Satakunnankadulla ruuhkaa, ei ruuhkaa, ruuhkaa, ei ruuhkaa

Rakkaat tamperelaiset, kertokaa minulle onko Satakunnankadulla ollut ruuhkia Rantatunnelin valmistuttua vai eikö ole ollut ruuhkia. Minusta on jokseenkin hämmentävää seurata eräiden tamperelaisten poliitikoiden touhuja. Nimeltä mainitsemattoman ryhmän valtuustoryhmän varapuheenjohtaja julisti tänään Aamulehdessä, että Hämeenkadun avaaminen ei riitä pienentämään Satankunnankadun valtavia ruuhkia. Samaan aikaan saman ryhmän kaupunginvaltuutettu julistaa kuitenkin somessa valokuvien kera, että Satakunnankadulla ei ole ollut ruuhkia edes pahimpaan ruuhka-aikaan.

Satakunnankadun täydellistä ruuhkattomuutta tosin kampanjoitiin ennen päätöstä Hämeenkadun avaamisesta, ja ruuhkaisuutta sen sijaan nyt avaamispäätöksen jälkeen. Jos kumpaakin herraa uskotaan – mikä on tietenkin asiallista – niin ryhmän mukaan Satakunnankadulla ei ollut ruuhkia Rantatunnelin valmistumisen jälleen, kunnes Hämeenkadun avauspäätöksen yhteydessä Satakunnankatu onkin yllättäen ruuhkautunut niin pahasti, ettei edes Hämeenkadun avaaminen enää riitä ruuhkien purkamiseen.

”Tältä näyttää Satakunnakadun ja Lapintien risteys torstaina klo 16.32 kun se on ”ihan tukossa”.”
– Facebook 29.12.2016

”Sama tilanne taas noin 16.15. Ei tietoakaan ruuhkasta. Ilmeisesti edelleen kaikki lomalla.”
Facebook 4.1.2017

”Jos Satakunnankadulta lähtee 500–1000 autoa, se ei poista ruuhkia. Näin pienen vaikutuksen takia koko Hämeenkatu tulee täyteen tietyöautoja.”
Aamulehti 11.1.2017

Melko erikoinen ruuhka, kun se tulee ja menee aivan kulloisenkin päivän poliittisen agendan mukaisesti. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Ihmiskunnan suurin puhallus käynnissä?

JULKAISTU 1.2.2016: Kaikille lienee selvää, että Fortumin sähköverkkojen myynti Carunan sijoittajille oli karmaiseva virhe. Se oli toki monilla tiedossa jo kolme vuotta sitten, kun asiaa vasta suunniteltiin. Suomalaiset maksavat nyt tästä tempusta kovan hinnan monin eri tavoin, kuten esimerkiksi hintojen räjähdysmäisenä nousuna ja verotulojen katoamisena maailman ääriin. Kukaan ei voi kiistää, etteikö sähköverkkojen monopolin myynti olisi ollut valtava virhe, kuten oli myös sähköyhtiöille määritelty velvoite siirtää sähköjohdot maahan.

Carunan kauppa on nyt kuitenkin jäämässä sivuosaan, jos vireillä oleva ihmiskunnan suurin puhallus, TTIP-sopimus, toteutuu esitetyssä muodossa. Sopimuksen toteutuminen voidaan kuitenkin vielä estää, ja siihen tuleekin pyrkiä kaikin keinoin. Jos Suomi ja muut EU-maat menevät vapaakaupan hurmoksessaan hyväksymään sopimukseen sisältyvän investointisuojan, ovat Carunan hinnankorotukset sen tuomiin ongelmiin verrattuna kuin pieru Saharassa.

Monet ovat väittäneet varsinkin some-keskusteluissa väittäneet, että TTIP-sopimuksesta ei olisi mitään todellista vaaraa, ja että kyseessä olisi Suomelle ja Yhdysvalloille win-win-tilanne. Asioita tarkemmin seuranneet kuitenkin tietävät miten asia todellisuudessa on. TTIP-sopimus ja sitä vastaavat (mm. CETA) ovat saattaneet lukuisia maita vakaviin ongelmiin, kun valta on siirtynyt demokraattisesti valituilta parlamenteilta monikansallisten yritysten lakimiehille, jotka panevat isotkin maat polvilleen miljardivaatimuksillaan. Syynä tähän on sopimuksiin sisältyvä investointisuoja ja sen välimiesmenettely. Suomi olisi tuossa pelissä vain lypsylehmä ja pelinappula, jota ohjaavat Yhdysvalloissa istuvat yhdysvaltalaiset lakimiehet. Toisin sanoen jatkossa oikeudenmukaisuuden määrittelisivät Suomen ja muiden EU-maiden omien oikeuslaitosten sijaan ulkomaiset jättiyritykset. Se pitää estää.

