JULKAISTU 19.12.2017 Kuntavaalien alla kerroin erääksi pääteemakseni, että haluan nopeuttaa meluesteiden rakentamista Sääksjärven moottoritielle. Meluesteiden eteen on tehty viime aikoina kovasti töitä useilla eri tahoilla, sillä kunnassa asiaan suhtaudutaan nyt sen ansaitsemalla vakavuudella. Ajattelin nyt kirjoittaa aiheesta pienen tilannekatsauksen, koska asia nousi joulukuun alussa esiin myös Sääksjärven Facebook-ryhmässä.
Heti alkuun täytyy muistuttaa, että meluesteiden rakentamista jonain tiettynä aikana kukaan ei ole voinut luvata, koska meluesteet eivät ole kunnan vaan ELY-keskuksen projekti. Selvyyden vuoksi totean lisäksi, että nyt suunnitteilla olevat ensimmäisen vaiheen meluesteet eivät ole tulossa minun kotini kohdalle. Nyt ensivaiheessa on nimittäin vireillä Uuden-Euroopan osuus, jonka alue näkyy oheisessa kaaviossa. Siellä meluesteet ovat tutkitusti tarpeellisimmat.
Pirkanmaan ELY-keskus 31.5.2013
”Sääksjärven Uudessa-Euroopassa pidettiin Vt 3 aiheuttamaa melua häiritsevämpänä kuin muilla jatkokyselyssä mukana olleilla asuinalueilla. Tämä selittynee sillä, että tähän tutkimukseen valituista neljästä asuinalueesta Sääksjärven Uusi-Eurooppa on ainoa alue, jolla ei ole meluntorjuntarakenteita.”
– Melun häiritsevyys Lempäälän kunnassa, Stina Pohtonen 2016
Meluesteitä on vaadittu Sääksjärvelle ainakin 20 vuoden ajan, mutta tähän saakka huonolla menestyksellä. 10 vuotta sitten, eli vuonna 2007, Tiehallinto piirsi alueelle kolme- ja kuusimetrisiä meluesteitä moottoritien ja asuinalueiden väliin. Sen jälkeen vuonna 2010 Liikennevirasto hyväksyi yleissuunnitelman, jossa moottoritien parantaminen välillä Sääksjärvi-Multisilta tapahtuisi rakentamalla meluesteet. Siitäkin on pian kahdeksan vuotta, eikä mitään ole vielä tapahtunut.
Vuonna 2013 tehdyn meluntorjunnan toimintasuunnitelmassa Sääksjärvi arvioitiin toiseksi kiireellisimmäksi meluntorjuntakohteeksi Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella. Priorisointi tehtiin melun voimakkuuden ja altistuvien asukkaiden määrän mukaisesti. Suurin ongelma projektissa kuitenkin on, että saamieni tietojen mukaan ELY-keskuksella ei ole nykyisellään rahaa edes prioriteettilistan ykkösenä olevaan projektiin, saati listalla toisena oleviin Sääksjärven meluesteisiin. Uuden-Euroopan meluesteiden budjetti oli vuonna 2013 laskelmissa 4,25 miljoonaa euroa, joten nyt vuonna 2017 se olisi mahdollisesti noin 4,50 – 4,75 miljoonaa euroa. Ihan pikkurahalla sitä ei siis saada toteutetuksi, vaikka tuolla budjetilla meluesteiden metrihinta muodostuukin uskomattoman suureksi.
Pirkanmaan maakuntakaava 2040 muuttaa Ruskontien tulevaisuudessa Tampereen toiseksi kehätieksi, joten sen liikennemäärät tulevat kasvamaan merkittävästi nykyisestä. Hankkeen tarpeellisuudesta ei siis ole mitään epäilyksiä, sillä sallitut meluarvot ylittyvät jo nyt varsinkin Uuden-Euroopan alueella kirkkaasti. Mikkelin ammattikorkeakoulun ympäristöteknologian koulutusohjelmassa tehtiin vuonna 2016 opinnäytetyö ”Melun häiritsevyys Lempäälän kunnassa”, joka vahvisti meluongelman vakavuuden tällä alueella.
”Asuinalueiden kesken tehdyssä vertailussa Sääksjärven Uusi-Euroopassa koettiin eniten melua ja siitä aiheutuvia terveyshaittoja mainittiin olevan mm. rentoutumisen vaikeudet ja melusta aiheutuvat negatiiviset tuntemukset.”
– Melun häiritsevyys Lempäälän kunnassa, Stina Pohtonen 2016
Yhdyskuntalautakunta 12.12.2017
Moottoritien meluesteistä on Lempäälän kunnasta ollut ELY-keskukseen viime aikoina yhteydessä useita eri henkilöitä ja tahoja. Asiaa on pyrkinyt edistämään ainakin yhdyskuntajohtaja, kunnanjohtaja ja kunnanhallituksen puheenjohtaja, joista kaksi viimeksi mainittua kävi taannoin ELY-keskuksessa keskustelemassa ajankohtaisista hankkeista. Merkittävimmän yhteydenoton on nyt tehnyt yhdyskuntalautakunta, joka päätti 12.12.2017 kokouksessaan lähettää ELY-keskukseen kirjeen, jossa lautakunta tiedustelee moottoritien meluntorjunnasta nimenomaan Kuljun ja Sääksjärven välillä. Lempäälän-Vesilahden Sanomat kirjoitti aiheesta eilen. Toivottavasti ELY-keskus ottaa tämän lautakunnan yhteydenoton vakavasti ja toivottavasti vastaukset ovat kuntalaisten kannalta positiivisia.
”Melutasot ovat tehtyjen meluselvitysten ja myös melumittausten perusteella korkeat, ja alueen asukkaat ovat ilmaisseet huolensa jatkuvan ja pitkään kestävän melun aiheuttamista terveys- ja viihtyisyyshaitoista.”
– Yhdyskuntalautakunnan kirje ELY-keskukselle
Tässä vaiheessa on tärkeintä pitää asia mahdollisimman hyvin esillä, jotta ELY-keskus on varmasti tietoinen miten tärkeitä meluesteet ovat alueen asukkaille ja miten vakava melutilanne alueella on. Jonkinlaiset meluesteet Uuden-Euroopan kohdalle täytyy ehdottomasti rakentaa, siitä ei ole mitään epäselvyyksiä. Ainoastaan niiden rakentamisen ajankohta on yhä epäselvä, ja sitä tässä yritetään parhaillaan nopeuttaa monien tahojen toimesta.
Olen keskustellut asiasta myös kansanedustajien Harri Jaskari (kok), Arto Satonen (kok) ja Mikko Alatalo (kesk) kanssa, joten tukea projektille on toivottavasti jatkossa mahdollista saada myös eduskunnan suunnalta. Lisäksi Höytämön omakotiyhdistus keräsi viime kesänä sadoittain nimiä adressiin meluesteiden edistämisestä Höytämön osuudella. Vetoomuksessa toivotaan, että Liikennevirasto levittäisi suunnitelmansa meluesteistä kattamaan Uuden-Euroopan lisäksi myös etelään Höytämöön saakka. Jokainen alueen asukas tietää, että se olisi tarpeen.
Valtuustokautta on nyt kulunut puoli vuotta. Kuntalaisille moottoritien meluongelman ratkaiseminen ei välttämättä ole tänä aikana juuri näkynyt, mutta kulisseissa hankkeen toteutumisen eteen on tehty viime aikoina varmasti enemmän töitä kuin vuosikausiin. Kiitos siitä kuuluu varsinkin kunnanjohtajalle, kunnanhallituksen puheenjohtajalle, yhdyskuntajohtajalle ja yhdyskuntalautakunnalle. Toivottavasti työ tuottaa tulosta, vaikka takana onkin jo vuosikymmeniä painiskelemista saman asian kanssa. Varmaa kuitenkin on, että meluesteiden toteutuminen on päivä päivältä lähempänä.
PÄIVITYS: 12.4.2019: Lempäälän kunta on kirjelmöinyt meluesteistä ELY-keskukselle ja tiedustellut hankkeen tilanteesta ja suunnitelmista aikataulun osalta. Vastausta ei ole vielä saatu.
PÄIVITYS: 17.9.2019: ELY-keskus järjesti tänään Sääksjärven koulussa yleisötilaisuuden Puskiaisten moottoritien rakentamiseen liittyvästä ympäristövaikutusten arvioinnista, sillä hankkeen YVA-menettely ollaan nyt käynnistämässä. Kysyin tilaisuudessa ELY-virkamiehiltä suoraan myös Sääksjärven osuuden meluesteiden suunnitelmista ja sain vahvistuksen, että ne toteutetaan hankkeen yhteydessä oli Puskiaisten moottoritien linjaus mikä tahansa. Toivottavasti lupaus pitää.
Alkoholilain päivittämisestä on käyty viime aikoina julkisuudessa poikkeuksellisen kovasanaista keskustelua. Osa poliitikoista alentui kampanjoimaan näkyvästi ruokakauppojen prosenttirajan korotusta vastaan ja Alkon monopolin puolesta jopa niin sanotuilla muunnelluilla totuuksilla, eli puhumaan täyttä puutaheinää muka faktana ja tilastotietona. Lisäksi alkoholifanaatikot saivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan kampanjaansa. Kyseessä oli riitaisin lakimuutos eduskunnassa sitten tasa-arvoisen avioliittolain, joka sekin oli erittäin merkittävä askel suomalaisille. Alkoholilaki herättää siis intohimoja sen vastustajissa ja puolustajissa.
Järki onneksi voitti lukemin 98-94, ja Suomi ottaa nyt alkoholin suhteen tärkeän askeleen kohti 2000-lukua.
Monille kehityksen vastustajille uusi alkoholilaki on ollut viime viikkoina valtava ympärivuorokautinen demoni, jota on vastustettu henkeen ja vereen somessa, eduskunnassa ja lehtien palstoillakin. Voisin kuvitella, että Pekka Puska, Touko Aalto ja Päivi Räsänen ovat menettäneet asian vuoksi jopa yöuniaan. Pettymys oli ymmärrettävästi suuri, kun eduskunta päätti ankarasta vastustuksesta huolimatta luopua kieltolain teemoista sekä luottaa suomalaisiin ja korostaa yksilön vapauksia.
Järjen voitto oli valtava takaisku vanhoillisille, jotka olisivat halunneet pitää ruokakauppojen alkoholirajan jatkossakin 4,7 prosentissa. Prosenttirajan hyväksyminen sai vastustajat kollektiivisesti päättämään, että heille tämä ennakkoon hyvin tärkeä lakimuutos muuttuikin yllättäen pieneksi nyanssiksi, johon olikin heidän mielestään asian merkitykseen nähden tuhlattu aivan liikaa aikaa ja resursseja. Häviäjä pyrkii aina vähättelemään tappiotaan, ja tässä oli siitä malliesimerkki.
Oliko alkoholilain prosenttirajan nosto sitten tosiaan pelkkä mitätön sivuseikka vai ei? No, ei todellakaan. Prosenttirajan nosto oli vain yksi osa alkoholilain kokonaisuutta, mutta äärimmäisen merkittävä päätös lukemattomilla eri tavoilla. Listasin nyt niistä joitain.
