Julkaistu

Etuovi-nimikiista päättyi sovintoon

Monet lukijani ovat seuranneet blogissani jo vuosien ajan Etuovi-nimikiistan värikkäitä käänteitä. Nyt osapuolet ovat 12 vuoden jälkeen päässeet asiassa sopimukseen, ja kaikki omistamani Etuovi-oikeudet siirtyvät samalla Alma Medialle. Alla sovintoratkaisusta yhdessä laatimamme lehdistötiedote.

Helsingissä 9.4.2013, Julkaisuvapaa heti

Etuovi-nimikiista päättyi sovintoon

Mediakonserni Alma Median ja tamperelaisen yrittäjä Jori-Pekka Träskbäckin kiista Etuovi-nimen omistuksesta on päättynyt. Osapuolet ovat päässeet asiassa sovintoon, jossa kaikki Etuovi-tavaramerkin oikeudet siirtyvät Alma Medialle. Osapuolet eivät kommentoi sovinnon yksityiskohtia.

– Olemme tyytyväisiä, että pitkään jatkuneessa kiistassa on päästy vihdoin sovintoon. Sovinnon myötä voimme entistä paremmin kehittää Etuovi-liiketoimintaa, Alma Mediapartners Oy:n toimitusjohtaja Riikka Wulff toteaa.

– Hyvässä hengessä käydyissä neuvotteluissa pääsimme molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. 12 vuoden riitaisuudet ovat nyt takana ja molemmat osapuolet voivat jatkaa liiketoimintansa kehittämistä ilman nimikiistan rasitteita, Jori-Pekka Träskbäck kommentoi.

Yhteisen sopimuksemme myötä myös Etuovi-nimikiistaan liittyneet kirjoitukset ovat kadonneet täältä blogistani bittien taivaaseen. Haluan vielä tässä vaiheessa kiittää kaikkia asianosaisia ja hengessä mukana olleita. Case is Closed. Over and out.

Julkaistu

Suomen Tavaramerkkirekisteröinti Oy – huijausta vai ei?

Sain tänään kirjeen Suomen Tavaramerkkirekisteröinti Oy -yritykseltä. Olen kirjoittanut useita kertoja tapauksista, joissa hyväuskoisia yrittäjiä on yritetty viilata linssiin toinen toistaan ihmeellisemmillä tavoilla ja usein siten, että huijariyrityksen nimi ja materiaalin ulkoasu on pyritty saamaan mahdollisimman virallisen näköiseksi. Suomen Tavaramerkkirekisteröinti Oy lukeutuu mahdollisesti näihin yrityksiin. Mahdollisesti, mutta ei välttämättä.

Olen sattuneesta syystä perehtynyt äärimmäisen hyvin juuri tavaramerkkeihin, joten jo kirjeen saapuminen tuntemattomasta yrityksestä aiheutti hieman ihmetystä. Sen otsikoksi oli nimittäin merkitty isolla fontilla ”MUISTUTUS”. Muutenkin virallisen näköisessä kirjeessä todettiin, että eräs omistamistani tavaramerkeistä on uusimisen tarpeessa. Se pitää toki paikkansa, joskin merkin rekisteröinti umpeutuu vasta vuonna 2014. Jatkoin muistutuskirjeen lukemista ja pian olin pudota tuolilta.

Uusimispalvelun hinnaksi kerrottiin 1.490,00 euroa kolmelta ensimmäiseltä luokalta ja 490 euroa mahdollisilta lisäluokilta! Huh huh. Nyt ovat hinnat kohdallaan, sillä ainoa rekisteröintejä uudistava virallinen taho patentti- ja rekisterihallitus veloittaa samasta palvelusta 235,00 euroa kolmelta ensimmäiseltä luokalta ja 125 euroa mahdollisilta lisäluokilta. Myös Suomen Tavaramerkkirekisteröinti Oy joutuu sekin joka tapauksessa tekemään uudistamisen viraston kautta, joten palvelun kate rekisteröinnistä on 1.255 euroa, eli 530 prosenttia. Siinä pääsee jo tuntipalkoille.

Tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa. Jotain rajaa kuitenkin, sillä tiedän kokemuksesta, että tavaramerkit ovat 99,99 prosentille yrittäjistä täyttä hepreaa. Näin ollen tavaramerkin uusiminen voi mennä tällaisen virallisen oloisen muistutusviestin jälkeen helposti tilaukseen, kun lomake näyttää tarpeeksi uskottavalta ja kun siinä todetaan virallisen oloisesti seuraavaa:

Tavaramerkkirekisteröintinne on päättymässä. Uudistamisprosessi alkaa XXXX-XX-XX. Tavaramerkkisuoja on voimassa 10 vuotta ja voidaan uusia aina 10 vuotta kerrallaan. Mikäli haluatte uusia suojanne palauttakaa tämä kaavake allekirjoitettuna.

Yritysten saamat kyseenalaiset viestit on huomattu myös patentti- ja rekisterihallituksessa, joka varoittaa niistä verkkosivuillaan.

