Kilpailuttaminen on veronmaksajien etu

Vuodenvaihteessa aloittaneet hyvinvointialueet käyttävät valtavia rahasummia, joilla on tarkoitus tuottaa suomalaisille sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimen palvelut. Pirkanmaa on Suomen suurin hyvinvointialue, jonka kokonaismenot ovat tänä vuonna arviota 2,6 miljardia euroa. Summa on noin 5 000 euroa jokaista pirkanmaalaista kohti. Nettoveronmaksajille summa on merkittävästi tätä suurempi. Veronmaksajien omalla työllään ansaitsemaa ja valtiolle verotettua rahaa tulisi käyttää tehokkaasti, jotta sillä saadaan mahdollisimman paljon laadukkaita terveyspalveluita. Nyt näin ei kuitenkaan ole.

Marinin hallituksen kiireessä kyhäämään sote-lainsäädäntöön jäi monia valuvikoja, joita joudutaan korjaamaan vielä pitkään. Eräs valuvioista on johtanut siihen, että hyvinvointialueen tukipalveluita ei kilpailuteta avoimesti, vaan kilpailutusta kierretään ostamalla ennalta määriteltyjen yhtiöiden osakkeita. Omistuksen myötä niistä tulee niin sanottuja inhouse-yhtiöitä, joilta voidaan ostaa palveluita ilman kilpailutusta. Koska todellista kilpailua ei ole, ei näillä yhtiöillä ole myöskään kannustimia käyttää veronmaksajien rahaa tehokkaasti.

Pirkanmaan hyvinvointialue ostaa tänä vuonna palveluita noin tuhannella miljoonalla eurolla. Tästä merkittävä osa jää jatkossa avointen kilpailutusten ulkopuolelle. Tilanne on kriittinen suurelle joukolle yksityisiä yrityksiä ja yrittäjiä, jotka tarjoavat julkiselle sektorille tukipalveluita. Tällaisia palveluita ovat esimerkiksi siivous- ja ruokapalvelut, kuljetus ja logistiikka, työvaate- ja pesulapalvelut sekä tietotekniikka.

Inhouse-yhtiöiden käyttöä perusteltiin alunperin sillä, että ne järjestäisivät avoimet kilpailutukset yksityisen sektorin yrityksille. Tämä tavoite näyttää toistaiseksi jääneen juhlapuheiden asteelle. Seuraavan eduskunnan tuleekin puuttua lainsäädännön tasolla tällaiseen kilpailutusten kiertämiseen. Valtion ei koskaan pidä kilpailla yritysten kanssa, sillä Suomi tarvitsee yrittäjiä ja yrittäjyyttä.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu 15.3.2023 Lempäälän-Vesilahden Sanomissa.

Jocka vieraili Tere Sammallahden Televisiossa – tykitystä taloudesta, työstä ja vasemmiston vaalipopulismista

Tere Sammallahti kutsui minut vierailemaan maineikkaassa Terevisio-podcastissaan. Tällä kertaa keskusteltiin Helsingin Sanomien viallisesta vaalikoneesta, taloudesta, työllisyydestä, koulutusesta ja vasemmiston vaalipopulismista. Puolitoistatuntinen tykitys kannattaa katsoa, jos haluaa tietää mihin suuntaan Suomea tulee jatkossa luotsata kasvun ja hyvinvoinnin saamiseksi.

Työ.
Talous.
Turvallisuus.
Träskbäck.

Hesarin vaalikoneessa virhe – ideologia ohitti matematiikan?

Vuosi vuodelta useampi suomalainen äänestäjä selvittää vaalikoneiden avulla itselleen sopivimman ehdokkaan. Näillä eri mediatalojen vaalikoneilla onkin nykyisin alati suurempi merkitys demokratian toteutumisessa, koska niiden tuloksilla on aidosti merkitystä äänestäjien valinnoissa. Tästä syystä suomalaisten tulisi voida luottaa vaalikoneiden tuloksiin. Helsingin Sanomien kohdalla näin ei kuitenkaan välttämättä ole.

