Euroopan unionin lentokorkeutta nostettava

Tuleeko Euroopan unionin päättää pullonkorkeista? Entä määritellä vesijohtojen materiaalit tai rajoittaa yksityisen metsäomaisuuden käyttämistä? Nämä ovat keskeisiä kysymyksiä, kun pohditaan nykyjärjestelmän uskottavuutta kansalaisten silmissä. Suomen lainsäädännöstä peräti 70 prosenttia tulee unionista, joten sen päätöksenteko vaikuttaa jokaisen elämään.

Suomi liittyi Euroopan unioniin lähes 30 vuotta sitten. Alunperin unionissa keskityttiin tekemään pitkän aikavälin suuria linjauksia ja asettamaan jäsenmaille yhteisiä tavoitteita, joista ei voitu päättää yksin jäsenmaissa. Tavoitteisiin pääsemisen keinot jäsenmaat saivat päättää itse ottaen huomioon omat kansalliset erityispiirteensä. Päätöksenteon lentokorkeus oli tuolloin oikea. Viime vuosina tilanne on kuitenkin muuttunut huolestuttavasti, kun Euroopan komissiosta on alkanut tulla ehdotuksia, jotka eivät noudata tätä niin sanottua läheisyysperiaatetta, subsidiariteettia.

Nykyisin ehdotukset puuttuvat kasvavassa määrin jäsenmaiden yritysten ja kansalaisten arkeen myös pienissä arkisissa asioissa, joten lentokorkeus on laskenut merkittävästi. Kehityssuunta on ongelmallinen myös siksi, että komission tulisi kyetä valvomaan unionin lainsäädännön toteutumista. Lisääntyvällä sääntelyllä komissio tukehduttaa itse itseään. Ylisääntely on krooninen vaiva, joka pahenee, ellei siihen puututa tehokkaasti. Päätöksenteon lentokorkeutta on syytä nostaa pikaisesti, jos resursseja halutaan käyttää tehokkaasti. Euroopan unionin täytyy tulevina vuosina keskittyä jatkuvan nippelisääntelyn sijaan unionin kilpailukyvyn ja sisämarkkinoiden kehittämiseen.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, eurovaaliehdokas (kok.)
Lempäälä

Kirjoitus on julkaistu Suomenmaa-lehdessä sekä Iisalmen Sanomissa ja Oriveden Sanomissa.

EU-asetus hankaloittaa reserviläistoimintaa

Euroopan unionin viime vuonna voimaan astunut lyijyhaulikielto tuottaa ongelmia metsästykseen sekä urheiluammuntaan ja reserviläistoimintaan. REACH-asetus kieltää lyijyhaulien käytön alle 100 metrin päässä kosteikoista, joita on tuhansien järvien maassa mittaamaton määrä. Asetus rajoittaa myös ampumaratojen käyttöä, sillä osa niistä sijaitsee 100 metrin suojavyöhykkeellä. Reserviläisille harjoittelu ampumaradoilla on olennainen osa toimintakyvyn ylläpitämistä, joten syntynyt tilanne ei ole vapaaehtoisen maanpuolustuksen etujen mukainen.

Suomen pinta-alasta noin 20 prosenttia on Ramsar-määritelmän mukaista kosteikkoa, kun mukaan lasketaan turvemaat. Määritelmässä kosteikoiksi tulkitaan turvemaiden lisäksi vaikeakulkuiset suot, leveät purot ja vesijättömaat. Tukes teki kuitenkin linjauksen, että kosteikon määritelmä tarkoittaa näkyvää vettä. Tämä linjaus ei kuitenkaan ole oikeudellisesti sitova ja jättää tulkinnanvaraa. Merkittävä osa metsästysmaista edellyttää jatkossa korvaavien haulimateriaalien käyttämistä. Metsästyksen passipaikat ja kulkureitit täytyy nekin jatkossa suunnitella Tukesin karttapalvelussa, etteivät lipsahda vahingossa laittomaksi.

