Irtisanomissuoja saatava 2000-luvulle – vaikka lakkoaseen piippuun katsoen

Pääministeri Juha Sipilän kauden ensimmäiset kolme kuukautta olivat aikoinaan historiallisen upeita, kun tuoreen pääministerin juhlapuheet muutoksista olivat juuri niitä mitä Suomi tarvitsi menestyäkseen. Vuoden sisään näitä upeita puheita ja hankkeita ryhdyttiin kuitenkin yksitellen perumaan ja pian oltiinkin lähes lähtöpisteessä. Osa suunnitelmista peruttiin sittemmin tässä hallituksessa vakiintuneen tavan mukaan AY-liikkeen uhkailun ja painostuksen vuoksi. Se oli pelkurimaista ja suoranaista parlamentarismin halveksuntaa. Suomessa poliittisten päätösten tekeminen kuuluu vaaleilla valitulle eduskunnalle. Käsittääkseni eduskuntaan ei ole valittu yhtään ammattiliittoa, joten niillä ei myöskään pitäisi olla minkäänlaista osaa eikä arpaa päätöksenteossa.

Nyt alle 20 henkilön yritysten henkilöperusteiseen irtisanomissuojaan on viimein tulossa marginaalinen korjaus, joka tulee – sanokaa minun sanoneen – ennen kaikkea helpottamaan työllistämistä ja luomaan siten Suomeen lisää työpaikkoja. Eilen sain näkemykselleni tukea myös taloustieteilijöiltä, joista vain 13 prosenttia tyrmäsi vireillä olevan muutoksen yhteyden työllisyyden kasvuun. Nykyinen irtisanomissuoja on yksi suuri farssi, sillä tällä hetkellä työyhteisöä häiriköivästä työntekijästä ei päästä eroon, vaikka hän kiusaisi ja löisi mopilla muita työntekijöitä, käyttäisi firman pankkikorttia omiin hankintoihin tai laiminlöisi työtehtävänsä. Tuomioistuinten oikeuskäytäntö puhuu näistä tapauksista karua kieltään.

(Katso mm. Helsingin HO 28.11.2013, Tuomio nro 3128, Dnro S 12/3178; Rovaniemen HO 23.8.2018, Tuomio nro 278, Dnro S 17/607; Turun HO 3.11.2017, Tuomio nro 647, Dnro 16/1933; TT 2012:19; KKO 2017:27)

Pienessä yrityksessä yksikin väärä rekrytointi voi kaataa koko yrityksen. Kuka tahansa osaa näytellä koeajan tunnollista ja hyvää työntekijää, mutta sen jälkeen tilanne voi muuttua aivan toisenlaiseksi. Pienissä yrityksissä ei ole yksinkertaisesti varaa pitää mukana ihmistä, joka kiusaa, varastaa, tuhoaa asiakassuhteita tai on muuten sopimaton yhteisöön. Kun yritys menee yhden surkean rekrytoinnin takia konkurssiin, niin koko henkilökunta menettää työnsä ja yrittäjä joutuu itse perheineen jopa koko loppuelämänsä kestävään velkavankeuteen. Voittaako yhteiskunta ja terve järki silloin? Ammattiliittojen ja vasemmiston mukaan ilmeisesti voittaa, koska yrittäjän tulee sen mielestä ottaa riskejä.

”Irtisanomisen helpottaminen helpottaa eniten työllistämistä.”

Tiedän itse lukuisia yrittäjiä ja yrityksiä, jotka harkitsevat parhaillaan uusien ihmisten palkkaamista. Siihen ei kuitenkaan ryhdytä, koska vaara väärän rekrytoinnin tekemisestä on liian suuri edellä mainitsemistani syistä. Moni yksinyrittäjä raataa 18 tunnin työpäiviä viimeisillä voimillaan, koska ei voi palkata työntekijää mahdollisen irtisanomisen ollessa lähes mahdotonta. Kun hallituksen esitys irtisanomissuojan nykyaikaistamisesta menee tavalla tai toisella läpi, syntyy Suomeen saman tien merkittävästi työpaikkoja, koska helppous irtisanoa tarkoittaa aina myös helppoutta palkata. Emmekä me Suomessa ole tässä lainkaan edelläkävijöitä, sillä esimerkkiä voi katsoa vaikkapa Tanskasta. Siellä työmarkkinat ovat erittäin toimivat, koska työllistäminen ja irtisanominen on helppoa.

Ammattiliitot ja vasemmisto vastustavat tietenkin kiivaasti tätäkin työmarkkinoiden uudistusta, koska toimivat työmarkkinat ovat niille molemmille myrkkyä. Samasta syystä myös parhaillaan vireillä oleva sijoitustili on niille kauhuskenaario, koska tavalliset kansalaiset voisivat sen myötä rohkaistua sijoittamaan ja jopa vaurastua. Vasemmiston mielestä suomalainen ei saa rikastua työllä, sijoittamalla eikä edes perinnöllä, koska kurjuuden maksimointi on niiden etu, tavoite ja jäsenhankinnan edellytys.