PUHDAS VESI JULISTETTAVA IHMISOIKEUDEKSI

Suomella on eräs tähtitieteellisen arvokas omaisuus, jota aniharvalla maalla koko maailmassa on. Se on vesi. Puhdas vesi on Suomen ehdottomasti ja ylivoimaisesti merkittävin kansallisomaisuus. Se tulee olemaan tulevaisuudessa arvokkaampaa kuin öljy, joten Suomen maaperässä ja järvissä odottaa jopa satojen miljardien eurojen arvoinen omaisuus. Maailman arvokkain luonnonvara kiinnostaa monikansallisia yrityksiä siinä missä maaperämme arvometallit, joita Suomi lahjoittaa parhaillaan ulkomaalaisille yhtiöille miljardeilla euroilla vuosittain, koska kivikaudelle jämähtänyt kaivoslakimme sen mahdollistaa. Suomesta viedään vuosittain miljardien eurojen mineraalit, mutta tuhottu luonto jää tietenkin meille siivottavaksi. Esimerkiksi malmien arvosta jää Suomeen nykyisin alle kolme prosenttia. Nykyinen kaivoslaki on siis yksi suuri farssi ja se pitää saada uudistettua ennen CETA-sopimuksen voimaantuloa.

Palataan vielä TTIP-sopimukseen. Mikäli se hyväksytään, voi Suomi sanoa hyvästit maamme ylivoimaisesti arvokkaimmalle luonnonvaralle, sillä puhdas vesi tulee pala palalta siirtymään Nestlen ja muiden monikansallisten jättiyritysten omaisuudeksi. Vesi kokisi silloin saman kohtalon kuin malmimme ja mineraalimme. Joku voisi pitää tätä toteamusta foliohattuiluna, mutta silloin kannattaisi lukea enemmän. Menossa on nimittäin tämän kirjoituksen otsikon mukaisesti ihmiskunnan suurin puhallus.

Suomessa käytiin kolme vuotta sitten, vuonna 2013, kiivaita keskusteluja sähköverkkojen yksityistämisestä. Poliitikot julistivat, ettei Caruna voisi nostaa sähkön siirtohintoja miten haluaa. Kuinkas sitten kävikään? Niinpä. Viisi vuotta sitten käytiin kiivasta keskustelua siitä voivatko yhdysvaltalaiset tiedusteluorganisaatiot kuunnella kännyköitä. Moni sinisilmäinen piti väitteitä salaliittoteoriana ja foliohattuiluna. Kuinkas sitten kävikään? Niinpä.

Suomesta löytyy paljon ihmisiä, jotka eivät kyseenalaista medioiden esittämää yhtä ainoaa totuutta, koska silloin pitäisi nähdä vaivaa ja tutustua taustoihin suomalaista mediatarjontaa syvemmin. On helpompi maata kotisohvalla ja uskoa kaikki mitä poliitikot uutisissa satuilevat, koska silloin voi keskittyä vaikkapa Putouksen sketsihahmokisaan ja hakea jääkaapista uuden oluen. TTIP ja vastaavat sopimukset tulevat olemaan toteutuessaan montaa kertaluokkaa vakavampi ongelma kuin Caruna on meile koskaan ollut. Vapaakauppa on hyvä asia, mutta siihen liittyvä investointisuoja tulee olemaan EU-maille ja niiden itsemääräämisoikeudelle vaarallinen. Se on kuin valtioon ujutettu myrkkypilleri, joka vain odottaa aktivointiaan miljardien rahakoneeksi.

TJEU.

PÄIVITYS 26.12.2019: Kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi kertoi Ykkösaamussa olevansa huolissaan YK:ssa suunnitteilla olevasta investointituomioistuimesta, jota edistetään EU:n aloitteesta. Hänen mukaansa sijoittaja voisi sen toteutuessa viedä valtion suoraan oikeuteen esimerkiksi sillä perusteella, että valtion toiminta heikentää sijoittajan voittoa. Kansainväliset sijoittajat ovat saaneet viime aikoina oikeusteitse muun muassa Nigerialta yhdeksän miljadin ja Pakistanilta kuuden miljardin korvaukset. Perusteena on ollut saamatta jäänyt voitto. Toimittaja on Päivi Neitiniemi. Kuuntele haastattelu tästä. Katso myös tästä alta asiaan liittyviä artikkeleita viime vuosilta.

Why global water shortages pose threat of terror and war

Oil Giants Punish Venezuela through Dutch treaty

Venezuela loses US refinery as ConocoPhillips ICC award enforced in US court

Exxon Mobil is awarded US$1.6 billion in ICSID claim against Venezuela

Worldbank.org

Maailma digitalisoituu – ja Suomi perässä

Tampereella järjestettiin äskettäin Musiikki & Media -tapahtuma, jossa molempien alojen ammattilaiset kohtaavat toisensa. Tapahtumassa puitiin vuoden aikana tapahtunutta, mutta luodattiin myös tulevaa. Eräs päällimmäiseksi jääneistä teemoista oli digitalisoituminen, eli palvelujen muuttuminen alati nopeutuvassa tahdissa bittivirraksi.

