jäisi nykyistä enemmän tilaa muille toiminnoille, kuten kävelylle, pyöräilylle ja joukkoliikenteelle. Valikoivaa viestintää, joku voisi todeta.

Vihreän valtuutetun kirjoituksessa toistuva teema ratikan ja autoliikenteen asettamisesta vastakkain on hyvä esimerkki ideologisesta autovastaisuudesta, sillä Helsingissä autot ja ratikat kulkevat samoilla väylillä. Sama järjestely olisi tietenkin onnistunut myös Tampereella, jos halua siihen olisi ollut. Ei tainnut olla.

Nyt on keskeistä ymmärtää, että ratikka ja autoliikenne eivät ole vastakkain, eikä niiden pitäisikään olla. Vastuullisessa kaupunkisuunnittelussa otetaan huomioon tasapuolisesti kaikki liikennemuodot. Näin me olemme yhdessä kirjanneet myös pormestariohjelmaan, ja kaupunkisuunnittelua tulee edistää pormestariohjelman mukaan. Arvostaisin, että tämä ymmärrettäisiin viimein myös vihreissä.

Ymmärrän, että jokin poliittinen yhteenliittymä projisoi sisäänrakennettua autovihaansa kaikin mahdollisin tavoin, mutta kaupunkilaisten turvallisuutta ei pitäisi vaarantaa valitun ideologian edistämiseksi. Päätösten tueksi tarvitaan faktatietoa. Tässä asiassa sitä on runsaasti käytettävissä, kunhan sitä lukiessa riisutaan ensin vihreät lasit silmiltä.

Pirha tukee sittenkin VPK-toimintaa – puheenvuoroni aluevaltuustossa 8.12.2025

Pirkanmaan aluevaltuustossa käsiteltiin tulevan vuoden talousarviota, jonka pohjissa oli alunperin lähes 400 000 euron leikkaus sopimuspalokuntien toimintaan. Neuvotteluissa tämä leikkaus saatiin peruttua jo ennen valtuuston kokousta. Pidin tästä tärkeästä panostuksesta alla olevan puheenvuoron:

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, Haluan esittää vilpittömät kiitokseni siitä, että tässä pohjaesityksessä sopimuspalokuntien, eli tutummin VPK:n, tukeen alunperin kaavailtu vajaan 400 000 euron leikkaus on nyt peruttu. Tämä leikkaus olisi tarkoittanut noin 8000 euroa vähemmän käytettävää rahaa per yksikkö, joista jokainen vastaa osaltaan pirkanmaalaisten turvallisuudesta, hengestä ja terveydestä.

Pirkanmaan hyvinvointialueen kokonaisturvallisuusvaliokunta laati pari vuotta sitten mietinnön, jossa todettiin sopimuspalokuntien keskeinen rooli varsinkin haja-asutusalueiden turvallisuudelle. Samalla todettiin, että VPK-toiminta on viime vuosina kärsinyt monien muiden harrastusten tavoin aktiivisuuden heikentymisestä. On selvää, että leikkaukset tämän toiminnan rahoitukseen olisivat todennäköisesti kiihdyttäneet tätä kehitystä.

Sopimuspalokuntien pelastajat tekevät talkoovoimin hyvin tärkeää työtä, joka säästää yhteiskunnalle valtavasti rahaa ja konkreettisesti ihmishenkiä. Siksi onkin Pirhan ja pirkanmaalaisten etu tukea tätä aktiivista toimintaa. Tässä sijoitetun pääoman tuotto on inhimillisesti katsottuna erittäin merkittävä.

Kolumni: Tampereella on autoilijoitakin 19.11.2025

Keskustan liikenneruuhkat tuskin tulevat kenellekään yllätyksenä, mutta harva on tullut ajatelleeksi niiden heikentävän myös kaupunkilaisten turvallisuutta. Tampereen liikennesuunnittelua on tehty jo pitkään polkupyöräilyn ja jalankulun ehdoilla, ja samaan aikaan yksityisautoilun edellytyksiä on jatkuvasti heikennetty kaava kaavalta ja kortteli korttelilta.

Olen huolissani nykysuuntauksen vaikutuksista hälytysajoneuvojen liikkumiseen. Avun pitäisi päästä perille nopeasti, mutta jatkuva autoilun edellytysten heikentäminen, katujen kaventaminen ja kaistojen poistaminen hidastavat myös avun pääsemistä kohteeseen.

