Hyvästi päiväduuni – rahantuloa ei voi estää?

Tänään sähköpostiini kolahti viesti, joka taitaa muuttaa koko elämäni. Voitin nimittäin peräti miljoona puntaa, eli päivästä riippuen noin 1.200.000 euroa. Nyt pitäisi ilmeisesti vain ilmoittaa henkilötiedot ja maksaa huima summa, jotta voittovarat voidaan siirtää minulle. Tässä iloinen viesti kokonaisuudessaan.

Huom Voittaja:

Sähköpostiosoitteesi on juuri voittanut summa £ 1,000,000.00 punta
Irlannin National Lottery. Your e-mail address liitetty:
Lipun numero: 09-11-11
Viitenumero: SL/07/4009
Korvausvastuun Ota tietosi:

====================================
Nimi: Edward Martin
Lottery vaatimusten ja palkka-out DEPARTMENT
Email: edwardmartins.2009@live.co.uk
=====================================

1.Name:
2.Address:
3.Nationality:
4.Age:
5.Occupation:
6.Phone/Fax:

PS: se on kelvollinen tietokoneella kirjeen ja ei vaadi ALLEKIRJOITUS.
========================================

Kansainvälinen Senior Koordinaattori
Moore Jane

On se hienoa, että suhteellisen vaikea kielemme toimii samalla myös eräänlaisena spämmifiltterinä.

Vilpillisyys ja tavaramerkin vakiintuminen – osa 3

Olen jo pariin otteeseen kirjoittanut tavaramerkkiasiasta, joka on vasta viime kuukausina noussut esiin sekä suomalaisessa että kansainvälisessä tavaramerkkikeskustelussa, eli vilpillisen mielen käsitteestä tavaramerkin vakiintumiseen liittyen. Jo maalaisjärki sanoo, että vilpillinen toiminta ei voi saada minkäänlaista oikeussuojaa, eikä siten myöskään vilpillinen tavaramerkki voi saada suojaa.

Tätä mieltä oli jo 1970-luvulla tavaramerkkialalla hyvin arvostettu professori Lauri Drockila (lue kirjoitukseni), mutta vasta tänä vuonna asiaa on käsitelty enemmälti. Aiemmin tänä vuonna asiasta saatiin myös ensimmäinen EU-tason kannanotto, kun vilpillisyydestä oli samaa mieltä myös Euroopan yhteisön julkisasiamies (lue kirjoitukseni). Tänään asiaan saatiin viimein myös ensimmäinen suomalainen kannanotto vuosiin.

IPRinfo-lehden numerossa 4/2009 dosentti Max Oker-Blom käsittelee asiaa ilmeisesti juuri EU-lausuman innoittamana. Luonnollisesti myös Oker-Blomin kanta on, että vilpilliselle tavaramerkille ei tule antaa oikeussuojaa, oli kyse sitten vakiintuneeksi väitetystä tai rekisteröidystä tavaramerkistä. Hänen kirjoituksensa perustella tulin tietoiseksi, että asiaa on käsitellyt professori Hakulinen jo vuonna 1945. Tässä relevantteja otteita kirjoituksesta.

Kuitenkin jo professori Hakulisen vuonna 1945 laatimassa mietinnössä todetaan, että myös rekisteröimätön merkki voi saada oikeussuojaa. Henkilö, joka on aiemmin ottanut tavaramerkin käyttöön, voi nimittäin nostaa kanteen myöhempää käyttäjää kohtaan, jos tämä on tiennyt aikaisemmasta käytöstä.

Mielenkiintoista on kuitenkin Hakulisen toteamus, että jos rekisteröimättömän merkin myöhemmin käyttöön ottanut on ollut tietoinen aiemmasta käytöstä, häneltä on voitu kieltää merkin käyttö. Kysymys on siis kahdesta rekisteröimättömästä merkistä.

Vaikka nimenomaista säännöstä vilpillisen mielen vaikutuksesta vakiinnuttamiseen ei Suomen tavaramerkkilaissa ole, näyttäisi perustellulta rinnastaa vakiinnuttaminen rekisteröintiin myös tältä osin. Ainakin historialliset vertailevat näkökohdat puhuvat tämän puolesta.

Se, että rekisteröinti menetelmänä poikkeaa vakiinnuttamisesta, ei siis vaikuta siihen, että vilpillinen mieli on kummassakin tapauksessa tavaramerkkioikeudellinen este.