Musiikki ja media ovat jo vuosia sitten muuttuneet pääosin digitaalisiksi. Julistin itse vuonna 2005 FM-radion kuolemaa vuoteen 2016 mennessä. Myönnän ennustukseni olleen Suomen osalta muutaman vuoden etuajassa, sillä Suomi tulee perinteisesti jälkijunassa. Televisio muutettiin digitaaliseksi jo vuosia sitten, ja radio seuraa vääjäämättä perässä.

Maailma muuttuu koko ajan nopeutuvassa tahdissa, mistä Mooren laki antoi viitteitä jo vuonna 1965. Tällä hetkellä kehitys, eli digitalisaatio ja robotisaatio, ovat Suomelle sekä mahdollisuus että uhka. Meillä on maailman huippuluokan osaajia, joten Suomella on kaikki mahdollisuudet nousta suosta, kunhan yritysten kansainvälinen kilpailukyky onnistutaan palauttamaan.

Digitalisaatio ja robotisaatio ovat meille kuitenkin myös uhka, jota emme voi välttää. Henkka Hyppönen kiteytti asian äskettäin toteamalla, että jokainen automatisoitavissa oleva ammatti automatisoidaan. Asiaa on hyvä miettiä, kun oma jälkikasvu miettii omaa uravalintaansa. Maailman muuttuminen koettelee Suomea poikkeuksellisen rajusti, mikä on helppo todeta YT-uutisista.

Muutokseen pitäisi yrittää sopeutua, mutta AY-liike tekee kaikkensa vastustaessaan työelämän päivittämistä 2000-luvulle. AY-liike hyötyy työttömyydestä monin tavoin, esimerkiksi imagohyödyllä ansiosidonnaisista päivärahoista. Monet kuvittelevat ansiosidonnaisen liittyvän jäsenmaksuihin, mutta todellisuus on toinen. Ansiosidonnaisista vain 5,5 prosenttia kuitataan työttömyyskassoista ja loput maksetaan jokaisen palkansaajan ja työnantajan maksamista verovaroista.

Suomi pitäisi nyt saada ohjattua uusille urille, että meillä olisi valoisa tulevaisuus muuttuvassa maailmassa. Jos jäämme 1970-luvulla kaivettuihin poteroihin, niin viimeinen voi sammuttaa valot.

Kirjoitus on julkaistu Tamperelainen-lehden kolumnina 27.10.2015.

Suomalaiset talkoot

Suomi on viime viikkoina jakautunut kahtia. Ihmisiin, jotka ymmärtävät talouden perusteita ja ihmisiin, jotka eivät ymmärrä. Meillä on vuosikymmeniin ensimmäinen hallitus, joka tietää mitä tehdä ja uskaltaa sen myös toteuttaa. Parlamentaarisessa demokratiassa päätökset tekee nimittäin kansan valitsema eduskunta ja hallitus, ei 1970-luvulle jämähtänyt AY-liike. Perjantaina näemme kuinka moni on tästä asiasta eri mieltä.

On huolestuttava nähdä kuinka moni luulee miljardien ilmestyvän valtion budjettiin jostain maagisesta taikaseinästä. Lapsille, opiskelijoille, työttömille, vanhuksille ja pakolaisille tarvitaan lisää rahaa, mutta samaan aikaan kahden edellisen hallituksen aikana ylettömästi nousseista palkoista ja etuuksista ei olla valmiita nipistämään yhtään. Paitsi tietenkin silloin, kun nipistys ei satu omalle kohdalle. Suomessa talkoot ovat nimittäin hieno asia siihen saakka kunnes joku työntää haravan omaan käteen.

Sosiaalisen median perusteella Suomi on muuttunut pahoinvointivaltioksi. Positiivisuus ja rakentavat ehdotukset jäävät usein tekstimuotoisten oksennusten jalkoihin. Sunnuntailisistä ja sairausloman karenssista noussut kohu vei kaiken huomion työllistämistä tukevilta positiivisilta päätöksiltä, joita ovat muun muassa palkan sivukulujen aleneminen ja nuorten naisten työllistämisen merkittävä tukeminen.

Suomen uusi nousu ja uusien työpaikkojen luominen ovat yrittäjien varassa. Yrittäjän sairausloma on kuitenkin aina ollut palkatonta. Yrittäjä ei ole koskaan saanut ylityö- tai sunnuntailisiä, eikä yrittäjällä ole koskaan ollut varsinaista työttömyys- tai muutosturvaa saati lomarahoja, palkallisia arkipyhiä ja pekkaspäiviä. Kaikki tämä yleensä palkansaajia pidemmällä työajalla ja pienemmällä palkalla. Kuinka monta yrittäjää olet silti nähnyt lakossa? Niinpä.

Kolumni julkaistiin tänään Tamperelainen-lehdessä.

Hallitus aloitti Suomen peruskorjauksen – kovat lääkkeet tarpeen

Tämä kirjoitus on julkaistu 9.9.2015, kun Sipilän hallitus oli ollut toiminnassa hieman yli kolme kuukautta.