Pirhan tilastojen mukaan ydintaajama-alueilla kiireellinen ensihoito tavoittaa potilaan nyt keskimäärin minuutin tavoiteaikaa hitaammin. Nuo sekunnit ovat onnettomuuden uhrille tai sairauskohtauksen saaneelle pitkiä, ja voivat ratkaista toipuuko potilas vai ei.

Viime keväänä aluehallintovirasto määräsi pelastustoimen parantamaan toimintavalmiutta, ja silloin liikenneväylien haasteiden todettiin hidastavan avun pääsemistä perille. Pelastuslaitos on esittänyt tästä jo useasti huolensa kaupungille, ja tämä viesti täytyy ottaa paremmin huomioon tulevissa katusuunnitelmissa.

Monille lapsiperheille oma auto on välttämätön arjen kulkuväline. Julkisella liikenteellä tai tavarafillarilla ei nimittäin hoideta arjen logistiikkaa, kuten lapsia aamuisin päiväkotiin, aikuisia töihin ja töiden jälkeen kaupan kautta kotiin saati viedä lapsia iltaisin harrastuksiin eri puolille kaupunkia. Kaupungin kehittämisen kaikissa vaiheissa on otettava huomioon myös autoilevien kaupunkilaisten liikkumisen ja pysäköinnin tarpeet. Tällä hetkellä näin ei ole.

Koalitioryhmien kesken laaditussa pormestariohjelmassa linjasimme taannoin, että keskustaan on helppo tulla joukkoliikenteellä, kävellen, pyörällä ja autolla. Nyt onkin paikallaan muistuttaa, että autoilu kuuluu joukkoon. Kroonista autovastaisuutta ei nimittäin pidä asettaa kaupunkilaisten liikkumisen tai turvallisuuden edelle.

Jocka Träskbäck
Tampereen kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja (kok.)
Pirhan turvallisuusvaliokunnan 1. varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Tamperelainen-lehden kolumnina 19.11.2025

Puheeni Play The Game -seminaarissa 5.10.2025

Honourable Minister Poutala, delegates of the Ministry of Education and Culture, dear organisers of this seminar, international guests, advocates of sport and society – and above all, all of you who have come here to Tampere to engage in a vital discussion about fair play.

It is a great honour for me to warmly welcome you to Play the Game seminar here in Tampere, the most active Finnish city in worldwide sport events.

First, let me extend my sincere gratitude to the Ministry and its dedicated staff. ThankS to YOUR support and commitment, this event has gained national significance and appeal. Thank you for recognising the ethical questions of sport and fair play, and for making the promotion of integrity in sport part of broader societal development.

We in Tampere are proud to host this conference. This is no coincidence: Tampere has a long tradition of organising sporting events, but above all, Tampere aims to build long-term quality, responsibility, and openness around sport.

Sport is more than competition or top performance – it is about community, education, identity, and human values. But in order for sport to truly fulfil these roles, it needs clear ethical rules of fair play – and the commitment to uphold them.

From the city’s perspective, engaging in the ethical debate around sport is not symbolic. It means concrete actions:

We must support initiatives that strengthen transparency, accountability, and trust in sport. We must ensure that local clubs, event organisers, and sports bodies have the tools to manage risks: doping, match-fixing, AI, bribery, conflicts of interest – challenges that cannot be ignored. We must be ready to set ethical requirements in all contexts where the city is involved or provides funding for sport.

We must listen to voices on the field that may not have been heard enough – athletes, whistleblowers and grassroots organisations – and provide channels and protection for those who speak out against malpractice. In this work, we cannot and should not act alone. We need cooperation with the Ministry, with national organisations, with research institutes, with international actors, and with the media.

At this seminar, we have the opportunity to learn best practices, to face difficult experiences, but also to create shared visions of how democracy, responsibility, and integrity can be the true foundation of sport.

Dear participants, you come here from across the world – as professionals, researchers, insiders and outsiders of sport – and all of you play a crucial role in the mission of fair play. I hope that during these four days you will generate inspiring ideas, courageous perspectives, and concrete practices that will live on – in Tampere, in Finland, and internationally.

I believe Tampere can be, NOT ONLY a stage for events, but also an active contributor to the ethical development of sport. That AS a city, we can help foster a culture where respect, transparency, and fairness walk hand in hand with sport.

On behalf of the City of Tampere, i wish you all a rewarding seminar. And once again, a warm welcome to Tampere. Thank you.