Yksi vaihtoehto olisi vaihtaa selvästi kalliimpiin haulimateriaaleihin, kuten kupariin tai teräkseen, mutta ainakin reserviläistoiminnassa ja ampumaurheilussa lyijyä tarvitaan jatkossakin. Esimerkiksi teräshaulit eivät käy kaikkiin aseisiin. Asetusta laadittaessa lyijyhaulikiellosta vastanneesta REACH-komiteassa Suomen etuja ei otettu riittävästi huomioon. Kiellosta päätettiin, vaikka kosteikkojen määritelmän tiedettiin tuottavan ongelmia ja vaikka ECHA-foorumi varoitti lyijyhaulien hallussapidon kiellon ongelmista. Suomi vastusti komission ehdotusta alusta saakka, ja nyt kiellon toteuduttua Suomen tulee arvioida miten laajalle kielto on perusteltua ulottaa. Reserviläistoiminnan kannalta merkittävät ja pohjavesialueiden ulkopuolella sijaitsevat ampumaradat tulee vähintään jättää rajoitusten ulkopuolelle.

Kirjoitus on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa, Keski-Pohjanmaa-lehdessä, Lempäälän-Vesilahden Sanomissa ja Maaseudun Tulevaisuudessa.

EU-komissiosta heikkolaatuisia esityksiä

Suomalaisten edunvalvonta on Euroopan unionissa keskeisessä roolissa, sillä peräti 70 prosenttia lainsäädännöstämme tulee unionista. Euroopan parlamentissa tehtävät päätökset vaikuttavat jokaisen suomalaisten arkeen, joten unionin lainsäädännön laatuun tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Viime vuosina EU-komission esityksissä on ollut runsaasti haasteita, sillä ne ovat olleet toistuvasti heikkotasoisia ja jopa haitallisia. Virheiden korjaaminen vie siksi merkittävästi Euroopan parlamentin resursseja. Esimerkkejä komission kelvottomista esityksistä ei tarvitse hakea kaukaa.

Lue myös: EU tarvitsee tiukempaa talouskuria – unionin rahat ovat veronmaksajien rahaa (30.12.2023)

Juomaveden puhtauteen tähtäävä esitys juomavesidirektiivistä edellyttäisi Suomelta vuosittain miljardiluokan investointeja vesiputkien uusimiseen, vaikka suomalainen juomavesi on tutkitusti maailman puhtainta ja jopa puhtaampaa kuin jäsenmaiden pullovedet. Olisi terveelle järjelle vierasta joutua vaihtamaan nykyisiä vesiputkia uusiin ja pohjoisen olosuhteisiin huonosti sopiviin materiaaleihin vain koska komissio ei ymmärrä Suomen olosuhteista johtuvia kansallisia erityispiirteitä.

CSAM-asetuksella komissio esitti viestinnän salauksen kieltämistä, joka olisi toteutuessaan heikentänyt kansalaisten tietoturvaa ja parantanut verkkorikollisten toimintaedellytyksiä. Pakkausjätteen vähentämiseen tähdännyt esitys pakkausasetuksesta olisi toteutuessaan romuttanut suomalaisen panttijärjestelmän, joka on edistyksellisimpiä maailmassa. Euroopan parlamentti joutui korjaamaan tätäkin esitystä ja tuloksena jäsenmaiden nykyiset järjestelmät otetaan sittenkin huomioon.

Lue myös: EU-komission esityksissä parantamisen varaa (29.11.2023)

Kuluvalla kaudella komission esityksissä on siis ollut järjestelmällisesti puutteita, ja onkin perusteltua kysyä onko komissio tehtäviensä tasalla. Seuraavalla kaudella parlamentin tulee ohjata komissiota tolkullisempaan suuntaan. Euroopan unionin arvostuksen kannalta on tärkeää, että esitysten tasoa parannetaan. Unionin tulee pitäytyä vain ylätason sääntelyssä ja jättää päätösvaltaa myös jäsenmaille läheisyysperiaatteensa mukaisesti.

Jocka Träskbäck
eurovaaliehdokas (kok.)

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 29.11.2023.

Voin tilata Italiasta laatikollisen viiniä kotiovelle – mutta en sixpackia suomalaisesta pienpanimosta

Pääministeri Marinin neuvottelema EU-elvytyspaketin mahalasku on vienyt huomiota ongelmalta, jossa Suomi rikkoo tietoisesti EU-oikeutta yrittämällä kieltää alkoholijuomien etämyynnin ulkomailta suomalaisiin koteihin. Tuotteiden (myös alkoholin) ja palvelujen vapaa liikkuvuus on Euroopan unionin perusperiaate, joten Suomi ei voisi kieltää vaikka haluaisikin. Ja yritystä siihen virkamiehillä on viime aikoina toden totta ollut. Nyt myös kokoomuksen euroedustaja Petri Sarvamaalta tulee Brysselistä arvokasta tukea tärkeän epäkohdan korjaamiseen.