Lukemattomat suomalaiset vinkuvat parhaillaan somessa hallituksen toimista, koska ne koskettavat viimein jossain määrin myös heidän omaa elämäänsä. Suomalainen luonne on sellainen, että kaikilta muilta saa ja pitää höylätä, mutta omaan tilipussiin ei saa koskea. Nyt on käyty kovasti keskustelua erityisesti siitä vaikuttavatko hallituksen päätökset – jotka ovat mielestäni parhaat päätökset vuosikymmeniin – oikeasti Suomen työllisyyteen ja talouteen. Minä tiedän vastauksen jo nyt.

Vaikuttavat varmasti. Piste.

Olen lukemattomien muiden yrittäjien kanssa peräänkuuluttanut jo vuosien ajan kaikkein tärkeimpänä asiana työllistämisen sivukulujen alentamista, ja nyt vihdoin ja viimein se on toteutumassa – joskin edelleen liian maltillisesti. Edellisen hallituksen tekemä yhteisöveron lasku oli työllisyyden kannalta yhdentekevä, koska yhteisöveroa maksetaan vasta tehdystä tuloksesta. Nykyisessä tilanteessa entistä harvempi pieni ja pk-yritys tuottaa lainkaan voittoa tai tuottaa sitä erittäin vähän, joten muutos oli työllisyyden kannalta täysin turha. Motiivina yhteisöveron laskulle oli sen sijaan pitää Suomen suhde muiden maiden verotukseen järkevällä tasolla ja pyrkimys pitää isot yritykset Suomessa. Siinä toki onnistuttiin, eli yhteisöveron lasku oli aivan oikea ja hyvin perusteltu ratkaisu.

Jos yhteisöveron laskun suuruinen euromääräinen alennus olisi kuitenkin tehty valtion budjetissa palkan sivukuluihin, niin työttömyysprosentti olisi varmasti tällä hetkellä nykyistä alhaisempi. Nyt kun sivukuluja viimein alennetaan, niin sillä tulee – sanokaa minun sanoneen – olemaan varmasti merkittävä vaikutus työllisyyteen. Muutoksen tultua voimaan sen positiivinen vaikutus uusien työntekijöiden palkkaamiseksi on nimittäin välitön toisin kuin yhteisöverolla. Kaiken lisäksi yrityksen täytyy nimenomaan työllistää ihmisiä saadakseen muutoksesta hyötyä toisin kuin yhteisöveron laskusta.

Näiden muutosten lisäksi esimerkiksi nuoren naisen palkkaaminen on ollut varsinkin pienille yrityksille (esim. kampaamot) yksinkertaisesti suuri riski, koska yhdestä äitiyslomasta koituu työnantajalle tuhansien eurojen suorat kulut. Tätä korvaamaan on nyt viimein päätetty ottaa käyttöön 2.500 euron kertakorvaus, joka kompensoi näitä kuluja ja alentaa siten kynnystä palkata nuori nainen. Se on hyvä askel tasa-arvoisempaan työelämään.

Nyt ollaan siis em. muutosten osalta uusien työpaikkojen luomisen kannalta oikealla uralla. Jokaisen työkykyisen saaminen kortistosta töihin nostaa kansantaloutta merkittävästi, kun työttömyyskorvaukset ja sossurahat muuttuvatkin verotettavaksi ansiotuloksi henkilön omasta työpanoksesta. Samalla ihminen voi muutenkin paremmin voidessaan tehdä konkreettista työtä ja huomatessaan olevansa taas tärkeä osa yhteiskuntaa. Toisin sanoen kyseessä on win-win -tilanne, jossa kaikki voittavat.

Sairauslomien karenssipäivä on odotettu uudistus, joka olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten ja joka on ollut jo aiemmin käytössä monissa maissa. Kataisen hallitus toimi kuitenkin päinvastoin ja sysäsi työajan lisäksi myös loma-ajan sairastelut yksin työnantajan niskoille. Se oli typerä sosialistinen päätös. Nyt Sipilän hallitus korjaa Kataisen hallituksen virheitä, kun työntekijän kontolle tulee viimein osa vastuusta sairaustapauksissa. Muutoksesta kohkaavat tahot näyttävät unohtaneen, että jatkossakin juuri työnantaja maksaa karenssipäivää lukuunottamatta työntekijän sairastelun omasta pussistaan, ja että yrittäjä on aina maksanut omat sairastelunsa. Ja yrittäjällä ei tunnetusti ole juuri minkäänlaista sosiaaliturvaa. Vieläkään.

Tiedän omasta kokemuksestani tapauksia, joissa yrityksessä on ollut töissä ns. saikuttelija, joka on tuottanut yritykselle valtavia kustannuksia tekaistuilla sairauslomilla. Parin päivän sairausloman saa nykyisin sormia napsauttamalla kun kerran vähän yskäisee, joten saikkua on haettu vilpillisesti krapulapäiviksi, viikonlopun jatkeeksi ja kun nyt vaan sattuu tekemään mieli paria palkallista vapaapäivää. Sipilän hallituksen muutos torppaa edes hieman tätä väärinkäyttöä. Ruotsissa lyhyet sairauslomat vähenivät ja sairauslomien keskipituus nousi, kun siellä tehtiin vastaava muutos. Sairauksien leviämiseen muutoksella ei ole merkitystä, koska monet sairaudet leviävät jo ennen kuin ne puhkeavat. Päätös karenssipäivästä on siis erittäin hyvä kaikkien paitsi saikuttelijoiden kannalta.

Sunnuntain tuplapalkasta luopumisella (100%->75%) ei ole minulle merkitystä, mutta kauppojen aukiolon vapautumiseen liitettynä sen olettaisi lisäävän työvoiman käyttöä vähittäiskaupassa ja siten parantavan alan työllisyyttä. Ymmärrän muun muassa poliisien ja sairaanhoitajien huolen, koska he joutuvat tekemään usein töitä sunnuntaina ilman että se on heidän oma valintansa. En kuitenkaan osaa kommentoida asiaa tarkemmin, koska en ole perehtynyt siihen tarvittavalla tarkkuudella. Arkipyhistä luopumista ei sen sijaan tarvitse edes perustella, koska tuollaisista reliikeistä olisi pitänyt päästä eroon jo vuosikymmeniä sitten.

Näistä muutoksista on nyt kohkattu Suomen suurimmassa syövässä, AY-liikkeessä, niin äänekkäästi, että jonkinlainen lakkoaalto näyttää tällä tietoa olevan tulossa. Se onkin oikeastaan vain ainoastaan asia, sillä nyt tarvitaan sijoituskielellä ”puhdistavaa rommausta”, joka nollaa pelin ja joka paljastaa miten vakavasti AY-liike todellisuudessa hidastaa Suomen pääsyä mukaan muissa maissa jo alkaneeseen nousukauteen. Ammattiyhdistyksiä pyydettiin kaksi kertaa mukaan näihin talkoisiin, mutta ne eivät suostuneet edes neuvottelemaan yhteiskuntasopimuksesta.

Vain lapselliset häiriköt lähtevät vetoamaan sopimusoikeuteen, jos kaikkia osapuolia on ensin pyydetty useampaan otteeseen mukaan ja he ovat päättäneet itse jättäytyä neuvotteluista pois. Toisaalta on hyvä, että AY-liike osoittaa kerta toisensa jälkeen myös jäsenilleen jääneensä kehityksessä 1970-luvun tasolle. Yhä useampi fiksu työntekijä on nimittäin huomannut, että ammattiyhdistys (esimerkiksi PAM viime päivinä) ei ole todellisuudessa enää vuosikausiin ajanut työntekijöiden asiaa, ja siksi työntekijän kannattaakin kyseenalaistaa palkastaan näille järjestöille maksamansa rahat.

Mitä seuraavaksi?

Hallituksen seuraavalla uudistuskierroksella merkittävä rooli olisi hyvä olla yritystukien lopettamisella, sillä ne maksetaan pitkälti yhteisöveron tuotolla. Yritystuet ovat perusteetonta tulonsiirtoa yrityksiltä toisille, joten ne vääristävät vakavasti kilpailua. Yritystuet tulee ottaa vahvaan kriittiseen tarkasteluun ja lopettaa niistä ne, joilla ei ole kiistatonta suoraa vaikutusta kansantalouteen. Perustellut yritystuet ovat todella vähissä.

Yritystukien lopettaminen ja niihin käytettävän yhteisöveron tuoton kohdentaminen järkevämmin mahdollistaisi esimerkiksi työllistämisen sivukulujen laskemisen vielä lisää. Yritystuista säästyneillä rahoilla voisi esimerkiksi ensimmäisen työtekijänsä palkkaava yritys saada yhden vuoden kokonaan ilman sivukuluja, jolloin työllistämisvaikutus olisi jälleen välitön ja jolloin valtio jäisi joka tapauksessa voiton puolelle sekä muiden verotuottojen nousun että sossukulujen laskun ansiosta. Kaikki voittaisivat.

Olenkin kirjoittanut jo vuosien ajan, että Suomessa jokainen työtön saa halutessaan työtä. Aina. Parhaillaan Suomessa on valtavasti vapaita työpaikkoja, joihin ei löydy tekijöitä. Samaan aikaan kortistot ovat pullollaan työttömiä, jotka nauttivat satojen päivien ajan ansiosidonnaista. Tämä on yhtälö, joka on pakko purkaa, jotta Suomi saadaan pyörimään. Taloutta on nimittäin mahdoton saada pyörimään niin pitkään kuin kotona kattoon sylkeminen on taloudellisesti järkevämpää kuin työn tekeminen.

Nuorten sossutuet täytyy muuttaa vastikkeellisiksi, jotta kotona laiskottelusta ei tule heille elämäntapa. Samalla täytyy lisäksi poistaa sekä AY-liikeen verovapaus että niiden jäsenmaksujen verovähennys kokonaan, sillä se on muinaisjäänne, jolla ei ole minkään valtakunnan perustetta. AY-liike ei ole enää vuosikymmeniin ollut yleishyödyllinen, joten sen verovapaudella ei ole perusteita.