Olen saanut parin päivän aikana useita huolestuneita yhteydenottoja siitä, että Helsingin Sanomien vaalikone ei ole tarjonnut minua sopivimmaksi ehdokkaaksi, vaikka lähes kaikki ehdokkaan mielipiteet ja vastaukset ovat olleet samat kuin vaalikoneen tehneen äänestäjän. Kun yhä useampi tuttu hämmästeli samaa ilmiötä, päätin ryhtyä selvittämään asiaa ja toden totta havainto pitää kuin pitääkin paikkansa. Hesarin vaalikoneessa on virhe.

Luonnollisesti tiedän mitä olen itse vaalikoneeseen ehdokkaana vastannut, joten ryhdyin kokeilemaan miten Hesarin vaalikone käyttäytyi. Antaessani äänestäjän roolissa vaalikoneeseen kaikissa kysymyksissä samat vastaukset kuin olin ehdokkaana syöttänyt, oli sopivuus ehdokkaaseen täydet 100 prosenttia. Sitten ryhdyin testaamaan konetta siten, että vastasin yhtä vastausta lukuunottamatta kaikissa samoin kuin ehdokkaana. Arvelin, että näin joukosta löytyisi mahdollisesti väärään tulokseen johtava kysymys.

Ja sellainen myös löytyi.

Normaalisti vastausten erotessa ehdokkaan vastauksista vain yhdessä kysymyksessä ja siinäkin vain yhdellä pykälällä, on ehdokkaan sopivuus lopputuloksissa yli 99 prosenttia. Sitten lopulta huomasin, että eräs kysymyksistä muodosti tähän hyvin hämmentävän poikkeuksen. Helsingin Sanomien toimituksellisen linjan tuntien ei ehkä yllättänyt, että tuloksia vääristävä kysymys liittyy sukupuoleen ja kuuluu ”Sukupuolten moninaisuus pitäisi ottaa huomioon Suomessa nykyistä paremmin”.

Ehdokkaana tietoja tähän vaalikoneeseen syöttäessäni vastasin tähän kysymykseen ”Täysin eri mieltä” ja nyt äänestäjänä vastatessani vastasin ”Jokseenkin eri mieltä”. Siis viereisen vaihtoehdon. (Kuva ohessa) Tämän eroavaisuuden olisi tullut pitää minut edelleen kirkkaasti itselleni sopivampana ehdokkaana noin 99 prosentin osumalla, mutta Hesarin vaalikone laski yllättäen sopivuudeksi vain 83 prosenttia. Tämä siitä huolimatta, että kaikki muut vastaukset olivat täysin identtiset. Ohessa myös kuva, josta nähdään minun ja Hesarin mukaan kahden sopivamman ehdokkaan yhteensopivuus sekä Hesarin vaalikoneen antama yleisprosentti. Siitä on matkan varrella kadonnut peräti 17 prosenttiyksikköä.

Ehdokkaana on mahdotonta sanoa onko Hesarin vaalikoneessa tekninen virhe vai pusketaanko siinä Hesarin punavihertävää agendaa, mutta virhe on ilmiselvä. Toivon, että tässä on kyse puhtaasti teknisestä virheestä, jonka Hesarin tiimi korjaa ensi tilassa ja pahoittelee avoimesti virhettään. Selvää on, että millään kriittistä tarkastelua kestävällä argumentilla ei voida perustella sitä, että yksi arvokysymys heilauttaa vaalikoneen kokonaistuloksia peräti 17 prosenttiyksikköä (99,66%->83%). Kuvassa näkyy, että näin kuitenkin parhaillaan tapahtuu.

Sinäkin voit käydä kokeilemassa miten tämä virhe syntyy. Hesarin vaalikone löytyy tästä linkistä ja ehdokkaana syöttämät vastaukseni koneeseen tämän kirjoituksen lopuista. Voit vapaasti vertailla vastauksia kunnes Hesari saa vaalikoneensa virheen korjattua.

PS: Kuvassa listalla näkyvät muut ehdokkaat, Katri Virkkunen, Antti Järvensivu, Jari Kinnunen ja Jussi Haavisto ovat upeita ehdokkaita, joihin kannattaa tutustua. Olemme kaikki siis kokoomuksen ehdokkaita Pirkanmaalta.