Prosenttirajan nosto oli merkittävä, koska se:
1) karsii kansalaisten holhousta,
2) on normien purkua parhaimmillaan,
3) antaa kansalaisille enemmän vastuuta ja
4) antaa kansalaisille samalla myös vapautta,
5) on askel eurooppalaiseen suuntaan,
6) on askel viinien vapauttamiseen,
7) on askel Alkon monopolin lakkauttamiseen,
8) pelastaa haja-asutusalueiden kyläkauppoja
9) ja pelastaa kyläkauppojen ohella kyläyhteisöjä,
10) siirtää ainakin 100 miljoonan euron myynnin Alkosta vähittäiskauppoihin,
11) tuo lisää työpaikkoja logistiikkaan ja kauppaan,
12) vähentää merkittävästi matkustajatuontia,
13) vähentää Viroon ja Latviaan karkaavia veroja
14) lisää kaupan olutvalikoimia merkittävästi,
15) tuo lonkeron ruokakauppaan,
16) tuo limuviin… Ne eivät kiinnosta ketään.
Harva laki kykenee läheskään samaan. Alkoholilain läpimeno tulee osoittamaan suomalaisille, että Suomessa ollaan aidosti purkamassa normeja. Viime vuonna vapautui kauppojen aukiolo, joten alkoholilaki on täydellinen jatkumo edelliseen. Prosenttirajan lisäksi uusi alkoholilaki purkaa valtavasti normeja muutenkin festareiden olutkarsinoista pienpanimoiden myynnin säätelyyn ja happy hour -tarjouksista ravintoloiden vapaaseen aukioloon.
Eduskunnan erittäin viisaalle ja merkittävälle päätökselle voimme siis nyt hyvällä syyllä ottaa lasillisen tai pari. Terveydeksi!
Kun kuntavaalien alla tiedustelin Lempäälän kuntalaisilta mitä he toivoisivat kaikkein eniten, nousi ylivoimaiseksi ykköseksi uimahalli, uimahalli ja vielä kerran uimahalli. Sitä on toivottu ja siitä on unelmoitu jo kymmenien vuosien ajan. Kirjoitin uimahallista kesäkuussa, kun toivoin asian etenevän alkaneella valtuustokaudella edes selvittelyihin saakka. Asia kuitenkin eteni nopeammin kuin osasin odottaa, sillä nyt hanke on viimein ottamassa harppauksen eteenpäin.
Kirjoitin jo aiemmin Lempäälän olevan kunta, joka kuuntelee kuntalaisia tarkalla korvalla ja jossa asukkaat pääsevät aidosti vaikuttamaan asioihin monin tavoin. Kunnan uudessa ja toivottavasti tänään valtuustossa hyväksyttävässä strategiassa asukkaiden osallistaminen on nostettu keskiöön. Kunta on viime kuukausina tehnyt kuntalaisille monia kyselyitä ja selvityksiä, ja tulevaisuudessa kuntalaiset pääsevät osallistumaan myös niin sanottuihin valiokuntiin yhdessä päättäjien kanssa. Lisäksi kuntalaiset voivat tehdä kuntalaisaloitteita.
Viimeksi mainitussa toivottiin taannoin Lempäälään uimahallia. Tämä 909 ihmisen allekirjoittama kuntalaisaloite kannatti, sillä kunnan päättäjät ottivat asiasta kopin ja lähtivät tosissaan selvittämään miten uimahallia voisi edistää. Tänään Lempäälän-Vesilahden Sanomat julkaisi uutisen, jonka mukaan kunta ja Ideapark kaavailevat hankkeen viemistä eteenpäin yhdessä. Tämän illan kunnanvaltuuston kokouksessa on määrä hyväksyä kunnanhallituksen esitys talousarvioksi, jossa on mukana myös hankkeelle osoitettava projektipäällikkö.
Totesin jo ennen vaaleja, että kunta ei tule itse rakentamaan uimahallia ainakaan tämän valtuustokauden aikana, mutta sen suunnitteleminen tulee aloittaa. Oman uimahallin hintalappu olisi arviolta 10 – 12 miljoonaa euroa, ja sellaisia rahoja kunnalla ei ole investoida. Ei ainakaan ilman veronkorotuksia. Lisäksi päälle tulisi noin miljoonan ylläpitokulut vuosittain. Niinpä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi hakea mukaan yksityinen toimija. Monet muistavat, että Ideaparkiin ryhdyttiin aikoinaan rakentamaan uimahallia yhdessä kunnan ja Ideaparkin kanssa, mutta silloin projekti kuivui kokoon kesken kaiken. Ennen sitä maan alle ehdittiin kuitenkin louhia suuret luolastot. Nyt hanke on kuitenkin nytkähtänyt eteenpäin aivan uudelta pohjalta.
LVS 13.12.2017
Ideaparkin kauppakeskusjohtaja Visa Vainiola kertoi Lempäälän-Vesilahden Sanomissa, että paikalle olisi suunnitteilla myös hotelli. Kauppakeskusjohtajan mukaan rakentamaan päästäisiin nyt käynnissä olevien projektien jälkeen, eli 2-3 vuoden päästä. Toteutuessaan Ideaparkin uimahalli ja hotelli olisivat kunnalle massiivinen matkailun vetonaula. Ideaparkin kauppa- ja ravintolakeskittymä yhdistettynä uimahalliin, hotelliin ja Zones by Särkänniemi -elämyspuistoon olisivat kokonaisuus, josta naapurikunnat voivat vain haaveilla. Sellainen toisi kuntaan merkittävästi lisää paitsi mainetta ja kovasti kaivattuja veroeuroja myös uusia työpaikkoja. Kerrannaisvaikutukset olisivat erittäin merkittävät.
Lisäksi kuntalaiset saisivat viimein jo vuosikymmeniä odottamansa uimahallin. Pelkästään turistien käyttöön uimahalli ei luonnollisestikaan voisi tulla, sillä Lempäälän kunnan osallistumisen edellytyksenä täytyy olla uimahallitoiminta kunnan asukkaille vauvasta vaariin. Esimerkiksi vauvauinnit, uimakoulut ja kuntouinnit tulee ottaa huomioon jo projektin suunnittelussa samoin kuin se, että kuntalaisilla täytyy olla varaa käyttää uimahallia. Sijainti Ideaparkissa on paras mahdollinen, sillä se sijaitsee tasapuolisesti lähes kunnan nauhataajaman keskellä. Valmistuessaan uimahalli tulee olla luonnollisesti saavutettavissa myös julkisella liikenteellä.
Nyt täytyy muistaa, että lehtitietojen ja kunnan julkaiseman tiedotteen mukaan projekti on vasta aivan alkutekijöissään. Projektin eteneminen aikatauluineen selvinnee joskus lähitulevaisuudessa, kuten myös hankkeeseen liittyvät muut seikat ja yksityiskohdat. Kuten kaikissa suurissa projekteissa, myös tässä matkan varrelle voi mahtua vielä monta mutkaa. Toivottavasti hanke etenee suoraviivaisesti maaliin, mutta ihan vielä tänään tuskin kannattaa vielä samppanjaa korkata. Pidetään peukut pystyssä sille, että uimahalli menisi tällä kertaa maaliin saakka.
Vaikka kyseessä on kuntalaisten suurimman haaveen toteutuminen, niin tästäkin projektista löytyy takuulla sosiaalisen median mielensäpahoittajien keskuudessa valtavasti negatiivisia seikkoja, vaikka nähdäkseni kyseessä on niin sanottu win-win -tilanne, jossa kaikki voittavat. Joku kuitenkin pahoittaa mielensä sijainnista ja toinen turisteista. Kolmas höyrysaunasta ja neljäs porealtaista. Viides ilmoittaa, että väärin sammutettu. Ehdottaisin nyt, että päättäisimme kerrankin ottaa yhdessä tähän positiivisen asenteen, jotta projekti saataisiin lopultakin maaliin ja kuntalaisille uimahalli. Onnistuisiko?
Tämän kirjoituksen tiedot perustuvat ainoastaan julkisesti saatavilla oleviin aineistoihin, kuten lehtitietoihin, joten kirjoituksessa ei paljasteta mitään salassa pidettävää tietoa. Kunta ja Ideapark tiedottavat hankkeesta lisää sitten, kun on tiedottamisen aika.
Lempäälässä on viime päivinä noussut keskusteluun Paunun alueella tehdyt metsähakkuut, jotka sijoittuvat osittain Birgitan polun maisemiin Hirvi-Simunan luolan ympäristössä. Palkittu patikointipolku kattaa peräti 50 kilometriä upeita reittejä Lempäälän ympäristössä, ja se on tärkeä kohde sekä kuntalaisille että ulkopaikkakuntalaisille. Kunnalle Birgitan polku on erittäin merkittävä virkistys-, kuntoilu- ja matkailualue, josta täytyy pitää huolta nyt ja tulevaisuudessa.
Olen istunut Lempäälän kunnanvaltuustossa ja kunnanhallituksessa kesäkuusta 2017 alkaen, ja päätös kunnan omistamien metsien metsänhoitosuunnitelmasta on hyväksytty teknisessä lautakunnassa ja kunnanvaltuustossa keväällä 2016. Siksi en ole ollut tietoinen hakkuista koskevista päätöksistä saati ollut itse niitä tekemässä. Koska kyse on kuitenkin merkittävästä asiasta, nyt oli paikallaan selvittää hakkuiden taustoja hieman tarkemmin.
Kävin nyt itse paikan päällä Hirvi-Simunassa, jotta saisin tilanteesta parhaan mahdollisen kuvan. Hakkuualue alkaa tällä hetkellä etelässä Hirvitien päästä ja levenee noin sata metriä pohjoiseen hakkuuaukeiksi ympäröiden koko Hirvi-Simunan kalliomuodostelman, jonka ympärille oli jätetty pieni metsäkaistale. Hakkuualue on siis melko suuri, joten paikalla käytyäni ymmärrän alueen asukkaiden huolen ulkoilumaastojen tuhoutumisesta.
Itse en ole metsänhoitoalan ammattilainen, joten alla olevat tiedot perustuvat kunnan viranhaltijoilta saamiini tietoihin. Olen ollut eilen ja tänään yhteydessä useisiin asiasta vastaaviin henkilöihin. He toimivat virkavastuulla, joten minulla on painava syy luottaa tietojen todenperäisyyteen. Samalla ikävä kyllä selvisi, että hakkuualue tulee ilmeisesti vielä hieman laajenemaan nykyisestä.
Moni kuntalainen on nyt suivaantunut erityisesti siitä, että hakkuita on tehty nimenomaan upean Birgitan polun varrella ja siitä, että kevyiden harvennushakkuiden sijaan kaikki on pantu sileäksi. Syy siihen selvisi nyt. Birgitan polun varrella olevat kunnan metsät ovat nimittäin pääosin talousmetsiä, eivätkä siis esimerkiksi suojelumetsiä. Siksi niitä pitää – tai pitäisi – hoitaa asianmukaisesti. Viime vuosina ja vuosikymmeninä metsien hoitaminen on kuitenkin laiminlyöty, mikä on johtanut ikävään nykytilanteeseen. Ongelma voi siis olla suurempi kuin pelkästään Paunun alueella nyt konkretisoitunut tilanne.