Hallituksen lääkkeet surkean työllisyystilanteen parantamiseksi ovat siis seuraavat:

1) Palkan sivukulujen alentaminen
2) Kertakorvaus äitiysloman kuluista
3) Sairauslomien karenssipäivät
4) Sunnuntain tuplapalkasta luopuminen
5) Arkipyhistä luopuminen

Nyt Sipilän hallitukselta tarvitaan munaa, että uskaltavat uudistaa Suomea siten kuin juhlapuheissa ovat kertoneet. Popcornit mikroon ja odotellaan seuraavia käänteitä.

Monikulttuurisuutta vai pelkkää sanahelinää?

Monikulttuurisuus on minusta sitä, että maassa on asukkaita monista eri maista ja kulttuureista. Tarkennan vielä, että nimenomaan työtä tekeviä, ahkeria sekä maan lakeja ja normeja noudattavia asukkaita, mikä taas tarkoittaa pitkälti työperäistä maahanmuuttoa. Toivottavasti myös Sipilän hallitus on ymmärtänyt tämän ja keskittyy viimeinkin työperäisen maahanmuuton helpottamiseen, ettei kohkaus jäisi jälleen kerran vain pelkäksi sanahelinäksi ja omien häntien nostamiseksi, kuten niin monta kertaa aiemminkin.

Monikulttuurisuudesta on helppo lausua kauniita sanoja. Immostelijoihin on luontevaa purkaa monenlaisia turhaumia kesän kehnosta säästä alkaen. Mutta kun porukalle sitten koittaa tilaisuus ryhtyä aitoihin toimiin monikulttuurisuuden edistämiseksi, enemmistö kääntää selkänsä ja siirtää puheen grillaukseen tai mustikkaämpäriin.
Olli Muurainen

Yrityselämä tarvitsee vääjäämättä lisää työvoimaa ulkomailta, koska monet ammatit eivät enää kelpaa työtä vieroksuville suomalaisille vätyksille. Lehtien palstoilla on saatu tutustua lukuisiin ahkeriin maahanmuuttajiin, joista suuri joukko suomalaisista saisi ottaa opikseen. Ketä tahansa Suomeen ei kuitenkaan tule päästää loisimaan veroeuroilla – ei nyt eikä tulevaisuudessakaan – mutta Singaporen, Australian ja Sveitsin tapaan osaavia ammattilaisia tarvitsemme koko ajan enemmän sekä EU-maista että niiden ulkopuolelta. Samalla Suomi muuttuu automaattisesti viikko viikolta monikulttuurisemmaksi, värikkäämmäksi ja mielenkiintoisemmaksi maaksi sekä meille suomalaisille että myös ulkomaalaisille. Siihen tarvitaan kuitenkin myös hallituksen aitoja käytännön toimenpiteitä verotuksen, normien purkamisen ja työperäisen maahanmuuton tarveharkinnan suhteen. Nykyinen sääntö-Suomi on kaikkea muuta kuin houkutteleva uusi kotimaa, kuten jokainen suomalainen hyvin tietää.

Tällä viikolla on ollut trendikästä liputtaa monikulttuurisuuden puolesta ja myös nostaa itsensä jalustalle suvaitsevaisuuden airueena. Toiset ovat nostaneet oman häntänsä todella näkyvästi ja toiset taas ovat todenneet, että arkipäivän käytännön teot monikulttuurisuuden puolesta puhuvat paljon enemmän kuin osallistuminen mielenosoitukseen (toim. huom. Valtava hatunnosto Flinkkilälle historiallisen kovasta suorituksesta). Mielenosoitus on toki hyvä tapa saada tärkeälle lisänäkyvyyttä mediassa ja sitä kautta jokin suurempi asennemuutos voi saada alkunsa tai ainakin hieman voimistua. Ehkä tämän viikon kohkauksen ansiosta Ypäjän Esson baarissa uskalletaan jatkossa pitää monikulttuurisuuden puolesta puheenvuoro, joka olisi muuten jäänyt pitämättä. Toivottavasti.

Ilman maahanmuuttajia söisimme edelleen kumisaappaat jalassa läskisoosia, kuuntelisimme Dannya ja Nokia valmistaisi yhä noita edellä mainittuja kumisaappaita. Maahanmuutossa ja monikulttuurisuudessa on siis kyse yhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta erittäin merkittävästä asiasta. Näistä asioista olisi hienoa voida puhua ilman molempien ääripäiden ylilyöntejä. Monet ovat Immosen typerästä aivopierusta luonnollisesti eri mieltä kuin mies itse, mutta suvaitsevaisuutta on myös antaa muiden kertoa mielipiteensä. Mielenosoitukseen puhujaksi uskaltautuneelle persupoliitikolle buuaaminen oli harvinaisen nolo ylilyönti suvaitsevaisiksi itseään väittäviltä kansalaisilta syntyperään ja ihonväriin katsomatta. Se ei ollut suvaitsevaista, vaan ainoastaan noloa.