YEL-kriisin ratkaisun avaimia etsimässä

Tänään eduskunnassa kansanedustaja Tere Sammallahden kanssa kävimme läpi tuhansia yrittäjiä konkurssiin parhaillaan kaatavan YEL-kriisin korjaussarjaa. Asialla on äärimmäinen kiire, mutta hyviä aihioita ratkaisuksi on onneksi saatavissa. Ratkaisuja pohditaan nyt useilla tahoilla.

Keskeistä on, että YEL-korjaussarja täytyy saada voimaan nopeasti, ei missään nimessä vasta vuonna 2029, kuten taannoin hallitusriihen jälkeen kerrottiin. Siihen saakka ratkaisua ei voi viivyttää, koska nyt jokainen kuukausi kaataa lisää pienyrittäjiä kortistoon.

Kuten kansanedustaja Kauma eilen paljasti, kokoomus on perustanut oman työryhmän kriisin ratkaisemiseksi. Ryhmän näkemykset on määrä olla valmiina, kun YEL-selvitysmies Rantala saa työnsä valmiiksi marraskuussa. Sen jälkeen on aika kääriä hihat. Oma ajatukseni on, että korjauksen täytyy astua voimaan viimeistään vuoden 2027 alussa.

Moni kysyy miksei voida vain palata vanhaan, eli Marinin hallituskautta edeltävään malliin.

Ikävä kyllä vanhaan paluu ei ole mahdollista. Vanhan juurisyyn päälle Marinin hallitus rakensi lisää ongelmia, mutta ne kaikki täytyy nyt ratkaista samalla kertaa. Nyt tehtävän ratkaisun täytyy kestää aikaa. Eikä se ole lainkaan helppo kokonaisuus.

Parasta olisi ollut, ettei Marinin retkikunta (SDP, keskusta, vihreät, RKP ja vasemmistoliitto) olisi tehnyt YEL-uudistusta lainkaan, kun heille kerrottiin hyvissä ajoin ennakkoon uudistuksen traagisista seurauksista. Tekivät sen silti, täysin tietoisena nyt nähtävissä seurauksista.

Nyt tämä likapyykki on pestävä, jotta suomalainen yrittäjäkenttä säilyy elinvoimaisena.

Puheeni Keksintömessuilla 20.9.2025

Arvoisat keksijät ja keksinnöistä kiinnostuneet messuvieraat. Minulla on tänään ilo ja kunnia lausua teille Tampereen kaupungin tervehdys tässä hienossa tilaisuudessa.

Keksintömessut on eteenpäin katsovana ja uuden luomiseen keskittyvänä tapahtumana mainio esimerkki siitä mitä Suomi tarvitsee tällaisina haastavina aikoina. Suomi elää innovaatioista, joiden merkitystä ei kuitenkaan aina riittävästi ymmärretä.

Suomessa myös kehityksen kelkasta jäänyt lainsäädäntö tuo ajoittain lisähaasteita uusien tuotteiden ja palvelujen luomiseen. Tämä on näkynyt erityisesti digitaalisissa ja markkinoita mullistavissa tuotteissa, joista mainittakoon viime vuosilta esimerkiksi TVkaista ja BookaBooka, joiden kasvu ei lopulta ollutkaan Suomessa mahdollista.

Lainsäädännössä riittää siis vielä paljon kehitettävää, jotta se pystyisi seuraamaan nopeasti muuttuvaa maailmaa.

Suomessa on tehty maamme kokoon nähden lukemattomia kansainvälisesti merkittäviä keksintöjä, joista mainittakoon vaikkapa ksylitoli, jalankulkijoiden heijastin, hormonikierukka ja sykemittari. Unohtamatta tietenkään Linux-käyttöjärjestelmää. Suomessa on kautta aikojen riittänyt rohkeutta, osaamista ja näkemystä uuden luomiseen.

Hyvät ystävät,

Tampereen kaupunki on muodostunut tuotekehityksen ja innovaatioiden kaupungiksi. Tuoreessa pormestariohjelmassa linjaamme, että tätä suuntausta vahvistetaan myös jatkossa, kun kaupunki kehittää yhdessä elinkeinoelämän ja oppilaitosten kanssa erityisesti TKI, startup ja innovaatioympäristöä.

Suomeksi sanottuna tarkoitus on tukea uusien entistäkin parempien palvelujen ja tuotteiden keksimistä ja kehittämistä juuri täällä Tampereella. Haluamme jatkossakin olla maailmaa muuttavien innovaatioiden syntypaikka. Ja siksi onkin erityisen hienoa, että tänään nämä keksintömessut järjestetään juuri Tampereella.