Viranhaltijoilta saamieni tietojen mukaan nyt käynnissä olevissa hakkuissa on pohjimmiltaan kyse metsänhoitoyhdistyksen kanssa laaditun metsänhoitosuunnitelman toteuttamisesta. Kunnossapitotyönjohtajana äskettäin aloittaneen Isto Mäkisen mukaan kunnan suunnitelmaa ei ole jostain syystä noudatettu Hirvi-Simunan alueella vuosikymmeniin. Lopulta jäljellä oli enää kaksi vaihtoehtoa; Kaikki pois tai ei tehdä mitään. Kunnassa päätettiin toteuttaa ensimmäinen vaihtoehto, koska muussa tapauksessa kuusivaltaisessa metsässä pystyyn kuivuneet rungot olisivat muodostaneet kuntalaisille turvallisuusriskin. Turvallisuutta pyritään korostamaan varsinkin asutusten läheisyydessä.
Avohakkuiden seuraukset ovat ymmärrettävästi yleensä rajuja, ikäviä ja pitkäkestoisia. Jos metsää haluttaisiin hoitaa puistomaisesti, täytyisi alueella tehdä harvennusta muutaman vuoden välein. Sellaista metsänhoitoa ei kuitenkaan voitu Hirvi-Simunassa aloittaa, koska metsä oli ollut vuosikymmenien ajan hoitamatta. Tämä on johtanut Paunun alueella parhaillaan nähtävään ikävään lopputulokseen. Urakka on nyt jo täydessä käynnissä, joten sitä ei saada enää keskeytettyä saati tekemättömäksi. Ja vaikka jostain syystä urakka keskeytettäisiin, niin vahinko olisi jo ehtinyt tapahtua.
Hakkuiden toteuttajaksi niin sanottuna pystykauppana valittiin tarjouskilpailun 157 000 eurolla voittanut UPM. Kunta tavoittelee talousmetsillään monenlaisia arvoja, joita ovat muun muassa luontoarvot, virkistysarvot, suojeluarvot ja taloudelliset arvot. Viimeksi mainituista saatavilla tuloilla maksetaan paitsi kuntalaisille palveluja ja investointeja myös kunnan omistamien muiden metsien harvennushakkuita ja niin sanottuja valmennushakkuita tulevia uusia asuinalueita varten. Metsänhoidon aikaisemman puutteellisuuden vuoksi kunta joutui Paunun alueella valitsemaan radikaalin ratkaisun. Kuten edellä totesin, päätös asiasta on tehty jo kauan ennen nykyisen valtuuston toimikauden alkamista. Tarkkoja tietoja hakkuiden aloittamisesta ei ole enää saatavilla, sillä projektin käynnistänyt henkilö ei ole enää kunnan palveluksessa.
Birgitan polku on siis peräti 50 kilometriä pitkä patikointireitti, jonka varrelle syntyy nyt kunnan omistamille maille noin 300-400 metriä pitkä hakkuualue. Hakkuualue on siis vajaa prosentti koko reitistä. Kunta ei luonnollisestikaan omista kaikkia Birgitan polun maita, eikä kunta siten voi niiden hoitamisesta päättää. Siksi Birgitan polun yksityisillä mailla on nähty vuosien varrella moninkertaisesti tätä suurempia hakkuualueita. Esimerkiksi lähistöllä sijaitsevan Kirskaanniemen alueella vastaavaa ei käsittääkseni voi tapahtua, koska alueen metsät on suojeltu.
Vaikka Birgitan polulla ei ole talvikunnossapitoa, ovat maanomistajat sitoutuneet pitämään reitin esteettömänä ympäri vuoden. Sama koskee Paunun alueen hakkuualuetta. UPM on saamieni tietojen mukaan sitoutunut pitämään Birgitan polun reitin avoimena myös talviaikaan silloin kun koneet eivät ole töissä. Lehtivuoren kaavalla ei ole osuutta nyt menossa oleviin hakkuisiin, vaan kyse on ainoastaan metsänhoidosta. Monet paikalliset tietävät, että Paunun alueella esiintyy harvinaista hajuheinää. Tämä on otettu hakkuissa huomioon. Metsäkeskuksen asiantuntija on nimittäin käynyt paikan päällä merkitsemässä hajuheinän esiintymisalueen, joka on rajattu hakkuiden ulkopuolelle. Lisäksi nyt tulee varmistaa, että Birgitan polun osuus hakkuualueesta saadaan kevääksi hyvään kuntoon.
Mikä sitten meni pieleen?
Ensinnäkin metsänhoitosuunnitelman vuosikymmeniä kestänyt laiminlyönti on johtanut lopulta avohakkuisiin. Ajoissa suoritettuna harvennushakkuu olisi voinut olla riittävä toimenpide. Jatkossa suunnitelmia täytyy siis noudattaa aikaisempaa paremmin. Toiseksi kunnan viestintä ansaitsee tästä tapauksesta risuja, joita löytyy vaikkapa Hirvi-Simunan maastosta. Näin merkittävistä kuntalaisia koskevista asioista täytyy tiedottaa avoimesti ja näkyvästi, varsinkin kun se on nykyisin helpompaa kuin koskaan aiemmin. Kunta voi jakaa paikallislehdessä ja kunnan verkkosivuilla julkaistut tiedotteensa sosiaalisessa mediassa reaaliaikaisesti.
Kuntalaisten takapihalla – kirjaimellisesti – tapahtuvat hakkuut ovat niin merkittävä asia, että sellaisista täytyy ilmoittaa hyvissä ajoin ennen toimeen ryhtymistä, oli toimijana alihankkija tai ei. Vaikka hakkuista ei suoriteta virallisia kuulemisia, niin avoimessa toimintakulttuurissa julkiseen keskusteluun tulee antaa mahdollisuus ennen hakkuiden aloittamista. Ei vasta silloin, kun kaarnat ovat jo housuissa.
Viime päivinä on puhuttu paljon varjobudjeteista, jotka valtaosa on onneksi ymmärtänyt populistisiksi äänten kalasteluiksi, eli osaksi parhaillaan alkavaa vaalikampanjaa. Demarien varjobudjetin teemana on tällä kertaa ”Kasvu kuuluu kaikille”, joka kiteyttää asian täydellisesti. Osa ihmisistä tekee työn, mutta tulokset kuuluvat kaikille. Teema voisi olla myös ”Kaikille kaikkea kivaa” tai ”Sulle, mulle, vaapulavissun”. Oppositiossa ei ole perinteisesti tarvinnut välittää realismista, ja tuttuun tapaan tälläkin kerralla vasemmiston maaginen rahaa sylkevä taikaseinä kuittaa kaikki kulut. Nyt tosin maagisena taikaseinänä toimii myös 50 vuotta sitten perustettu Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra, josta demarit haluaisivat tyhjentää 355 miljoonaa euroa varjobudjettiaan kattamaan. Vähän kuin rikkoisi lapsen säästöpossun.
Hallinnon digikuluista säästäminen ja väylähankkeisiin panostaminen ovat mielestäni demarien varjobudjetin kannatettavia ajatuksia. Ensin mainitusta saisi Viron mallilla säästettyä jopa enemmän kuin nyt esitetty 200 miljoonaa. Siihen varjobudjetin hyvät puolet sitten loppuvatkin. Poimin siitä nyt pari hyvää esimerkkiä. Varjobudjetin mukaan esimerkiksi 20 miljoonan lisäpanostuksella harmaan talouden torjuntaan saataisiin valtiolle huimat 200 miljoonan euron verotulot*. Mikäli tuollainen scifi-fantasia olisi todellisuudessa mahdollinen, olisi Suomi jo täysin velaton maa. Suomi on jo nyt varmasti yksi maailman tehokkaimpia maita harmaan talouden kitkemisessä, joten siitä ei rahasampoa tulla saamaan.
*) Vihreät lupaavat varjobudjetissaan 8 miljoonan lisäpanostuksilla harmaan talouden tutkintaan 130 miljoonan lisätulot. Scifi-fantasia näyttää siis olevan trendikästä oppositiossa.
Demarien varjobudjetissa halutaan lisäksi iskeä ”suurituloisten rahoihin” perintöveroa nostamalla. Todellisuus on kuitenkin jotain aivan muuta kuin mitä vasemmistossa taas kerran satuillaan. Perintöveron korotus iskisi nimittäin kaikkein eniten pieni- ja keskituloisiin perheisiin, koska heidän täytyy ottaa jo nykyisellään usein suuria pankkilainoja tai jopa myydä omaisuuttaan voidakseen vastaanottaa perintönä vaikkapa suvun kesämökin. Monilla ei ole varaa ottaa omien vanhempiensa perintöä lainkaan vastaan, ja se on traagista jos jokin. Suurituloisille perintöverot eivät välttämättä ole ongelma, joten perintöveron nostaminen veisi lapsen pesuveden mukana, sillä suurimpia kärsijöitä olisivat pieni- ja keskituloiset. Samalla täytyy muistaa, että perintöverotettavasta omaisuudesta on maksettu verot jo moneen kertaan omaisuuslajista riippumatta, joten kyseessä on jo nyt sosialismia irvokkaimmillaan. Tuhkatkin kuolinpesästä.
”Miten helposti asiansa aina kunnolla hoitanut opiskelija voi joutua ulosottouhan alle. Perintöverot erääntyivät maksettavaksi, vaikka perintöä ei ole vielä edes jaettu. Eräpäivää sai siirrettyä kerran.”
– Perinnön saanut opiskelija Ilta-Sanomissa
Perintöveron nostaminen liittyisi olennaisesti myös juuri nyt ajankohtaisiin yritysten sukupolvenvaihdoksiin, joissa perintövero tuottaa jo nykyisellään erittäin merkittäviä ongelmia. Siksi jopa kokonaisia yrityksiä – eli työpaikkoja – katoaa jo nyt, kun perheillä ei ole yksinkertaisesti varaa tehdä yrityksessään sukupolvenvaihdosta. Silloin yrityksessä on helpompaa joko myydä yritys tai panna pillit pussiin ja siirtää väki kortistoon. Laskun maksaa tuttu maaginen rahaa sylkevä taikaseinä, eli jäljelle jäävät veronmaksajat. Esimerkiksi perheyritys Harvia myytiin taannoin kasvottomalle sijoitusrahastolle juuri sukupolvenvaihdoksen valtavien verojen vuoksi.
Otetaan vielä varjobudjettiin liittyen katsaus käytännön talousmatematiikan lähihistoriaan. Vuonna 2013 Kataisen hallitus päätti keventää yritysverotusta huomattavasti, kun yhteisövero pudotettiin 20 prosenttiin. Demarit pöyristyivät, sillä heidän laskelmiensa perusteella yhteisöveron laskeminen tulisi maksamaan miljardeja ja taas miljardeja euroja. Esimerkiksi Sanna Marin (sdp) ja Antti Rinne (sdp) valittelivat medioissa vielä vuoden kuluttua, että päätös oli täysin väärä. Totuus oli kuitenkin aivan toinen, kuten olemme sittemmin saaneet huomata.