Viime vuosina myös muutamat yritykset ovat lähestyneet tavaramerkkien haltijoita muistutuskirjeillä, joita osa asiakkaista on erehtynyt luulemaan viraston lähettämiksi.

Viraston julkaiseman varoitusviestin jälkeen Suomen Tavaramerkkirekisteröinti Oy oli otsikoissa esimerkiksi Iltalehdessä, joka uutisoi yrityksestä otsikolla ”Firma lypsää rahaa valelaskuilla”. Iltalehden toimittaja Risto Kunnas ei ole kuitenkaan erottanut laskua muistutuksesta, sillä laskusta tässä ei ole ollut kyse. Samaan laskuvirheeseen (heh) ovat sortuneet myös Etelä-Savon Kauppakamari, Pohjois-Karjalan Kauppakamari ja YLE Pohjois-Karjala, jota nekään eivät erota muistutusta laskusta. Eikö kouluissa enää opeteta perustason taloustietoutta? Suomen yrittäjät sentään osasi kertoa asiasta todenmukaisesti, eikä väittänyt muistutuksia virheellisesti laskuiksi.

Huijausta vai ei? Pidän itse Suomen Tavaramerkkirekisteröinti Oy:n toimintaa hyvin kyseenalaisena lähinnä järjettömien katteiden vuoksi. Kaikesta edellä mainitusta huolimatta itse en kuitenkaan pidä saamaani muistutuskirjettä varsinaisena huijauksena, sillä etusivun pienellä präntätyssä todetaan disclaimerina varsin fiksusti seuraavaa.

Huomioikaa lisäksi, että tämä kaavake sellaisenaan on pelkkä muistutus eikä se ole sitova. Tämä ei myöskään ole lasku. Voitte myös ottaa yhteyttä omaan/aikaisempaan edustajaanne avustamaan teitä tavaramerkin uusimisprosessissa.

Vaikka tavaramerkit ovat yrittäjille hepreaa, niin tällaisiin asiakirjoihin tutustuminen ennen niiden täyttämistä ja allekirjoittamista on tietenkin ensisijaisen tärkeää. Tässä tapauksessa ongelma on siis lähinnä palvelun törkeässä hinnassa. Olettaen tietenkin, että maksettu palvelu myös toimii. Pidän itse jopa hyvänä, että joku muistuttaa yrityksille tavaramerkin rekisteröinnin päättymisestä.

Moraalisesti tässä mennään kuitenkin kauas harmaalle alueelle, jossa kielelle tulee väkisinkin niin sanottua huijauksen makua. Tilannetta ei ainakaan paranna se, että lehtijuttujen aikoihin erinäisillä foorumeilla yritystä ja sen palveluja on kehuttu erityisen vuolaasti samantyylisin sanakääntein, mutta eri nimimerkein. Kannattanee siis jatkossakin hoitaa itse tavaramerkin uudistamiset. Ohjeet löytyvät verkosta www.prh.fi.

Julkaistu

Fingerporissa Dr. Oetker -tavaramerkkiloukkaus?

Tavaramerkki on juridiikan erikoisalue, joka on suurimmalle osalle suomalaisista täyttä hepreaa. Muuten hyvinkin valveutuneilla kansalaisilla on usein tavaramerkeistä äärimmäisen hatarat tiedot, mikä osaltaan aiheuttaa joskus myös tahattomia tavaramerkkiloukkauksia. Parhaillaan sosiaalisessa mediassa keskustellaan huippusuositun Fingerpori-sarjakuvan lauantaisesta stripistä (katso tästä), jossa vitsaillaan tunnetun valmispizzamerkin Dr. Oetkerin kustannuksella. Hauskassa stripissä nähdään natsitohtori Dr. Oetker, joka kiduttaa potilaitaan pizzalla. Kyse on siis parodiasta.

Itse tyydyin vain nauramaan makeasti hauskalle vitsille, mutta blogisti Perttu Pulkkinen on ottanut hieman toisenlaisen lähestymistavan. Hän kirjoitti asiasta blogikirjoituksen otsikolla Rikkoiko lauantain Fingerpori lakia. En ota kantaa lakiin sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnasta, vaan ainoastaan epäiltyyn tavaramerkkiloukkaukseen. Niiltä osin Pulkkinen on monien muiden kansalaisten tavoin niin sanotusti hieman kujalla. Parodia ei nimittäin täytä tavaramerkkiloukkauksen määritelmää, vaikka Pulkkinen ja pizzayhtiö voisivat olla asiasta toista mieltä. Blogisti tosin muistaa ottaa huomioon asianmukaisen pro et contra -lähestymistavan pohtiessaan asian lopputulemaa.