Päivitys 20.2.2023 klo 09.20

Helsingin Sanomat vahvisti hetki sitten, että sen vaalikoneessa on tosiaan virhe. Lehden mukaan vaalikoneen koodista löytyi bugi, jonka johdosta yksi arvokysymys laskettiin tuloksiin kahteen kertaan. Toivon todella, että kyse oli vahingosta, sillä muitakin vaihtoehtoja on käynyt mielessä. Joka tapauksessa on hämmästyttävää, että Hesari julkaisi vaalikoneen, jonka toimintaa se ei ollut testannut kunnolla ja joka vääristi antamiaan tuloksia yhden arvokysymyksen pohjalta.

—–

Tässä alla ehdokkaana Hesarin vaalikoneeseen syöttämäni vastaukset. Ensin on kysymyksen järjestysnumero ja sen jälkeen on toisena numerona mainittu vasemmalta lukien se pallukka, jonka olen ehdokkaana koneeseen syöttänyt.

1-4
2-5

3-4
4-2
5-1
6-2

7-5
8-5
9-5

10-4
11-1

12-1
13-5
14-1
15-2

16-1
17-5
18-1
19-5
20-5
21-4
22-5
23-1 (Tässä on virhe)
24-5
25-4
26-5
27-2
28-5
29-1
30-5

Kolumni: Kauhea kankkunen ja korjaussarja

Elokuvassa Kauhea kankkunen joukko ystävyksiä irrottelee Las Vegasissa vailla arkirealismin pidäkkeitä. Holtiton juhliminen johtaa todellisuudentajun katoamiseen ja päättömään rahanmenoon. Polttarit päättyvät lopulta kalliiseen sekasortoon. Elokuvan avauskohtaukseen olisi sopinut fläppitaulu, jolle päähenkilö kirjoittaa ohjenuoraksi ”Rahaa on”. Seurue tekee nimittäin tulevaisuusinvestointeja esimerkiksi Black Jack -pelipöydässä. Todennäköisesti ystävykset olivat yhdessä todenneet, että rahaa voi käyttää rajattomasti pysyviin menoihin ja investointeihin.

Elokuvat ovat yleensä fiktiivisiä, mutta tälle jättisuosioon nousseelle Hollywood-hitille löytyy hämmästyttäviä yhtymäkohtia tosielämästä ja vieläpä läheltä suomalaisia. Elokuvissa tarinat päättyvät usein onnellisesti, mutta tosielämässä tilanne on toinen. Velat kun tulevat yleensä maksettavaksi korkojen kera. Katteettomat juhlapuheet pysyvistä miinus- tai nollakoroista kuuluvat vain sketsisarjoihin. Täällä tosielämän puolella neljän vuoden juhliminen alkaa olla nyt loppusuoralla, mutta kauhea kankkunen alkoi jo ennen juhlien päättymistä. Kyse ei nimittäin ole keksitystä tarinasta, vaikka sen juonenkäänteet ovatkin kuin komediasta. Ei ihme, että Pahkasika-lehti jouduttiin lopettamaan, koska sen oli mahdotonta kilpailla tosielämän kanssa.

Tosielämässä tarina ei pääty lopputeksteihin. Sen sijaan vastuullisten buumereiden täytyy kääriä hihat ja ryhtyä korjaamaan holtittoman juhlimisen seurauksia. Vastuunkantajien täytyy yrittää pelastaa mitä pelastettavissa on. Kulutusjuhlasta nauttivat ystävykset haluaisivat ymmärrettävästi jatkaa somehuuruista rientoaan, mutta jokainen päivä on yhteiskunnalle liikaa. Käsistä lähtenyt juhliminen voi joskus johtaa nestemäiseen korjaussarjaan, mutta sellaisen sijaan nyt tarvitaan talouden ja terveyspalveluiden korjaussarjaa. Sellaista, joilla saadaan talous tasapainoon ja terveyspalvelut kuntoon. Urakka kestää vuosia, eikä se tule olemaan kaunista. Vastuullista kyllä, mutta ei kaunista. Kesärannan bileet ovat ohi ja nyt on oikea aika tilata lasku.

Jocka Träskbäck
valtuutettu (kok.)
kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Tamperelainen-lehden kolumnini 15.2.2023.