Vuosikymmenten aikana julkaistusta oikeuskirjallisuudesta huolimatta Helsingin käräjäoikeus oli viime vuonna toista mieltä ja katsoi vilpillisen tavaramerkin lailliseksi. Pari vuotta aiemmin Korkein hallinto-oikeus oli tehnyt samasta asiasta päinvastaisen päätöksen, mutta käräjäoikeus jätti ko. päätöksen kuitenkin huomioimatta. Helsingin käräjäoikeudesta on tosin viime aikoina tullut muitakin noloja tuomioita.

Lippu.fi – eli Lippupiste – saa huutia

Blogistanista löytyi linkki Olli Sulopuiston mielenkiintoiseen kokemukseen Lippu.fi, eli ns. Lippupiste -palvelusta. Homma toimii ilmeisesti tavalla, jossa voisi olla aavistuksen verran viilaamisen varaa. Tuoreessa muistissahan ovat samaisen yhtiön sekoilut Bruce Springsteenin ja Madonnan lippujen kanssa, joten järjestelmässä lienee kehitettävää.

PS: Yritin juuri nyt käydä tutustumassa Lippu.fi -palvelussa, mutta se oli alhaalla. Pro-meisinkiä.

Big Brother 2009 alkaa

Tänään rykäistään taas käyntiin jokavuotinen syksyn Big Brother -kausi, kun BB-taloon astelee runsas joukko uusia ihmisiä elämään parhaassa tapauksessa jopa kuukausiksi akvaarioelämää. Itse en ole kaudesta kovin innoissani, mutta viihdelehti Stara tullee uutisoimaan Big Brother -talon tapahtumista ahkerasti.

Tästä huolimatta on mielenkiintoista tarkastella koko juttua ilmiönä. Jo nyt verkossa käydään kuumaa keskustelua siitä, tunnetaanko Ragnar Orav tämän illan jälkeen nimellä BB-Ragnar, vai onko koko juttu vain huhupuhetta. Se on ainakin varmaa että tänä iltana – ja seuraavat kolme kuukautta – internetin viihdesivusot pullistelevat Big Brother -uutisointia. Se on varmasti monelle ohjelmaa inhoavalle kova paikka.

Ulkomaillahan ohjelma on menettänyt huomattavasti katsojamääriään, mutta Suomessa kiinnostus on ainakin vielä huomattavan suurta. Tulossa lienee siis vielä monia uusia tuotantokausia.

Testailua iPhone & WordPress -yhdistelmällä

Olen viime aikoina testaillut iPhonen käyttämistä julkaisujärjestelmien kanssa, kun lelu sai uuden 3.0-softaversionsa. Copy-pasten myötä homma onkin helpottunut selvästi, kun tekstin voi kirjoittaa ensin valmiiksi vaikkapa Muistiossa ja sitten pastettaa kerralla uudeksi entryksi.

Homma toimii noilta osin ihan mukavasti, mutta iPhonen Safari-selain tuottaa edelleen hieman ongelmia. Se nimittäin hukkaa jostain syystä p-tagit, kun entry tallennetaan wysiwyg-näkymässä.

Tässä blogissa on kuitenkin käytössä hieman eri versio WordPressistä, joten nyt testailen tagien säilyvyyttä iPhonea käytettäessä. Nyt tagit näyttävät kyllä säilyvän, mutta muita bugeja on tullut tilalle. Tekstiä ei voi nimittäin muokata ”visual”-moodissa lainkaan. Jostain syystä pitkää juttua ei voi editoida myöskään wysiwygissä ennen kuin se on kertaalleen käytetty visualissa, sillä vasta sitten koko juttu avautuu ruudulle.

Lisäksi kategoriavalinnoista puuttuu scrollaus, joten niistä voi valita vain ensimmäiset. Onneksi esiin saa myös ”most used”-listan, joka helpottaa valintoja.

Tähän saakka päästessäni myös word count on sekaisin, sillä jutussa on sen mukaan vain 12 sanaa. Uudemmassa versiossa on siis korjattu jotain bugeja, mutta uusia on tullut tilalle. Perustoiminnot ovat kuitenkin ihan siedettävät, joten bugikorjauksia voi odotella rauhallisin kesämielin.

Hovioikeus: Jippii!-johtajat vankilaan – Helsingin käräjäoikeus sai taas rajusti nenilleen

Suomalaisilta sijoittajilta vuosituhannen alussa suuria summia rahaa huijanneen Jippii!-pörssiyhtiön johto on jo pitkään käynyt leivättömän pöydän ääressä kummallista kissanhännänvetoa. Nykyisin lähinnä lauantain lottoarvontaa muistuttava Helsingin käräjäoikeus veti puolitoista vuotta sitten jälleen pitkää tikkua ja totesi yllättäen koko köörin syyttömäksi.

Viime viikolla Helsingin hovioikeus antoi kuitenkin harvinaisen rajun kurinpalautuksen käräjäoikeudelle tuomitsemalla kahta lukuunottamatta kaikki Jippii!-syytetyt rangaistuksiin. Pääpukarit, Harri Johannesdahl ja Ilpo Kuokkanen etunenässä, saivat pitkät ehdottomat vankeustuomiot, liiketoimintakiellot ja suuret korvausvaatimukset. Valkokaulusrikolliset saavat siten viimein miettiä tekosiaan ihan oikeassa vankilassa. Jippii?

kauppalehti02062009

Vastaajien tarkoituksena oli antaa Jippii Groupin taloudesta ja toimintaedellytyksistä positiivinen kuva, jotta erityisen huonossa taloudellisessa tilanteessa ollut yhtiö olisi saanut toiminnan jatkamisen kannalta välttämätöntä lisärahoitusta. Hovioikeus on pitänyt tässä tilanteessa tehtyä konsernitilinpäätöksen parantamista erittäin vakavana tekona. Teolla on tavoiteltu erittäin huomattavaa taloudellista hyötyä ja sen tekemisessä on käytetty hyväksi pörssiyhtiön ylimpien johtajien ja toimijoiden erityisen vastuullista asemaa. Näin ollen kirjanpitorikos on myös tehty erittäin suunnitelmallisesti.
Helsingin hovioikeus 28.5.2009

Erikoisinta koko keississä on Helsingin käräjäoikeuden vähintäänkin kyseenalainen toiminta. Alioikeus nimittäin vapautti miehet kaikista syytteistä, mutta Helsingin hovioikeus jakoi heille täysin päinvastaisesti pitkiä vankeustuomioita. Miten tämä on mahdollista? Mitä virkaa käräjäoikeudella on, jos sen tuomareilla ei riitä ammattitaitoa tämän vertaa? Oikeuslaitoksen ei pitäisi näyttää kansan silmissä Suomen kalleimmilta arpajaisilta. Mitä ilmeisimmin myös hovioikeus tiedostaa tämän vakavan uskottavuusongelman, koska julkaisemassaan lehdistötiedotteessa se kurittaa käräjäoikeutta harvinaisen rajuin sanakääntein.

Käräjäoikeuden tuomiosta ei pysty päättelemään millä perusteella käräjäoikeus oli lopputulokseensa päätynyt. Tästä menettelyvirheestä huolimatta hovioikeus on viivytyksen välttämiseksi ottanut asian välittömästi tutkittavakseen eikä ole palauttanut sitä käräjäoikeuteen.
Helsingin hovioikeus 28.5.2009

Huomaa erityisesti sanamuoto ”viivytysten välttämiseksi”. Hovioikeus ei ilmeisesti uskonut, että Helsingin käräjäoikeus olisi edes toisella yrittämällä osannut ratkaista asian oikein, mikäli juttu olisi sinne päätetty palauttaa. Todella noloa. Kyseisiltä Helsingin käräjäoikeuden tuomareilta voi olla urakehitys tämän jälkeen hieman jäissä. Tosin täysin aiheesta. Tuomioiden jakamisen kun ei pitäisi olla oikeusvaltiossa arpapeliä. Ikävä kyllä Jippiin tapaus ei ole ainoa laatuaan, sillä vähänkin monimutkaisempien juttujen virheelliset tuomiot vaikuttavat muodostuneen Helsingin käräjäoikeudessa enemmän säännöksi kuin poikkeukseksi.

hesari16012009Jippii-keissistä annettu hovioikeuden päätös on hyvin linjassa korkeimman oikeuden taannoisten TJ Group -tuomioiden kanssa. Niissä käräjäoikeus taas kerran hylkäsi lähes kaikki TJ Groupin johdon syytteet ja vakaviin pörssirikoksiin syyllistyneet yritysjohtajat selvisivät nimellisillä sakoilla. Hovioikeus ja Korkein oikeus olivat kuitenkin jälleen täysin toista mieltä ja passittivat miehet pitkäksi aikaa vankilaan. Tässäkin jutussa Korkein oikeus joutui antamaan Helsingin käräjäoikeudelle kunnon kurinpalautuksen pyyhkimällä alioikeuden tuomiolla lattiaa. Tuomiosta (15.1.2009, dnro R2007/919) tuli samalla vuoden 2009 ensimmäinen ennakkopäätös numeroltaan KKO:2009:1. Tuomiota ja sen perusteita avasi blogissaan myös alan arvostettu asiantuntija Kemppinen.