Hyvät ystävät,

Voimme olla tänäänkin uusien maailmaa muuttavien tuotteiden äärellä. Kenties täällä keksintömessuilla esitellään parhaillaan uutuuksia, jotka tulevat vielä valloittamaan koko maailman.

Nostan hattua jokaiselle paikalla olevalle, keksintöään esittelevälle ja niistä kiinnostuneelle kävijälle. Olemme nyt oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Toivotan teille oikein antoisaa messupäivää. Kiitos.

Puheeni Yrittäjän päivän juhlassa 5.9.2025

Minulla oli ilo ja kunnia lausua Tampereen kaupungin tervehdys Pirkanmaan Yrittäjien järjestämässä Yrittäjän päivän juhlassa, jossa oli paikalla noin 300 yrittäjänä ja jossa palkittiin monia ansioituneita yrittäjiä.

Hyvät naiset ja herrat. Arvoisat yrittäjäkollegat.

Minulla on Tampereen kaupungin puolesta ilo ja kunnia toivottaa teidät lämpimästi tervetulleeksi tänne museokeskus Vapriikkiin Yrittäjän päivän juhlaan. Me yrittäjät olemme yhteiskunnan selkäranka, jota ilman ei olisi julkista sektoria ja sen palveluita. Tämä tosiseikka tuntuu nykyisin yhä useammin unohtuvan varsinkin julkisessa keskustelussa. Parhaillaan meitä yrittäjiä koettelevat monet haasteet, jotka lisäävät yrittäjyyden paikallisen tuen merkitystä oli kyseessä sitten pieni kunta tai suuri kaupunki.

Tampere on Suomen kasvukeskus, jonka vetovoima tunnetaan kautta maan. Elävät Kaupunkikeskustat -selvityksessä Tampere valittiin viime vuonna jo toistamiseen Suomen elinvoimaisimmaksi. Tämä ei tietenkään ole kokonaan kaupungin omaa ansiota, sillä elinvoimaa synnyttävät ennen kaikkea yritykset luomalla tapahtumia, työpaikkoja ja palveluita. Tampereen kehitys on ollut viime vuosina erittäin nopeaa, ja merkittävät investoinnit jatkuvat myös tulevaisuudessa. Onkin kuvaavaa, että 80 prosenttia kaupungin kasvusta on syntynyt ratikkareitin varrelle.

Tampereen tuoreessa pormestariohjelmassa olemme panostaneet erityisen paljon yrityksiin ja yrittäjyyteen. Tavoitteenamme on panostaa aiempaa aktiivisemmin yritysvaikutusten arviointiin sekä lisätä yrittäjyys- ja työelämälähtöisyyttä toisen asteen koulutuksessa, jotta se voisi vastata paremmin työnantajien käytännön tarpeisiin. Kannustamme nuoria ja korkeakoulutettuja yrittäjäuralle sekä tuemme yrittäjyyttä sujuvoittamalla kaavoitusta ja toteuttamalla yhden luukun periaatetta yrityspalveluissa. Tampereella erityisen kiinnostava uusi hanke on Takon kiinteistön tulevaisuus, jossa on vahvasti mukana tavoite yritystoiminnasta oli kyse sitten ravintola-, elämys- tai kulttuuritoiminnoista. Henkilöratapihan päälle on tulevaisuudessa muodostumassa kokonaan uusi kaupunginosa palveluineen.

Pitkän linjan yrittäjänä ja Tampereen kaupungin päättäjänä pidän keskeisenä, etteivät nämä pormestariohjelman kirjaukset jää ainoastaan juhlapuheisiin, sillä kaupungin tulee lunastaa asukkaiden ja yrittäjien luottamus konkreettisilla teoilla. Tähän liittyen myös yrittäjien esittämä huoli kaupungin turvallisuustilanteesta on nyt otettu vakavasti.

Hyvät ystävät,

Kuten julkisen sektorin kaikkialla, myös Tampereella kaupungin pitää toimia ennen kaikkea yritystoiminnan mahdollistajana ja kumppanina, joka kilpailuttaa ja hankkii palveluita yksityiseltä sektorilta. Silloin ekosysteemi toimii, työpaikkoja syntyy ja elinvoima kasvaa. Kummelia lainatakseni. ”Raha tykkää, että sitä käytetään”.
Yrittäjät ovat ihmisryhmä, joka painaa usein pitkää päivää ja vain harvoin ehtii verkostoitua gaalailloissa ja nostaa maljaa yhdessä. Tänään on kuitenkin sellainen päivä. Tänään on meidän yrittäjien yhteinen päivä. Hyvät ystävät, pyydän kaikkia nyt nostamaan maljan yrittäjyydelle.