Ammattiliitto ei maksa euroakaan ansiosidonnaisesta – sumutus jatkuu yhä

Kevään lakkojen ollessa jälleen ajankohtaisia on paikallaan kiinnittää huomiota ammattiliittojen järjestelmällisesti levittämään disinformaatioon. Ensinnäkin lakko ei missään tilanteessa pakota osallistumaan siihen, oli sitten liiton jäsen tai ei. Myös ammattiliiton jäsen voi halutessaan mennä töihin lakosta huolimatta. Näin ollen väitteet lakon ulottamisesta alan kaikkiin työntekijöihin on perätön.

Toinen olennainen seikka on ammattiliittojen vuosikymmeniä jatkunut järjestelmällinen sumutus, jossa ne ovat levittäneet perätöntä mielikuvaa siitä, että ammattiliitot maksaisivat ansiosidonnaista työttömyyskorvausta. Eivät maksa euroakaan. Kenellekään ja koskaan. Toistan: Ammattiliitot eivät maksa ansiosidonnaista kenellekään.

Olen kirjoittanut aiheesta vuosien ajan, ja nyt asia on jälleen ajankohtainen, kun palvelualojen ammattiliitto PAM valehtelee asiasta nuorille Tiktokissa julkaistussa videoissaan. Tiktokissa levitetyn perättömän väittämän mukaan ammattiliitosta saa ”liiton korvaukset”. Todellisuudessa mitään liiton korvauksia ei ole olemassa.

Ansiosidonnaisen korvauksista 95 prosenttia maksetaan valtion kassasta työttömyysvakuutusmaksuilla kerätyillä varoilla ja 5 prosenttia työttömyyskassasta. Ammattiliitot eivät sitä maksa. Työttömyyskassalain 1 § 3 momentin perusteella kassojen täytyy olla itsenäisiä toimijoita eivätkä ne saa olla sidoksissa edes ammattiliittoihin. Siksi onkin hämmentävää huomata, että ammattiliitot ovat saaneet levitettyä disinformaationsa peräti koulukirjoihin saakka. Yhteiskunta ui melko syvissä vesissä, kun koulukirjoissa valehdellaan oppilaille.

Ansiosidonnaisen saa siis työttömyyskassasta, eli siihen ei tarvita ammattiliittoa lainkaan. Viime vuosina ammattiliittojen jäsenmäärä onkin ollut rajussa syöksyssä, kun yhä useampi on ymmärrettävästi liittynyt suoraan työttömyyskassaan. Varsinkin YTK Loimaan kassa on saanut valtavasti uusia jäseniä ja itsekin liittyisin siihen, jos olisin vielä palkansaaja. Kannattaa varmistaa oma ansiosidonnainen sieltä.

Kolumni: Terveyspalvelut tarvitsevat korjaussarjan

Sosiaali- ja terveydenhoidon historian suurin muutos toteutui vuoden alussa, kun hyvinvointialueet käynnistivät toimintansa. Varsinainen nivelvaihe sujui pääosin hyvin, mutta kulisseissa kuohuu. Hyvinvointialueiden rahat nimittäin loppuivat jo ennen kuin toiminta pääsi edes alkamaan, ja valtio joutui työntämään kättä veronmaksajien taskuun 350 miljoonan euron verran. Valtion piikki aukesi siis välittömästi, joten kerta jäi tuskin viimeiseksi. Lisäraha ei tunnetusti kannusta talouskuriin saati toiminnan tehostamiseen. Sote-uudistuksen oli alunperin tarkoitus tuottaa miljardisäästöt, mutta nyt toteutunut uudistus keskittyy hoidon parantamisen sijaan lähinnä hallinnon lisäämiseen.

Rahan kaataminen ongelmien päälle on tällä hallituskaudella tullut tavaksi, mutta veronmaksajat ansaitsevat vastuullisempia ratkaisuja. Nyt tarvitaan kiireesti soten korjaussarjaa, jolla tehostetaan hyvinvointialueiden taloutta, parannetaan palveluita ja vähennetään ruuhkia. Ensinnäkin avustava henkilöstö tulee ottaa taas käyttöön, sillä lääkärien ja hoitajien tulee voida keskittyä heille kuuluviin työtehtäviin. Korkeasti koulutettujen ammattilaisten ei pidä käyttää rajallista työaikaa esimerkiksi sihteerien tai laitoshuoltajien tehtäviin.