”Mieluummin pysäytetään Suomi kertalaakista pidemmäksi aikaa kuin alistutaan jatkuvaan kiristykseen ja uhkailuun.”

Toivon parhaillaan hartaasti, että Sipilän hallitus löytäisi jostain viimein itselleen munat ja kehittäisi itselleen riittävästi kanttia viedä tämä uudistus läpi nykyisessä muodossa – keinolla millä hyvänsä. Vaikka AY-veroparasiitit huutaisivat barrikadeilla tuskaansa vaikutusvaltansa ja arvostuksensa katoamisen vuoksi ja osoittaisivat lakkoaseensa piipulla suoraan kohti. Ei lakkoaseessa toki mitään uutta olisi, sillä 1970-luvun keinot ovat tuttuja 2010-luvun Suomessa.

Istuvan hallituksen aikana Suomeen on tullut yli 110 000 uutta työpaikkaa. Samaan aikaan Antti Rinne huutaa populismikiimassaan, että hallitus haluaa heikentää työmarkkinoita. Anteeksi mitä?  Mikäli tuo kehityksen jarru päättää pysäyttää Suomen jo valmiiksi kahdeksan vuotta myöhässä olevan talouskasvun ja kovassa vauhdissa olevan työllisyyden parantumisen, niin olkoon niin. Olkoon lakkoilu sitten hinta paremmasta yhteiskunnasta, suomalaisten hyvinvoinnista ja paremmasta työllisyydestä. Mieluummin pysäytetään Suomi kertalaakista pidemmäksi aikaa kuin alistutaan jatkuvaan kiristykseen ja uhkailuun. Lapsikin tietää, että kertakirpaisu on parempi kuin pitkä piinaava tuska. Hyvinvointivaltion kehityksen torppaaminen täytyy saada loppumaan, sillä seuraava taantuma odottaa varmuudella jo aivan nurkan takana. Sitten rytisee korkealta ja kovaa.

Mikäli lakkoaalto iskee, niin tällä kertaa pitää selvittää perinpohjin lakon vuoksi menetetyt työpaikat, lakosta aiheutuneet miljardivahingot yrityksille ja yksityisille sekä kaikki muut suorat ja välilliset lakosta johtuneet vahingot vaikkapa erillisen riippumattoman tutkijaryhmän toimesta. Sen jälkeen tulee osoittaa selvästi kenen syytä nuo syntyneet vahingot olivat ja millä perusteella. Me kaikki tiedämme jo minne suuntaan syyttävä sormi tuolloin osoittaa. Jos nuo tahot ryhtyvät tuhoamaan Suomen tulevaisuutta lakkokassojensa voimin, niin niiden tulee kantaa siitä myös julkinen vastuunsa. Vastuunkantoa siltä suunnalta ei tosin olla totuttu näkemään.

Mikäli lakkoase tosiaan otetaan käyttöön, niin jokaisen suomalaisen tulee tietää ja ymmärtää, että kaikki tuohon lakkoiluun käytettävät varat on kerätty suomalaisten taskuista verottomana. Toisin sanoen jokainen ammattiliittojen verottajalle maksamatta jättämä veroeuro on ollut vuosikymmenten saatossa pois päiväkodeilta, vanhainkodeilta, kouluilta, sairaaloilta ja poliiseilta. Härskeimmin verottomana koplatut sadat miljoonat eurot ovat kuitenkin peräisin VVO/Kojamosta, eli kaikkein köyhimpien suomalaisten asumistuista. Ja ne tuet olemme me kaikki veronmaksajat olemme maksaneet. Kirjoitin tästä AY-liikkeen vedätyksestä taannoin seikkaperäisemmän kirjoituksen.

Tässä lakimuutoksessa on pohjimmiltaan kyse työllistämisen helpottamisesta, vasta toissijaisesti irtisanomisista. Prosessissa taas on kyse yksinomaan siitä säätääkö Suomessa lait vaaleilla valittu eduskunta vai antaako pääministeri Sipilä ammattiliitoille taas kerran veto-oikeuden maamme lainsäädäntöön. Irtisanomissuojaa koskevassa uudistuksessa ei saa antaa piiruakaan periksi, koska se osoittaisi Sipilän hallituksen kyvyttömyyden päättää maamme asioista itsenäisesti. Työmarkkinoille pitäisi saada työrauha, ja se onnistuu parhaiten siten, että SAK hyväksyy alle 20 työntekijän yritysten irtisanomissuojan kehittämisen ilman kompromisseja. Sen jälkeen SAK voi jäädä ihastellen seuraamaan miten Suomen työllisyys paranee ja työttömyys vähenee. Mikäli tuohon tarvitaan lakkokierros, niin isompi kertarysäys vähentää jatkuvaa uhkailua ja kiristystä.

Hallituksella pitää olla kanttia kehittää Suomea.

Toivon hartaasti että sitä löytyy.

