Eilen päättyi taas parin viikon intensiivinen 24/7-työstäminen, kun saimme valmiiksi jälleen erään pienimuotoisen lausuman eräästä pienimuotoisesta asiasta. Tällä kertaa materiaalia kertyi varsinaisen lausunnon osalta 68 sivua ja päälle lisäksi 311 sivua liitteitä. Pitäisi riittää hetkeksi. Jos ei muuten, niin saunan lämmitykseen… No joo, leikki sikseen. Huomenna kasa lähtee Kustin mukana isolle kirkolle, eli ihan Helsinkiin saakka. Se on se Tampereen eteläinen satamakaupunki katonnääs.
Tässä on skannaus varsin osuvasta pääkirjoituksesta Uutislehti 100 -lehden tämän päivän numerossa.
—
—
Törmäsin inttervepin syövereissä tällaiseen kuvaan. Viime päivien tapahtumien valossa tuo lienee ihan aiheellinen kuitti. Tosin Susanna Huovinen ei liene aivan oikea – tai ainakaan ainoa oikea – kohde tässä tilanteessa. Poliisin ylittäessä toimivaltansa tai rikkoessa jopa lakia tilanne kuuluu nykyisen viestintäministerin Suvi Lindenin lisäksi myös oikeusministeri Tuija Braxille. Klikkaa nähdäksesi kuva täysikokoisena.
Kirjoitin jo pari kuukautta sitten Finnairin uskomattoman usein toistuvista lentojen myöhästelyistä ja yhtiön asiakaspalvelun katastrofaalisesta tilanteesta. Toki muidenkin yhtiöiden koneisiin tulee aika-ajoin vikoja, mutta Finnairin koneiden luvut ovat olleet viimeisen vuoden ajan täysin omaa luokkaansa. Myös tilastollisesti, sillä Finnair putosi lentojen täsmällisyyttä mittaavassa tilastossa kuin lyijypaino makeassa vedessä.
Taannoin Finnairin toimitusjohtaja myönsi julkisesti, että yhtiön koneiden tiukoista aikatauluista tullaan pitämään kiinni myös jatkossa, ja sen kyllä huomaa. Eilen peräti neljä Finnairin lentoa oli rajusti myöhässä ja tänään myöhästyi kaksi lisää. Tällainen tilanne on yhtiön toimitusjohtajan mukaan normaalia. Totesihan hän jo aiemmin, että myöhästymiset ovat nykyään arkipäivää ja matkustajien tulee tottua niihin. Täytyy sanoa, että toimarilla on vähintäänkin mielenkiintoinen näkemys yhtiönsä asiakaspalvelusta.
Finnair takoi viime vuodelta mukavan voiton, mikä oli mannaa sijoittajille. Osakemarkkinat hinnoittelevat paperit kuitenkin tulevaisuuden odotusten mukaan, ja tällainen lähinnä kehitysmaihin rinnastettava täsmällisyys vaikuttaa väistämättä myös yhtiön maineeseen ja sitä kautta lopulta myös tulokseen. Yhtiön tiedotuspäällikkö Usko Määttä saa ainakin paiskia nyt töitä koko palkkansa edestä.
Ai niin ne lennot. Eilen myöhästyivät Sharm El-Sheikin, Hurghadan, Kuuban ja Fuerteventuran lennot. Tänään lista kasvoi Arrecifen ja Phuketin lennoilla. Huomenna lista kasvaa taas… Eli toisin sanoen illaksi kotiin. Ehkä ylihuomenna.
Moni yli kolmekymppinen muistaa varmasti vielä legendaarisen Reinikainen-televisiosarjan, jossa vanhempi konstaapeli Artturi Reinikainen piti tamperelaisia kaidalla tiellä. Samassa ohjelmassa Reinikainen vei naisystävänsä usein kreikkalaiseen ravintolaan, jossa ruokalistan tulkkaaminen sujui vähintäänkin mielenkiintoisella tavalla.