Lempäälän-Vesilahden Sanomat 8.2.2023

Toiseksi hyvinvointialueet kiertävät parhaillaan tukipalvelujen kilpailutuksia niin sanottujen in house -yhtiöiden kautta. Tässä kyseenalaisessa toimintatavassa julkinen taho ostaa pienen osuuden julkisesta yhtiöstä, jotta se voisi ostaa tuotteita ja palveluita ilman kilpailutusta. Näin yksityiset yritykset pidetään tarkoituksellisesti ulkona palvelujen tarjoamisesta. Kolmanneksi tietojärjestelmien sirkus täytyy saada kuriin ja Suomessa käynnistää valtakunnallisen avoimen lähdekoodin tietojärjestelmän suunnittelu Viron mallin mukaisesti. Apotin kalliit virheet eivät saa toistua. Veronmaksajien rahaa täytyy ryhtyä käyttämään nykyistä vastuullisemmin.

Viime vuonna hallituksen säätämä pakkolaki sai noin tuhat hoitajaa poistamaan itsensä rekisteristä, mikä nopeutti hoitajapulan kriisiytymistä. Hoitajamitoituksen vuoksi Suomessa on parhaillaan tuhansia hoivapaikkoja tyhjänä, joten hoivaa vaille jäävät vanhukset ruuhkauttavat päivystyksiä. Hoitajamitoitus täytyy pikaisesti purkaa ja tilalle saada yksilökohtainen mitoitus, jossa kartoitetaan jokaisen vanhukset omat tarpeet ja hoitajien oikea määrä mitoitetaan sen mukaan. Hätiköidysti tehdystä lainsäädännöstä johtuvien valuvikojen korjaaminen jatkuu vielä pitkään, mutta hihat on jo kääritty ja työ parempien terveyspalvelujen eteen on jo alkanut.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
hyvinvointi- ja kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu 8.2.2023 Lempäälän-Vesilahden Sanomissa.

Kiitos vaalituesta Pro Markkinataloudelle – tässä vastaukseni Helsingin Sanomille

Suomessa ammattiliitot ovat rahoittaneet perinteisesti jättimäisillä summilla vasemmiston ehdokkaita, mutta nyt myös markkinatalouden asiaa ajava Pro Markkinatalous on ryhtynyt toimeen. Hain ja sain sieltä tukea vaalikampanjaani. Tuki menee erittäin hyvään tarkoitukseen. Äskettäin Helsingin Sanomien toimittaja lähestyi minua ja pyysi saada tietää miten vastasin Pro Markkinatalouden hakemuksessa olleisiin kysymyksiin. Vastasin toimittajalle mielelläni, sillä vastaukset kuvastavat hyvin tavoitteitani politiikassa. Avoimuuden kannattajana julkaisen vastaukset nyt myös blogissani kaikkien kiinnostuneiden tutustuttavaksi.

1. Miten haluat edistää vastuullista markkinataloutta ja Suomen kilpailukykyä sekä parantaa yrittäjien asemaa? Mainitse vastauksessa myös konkreettisia esimerkkejä.

Suomalaiset täytyy saada töihin ja ahkeruudesta täytyy palkita. Työn vastaanottamisen täytyy olla kannattavampaa kuin toimettomuuden. Siksi tuloverotusta tulee keventää ja vastikkeetonta passivoivaa sosiaaliturvaa leikata. Paikallinen sopiminen täytyy mahdollistaa kaikilla aloilla ja yleissitovuudesta tulee luopua. Yrittäjien asemaa täytyy parantaa mm. kaatamalla haitallinen YEL-esitys ja kehittämällä ongelmaan ennen kaikkea yrittäjien talouden kannalta kestävä ratkaisu. Myös yrittäjien sosiaaliturvaa täytyy parantaa ja kannustimia yrittäjäksi ryhtymiseen ja ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen lisätä merkittävästi. Ilman yrittäjiä ei ole hyvinvointia. Olen esittänyt myös mm. äitiysloman kustannusten täysimääräistä korvaamista työntantajille. Julkisen sektorin inhouse-yhtiöiden käyttämistä tulee rajoittaa, koska se estää vapaata kilpailua. Monituottajamallilla voidaan tuottaa laadukkaampia ja monipuolisempia palveluita edullisemmin. Palvelusetelien käyttöä tulee siksi lisätä merkittävästi ja ihmisille antaa mahdollisuus valita itse palveluntarjoajansa kokoomuksen jo vuosia sitten esittämän valinnanvapaus-teeman mukaisesti. Verkosivuillani asiasta lisää. Olen myös tehnyt parhaillaan vireillä olevan kansalaisaloitteen taloustaitojen opetuksen lisäämisen puolesta.