Nämäkään tapaukset eivät vielä riittäneet, sillä hovioikeus kumosi taannoin Helsingin käräjäoikeuden virheellisen tuomion takia myös ns. Hakan konkurssijutun ja palautti sen käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Touhu on siis mennyt viime aikoina yleisemminkin sekoiluksi, jonka seurauksia ylemmät oikeusasteet ovat joutuneet urakalla korjaamaan.

Myös Helsingin Sanomat otti Helsingin käräjäoikeuden virheellisiin tuomioihin äskettäin yllättävän tiukasti kantaa, kun arvostettu taloustoimittaja Tuomo Pietikäinen kommentoi TJ Groupin keissiä. Hän totesi Helsingin käräjäoikeuden toiminnan olevan häpeällistä ja muistuttavan lauantain lottoarvontaa. Aika moni lienee samaa mieltä. Kyseinen artikkeli löytyy lehtileikkeenä tuosta vierestä.

Iltalehti jälleen juttuvarkaissa – copy-paste toimii

Toistuvista juttuvarkauksistaan vuosien varrella tunnetuksi tullut Alma Median omistama Iltalehti on jälleen näyttänyt osaamistaan copy-paste -journalismin saralla. Tällä kertaa toimittaja Mikko Lehessaari esittelee kuinka helppoa on varastaa juttu toiselta medialta jättäen samalla myös lähteen mainitsematta.

Iltalehti 21.04.2009Toimittaja on huomannut tänään kello 14.20 julkaistun Urheiluviikko.net -verkkolehden artikkelin otsikolla ManU myy Cristiano Ronaldon – ja hankkii Kakán. Näin maallikon mielestä otsikko on sinänsä varsin hauska, mutta journalistisessa mielessä yhtä hauska ei kuitenkaan ole Iltalehden noin tuntia myöhemmin julkaisema artikkeli otsikolla ManU myy Cristiano Ronaldon – ja hankkii Kakán. Iltalehti on nimittäin varastanut jutun tyylikkäästi Urheiluviikolta.

Urheiluviikko.net 21.04.2009Alkuperäinen juttu on molempien julkaisujen mukaan peräisin News Of The World -julkaisun artikkelista. Iltalehti on kuitenkin julkaissut jutun osittain sellaisenaan copy-pastetettuna Urheiluviikosta, joten lähteenä on siten toiminut Urheiluviikko. Edes lähteen mainitseminen tai sitaattioikeus eivät tosin anna oikeutta copy-pastettaa juttua näin härskisti. Niin paitsi ehkä Iltalehden toimituskulttuurissa, kuten on jo aiemmin todettu ja josta Julkisen sanan neuvosto antoi lehdelle taannoin langettavan tuomion. Siitä ei ole kuitenkaan otettu opiksi. Vertailkaapa juttujen ensimmäisiä kappaleita:

URHEILUVIIKKO klo 14.20: Englantilainen Manchester United on valmis myymään portugalilaistähtensä Cristiano Ronaldon espanjalaiselle Real Madridille, väittää News of the World -lehti verkkosivuillaan. Lehden mukaan manchesterilaisseura aikoo hankkia brassihyökkääjä Kakán Ronaldon korvaajaksi.

ILTALEHTI klo 15.42: Englantilainen Manchester United on valmis myymään portugalilaistähtensä Cristiano Ronaldon espanjalaiselle Real Madridille, väittää News of the World -lehti verkkosivuillaan. Lehden mukaan manchesterilaisseura aikoo hankkia brassipelintekijä Kakán Ronaldon korvaajaksi.

Aika härskiä, mutta ei mitään uutta. On hienoa, että toimittaja osaa käyttää tietokoneen hänelle suomia copy-pasten mahdollisuuksia tehokkaasti hyväkseen. Juttu olisi ollut ihan ok, jos se olisi kirjoitettu kokonaan uusiksi, mutta siihen olisi tietenkin mennyt muutama minuutti tehokasta työaikaa. Tässä olisi taas loistava keissi Julkisen sanan neuvostoon.