Tavaramerkkiloukkaus edellyttää aina, että a) toisen omistaman tavaramerkin käyttö on kaupallista ja b) että tavaramerkillä tarjottava kaupallinen tuote on sama tai samankaltainen kuin mille tavaramerkki on vakiintunut tai rekisteröity. Tuotteiden ja merkkien tulee olla sekoitettavissa toisiinsa. Poikkeuksena tästä ovat tavaramerkkilain 6 § 2 momentissa tarkoitetut laajalti tunnetut tavaramerkit, jotka saavat tavallista laajempaa suojaa. Laajemman suojan saamisen ehdoton edellytys on rekisteröity tavaramerkki, sillä vakiintunut tavaramerkki ei suojaa voi saada. Pulkkinen väittää blogissaan virheellisesti, että Pertti Jarla olisi käyttänyt tavaramerkkiä Dr. Oetker Fingerpori-sarjakuvassaan kaupallisesti, koska ”tässä on kyse Pertti Jarlan liiketoiminnasta, eli sarjakuvien piirtämisestä kaupalliselle lehdelle. Fingerpori on Pertti Jarlan ”tavara” – immateriaali tuote – jonka myymisessä hän hyödyntää Dr Oetkerin tavaramerkkiä, ilman lupaa, ilman korvausta, oletettavasti.”

Pulkkinen jatkaa:

Dr Oetker-logoa ei ole graafisessa muodossa sarjakuvassa, eikä Fingerporin tunnuksenakaan, mutta viittaus toisen tavaramerkkiin, ja tätä kautta jonkinasteinen kaupallinen hyödyntäminen on ainakin ilmeistä.

Blogistin näkemys kaupallisesta hyödyntämisestä ei pidä paikkaansa.

Pertti Jarlan tarjoama sarjakuva on nimeltään Fingerpori, joka on kiistatta muodostunut laajalti tunnetuksi tavaramerkiksi. Sen sijaan sarjakuvassa esiintyvät tuotemerkit eivät ole hänen käyttämiäään kaupallisia tunnusmerkkejä. Jarla ei tarjoa kaupallisesti (vrt. case Vihreät/Uusi Suomi) mitään tuotetta, jonka nimi olisi Dr. Oetker tai edes jotain siihen sekoitettavaa. Jarla ei myöskään myy tai muuten ”hyödynnä kaupallisesti” millään tuotemerkillä pizzaa tai muuta tavaramerkkiluokituksen luokkiin 29 tai 30 kuuluvaa tuotetta. Näin ollen kumpikaan tavaramerkkiloukkauksen ehdottomista edellytyksistä ei täyty. Kuka tahansa saa kirjoittaa tai piirtää lähes mitä tahansa mistä tahansa tuotemerkistä (vrt. antimainokset). Yhtä lailla esimerkiksi Audi ja Coca-Cola voivat näkyä sarjakuvissa myös negatiivisessa mielessä ilman että kyseessä olisi tavaramerkkiloukkaus. Sillä, että kyseessä on jollain tavalla negatiivinen asiayhteys, ei ole juridista merkitystä. Ei varsinkaan sarjakuvissa, joiden pääasiallinen tehtävä on olla parodiaa. Tosin taannoin Helsingin käräjäoikeuden tuomari Jukka Jaakkola katsoi suorastaan koomisessa Pelastakaa lapset -tuomiossaan, että huono vitsi (”epäonnistunut parodiatarkoitus”) oli laitonta.

Summa summarum. Lauantain Fingerpori ei ole tavaramerkkiloukkausta nähnytkään. Sen sijaan kyseessä oli hauska ja oivallinen vitsi ja parodia. Pakastepizzat ovat tunnetusti ravintolapizzoja heikompilaatuisia, joten moni suomalainen lienee sarjakuvan tarinan kanssa samaa mieltä. Varsinainen show tästä saataisiin, jos pizzayhtiö ottaisi vitsistä ns. herneen nenäänsä ja ryhtyisi asiassa toimenpiteisiin. Todennäköisesti ovat vain tyytyväisiä saamaansa huomioon.

Julkaistu

Juridia ja Heinonen hävisivät Ingmariini-jutun KHO:ssa

Asianajotoimisto Juridia, joka tunnetaan myös nimellä Heinonen & Co., on päämiehineen hävinnyt kovasti julkisuutta saaneen kiistan Ingmariini-tavaramerkistä. Korkein hallinto-oikeus on nimittäin nyt kieltänyt Arla Ingmania käyttämästä Ingmariini-nimeä levitteiden tunnusmerkkinä.

Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan Arla Ingman on pyrkinyt hyötymään Valion omistaman ja käyttämän sekoitettavissa olevan Voimariini-tavaramerkin laajasta tunnettuudesta, maineesta ja vetovoimasta. KHO kumosi samalla Patentti- ja rekisterihallituksen aikaisemman päätöksen, jonka mukaan merkit eivät olleet sekoitettavissa.

Tuoreen päätöksen tekee erikoiseksi se, että KHO vaikuttaa tulleen asiassa nyt täysin toiseen lopputulokseen kuin korkein oikeus aiemmin. Korkeimman oikeuden tuomion 19.2.2010/343 mukaan tavaramerkki Ingmariini ei ollut sekoitettavissa Valion tavaramerkkeihin Oivariini ja Voimariini. Toisin sanoen KKO antoi Arla Ingmanin käyttää tavaramerkkiä, mutta nyt KHO kielsi yhtiötä käyttämästä tavaramerkkiä. Palailen asiaan kunhan saan päätöksen kokonaan tutustuttavaksi.