Jälkikirjoitus 8.9.2018:

Olen tähän asiaan liittyen lukemattomissa keskusteluissa huomannut, että irtisanomisen päivittämistä 2000-luvulle vastustavat pääasiassa ihmiset, jotka pelkäävät oman työpaikkansa puolesta. Toisin sanoen vastustajia ovat keskimääräistä laiskemmat suojatyöpaikkalaiset.

Sen sijaan aktiiviset, osaavat ja ahkerat palkansaajat puolustavat irtisanomisen päivittämistä, koska he ovat kyllästyneitä tekemään laiskojen kollegojensa työt. Ahkerat palkansaajat haluavat joukkoonsa lisää ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään töitä palkkansa eteen. Se on tietenkin täysin ymmärrettävää.

Yksi vastaus artikkeliin “Irtisanomissuoja saatava 2000-luvulle – vaikka lakkoaseen piippuun katsoen”

  1. Syyt työntekijän edellytyksiin jatkaa työssään ovat niin moninaisia että niiden mustavalkoinen tulkitseminen tällä tasolla on vain vahingollista. Osa ihmisistä poltetaan loppuun tai työnantaja ei tarjoa mahdollisuutta ammattitaidon ylläpitoon muuttuvassa toimenkuvassa. Tämä on asia josta yrityksenkin pitäisi jollain tavalla vastata. Irtisanomissuoja on yksi näistä. Ihminen ei myöskään ole kone ja moni unohtaa että koneetkaan ei toimi ilman huoltoa.

    On toki aivan selvää että työntekijöissä on paljon ihmisiä joiden näkökulmasta työ on paikka jonne mennään eikä asia joka tehdään. Tämä puolestaan näkyy siten että työn panos ei jakaudu oikein ja monesti jopa niin että se osa joka sen työn lopulta tekee tekee sen pienemmällä palkalla kun mitä vastaavassa asemassa oleva pidemmän linjan työntekijä. Maassamme on ollut myös käytäntö jossa lähtijöiden järjestys laitetaan järjestykseen sen mukaan onko työntekijä ns. oma vai vuokratyöntekijä. Yrityksen kannalta on käsittämätöntä että yritys joutuu luopumaan näistä ulkoisista terävimmistä veitsistään vain vähentääkseen henkilöstökustannuksia voimatta vaikuttaa siihen lähteekö ko. henkilö vai yrityksessä pitkään toiminut kantahenkilö.
    Henkilöiden irtisanomien ei ylipäätään pitäsi olla niin mustavalkoista. Työsuhteen pitäsi pystyä joustamaan aidosti myös siihen suuntaan että olisi kyky osa-aikaistaa tai keskustella palkasta molempiin suuntiin. Kun tai jos työ sitten vähenee tai loppuu tulisi yhteiskunnan turvaverkkoakin hieman tarkastella. Jos edellytämme työmarkkinoilta joustoa tulisi esim. työttömyyskorvauksia miettiä uudelleen siten että pätkätyöläisten elämänlaatuun ei kohdistu kohtuuttomia kustannuksia toimeksiantojen välillä. Työttömyyskorvaukset voisivatkin näinollen olla isompia esim. ensimmäisen 2kk aikana josta korvausten määrä kääntyisi laskuun ja vähenisi loppuakohden. Samalla kaikista ”omavastuista” tulisi luopua.

    Tunnen ihmisiä joiden työ on päätetty kyseenalaisin mutta lain mukaan validein perustein. Jos työnantajalle ei anneta muuta mahdollisuutta kun hakea se syy niin se haetaan. Kääntöpuolena työn tekijä saa nykylainsäädännön mukaan karenssin vaikka olisi tähän ns. syytön. Työnantajat ovat joskus myös häikäilemättömiä. Yhtenä esimerkkinä esim. työsuhteen päättämien kun edeltäjä palaakin vähän yllättäen äitiyslomalta.

    Suomessa pitäisi lakata hakemasta syyllisiä. On lopunviimeksi aivan yhdentekevää päättyikö työsuhde työntekijästä vai työnantajasta johtuvista tekijöistä oli ne sitten tuotannollisia tai muita syitä. Jotkut ihmiset ottaisivat varmaan jopa loparit ellei edessä olisi karenssi. Nämä ihmiset eivät todennäköisesti palvele työnantajaakaan kovin kummoisesti. Kuitenkin jos tai kun näihin asioihin tehdään muutoksia tulisi koko kuva tarkastella uudelleen sen sijaan että muutetaan jotain lakia ja seuraavalla hallituskaudella toista.
    Näiden asioiden eteenpäin viemisessä (kuten kaikien lakien muuttamisessa vastaamaan nykypäivää) yhtenä asiana on se että kun muutoksia tehdään niin niitä pitäisi päättää viedä määrätietoisesti haluttuun suuntaan mutta portaittain. Esimerkkinä vaikka asuntolainan korkovähennykset. Ensimmäiset askeleet eivät taita kenenkään selkää mutta ohjaavat tekemään oikeita ratkaisuita koska suunta on selvä. Näitä lakeja on lisäksi helpompi viedä läpi em. tavalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *