Vaasan pohjoispuolella Mustasaaren kunnassa sijaitsevassa Koivulahdessa juoksentelee parhaillaan vapaana yli kaksi tuhatta pientä tappajaa. Luontoterroristit iskivät nimittäin viime yönä minkkitarhaan ja sinetöivät samalla jopa kymmenientuhansien täysin viattomien pieneläinten kohtalon. Luonto kiittää vitusti. Kusipäät kirjoittivat rehusäiliöön kirjaimet ”EVR”, mikä tarkoittaa ilmeisesti Emme Välitä Raadoista. Eläinten vapautusrintama -nimike on pelkkä vitsi, sillä ryhmä toimii todellisuudessa juuri päinvastoin.

En voi käsittää, että aivovammaisten kaupunkilasten viherpiipertäjien laumat pyörivät ympäri maaseutua tekemässä ”hyvää” ja palaavat sen jälkeen kerrostalokommuuneihinsa ja hippiravintoloihinsa hehkuttamaan ”onnistunutta iskua”, vaikka tulivat juuri tappaneeksi tuhansia täysin viattomia luontokappaleita. Aktivisti-nimikkeellä itseään kutsuvat ja sossun rahoilla elävät pellet eivät ilmeisesti tajua tuhoavansa konkreettisesti luontoa rikoksillaan. Itse vastustan turkistarhausta jo ihan periaatteen vuoksi, mutta on täysin sairasta päästää tuhannet minkit vapaaksi luontoon, jossa ne tappavat huvikseen – eivät syödäkseen – pieneläimiä niin kauan kunnes kuolevat lopulta talven pakkasiin. Siinä onkin todella ylevä tavoite soijanpuputtajille? Eikä vähiten tämän ansiosta.

Irti päästetyt minkit pakenivat Natura-alueelle
”Tämä on katastrofi luonnolle”
Sadat minkit pakenivat lähellä virtaavaan Kyrönjokeen, josta niillä on suora pääsy Vassorinlahden lintujensuojelualueelle.
– Tämä on katastrofi alueen linnustolle ja muulle luonnolle. Voi kuinka paljon ne tekevät pahaa, kauhisteli 15 kilometrin päässä asuva Stig Beijar, tarhaaja itsekin.
– Ilta-Sanomat 31.8.2007

Entisenä vaasalaisena olen ikävä kyllä saanut todistaa liiankin läheltä tällaista luontoterrorismia sekä entisen työni että siviilielämäni puolella. Vaasan saaristosta on nimittäin hävinnyt lintuyhdyskunta toisensa jälkeen minkkien tapettua parissa tunnissa kaikki syntyneet poikaset koko alueelta. Toiselle mökillemme on tuoreimmalta tapahtumapaikalta alle kymmenen kilometriä, joten ensi kesänä taitaa olla luonnossa aika hiljaista. Luonto kiittää luonnonystävää, mutta tuskin luontoterroristia, joka päästää tarhaminkkien tappaja-armeijan vapaaksi luontoon. Tuskin tarvitsee edes mainita, että vaikutukset ulottuvat hyvin kauas tapahtumapaikalta, sillä Vassorinlanden alueella tapetaan pian tuhansia kauas etelään matkalla olevia muuttolintuja.

Itse tein myös tällaisista rikoksista juttuja Poliisi-tv -ohjelmaan neljän vuoden ajan, ja kävin sinä aikana lukuisilla tapahtumapaikoilla. Voitte varmasti kuvitella tilanteen, jossa autotiellä on vieri vieressä mustia minkinraatoja ja haju sanoinkuvaamattoman paha. Vielä pahempaa jälkeä löytyy seuraavien kuukausien aikana 10 – 20 kilometrin säteellä, kun käytännössä kaikki metsän pieneläimet tapetaan minkkien toimesta ja raadot jätetään syömisen sijaan mädäntymään luontoon. Luonnon kannalta parhaaseen tulokseen päästäisiin, jos pelkuriaktivistit tappaisivat itse itsensä. Silloin luonto kiittäisi.