Lafferin käyrä ja alkoholipolitiikka
Vasemmiston käsikirjasta puuttuu tunnetusti talousmatematiikan osio, joten siinä ei ole myöskään verotuottoja kuvaavaa Lafferin käyrää, joka taas liittyy olennaisesti jokaiseen veropäätökseen. Ei siis ihme, että vasemmistossa pudottiin lähes penkiltä, kun yhteisöveron alentaminen nosti sittenkin verokertymää rajusti. Ensin verotuotto ymmärrettävästi laski hetkellisesti 0,8 miljardilla eurolla (2014), mutta jo seuraavana vuonna (2015) koko tuo pudotus kurottiin umpeen yhteisöverotuoton huimalla 15 prosentin kasvulla, vaikka veroprosentti oli aikaisempaa pienempi. Seuraavana vuonna (2016) yhteisöverojen tuotto paisui jälleen peräti 23 prosenttia edellisestä, mikä tarkoitti riihikuivana rahana peräti 1 066 miljoonaa euroa. Yli miljardi euroa lisää valtion kassaan! Tänä vuonna (2017) kasvua on ainakin tällä tietoa tulossa taas reippaasti lisää, joten yhteisöverosta viritettiin veroprosenttia laskemalla ihan oikea rahasampo. Ei siinä kuitenkaan vielä kaikki.
Merkittävästi kasvaneiden verotulojen lisäksi yhteisöveron alentaminen on tuonut runsaasti myös välillisiä vaikutuksia, joista tärkeimpiä ovat uudet investoinnit (mm. Äänekosken tehdas) ja suuri määrä työpaikkoja. Nämä molemmat tuovat valtion kassaan runsaasti lisää tuloveroja, arvonlisäveroja, valmisteveroja, perintöveroja ja muita veromuotoja. Tosielämän rahaa sylkevä taikaseinä on siis viimein löytynyt. Se on verotuksen keventäminen. Verotuksen keventämisen reaalivaikutuksissa ei tosin ole taloudesta edes hieman tietäville mitään uutta. Todellisessa rahasammossa ei edes tarvitse lähteä demarien varjobudjetin tapaan tyhjentämään Sitran tai Suomen Pankin taseita silmänlumeeksi.
PÄIVITYS 21.11.2017: Keskusteluissa on tullut kirjoituksen julkaisemisen jälkeen esiin, että eräät tahot ovat pyrkineet vähättelemään yhteisöveron laskun merkitystä sen tuottoon. Tämä oli luonnollisesti odotettavissa, koska oppositiossa asia aiheuttaa ymmärrettävästi ärtymystä. On esitetty, ettei kyseessä olisi ollut lainkaan kausaatio. Jokainen kausaation määritelmän tunteva voi kuitenkin helposti todeta, että kausaatiosta tai sen puuttumisesta ei voida sanoa mitään ilman tilanteen toistumista useaan kertaan. Yhtä lailla 5,5-prosenttisen alkoholin kauppaan tulemisen seurauksista tullaan pian antamaan monenlaisia jopa toisistaan täysin päinvastaisia lausuntoja, vaikka sekin muutos tapahtuu vain kerran. Kausaatiosta ei voida tehdä siten mitään päätelmiä myöskään alkoholiveron suhteeen, vaikka syy-seuraus on varmuudella todettavissa. Taannoin autoveroa päätettiin nostaa ja kauppa pysähtyi, mutta kun autoveron nostaminen peruttiin, kauppa alkoi taas käydä. Kausaatiota vai ei? Vaikuttiko veron muutos vai ei? Syy ja seuraus ovat yhteisöverossa mielestäni ilmiselviä, vaikka varsinkin vasemmalla sille yritetään keksiä aivan muita syitä. Luonnollisesti.
Otetaan loppuun vielä nopea katsaus edellä mainittuun Lafferin käyrän sekä alkoholiveron ja taannoisen valtionvarainministeri Jutta Urpilaisen (sdp) kombinaatioon. Maaliskuussa 2013 Urpilainen nimittäin julisti, ettei alkoholiveron korotus tule lisäämään merkittävästi alkoholin matkustajatuontia ulkomailta. Miten sitten kävikään? Lafferin käyrä iski jälleen! Vuonna 2012 alkoholin matkustajatuonti oli vielä 65 miljoonaa litraa, mutta vuonna 2016 Suomeen rahdattiin jo 81,5 miljoonaa litraa alkoholijuomia. Neljässä vuodessa alkoholijuomien matkustajatuonti paisui huimat 26 prosenttia! Onkohan neljännes Urpilaisen mielestä merkittävästi? Pelkän kasvun osuus tuosta määrästä oli siis 45.200 litraa JOKA PÄIVÄ. Nykyisin alkoholia tuodaan Suomeen matkustajien mukana päivässä 223.000 litraa, joka vastaa 675.000 kappaletta 0,33 litran tölkkiä – joka päivä ympäri vuoden. Suomesta katoaa viinarallissa Viroon ja Latviaan arviolta 300 miljoonaa euroa verotuloja vuodessa, ja peräti kolmannes Viron alkoholiveron tuotosta on peräisin suomalaisilta.
Viro on tosin viime aikoina ottanut mallia Suomesta, joten tilanne muuttuu nyt koko ajan. Urpilaisen puolesta täytyy siis todeta, että osataan sitä Virossakin. Siellä on nimittäin juuri nostettu alkoholiveroa, ja Suomen esimerkin mukaisesti siitä näyttää tulevan kallis farssi. Alkoholiveron korotuksen oli tarkoitus tuoda Viron valtion kassaan 25 miljoonan lisätulot, mutta eilen julkaistujen tietojen mukaan Viron valtion kassasta on katoamassa peräti 100 miljoonan euron verotulot. Tämä siksi, että virolaiset ryhtyivät hakemaan alkoholinsa selvästi halvemmasta Latviasta. Tietenkin. Sieltä ostetaan mistä halvimmalla saadaan. Suomen alkoholiverotulot katosivat ensin Viroon ja nyt Viron alkoholiverotulot katoavat puolestaan Latviaan. Suomen ongelmat jäivät Suomeen ja Viron ongelmat jäivät Viroon. Kuulostaa siis kovin tutulta näin Suomesta katsottuna, joskin nykyisin myös suomalaiset hakevat viinansa jo Latviasta saakka. Miten meni noin omasta mielestä?
Parhaillaan politiikassa puhutaan paljon myös Suomen alkoholilain uudistuksesta ja alkoholiveron mahdollisesta uudesta nostamisesta. Tällä kertaa alkoholiveron nostaminen voi kuitenkin olla ensikerran vuosikausiin perusteltua, kunhan 5,5 prosentin lonkerot ja A-oluet vain saadaan samalla kauppoihin. Kuluttajahinnat tulevat nimittäin laskemaan alkoholiveron nostamisesta huolimatta, ja samalla myös matkustajatuonti tulee vähenemään kuluttajahintojen laskiessa. Tuloksena olisi siis win-win, jos esitys menee läpi. Veikkaan, että alkoholiveron korotuksen myötä Vihreät kääntävät takkinsa pian taas oikein päin ja antavat ”yllättäen” viime tingassa tukensa 5,5 prosentin rajalle. Minusta nyt näyttää siltä, että prosenttirajan vastustaminen on Vihreille vain vaalitemppu, jonka ansiosta he saavat lopulta vielä yhden takinkäännön jälkeen paistatella parrasvaloissa holhouksen vastustajana ja yksilön itsemääräämisoikeuden puolustajana. Tuo olisi ihan hyvä strategia, kunhan Suomen alkoholipolitiikka saadaan sen myötä viimein päivitettyä 2000-luvulle. Suurimman mokan Vihreät tekevät, jos äänestävät alkoholilakia vastaan. Silloin he pettävät äänestäjiensä luottamuksen.
JULKAISTU 5.11.2017. Hyväkin ideologia muuttuu huonoksi, kun se paisuu yli äyräidensä ja alkaa syömään itse itseään. Näin on nyt käymässä tasa-arvolle ja sukupuolineutraaliudelle, joiden ytimessä on yhä edelleen erittäin kannatettava ajatusmaailma. Tasa-arvon ja sukupuolineutraaliuden julistaminen lähti käsistä, kun ylilyönnit lähtivät käsistä välittämättä terveestä järjestä ja suomalaisten enemmistön ajatuksista.
Yleisradion toimittaja tiedusteli äskettäin aamuohjelmassa miksei Tuntematon sotilas -elokuvassa nähty enempää naisia rintamalla. Nimenomaan näin ohjelmassa kysyttiin ja nimenomaan tuohon kysymykseen elokuvan ohjaaja Aku Louhimies vastasi. Sitä eivät jälkikäteen mediassa esitetyt seliselitykset muuta mihinkään. Ohjaaja Louhimies vastasi kysymykseen, että hän halusi tehdä totuudenmukaisen elokuvan. Tietenkin. Historia on historiaa, eikä rintamalle voida jälkikäteen marssittaa naissotilaita, joita siellä ei alunperin ollut. Tasa-arvon nimissä ei voida muuttaa historiaa.
Tasa-arvon ja sukupuolineutraaliuden julistamisen huippu ei kuitenkaan ollut siinä. Ne koettiin vasta, kun isänpäivä muutettiin parissa helsinkiläisessä päiväkodissa läheisen päiväksi. Se oli ideologian kehityksen käännekohta, joka teki ainoastaan hallaa muuten hyville ajatuksille. Viimeistään tuolloin kehityssuunta nimittäin kääntyi itseään vastaan ja enemmistön vastareaktio oli väistämätön. Erityisen hataria olivat perustelut, joiden mukaan isänpäivän nimitys piti vaihtaa, koska kaikilla lapsilla ei ole isää ja koska Suomessa on myös naispareja vanhempina. Ja koska joillekin lapsille voi tulla paha mieli, jos isänpäiväkorttia ei voikaan antaa omalle isälle tai äitienpäiväkorttia omalle äidille. Jokainen argumentti kumisi ideologista onttouttaan.
Avioerojen, vapautuneen seksuaalisen ilmapiirin ja uusperheiden aikakaudella Suomessa on rajaton määrä erilaisia perheitä. Valtaosa perheistä on niin sanotusti tavallisia, mutta osassa perheitä vanhemmat ovat homoseksuaaleja, monissa perheissä biologinen isä ei ole esimerkiksi avioeron vuoksi enää vuosiin asunut yhdessä lasten kanssa ja monissa perheissä isä joutuu esimerkiksi työnsä vuoksi asumaan poissa perheen luota – myös isänpäivänä. Jokaisella lapsella on kuitenkin biologinen isä.
Aivan jokaisella.