2. Miten tukisit veroratkaisuin kasvua ja yritysten kilpailukykyä (esimerkiksi veropohja, yksityishenkilöiden verotus ja/tai yritysverotus)?

Suomessa tulisi kokeilla vähintään alueellisesti Viron yritysveromallia, joka kannustaa investoimaan ja työllistämään. Yhteisöverotuksen keventämisen seurauksia on arvioitava Lafferin käyrän mukaisesti, koska edellisen kerran tulokset olivat hyviä. Edellä mainitsinkin jo, että tuloverotusta täytyy keventää ja vastikkeetonta sosiaaliturvaa leikata. Lisäksi ansiosidonnaisen kestoa tulee lyhentää 100 päivällä ja laskea sitä portaittain heti työttömyyden alusta lukien. Veropohjaa tulee kasvattaa panemalla ammattiliitot verolle arvioimalla niiden toimintaa tuloverolain 22 § edellytyksiä vasten. Ei siis lähdeverolla, joka on vain harhautusta.

3. Millaisena näet yksityisten palveluntuottajien roolin julkisten palvelujen tuottajina? Millaisia mahdollisuuksia näet markkinataloudella hyvinvointialueiden toiminnan edistäjänä?

Erittäin merkittävänä. Koen erittäin ongelmalliseksi kehityksen, jossa inhouse-yhtiöitä käytetään kasvavassa määrin julkisen sektorin hankintoihin yksityisten yritysten kustannuksella. Tämä kehitys tulisi kääntää, koska vapaan markkinatalouden ja avoimen kilpailutuksen ohittaminen tarkoittaa merkittävää kustannuslisää ja veropaineita yhteiskunnalle. Erityisesti sote-alalla ja sen tukipalveluissa yksityisten yritysten roolia täytyy kasvattaa ja inhouse-yhtiöiden käyttämistä kilpailutusten ohittamisessa rajoittaa. Lisäksi yksityinen palvelutuotanto täytyy ottaa sote-sektorilla aktiivisesti mukaan. Peruspalveluita ei ole mahdollista tuottaa ilman yrityksiä.

4. Miten edistäisit yritysten tarvitsemien osaajien ja työntekijöiden saatavuutta sekä työllisyysasteen vahvistamista?

Olen esittänyt jo vuosia, että tarveharkinnasta täytyy luopua. Välittömästi tulisi luopua ICT-alalla käytössä olevasta tutkintovaatimuksesta ja vastineeksi nostaa palkkavaatimusta 3000 eurosta 4000 euroon, koska alan huippuosaajilla ei ole aina tutkintoa. Suomalaisten kannustinloukkuja tulee vähentää kaikissa tuloluokissa, eli myös korkeakoulutetuissa ja tuloveron progressiota loiventaa merkittävästi ja harkita tasaveroa. Työllisyysaste saadaan nousuun, kun kannustinloukuista luovutaan ja ihmisten kannattaa taas ottaa työtä vastaan. Uudet työpaikat syntyvät lähes yksinomaan pieniin ja pk-yrityksiin, joten niiden työllistämistä täytyy tukea. Eräs keino on ajaa Sipilän hallituksen harmillisesti kaatama ”irtisanomislaki” läpi, jotta työmarkkinoiden joustavuus Tanskan mallin mukaan alentaisi työllistämisen kynnystä. Lisäksi muuntokoulutusta tulee lisätä, koska se auttaa opettelemaan uuden ammatin ja sen myötä työllistymään. Sosiaaliturvan pitää olla leposohvan sijaan kuin trampoliini, joka auttaa ihmisen takaisin työelämään.