Voit kuunnella Minna Salomäenpään radioraportin aiheesta tästä. Mikä tekee aktivisteista terroristeja? Lue vastaus tästä. Tässä lisäksi hieman materiaalia edellisestä kirjoituksestani samaan aiheeseen.

Suomalaisten toimittajien asiantuntemus erityisesti rikosasioissa on mielestäni ollut jo pitkään hyvin kyseenalaisella tasolla. Varsinaiset rikostoimittajat tietävät toki mitä tekevät, mutta perustoimittajien keskuudessa asiantuntemus on usein hyvin puutteellista. Julkaisujen esimiestasoltakaan ei löydy sen parempaa osaamista, sillä virheelliset jutut torpattaisiin muuten jo ennen julkaisua.

Täysin oma alueensa ovat harrastelijoiden ylläpitämät ns. viihdesaitit, joissa näpistyksetkin otsikoidaan usein raflaavasti, mutta erittäin virheellisesti, ryöstöiksi. Asiantuntemuksen ja terminologian puutteet niissä ympyröissä vielä jotenkin ymmärtää, mutta erittäin hälyttävää on kuitenkin se, että myös suuret ja ”luotettavat” julkaisut tekevät rikosuutisoinnissaan vakavia virheitä kerta toisensa jälkeen. Tänään tuli eteeni tuorein malliesimerkki tällaisesta artikkelista, kun Iltalehden toimittaja Sari Keskinarkaus uutisoi mielestään ehkä hyvinkin raflaavasti apteekkimurrosta.

Ryöstäjien onni loppui ulosajoon

Kolmea ulosajossa loukkaantunutta miestä epäillään apteekin ryöstöstä Puolangalla. Varhain maanantai aamuna kello viisi Puolangan apteekkiin murtauduttiin ja sieltä varastettiin lääkkeitä. Ryöstäjiksi epäillään kolmea 21-36-vuotiasta suomalaismiestä. He varastivat auton paikalliselta parkkipaikalta ja lähtivät ryöstön jälkeen pakomatkalle kohti Ylikiiminkiä. Puolangan poliisin mukaan näyttää todennäköiseltä, että miehet olivat suunnitelleet ryöstön etukäteen.

Mikäli väite ryöstöstä pitäisi paikkansa, olisi apteekissa pitänyt olla aamuviideltä paikalla henkilökuntaa, jonka henkeä tai terveyttä miehet olisivat uhanneet. Aamyöllä paikalla on tuskin ollut ketään, jonka henkeä ja terveyttä olisi voitu uhata. Siten kyseessä on pelkkä murtovarkaus. Murtovarkaudella ja ryöstöllä on eroa yhtä paljon kuin kuolemantuottamuksella ja murhalla. Eli todella paljon.

Lehden päätoimittajan ja toimituspäällikön tulisi pitää kesätoimittajat vakavien rikosuutisten sijaan esimerkiksi tuottamassa lehteen viihdehöttöä, jossa hauskasti raflaavien otsikoiden kehitteleminen on hieman vähemmän vakavaa (myös Starassa koetellaan joskus rajoja, tunnustan). Rikosuutiset tulisi jättää asiansa osaaville toimittajille, jotka tuntevat edes perusteet alan terminologiasta.

Oma rikostoimittajan taustani nousee tällaisissa tapauksissa ehkä hieman liiaksikin pintaan, mutta mielestäni rikosuutiset eivät kuulu kategoriaan, jossa otsikoilla ja sisällöllä voidaan ”kikkailla”, sillä uutisten takaa löytyy ihmisiä, jotka tullaan usein tuomitsemaan sakkoihin tai jopa vankeuteen. Siksi toimitusten tulisi pyrkiä rikosasioissa erityiseen tarkkuuteen. Mikäli alan ammattilaisia ei toimituksesta löydy, niitä voidaan aina kouluttaa.