On törkeää miesten ja isien aseman alentamista vaihtaa isänpäivän nimitys päiväkodeissa sukupuolineutraaliksi. Se on paitsi lapsellisen naiivia myös kaikkea muuta kuin tasa-arvoista. Se on yksinkertaisesti isien ja miesten dissaamista. Aivan kuin isät eivät ansaitsisi omaa juhlapäiväänsä, vaikka viime vuosina juuri isien rooli perheissä on kasvanut merkittävästi ja vaikka yhteiskunta pyrkii tällä hetkellä saamaan isän esimerkiksi hoitovapaille aikaisempaa useammin.
Asiaan liittyvässä julkisessa keskustelussa on esitetty väitteitä, että päiväkodeissa ei olisi lopetettu isänpäivän viettämistä. Juuri siitä on kuitenkin kyse. Aiemmin päiväkodeissa vietettiin nimenomaan isänpäivää ja juotiin isänpäiväkahvit, mutta nyt jo kymmenissä päiväkodeissa isänpäivän vietto on lopetettu – siis lopetettu – ja tilalle on vaihdettu läheisen päivän kahvit sekä läheisen päivän viettäminen ja läheisen päivän korttien tekeminen. Eikä vain Helsingissä, sillä ilmiö on levinnyt muutamassa päivässä monille muillekin paikkakunnille. Tässä mennään tuttuun tapaan vähemmistön ehdoilla ja perinteitä vastaan. Tuhannet lapset ovat odottaneet innolla isänpäivän viettämistä päiväkodissa, mutta nyt he joutuvat pettymään, kun isänpäivä onkin päiväkodeissa käytännössä peruttu.
Suomessa ihmiset saavat nykyisin vaihtaa tai korjata sukupuoltaan, homot ja lesbot voivat solmia avioliiton ja tulevaisuudessa he voivat myös adoptoida lapsia. Tämä kehitys on ollut mielestäni positiivista. Silti miehet ovat edelleen miehiä, naiset naisia, pojat poikia ja tytöt tyttöjä. Isänpäivä on isien päivä ja äitienpäivä on äitien päivä. Samaa mieltä asiasta on myös lapsiasiavaltuutettu, joka on jo vedonnut julkisesti päiväkoteihin isänpäivän säilyttämisen puolesta. Hänen mukaansa lapsia ei pidä aliarvioida isänpäivän mitätöinnillä, koska lapsia ei tarvitse suojella pettymyksiltä. Pettymykset kun ovat olennainen osa normaalia elämää. Pumpulissa varttuneista lapsista ei voi tulla tasapainoisia aikuisia, sillä viimeistään teini-iässä pumpulihöttö katoaa ympäriltä ja karu todellisuus iskee päin kasvoja.
Suomen alati kasvavassa kukkahattujen joukossa näyttää olevan todellisuudesta vieraantuneita ihmisiä, jolle muutamien valtavirrasta poikkeavien kansalaisen pahastumisen välttäminen on suurempi ongelma kuin enemmistön oikeuksien ja perinteiden vaaliminen. Parin päiväkodin odottamaton päätös olisi ollut irrallisena sivuseikka, mutta yhtenä osana nykyistä tasa-arvon ja sukupuolineutraliteetin kehityssuuntaa noiden päätösten rooli oli kuitenkin merkittävä. Varsinkin jos ilmiö alkaa levitä. Nykyinen kehityssuunta, jossa Suomea yritetään muuttaa ainoastaan vähemmistöjen ehdoilla toimivaksi yhteiskunnaksi, on todella huolestuttava.
Jos Suomessa oikeasti ajettaisiin sukupuolten välistä tasa-arvoa, niin aivopierut jätettäisiin sikseen ja keskityttäisiin olennaiseen. Tasa-arvon ajamisen voisi aloittaa esimerkiksi siitä, että isänpäivästä tehtäisiin viimein liputuspäivä äitienpäivän tapaan. Äitienpäivänä nostetaan liput salkoihin kautta maan, mutta isejä ja isien ponnisteluja perheidensä eteen ei vieläkään kunnioiteta liputuksella. Kukkahatuille olisi monia oikeitakin barrikadeille nousemisen syitä, jos he haluaisivat ajaa molempien sukupuolten tasa-arvoa.
Näyttää kuitenkin siltä, että miesten oikeudet ovat heidän tasa-arvossaan toisarvoisia.
Tampereen keskusta on parhaillaan kuin sodan jäljiltä, ja ensi kesäksi ongelmat tulevat paisumaan entisestään. Siitä tuskin kukaan on eri mieltä. Kapealle kannakselle rakennettu keskusta on muuttunut yrittäjille taistelutantereeksi, kun asiakkaat ovat kadonneet autoilevan ostovoiman myötä. Lukemattomat yrittäjät ovat jo jättäneet uppoavan laivan, kun asiakasmäärät ovat moni paikoin jopa puolittuneet. Ensin syynä oli Hämeenkadun sulkemisfarssi ja sittemmin ratikan rakennustyöt.
Haavetta autottomasta keskustasta voisi verrata ostoskärryttömään supermarkettiin. Se on toki trendikästä, mutta talouden realiteetteja sillä ei ole. Nykyisellään Tampereen keskusta näivettyy päivä päivältä enemmän, joten asia tulisi korjata nopeasti. Ehdotan Hämpin parkkiin ilmaispäivää, jonka avulla ihmiset uskaltautuvat kokeilemaan sitä ja jäävät ehkä koukkuun. Ensimmäinen annos kannattaa joskus antaa ilmaiseksi.
– Tamperelainen-lehden kolumnini 17.2.2015
Ehdotin jo lokakuussa 2014, että keskustan tilannetta tulisi parantaa järjestämällä Hämpin Parkissa ilmaispäiviä. Kerroin ideastani myös Tampereen kaupungin omistaman Finnparkin toimitusjohtaja Jussi Tanhuanpäälle ja monille Tampereen kaupungin päättäjille. Esitin, että Hämpin Parkissa tulisi järjestää esimerkiksi lauantaisin ilmaispäiviä, jotta autolla liikkuvat ostovoimaisimmat lapsiperheet pääsisivät kokeilemaan miten kätevää Hämpin Parkissa asiointi on. Esitystäni ei kuitenkaan haluttu syystä tai toisesta toteuttaa.
Ideani käytännön toteutus olisi nähdäkseni ollut kokonaistaloudellisesti tuottoisa ratkaisu, sillä vielä tuolloin lauantaisin tyhjänä ammottaneen Hämpin Parkin täyttäminen ei olisi tuonut kaupungille juurikaan kustannuksia. Sen sijaan tuhannen auton verran ostovoimaa keskustaan olisi tuonut keskustan alueen yrityksille erittäin merkittävän lisäyksen myyntiin. Ilmaispäivillä olisi ollut myös kauaskantoisia positiivisia seurauksia, koska ostovoimaiset autoilijat olisivat huomanneet Hämpin Parkin kätevyyden ja olisivat jatkossa olleet myös valmiita maksamaan siitä. Kaikki olisivat voittaneet.
Nyt eletään marraskuuta 2017 ja Tampereen keskustan yritykset ovat suuremmassa kriisissä kuin koskaan aiemmin. Tampereen kaupunki ei ole tehnyt käytännössä mitään keskustan yrittäjiä auttaakseen. Hämpin Parkin ongelmana on edelleen sen saavutettavuus yhdistettynä ensimmäisen kokeilukerran kynnykseen. Näin ollen kolme vuotta vanha esitykseni olisi vielä tänäkin päivänä toteuttamiskelpoinen ja ennen kaikkea tarpeellinen. Sillä saataisiin nopeasti lisää ostovoimaa Tampereen keskustaan. Nyt Tampereen kaupungin olisi aika tehdä jotain konkreettista, mutta halutaanko keskustaa elvyttää?
JULKAISTU 1.11.2017 Sijainti, sijainti ja sijainti. Kiinteistövälittäjien mantra on tuttu jokaiselle. Tampere ja Lempäälä sijaitsevat Suomen HHT-kasvukäytävässä, joka ulottuu Helsingistä Hämeenlinnan kautta Tampereelle. Tällä alueella asuu kolmannes suomalaisista, ja sen varrella sijaitsee puolet maan työpaikoista. Sijainti on siksi merkittävä kilpailutekijä.
Elinkeinoelämä on jo vuosia peräänkuuluttanut lentokentän ja sen liikenneyhteyksien kehittämistä, johon kuuluu Tampere-Pirkkalan lentokentän peruskorjauksen lisäksi olennaisena myös kolmannen raideparin rakentaminen Järvenpään Purolasta Lempäälän Sääksjärvelle. Nämä hankkeet ovat nyt ottamassa ison harppauksen eteenpäin Finavian suunnitelmien ja raideliikenteen kilpailun avaamisen myötä. Maakuntakaava 2040 vahvistaa Lempäälän asemaa Pirkanmaan solmukohtana, jossa Kehä II kohtaa lähijunat ja lentokenttäjunan.
Pirkanmaan maakuntakaava 2040
Kaupunkiseudun Visio 2030+ -selvityksen mukaan Vuoreksessa ja Hervannassa asuvat voivat tulevaisuudessa jättää autonsa Sääksjärven liityntäparkkiin, josta matka jatkuu puolen tunnin välein lähijunalla Tampereelle, Lempäälän kuntakeskukseen ja Toijalaan saakka. Puhumattakaan lähijunien pysäkeistä Lakalaivassa, Kuljussa, Hakkarissa ja Viialassa. Lähijunalla työmatkat Lempäälän ja Tampereen välillä ovat jatkossa helppoja ja nopeita. Uusi rautatieyhteys pääradalta lentokentälle tulee tällä tietoa kulkemaan Kuljun kohdalta. Näiden toteutuminen edellyttää kuitenkin kolmatta raidetta.
Turkulaiset ovat puuhanneet viime aikoina Tunnin juna -teemalla nopeaa junayhteyttä Helsingistä Turkuun. HHT-kasvukäytävä osoittaa, että tunnin junayhteys tarvitaan Turun sijaan Helsingistä Tampereelle, eli myös Helsinki-Vantaan ja Pirkkalan lentokenttien välille. Suomen lentoliikenne tarvitsee aidon kakkoskentän. Pirkkalan lentokentällä on kakkoskentän statukseen mahdollisuudet, kunhan lentokentän vaihtaminen onnistuu reilussa tunnissa. Kakkoskentän status olisi talousalueelle merkittävä sekä turismin että yrityselämän kannalta. Sen toteutuminen edellyttää kuitenkin kolmatta raidetta.
Pirkanmaan liiton väestösuunnitteen mukaan Pirkanmaalla on vuonna 2040 jo 615.000 asukasta, joten liikennemäärät kasvavat selvästi. Vuonna 2040 merkittävä osa autoista on yhteiskäytössä ja sähköautot liikkuvat automaattiohjauksella ilman kuljettajaa, mutta ihmisten liikkumisen tarvetta se ei muuta. Tampereen kaupunkiseudun uusi kehätie, Kehä II, kulkee tulevaisuudessa Kangasalan Lentolasta Hervannan, Vuoreksen ja Sääksjärven kautta Pirkkalan lentokentälle. Lisäksi varsinkin Lakalaivan ruuhkia purkamaan suunnitellaan uutta moottoritietä, niin sanottua Puskiaisten oikaisua, Lempäälän Kuljun liittymästä Pirkkalan kehätielle.