Heinäkuussa paljastui, että suomalaisten pienpanimojen etämyyntiä koskevassa käsittelyssä sosiaali- ja terveysministeriö esitti Marinin hallitukselle perättömiä tietoja, joiden esittämisen jälkeen hallitus päätti olla vapauttamatta kotimaisten pienpanimoiden etämyyntiä. On syytä epäillä, että päätös tehtiin ainakin osin perättömien tietojen pohjalta. Hallitus torppasi esityksen etämyynnistä, vaikka vihreät ja keskusta olivat puheenjohtajiaan myöden julkisuudessa liputtaneet pienpanimojen etämyynnin puolesta. Juhlapuheissa puhuttiin siis täysin muuta kuin todellisuudessa päätettiin. Käänsiko takin siis vihervasemmiston perinteisesti kannattama holhous vai kenties virheelliset tiedot päätöksenteon tukena?

Mitä sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet sitten perättömästi väittivät? Esimerkiksi sitä, että Valvira olisi ollut tekemässä poliisille 12 esitutkintapyyntöä alkoholia toisista jäsenvaltioista myyvistä yrityksistä. Valvira vastasi kysyttäessä, että se ei ole tehnyt tutkintapyyntöjä ja pahoitteli Valvirasta riippumattomista syistä alkunsa saanutta kohua. Näiden tietojen valossa voidaan katsoa, että ministeriö esitti hallitukselle päätöksenteon pohjaksi perättömiä väitteitä. Tutkintapyyntöjen lisäksi ministeriö esitti hallitukselle niin ikään vailla perusteita, että Ruotsin Systembolagetilla ei olisi etämyyntiä koskevia poikkeuksia. Miten on mahdollista, että ministeriössä kukaan ei joudu vastuuseen perättömien väitteiden esittämisestä hallitukselle?

Vasemmalla sosiaali- ja terveysministeriön materiaali hallitukselle ja oikealla Valviran lausunto kyseisestä väitteestä.

Kesäkuussa 2020 Suomen korkein hallinto-oikeus antoi tärkeän ennakkoratkaisun (KHO:2020:77), joka antoi ministeriölle kylmää kyytiä vesittämällä ministeriön sekä terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) väitteet, joiden mukaan alkoholin etämyynti ulkomailta Suomeen olisi laitonta. Suomi ei nimittäin ollut tehnyt komissiolle direktiivin edellyttämää etämyynnin kieltämistä koskevaa ilmoitusta, ja ilmoittamatta jääneitä kansallisia määräyksiä ei voida soveltaa. Näin ollen ministeriön ja virkamiesten väitteet laittomuudesta ovat olleet alusta saakka perättömiä. Ministeriö vahvisti 24.4.2019, ettei Suomi ollut tehnyt komission edellyttämää tiedonantoa. Syy siihen on luonnollinen, sillä komissio ei olisi hyväksynyt perusperiaatteitaan loukkaavaa etämyynnin kieltoa. Keväällä 2020 myös Suomen verohallinto totesi etämyynnin ulkomailta Suomeen lailliseksi. Se oli verottajalta suoraselkäinen lausunto.

Minä siis voin tilata – ja perjantaina viimeksi tilasinkin – laatikollisia viiniä Italiasta suoraan kotiovelleni, mutta en voi tilata sixpackia olutta paikalliselta pienpanimolta. Kotimainen ja ulkomainen yritys ovat siis kuluttajakaupassa edelleen räikeästi eriarvoisessa asemassa nimenomaan siten, että suomalainen yritys on heikommassa asemassa. Monissa euromaissa oman maan yrityksiä pyritään suosimaan ulkomaisten kustannuksella, mutta Suomessa tilanne on päinvastoin. Ehkä juuri samasta syystä Marin neuvotteli meille 3 400 miljoonan euron laskun eteläeurooppalaisten maiden talouskasvun tueksi.

Suomi maksaa, kun muut juhlivat.