Encore Mont Blancille

Lentosää näytti aika heikolta, joten päätimme lähteä tsekkaamaan Mont Blancin Midi-huipun, joka jäi viimeksi näkemättä, kun missattiin viimeinen
hissi. Mesta olikin aikas hieno kokemus vaikka ehdimme olla huipulla vain yhden oluen ajan. Koveneva tuuli uhkasi pysäyttää hissin, jolloin olisimme joutuneet jäämään ylös odottamaan tuulen tyyntymistä.

Pääsimme kuitenkin onnellisesti alas, mutta hissi tosiaan pysäytettiin kun väki oli saatu alas huipulta. Sääennustus lupasi alueelle ukkosmyrskyjä, mutta muuten mikään ei viitannut siihen, mitä muutaman tunnin kuluttua tapahtuisi

Rajua keliä

Tänään tuli tempaistua toinen oikea lentopäivä putkeen. Mentiin ajoissa Forclazin lähtöpaikalle ja sieltä parin tunnin odottelun jälkeen iltapäivän rajuhko keli rauhoittui sen verran, että päätettiin suunnata ilmaan. Keli oli lähtöpaikalla ihan leppoisa, ja sain hilattua itseni yli 1.800 metrin (msl) korkeuteen.

Vuoren huippua rinnetuulimaisesti lennettäessä keli oli vielä siedettävä, mutta kun irtautui rinteen päältä niin edessä oli hiukan liian tiukkaa rytyytystä. Termiikki oli ulkona rinteestä vittumaisen terävää ja rajua. Reilun puolen tunnin kiikutuksen jälkeen päätin suunnata laskupaikalle. Ongelmana oli vain se, ettei alas tuntunut pääsevän millään. Pientä termoa oli niin, että joka paikassa kanteli.

Pikku hiljaa korkeus alkoi huveta ja lento päättyi noin 50 minuutin jälkeen onnellisesti. Hieno lento, vaikkakin hiukan rajussa kelissä. Uintireissun ja illan juustojen, patonkien ja viinien jälkeen painuttiin koko sakki pehkuihin odottamaan uutta lentopäivää.

Vuoristolentoa!

Aamupäivällä käytiin aistimassa Annecyn keskustan ilmapiiriä. Iltapäivällä testattiin ensin Planfaitin lentomesta, josta otettiin noin 20 minuutin lento, kun keli tuntui loppuvan kesken. Myöhemmin lähdettiin vielä korkealle lähtöpaikalle Forclaziin, jossa olikin jo ehkä 30 liidintä ilmassa.

Singahdimme tietenkin perään 1.275 metrin (msl) korkeudelta ja keli oli upea. Itse pääsin omaan ennätyskorkeuteen 1.934 metriä (msl), eli vuoren huipun päälle lentämään aitoa vuoristolentoa! Sahasin tunnin verran huippua edestakaisin pysyen 400 – 659 metriä lähtöpaikan yläpuolella. Annecy-järveen oli vertikaalia parhaimmillaan 1.467 metriä.

Maisemat oli super-upeat ja kun tunnin sahailun jälkeen päätin lähteä puolen tunnin leppoisaan liukuun laskupaikalle, niin matkalla ehdin ottaa vielä aika mukavasti valokuvia Annecyn maisemista. Lentoaika 1h 27min. Osa jengistä lensi Planfaitilla, jossa yksi suomalainen siipi käväisi myös puussa…

Illalla käytiin jengillä virkistäytymässä Annecy-järven kirkkaassa vedessä.

Lentopäivä ja onnettomuus

Lentopäivä alkoi hieman heikosti, sillä saksalainen naispilotti putosi Forclazin lähtöpaikan töyräältä alas metsään. Siipi ei ilmeisesti vielä oikein lentänyt kun pilotti hyppäsi jo valjaisiin. Pelastushelikopteri kävi ensin pudottamassa naisen luo kolme hoitajaa ja myöhemmin nosti koko jengin kopteriin.