Lämpimästi tervetuloa Yrittäjän päivän juhlaan. Kiitos.

Luottoluokitus laskee – on ryhtiliikkeen aika!

Luottoluokittaja Fitch laski Suomen luottoluokitusta AA+ -luokasta AA-luokkaan. Tämä tulee nostamaan valtionvelan kustannuksia ja voi johtaa luokituksen laskuun myös jatkossa, ellei kierrettä saada katkaistua. Tilanne on siis hälyttävä. Luottoluokituksen laskun syyt eivät yllättäneet. Samat ongelmat ovat paisuneet jo vuosikymmeniä, koska välttämättömiä rakenteellisia muutoksia ei ole uskallettu tehdä äänestäjien suuttumisen pelossa. Nyt on viimeinen hetki tehdä massiivinen ryhtiliike. Luottoluokittaja Fitchin lista tuntuu nimittäin kovin tutulta:

• Riittämätön julkisen talouden sopeutus
• Korkea ja kasvava valtionvelka
• Pitkäaikaiset ja suuret budjettialijäämät
• Heikko talouskasvu

Nyt täytyy karsia rajusti julkista sektoria ja sen byrokratiaa, panna ammattiliitot verolle, leikata Yleisradion budjettia, karsia tehottomia yritystukia, vähentää kehitysapua, leikata tulonsiirtoja, lakkauttaa tehottomia virastoja, aloittaa hyvinvointialueiden ja niiden tietojärjestelmien yhdistäminen, lopettaa asumistuet hyvin toimeen tulevilta sekä toteuttaa esittämäni laaja yrittäjyysreformi YEL-korjauksineen. Tuossa vain muutama esimerkki. Talous täytyy saada tasapainoon Marinin kaudella alkaneen ”Rahaa on” -syöksykierteen jäljiltä. Vaihtoehtoja ei ole.

Porvarihallitus on ainoa kokoonpano, joka voisi edes teoriassa saada korjattua tilanteen ilman IMF:n salkkumiesten väliintuloa. Kuluneiden kahden vuoden käsien heiluttelusta on aika siirtyä viimein vaikuttaviin toimiin ja saada Suomen syöksykierre taittumaan. Tehdä siis RYHTILIIKE isoilla kirjaimilla.

Suomi tarvitsee yrittäjyysreformin

Yrittäjyys on yhteiskunnan selkäranka, sillä yksityinen sektori maksaa julkisen sektorin palkat ja palvelut. Yrittäjyys on nyt kuitenkin kriisissä, sillä kymmenet tuhannet yrittäjät ovat vuoden sisällä lopettaneet toimintansa tai ajautuneet jopa konkurssiin. Keskeisiä syitä ovat tuhoisaksi jo ennakkoon tiedetty YEL-uudistus sekä arvonlisäveron nosto ja EU:n päättämä alarajahuojennuksen poisto. Suomella ei ole varaa toistaa 1990-luvun laman virhettä ja menettää kokonaista yrittäjäsukupolvea. Nyt tarvitaan kansallinen ryhtiliike, jotta meille syntyy myös tulevaisuudessa uusia työpaikkoja, innovaatioita ja menestystarinoita sekä niiden myötä verotuloja.

Esitän, että Suomessa käynnistetään laaja yrittäjyysreformi, jonka valmistelussa kuullaan viimein myös pienyrittäjiä. Yrittäjyysreformin tavoitteena on tehdä yrittäjyydestä ja työllistämisestä taas kannattavaa ja houkuttelevaa. Porvarihallitus on jo ottanut oikeansuuntaisia askelia, mutta yksittäiset uudistukset eivät enää riitä korjaamaan syvenevää kriisiä. Tilastot osoittavat, että nyt tarvitaan laaja rakennemuutos, ja se tarvitaan nopeasti. Suomen julkista taloutta ei nimittäin saada tasapainoon verottamalla enemmän, vaan vahvistamalla yksityisen sektorin elinvoimaa.