Monikulttuurisuuteen liittyvä keskustelu on jokseenkin hyödytöntä, jos se ei johda mihinkään muuhun kuin omahyväiseen tyrmistelyyn. Monikulttuurisuutta ei tueta unelmoimalla, päivittelemällä tai päätä aukomalla vaan rajoja aukomalla.
Olli Muurainen

Toivottavasti jatkossa buuausten sijaan nähdään arjen tekoja.

Tämän kolumnin lyhennetty versio julkaistiin Tamperelainen-lehdessä tänään.

Kun Suomi kehityksen kelkasta putosi

Suomalaiset saivat 2000-luvun alkupuolella kehua olevansa digitaalisen kehityksen vetureita koko maailmassa, kun internet levisi joka kylään ja kaupunkiin ja mobiilidata tuli kaikkien saataville. Sitten Suomi putosi kuitenkin kelkasta ja taantui tietotekniikan ja innovaatioiden apuluokkalaiseksi.

Nettinopeuksissa Suomi sijoittuu nykyisin kauas kärjestä, sillä Net Indexin maailmanlistalla olemme nyt sijalla 24. Meitä nopeammin surffaillaan esimerkiksi Romaniassa, Bulgariassa, Moldovassa ja Liettuassa. Trivago selvitti taannoin, että suomalaishotellien nettiyhteydet ovat yhtä surkealla tasolla.

Parhaillaan tuomioistuimessa käydään oikeutta TVkaista-palvelusta, joka on nerokas innovaatio. Palvelussa kuluttaja siirtää fyysisen digiboksinsa maksua vastaan verkkoon. TVkaistan perässä samanlaiset palvelut lanseerasivat myös esimerkiksi Elisa ja DNA. Nettidigiboksien suosion myötä tekijänoikeusjärjestöt ryhtyivät väittämään niitä laittomiksi, vaikka kyse on ainoastaan datan sijainnista.

Tuomioistuin päättää nyt saako kuluttaja tallentaa ohjelmansa verkkoon vai täytyyko bittien sijaita jatkossakin surisevassa laatikossa kotona. Toisin sanoen eletäänkö Suomessa 1990-lukua vai 2010-lukua.

Nettidigiboksi ei ole ainoa suomalainen innovaatio, jonka tekijänoikeusjärjestöt ovat halunneet rokottaa kuoliaaksi. Myös kirjojen vuokrauspalvelu Bookabooka joutui taannoin lopettamaan samasta syystä. Vastaavasta palvelusta tuli vuosia myöhemmin Yhdysvalloissa miljardibisnes. Tietenkin.

Menestyäkseen Suomi tarvitsee uusia innovaatioita, joten nyt olisi aika ottaa pää pensaasta ja ottaa järki käteen. Se on nimittäin ollut jo pitkään hukassa.

Tämä kolumni on julkaistu Tamperelainen-lehdessä 13.5.2015.

Unelmaduuniin vai oikeasti töihin?

Somessa leviää Iltalehden artikkeli perheestä, jonka molemmat vanhemmat ovat työttömiä, eikä 2.277 euron tukiraha riitä perheen elämiseen. Monet ovat surkutelleet tilannetta, mutta vähintään yhtä suuri osa lukijoista on tyrmistynyt, koska vanhemmat eivät näytä haluavan lainkaan mukaan työelämään.

Perheen äiti jätti opiskelut perheenlisäyksen myötä, eikä hän ole jatkanut opintojaan, vaikka yhteiskunta tarjoaa siihen lukemattomia erilaisia mahdolisuuksia. Isä on sen sijaan tehnyt kahdessa vuodessa kokonaiset 20 työhakemusta. Vajaan yhden kuukaudessa! Samaan aikaan hänen alallaan on Suomessa huutava työvoimapula ja satoja ellei tuhansia avoimia työpaikkoja. Isä ei myöskään ottanut vastaan hänelle tarjottua työkokeilua kaupan kassalla. Tästä on vedetty ihan perustellusti johtopäätös, että isä ei yksinkertaisesti halua työelämään, vaan on tyytyväinen siihen, että yhteiskunta elättää hänen perheensä nyt ja tulevaisuudessa isän räkiessä kattoon kotona.

Suomessa jokainen työtä aidosti haluava työkykyinen saa työtä. Aina.

Monet suomalaiset työttömät elävät kuitenkin kuplassa, jossa halutaan suoraan unelmaduuniin, eivätkä niin sanotut paskaduunit ole kelvanneet enää aikoihin. Opiskelut jo taakseen jättäneet työttömät haluavat usein vain ja ainoastaan koulutustaan vastaavaa työtä – tietenkin huippupaikoilta ja huippupalkoilla. Jos ja kun unelmaduunia ei ole heti näköpiirissä, jättäydytään yhteiskunnan eläteiksi. Esimerkiksi siivoojat ovat yhä useammin ahkeria maahanmuuttajia sen sijaan, että suomalaiset hakisivat siivouksesta arvokasta työkokemusta. Rekrytoidessani annan suuren painoarvon, jos työnhakijan CV sisältää työkokemusta siivoojana. Se kertoo työnhakijan asenteen olevan kunnossa, ja asenne ratkaisee. Aina.