Lopulta odotimme lentokeliä muutaman tunnin ja kun vihdoin saimme gearit kannettua ylös niin keli alkoi muuttua radikaalisti. Kun kolme liidintä oli saatu ilmaan niin paikallinen hero suositteli ottamaan liitimet heti alas ja ilmoitti, että lentotoiminta olisi syytä lopettaa. Viisi minuuttia tämän jälkeen raju tuuli- ja saderintama saavutti lähtöpaikan, joten kamat kasaan ja odottamaan uutta lentopäivää. Prkl.

Kauppareissun jälkeen huomasimme, että keli oli taas hyvin nopeasti parantunut ja tuuli tyyntynyt. Majapaikan sijaan suuntasimme Planfaitin lähtöpaikalle, josta saatiinkin lennot. Liukua lähtöpaikalta laskuun tuli 378 metriä ja lentoaika ilman termiikkiä oli 7 minuuttia. Mäenlaskua siis, mutta tuli ainakin lentopäivä.

Chamonix & Mont Blanc

Aamiaisen jälkeen lähdettiin zoomaamaan matalampaa lähtöpaikkaa noin 400 metrin korkeudessa. Keli ei oikein suosinut, joten tsekattiin vielä eilinen korkeampi lähtömesta Forclazin kylän yläpuolella. Molemmissa keli lentonäytti aika heikolta ja paikallinen hero vahvisti asian, joten päätettiin lähteä tarkastamaan Chamonix ja Mont-Blanc, eli Mount Blanc. Nimen kirjoitusasusta on näköjään monta versiota riippien kielestä.

Chamonix’ssa safkattiin pitkän kaavan mukaan, joten myöhästyttiin Mont-Blancin Midi-huipulle vievästä kabiinihissistä puoli tuntia. Huippu jäi siis ”valloittamatta”. Illalla juhlittiin Nurmisen synttäreitä Annecyn majapaikassa oluen, viinin ja juustojen voimalla.

Varjoliitoreissu Ranskaan

Matkattiin eilen 18 tuntia Tampereelta Annecyyn. Lennettiin ensin Kööpenhaminan kautta Geneveen, Sveitsiin, josta matkatiin jengillä linja-autolla noin 40 kilsaa Ranskan puolelle Annecyyn. Muutaman tunnin chillailun ja auton vuokrauksen jälkeen päästiin jatkamaan majapaikalle Rhönen Alppien siimekseen. Asumme reissun ajan Erikin ja Annan majapaikassa Dingy & St. Clairin kylässä. Siellä uni maittoi…

Tänään päästiin sit tsekkailemaan lentopaikkoja. Ensin tsekkailtiin hetki muiden touhuja ja sit rohkaistiin mielemme ja päätettiin korkata Annecyn uhkeat rinteet. Forclazin lähtöpaikka oli 1.275 metriä meren pinnasta. Ensimmäinen lento oli todella bueno, vaikka otettiinkin aika iisisti. Ilmassa oli suomalaisittain hiukan ruuhkaa, jotain 20-25 siipeä samassa mytyssä.

Laskupaikka oli Doussardin kylässä Annecy-järven eteläpuolella noin 950 metriä lähtöpaikan alapuolella. Mukavan 30 – 40 minuutin (variometristä loppui patterit) rinnetuulessa pyörähtelyn ja mäenlaskun jälkeen maistui laskupaikan hodari. Mahtava aloitus reissun lento-osuudelle. Maisemat oli uskomattoman upeat! Fotoja tulossa….

Testausta mobiilisti

Tässä hieman testikuvaa komukasta käsin jos vaikka pitäisi jossain vaiheessa lähettää tiukkaa matskua saitille. Ihan mukavalta näyttää. Tänään suunta on jälleen Jämille, kun keli tuntuisi suosivan. Toivottavasti myös tuulet ovat meille suotuisat, niin päästään ilmaankin.