Olen tulkinnut, että Tampereella on paineita siirtää taajamiensa painopistettä itä-länsi -laajentumisesta kohti etelää. Lakalaivan, Peltolammin ja Multisillan täydennysrakentaminen olisi mielestäni toimiva ratkaisu samoin kuin Hatanpään nykyisen yritysalueen kaavoittaminen asunnoille. Hatanpään autokaupoista moni siirtyy samalla Lempäälän RealParkiin – sinne jo nyt muuttaneiden autokauppojen perässä. Hankkeita tukee myös Pirkanmaan maakuntakaava 2040, jossa Sääksjärven merkitys nousee merkittävästi myös etelätamperelaisten liikkumisessa. Nyt vireillä olevat suunnitelmat tulevat siten palvelemaan laajaa joukkoa pirkanmaalaisia.
Sitten se sijainti. Lempäälällä ja Tampereella on ylivertainen sijainti maan tärkeimmän pääväylän ympärillä. Logistiikka on jatkossakin tärkeä kilpailutekijä, ja meiltä kuljetukset liikkuvat vaivatta joka suuntaan.Lempäälä julkisti taannoin suunnitelman, jossa Marjamäen alue Ideaparkin ympärillä kasvaa edelleen. Lisäksi Kehä II tuo mahdollisuuksia uusille yritysalueille uuden kehätien varrelle ja lentokentän liepeille. Lempäälästä on siis kasvamassa Pirkanmaan merkittävin liikenteen solmukohta. Tampereen ja Lempäälän kehitys vaatii kuitenkin kolmannen raideparin Helsinkiin. Mielellään nopeasti.
JULKAISTU 27.10.2017 Iskelmätähti Jari Sillanpää ajoi taannoin autoa kovien huumeiden vaikutuksen alaisena ja vaaransi useita ihmishenkiä, mutta media silitti hänen päätään ja ymmärsi. Laulaja Tomi Metsäketo sen sijaan vonkasi vuosia sitten naisilta seksiä, lääppi ja lähetti suorasukaisia viestejä, joten yksittäinen toimittaja päätti maalittaa hänet ja ryhtyä tuhoamaan hänen uraansa. Kirjoitin Jari Sillanpään huumeajelun hyssyttelystä jo aiemmin blogikirjoituksen, joka sai melko suuren suosion. Nyt tuo kirjoitus ansaitsee jatko-osan, mutta vastakkaisella teemalla.
Minun tehtäväni ei ole syyttää tai puolustella kumpaakaan miestä, mutta jotkut mediat ovat sen sijaan ottaneet viime aikoina usein tuomarin aseman julkkisten kohujen paisuttajana ja hyssyttelijänä – valiten näkökulmansa aina kunkin julkkiksen media-arvon perusteella. Tällaisen toiminnan motiiveja tulisi pohtia Suomessa hieman tarkemmin, kun medioiden ja valemedioiden rooleja on nostettu viime aikoina esiin selvästi aikaisempaa enemmän. Medioiden toimitukset ja joskus jopa yksittäiset toimittajat määrittelevät nykyisin melko vapaasti kenen uran ne voivat tuhota saadakseen lisää klikkauksia – eli mainosrahaa. Joissain tapauksissa motiivi voi olla myös henkilökohtainen.
Nykyisellä internetin valtakaudella tällaisista maalitetuista julkkiskohuista hyötyvät ainoastaan klikkijanoiset mediatalot, joille julkkisten uran tuhoaminen on erittäin tuottoisaa liiketoimintaa. Toisten julkkisten päätä silitetään, koska heiltä halutaan jatkossakin klikkauksia tuovia henkilöhaastatteluja. Toisten uralla taas ei voida rahastaa yhtä hyvin, joten ne ovat siten vapaata riistaa skandaalien kehittelylle, paisuttelulle ja kansalaisten kollektiivisen someraivon lietsomiselle. Sosiaalisessa mediassa faktoilla ei tunnetusti ole mitään merkitystä, joten temppu ei ole edes vaikea. Kun yksi media lähtee ajojahtiin, muut liittyvät nopeasti mukaan, koska muussa tapauksessa arvokkaita klikkauksia karkaa kilpailijalle. Silloin oma faktojen tarkistaminen jää yleensä tekemättä.
Esimerkiksi laulaja Kasmir joutui taannoin täysin ilman syytä Suomen mediahistorian törkeimmän valeuutisoinnin kohteeksi Helsingin Sanomia, Yleisradiota, Maikkaria ja molempia iltapäivälehtiä myöden. Yksikään näistä ei vaivautunut tarkistamaan väitteidensä todenperäisyyttä. Hesari meni vieläpä niin pitkälle, ettei koskaan oikaissut virhettään ja julkaisi myöhemmin aiheesta henkilöhaastattelun maksumuurinsa takana. Myöhemmin päätoimittaja retosteli julkisesti miten hyvin tuo artikkeli tuotti lehdelle rahaa. Hesari siis tienasi sievoisen summan perättömällä valeuutisellaan. Mikäli Kasmirin tilalla olisi ollut joku kansakunnan kaapin päälle nostettu ikoninen iskelmätähti, niin vastaavaa valeuutisointia ei olisi koskaan tapahtunut.
Mediat valitsevat nykyisin ensin maalinsa, uutisoivat skandaalin ja ottavat siitä irti kaikki mahdolliset klikkaukset. Ensin tehdään raflaava paljastusjuttu, sitten sille jatkojuttu, sitten pyydetään jo kommentteja muilta ihmisiltä ja lopuksi tehdään vielä juttu siitä miten median itsensä nostattama someraivo leviää kansalaisten keskuudessa. Hesari tosin tekee lisäksi henkilöhaastattelun maksumuurinsa taakse. Kun yhden julkkiskohun klikkaukset on viimein kaluttu loppuun, heitetään käytetty julkkis uransa kanssa romukoppaan ja ryhdytään etsimään seuraavaa maalia ja sen tuomia uusia klikkauksia. Myllyn täytyy pyöriä.
Median ei tietenkään tule hyssytellä kenenkään edesottamuksia, ei edes Jari Sillanpään, mutta nykyinen kaksinaismoralistinen reagointi artistin statuksen perusteella olisi hyvä jättää viimein taakse. Julkkisten maalittaminen ja systemaattinen uran tuhoaminen kuuluisi nimittäin jäädä historian lehdille. Jussi Kuosmanen kiteyttää julkkisten maalittamisen erittäin hyvin blogissaan, jossa hän käsittelee myös aikaisempia vastaavia tapauksia. Niitä kyllä riittää.
Asioiden taustoja penkoessa on saatu usein huomata, että medioissa tapahtuvaa julkkiksen tai yrityksen mustamaalaamista on käytetty myös henkilökohtaisen koston välineenä. Eräs suuri pirkanmaalainen sanomalehti jäi taannoin rysän päältä kiinni siitä, että toimittaja kosti merkittävän kokoiselle suomalaiselle yritykselle lähisukulaisensa puolesta kirjoittamalla yrityksestä täysin perättömän rikosjutun. Kaiken lisäksi juttu lainattiin perättömine väitteineen Ilta-Sanomiin. Onneksi törkeä teko ja sen taustat paljastuivat nopeasti, ja julkisen sanan neuvosto antoi molemmille lehdillelangettavan tuomion.
Maria Veitolan someviesti
Tomi Metsäkedon tapauksessa kysymysmerkkejä on nostanut varsinkin toimittaja Maria Veitolan osuus, sillä se on ollut Metsäkedon maalittamisessa erityisen merkittävä. Juuri Veitola nimittäin haki sosiaalisen median ryhmässä (kuva yllä) kertomuksia laulajan tekosista, ja juuri Veitola toimitti saamansa ”tiedot” suositun viihdeohjelman tuotantoyhtiölle ja hankki laulajalle näin ollen potkut ohjelmasta sosiaalisessa mediassa saamiensa tarkistamattomien kommenttien perusteella. Ennen kuin jatketaan tästä aiheesta, käydään nopeasti vilkaisemassa mitä ihmisoikeudet sanovat syyllisyydestä ja syyttömyydestä.
”Syyttömyysolettama on keskeinen rikoksesta epäillyn oikeusturvan tae. Sen mukaan jokaista rikoksesta epäiltyä ja syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen. Syyttömyysolettamaa koskeva nimenomainen määräys sisältyy Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6.2 artiklaan ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14.2 artiklaan.”
Ihmisoikeuksien mukaan jokainen ihminen on siis syytön kunnes toisin todistetaan. Tämä olennainen oikeusvaltion perusperiaate ei näytä olevan tiedossa esimerkiksi juuri Veitolalla, joka nimenomaan pyysi somessa paljastuksia Metsäkedon puuhista ja tietenkin niitä sai. Minäkin olisin voinut sellaisen hänelle kirjoittaa, sinäkin olisit voinut sellaisen hänelle kirjoittaa ja kuka tahansa muukin olisi voinut hänelle kirjoittaa. Some on täynnä perättömiä väittämiä, mutta Maria Veitolalle väitteiden tarkistaminen näyttää olevan sivuseikka. Sen hän myös vahvisti julkisesti Seiskalle antamassaan lausunnossa.
”Vaikka siinä olisi kyse tietyllä tavalla vain epäilyistä…ja ihmiset varmasti pohtivat, onko tapahtunut jotain rikosta…mutta mielestäni sillä ei ole väliä. En usko, että kenenkään täytyy mustamaalata ketään täysin syytöntä ja nuhteetonta ihmistä. Mielestäni on todella hyvä asia, että sille on nollatoleranssi. Sen pitäisi olla aina niin, Maria kommentoi Seiskalle.”
Näin tyylikkäästi television keskusteluohjelman toimittaja myönsi, ettei totuuden selvittämisellä ole merkitystä, koska hän ei usko kenenkään mustamaalaavan syytöntä ja nuhteetonta miestä sosiaalisessa mediassa. Somessa ei mustamaalata syyttömiä? Täysin järjetön kommentti! Veitola viittaa toki rikokseen, mutta syyttömyysolettaman perusperiaate koskee kaikkia muitakin raskauttavia syytöksiä, jollaisista tässäkin on nyt kyse.
Veitola hankki siis Metsäkedolle potkut pelkkien someväitteiden perusteella ja viittasi kintaalla mahdollisuudelle, että ne olisivatkin soopaa. Seuraavaksi Veitola ryhtyy ehkä hankkimaan jollekin potkuja Vauva.fi-kommenttien perusteella. Totta kai someväitteet voivat myös pitää paikkansa, mutta ne olisi tullut selvittää asianmukaisesti. En voi välttyä ajatukselta, että tässä haiskahtaa henkilökohtainen agenda kilometrien päähän. Metsäketo on itse kommentoinut asiaa tiedotteessaan näin.
”Olen seurannut hämmennyksellä mustamaalauskampanjaa, jota minua kohtaan on julkisuudessa käyty. Kampanja on ollut tarkkaan suunniteltua ja erityisesti yhden minulle ennestään täysin vieraan ihmisen johtamaa. Sittemmin tähän kampanjointiin on osallistunut suuri määrä muita ihmisiä.”