5. Millainen rooli Suomella tulisi olla osana Euroopan Unionia? Miten Suomen tulisi asemoitua toisaalta EU:n sisämarkkinoiden ja toisaalta suomalaisten yritysten kansallisen edun ajamisessa?

Suomen tulisi olla terveen talouden ja talouskurin äänitorvena Euroopassa, mutta viime vuosina suunta on ollut päinvastainen. Suomalaisten yritysten etuja tulee ajaa Euroopan unioninissa voimakkaasti ja avata ovia erityisesti vientimarkkinoille. Nyt Suomen rooli on jostain syystä kääntynyt sellaiseksi, että omia yrityksiä ja kansalaisia ennemminkin poljetaan Marinin hallituksen toimesta. Metsäala on hyvä esimerkki tästä haitallisesta suuntauksesta.

6. Millä konkreettisilla keinoilla suomalaisten yritysten kilpailuetua voitaisiin edistää Suomen siirtyessä kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa ja etsiessä ratkaisua ekologiseen kriisiin?

Kansainvälisesti Suomessa on äärimmäisen hyvää osaamista myös näiden ympäristökysymysten ratkaisemisesta. Kun ratkaisuja saadaan vietyä maailmalle, on kyseessä sekä taloudellisesti tuottoisasta toiminnasta että myös tehokkaimmasta mahdollisesta ympäristöteosta, johon suomalaiset yritykset kykenevät. Omassa maassa näpertelyllä ei ole merkitystä koko planeetan tulevaisuudelle, mutta suomalaisella huipputeknologialla voi olla maailmalle vietynä aitoa merkitystä.

Työnteosta täytyy tehdä taas kannattavaa

Suomalaiset yritykset kärsivät parhaillaan vakavasta työvoimapulasta, vaikka samaan aikaan satoja tuhansia työkykyisiä on työttömänä. Työn vastaanottamisen pitäisi olla aina kannattavaa, mutta nyt näin ei ole. Työstä käteen jäävä ansiotulo verrattuna tukirahoilla elämiseen on usein liian pieni verrattuna menetettyyn vapaa-aikaan.

Tällaiset kannustinloukut ovat uhka nykyisen hyvinvointivaltion tulevaisuudelle. Sosiaaliturvan tulisi olla kuin työelämään palauttava trampoliini, ei kuten pehmeä löhösohva. Ongelma on poliitikoiden rakentama, joten heidän tulee se myös korjata. Työelämä tarvitsee kiireesti korjaussarjan, koska nykymenoon suomalaisella yhteiskunnalla ei ole yksinkertaisesti enää varaa.

Kannustinloukkujen kuvitellaan usein olevan vain työttömien ongelma. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan ole, sillä korkeakoulutettujen Akavan taannoisen kyselyn mukaan 34 prosenttia sen jäsenistä jättää lisätyöt ottamatta. Syynä on erityisesti tuloverotuksen progressio, joka vähentää lisätöistä käteen jäävää palkkaa.

Lempäälän-Vesilahden Sanomat 18.1.2023

Koulutusta tulisi mielestäni arvioida yhteiskunnan investointina, jonka sijoitetun pääoman tuottoa tuloveron progressio nyt pienentää. Samalla hukataan arvokkaita resursseja ja osaamista. Progressio on osasyy myös siihen, että tuhannet verovaroin koulutetut suomalaiset huippuosaajat ovat jo muuttaneet ulkomaille.

Työstä täytyy tehdä taas taloudellisesti houkuttelevaa. Siksi tuloverotusta tulee keventää ja progressiota loiventaa merkittävästi. Työkykyisten sosiaaliturvan vastikkeellisuutta tulee lisätä sekä ansiosidonnaista lyhentää ja porrastaa. Samalla erityisesti pieniä ja pk-yrityksiä tulee kannustaa työllistämiseen. Opintotuen tuloraja tulee poistaa, jotta yhä useampi opiskelija omaksuisi työnteon kulttuurin ja voisi vaikuttaa omaan elintasoonsa nykyistä paremmin.