Suomessa väitetään olevan 355 000 työtöntä työnhakijaa. Ei ole. Työttömiä kylläkin, mutta ei työnhakijaa. Vain osa työttömistä hakee nimittäin työtä vakavissaan ja tavoitteenaan saada työpaikka. Yhteiskunnan tuet tekevät työllistymisestä aivan liian usein taloudellisesti huonon ratkaisun, sillä ilman työtäkin tilille napsahtaa veronmaksajien kukkaroista sievoinen summa rahaa kuukaudessa. Kotona lusmuileminen onkin monille taloudellisesti järkevä ratkaisu, koska sillä ”työllä” elää Suomessa nykyisin mukavasti. Sitä sanotaan politiikassa kannustinloukuksi. Vastikkeettomia tukia tulisi vähentää merkittävästi, sillä ne passivoivat ihmisiä aivan liikaa.

Aloitin itse työurani 14-vuotiaana lehtiä jakamalla ja työskentelemällä kaupan kassalla. Jokaisen työpaikkani olen saanut menemällä itse suoraan paikan päälle ja kysymällä töitä sekä ottamalla vastaan mitä tahansa työtä. Tällä asenteella kukaan ei jää Suomessa työttömäksi. 1990-luvun loppupuolella minä oli vajaan vuoden ajan työttömänä ja kortistossa, kunnes kyllästyin täyttämään työkkärilappuja ja päätin hankkia itselleni töitä. Se onnistui tutuksi tulleella taktiikalla. Väite työtehtävään ylikouluttautumisesta on mielestäni ainoastaan tekosyy, sillä kaupan kassalle ja siivoojaksi kelpaa vaikka professorin papereilla. Jos duuniin tarvitaan jonkinlainen kelpuutus, sen hankkiminen lienee läpihuutojuttu muutenkin jo kouluttautuneille ihmisille.

Yhteiskunnan täytyy tietenkin tukea hädänalaisia, mutta jatkuva laiskuuden palkitseminen on kestämätöntä. Toivottavasti seuraava hallitus tekee työn tekemisestä taas kannattavaa. Esimerkkitarinan perheellä olisi varaa lapsensa harrastuksiin, jos vanhemmat menisivät töihin.

Kirjoituksen lyhennetty versio on julkaistu 1.4.2015 Tamperelainen-lehden kolumnina.

Yrittäjät jättävät uppoavan keskustan Tampereella

JULKAISTU 17.2.2015 Torni-hotellin avajaisissa kuulimme, että Tampereella on maan kehittyvin keskusta, jota muokataan nyt voimakkaasti uudelle vuosituhannelle. 20 vuoden kuluttua muut katsovat kateellisina Mansea, joka on pilvenpiirtäjineen, kansiareenoineen ja tunneleineen osoitus dynaamisesta kehityksestä. Yksi vakava ongelma keskustassa kuitenkin on. Joukkoliikennekatukokeilu.

tampere17022015a

Kapealle kannakselle rakennetun keskustamme pääkadun katkaiseminen yksityisautoilta on kuin olisi katkaissut kaupungilta valtimon. Tulos näkyy karulla tavalla ydinkeskustassa, jossa liiketilaa on tyhjillään enemmän kuin koskaan aiemmin, ja yritysten joukkopako vain kiihtyy. Moni yrittäjä on ilmoittanut keskustan jättämisen syyksi kadonneet asiakasvirrat. Romahdus tapahtui kokeilun alkaessa, joten yksin nettikauppaa ja taloustaantumaa siitä on turha syyttää.

Elinvoimainen keskusta tarvitsee menestyäkseen asiakasvirtoja myös muualta, mutta nyt ostovoimaiset autoilevat perheet kantavat miljoonat euronsa keskustan sijaan Ideaparkiin ja muihin kaupan keskittymiin, ja Hämpin parkki kumisee tyhjyyttään. Hämeenkatu ei ole nykyisellään autojen eikä jalankulkijoiden käytössä, joten tilanteesta ei hyödy kukaan.

Haavetta autottomasta keskustasta voisi verrata ostoskärryttömään supermarkettiin. Se on toki trendikästä, mutta talouden realiteetteja sillä ei ole. Nykyisellään Tampereen keskusta näivettyy päivä päivältä enemmän, joten asia tulisi korjata nopeasti. Ehdotan Hämpin parkkiin ilmaispäivää, jonka avulla ihmiset uskaltautuvat kokeilemaan sitä ja jäävät ehkä koukkuun. Ensimmäinen annos kannattaa joskus antaa ilmaiseksi.

Tämä kolumni on julkaistu Tamperelainen-lehdessä 17.2.2015.