Kyseinen Ravintola Antika löytyy edelleen Tampereen Tammelasta, ja viime viikolla saimme vihdoin aikaiseksi suunnata mestoille testaamaan paikan antimet. Kokemus oli varsin onnistunut, sillä ravintolan hinta-laatu -suhde oli erittäin toimiva, ruoka hyvää ja annokset suorastaan jättimäisiä. Palvelussa olisi toki ollut parantamisen varaa, mutta sekin menee ehkä ”aidon kreikkalaisuuden” piikkiin.
Alkupaloiksi testasimme Halloumi-juustosalaatin (7,50e) ja Meze Piaton (8,00e), jotta pääsimme oikeaan kreikkalaiseen tunnelmaan. Pääruokina söimme aurajuustolla kuorutettua Antikan härkää valkosipuliperunoilla (22,00e) ja Lintua talon tapaan aurajuusto-uuniperunalla (13,00). Pääruoista molemmissa oli runsaasti sinihomejuustoa, joka oli mielestäni Aura-merkkisen juuston sijaan selvästi voimakkaampaa Roquefortia tai vastaavaa. Sisäfile oli täydellisen onnistunut medium plus ja kanan rintafileetkin meheviä. Annosten maku ja koko verrattuna suhteellisen edulliseen hintaan oli positiivinen yllätys. Oman lisämausteensa kokonaisuuteen toi Antikan 80-lukulainen tunnelma.
Uskallan kyllä suositella Antikaa käyntikohteeksi myös muuten kuin Reinikaisen takia. Krapulapäivään hyvin sopivista meksikolaismestoista Tampereen tarjontaa on jo parin vuoden ajan dominoinut the-one-and-only Pancho Villa, joka on hintojensa tiheästä nostamisesta huolimatta edelleen hinta-laatu -suhteeltaan ylivoimainen. Tammelan Pancho Villa on tosin viime aikoina kärsinyt pahenevista ongelmista asiakaspalvelun ja keittiön nopeuden suhteen. Jos kuitenkin aikaa on vähintään tunti, niin sisään vaan.
Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, kuinka fiksua väkeä tuolla Persianlahden tuntumassa tuntuu asuvan. Tuorein esimerkki on vähintään yhtä pöyristyttävä kuin aikaisemmat, sillä nyt brittimies tuomittiin Arabiemiraateissa neljäksi vuodeksi vankeuteen hänen kengänpohjastaan löytyneen kannabishiukkasen takia.
Mies oli (tietenkin) tahallaan asettanut 0,003 gramman huume-erän kengänpohjaansa ja yritti salakuljettaa sitä kotimaahansa. Onneksi paikalliset tulliässät olivat niin tarkkoina, että huomasivat tutkia kengät myös mikroskoopilla. Muuten massiivinen huume-erä olisi voinut päätyä katukauppaan vaikkapa Lontooseen.
Hiukkanen oli luultavasti peräisin tullimiesten oman pössyttelyn jäljiltä, kun äijät olivat poltelleet tauolla kamelinpaskasta ja kannabiksesta valmistettuja jointtejaan. Sen jälkeen tullispedet päättivät pilvipäissään järjestää brittituristille pienen jäynän työpäiväänsä piristääkseen. Oikeudessa tuomari oli poltellut samoja kamelinjätöksiä ja määräsi turistin vankilaan.
Tervetuloa Arabiemiraatteihin!
Ihmettelen syvästi, jos joku vielä olettaa, että Aasian nettiyhteyksien viiden piuhan yllättävä lähes samanaikainen katkeaminen voisi mitenkään olla ”vahinko”. Yhtä hyvin kuu voisi pudota vahingossa taivaalta, George W. Bush voitaisiin valita vahingossa uudelleen virkaansa tai voisin voittaa Lotossa lauantaina vahingossa päävoiton lottoamatta.
Pinserin Sami ilmaisee asian niin selvästi, ettei minun enää tarvitse. Niinpä, foliohatut esiin ja tutustumaan nykyaikaiseen tietosodankäyntiin.
