Syvälle juurtuneen stereotypian mukaan vasemmistoa äänestää työväestö, joka toimii muun muassa teollisuuden tuotantolaitoksissa. Samanlaisen stereotypian mukaan vasemmiston äänestäjät puhuvat talouspolitiikasta ainoastaan kritisoidessaan kokoomusta – taas stereotypioiden perusteella. Tämä taas johtuu siitä, että talouspolitiikkaa pidetään jostain syystä porvarien hömpötyksenä. Stereotypiat sikseen, sillä talouspolitiikan tulisi kiinnostaa jokaista aikuista suomalaista ammattiin katsomatta.
Talouspolitiikasta huolehtimisen pitäisi olla erityisen kirkkaana teollisuudessa työskentelevien mielessä, sillä juuri se määrittelee onko heillä tulevaisuudessa töitä vai ei. Työpaikkojen säilyminen Suomessa on yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen tärkeää, ja siksi suomalaisen teollisuuden kansainvälisestä kilpailukyvystä täytyy pitää huolta. Parhaillaan Suomi on kuitenkin ottamassa tässä kilpailussa takapakkia.
Lue myös: Työn tekemisestä pitää tehdä kannattavaa (26.1.2019)
Jämsän Kaipolan tehtaan lakkauttaminen on surullinen esimerkki siitä miten käy, kun vasemmisto pääsee vallankahvaan heikentämään yksityisen sektorin toimintaedellytyksiä ja nostamaan työn hintaa ammattiliittojen kanssa. Tehtaan lakkauttaminen ei tullut kenellekään yllätyksenä, sillä Wahlroos varoitti asiasta jo tammikuussa ja UPM:n johtaja Jussi Pesonen vielä helmikuussa. Eikä kyse ole vain Kaipolasta, sillä EU-komissio ennustaa työn hinnan nousevan vuosina 2021-2022 kaikista jäsenmaista eniten juuri Suomessa, noin viisi prosenttia. Se ei voi olla vaikuttamatta yritysten kiinnostukseen investoida Suomeen.
Jämsän valtuustossa demarit olivat edellisissä kuntavaaleissa suurin puolue ja keskusta toiseksi suurin. Molemmat puolueet rapauttavat parhaillaan Suomen kilpailukykyä maamme hallituksessa. Veikkaan, että viime päivien tragedian jälkeen kummankaan kannatus ei ole Jämsän alueella ainakaan nousussa. Ymmärrän hyvin miksi Kaipolan työntekijät eivät halunneet nähdä pääministeri Marinia tehtaalla, vaan ohjasivat hänet sen sijaan läheiselle koululle.
”Vuoden 2019 vaaleissa demarit lupasivat kääntää talouspolitiikan suunnan ja pitivät lupauksensa.”
Yritysmyönteinen kulttuuri luo maahan lisää työpaikkoja ja työtä, mutta Marinin hallituksen yritysvastainen ideologia ja poikkeuksellisen punaisen pääministerin käytännön toimet johtavat vääjäämättä työpaikkojen katoamiseen. Ja ei, koronan taakse hallitus ei voi mennä piiloon, koska talouden jyrkkä alamäki alkoi jo kuukausia ennen koronakriisin alkamista. Hallituksella oli ennen koronakriisin alkamista seitsemän kuukautta aikaa tehdä tehokkaita työllisyystoimia, mutta yhtään sellaista ei ole tehty.
Sipilän kaudella Suomeen syntyi 140 000 uutta työpaikkaa, maamme kilpailukykyä (kiky) parannettiin monin tavoin ja BKT kasvoi kohisten. Vuoden 2019 vaaleissa demarit lupasivat kuitenkin kääntää talouspolitiikan suunnan ja pitivät kerrankin lupauksensa. Ylpeilivät vieläpä julkisesti kuinka peruivat yksi toisensa jälkeen kilpailukyvyn eteen tehtyjä toimia. Jämsässä nähdään nyt käytännössä mihin tuo politiikka johtaa, kun yritysten toimintaedellytyksiä rapautetaan jatkuvasti sekä hallituksen omilla että myös demarien työmarkkinasiiven (AY-liike) päätöksillä, esityksillä ja vaatimuksilla.
Lue myös: Oikeistohallitus teki hyvää pienituloisille – hyvinvoinnin tulevaisuus ratkaistaan vaaleissa (28.3.2019)
Elämme nyt 2020-lukua. Aikakautta, jona myös teollisuuden parissa työskentelevien kannattaa harkita kahteen kertaan haluavatko he äänestää mattoa jalkojen alta vetävää vasemmistoa vai kenties niitä, jotka haluavat työpaikkojen ja tehtaiden pysyvän jatkossakin Suomessa. Työpaikan pelastamisen hintana voi olla kiky-sopimus tai vastaava, mutta silloin leipää tulee perheen pöytään jatkossakin. Ilman työtä ja työpaikkaa tilanne on hieman toinen, kun lyhentyvä ansiosidonnainen voi jäädä ainoaksi lohduksi.
Suomalaiset tarvitsevat nyt ennen kaikkea työtä.
Ja Suomi tarvitsee nyt ennen kaikkea kilpailukykyä. Vain työn ja työpaikkojen myötä meillä on varaa nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon. Jämsän tapaus osoittaa, että vastakkainasettelu duunarien ja porvarien välillä kuuluu jättää tunkkaiselle 1960-luvulle, sillä ilman yrityksiä ja yrittäjiä ei ole työpaikkoja ja ilman henkilöstöä ei ole yrityksiä. Kaikkia tarvitaan yhtä paljon. Yrityksissä ei enää ole – ei ainakaan pitäisi olla – kahden kerroksen väkeä. Kaikki ovat samassa veneessä, joten myös suunnan tulisi olla yhteinen.
Lue myös: SDP ajaa Suomea selvitystilaan – jakovarassa piilee jakovaara (6.5.2018)
Marinin hallituskausi on osoittanut, ettei työpaikkoja synny Suomeen ilman asiantuntevaa talouspolitiikkaa. Nykytahdilla Suomesta ehditään lakkauttaa vielä monta tehdasta ennen talouden seuraavaa suunnanmuutosta. Istuvan hallituksen näpertely intersektionaalisen feminisminsä ja ulkomaille lahjoittamiensa miljardien eurojen kanssa saisi viimein loppua, sillä hallituskautta on kulunut pian 500 päivää, eikä kipeästi tarvittavia työllisyystoimia ole nähty kuin katteettomissa juhlapuheissa. Vasemmistobussi lähestyy siis kuilun reunaa.
Kokoomus esitti äskettäin keinot 100 000 uuden työpaikan luomiseen. Se on valtava määrä, mutta täysin mahdollista. Tarvitaan vain oikeat päättäjät oikeisiin paikkoihin. Kokoomus haluaa Suomeen lisää työtä ja alentaa työn tekemisen verotusta, sillä työn tekemisestä täytyy tehdä kannattavaa.
Siksi kokoomus on myös duunarin valinta.