Jos joku on oikeasti joutunut Metsäkedon ahdistelun kohteeksi, tulee hänen ottaa yhteys poliisiin, ei Maria Veitolaan. Saamieni tietojen mukaan poliisi on nyt ryhtynyt tutkimaan Metsäkedon tekojen sijaan tapaukseen sosiaalisessa mediassa liittyvää kommentointia. Poliisille on toimitettu kymmenittäin kuvakaappauksia Facebook-ryhmän keskusteluista ja kommenteista on tehty ainakin yksi rikosilmoitus ja useita muita on vielä tulossa. Hyvä, että poliisi on ottanut asian vakavasti, sillä aivan suuri moni suomalainen kuvittelee edelleen, että sosiaalisessa mediassa saisi kirjoittaa muista ihmisistä aivan mitä tahansa joutumatta siitä edesvastuuseen.
Ettei kenellekään jäisi epäselväksi, haluan korostaa, että jokainen ahdistelutapaus on liikaa. Oli kohteena sitten nainen tai mies, aikuinen tai lapsi. On hyvä, että aiheesta puhutaan nyt #metoo-kampanjan myötä enemmän kuin koskaan, sillä kaikenlainen ahdistelu tulee saada loppumaan. Mukaan lukien erityisesti koulukiusaaminen. Ahdistelun nostaminen näyttävästi esiin ei kuitenkaan oikeuta tuhoamaan julkisuudessa työskentelevän ihmisen uraa pelkkien someväitteiden perusteella. Oli taustalla sitten henkilökohtainen kauna tai ei.
JULKAISTU 20.9.2017 Eduskunnassa ja mediassa käydään parhaillaan poikkeuksellisen kiivasta sananvaihtoa siitä tuleeko Suomen alkoholilainsäädäntö päivittää vastaamaan eurooppalaista kulttuuria vai jatketaanko kansakunnan holhousta vastaisuudessakin lähes kieltolain tyyliin. Tämän kirjoituksen otsikko on tarkoituksella yliampuva, mutta se pitää paikkansa paremmin kuin monet alkoholikauhistelijoiden eduskunnassa tällä viikolla pitämät palopuheet uuden alkoholilain vaaroista. Monet palopuheista ovat pelkkää satuilua, jonka tarkoitus on ainoastaan puolustaa Alkon monopolia. Olen pettynyt, että myös tähän saakka puolueettomana pidetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on valjastettu osaksi Alkon propagandakoneistoa.
Tällä viikolla eduskunnassa kuultiin uuden alkoholilain vaaroista sellaista satuilua, että Tove Janssonkin olisi ollut kateellinen vaikkapa Pekka Puskan ja Päivä Räsäsen mielikuvituksen vilkkaudesta. Kaupoissa myytävän alkoholin rajan nostaminen 5,5 prosenttiin ei välttämättä lisää kansanterveyttä, mutta ei se sitä ainakaan heikennä. Ei vaikka alkoholikauhistelijoiden tuulesta temmatuissa tarinoissa suomalaiset kuolevat saman tien viinaan ja katuojat täyttyvät sammuneista, kun kaupoissa myytävän alkoholin prosenttirajaa nostetaan alle prosenttiyksikön. Mahtaa seurata todellinen kaaos näin massiivisen muutoksen myötä.
Jokainen asiaa seuraava tietää, että uuden alkoholilain vastustamisessa ei todellisuudessa ole alkuunkaan kyse kansanterveydestä, vaan ainoastaan Alkosta ja rahasta. Eli Alkon rahasta. Eli Alkon monopoliaseman suojelemisesta. Ikävä kyllä myös tähän saakka puolueettomana pidetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on valjastettu poliittiseksi käsikassaraksi puolustamaan Alkon monopolia faktoista viis veisaten. Tämä on tulevaisuuden kannalta todella harmillista, koska jatkossa THL:n alkoholipolitiikkaan liittyvät lausunnot tulee käsitellä puolueettoman tutkimustiedon sijaan etujärjestön materiaalina.
Sulle, mulle, vaapulavissun
Alkon hallintoneuvoston muodostavat 12 kansanedustajaa, jotka saavat tehtävästään kokouspalkkioita. Toimikaudella 2016 – 2019 Alko Oy:n hallintoneuvoston jäseniä ovat Vesa-Matti Saarakkala (perus), Anna-Maja Henriksson (rkp), Antti Kaikkonen (kesk), Pekka Puska (kesk), Ulla Parviainen (kesk), Sari Sarkomaa (kok), Pauli Kiuru (kok), Susanna Huovinen (sd), Tuula Haatainen (sd), Aino-Kaisa Pekonen (vas) ja Päivi Räsänen (krist) ja Osmo Kokko (perus).
Yksi prosenttirajan noston kiivaimmista vastustajista on kansanedustaja Pekka Puska, joka on perustuslain mukaan mahdollisesti esteellinen osallistumaan häntä henkilökohtaisesti koskevan alkoholiasian valmisteluun ja päätöksentekoon. (Lue päivitys lopusta) Alkoholiprosentin nostamista vastustavan ns. Puskan ryhmän kerännyt Pekka Puska on nimittäin Alkon hallintoneuvoston jäsen, joten Alko maksaa hänelle muhkeita kokouspalkkiota jokaisesta kokouksesta.
Pekka Puska korvasi taannoin Alkon hallintoneuvostossa Tuomo Puumalan, jolle Alko maksoi viime vuonna peräti 4.200 euroa kokouspalkkioita. Puska tienaa siis monopolin suojelemisesta tuhansien eurojen palkkiot vuodessa, joten ei ole ihme, että suusta pääsee julkisuuteen kaikenlaista tauhkaa. Alkon hallintoneuvostossa istuvat Puskan lisäksi alkoholirajan nostoa – yllätys yllätys – niin ikään kiivaasti vastustavat Päivi Räsänen, Tuula Haatainen ja Pauli Kiuru.
Alko Oy, Palkitsemistiedot 2016
Sitten siihen varsinaiseen motiiviin. Vähittäiskaupan alkoholirajan nostaminen 5,5 prosenttiin voisi viedä Alkon myynnistä jopa satoja miljoonia euroja, josta pelkkä lonkeron päätyminen kauppoihin voisi tehdä Alkon kassaan peräti 100 miljoonan euron loven ja A-olut mukaan lukien jopa 120-130 miljoonan euron loven. Tuo raha siirtyisi pääosin vähittäiskaupalle, eli esimerkiksi pienille lopettamisuhan alla kamppaileville kyläkaupoille. Alkoholikeskustelun motiivi on siis raha. Alkon raha.
Näin ollen yhteys Alkon hallintoneuvoston jäsenten päätöksentekoon eduskunnassa on enemmän kuin ilmiselvä. Päivi Räsänen tienasi viime vuonna Alkon palkkioita 3.500 euroa, Tuula Haatainen 3.500 euroa ja Pauli Kiuru 4.200 euroa. Muiden hallintoneuvoston jäsenten tienestit näet yllä olevasta tilastosta. Koska hallintoneuvoston kansanedustajat saavat Alkolta rahapalkkioita, on heillä kiistatta henkilökohtainen lehmä ojassa. Siksi on paikallaan vilkaista mitä perustuslaissa säädetään esteellisyydestä.
”Suomen perustuslaki 32 §
Kansanedustaja on esteellinen osallistumaan valmisteluun ja päätöksentekoon asiassa, joka koskee häntä henkilökohtaisesti. Hän saa kuitenkin osallistua asiasta täysistunnossa käytävään keskusteluun.”
Valtaosa alkoholirajan nostamista vastustavista kansanedustajista muisti eduskunnan palopuheissaan viitata Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen puolueettomaan tutkimustietoon, joka tarkoittaa terminologisesti samaa kuin viittaisi Kummelin käsikirjoitukseen. Edellä mainittu Alkon hallintoneuvoston jäsen ja kansanedustaja Pekka Puska sattui nimittäin toimimaan vuosina 2013-2014 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtajana, ja luonnollisesti hänen yhteytensä taloon ovat yhä tiiviit. Puska tunnetaan valtakunnan aktiivisimpana alkoholin vastustajana, joka on vaatinut keskiolutta jo ikuisuuden vain monopolin hyllyille. Tässä valossa THL-lausumat alkoholista tuskin tulevat yllätyksenä.
THL-pääjohtaja Alkon hallituksessa
Puskan kaksoisrooli jää kuitenkin kertaheitolla varjoon, kun tarkastellaan herraa nimeltä Juhani Eskola. Hän on nimittäin samaan aikaan sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja että Alkon hallituksen jäsen. Eturistiriita Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusten ja Alkon aseman puolustamisen välillä on siis enemmän kuin ilmeinen. Siihen ei tarvita edes rautalankaa. Tältä pohjalta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimukset voidaan heittää suoralta kädeltä romukoppaan. THL onkin jäänyt jo useita kertoja nolosti kiinnitutkimustulostensa tahallisesta väärintulkinnasta, joten tutkimustuloksilla lienee faktojen kanssa melko vähän kosketuspintaa. Propagandan välineeksi ne sen sijaan soveltuvat täydellisesti, varsinkin silloin kun kuulija ei vielä tiedä tutkimusten toteuttajan suorista yhteyksistä Alkon johtoon.
”On järkyttävää, että meillä on kaikenlaisia tutkimuslaitoksia ja tutkijoita tekemässä maksettua, päämäärähakuista tutkimusta, jonka tehtävänä on todistaa viinan kauhistus.”
– Professori Timo Airaksinen Verkkouutisissa
Eduskunnassa alkoholilain uudistusta, eli myös prosenttirajan nostamista, käsittelee ensin sosiaali- ja terveysvaliokunta, joka muodostuu harvinaisen vahvasti – yllätys yllätys – nimenomaan Alkon hallintoneuvoston jäsenistä. Tilanne on siis sama kuin että peruskoulun opettajat valmistelisivat oman kyläkoulunsa lakkauttamista. Tulos ja palopuheet ovat luonnollisesti sen mukaisia, kuten eduskunnassa juuri nähtiin. Aivan oma lukunsa on Vihreiden massatakinkääntö, sillä esimerkiksi puheenjohtaja Touko Aalto hehkutti vielä vaalikoneissa kannattavansa vahvojen oluiden ja jopa viinien tuloa kauppoihin. Niin se takki vaan kääntyi täydellisesti ja äänestäjät saavat nyt jotain aivan muuta kuin mitä vaaliuurnilla tilasivat. Vaalilupaus oli tehty rikottavaksi?