Osallistuin eilen Suomen teollisoikeudellisen yhdistyksen (STY) järjestämään IPR-päivään, jossa alan ihmisille annetaan vuosittain ajankohtainen katsaus immateriaalioikeuksien tilanteeseen Suomessa ja maailmalla. Päivän teemana olivat tuttuun tapaan tavaramerkit, patentit, tekijänoikeudet, mallioikeudet ja tuoteväärennökset sekä näihin liittyvä tuomioistuinten oikeuskäytäntö ja tietenkin tuoreet oikeustapaukset.
En lähde ruotimaan ohjelmaan tarkemmin, mutta päivän mielenkiintoisimpiin anteihin lukeutui tuore oikeuskäytäntö turvaamistoimihakemusten käsittelyssä ja niiden edellytyksissä. Hovioikeuden ja Korkeimman oikeuden linjauksen mukaan nykyisin pelkkä loukkauksen uhka tai sellaisen valmistelu riittää turvarin saamiseen. Aiemman linjauksen mukaan ennen turvaamistoimea tarvittiin loukkaavan tuotteen käyttöä, mutta nykyisin siis jo uhka riittää (”Loukkaus on ilmeisempi kuin ei loukkaus”). Mielenkiintoista.
Myös mallioikeuden oikeuskäytännössä oli tullut vuoden aikana selkeä muutos, sillä koko kierroksen käräjäoikeudesta korkeimpaan oikeuteen käyneen ”Liukueste” -keissin myötä uutena linjauksena oli mallisuojan piirin kasvattaminen. Korkein oikeus nimittäin linjasi, että tuotteiden eroavat yksityiskohdat olivat niin pieniä, että tuotteiden aikaansaama kokonaisvaikutelma oli ratkaiseva (”Yhdenmuotoisuus huomattava”). Aiemmin pienetkin eroavat yksityiskohdat riittivät erottamaan kaksi samankaltaista tuotetta toisistaan, mutta ei enää. Tästä tullaan luultavasti näkemään lähiaikoina lisää keissejä oikeudessa.
Tavaramerkkilain puolella puitiin jo suurimmalle osalle tuttua keissiä PIB Personnel vs. Personel Henkilöstöpalvelut, jolla oli niin ikään tietynlaisen ennakkopäätöksen luonne. Hovioikeus nimittäin katsoi kahden kielen sanojen yhdistelmän yksilöiväksi, vaikka molemmat sanat olivat kyseistä alaa kuvaavia. Erikoista jutussa oli se, että kantaja esitti vakiintumisnäyttönä tutkimuksen, jonka mukaan vain 30 % alan toimijoista tunsi palvelun. Eihän se vielä riitä vakiintumiseen. Lisäksi yhtiön rekisteröimässä tavaramerkissä oli erottamislausuma, joten takkiin tuli.
Musiikin ”nettipiratismiin” osittain liittyen käytiin läpi erittäin mielenkiintoisia päätöksiä hyvityksistä tekijänoikeudessa. Maksettavaksi määrätyt hyvitykset (ei siis vahingonkorvaukset) olivat pääsääntöisesti hyvin pieniä rahasummia. Esimerkiksi väärennettyjen taulujen osalta hyvitykseksi määrättiin 50 euroa kappaleelta. Käyttäjän näkökulmasta on hyvä tietää, että hyvitysvelvollisuus ei edellytä tuottamusta, eli maksumieheksi voi joutua vaikka ei olisi ollut tietoinen teoksen käytön luvattomuudesta. Oikeuskäytännön mukaan ”jakelija voi olla vastuussa vain alulle panemiensa teosten lukumäärästä”, eli vertaisverkossa jaeltuna jakelija maksaa vain yhden kappaleen levityksestä, vaikka kappale olisi ladattu tuhat kertaa. Senkin hyvitysmaksun perusteena on arvonlisäveroton tukkuhinta, eli muutama kymmenen senttiä. Hmmm…
Uutiskanava CNN on julkistanut tuoreimman läskitilaston Yhdysvalloista. Ei kyllä hyvältä näytä.