Varjoliitoa kesäsäässä

varjoliito jocka jämi jämijärvi
Kulunut viikonloppu oli paras mahdollinen kesäviikonloppu. Säiden herra suosi kyllä kunnolla, joten keli oli mitä parhain myös varjoliito -nimisen lajin harrastamiseen. Eilen lauantaina oltiin aamusta iltaan Jämillä harrastamassa ilmailulajien kuningasta, varjoliitoa. Lämpöä riitti reilusti yli 20 astetta ja tuulta oli pari metriä sekunnissa. Tuulta olisi tosin voinut olla hieman enemmän ja muhkeista pilvistä huolimatta termiikkejä ei ollut tarpeeksi ainakaan kentän liepeillä, mutta se ei fiilistä häirinnyt.

Sama meisinki jatkui tänään sunnuntaina. Tosin tuulta oli jälleen hieman liian vähän, koska termiset puuskat toivat mukanaan myös vaarallista myötätuulta parhaaseen lentoaikaan iltapäivällä. Lähtö olisi voinut muodostua liian vaaralliseksi puuskien takia, joten tänään lentoja tuli vain kaksi. Eilisen seitsemän lentoa kuitenkin nostivat viikonlopun saldon mukavasti yhdeksään, mikä taitaa olla ennätykseni yhdelle viikonlopulle.

Leikin eilen McGyveriä ja teippasin jeesusteipillä videokameran kypärääni kiinni, joten sain kolme lyhyttä lentoa alusta lähtien videolle pilotin perpektiivistä. Pitääkin heittää jokin niistä nettiin zoomailtavaksi. Mukana on siis koko lento lähdöstä ja hinauksesta aina laskuun saakka. Elina pääsi myös ilmojen teille, kun Janne kävi lentämässä trikellä melkein tunnin pituisen setin Jämin ympäristössä.

Lähes täydellisen viikonlopun kruunasi saunominen mökillä. Jämin lentokentän pölyt pois pinnasta ja takaisin Tampereelle. Nyt väsyttää oikein kunnolla. Ulkoilma tekee todella hyvää.

Tsekkaa viikonlopun koko kuvasaldo. Video tulossa myöhemmin.

Dieselkopteri

Alan harrastajana seuraan aika tarkkaan myös ilmailualan uutisointia. Tänään Aamulehti uutisoi otsikolla ”Liperissä rakennettiin maailman ensimmäinen dieselkopteri”. Ovat kuulemma siellä testanneetkin tällaista maailman ihmettä jo 20 tunnin ajan, jotta vatkaimelle saataisiin lentolupa. Ihan jees meisinki, ellen olisi lukenut lähes pari kuukautta sitten ilmestynyttä Ilmailu -lehteä.

Ilmailussa uutisoitiin niin ikään otsikolla ”Dieselkopteri”, ja nyt kyseessä olikin MK-3 helikopterin prototyyppi, joka odotti toukokuussa ensilentoaan ja nyt lienee sen nyt jo tehnyt. Tiukoille menee kumpi saa ensimmäisenä tyyppihyväksynnän. Suomalaiset näyttäisivät olevan asiassa kuitenkin askeleen edellä. Onnea matkaan!

Lentokausi alkoi

Parin viikon takaisen Pallaksen lentoleirin jälkeen siirryttiin tänään upeasti kesäkauteen. Jämillä oli kunnon jengi harrastamassa sekä varjoliitoa että riippuliitoa. Keli oli mitä parhain ja aurinko paistoi. Releet niskaan ja ilmaan!

Itse lensin ”vain” kaksi lentoa, mutta molemmat ihan huippusettejä. Molemmissa suoraan hinauksesta noin 350 metrin korkeudelta nostoon ja sitä kautta ylös. Ensimmäisen noston hukkasin jossain 600 metrissä, mutta toisella lennolla hissi kuljetti 1010 metrin korkeuteen. Kilsa meni siis rikki mukavasti ja tiimaa tuli yhteensä noin tunti.