Alkoholiprosentin korotuksen vastustamisella yritetään nyt siis pelastaa kansanterveyden sijaan ainoastaan Alkon satojen miljoonien eurojen tulovirrat, joten nyt olisi paikallaan vilkaista yhtiön taloustietoja. Alko Oy on lähes neuvostoaikaiseen tyyliin äärimmäisen tehoton yritys, jonka voitto oli vuonna 2016 vaivaiset 38,5 miljoonaa euroa 1 162 miljoonan euron liikevaihdolla ja 93,5 miljoonan litran vuosimyynnillä. Alkon valtiolle tuoma veropotti on siis pelkkiä murusia ottaen huomioon, että yhtiöllä on Suomessa monopoli yli 4,7 prosentin alkoholijuomissa. Lisäksi suomalaisille viinaa yksinoikeudella myyvän yhtiön toimitusjohtajalle maksetaan palkkaa yli 400.000 euroa vuodessa. Alkon tulot ovat valtavat, mutta niin ovat myös tehottoman organisaation kulutkin, joten ilman monopolia Alko Oy olisi ollut konkurssissa jo vuosikymmeniä sitten. Alkon monopolin purkaminen tullee tapetille viimeistään vuonna 2019, kun seuraava nykyistä edistyksellisempi eduskunta aloittaa toimintansa.
Pori Jazz
Mitä tapahtui Pori Jazzeilla?
Alkoholilain käsittely on osoittanut, että Suomen eduskunta on tosiaan kansakunta pienoiskoossa. Kansanedustajat jakautuvat nimittäin vahvasti kahteen leiriin. Toiset ovat edelleen kieltolain 1960-luvulla eläviä sulkeutuneisuuden aikakauden ihmisiä, jotka pelkäävät antaa kansalaisille vastuuta omista teoistaan. Kansalaisiin ei luoteta, ja silloin tärkeintä on hallita heitä holhoamalla, säännöillä ja määräyksillä. Ja niitä meillä tunnetusti riittää. Toinen puoli on taas eurooppalaistuvia ja tässä ajassa eläviä kansanedustajia, jotka luottavat kansalaisiin ja kansalaisten omaan arviointikykyyn siinä määrin, että eivät pelkää maan pysähtyvän, jos lonkerot tulevat myyntiin supermarkettiin.
Kumpi ryhmä on sitten oikeassa, pysähtyneisyyden väki vai edistykselliset? Käytäntö on osoittanut, että pysähtyneisyyden aikakauden kansanedustajat ovat pahasti väärässä. Harva nimittäin tietää, että Pori Jazz nousi vedenjakajaksi näiden kahden eri leirin välillä. Miksikö? No, Pori Jazzin festarialueelle sai vielä muutama vuosi sitten kantaa mukanaan omat juomat, eli myös pulloittain alkoholijuomia prosenttirajaan katsomatta. Jokainen festarikävijä sai tuoda mukanaan vaikkapa pari viinipulloa ja nauttia niitä vapaasti musiikkia kuunnellen ja ystävien ja sukulaisten kanssa iloisesti seurustellen. Olen käynyt Pori Jazzeilla vuodesta 1994 saakka, mutta en muista nähneeni siellä tuolloin yhtään vahvasti päihtynyttä saati sammunutta festarivierasta.
Mutta sitten iski salama kuin kirkkaalta taivaalta. Pysähtyneisyyden aikakauden väki huomasi nimittäin Pori Jazzin viinarallin ja päätti panna sille stopin välittömästi. Luottamus kansalaisten käyttäytymiseen ei sovi suomalaiseen yleisötapahtumaan, joten se täytyy vaihtaa holhoukseen. Heti! Niin kävikin, mutta millaisin seurauksin? Päivi Räsänen, Pekka Puska, Touko Aalto ja muut alkoholirajan nostamista kiivaasti vastustavat kansanedustajat tuskin edes ymmärtävät, että Pori Jazzin päihtymysongelmat alkoivat juuri sinä samana päivänä, kun festarivieraiden omien alkoholijuomien tuonti festarialueelle kiellettiin. Porin poliisi on vahvistanut tämän faktan useita kertoja, mutta viranomaisten rautalanka ei taida riittää mainituille kansanedustajille.
Pori Jazz oli vuosittaisella 50.000 ihmisen otannalla ja vuosikymmenien aikajaksolla täydellinen tosielämän ihmiskoe siitä miten oikeasti käy, kun ihmiset saavat itse kantaa vastuun alkoholin juomisesta. Hyvin siinä kävi, kunnes holhous toi mukanaan päihdeongelmat.
Verotulot ja työllisyys
Jokainen alkoholiprosentin nostamista vastustava kansanedustaja vastustaa samalla Viron viinarallin hillitsemistä. Suomesta Viroon valuu nykyisin noin 300 miljoonaa euroa verotuottoja vuodessa, mikä on noin kolmannes Viron alkoholiveron tuotoista. Rahat lähtevät maasta, mutta ongelmat jäävät tietenkin Suomeen suomalaisten maksettavaksi. Korkea alkoholivero tulee siis Suomelle ja suomalaisille todella kalliiksi. Talousmatematiikan opettaminen tulisi säätää kansanedustajille pakolliseksi, kun edes Lafferin käyrä ei ole heille vieläkään tuttu.
Osa kansanedustajista väittää Viron alkoholiveron noston vaikuttavan asiaan merkittävästi, vaikka Suomi itse nostaisi samaan aikaan alkoholiveroa. Jos alkoholin hinta tulisi nousemaan liikaa Virossa, eivät suomalaiset palaisi kuitenkaan Alkon asiakkaiksi, vaan suuntaisivat virolaisten tavoin Latviaan. Jo nyt Latvian rajalla on alkoholin supermarketteja, joiden asiakkaista merkittävä osa on suomalaisia. Niin kauan kuin Virosta ja Latviasta saa alkoholia puoli-ilmaiseksi, suomalaiset hakevat niistä täysiä lasteja oluita ja viinejä alkoholijuomia – ja niiden päälle väkeviä ihan varmuuden vuoksi. Alkon monopolin puolesta kampanjoiva Helsingin Sanomat teki taannoin asiaan liittyen ”puolueettoman” vertailun vertaamalla Viron nelosoluen ja Suomen kolmosoluen hintaa toisiinsa.
”Vuoteen 2020 mennessä miedon alkoholin verotuksen on määrä kiristyä asteittain niin paljon, että lopulta oluen hinta voi nousta puolella. Sekä Viron valtiovarainministeriön että Veronmaksajain keskusliiton laskelmien mukaan nykyään 12 euroa maksavan A-olutlaatikon hinta nousee 18 euroon. Suomessa vastaavan kokoinen pakkaus keskiolutta maksaa noin 25 euroa.”
– Helsingin Sanomat otsikolla ”Halvan oluen aika Virossa on pian ohi”, 6.6.2017
Jokainen voi päätellä oliko Helsingin Sanomien vertailu tarkoitushakuinen. Yhtä hyvin lehti olisi voinut kirjoittaa artikkelin, jossa se vertaa toisiinsa Audin hintaa Saksassa ja Kian hintaa Suomessa.
Suomessa on viime vuosina lähtenyt kasvamaan erittäin vireää pienpanimotoimintaa, joka on lisännyt olutharrastajien määrää merkittävästi. Toisin kuin osa kansanedustajista yhä kuvittelee, eivät olutharrastajat vedä sikalärvejä kotonaan, hakkaa vaimojaan ja aja kännissä autolla. Sen sijaan harrastajat maistelevat oluita ilman päihtymistarkoitusta, ja he haluaisivat tehdä sitä myös kotonaan. Merkittävä osa pienpanimoiden oluista on kuitenkin selvästi vahvempia kuin 4,7 prosenttia, joten niitä ei saa nykyisen kivikautisen alkoholilain mukaan kaupassa myydä.
Näsäviisas voisi tähän todeta, että kyllä Alkosta voi hakea vahvoja oluita. Mutta kun ei voi. Miksikö? No, vaikka Alkolla on hyvä ja kattava valikoima, niin sen hyllyille ei yksinkertaisesti mahdu yhtä suurta olutvalikoimaa kuin tavalliseen supermarkettiin. Toinen – ja se merkittävämpi – seikka on etäisyys. Esimerkiksi Tampereella lähimpään Alkoon on matkaa helposti yli 30 kilometriä suuntaansa puhumattakaan aidoista syrjäkylistä. Sata kilometriä lähimpään Alkoon ei ole Suomessa mikään harvinaisuus.
Hakisitko sinä mieluummin saunalonkerot koko kesäksi puoli-ilmaiseksi Virosta vai tunnin ajomatkan päästä lähimmästä Alkosta? Varsinkin kun vaihtoehtona olisi ostaa ne lähikaupasta ja pitää siten yllä syrjäkylien liiketoimintaa, työllisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Lähikauppa kun on monessa kunnassa kuntalaisten tapaamispaikka ja alkoholin myynti on vähittäiskaupalle taloudellisesti äärimmäisen tärkeä tuote. Pienten kauppojen liikevaihdosta peräti 15-20 prosenttia tulee jo nyt alkoholista. Jo pelkästään Lonkeron myötä Alkosta vähittäiskaupalle siirtyy jopa 100 miljoonan euron liikevaihto. Alkoholilain marginaalisella muutoksella 4,5 prosentista 5,5 prosenttiin on siis erittäin suuri merkitys moneen eri asiaan. Kansanterveyteen tosin ei.
Haluatko sinä Suomeen holhousta vai luottamusta? Nyt kannattaa katsoa tarkkaan mitä mieltä sinun kansanedustajasi asiasta on, ja seuraavissa eduskuntavaaleissa vaihtaa tarvittaessa ehdokas parempaan.
PÄIVITYS: Vielä sananen esteellisyydestä.
Kirjoituksen jälkeen ajatus Alkon hallintoneuvoston jäsenten mahdollisesta esteellisyydestä alkoi vaivata minua toden teolla, joten ryhdyin selvittämään asiaa tarkemmin. Perustuslain mukaan kansanedustaja on esteellinen, jos asia koskee häntä henkilökohtaisesti tai hän saa taloudellista etua. On fakta, että Alkon hallintoneuvostossa olevat kansanedustajat saavat vuosittain Alkolta tuhansien eurojen palkkiot. Taloudellinen yhteys kansanedustajien omaan talouteen on siis täysin kiistaton. Yhtä lailla on selvää, että valtaosa hallintoneuvoston kansanedustajista puolustaa parhaillaan Alkon monopoliasemaa.
Mutta.
Kansanedustajien esteellisyyden tulkinnassa on tehty mielenkiintoisia rajanvetoja. Alkoholiprosenttia koskevassa päätöksessä on pohjimmiltaan kyse Alkon monopoliasemasta, jonka ei nykyisen tulkinnan mukaan katsota tuovan hallintoneuvoston jäsenille henkilökohtaista etua niin paljon, että esteellisyyden raja ylittyisi. Ei vaikka Alko maksaa heille tuhansia euroja vuodessa.
Lisäksi asiakokonaisuudessa tulee huomioida, että monet hallintoneuvoston jäsenet istuvat samalla myös alkoholilakia valmistelevassa sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Esimerkiksi lautakunnan puheenjohtaja Tuula Haatainen on hallintoneuvoston jäsenen, eli hän saa Alkolta vuosittain tuhansien eurojen palkkiot. Kansanedustajien kolmoisroolit 1. Alkon monopolin puolustajana, 2. alkoholilain valmistelijana ja 3. alkoholilain hyväksyjänä herättävät monia kysymyksiä kansanedustajan motiiveista ja puolueettomuudesta.
Alkoholilaista äänestetään tällä tietoa 15. joulukuuta.