Yrittäjyysreformiin tulee sisällyttää jo käynnissä oleva YEL-korjaussarja, jota täytyy kiirehtiä. Eläkemaksujen tulee perustua todellisiin lukuihin, ei mielikuvitukseen. Pöydällä tulee olla myös rahastointi, valinnanvapauden lisääminen, 401K-eläkesäästäminen sekä eri eläkejärjestelmien yhdistäminen. Yrittäjän sosiaaliturvaa on päivitettävä vastaamaan muiden kansalaisten tasoa, sillä nykymalli kohtelee yrittäjiä kuin toisen luokan kansalaisia. Keskeisiä teemoja ovat myös alarajahuojennuksen poiston kompensointi, positiivisesta luottorekisteristä toiminimiyrittäjille aiheutuvien ongelmien korjaaminen sekä ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen kannustaminen. Olennaista on, että reformi tuottaa aidosti yrittäjyyteen kannustavan rakennemuutoksen.

Jokainen pienikin yrittäjä tekee arvokasta työtä olemalla aktiivinen osa yhteiskuntaa. Osa heistä tulee juuri ja juuri toimeen omillaan, mutta selviävät kuitenkin ilman yhteiskunnan tukia. Jokainen kansainvälisesti menestyvä yritys on lähtenyt pienestä, ja tulevia menestystarinoita meillä ei ole varaa hukata. On kestämätöntä, että suomalaiset yrittäjät joutuvat taistelemaan markkinoiden sijaan järjestelmän kanssa, vaikka sen tulisi tukea niiden kasvua ja menestystä. Juhlapuheiden ja kampaviinereiden aika on nyt ohi, sillä Suomi tarvitsee yrittäjyysreformin, joka on yrittäjyyden kunnianpalautus. Uudistus ei ole vain yrittäjien etu, vaan se on myös kansantalouden ja siten jokaisen suomalaisen etu. Nyt on aika kääriä hihat.

Jocka Träskbäck
kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja (kok.)
yrittäjä, aluevaltuutettu

Kirjoitus on julkaistu Tamperelainen-lehdessä 19.7.2025

Väkivaltarikollisten tuomioihin tarvitaan ryhtiliike

Oikeuslaitos on epäonnistunut, kun hengelle ja terveydelle vaarallisia rikollisia kulkee vapaana. Ratinan puukottaja oli puukottanut ihmisiä aiemminkin ja tuomittu viime vuonna 2,5 vuoden ehdottomaan vankeuteen sekä aiemmin 3 vuoden vankeuteen. Tuorein tuomioista oli vain kahden viikon takaa, kun hänet tuomittiin kuudeksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen. Silti hän oli yhä vapaana keskuudessamme.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on nyt korkea aika tarkastella väkivaltarikollisten tuomioita ja niiden täytäntöönpanoa. Viime vuosina tuomioistuimiin on pesiytynyt hämmentävä tapa antaa väkivaltarikoksista paljousalennuksia, kun uusista rikoksista saa lievemmän tuomion. Kansalaisten oikeustajuun ei mene se, että aikaisemmat rikokset alentavat seuraavista rikoksista saatuja tuomioita. Minun lapsuudessani opetettiin, että rikosten uusijat saavat muita kovemmat tuomiot. Nyt on korkea aika palata vanhaan ja lopettaa rikollisten paljousalennukset.

Suomessa vallan kolmijako on keskeinen osa yhteiskuntaa, jossa lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, toimeenpanovaltaa käyttävät presidentti ja valtioneuvosto sekä tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. Tuomioistuimet voivat jo nykyisessä tilanteessa jättää paljousalennukset antamatta, mutta mikäli näin ei tapahdu, tarvitaan eduskuntaa tekemään tarvittavat muutokset lainsäädäntöön. Valtion tärkein tehtävä on varmistaa kansalaisten turvallisuus. Nyt tarvitaan ryhtiliike, jotta tätä tehtävää toteutetaan.

Suomen vankiloiden kapasiteetti voi tulla vastaan, mikäli ehdottomien vankeustuomioiden määrä ja pituudet kasvavat. Silloin Suomen tulee ottaa mallia länsinaapurista, sillä Ruotsi teki juuri Viron kanssa sopimuksen korkeintaan 600 vangin lähettämisestä Tarton vankilaan istumaan tuomiotaan. Ruotsi maksaa heinäkuusta 2026 lähtien yhdestä vangista Virolle 8 500 euroa kuukaudessa. Samanlainen alihankinta toimisi hyvin myös meillä, ja veronmaksajien rahaa säästyisi tärkeämpiin panostuksiin.