Työnteko vähentää tehokkaasti syrjäytymistä, koska se saa ihmisen tuntemaan itsensä aktiiviseksi osaksi yhteiskuntaa ja työyhteisö tuo ympärille sosiaalisen verkoston. Työ on parasta sosiaaliturvaa ja se mahdollistaa myös yhteiskunnan hyvinvoinnin.

Jocka Träskbäck
kunnanvaltuutettu (kok.)
yrittäjä

Kirjoitus on julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 15.1.2023.

Kolumni: Hyvinvointialue aloitti – edessä voi olla haasteita

Turvallista alkanutta vuotta! Elämme parhaillaan historiallisia aikoja, sillä olemme jatkossa kaikki Suomen suurimman hyvinvointialueen asukkaita. Sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä pelastustoimessa kuntarajat katosivat nimittäin uudenvuoden ilotulitusten myötä. Suuri joukko viranhaltijoita on tehnyt hartiavoimin töitä, jotta ihmiset saisivat jatkossa sote-palveluita mahdollisimman saumattomasti kautta Pirkanmaan. Heikon lainvalmistelun vuoksi työtä on kuitenkin jouduttu tekemään kovassa kiireessä, joten nyt kannattaa varautua myös ongelmatilanteisiin. Erityisesti tietojärjestelmien ja palkkahallinnon osalta ilmassa on parhaillaan kovasti kysymysmerkkejä. Hyvinvointialueen ensimmäiset palkat tulevat sopivasti maksuun perjantaina 13. päivä.

Tämä historiallinen muutos tapahtuu hetkellä, joka ei ainakaan vähennä tilanteeseen liittyviä epävarmuuksia. Terveydenhoito on parhaillaan historiansa syvimmässä kriisissä, joka näkyy sekä vanhustenhoidossa että päivitysten ruuhkautumisessa. Juurisyitä tähän ovat ennen kaikkea huolimattomasti säädetty hoitajamitoitus sekä vakava hoitajapula. Lakkoihin liittyneen pakkolain seurauksena viime vuonna peräti tuhat hoitajaa pyysi poistamaan ammattioikeutensa Valviran rekisteristä, kun normaalisti poistuma on ollut vain kymmeniä hoitajia vuodessa.

Suomessa on parhaillaan tuhansia vanhusten hoivapaikkoja vapaana, mutta niitä ei voida ottaa käyttöön hoitajamitoituksen vuoksi. Kun vanhukset eivät saa ammattimaista tukea läheltään, joutuvat he turvautumaan päivystyksiin. Kriisi päivystyksissä, hoitoonpääsyssä ja vanhustenhoidossa tulee syvenemään, mikäli hoitajamitoitusta hallituksen suunnitelmien mukaan kiristetään ja lisäksi kela-korvauksia poistetaan. Nyt päätöksentekoon tarvitaan realismia, sillä suomalaisten ei pitäisi koskaan joutua maksamaan politiikan hintaa terveydellään.

Monia kuntalaisia on viime päivinä ihmetyttänyt sairaanhoitopiirin tapaus, jossa jouduimme kutsumaan koolle ylimääräisen valtuuston kokouksen. Kyse oli siitä, että hyvinvointialueen budjettiin oli jostain syystä laskettu mukaan kuntien omistaman sairaanhoitopiirin rahaa, vaikka hyvinvointialueen rahoitus kuuluu valtiolle. Sairaanhoitopiirin hallitus halusi laskuttaa 8,1 miljoonan euron alijäämän kunnilta, vaikka konserniyhtiöissä oli 30 miljoonaa euroa jakokelpoisia varoja. Mikäli laskutus olisi tehty, olisi se vähentänyt miljoonilla euroilla kuntien tulevien vuosien valtionosuuksia, eli tarkoittanut pysyviä leikkauksia esimerkiksi koulutukseen, varhaiskasvatukseen ja muihin peruspalveluihin. Esityksestäni valtuusto päätti, että tämä alijäämä täytyy kattaa konsernin sisällä.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
hyvinvointi- ja kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu 4.1.2023 Lempäälän-Vesilahden Sanomissa.