Tähän onkin aiheellista ottaa pieni poiminto Iltalehden toimituspäällikön Julkisen sanan neuvostolle aikanaan juttuvarkaudestaan antamasta vastineesta. Sen mukaan jutun copy-pastettaminen on Iltalehden mukaan sallittua, kun kyse on ulkomaisesta uutisesta. Lisäksi lausumasta käy ilmi, että jutun varastaminen sellaisenaan on Iltalehden mukaan ok, kunhan juttuun lisätään myös pari sanaa omaa ”tuotantoa”.

Lähteen manitsemisesta. Iltalehti on muutaman kerran tarttunut Stara.fi-sivustolla olleisiin uutisiin. Silloin kun uutinen on ollut kotimainen, on lähde mainittu, koska Stara.fi on koettu aidosti alkuperäiseksi lähteeksi. Tällainen oli esimerkiksi laulaja Kikan kuolema.

Ulkomaisissa aiheissa, kuten maanantaiset Britney ja Madonna, Stara.fi on koettu uutisen välittäjäksi. Näissä tapauksissa juttuihin on myös kirjoitettu omaa lisätietoa, eli juttuja ei ole poimittu sellaisenaan meidän sivuillemme. Vanha totuushan on se, että uutisella ei ole tekijänoikeussuojaa, jutun muodolla on. Hyvien tapojen mukaista on toki mainita lähde aina. Näin aiommekin toimia jatkossa ja muistutamme henkilökuntaamme asiasta.

Tuon ”jutun välittäjä” -kohdan perusteella Iltalehti kokee oikeudekseen varastaa juttuja copy-pastettamalla silloin, kun kyseinen media ei ole asiasta ensimmäisenä uutisoinut taho, vaan pelkkä ”jutun välittäjä”. Kyseisessä Staran keississä myös Journalistiliitto otti asiaan kantaa ja totesi Iltalehden toiminnan harvinaisen törkeäksi. Iltalehti sai asianmukaisen tuomion, mutta sama meno jatkuu edelleen. Alma Media on siis jälleen vauhdissa.

Iltalehden pitäisi ottaa mallia samaan konserniin kuuluvan Aamulehden toimituskulttuurista, jossa lähde mainitaan asianmukaisesti oli se sitten suomalainen tai ulkomainen. Usein mainitaan jopa molemmat. Aamulehdelle siitä iso hatunnosto.

Susan Boyle ja Twitter päivän sanat

Mikäli et ole tähän mennessä törmännyt neitokaiseen nimeltä Susan Boyle tai ilmiöön nimeltä Twitter, on nyt aika ottaa näppäimistö syliin ja suunnata pikapikaa tiedon valtaväylälle. Täytyy myöntää, että Susan Boyle sai minutkin herkistymään Britain’s Got Talent -ohjelmassa viime viikolla nähdyllä uskomattomalla esityksellään, jota on nyt katsottu YouTubesta jo yli 100 miljoonaa kertaa.

Boyle on ollut paljon esillä myös Twitter-mikroblogissa, jonne muuten Staran viihdeuutisetkin nykyisin päivittyvät automaagisesti. Ensin tämän skottisyntyisen 47-vuotiaan sinkkunaisen puolesta liputti erityisesti Twitter-aktiivi Demi Moore, mutta nyt Moore on siirtynyt kuitenkin liputtamaan 12-vuotiaan pojan, Shaheen Jafargholin, puolesta. Jännitys siis tiivistyy.

Julkkisten mikroblogeissa käydään koko ajan mielenkiintoista ja jopa hauskaa kädenvääntöä tästä kisasta, vaikka kyseessä ei ole edes Yhdysvaltojen, vaan Britannian Talent-kilpailu. Tässä on siis hyvä esimerkki siitä kuinka kaikki on nykyisin globaalia. Käykää tsekkaamassa Susan Boyle YouTubessa tästä tai neitokaiseen liittyvät artikkelit Starasta tästä.

Iltalehti ryöstää – Hesari varastaa

Iltalehti uutisoi tänään varsin raflaavalla otsikolla ”Nuoret pojat tekivät ryöstökierrosta Kurikassa” tapauksesta, jossa poikajoukko oli tehnyt muutamia yöllisiä murtoja. Kyse ei ollut kuitenkaan aprillipilasta, vaikka otsikolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Siitä huolimatta myös jutun leipätekstissä todetaan, että ”Pojat olivat ensin ryöstäneet Kurikan Saumatiellä Siwasta olutta ja tupakkaa.

Totuus selviää, kun jutun ingressissä todetaan, että ”Kolme poikaa murtautui yhden yön aikana ainakin kauppaan, autokorjaamoon ja kuorma-autoon.” Niinpä. Murtautui vai ryösti? Olen useita kertoja aiemminkin ihmetellyt kuinka lehtiin päästetään töihin toimittajia, jotka eivät osaa erottaa edes ryöstöä murrosta. Rikosoikeudellisessa mielessä ne eroavat toisistaan kuin yö ja päivä, mutta se ei näytä Iltalehteä häiritsevän. Ehkä rikosasioista kirjoittaville toimittajille kannattaisi kertoa ensin jonkinlaiset perusteet ko. asioista.

Olen vuosien varrella pyrkinyt nostamaan esiin myös kotimaisissa valtamedioissa ikävän yleistä kulttuuria juttuvarkauksista. Itse jouduin taannoin puimaan Iltalehden juttuvarkautta Julkisen sanan neuvostossa saakka, vaikka lopputulos oli selvä alusta saakka. Lehti on kuitenkin jatkanut samalla linjalla. Nyt sain tietooni, että myös Helsingin Sanomat on kaikessa suuruudessaan päättänyt jättää lähteen mainitsematta urheiluaiheisessa jutussaan.

Kyse on Pääkallo-verkkojulkaisun artikkelista, jossa kerrottiin Tampereella salibandyottelussa sattuneesta viuhahduksesta kokonaisen kuvagallerian kanssa. Juttu uutisoitiin myös Helsingin Sanomissa. Hesari mainitsi lähteen asianmukaisesti verkkoversiossaan, mutta seuraavan päivän paperilehdessä lähdemaininta oli jätetty muotoon ”tapauksesta kertoi salibandyuutissaitti”. Hesari on ilmeisesti tullut siihen tulokseen, että netissä mainittu lähde kattaa myös paperilehden. Nyt toimituksessa olisi oivallinen paikka pelisääntöjen kertaukselle, sillä kyse ei voi olla ainakaan vahingosta.

Netbook-tavaramerkki on pian historiaa?

Huomasin tänään Tietoviikko-lehden artikkelin, jossa kerrottiin amerikkalaisen Psion-yhtiön yrittäneen kieltää läppärivalmistajilta Netbook-tunnuksen käyttämisen miniläppäreidensä markkinoinnissa, koska yhtiö omistaa kyseisen tavaramerkin. Jutun mukaan Psion on kuitenkin lopettanut Netbook-nimisten laitteiden valmistamisen jo vuonna 2003.

En tunne brittien lainsäädäntöä tavaramerkkien suhteen erityisen tarkasti, mutta uskoisin sen olevan perusteiltaan pitkälti muuta Eurooppaa vastaava. Siten Psion taitaa menettää tavaramerkkinsä paristakin syystä. Ensinnäkin yhtiön tavaramerkki on menettänyt merkityksensä erottamiskykyisenä tavaramerkkinä, koska siitä on muodostunut yleisnimitys pienikokoiselle kannettavalle tietokoneelle. Samasta syystä Nokian rekisteröimä ”kännykkä”-tavaramerkki menetti aikoinaan merkityksensä ja ”mokkula”-tavaramerkistä käytiin kovaa kädenvääntöä DNA:n ja Elisan välillä. Lisäksi vastaavia ovat olleet mm. heteka, turvaura, nylon, bikini…

Toiseksi yhtiö vaikuttaa ryhtyneen kieltotoimiin yli viisi vuotta merkin käytön lopettamisen jälkeen. Näin ollen kyseinen tavaramerkki voidaan oikeudessa mitätöidä sen käyttämättömyyden takia, mikäli merkin käyttämättömyyteen ei ole hyväksyttävää syytä. Viiden vuoden rajapyykki ylitettiin viime vuonna. Tähän ovatkin nyt tarttuneet suoritinvalmistajat Intel ja tietokonevalmistaja Dell, jotka vaativat oikeudessa tavaramerkin kumoamista käyttämättömyyden perusteella.

Samasta syystä Alma Media menetti äskettäin Uusi Suomi -tavaramerkkinsä, jonka kumoamista vaadittiin käräjäoikeudessa. Tapaus tosin naamioitiin viime hetkellä tavaramerkin kaupaksi, jotta lopputulos saatiin näyttämään sijoittajien silmissä paremmalta. Yhtiö ei tuolloin kertonut edes yhtiökokoukselle kauppasummaa, joka lienee ollut suurin piirtein eteläloman kokoluokkaa.